Quantcast
Channel: Kaupunkiuutiset
Viewing all 557 articles
Browse latest View live

Lammilla seikkaillaan jälleen

$
0
0
Urheiluseura Kunnon Urhojen heinäkuun 13. päivä järjestämässä Tuulonen Adventure -kilpailussa mitellään tällä kertaa Hämeen harjujen herruudesta.

 

Juoksun, pyöräilyn, melonnan ja suunnistuksen yhdistävää multisportia eli tuttavammin seikkailu-urheilua pääsee kisaamaan Lammilla tänäkin kesänä. Urheiluseura Kunnon Urhojen heinäkuun 13. päivä järjestämässä Tuulonen Adventure -kilpailussa mitellään tällä kertaa Hämeen harjujen herruudesta. 
 
- Kisareitit alkavat olla valmiina ja kyllä sinne on koitettu teeman mukaisesti jonkun verran harjujen rinteitä matkan varrelle sijoittaa. Edelleenkään ei se matka tapa, vaan vauhti, kilpailupäällikkö Antti Mälkönen sanoo.
 
Kilpailussa edetään kaksihenkisin joukkuein, kartta kädessä suunnistaen ja vuoroin etenemisvälinettä ja -tapaa vaihtaen. Valittavana on lyhyempi kuntosarja tai vaativammat kilpasarjat erikseen miehille, naisille ja sekajoukkueille. 
 
Tuulonen Adventure kilpaillaan nyt kolmatta kertaa. Viime vuonna lähtöviivalle ryhmittyi yhteensä lähes 70 joukkuetta. Myös tälle vuodelle järjestäjät uskovat saavansa vähintään saman verran kilpailijoita.
 
- Ilman ilmoittelua jo 20 joukkuetta on varmistanut paikkansa ja ilmoittautumisia tulee kiihtyvällä tahdilla ympäri Suomea. Toivottavasti se kertoo vain hyvistä kokemuksista edellisvuosilta.
 
Kilpailukeskus sijaitsee tällä kertaa Lammin kirkonkylällä, Hakkalan liikuntakeskuksessa.
 
Ennakkoilmoittautumiset sekä tarkemmat kilpailutiedot löytyvät tapahtuman omilta internetsivuilta osoitteesta tuulonenadventure.com.

Iittalassa kadonnut vanhus löytyi

$
0
0

Hämeenlinnan Iittalassa maanantainakadonnut 83-vuotias Anni Ropponen löytyi tiistaina iltapäivällä.

 

Ropponen oli poistunut kotoaan Iittalasta Koulutieltä sunnuntain ja maanantain välisenä yönä.

Ropposta oli etsimässä poliisin lisäksi myös VAPEPA. Löydettäessä Ropponen oli väsynyt mutta hyvässä kunnossa.

Poliisi kiittää vapaaehtoista pelastuspalvelua ja kaikkia etsintöihin osallistuneita.

Janakkalan valtuustossa itseruoskintaa

$
0
0
Valtiopäiväneuvos Esko Helteen 75-vuotissyntymäpäivä sattui valtuuston kokouspäivälle.
Janakkalan kunnanvaltuusto äityi demarijohtoisesti ruoskimaan itseään maanantaisessa kokouksessaan. Osa valtuutetuista morkkasi itseään takavuosina tehdyistä taloudellisista ratkaisuista.
 
Janakkalassa on parhaillaan valmisteluvaiheessa tiukka sopeuttamiskuuri, joka tulee kunnanvaltuuston käsittelyyn kesäkuun kokouksessa. Kyseessä on ota tai jätä -paketti, jolla pyritään kuromaan kiinni menojen ja tulojen välistä kuilua. Valtuusto pui vakauttamispakettia keskuudessaan heti varsinaisen kokouksen jälkeen.
 
Itseruoskinnan pohjalla oli kunnan tarkastuslautakunnan viime vuotta koskeva tarkastuskertomus. Lautakunnan kertomuksen esitellyt Sirpa Autio veti samalla yhteen koko viime valtuustokauden kunnan toiminnot.
 
– Tartuimme kunnan talouteen jo vuoden 2009 tarkastuskertomuksessa, samoin joka vuosi sen jälkeen, joten kunnan taloustilanteeseen on yritetty vaikuttaa. Samalla olemme puuttuneet siihen, että kunnan henkilöstömäärä on kasvanut vuosi vuodelta. Lautakunnan kirjatut huomiot eivät vain ole aiheuttaneet toimenpiteitä, lautakunnan puheenjohtaja Autio totesi.
 
Neljässä vuodessa kunnan henkilöstö on kasvanut noin 130 työntekijällä.
 
Kritiikkilistalla oli lisäksi muun muassa yritysasiamiespalvelujen järjestämiseen. Kunta on aikaisemmin linjannut, että ”hyvät yritysasiamiespalvelut” pitäisi olla Janakkalassa vuonna 2015. Tarkastuslautakunnan mielestä palvelut pitäisi järjestää välittömästi, koska kunnan menestyminen on pitkälti kiinni hyvin toimivista pienyrityksistä.
 
Autio muistutti, että kunnassa on tehty paljon hyviäkin asioita.
 
”Herättiin myöhässä”
Kunnanhallituksen puheenjohtaja Kalevi Ilmarinen (sd.) myönsi, että Janakkalassa herättiin ilmeisesti aivan liian myöhään. Samalla hän patisti kaikki valtuutettuja yhteiseen vastuunkantoon ilman ”politikointia”.
 
Osassa valtuutetuista ”politikoinnin” kieltämistä synnytti hieman naureskelua, koska nyt moititut menolisäykset ovat heidän mielestään olleet juuri sitä ”politikointia”.
 
– Me emme ole halunneet nähdä mitä kunnassa ja ympäröivässä maailmassa talouden kanssa tapahtuu. Meillä ei ole ollut riittävästi rohkeutta tehdä päätöksiä, Ilmarinen totesi nyt käsillä olevan talouskurimuksen kehitysvaiheesta.
 
Janakkala oli vielä vuosituhannen alkupuolella täysin velaton kunta, nyt velkaa on noin 2000 €/jokainen asukas.
 
Itseruoskinnan linjalla jatkoi myös demariryhmän puheenvuoron käyttänyt Heikki Salmi:
 
– Talous on romahtanut. Korjausliike olisi pitänyt tehdä jo vuoden 2012 talousarviokäsittelyn yhteydessä.
 
Tähän tarttui Osmo Tokeensuu (kesk.), joka muistutti lisärahoja ja uusia virkoja perustetun vielä 2011 syksyllä juuri ”politikoinnin” vuoksi.
 
Heikki Salmi haluaisi Janakkalan selvityttävän lukioiden hallintojärjestelyt samaan tapaan kuin Hattula tekee:
 
– Tavastia-vaihto kannattaa selvittää. Koulut pysyisivät Janakkalassa, mutta hallinto keskitettäisiin, Salmi pohti vaihtoehtoa.
 
Keskustan Mikko Kautto ja kokoomuksen Aki Lintumäki olivat yhtä mieltä siitä, että nyt vastuuta on kannettava, vaikka edessä voi olla raskaita ratkaisuja.
 
”Kaavoitus ei etene”
75-vuotispäiväänsä kunnanvaltuuston kokouksessa viettänyt valtiopäiväneuvos Esko Helle (vas.) halusi tietää Turengin keskustan kaavoitushankkeen etenemisestä.
 
Kunnan teknisen toimen ja maankäytön johtaja Juha Prittinen joutui myöntämään, että kaavoitus ei etene:
 
– Juuri nyt näyttää huonolta. Ei kannata edes suunnitella, koska rakentamiseen ei ole kiinnostusta. Rakentamispaine on romahtanut muutaman vuoden takaisesta tilanteesta, Prittinen selvitti.

Kaupunginjohtajakandidaatit: 2020 täällä on vain yksi kunta

$
0
0
TÄYSI TUPA. Raatihuoneen juhlasali täyttyi johtajaehdokkaiden sanomisista kiinnostuneista kaupunkilaisista.
Hämeenlinnan kaupunginjohtajaehdokkaat Juha Isosuo, Timo Kenakkala ja Päivi Laajala olivat liikuttavan yksimielisiä jo raatihuoneen rappusilla ennen avointa kaupunkilaisten tenttiä maanantaina. Kaikki kolme väittivät perhosia olevan vatsassa ennen tentin alkua.
 
– Sillä lailla mukavasti, Suomen maajoukkuepaidassakin lentopalloa pelannut Kenakkala tiivisti.
 
Avoimen yleisötentin jälkeen vuorossa oli valtuutettujen järjestämä oma piinapenkki tulevan johtajavalinnan pohjaksi. Kaupunginvaltuusto valitsee kaupunginjohtajan maanantaina 10. kesäkuuta. Tullakseen valituksi ehdokkaan on saatava yli puolet äänistä.
 
Kovin merkittäviä eroja ehdokkaiden mielipiteiden välille ei syntynyt noin 150 kaupunkilaisen tentissä. Vuorollaan jokainen pääsi peesaamaan toistensa linjauksia. Joka odotti isoja linjaeroja kandidaattien isojen linjausten välillä, varmasti pettyi.
 
Illan yksi odotetuimmista linjauksista koski tulevaa kuntarakennetta. Valtiovarainministeriön kuntaosaston ylijohtajana nykyisin toimiva Laajala oli tässä kysymyksessä varmasti eniten ”kotikentällään”. Trio oli perin yksituumainen:
 
Vuonna 2020 nykyinen Janakkala ja Hattula ovat osa Hämeenlinnan elinvoimaista kaupunkia.
 
