Quantcast
Channel: Kaupunkiuutiset
Viewing all 557 articles
Browse latest View live

Toinen toistaan palvellen…

$
0
0
Jos näin sitten loppupelissä käy, kannattaisiko ensin opetella palvelemaan. Vanhana jääränä sitä ilahtuu sydänjuuriaan myöten, kun saa palvelua kera hymyn ja mukavan asenteen.
 
Pari viikkoa sitten etsin painepesuriin varaosaa. Ensimmäisessä liikkeessä ohjattiin asiallisesti toiseen erikoisliikkeeseen. Siellä taas todettiin, ettei kuulu merkkivalikoimaan.
 
Mutta.
 
Kyseisen yrityksen miesmyyjä istui tietokoneensa äären ja kehotti odottamaan pienen hetken. Tuossa tuokiossa hän kertoi oikean osoitteen. Palvelu tuli rennon asiallisella asenteella, koko ajan hymyillen.
 
Siitä tilanteesta lähti mieli aurinkoisena.
 
Yellow Service, kymmenen pistettä ja papukaijamerkki! Varaosa on hankittu.
 
Lieneekö kovin hyvää palvelua hämeenlinnalainen terveyskeskusjärjestelmä, jossa labrakokeisiin joutuu odottamaan nälissään kolme-neljä tuntia.
 
Tuttu mies kertoi käyvänsä mieluummin verikokeissa Tampereella, koska pääsee kotiin nopeammin kuin Hämeenlinnan terkkarin jonosta. Saman labran toiminta sujuu Mansessa ilman jonotuksia.
 
Kenenkään kannalta ei ole tietenkään järkevää, kun kotikulmilla olevaa palvelua haetaan aikataulusyistä liki sadan kilometrin päästä.
 
Mihin meidät miespoloiset siinä palveluyhteiskunnassa laitetaan, jos sellainen syntyy. Viisaat kun väittävät, että palveluyhteiskuntaan siirtyminen heikentää miesten asemaa työmarkkinoilla.
 
Onhan se melkoinen temppu vääntää suomalaisesta jörrikästä sujuvasanainen ja sosiaalisen kanssakäymisen kaikki kommervenkit omaava asiakaspalvelija.
 
Kun siihen päälle laitetaan fakta, että asiakas on aina oikeassa, niin mitä koko suomalaisella mieskatraalla on enää tekemistä. Miesköörin oikeassa olemisen pakko ei lupaa hyvää asiakaspalveluille.
 
Siis siirrytään suoraan itsepalveluun.
 
Pankkiasioissa ja vakuutuksissahan tämä on jo arkipäivää. Palvelut on ulkoistettu automaateille. Ihmisen kanssa tekemiseen joutuminen on näille finanssiyrityksille kauhukuva. Siinähän joutuisi kohtaamaan elävän ihmisen.
 
Vakuutuslääkäritkään eivät koskaan, siis eivät koskaan, potilasta tapaa, vaikka tietävät paremmin kuin ketkään sairauden tai vammojen laadun. Ihmebantuja, muttei asiakaspalvelijoita.
 
Seuraavaksi odottelen, että terveyskeskuspalvelut järjestetään itsepalveluksi. Verikokeet, rokotukset ja pienemmät leikkaukset tehdään puhelinvastaajaan nauhoitetun ohjeen mukaisesti: ”Jos haluat umpisuolen poiston, valitse yksi…”
 
Asiakkailta ei tietenkään kysytä, haluavatko he itsepalvelua. Asiantuntevan myyjän tai terveydenhoitohenkilön puheita on monen mielestä hyvä ja valistavaa kuunnella.
 
Itsepalvelu tarkoittaa loppujen lopuksi sitä, että palvelevia ihmisiä on vähemmän tekemässä töitä. Miksi muuten itsepalvelua otettaisiinkaan käyttöön, kuin kulujen pienentämiseksi ja voittojen kasvattamiseksi? Hyvää palvelua voi kuitenkin olla vaikea pakottaa syntymään. Helpompaa on äänestää jaloillaan.
 
Suositaan liikkeitä, missä palvelua löytyy jo ennestään.