Tässä kohtaa kaikki painottivat katsovansa asioita pitemmällä aikavälillä, ei tämän päivän tai huomisen tilannetta, vaan useamman vuoden päähän. Samaan syssyyn korostettiin ratkaisuja tehtäessä tiedon, ei tunteiden, merkitystä.
 
”Kaupunkibrändiä on kirkastettava”
Päivi Laajalan ja Timo Kenakkalan puheista oli aistittavissa ajatus, että Hämeenlinna ei ole tähän mennessä onnistunut rakentamaan itselleen toimivaa brändiä muun Suomen silmissä loistavasta sijainnistaan ja rikkaasta historiastaan huolimatta. Tämä näkyy esimerkiksi matkailussa.
 
Hakematta tulevat esimerkkeinä mieleen esimerkiksi Savonlinna, Lappeenranta ja Pori
 
Jokainen ehdokas sai esittää näkemyksensä omista vahvoista puolistaan kaupungin ykkösjohtajana.
 
Isosuo: – Tunnen kaupungin, tiedän täkäläisen tilanteen. Saan hyvää palautetta alaisiltani. Pystyn yhteistyöhön.
 
Kenakkala: – Yhteistyökykyni on tunnustettua, minua on helppo lähestyä, olen myös erittäin tavoitteellinen työssäni. Arvostan kaikessa työn tekemistä.
 
Laajala: – Olen yhteistyökykyinen. Annan suoraa palautetta, olen myös määrätietoinen, ehkä vähän kärsimätönkin.
 
Talouden tasapainottamisessa trio souti liki samaan suuntaan: investointitarpeen tiukka seulonta, kiinteistömassojen jalostaminen, uusien työpaikkojen luominen.
 
Kenakkala painotti voimallisimmin kaupungin menojen kurissa pitämistä ja yrityspalvelujen sekä vientiponnistusten lisäämistä. Isosuo painotti kaikenlaisen yhteistyön lisäämistä taloudellisten säästöjen löytämiseksi.
 
Laajala pistäisi kunnan tehtävät tiukkaan syyniin – vain lakimääräiset hoidetaan hyvin, vapaaehtoiset palvelut erittäin harkitusti.

Kesä toi taas naivistit Iittalaan

$
0
0
HUUMORIA. Kati Mikolan Matkalla-teos herättää ajatuksia.
ENSIMÄISTÄ KERTAA MUKANA IITTALASSA. Aimo Katajainen maalaa vaativalla tekniikalla.
HÄMEENLINNALAISTAIDETTA. Jeroma Tabellin Kesäpäivä rannalla.
MITÄHÄN ON MIELESSÄ? Petra Heikkilän Puumanainen vinkkaa katsojalle silmää.
Iittalassa vietetään nyt naivismin 25-vuotisjuhlaa. Aira ja Kalevi Heinäsen perustama tapahtuma on vakiinnuttanut asemansa Suomen suosituimpiin kuuluvana näyttelynä.
 
Tämän kesän näyttely, nimeltä Tähtitaivas, on huimaava katsaus suomalaisen naivismin historiaan. Iittalan vanhan puukoulun tiloissa on 30 nykynaivistin lisäksi kiintotähtiä tapahtuman alkuvuosilta, kuten Martti Innanen, Martti Lehto, Olavi Hurmerinta ja Lea Pihkala.
 
Uusia taiteilijoita on peräti viisi: Kati Mikola, Aimo Katajainen, Marita Södergård, Merja Nykänen-Naukkanen, Markku Huhtamo ja Mile Davidovic (Serbia).
 
Mile Davidovic on Suomessa ensimmäistä kertaa harvinaisilla teoksillaan. Hän maalaa öljyväreillä lasipinnalle. Davidovic on tunnettu Etelä-Euroopan näyttelyistään. Hänen töitään on myös ollut esillä Serbian parlamentissa.
 
Kansallisteatterin näyttelijän Markku Huhtamon naivististen teosten valmistaminen alkoi vahingossa. Harrastus vei mennessään ja nyt mies on mukana ensi kertaa näyttelyssä. Tähän saakka hänen humoristisia, eri materiaaleista valmistettuja teoksiaan on ollut vain teatterin lämpiössä.
 
Suomalaiset  kansainvälistä tasoa
– Suomessa on kansainvälisen vertailun kestävä naivistitaiteilijakunta, sanoo naivistitaiteen tekemisen 20 vuotta sitten aloittanut Aimo Katajainen. Hänet tunnetaan paremmin muualla Euroopassa kuin kotimaassa. Katajainen on mukana Naivistit Iittalassa -näyttelyssä ensimmäistä kertaa.
 
Taiteilija sanoo, ettei ole ulkomaisten näyttelyiden vuoksi aikaisemmin ehtinyt Iittalaan, mutta on nyt tulostaan innostunut. Hän on vuosi sitten perustanut Suomen Naivistit ry:n, jonka tarkoituksena on viedä suomalaista naivismia ulkomaille. Yhdistyksessä on jo 28 jäsentä.
 
– Meillä on ensimmäiset yhteisnäyttelyt vuonna 2015 Viljandissa ja Tallinnassa, kertoo vaativaa ja pikkutarkkaa tekniikkaa töissään käyttävä Katajainen.
 
 
Naivistit Iittalassa -näyttely on avoinna Iittalan puukoulussa 25.8. saakka joka päivä 10–19.

Tissuttelukausi alkaa

$
0
0
Joillakin se jatkuu, mutta milloin se loppuu.
 
Aurinko laskee. Lanteilla lepää saunankostea pyyhe. Rantavesi hieroo liplattaen tervantuoksuista soutuvenettä. Kuikka laulaa järven toisella puolella. Pullon sihahdus ja korkin kilahdus. Karhu kaatuu kolmella kulauksella. Suvaitsevainen olo valtaa kehon ja mielen. Maailmassa on kaikki hyvin.
 
Saman manuaalisen suvijulistuksen voi siirtää mihin tahansa miljööseen. Kesäisin kynnys korkin aukaisuun yhä useammin on lähinnä veteen piirretty viiva. Tissuttelu on merkki vapaudesta, mutta pitkällä juoksulla harhakuvaa. 
 
- Mennäänkö yhdelle? 
 
Jos tarkkoja ollaan, niin puolen litran kolmonen on Alkon määritelmän mukaan puolitoista alkoholiannosta. Vahva siideri tai A-olut on kaksi. Nollaseiskavitonen mietoa viiniä on kuusi annosta, puoli litraa änkyräviinaa sisältää jo onnennumeron, 13 annosta. 
 
Tässä kohtaa moni ajattelee:
 
- Mitä se napero oikein saarnaa? Ei yksi bisse ketään tapa. 
 
Siitä voi tulla kesäinen harrastus, ehkä huomaamatta jopa tapa. Sitä paitsi, moniko tyytyy vain yhteen tuopposeen? 
 
Monena kesänä yhden jos toisen yhdellä käyneen kotimatka on taittunut nyrkit savessa futiskentän poikki, jonka leveys ei ole tahtonut riittää. Olisiko ollut yksi liikaa?
 
Yhdellä annoksella tarkoitetaan määrää, joka sisältää alkoholia 12 grammaa. 
 
- Kuulostaa säälittävältä, sanoisi raavas mies, joka kumoaa vähintään salkun päivässä.
 
Suositeltu maksimiyläraja on seitsemän pientä olusta (0,33). Naiselle riittäisi viisi. Minulle jopa vähemmän. Viinapää on yksilöllistä. Sen voi myös treenata "huippukuntoon". Ylikunnossa maksa alkaa paukkua.  Eikä sitä aina muista, mitä ja kuinka paljon kurkku kostuikaan. Ei hätää, juomingeista voi pitää myös kirjaa.
 
- Rakas päiväkirja, tänäänkin vedin perseet olalle.
 
Väkijuoman aiheuttamat terveyshaitat lähtevät nousuun kokonaiskulutuksen kasvaessa. Tapaturmavaara pomppaa kertakäytön kasvaessa. Jos haluaa pysyä kohtuudessa, on rajoitettava molempia. Paino sanalla jos.
 
Sitten loma loppuu, alkaa työnteko ja ahdistus. Mutta tilanteen voi koljata.
Keksitään yhä uudelleen, että raskas työ vaatii raskaat huvit. Vitsinä se kuulostaa, niin no, vitsiltä. Perusteluna se on kuitenkin maailman huonoin. 
 
- Aina ollaan työt hoidettu, kuuluu suomalaiseen kulttuuriin iskostunut virsi. 
 
Sitä mukaan kun arkea helpotetaan päihteillä, kuoppa alkaa syventyä jalkojen alla. Elämä on kovaa. Tarvitseeko siitä tehdä enää kovempaa?
 

Henkselit paukkuvat kiitospäivänä

$
0
0
 Kuvanveistäjä Jari Männistö vierellään vahamalli Sarah Josepha Halen aukiolle tulevasta pronssisesta rintakuvasta. Hale oli kirjailija, toimittaja, hyväntekijä ja orjuuden vastustaja, joka vaikutti monilla tavoin Yhdysvaltojen historiaan.
Newportin kaupunginisät ajattelivat aluksi vain yhtä veistosta, mutta kuvanveistäjä suostutteli päättäjät toteuttamaan kokonaisen puiston.
Hämeenlinnalainen kuvanveistäjä Jari Männistö matkusti kesällä 2011 Yhdysvaltoihin pystyttämään tekemäänsä muistomerkkiä suomalaisille siirtolaisille. New Hampshiren osavaltiossa sijaitsevan Newportin kaupungin tilaus oli mahtava päänavaus suomalaiselle taiteilijalle, mutta vielä parempaa oli tulossa.
 
- Pari vuotta sitten tuli sanottua, ettei henkselien paukuttamiseen ole vielä varaa, vaikka niiden ostamista voisi harkita, Männistö vitsailee.
 
- Nyt on henskelit ostettu ja niitä on kokeiltukin, mutta paukuttaminen saa odottaa marraskuun viimeisellä viikolla vietettävää kiitospäivää USA:ssa.
 
Siirtolaisten muistomerkin paljastusta seuraavana päivänä Newportin päättäjät halusivat keskustella Männistön kanssa uudesta veistossuunnitelmasta. Kaupungin kuuluisin asukas, Sarah Josepha Hale (1788-1879), oli nimittäin vailla minkäänlaista muistomerkkiä. Hale muistetaan USA:ssa erityisesti lastenlorusta Mary Had A Little Lamb (Maijan karitsa) ja työstään kiitospäivän muuttamiseksi maan viralliseksi juhlapäiväksi. Lisäksi Hale oli huomattava tukija Bunker Hillin monumentin pystytyksessä.
 
- Tilaajilla oli mielessään veistos Mary Had A Little Lamb -laulusta, ja sanoin mielelläni tarttuvani asiaan.
 
- Samaan hengenvetoon totesin, ettei kyseinen veistos ehkä tekisi riittävästi kunniaa naiselle, joka on kirjoittanut yli kolmekymmentä kirjaa ja vaikuttanut monella tavalla Yhdysvaltojen historiaan. Mielestäni hän ansaitsi oman muistomerkin tai mieluiten puiston. Tuo taisi muuten olla järkevin lausahdukseni koskaan.
 
Tiimityötä kasarmilla
 
Sarah Josepha Halen aukiosta sukeutui pitkäkestoinen hanke, joka on monen mutkan jälkeen toteutumassa tämän vuoden kiitospäiväksi, jota vietetään marraskuun viimeisenä torstaina.
 
Projektia hidastivat muun muassa USA:n lainsäädäntö ja kirjailijattaren perinneyhdistyksen vaatimukset, mutta Männistö pääsi vihdoin aloittamaan työt tämän vuoden helmikuussa. Taiteilija rakensi Hämeenlinnan Taidekasarmille oman puistonsa, jossa muistomerkin palaset alkoivat hahmottua.
 
- Vaikka hankkeen laajuus oli tiedossa, yllätyin siitä, kuinka paljon pelkästään juokseviin asioihin menee aikaa ja energiaa, Männistö tunnustaa.
 
- Olen joutunut palkkaamaan alihankkijoita ja työntekijöitä. Arska Pennanen, Jukka Eskola ja Lasse Wallenius ovat olleet tämän työn kannalta todella tärkeitä tekijöitä. Ihmettelen miksi apulaiset usein jätetään mainitsematta. Kunnia pitää jakaa, eikä se vähennä yhtään oman työni tai ideani arvoa.
 
Laivalla Amerikkaan
 
Aukion kaltaisten isojen hankkeiden toteuttamisessa taiteilijasta pitää löytyä myös yrittäjän ja organisaattorin vikaa. Projektin läpivientiä helpottivat kokemukset muun muassa Tapio Wirkkalan puiston rakentamisesta Helsingin Arabianrannassa. Männistö teki sinne viime vuonna neljä pronssiveistosta yhteistyössä puiston suunnittelijan, maailmankuulun arkkitehdin Robert Wilsonin kanssa.
 
Halen puisto on Männistön osalta nyt loppusuoralla. Monumenttiin tulevien pronssiveistosten valut ja viimeistelyn tekee perinteikäs Lapinlahden valimo. Valmiit työt laivataan Amerikkaan, jossa asennusryhmä huolehtii niiden asentamisesta ja puiston rakentamisesta,
 
- Käyn kesäkuussa kurkkaamassa, että kaikki on mennyt suunnitelmien mukaan, Männistö kertoo.
 
- Sen jälkeen alan tehdä itselleni työtiloja Renkoon ja valmistelen keväälle yksityisnäyttelyä Galleria Koneeseen.
 
 

Kun korkki ei pysy kiinni

$
0
0
Kesäpuuhat yhdistetään usein alkoholiin. Lomajuominen ei tee vielä alkoholistia, mutta se voi olla alku. Tissuttelusta voi tulla tapa. Kuva: Toni Rasinkangas
A-klinikka aloittaa maanantaina pääterveysaseman G-rakennuksessa. Raimo Lönnqvistin ja Eveliina Haikan mukaan muutto ei vaikuta päivystysaikoihin tai hoitoon hakeutumiseen.
Vaikka kesä olisikin kuiva, moni lomalainen saattaa suven päätteeksi kärsiä kosteusongelmista. Lomalla kadonnutta korkkia ei tahdo löytyä.
 
- Ihmiset uskovat, että alkoholi kuuluu kesäpuuhiin, kuten grillaamiseen, Hämeenlinnan A-klinikan yksikönjohtaja Raimo Lönnqvist sanoo.
 
Hänen mukaansa lomajuominen ei vielä alkoholistia tee. Se voi olla kuitenkin alku. A-klinikan asiakaskuntaan eivät vuoden ajat vaikuta.
 
- Se ei katso aikaa tai paikkaa, kun juominen alkaa hallita ihmistä. Kyse on henkisestä riippuvuudesta, jos arki alkaa olla tylsää ilman alkoholia. Kieltäminen ja vähättely ovat keskeistä.
Se on inhimillistä, negatiivisia asioita ei ole helppo tunnustaa.
 
Alkopäiväkirja muistin avuksi
 
A-klinikan nuorisoterapeutin Eveliina Haikan mukaan hälytyskellojen pitäisi alkaa jo siinä vaiheessa soida, kun alkoholi alkaa maistua yli riskirajan. Miehillä raja on 24 annosta viikossa ja naisilla 16.
 
- Ne eivät ole mitään turvarajoja, vaan kuvastavat suurkulutusta, Haikka huomauttaa.
 
Lönnqvistin mukaan ihmiset muistavat mielellään kuluttamansa alkoholimäärän alakanttiin.
 
- Esimerkiksi juomapäiväkirja ei ole hassumpi idea. Jokainen voi laskea, minkä verran viikossa kuluu alkoholia.
 
Omaa alkoholin kulutusta voi ynnätä myös verkossa osoitteessa www.paihdelinkki.fi.
 
- Jos tissuttelee kolmen viikon lomalla joka päivä, toipumiseen menee ainakin viikko, kaksikko selventää.
 
Päihtyminen on oppimisen tulos
 
Alkoholin maistuessa sietokyky kasvaa hiljalleen. Annokset nousevat.
 
- Tilanteet alkavat kärjistyä. Tulee sanaharkkaa, riitelyä, örisemistä ja löyhiä puheita, joita muu perhe ei välttämättä jaksa kuunnella. 
 
Juomakulttuuri tekee myös alkoholin totaalikieltäytyjiä, kun lapset näkevät vanhempien käytöksen muuttuvan. Haikka on huolissaan suomalaisesta juomakulttuurista, jossa alkoholia nappaillaan jopa perhejuhlissa taskumatista tai auton takakontista.
 
- Kyllä juominen on opittua. Kysymys kuuluu, haluavatko vanhemmat opettaa alaikäiselle lapselleen tällaisen perinteen? 
 
Kosteasta suvesta huolimatta A-klinikan toiminta vilkastuu monesti vasta kesän jälkeen.
 
- Heinäkuu voi olla vuoden vilkkain tai hiljaisin kuukausi. Nuoria, 18–25-vuotiaita asiakkaita tulee yleensä omaisten, oppilaitosten tai tukitoiminnan kautta koulujen alkaessa. Alkoholin sijaan kannabis, amfetamiini, opioidit ja muotihuumeet ovat kasvaneet ongelmaksi nuorten keskuudessa.
A-klinikalle hakeutuminen edellyttää omaa heräämistä, vaikka avun hakeminen saattaa asiakasta hävettää.
 
- Ihmisillä on ennakkoasenteita. He ajattelevat, että klinikalla käy vain yhteiskunnan syrjäytyneimmät ihmiset. Moni on yllättynyt positiivisesti.
 

Hangasmäen match showssa pehmokoirakin sai arvon

$
0
0
 Juuli Helminen toi lemmikkikoiransa Heidi Pitkäsen arvosteltavaksi oman äidin Salla Helmisen kanssa.
Hangasmäen kyläyhdistyksen järjestämässä ensimmäisessä match showssa tulivat arvostelluiksi niin oikeat nelijalkaiset kuin pehmolelusarjaan kuuluvat lemmikit. Kyläyhdistyksen ohella järjestelyissä olivat mukana partiolippukunta Hämeenlinnan Haka-Versojen Panda-vartio, jonka jäsenet suorittivat partiomerkin osallistumalla järjestelyihin.
 
- Match showssa oli 66 koiraa sekä lelukoirat päälle. Kauimmaiset osanottajat saapuivat Tampereelta ja pääkaupunkiseudulta saakka. Keräsimme tapahtumalla varaa omaan toimintaamme, ajatuksena olisi kerätä rahaa leikkikenttään ja koirapuistoon, sanoo kyläyhdistyksen puheenjohtaja Sari Rekola.
 
Kun Rekola esitti ajatuksen match showsta, olivat kyläläiset heti valmiita.
 
- Meillä on vielä talkootyövoimaa. Vapaaehtoisia riitti heti töihin.
 
Tällä kertaa showssa oli pentuluokka sekä isot ja pienet aikuiset.
 
- Ilman muuta harkitsemme vakavasti vastaavan tapahtuman järjestämistä ensi vuonna. Silloin pentuluokan voisi jakaa useampaan ja ottaa veteraanikin mukaan. Match show on monelle koiranomistalle hyvä lisä koiraharrastukseen. Paino ei ole niinkään rotuominaisuuksissa, vaan koiran terveydessä hyvinvoinnissa ja liikkeessä, sanoo Rekola.
 