Pro-koalition perustamiseen sisältyi myös iso riski

$
0
0
MAANVILJELIJÄ. Hannu Kärpäselle kevät on ollut kiireistä aikaa, kun maanviljelijän ammatin ohella pitää ehtiä monenlaisiin luottamustehtäviin.
Keskustan valtuutettu ja kaupunginhallituksen jäsen Hannu Kärpänen myöntää puolitoista vuotta kuntavaalien jälkeen, että Pro Hämeenlinnan perustamiseen liittyi riski.
 
– Riskinotto kyllä kannatti!
 
Hänen mielestään kaupunkilaiset suorastaan janosivat uusia tuulia hämeenlinnalaiseen kunnallispolitiikkaan. Sitä äänestäjät myös saivat vaalitulosten mukaisesti.
 
Pro Hämeenlinnaan kuuluvien puolueiden eroja Hannu Kärpänen pitää edelleen selkeinä, vaikka tekninen vaaliliitto sai ryhmät toimimaan yhdessä.
 
– Erot Pro-ryhmien sisällä ovat käytännössä paljon selvemmät kuin valtaa pitäneiden kokoomuksen ja demariryhmän keskinäiset eroavaisuudet, Kärpänen sanoo näkemyksenään.
 
– Itse painotan aina rehellisyyttä. Pro Hämeenlinna, ja tietysti keskustan ryhmä, olivat ennen vaaleja rehellisiä, kun kerroimme avoimesti tavoitteemme. Muun muassa tarkka taloudenpito ja kaupunkikonserniyhtiöiden uudelleenjärjestelyt olivat päällimmäisinä tavoitelistalla, Kärpänen selvittää.
 
Nyt jaetaan kiitosta
Hän sanoo seuranneensa hieman huvittuneena, kuinka ns. vanhoista valtapuolueista (sosialidemokraatit ja kokoomus) nyt kiitellään elinkeinoyhtiön uutta toimintarakennetta ja -mallia. Viimeksi suitsutettiin Linnan Aterian ja Tekmen yhdistymisen erinomaisuutta.
 
– Taisinpa olla minä, joka nosti kaupunkikonsernirakenteen ensimmäisenä tikun nokkaan. Sillä sinänsä ei ole enää väliä, kuka muutosta esitti, mutta nykyiset kiitospuheenvuorot kertovat asian tärkeydestä. On pelkästään hyvä, että kaikki alkavat ymmärtää kaupunkikonsernin muutostarpeen merkittävyyden, Kärpänen pohtii.
 
Nykymenosta kokenut kunnallispoliitikko sanoo, että yhteiselo ja -henki kaupungin luottamushenkilöjohdossa on paljon parempaa kuin julkisuuskuva nykyisellään kertoo.
 
Alkujaan hauholaisen Kärpäsen ei pitänyt enää lähteä mukaan kunnallispolitiikkaan, kun kuntaliitos varmistui. Mies ylipuhuttiin, ja niin hän on edelleen aitiopaikalla tekemässä poliittisia linjauksia.
 
– Samoista asioista Hämeenlinnassa päätetään kuin Hauhon kunnassa. Mittakaava on vain nyt kaksitoista kertaa suurempi. Samalla riskinottokyky on isolla kaupungilla merkittävästi suurempi. Muuten ratkotaan samoja asioita kuin missä tahansa kunnassa, Kärpänen pohtii maalaiskunnan vaihtumista kaupungiksi.
 
Aktiivisuutta markkinointiin
Elinkeinoyhtiöön liittyen Kärpänen ottaa tapojensa mukaisesti selkeästi kantaa Hämeenlinnan elinkeinopolitiikkaan, ja samalla koko kaupungin tulevaisuuden näkymiin.
 
– Meillä on erinomaisesti yrityksiä palvelevia vastaanottovirkailijoita, pula on aktiivisista myyntimiehistä, Hannu Kärpänen tiivistää värikkääseen tyyliinsä.
 
– Kaupungin markkinoinnissa ja myynnissä on mielestäni paljon petrattavaa. Kaikkien pitäisi olla paljon aktiivisempia yritystoiminnan houkuttelemiseksi seutukunnalle. Se työ kuuluu kaikille virkamiehille, ei pelkästään erityisesti elinkeinopolitiikkaan pestatuille työntekijöille.
 
Hauholaiseen kunnallispolitiikkaan 34 vuotta sitten lähtenyt maanviljelijä näkee, että Hämeenlinnan tulevaisuuden voivat turmella vain itse hämeenlinnalaiset.
 