Liisa Sauson hittituote syntyi puolivahingossa

$
0
0
Hanskamaakari Liisa Sauso jatkaa sukunsa 80-vuotista käsineidenvalmistusta jo kolmannessa polvessa. Ja perinne jatkuu, kun oma tytär aikoo myös samalle alalle.
Hämeenlinnalaisen yrittäjän Liisa Sauson käsineliike Palokunnankadulla pursuaa värikkäitä nahkakäsineitä sekä merkkilaukkuja. Liiketilan takaosassa työkoneet ja kirjavat käsineiden aihiot sekoittuvat iloisesti. Yrittäjä on silminnähden innostunut työstään: on ollut jo 24 vuotta.
 
– Työ on intohimoni, muuta selitystä ei ole. Tähän työhön minua ajaa sielujen syvyyksissä oleva hulluus ja sisäinen palo, geenivirhe, mikä nyt on periytynyt myös tyttärelleni, Sauso tietää.
 
– Elannon saisi varmasti helpommallakin, mutta tästä työstä saan tyydytystä. Koskaan ei ole kurjaa tulla töihin.
 
Värit ovat ”se juttu”
Sauso sekä suunnittelee että valmistaa nahkakäsineitä. Ideat hansikkaisiin tulevat lähes itsestään. Lähtökohtana saattaa olla laukku, kenkä, kangas tai nahkapala.
 
– Kun teen malliston, ideat lähtevät elämään.
 
Koskaan ei voi etukäteen tietää, mistä tulee hittituote. Vuonna 1992 Sauso suunnitteli hämeenlinnalaiselle, entiselle Benetton-kauppiaalle Raila Walverannalle hänen räiskyvään persoonaansa sopivat mustat hansikkaat, joissa oli kirkkaanväriset sormenvälit.
 
– Tein hanskat ihan jäynällä, ja niistä tulikin hitti. Nyt se on kaikkein myydyin malli, ja sitä kysytään edelleen.
 
Sauso kehittelee jatkuvasti uusia malleja. Pääkriteerit ovat laatu, kotimaisuus ja istuvuus. Hän tekee myös tilauksesta yksilöllisiä hansikkaita mittojen mukaan. Materiaaleina käytetään muun muassa etiopialaista karvalammasta ja kotimaista poronnahkaa.
 
– Värit ovat minun juttuni. Haluan tehdä malleista omannäköisiäni.
 
Pitkää päivää
Normaali työpäivä kestää 10 tuntia. Elokuusta joulukuuhun tahti kiihtyy, ja päivälle kertyy mittaa 12 tuntia. Sauso myöntää, että pienyritykset todennäköisesti työllistäisivät Suomessa enemmän, jos se olisi tehty helpommaksi.
 
– Aloittaessani tiesin, että töitä saa tehdä, ja niin olen tehnytkin.
 
Yrittäjä on markkinoinut ideoitaan yhteistyökumppaneille, joiden kautta hän voi toteuttaa näkemyksiään. Malleja myydään muutamissa erikoisliikkeissä. Sausoa hämmästyttää, että esimerkiksi HAMKissa markkinointi ei kuulu pakollisiin oppiaineisiin.
 
– Käsityöyrittäjälle markkinointi on ensiarvoisen tärkeää. Tuotteita on turha tehdä, jos niitä ei saa kaupaksi. Lisäksi käsityöala vaatii kovaa uskoa itseensä ja tuotteeseensa.
 
Työntekijä Päivi Kemppainen leikkaa nahat. Yrittäjä itse tekee kaiken muun. Liikkeessä työskentelee aika ajoin myös harjoittelijoita. Tiimi tekee noin 4000 paria vuodessa.
 
– Yksilöllisten tuotteiden kysyntä on kasvussa ja kotimaisuus on kovassa huudossa. Silti minulle kaikkein tärkeintä on, että ihmiset saavat hyviä hanskoja. Tyytyväiset asiakkaat ovat parasta tässä työssä.
 
Lasiakvaarioon
Liisa Sauson isoisänsä aloitti alalla vuonna 1929 Järvenpäässä, ja hänen isänsä jatkoi tuotantoa 1955. Koulun jälkeen Sauso työskenteli muutaman vuoden isänsä yrityksessä. Kymmenen vuotta vierähti muissa töissä, mutta veri veti hansikkaiden tekoon, kun perheyritys aikoi lopettaa tuotannon Suomessa vuonna 1989.
 
– Ajattelin, että jos suomalainen Sauso loppuu, sitä ei kukaan aloita uudestaan.
 
Sauson veli perusti hansikastehtaan Unkariin, mutta Sauso itse muutti Hämeenlinnaan ja aloitti nahkakäsineiden valmistuksen periaatteinaan laatu ja kotimaisuus.
 
– Ensimmäiset hanskat on leikattu hevospilttuussa. Pienestä ovat lähteneet meikäläisen työt, Sauso luonnehtii.
 
Välillä yrittäjä asui nelisen vuotta Vääksyssä ja pari vuota Kuopiossa, mutta palasi takaisin Hämeenlinnaan.
 
Toukokuussa avautui liike myös Helsinkiin. Tytär vastaa jatkossa pääkaupungin liikkeestä.
 
– Olen 20 vuotta haaveillut pääsystä Ateneuminkujan lasiakvaarioon. Vaikka aika on haasteellinen, halusin toteuttaa haaveeni.

Hämeenlinnan oma brändi?

$
0
0
Me hämeenlinnalaiset olemme ylpeitä kotikaupungistamme. Syystä. On Sibeliusta, Aulankoa, linnaa, kartanoa, vettä, Verkatehdasta, lyseota, HPK:ta ja historiaa yleensä vaikka muille jakaa.
 
Kun kuuntelee hämeenlinnalaisten omia arvioita kotikylästään, niin ulkoisista puitteista ei juuri moitteen sijaa löydy. Pilkkakirveet sinkoilevat lähinnä ihmisten tekemisistä – tai tekemättä jättämisistä.
 
Mutta mistä Hämeenlinna valtakunnallisesti tunnetaan? 
 
Kun kuuntelee toisilla paikkakunnilla asuvaa tuttavapiiriä, niin vastaukset pyörivät lähinnä Sibeliuksen ja Aulangon ympärillä, penkkiurheilijat tuntevat HPK:n. Siinäpä se.
 
Kuluvan viikon kaupunginjohtajaehdokkaiden yleisötentissä korvaan tarttuivat kahden ulkopaikkakuntalaisen ehdokkaan arviot. Päivi Laajala ja Timo Kenakkala puhuivat heti kaupungin brändistä*. 
 
(Oli muuten aivan loistava idea valtuuston puheenjohtaja Sari Rautiolta järjestää kaupunkilaisille avoin haastattelutilaisuus. Lisää tällaista!)
 
Jos osapuilleenkaan ymmärsin Laajalan ja Kenakkalan ajatuksenjuoksua, niin Hämeenlinnalta puuttuu nykyhetkessä sellainen julkikuva, joka tunnetaan automaattisesti läpi valtakunnan, toivottavasti rajojemme ulkopuolellakin.
 
Kaupunkimme päättäjät puhuvat vetovoimaisuudesta ja keskeisestä sijainnista parhaalla paikalla koko valtakunnassa. Tietävätkö muut suomalaiset, että näinhän ne asiat ovat?
 
Eppäillä soppii.
 
Laajalan ja Kenakkalan sanomisiin sisältyy ilman erityistä osoittelua viesti, että Hämeenlinnan kannattaisi rakentaa järjestelmällisemmin mielikuvaa menestyvästä kaupungista. Muualla jo jalostettu Sibelius tai kerran puolessa vuosisadassa mahdollisesti tuleva jääkiekkomestaruus ei anna tällä hetkellä tukevaa pohjaa ponnistaa kansakunnan tietoisuuteen. Osasia niistä löytyy, ei vielä kokonaista brändiä.
 
Etenkin matkailussa Hämeenlinnan seutu tuntuu kulkevan enemmän taka-askelia kuin loikkia eteenpäin. Vuosikymmeniä on jaariteltu tälläkin saralla mahdollisuuksista ja vetovoimaisuudesta. On rakennettu ja purettu organisaatioita, vaihdettu ihmisiä ja vastuita. Mitä uutta on todellisuudessa jäänyt käteen?
 
Vanajanlinna, eipä juuri muuta. Sekään ei ole kaiken kansan mesta, otsikoihin sillä silloin tällöin pääsee julkkisjuhlien ansiosta.
 
Kaupunki markkinoi itseään "Hyvä arki asuu Hämeenlinnassa". Yli viiden miljoonan suomalaisten mielestä hyvä arki on edelleen jossakin muualla.
 
* Brändi (eng. brand) kuvaa kaikkea sitä, mikä liittyy yritykseen tai palveluun . Toisaalta on esitetty, että brändi voi liittyä yhtä lailla yritykseen, julkiseen laitokseen, yhtyeeseen tai henkilöön, kuten vaikka poliitikkoon tai näyttelijään. Brändin luomista ja tarkoituksellista ylläpitoa kutsutaan brändihallinnaksi. Brändi voi vahingoittua, kun tehdään brändimoka.
 

Eläkkeelle jäävä Viitamäki: "Kylpylä pelasti Aulangon"

$
0
0
Aulangolla tulee aina olemaan erityinen paikka Kari Viitamäen sydämessä. Sieltä löytyi kesäduuni, joka saneli alkutahdit 44 vuotta kestäneelle työuralle hotelli- ja matkailualalla.
Hotelli Aulanko on jättänyt lähtemättömästi jälkensä Kari Viitamäkeen. Hän muistelee juosseensa sen suuren salin pöytien välissä jo 4-vuotiaana pojanvesselinä, kun isä ja setä viihdyttivät yleisöä musiikillaan. Aulangolta löytyi myös ensimmäinen työpaikka.
 