– Jos tällä sijaintipaikalla ei Suomessa selviä, syy löytyy peilistä. Hämeenlinnalla on ehdottomasti valoisa tulevaisuus.
 
Uuden yritystoiminnan houkuttelemisessa Kärpänen sanoo kannattavan pitää mielessä jo täällä toimivat vahvat teollisuuden alat sekä koulutustarjonta.
 
– Tulevaisuuden mahdollisuudet täytyy kartoittaa tarkasti ja sen perusteella lähteä käytännön töihin. Metalli ja matkailu ovat jo vahvoja, mutta mitä muuta se voisi olla, Kärpänen kysyy.
 
Ja vastaa itse.
 
– HHT-akseli antaa erinomaiset mahdollisuudet eri alojen ammattiosaajien saamiseen. Bio- ja metsätalous ovat tulevaisuuden alojen, samoin terveysteknologia. Meidän täytyy uskaltaa olla ennakkoluulottomia.
 
Maaseutu ja seutuyhteistyö
Hauholainen maatalousyrittäjä ja kunnallispoliitikko näki ja koki kuntaliitoksen sen ytimestä, sillä Hannu Kärpänen oli Hauhon kunnassa avainpaikoilla, samoin uudessa Hämeenlinnassa.
 
– Isoilta valtuustoryhmiltä uuden Hämeenlinnan tasapuolinen kehittäminen on unohtunut. Se näkyy esimerkiksi kaavahankkeissa, jotka eivät etene liitoskuntien osalta lainkaan. Liitoskuntien tarjoamat mahdollisuudet on unohdettu.
 
– Hämeenlinnan kerskarakentamiseen suuntautuneen linjan täytyy muuttua, muuten olemme pian tyhjien tonttien haltijoita.
 
Hänen mukaansa on harmi, kun esimerkiksi nykyisessään kuosissaan oleva liitoskuntien kouluverkko jää lähitulevaisuudessa tyhjäkäynnille, jos uusien asuntojen rakentaminen liitoskuntien tyssätään.
 
– Hämeenlinnan kantakaupungin iso kouluremontti on tarpeen. Itse kannatan ykkösvaihtoehtoa (keskittämistä). Se on kallis, mutta ei sitä tarvitse yhdessä vuodessa tehdä. Nyt maksetaan joka tapauksessa takavuosien laiminlyöntejä.
 
Hannu Kärpänen sanoo olevansa täysillä seutukunnallisen yhteistyön takana.
 
– Kun luottamushenkilöille osoitetaan yhteistyön tuomat hyödyt, niin tuskinpa sitä silloin kukaan vastustaa. Itse uskon, että konkreettista yhteistyötä löytyy aivan pian.

Sairioon puuhataan siivouspäivää

$
0
0
Ravintolapäivänä on kaikkialla Suomessa aukaistu tavallisten kansalaisten pyörittämiä pop up -ravintoloita. Suositun ilmiön innostamana perustettiin viime vuonna myös valtakunnallinen siivouspäivä. Seuraavan kerran lauantaille 24. toukokuuta osuvan tapahtuman ideana on olla kirpputorien ja kierrättämisen ystävien uusi juhlapäivä. Parhaassa tapauksessa naapurustot muuttuvat pienimuotoisiksi markkinapaikoiksi, joissa kuka tahansa voi kaupata tavaroitaan kaduilla, pihoilla tai kodeissa ja shoppailla itselleen päivän parhaat löydöt.
 
Siivouspäivällä ei ole virallista järjestäjää, vaan jokainen osallistuja on tapahtumansa järjestäjä ja myös vastuulla jälkiensä siivoamisesta.
 
Sairiossa herättelee nyt siivouspäiväinnostusta Anne Tamminen, joka on perustanut aiheen tiimoilta Facebook-ryhmän.
 
– Näin rautatieaseman tunnelissa julisteen aiheesta, Tamminen kertoo.
 
– Tutustuin nopeasti Siivouspäivän nettisivuihin ja idea vaikutti kiinnostavalta, koska ovathan pop up -ravintolatkin saaneet paljon ihmisiä liikkeelle.
 