- Aloitin hotellissa piccolona 1. kesäkuuta vuonna 1969, Viitamäki muistelee.
 
- Aulanko eli 1950- ja 1960-luvulla suosionsa huipulla ja oli kaikin tavoin alueen ykköspaikka sekä ravintolana että hotellina. Yökerho oli kova sana ja talossa oli yli 200 henkeä töissä.
 
Ura hotelli- ja ravintola-alalla kuljetti Viitamäen pitkälle ja aina pohjoisimpaan Suomeen, mutta 1990-luvun laman jälkeen hän palasi parahiksi pelastamaan nuoruutensa työpaikan.
 
- Tulin tänne vuonna 1998 Restelin aluejohtajaksi ja oli melkoinen yllätys, kuinka huonossa hapessa hotelli oli.  
 
- Myynnit olivat suuren laman aikana romahtaneet ja fyysinen tuote rapistunut. Paikkoja ryhdyttiin kunnostamaan ja kylpyläsuunnitelmat lähtivät jo silloin käyntiin.
 
Takaisin kartalle
 
Kylpylähanke alkoi Hämeenlinnassa vastatuulessa, sillä uudisrakennuksen tuloa perinteiseen maisemaan karsastettiin.
 
- Kovaa vääntöhän se oli, Viitamäki kertoo.
 
- Pienen ja äänekkään vähemmistön valituskierre aiheutti hankkeella 400 000 euroa lisäkuluja. Kylpylän vetovoimaakin epäiltiin, mutta itse uskoin siihen satavarmasti ja oikeastaan runnoin sen läpi.
 
Avajaisia vietettiin 15. maaliskuuta vuonna 2006.
 
- Kylpylä pelasti Aulangon, sillä seuraavana vuonna hotellin liikevaihto kolminkertaistui. Myös kaupunkilaiset, joita ei 1990-luvulla täällä paljonkaan näkynyt, palasivat kylpylän ja monitoimihallin myötä takaisin.
 
- Koko Aulangon alue on mielestäni tänä päivänä matkailukeskuksena hyvin kartalla ja pärjää keskimääräisesti paremmin kuin monet muut.
 
Vesistökin valttina
 
Kaupunginjohtajaehdokkaiden haastattelussa nousi esiin ajatus Hämeenlinnan matkailullisen brändin puutteesta. Viitamäkeä ajatus hämmästyttää.
 
- Esimerkiksi hyvästä brändäyksestä nostettiin esiin Poria ja Savonlinnaa, joissa on isot kesäfestivaalit, mutta onko kellään noihin kaupunkeihin muuten asiaa itse tapahtumien ulkopuolella?
 
- Aulangolla voimme olla tyytyväisiä ja uskon, että Vanajanlinnan pojat ovat myös tyytyväisiä. Jos tuleva tapahtumapuisto osataan markkinoida hyvin, se tuo kaupungille paljon julkisuutta ja kasvattaa matkailua. Kaunista vesistöämme voitaisiin kyllä markkinoida enemmänkin.
 
Kritiikin paikan Viitamäki näkee sen sijaan muutamissa kaupungin tulevaisuuden suunnitelmissa.
 
- Kylpylähotellin rakentamisessa Engelinrantaan ei kerta kaikkiaan ole mitään järkeä, kun hotellien käyttöasteet ovat Hämeenlinnassa alle valtakunnallisen keskiarvon.
 
- Moottoritien katteellekin oli piirretty hotelli, mutta se saatiin sieltä onneksi pois. Kate ei tuo kaupunkiin yhtään uutta yöpyvää turistia. Hotelleja on mukavaa piirrellä kaavaluonnoksiin, mutta niiden rakentamiselle pitää olla myös taloudellisia perusteita.
 
- Siirtolapuutarha Aulangonjärven rantaan on erinomainen hanke, joka tulee varmasti ruokkimaan paikallisia matkailupalveluja. Tiilaakson tulevaisuus kesämatkailussa on valoisa, jos sen markkinointiin vain löytyy paukkuja.
 
Monessa mukana
 
Viitamäki on pari vuotta pyöritellyt mielessään eläkkeelle jäämistä ja nyt aika on kypsä.
 
Aluejohtaja lopettaa työt kesäkuun lopussa.
 
- Kyllä 44 vuotta näitä hommia alkaa riittää, hän sanoo.
 
-  Voin lähteä hyvällä mielellä, koska en ole jättämässä uppoavaa laivaa. Aulanko on nyt timmissä kunnossa.
 
Haaveissa on opetella jonkin aikaa joutenoloa ja keskittyä musiikin harrastamiseen. Aktiviteetteja kuitenkin riittää.
 
- Olen aika monen yhtiön hallituksessa ja mukana useiden yhdistysten toiminnassa. Olen saanut kovasti neuvoja siitä, että eläkkeelläkin kalenterit täyttyvät, jos ei pidä varaansa, Viitamäki pohtii.
 
- Toisaalta olen tässä työssä tottunut hektiseen elämään, joten en varmasti osaa jäädä sohvallekaan makaamaan. 
 

Mukula, noppa vai nupu?

$
0
0
Monttuisella Vanajantiellä kurvaillessa kohtalo voi heittää noppakiveä. Kuva: Toni Rasinkangas
Kaduilla kulkiessa harvoin pysähtyy katsomaan, mitä kengänkärjillään tamppaa. Pyörällä tai autolla liikkuessa riesana ovat alustaltaan vaihtuvat kadut. Moni toimittajakin on saanut välitöntä palautetta kompastuessaan väärinnimettyyn katukiveen, jonka lukija on saattanut hoksata vaikka sivulauseesta. 
 
Linnan Infran vastaava kunnossapitomestari Markus Lahtinen ja yhdyskuntarakentaja Rauno Virtanen selventävät kantakaupungin kolmen yleisimmän katukiven erot.
 
- Mukulakivi ei oikeastaan ole katu-, vaan kenttäkivi. Se on muodoltaan pyöreähkö tai soikeahko. Pienimmät mukulakivet ovat nyrkinkokoisia, suurimmat jopa pään. Ne pitää kaivaa aika syvälle, jotta pysyvät tukevasti paikallaan, kadunlaskijana 38 vuotta sitten työnsä aloittanut Virtanen sanoo.
 
Mukulakiveä löytyy muun muassa Hämeen linnalle johtavalta Kustaa III:n kadulta aikamoinen pataljoona. 
 
- Normaalisti sitä paikoissa, jossa autoliikenne on vähäisempää. Mukulakivi kyllä kestää hyvin kulutusta, kunhan se on hyvin pohjattu, Lahtinen huomauttaa.
 
Puhdasta käsityötä
 
Nupukivi taas on mukulakiveä isompaa.
 
- Se on sileä, suorakaiteen muotoinen. Esimerkiksi Palokunnankatu on päällystetty nupukivillä. Bussien suosimalla kadunpätkällä ovat kovilla niin tien pinta kuin autotkin.
 
Noppakivi on kuutiomainen, noppaa muistuttava kivi.  Näitä koristekiviä löytyy muun muassa torilta, arviolta 571 000 kappaletta. 
 
- Kaupunki käyttää 10 x 10 -kokoisia noppakiviä. Torilla ne on ladottu viuhkamuotoon. Esimerkiksi Kaivokadulla niitä on asennettu saarekkeiden reunakiviksi. Kaupunkilaisille niistä on tullut riesa Poltinahon liikenneympyrässä ja monttuisella Vanajantiellä.
 
Nupu- ja noppakivet ovat graniitista lohkomalla valmistettavia päällystekiviä. Nopat ja nuput asennetaan tavallisesti hiekkaan tai maakosteaan betonimassaan ja saumataan hiekalla.
 
- Kivien asentaminen on puhdasta käsityötä, jossa selkä on kovilla. Kiven koosta riippuen niitä saa yksi mies ladottua maahan 10–20 neliömetriä päivässä, Virtanen huomauttaa.
 
Hidasta ja kallista
 
Kaksikko arvioi, että kantakaupungin ulkopuolella näitä kivimalleja tuskin enää uusitaan. Lahtisen mukaan paljon olisi tehtävää, jos resurssit riittäisivät.
 
- Museoalueiden pinta pysyy. Kivien uudelleen latominen on hidasta ja kallista. Torin kivetyksen tekeminen kesti kolme kesää, mutta silloin oli paljon tekeviä käsiä. Esimerkiksi Vanajantiellä paikkaillaan pahimpia heittoja kivituhkalla.
 
- Lisäksi katukivet aiheuttavat autojen rengasmelua ja ovat ilkeitä alustoja pyöräillä. Ihmiset haluavat ajaa sileällä tiellä.
 

Markiisista apua paahteeseen

$
0
0
Parvekeverho voi hajottaa jopa 97 prosenttia auringon lämpösäteilystä. Kuva: Toni Rasinkangas
Elohopea on käväissyt jo ennätyslukemissa monella paikkakunnalla. Paahde saattaa tietää tukalia oloja myös sisätiloissa. Tavanomaisin virhe on yrittää viilentää asuntoa pitämällä ikkunoita auki raikkaan ilman toivossa, kun helle puskee armotta sisälle.
 
Hämeen Kaihtimen yrittäjä Petri Pajavuori ei suosittele peittämään ikkunoita millä tahansa konstein. Hänen mukaansa jopa makuuhuoneen pimennysverho kuumenee hetkessä.
 
- Sisältäpäin tehdyt viritelmät voivat muuttua nopeasti lämpöelementeiksi, jotka edistävät ikkunan kuumenemista. Huoneesta tulee sauna.
 