Kätevästi vaihtoon
Rahkoilankadulla on monina vuosina järjestetty katukirppis, mutta viime vuonna sellaista ei saatu aikaiseksi. Siivouspäivänä kierrätys voisi nyt laajentua koskemaan koko kaupunginosaa. Ajatuksena on siis yksinkertaisesti, että ihmiset tuovat kellareista ja vinteistään tarpeettomaksi jäänyttä tavaraa talojen edustalle myytäväksi. Tammisen mielestä hyvä ajankohta voisi olla vaikka aamukymmenestä kello 15 asti.
 
– Rahkoilankadun kirppiksillä on ollut väkeä vaihtelevasti vähän säästä ja muista tapahtumista riippuen. Jos myyntipisteitä on saatu lähekkäin, on niiden ympärillä ollut aina enemmän kuhinaa, Tamminen sanoo.
 
– Toivottavasti ihmiset innostuvat tästä. Rahkoilankadulla on saatu pelkästään omankin porukan kesken tavaroita hienosti kiertoon. Meidän perheemme on saanut kätevästi dumpattua pieneksi jääneet lastenvaatteet ja tilalle on tullut urheiluvälineitä sekä suurin piirtein kaikki polkupyörät.

Oy Ciegus Ltd:n idea palkittiin

$
0
0
Oy Ciegus Ltd pokkasi Hämeenlinnan alueen Tuottava Idea -kilpailun voiton Lääketabletti-innovaatiollaan. Hämeenlinnan Nuorkauppakamari myönsi palkinnon Etelä-Hämeen Osuuspankissa tiistaina 13.5. Hämeenlinnan voittaja jatkaa edelleen alueelliseen kilpailuun.
 
Nuorkauppakamareiden yrityksille järjestämän kilpailun tarkoituksena on etsiä yhteiskunnallisesti merkittäviä ideoita. Palkinnosta kilpaili viisi paikallista yritystä: Papurino Oy , Rento Design Oy, Wok’in, Oy Ciegus Ltd ja Dafecor Oy.

Kapinakierros! vie 1918 Suomeen

$
0
0
ASEITA ULKOMAILTA. Opas Jouni Lehtonen kertoo, että niin punaiset kuin valkoisetkin saivat aseita ulkomailta.
TAISTELUPAIKKA. Alvettulan sillalla käydyn taistelun voittivat punaiset.
UUTTA TIETOA. Jarmo Heiniö on kotoisin Hauholta. Hän ja puoliso Terttu Lapinleimu mökkeilevät yhä samoissa maisemissa. – Tämä kierros tarjosi silti paljon uutta tietoa.
VUOSIPÄIVÄ. Kevään 1918 taisteluissa menehtyneiden Valkeakosken tehtaan tyttöjen haudalla on käyty juuri vuosipäivän takia.
MUISTOMERKKI. Hauhon kirkon kupeessa sijaitsee valkoisten vainajien kunniaksi pystytetty muistomerkki.
Punaisiin ja valkoisiin jakautuneen Suomen taistelut Hauhon ympäristössä eivät jätä kiertoajelun osallistujia kylmiksi. Kokopäiväretki muistuttaa, että nykyisen Hämeenlinnan alueella käytyjen taistelun jälkeen jäljellä olivat oikeastaan enää voittajat, hävinneet – ja arpeutumistaan odottaneet haavat.
 
Muistot vuoden 1918 kahtiajakautuneesta Suomesta näyttäytyvät siellä täällä Hauhon ympäristössä.
 
Jopa opastetulle kiertoajelulle osallistuvat paikkakuntalaiset yllättyvät reitin varrella vähän väliä. Kuinka urheasti Rantasen Manta toimikaan, kun Syrjäntaan taistelun jälkeen kylästä ei ollut jäänyt jäljelle juuri muuta kuin Mantan talo? Ja ihanko totta punaiset etenivät Alvettulan sillalla naiset edellä?
 
Monet hauholaisistakin kuuluivat punakaartiin, mutta Alvettulan taistelun tytöt tulivat Valkeakoskelta.
 
Iltapäivällä kiertoajelun väki seisoo metsän laitaan teloitettujen tyttöjen joukkohaudalla.
 
Tuoreet leikkokukat ja hennosti lepattava hautakynttilä saavat 1918 tapahtumat tuntumaan iholla alla.
 
– Ne Valkeakosken naiskaartin 15–23 -vuotiaista tytöistä, jotka eivät olleet aiemmin kaatuneet, ammuttiin tähän, ilman oikeudenkäyntiä, opas Jouni Lehtonen kertoo.
 