Käsikammesta älypuhelimeen
 
Omakoti- ja rivitaloissa ikkunamarkiisit ovat suosittuja auringonvalon ja lämpösäteilyn estäjiä.
 
- Ruotsissa ne ovat yleinen apu kerrostaloissa. Myös Hämeenlinnassa on markiisein varustettuja kerrostaloasuntoja, vaikkakin harvassa.
 
Markiisi on pitkällä juoksulla koneellista ilmastointia halvempi vaihtoehto. Pajavuoren mukaan viime kesänä osa markiisin omistajista ei käynnistänyt ilmalämpöpumppua lainkaan säästäen sähkökustannuksissa.
 
- Esimerkiksi 23 vuotta sitten asentamani markiisi toimii edelleen. Se ei tee paljon, kun jakaa alkuinvestoinnin markiisin pitkään ikään, joka voi olla vuosikymmeniä.
 
Tarjontaa löytyy perinteisistä käsin kammettavista nykyaikaisiin moottorillisiin ja täysautomaattisiin ikkunamarkiiseihin.
 
- Automatiikalla toimiva markiisi laskeutuu alas aurinkoisella kelillä ja päinvastoin pilvisellä. Useita markiiseja voi liittää samaan moottoriin, jota voi ohjata seinäpainikkeella, kaukosäätimellä ja jopa älypuhelimella.
 
Keski-Euroopassa suosituissa ulkokaihtimissa on myös varaa valita. Etuna on, että ne paitsi viilentävät kesällä, pitävät talvella lämmön sisällä.
 
Suojaus ulkoapäin rakennusvaiheessa
 
Lasitetun parvekkeen ei tarvitse olla kesällä kärsimysten koppi. Suojaa auringolta ja kuumuudelta voi hakea screenikankaasta, josta näkee läpi, mutta ei ulkopuolelta.
 
- Se pysäyttää jopa 97 prosenttia lämpösäteilystä. Etuna on, että se kestää niin helteet kuin pakkasetkin.
 
Parvekelasit voi suojata osittain myös lämpösuojakalvolla, vaikka sitä käytetään yleisimmin ikkunoissa.
 
- Tummat ovat edullisempia. Lähes kirkkaat voivat olla huipputehokkaita, jotka päästävät vain 10 prosenttia lämpöä läpi pitäen asunnon viileämpänä. Eroa voi olla useita asteita.
 
Pajavuori kertoo, että energiatehokkuuden hyödyntäminen on kokenut ison harppauksen. 
 
- Vuonna 2014 voimaan tulevan EU-direktiivin mukaan uusien rakennusten ikkunat täytyy suojata ulkoapäin jo rakennusvaiheessa.
 

Hämeenlinnan futismestaruus ratkotaan keskiviikkona Kaurialassa

$
0
0
 Ilkka Turtusen (vas.) pelaaminen on hieman epävarmaa paikallistaistossa, mutta valmentaja Janne Hyökyvaara odottaa kamppailua innolla.
Härmän ja FC Hämeenlinnan odotetut paikallisderbyt alkavat keskiviikkona, kun kaupungin futisherruutta ratkotaan Kaurialan nurmella.
 
Kotijoukkueen Härmän valmentaja Janne Hyökyvaara huomauttaa, että paikallispelit taisivat olla muutamalle pelaajalle jopa peruste Härmässä pelaamiseen.
 
- Oli varmasti yksi iso tekijä, että muutama pelaaja halusi ylipäätään jatkaa ja lähteä Härmä-remmiin mukaan, että pääsee pelaamaan paikallispelejä, Hyökyvaara sanoo.
 
- Paikallispelit ovat aina kivoja. Ajattelen, että valmentajan hommassa ne ovat normaali asia, peli muiden joukossa. Toki toivon nykyhämeenlinnalaisena, että saataisiin yleisöä kunnolla paikalle. Herättäisi yleisössä ja kaupunkilaisissa tunteita, hän sanoo.
 
"Mile" toivoo hyvää ja näyttävää peliä.
 
- Haluan toki voittaa pelin, mutta etenkin haluan siitä hyvän hämeenlinnalaisen jalkapallotapahtuman. Minulle kaupungin herruutta tärkeämpää on, että säilymme sarjassa.
 
Onko tuhat katsojaa realismia?
 
- Minusta se on realistinen lukema. Jos viime kauteen verrataan, onhan tuhat kova luku. En ole hirveän pettynyt, jos tuhatta katsojaa ei tule, mutta lähellä tuhatta katsojamäärä saisi olla, Mile tuumaa.
 
- Meidän on saatava hyvä fiilis pelaamiseen. Jokainen jätkä, joka kentälle laitetaan, varmasti syttyy. Jos ei syty, on väärässä paikassa, Mile pohtii.
 
- Härmän kakkosvalmentaja ja kahdella osumalla joukkueen maalitykki Ilkka Turunen loukkasi nilkkaansa sunnuntaisessa Turun vierasmatsissa. Turusen pelaaminen on kysymysmerkin alla.
 
Turusen topparipari Tatu Mäkelä avasi sunnuntaina maalihanansa. Toppariduo Turunen-Mäkelä on tehnyt Härmän kuudesta maalista puolet eli kolme.
 
- Se kertoo siitä, että emme ole vielä saaneet hyökkäyspeliä kuntoon. Olemme pelanneet kolme peliä hyvin ja kahdessa pelissä päästäneet ihan liikaa maaleja. Kuusi pistettä on tässä vaiheessa ansaittu ja se on ollut melkein maksimimäärä, Mile summaa.
 
Alkukauden täydennystriosta (Lasse Linjala, Santeri Lintunen ja Eero Tamminen) Linjala siirtyi Mikkelin Palloilijoihin. 18-vuotiaiden maajoukkuemies, JJK:sta tullut Tamminen teki sunnuntaina avausmaalinsa Kakkosessa.
 
- Eero on hyvä poika, joka on kova tekemään töitä. Hän jaksaa painaa ja on yllättävän nopea. Hän on hyvä yksi vastaan yksi tilanteissa. Vaikka on oikeajalkainen, hän pystyy keskittämään myös vasurilla. Hän on pakeille arvaamaton ja omaa hyvän työmoraalin. Uskon, että hänestä vielä kuullaan, Mile sanoo.
 
Mile ja JJK:n valmentaja Kari Martonen pelasivat vuosia yhdessä Hakassa, joten Milen kontakteista on Härmälle hyötyä.
 
Jukka Suhonen, 21, onnistui myös avaamaan maalitilin. Jukka on FC Hämeenlinnan kapteenin Harri Suhosen pikkuveli, joten veljesten vääntöä voi olla edessä.
 
- Jukalla viime vuosi oli tavallaan välivuosi, kun hän pelasi JanPassa Kutosta. Hän on nopea kaveri, joka omaa hyvän laukauksen. Töitä on yhä tehtävänä ja on oltava maltillinen. Jukka ei ole kuitenkaan ikinä ennen pelannut näin korkealla tasolla, Mile sanoo.
 
Jukka Suhonen haastaa Härmän perinteisen maalihain Anssi Laineen, jolla on koossa yksi tehty osuma tällä kaudella.
 
"Vain voitto  merkitsee"
 
FC Hämeenlinnan valmentajan Tomi Uusitorpan mukaan joukkueelle ei sovi peruuttelu.
 
- Pyrimme aktiiviseen prässiin paikallispelissä. Haastamme Härmän omalla liikkeellä ja pallon liikutuksella. Peruuttelu ei käy, sanoo Uusitorppa.
 
- Se on tärkeä peli muiden joukossa. Molemmat joukkueet kamppailevat samoista keskikastin sijoituksista sarjassa. Vain voitot merkitsevät, sillä tasapeleillä ei pitkälle pötkitä. Se on molemmille tärkeä matsi oman sarjasijoituksen kannalta.
 
Uusitorpan mukaan kaupungin herruus ei ole valmentajalle lähtökohta.
 
- Pelaajat voivat ajatella, mitä kukin ajattelee. Valmentajan pitää pystyä näkemään iso kuva selkeämmin, hän tuumaa.
 
Kolme osumaa tehnyt Berat Grabovci on yhä sairastuvalla. Armeijakomennuksella ollut soturikvartetti (Aleksi Topinoja, Jere Saarinen, Jarkko Saarman ja Kaarle Keskitalo) on viimein käytettävissä.
 
FC Hämeenlinna aloitti kauden neljän pistesaalistyuksella ennen pientä tappioputkea.
 
- Alun hyvät pelit toivat ehkä vähän vääriä mielikuvia. Tavoite ei ole olla sarjan kärjessä, vaan olla neljän joukossa. Sikäli ollaan ihan aikataulussa. Oman pelin kehittäminen on tärkeintä, Uusitorppa sanoo.
 

Lähiruokapyöräily ja lähikalatori tänään keskiviikkona

$
0
0
Kuutisenkymmentä lähiruoan ja pyöräilyn ystävää starttaa matkaan Hämeenlinnan torilta tänään keskiviikkona kello 10 kaupunginvaltuuston puheenjohtajan Sari Raution merkistä.
 
Pyöräilijät kiertävät noin 42 kilometriä lenkin tutustuen alueen tuottajiin ja toimijoihin.
 
Toritapahtumassa kello 14–18 on luvassa jätevesineuvontaa, asiaa kalasta, vedestä ja kalastamisesta, kuoreklubi sekä veitsenteroittajia. Tapahtuman järjestäjinä toimivat Vanajavesikeskus, Hämeen Kalatalouskeskus ja Kaupunkikeskustayhdistys.