Naisvangeilla raa´in kohtelu
Vuoden 1918 tapahtumiin osallistui aseistettuina kaikkiaan parituhatta punaista naista. Hauho-
 
Seuran kiertoajeluita opastava Lehtonen sanoo, että vangittuja naisia kohdeltiin erityisen raa´asti siksi, että naisia ja aseita ei ollut totuttu yhdistämään toisiinsa – ja siksi, etteivät nämä vain synnyttäisi uusia vihollisia.
 
Pysähdys Hauhon kirkon kupeessa sijaitsevalla muistomerkillä kertoo valkoisten puolella taistelleista kuolonuhreista. Laitikkalassa pellolla käydyssä taistelussa menehtyivät esimerkiksi 21- ja 28-vuotiaat veljekset Unto ja Lauri.
 
– Valkoisiin kuulunut Unto kirjoitti päivää ennen kuolemaansa sisarelleen, että rintamalla on kaikki hyvin, Lehtonen kertoo.
 
Kuin nykyajan sisällissodat
Kierroksella näytetään myös muun muassa valokuvia Hämeessä käydyistä taisteluista sekä kuullaan niin punaisten kuin valkoisten kehittämiä, sotaisia marssilauluja.
 
Tietotulvaa sulatellaan kahveilla, jotka nautitaan vuoden 1918 tapaan keitetyn luusopan jälkeen.
 
Sulateltavaa kiertoajelussa riittää vielä jälkikäteenkin. Esimerkiksi Syrjäntaan kylä kun näytti vajaat sata vuotta sitten käytyjen taistelujen jälkeen vastaavalta kuin uutiskuvat tämän päivän sisällissodista.
 
– Nykyisin tutkijat kutsuvat Suomen 1918 tapahtumiakin entistä enemmän sisällissodaksi, Jouni Lehtonen muistuttaa Kapinakierroksen varrella.
 
Seuraava kaikille avoin Kapinakierros! järjestetään torstaina 10. heinäkuuta (hinta 50 euroa tarjoiluineen). Yksityisiä kapinakierroksia voi tiedustella Jouni Lehtoselta (040-589 3313) sekä osoitteesta info@hauho-seura.fi.
 
Leila Itkonen

Kumppanuudesta hyötyä viljelijöille ja viljeltäville

$
0
0
TYÖN TOUHUSSA. Inkeri Hartmanin palstalla Käyräkadulla kasvaa muun muassa valkosipulia. Taustalla Reijo Hartman ja Seppo Suoranta.
Kolean sään takia viljelypalstoilla on ollut vielä toistaiseksi melko hiljaista. LinnanInfra-liikelaitoksen metsätalousteknikon Seppo Suorannan mukaan asiaan on tulossa muutos, kun säät alkavat ulkoilijoita helliä.
 
– Ensi viikolla palstoilla alkaa näkyä enemmänkin väkeä.
 
Kaupungin vuokraamia viljelypalstoja löytyy Hämeenlinnasta noin 350, viideltä eri alueelta. Suosituimpia niistä ovat ympäri vuoden käytössä olevat monivuotiset viljelypalstat, joihin on tunkua.
 
– Ne ovat vuokrattu lähes loppuun. Niitä kuitenkin vapautuu toisinaan eli jonotuslistaan kannattaa jättää yhteystietonsa, Suoranta huomauttaa.
 
Äestettyjä ja merkittyjä yksivuotisia palstoja puolestaan on jäljellä reilusti Ojoisten Latokartanonkujalla ja Käyräkadulla.
 
– Käyräkadulla veden saa ojasta ja Jukolan palstoille kraanaveden Alajärvestä, kun taas Latokartanonkujalle joutuu kasteluveden tuomaan viljelijä itse.
 
Siinä missä Tyllilänkadulla Katisissa on tasan yksi palsta vapaana, on Kivisenojalla taas tilaa ensi viikosta lähtien.
 
– Kivisenojalle tehdään lisää monivuotista palstatilaa, jos kysyntä käy kovaksi.
 
Rikkakasvit eivät ole luomuviljelyä
LinnanInfrassa työskentelevän ohjaajan Rainer Heikinpalon mukaan yksivuotisia palstoja voi viljellä lokakuun puoleen väliin saakka. Helpoiten viljelyn makuun pääsee salaateilla, perunalla, juureksilla ja yrteillä.
 
– Kumppanuuskasveja kannattaa hyödyntää, sillä ne eivät verota toistensa ravinteita. Esimerkiksi sipuli saa ravintonsa pinnasta, kun taas porkkana syvältä. Ne ovat myös helppo erottaa rikkakasveista.
 
Heikinpalo arvioi, että aloittelevalle viljelijälle aari eli 10 kertaa 10 metrin palsta saattaa äkkiseltään muodostua työlääksi.
 
– Palstoja voi vuokrata myös kimpassa, hän vinkkaa.
 
Heikinpalo painottaa, että rikkakasvien torjunta kuuluu palstan minimihoitoon. Jo parissa viikossa hoitamaton maatilkku saattaa villiintyä.
 
– Joillakin on käsitys, että rikkakasvien rehottaminen olisi jotenkin luomua. Ne voivat itää vielä kymmenienkin vuosien kuluttua ja haitata paitsi oman, myös naapurin palstaviljelyä.
 
Kuokasta ote  kaikenikäisillä
Monesti eläkeikäisten harrastukseksi mielletyn kaupunkiviljelyn suosio on noussut myös nuorten keskuudessa huimasti.
 
– Kyllä kuokka pysyy kaikenikäisten käsissä, Suoranta sanoo.
 
Innokkaimmat palstaviljelijät ovat olleet työn touhussa jo toukokuun alusta. Käyräkadun yksivuotisilla palstoillaan viihtyvät Inkeri ja Reijo Hartman lukeutuvat heihin.
 
– Täällä on tullut heiluttua jo useamman kymmentä vuotta. Tänä vuonna varasimme kaksi aaria, joihin kylvämme muun muassa maissia, perunaa ja valkosipulia, Inkeri Hartman sanoo.
 
Hänen miehensä Reijo kertoo palstaviljelyn muodostuneen elämäntavaksi, jossa aika kuluu leppoisasti.
 
– Viime kesänä palstalla kului viitisen tuntia päivässä. Tämä käy myös virkistäytymisestä, kun pääsee kerrostalokennosta pois. Pellolla on hyvä yhteishenki, sillä kaikki tuntevat toisensa.

Arkiston aarre: Arkkipiispa, joka murjoi Putinin

$
0
0
FUTAAJA. John Vikström oli Piispan pojat -joukkueen kapteenina 1980-luvun puolivälistä vuoteen 2006 asti.
Intohimoisesta jalkapalloharrastuksestaan tunnettu John Vikström (syntynyt 1931) oli Suomen evankelis-luterilaisen kirkon arkkipiispana vuosina 1982-1998. Vikström pelasi aktiivisesti jalkapalloa johtamassaan joukkueessa Piispan pojat, joka kohtasi ystävyyskaupunki Pietarin kaupungin virkamiesten joukkueen Turun Impivaaran hallissa keväällä 1994.
 
Piispan pojat voitti ottelun 2-1 ja arkkipiispa taklasi Pietarin kaupunginjohtajan avustajana toiminutta Vladimir Putinia niin kovaa, että tältä murtui solisluu.
 
Kaupunkiuutisten arkistosta löytyneestä otoksesta ei löytynyt kuvauspaikkaa eikä ajankohtaa.
 
Käännymme siis lukijoiden puoleen, jos joku muistaisi, milloin ja miksi arkkipiispa on ollut pelaamassa Hämeenlinnassa. Vastauksen voi lähettää toimituksen sähköpostiin (ku.toimitus@hameensanomat.fi).
 

Jani Koskinen sai Aku-patsaan

$
0
0
Jani Koskinen näytteli kevätkaudella Kersantti Karoliina -musikaalissa yhdessä nimiroolia esittäneen Sinikka Salmisen kanssa. Kuva: AP Sarjanto
Teatterikerhon vuotuinen tunnustuspalkinto luovutettiin Jani Koskiselle viime lauantaina Päänäyttämöllä. Rauman ja Tampereen teattereissa kannuksensa hankkinut Koskinen tuli Hämeenlinnaan yhdeksän vuotta sitten ja on valloittanut yleisön sydämet myös täällä Vanajan rannoilla. Myös musiikin parissa ammatikseen puuhannut mies tunnetaan ennen muuta muhkeasta lauluäänestään ja lannistumattoman iloisesta luonteestaan.
 