Pyöräpartio muistuttaa kodin kompastuskivistä

$
0
0
 Viivi Pellikka (vas.), Veera Jalava, Tiia Nieminen, Jesse Viander, Saara Hallapelto ja Milla Kukkonen pyöräilevät muistuttamassa kodin turvallisuusriskeistä. Kuva: Toni Rasinkangas
Ei kannata hämmästyä, jos kesän aikana oven taakse tupsahtaa innokkaita nuoria muistuttamaan kodin turvallisuusriskeistä.
 
LähiTapiola Loimi-Häme on palkannut Tienaa tonni -kampanjallaan kymmenen 14–17-vuotiasta kesätyöntekijää, joista kuusi työskentelee Hämeenlinnan seudulla. Kyseessä on alueyhtiön vastaus nuorisotakuuseen. 
 
Ryhmän pesti alkoi maanantaina koulutuksella.
 
15-vuotias Tiia Nieminen oli kuullut kesätöistä 16-vuotiaalta ystävältään Viivi Pellikalta, joka taas oli hoksannut mahdollisuuden television kautta, kuten suurin osa ryhmästä.
 
- Päätimme hakea kimpassa samoja töitä. Panimme hakemukset rullaamaan ja molempia lykästi, kaksikko iloitsee.
 
- Nähtyäni mainoksen kävin kysymässä duunia paikan päältä, useisiin kesätyöpaikkoihin hakupapereita täytellyt 17-vuotias Jesse Viander kertoo.
 
Arjen tilanteita
 
Kuusikon voi nähdä pyöräilemässä pareittain ovelta ovelle niin omakoti- ja rivitaloalueilla kuin keskustan kävelykaduilla jo loppuviikosta asianaan kodin turvallisuusriskit ja niiden ennaltaehkäisy. Naapurikuntiakaan ei unohdeta.
 
- Nuorten tehtävänä on herättää keskustelua ja muistuttaa riskeistä ihan arkisella tasolla pienten juttujen kautta, liiketoimintajohtaja Aki Kiiliäinen selventää.
 
Kyse voi olla vaikka päälle unohtuneen lieden ja kahvinkeittimen tai kesäisen pihapiirin vaaran paikoista. Kiiliäinen toivoo, että nuorten vierailu synnyttäisi oivalluksia. 
 
- Esimerkiksi palotikkaissa kielletään roikkumasta, sen sijaan, että kotona käytäisiin läpi, miten niitä käytetään tositilanteessa. Totuus on, että 70 prosenttia haavereista tapahtuu vapaa-ajalla kotona tai harrastuksissa. 
 
Työhön perehdyttäminen on lähtenyt yhteyspäällikkö Minna Seppälän mukaan mukavasti käyntiin.
 
- Ryhmä on tutustunut toisiinsa ja olemme pohtineet yhdessä erilaisia lähestymistapoja. Avuksi nuoret saavat työhönsä pieniä turvallisuusoppaita.
 
Kenkä oven väliin
 
LähiTapiolan kampanjan tarkoituksena ei ole järjestää vain yhden kesän juttua, vaan jokavuotinen perinne. 
 
- Olemme valmiita jatkamaan sopimuksia vaikka elokuuhun asti. Jatkossa nuoria voisi pestata töihin myös lomakausina, Kiiliäinen suunnittelee.
 
Hänen mukaansa kesätyöstä on hyötyä myös tulevaisuudessa.
 
- Halusimme keksiä työtä, jossa ei varmasti syrjäydy. Nuorelta on rohkeaa hypätä tämän kaltaiseen haasteeseen. Sosiaaliset taidot kehittyvät varmasti kesän aikana. 
 
Valtakunnallisesti LähiTapiola-ryhmän yhtiöt työllistävät tämän vuoden aikana kolmisensataa nuorta kesätöihin, työharjoitteluun ja pidempiaikaisiin työsuhteisiin.
 
- Haluamme tukea nuoria saamaan kenkänsä työelämän oven väliin, sillä monella 15–17-vuotiaalla nuorella on hankaluuksia löytää se ensimmäinen kesätyöpaikka. Tämä on yksi tapa kantaa yhteiskuntavastuutamme, Kiiliäinen huomauttaa.
 
Hämeenlinnassa ja naapurikunnissa työskentelevä ryhmä on riemuissaan kesäpestistään.
 
- Hieman jännittää. Saa uusia kokemuksia, ja omaa rahaa syksyä varten, heidän mietteensä kiteytyvät.
 

Neuloilla lievitystä vanhan koiran vaivoihin

$
0
0
Olga Kuksina laittaa vakain käsin neuloja Ipe-terrierin nahan alle. Omistaja Tarja Pouttu seuraa koiransa reaktioita. Kuva: Heli Karttunen
Jackrussellinterrieri Rasavillin Ipe on ärtynyt. Pieni koira on viidettä kertaa akupunktiossa. Sitä mukaa kun pian eläinlääkäriksi valmistuva Olga Kuksina laittaa neuloja koiran ihon alle, se silminnähden rauhoittuu.
 
Neuloja laitetaan tällä kertaa 13, maksimi on yleensä 20. Törröttävät, kuparista ja teräksestä tehdyt neulat näyttävät hurjilta. Kintereissä kaksi neulaa on jopa työnnetty kudoksen läpi.
 
- Laitan neulat niihin kohtiin, joista saa tarvittavan vaikutuksen, sanoo Kuksina.
 
Hoito kestää noin 40 minuuttia. Välillä Kuksina pyöräyttää neuloja vaikutuksen maksimoimiseksi. Pian koira on täysin rentoutunut.
 
Koiran omistaja Tarja Pouttu toi 12-vuotiaan terrierinsä hoitoon varsin proosallisesta syystä:
 
- Ipe kärsii vanhojen miesten vaivasta, se tiputtelee virtsaa lattialle.
 
Kuksina ehdotti akupunktion kokeilemista. Hoito on auttanut tiputteluongelmiin.
 
- Jo ensimmäisen hoitokerran jälkeen oli huomattavissa iso ero. Vaikutus kesti kolme päivää, seuraavat kerrat eivät olleet niin tehokkaita, mutta vaiva ei myöskään ole palannut enää niin pahana, Pouttu kertoo.
 
Hoidot jatkuvat säännöllisesti, mutta harvemmin.
 
- Lääkitys olisi ollut seuraava vaihtoehto, mutta halusin kokeilla akupunktiota, ja olen ollut tyytyväinen.
 
Kesätyö toi Suomeen
Venäjän Pietarissa syntynyt Olga Kuksina valmistui eläinlääkärin avustajaksi Maataloudellisessa Oppilaitoksessa Uralissa 1993. Hän sai töitä tallimestarina Pietarissa, mutta päätti hakea Pietarin Eläinlääketieteelliseen Akatemiaan. Valmistuttuaan eläinlääkäriksi 1999 hän työskenteli yksityisellä pieneläinklinikalla kirurgin assistenttina ja klinikanhoitajana. Tuolloin Kuksina tutustui myös mieheensä, ja perheeseen syntyi tytär.
 
Miehen työ toi perheen aika ajoin Suomeen, ja vuonna 2002 Kuksina aloitti Pietarissa suomenkielen opiskelun, tavoitteenaan kesätyöpaikka Suomessa.
 
Leppäniemen Hirsihuvilat -matkailuyritys palkkasi naisen kesätyöhön taloudenhoitajaksi ja turistien oppaaksi. Pian työpaikka muuttui vakituiseksi, ja vuonna 2005 perhe muutti pysyvästi Suomeen, Hauholle.
 
- Minua on kuitenkin aina kiinnostanut eläinlääkärin työ, joten vuodesta 2007 alkaen olen käynyt noin kerran viikossa avustamassa eläinlääkäreitä Hämeenlinnan kaupungineläinlääkärin vastaanotolla.
 
Vuonna 2009 Kuksina aloitti tutkintonsa laillistamiskoulutuksen Helsingin yliopistossa. Toinen tytär syntyi kesken opiskelukiireiden vuonna 2011.
 
- Valmistuin toukokuussa 2013, ja nyt vain odotan Eviran päätöstä.
 
Akupunktiohoitoa Hauholla
 
Olga Kuksina avaa ensi lauantaina eläimille akupunktiovastaanoton Hauholle. Kuksina on osallistunut akupunktiokurssille Helsingin yliopistossa ja harjoitellut Yliopistollisessa eläinsairaalassa. Suunnitelmissa on osallistua IVAS:n akupunktiokurssille.
 
- Akupunktiohoitaja ei tarvitse lisenssiä. Riittää, että on koulutusta.
 
Eläinlääkäriasemilla akupunktioeläinlääkärit yleistyvät. Akupunktio sopii kaikille eläimille. Se rentouttaa myös syviä lihaksia, joihin ei hieronnalla pääse käsiksi.
 
- Kun kipu poistuu, eläin alkaa käyttää lihaksiaan, ja lihakset vahvistuvat ja tukevat sairasta kohtaa. Kaikkein palkitsevinta on, kun koira, joka on tullut hoitoon kolmella jalalla, hyppii pois iloisesti kaikilla neljällä jalallaan.
 
Lisätietoa: www.acuvet.fi. Avoimet ovet lauantaina 8.6. kello 11–13.

Ristiretki pyörien päällä - Katso kuvat!

$
0
0
Arto Hasari toteutti unelmansa ja suuntasi Gospel Riders -veljiensä kanssa tien päälle. Kuva: Toni Rasinkangas
Gospel Riderit pääsivät tutustumaan Dubrovnikin henkeäsalpaaviin maisemiin Kroatiassa.
Hasarin mukaan kytkinrikko keskellä moottoritien vilinää Istanbulissa muodostui ikimuistoiseksi kokemukseksi, joka päättyi ihmeeseen.
 Liettuan Šiauliaissa sijaitseva Kryžių kalnas vetää puoleensa niin motoristeja, turisteja kuin pyhiinvaeltajiakin.
Reijo Mäki–Maunuksen (vas.) ja Arto Hasarin välissä oleva "pelastava enkeli" tuli kuin tilauksesta kytkinrikon sattuessa Istanbulissa.
Arto Hasari, Juha Jyrkkä, vieraanvarainen hostellin pitäjä, Leo lehmus ja Reijo Mäki–Maunus Puolan Krakovassa. Kaksi Gospel Rideria on jo kotimatkalla.
Parolassa asuva Arto Hasari sulattelee vielä seikkailuaan. Hengelliseen Gospel Riders -moottoripyöräkerhoon kuuluva seurakunnan kiinteistönhoitaja toteutti pitkäaikaisen unelmansa viiden muun hengenheimolaisensa kanssa. Kuusikko lähti villin ajatuksen saattelemana ristiretkelle Eurooppaan – hyvässä hengessä ja mielessä.
 
- Matkan tärkein tarkoitus oli lähteä levittämään ilosanomaa ja etsiä uusia kokemuksia. Kun panee kypärän päähän, se on kokonaan oma maailmansa.
 
Matka starttasi 19. huhtikuuta. Kolmen viikon, 20 maan ja lähes 10 000 kilometrin aikana miehet kokivat eri kulttuureja, koettelemuksia kuin ihmeitäkin.
 
Valtavasti hämmästeltävää
 
Gospel Riderien suunnitelmana oli ajaa päivä kerrallaan. 
 
- Parhaimmillaan matkaa kertyi melkein 700 kilometriä, joka oli menomatkalla joko Suomesta Latviaan tai Turkista Makedoniaan.
 
- Reitti syntyi kartalle helposti. Vaikeinta oli päättää, mitä nähtävyyksiä menemme katsomaan, Hasari naurahtaa. 
 
Bulgarian ja Romanian rajaseudulla aika tuntui kääntyneen taaksepäin.
 
- Vastaan tuli hevosvankkureita, joissa kokonaiset perheet matkustivat. Ihan kuin olisi vanhaa Suomi-elokuvaa katsonut. 
 
- Bosnia ja Herzegovinassa taas olivat näkymät kuin Alpeilla.  Tuslassa saimme majapaikan suomalaisen lähetystyöntekijän kotoa, yleensä yösija löytyi eritasoista hostelleista 10–20 eurolla.
 
Hasarin mukaan Bosporin silta Istanbulissa ja Kroatian rannikko saivat ryhmän haukkomaan henkeään. Myös kymmenien tuhansien ristien peittämä kukkula Liettuassa teki vaikutuksen.
 
- Puolassa Auschwitzin museoidun keskitysleirin painostava ilmapiiri vetikin sitten hiljaiseksi. 
Puolasta Hasarille jäi mieleen myös vieraanvaraisuus.
 
- Hostellin pitäjän isä piti pyöristämme huolta vierailumme ajan.
 
Enkeli maantiellä
 
Istanbul koetteli prätkämiehiä, kun ryhmän jäsenen pyörä teki stopin keskellä kolmekaistaista moottoritietä.
 
- Saimme siirrettyä pyörän vasemmalta kaistalta oikean reunan turva-alueelle. Monet käyttivät sitä normaalina ajokaistana.
 
Kuin tilauksesta avuksi tuli paikallisen moottoripyöräkerhon kakkosmies. Hasari luonnehtii tuntematonta motoristia enkeliksi, joka järjesti pyörän merkkikorjaamoon.
 
- Mies jutteli hinausauton kuljettajan kanssa, ja maksoi kaikki viulut korjaamolle saakka. Kyselimme, miten voimme korvata kaiken. Mies vain tuumaili, että tekisimme varmaankin saman hänelle Suomessa, ja jatkoi matkaansa. Yllätykseksemme hän soitti parin tunnin päästä kysyäkseen, oliko meillä kaikki hyvin.
 
Hinausfirman poika toimi vielä ryhmän oppaana siihen asti, kunnes pyörä oli huollettu. 
 
- Kävimme paikoissa, joihin emme olisi osanneet yksin mennä. Pyörä oli korjattu seuraavaan iltaan mennessä.
 
Samaan aikaan Istanbulin kristilliseen seurakuntaan, minne ryhmä oli aikeissa mennä tutustumaan, tehtiin ilkivaltahyökkäys. 
 
- Noin 30 hengen joukko oli hyökännyt sinne kivin ja kananmunin. Seurakunnan suomalainen jäsen ehti laittaa jykevät ovet lukkoon viime hetkellä. 
 
- Vierailumme peruttiin turvallisuussyistä. Jos pyörä ei olisi hajonnut, olisimme olleet keskellä hyökkäystä. Olimme täysin Herran ohjauksessa.
 
Ilosanomaa eetterissä
 
Vaikka ryhmä pääsi päristelemään suorilla parhaimmillaan kahtasataa, kehuu Hasari noin 20 miljoonan asukkaan Istanbulia retken parhaimmaksi ajokaupungiksi.
 
- Siellä oli aina tilaa, vaikka liikenne seisoikin. Makedonian ajokulttuuri oli sitten todella sekavaa..
Hasari kertoo korkeamman johdatuksen tapahtuneen Turkin jälkeen myös Puolassa.
 
- Etsimme ruokapaikkaa, mutta löysimmekin Radio Helsingin studion. Meidät otettiin ystävällisesti vastaan. Samoilla sijoilla tehtiin 10 minuutin radiohaastattelu, jossa kerroimme matkamme tarkoituksesta suomeksi.
 
Ryhmä hitsaantui reissulla yhteen, vaikka kolmen viikon aikana yhden jos toisen hermo alkoi kiristyä ja koti-ikävä painaa. Seuraava retki häämöttää tulevaisuudessa.
 
- Jos haluaa tutustua kunnolla kavereihinsa, kannattaa lähteä prätkäreissulle heidän kanssaan. Siellä jyvät erotellaan akanoista. 
 
- Välillä meitä koeteltiin. Voimaa ja energiaa saimme kuitenkin siitä, kun olimme toinen toistemme tukena.
 
 

Jukka Perko tulkitsee supisuomalaisia sävelmiä

$
0
0
Niin tangoista kuin virsistäkin innoitusta ammentanut saksofonisti Jukka Perko on sovittanut suomalaisten rakastamista kappaleista big bandille soveltuvia jazzversioita. Kuva: Ari K. Ojala
Puolustusvoimien ainut jazztapahtuma MILjazz on vuodesta 1996 lähtien esitellyt kiertueillaan suomalaisten sotilasmuusikkojen monipuolisuutta. Idean isä on mikkeliläinen prikaatinkenraali Olli Nepponen. Vuodesta 1998 tapahtuman johtajana on ollut Panssarisoittokunnan päällikkö, musiikkimajuri Pasi-Heikki Mikkola. 
 
Tulevana sunnuntaina Linnanpuistossa esiintyy Savon Sotilassoittokunnan Big Band, Panssarisoittokunta ja Varusmiessoittokunnan Show Band.
 
- Savolaiset ovat olleet mukana aivan alusta asti, joten heidän ohjelmistossaan on makupaloja sen 18 vuotta kestäneen MILjazz-historian matkan varrelta, Mikkola tietää..
 
- Heidän solistinaan on kansainvälisestikin tunnettu trumpetisti Esko Heikkinen, joka puhaltaa korkealta ja kovaa.
 
Haastavaa settiä
 
Panssarisoittokunnan solistina on suomalaisen jazzin terävimpään kärkeen kuuluva saksofonisti Jukka Perko. Kahdella Emmalla ja Yrjö-palkinnolla palkittu Perko nousi tunnetuksi vuonna 1985 Porin Jazzeilla ja pari vuotta myöhemmin hänet nähtiin The Dizzy Gillespie 70th Anniversary Bandin kiertueilla niin Euroopassa kuion Yhdysvalloissakin. Vuonna 1993 hän perusti yhdessä Severi Pyysalon kanssa yhden suomalaisen jazzin menestyneimmistä kokoonpanoista, Perko-Pyysalo Poppoon.
 
- Kun aloimme pohtia Panssarisoittokunnalle solistia tälle vuodelle, tulimme ajatelleeksi, että miksemme pyytäisi saman tien yhtä maan kuuluisimmista saksofonisteista, Mikkola kertoo.
 
- Perko on koonnut ja sovittanut suomalaisista sävelmistä ohjelmiston, jossa on jazzversioita Satumaa-tangosta Säkkijärven polkkaan sekä Akselin ja Elinan häävalssiin.
 
Mikkola kuvailee soittokuntansa settiä oikein kunnon jazziksi, jossa tutut kappaleet syttyvät aivan uudenlaiseen lentoon.
 
- Ohjlema on erittäin haastava, joten sitä on treenattu tunnollisesti. Lisäksi kyseessä on Panssarisoittokunnan viimeinen keikka isolla kokoonpanolla, joten annamme varmasti kaikkemme.
 
Nuorta voimaa
 
Sunnuntain puistokonsertin päättää Puolustusvoimien Varusmiessoittokunnan Show Band, jonka ohjelmistossa on reipasta soulia, rockia ja funkia.
 
- Tämä tällä hetkellä Lahdessa toimiva soittokunta sitten siirtyy vuoden 2015 aikana Panssariprikaatiin, Mikkola sanoo.
 
- He tarjoilevat oikein kunnon menomusiikkia ja nuorta energiaa. Porukka on nimensäkin mukaisesti show band ja on saanut näillä kiertueilla ylesiön hullaantumaan ja pistämään tanssiksi.
 
MILjazz su 9.6. klo 14 Linnanpuistossa. Vapaa pääsy.
 
Viewing all 557 articles
Browse latest View live