- Hämeenlinnan vuosissani on koko ajan kulkenut rinnakkain kaksi erilaista tasoa, Koskinen pohtii.
 
- Yhteiskunnan taloudellinen tilanne ja uuden teatteritalon rakentaminen ovat tuoneet mukanaan myllerrystä ja epävarmuutta, mutta toisaalta kasvattaneet yhteishenkeä ja uskallusta. Tonen puoli asiasta nimittäin on sitten se, että toisiamme tukien olemme mielestäni tehneet mahtavia juttuja.

Liikuntaa ja lepoa

Yksi mieleenpainuvimmista produktioista Koskiselle on ollut suurella intohimolla toteutettu Teuvo-musikaali, jonka kenraaliharjoituksessa näyttelijä katkaisi jalkansa. Onnekseen hän pääsi mukaan taas menestysmusikaalin syksyn esityksiin. Toinen huippuhetki oli Villit vuodet -musikaali, joka jatkoi pitkään elämää myös Hämeenlinnan ulkopuolella.
 
Nyt näyttelijä aikoo jättää Hämeenlinnan teatterilavan kahdeksi vuodeksi. Hän tekee kesällä pääroolin Olavi Virta -musikaalissa Lappeenrannassa, mutta sen jälkeen keikkakalenteri on jätetty avoimeksi. Koskisella on ollut monta rautaa tulessä, sillä teatterin lisäksi hän on tehnyt soittokeikkoja ja työskennellyt ravintolayrittäjänä.
 
- Jään eräänlaiselle virkavapaalle. Nyt on sellainen akkujen lataamisen paikka, jota olen pitkään suunnitellut, Koskinen kertoo.
 
- Olen tässä sivussa opiskellut liikunta-alaa sekä personal traineriksi ja etenen sillä saralla eteenpäin. Haluan vetää henkeä, mutta en missään mielessä ole häipymässä Hämeenlinnan teatterista, joka on minulle kuin toinen koti. Tosin eihän sitä koskaan tiedä, mitä kahdessa vuodessa tapahtuu.
 

Lidl halvin, Valintatalo kallein

$
0
0
Pieni viitseliäisyys säästää ruokaostoksissa kuukaudessa jo kymmeniä euroja. Tämän osoitti Hämeenlinnan Kaupunkiuutisten tekemä hintavertailu.
 
Vertailu tehtiin vain muutamien satojen metrien säteellä sijaitsevissa Harvialantien Lidlissä, Aulangontien K-supermarketissa, Hätilän S-marketissa ja Keinusaaren Valintalossa. Kolme ensimmäistä ovat keskenään naapuruksia, Valintatalokin lähietäisyydellä junaradan toisella puolella.
 
Muita kansallisia hintavertailuja mukaillen vertailu tuotti selkeän lopputuloksen: Lidl on kirkkaasti edullisin liki kaikkien ostoskoriin valittujen tuotteiden osalta. Valintatalo loisti päinvastaisessa mielessä, sillä liki säännönmukaisesti Valintatalon hinnat olivat vertailun kalleimmat.
 
K-supermarket oli tämän vertailun toiseksi edullisin ostospaikka, S-market jäi kolmanneksi.
Valintatalon hinnoittelusta on tullut Kaupunkiuutisten toimitukseen toistuvasti huomautuksia sen vuoksi, että kauppaliike on ainoa Keinusaaren alueen elintarvikeliike. Alueella asuu runsaasti ikäihmisiä, jotka eivät pääse asioimaan ruokaostoksille naapurustoaan pitemmälle.
 
Yle teki äskettäin ruokakorivertailun elintarvikeliikkeissä myytävien ryhmän omien halpamerkkien kesken. Lidl oli sinäkin vertailussa halvin, S-marketin Rainbow-tuotteet toiseksi halvimpia ja K-ketjun Pirkka-tuotteet kolmanneksi halvimpia.
 
Kauppojen omien merkkien suosio kasvaa jatkuvasti. Nyt niiden osuus myynnistä on noin viidennes.
 
Viime vuoden lopulla julkaistun eurooppalaisen vertailun mukaan Suomi kuuluu maanosan kalleimpiin maihin. Tanskan hintataso on 41 prosenttia EU:n keskiarvoa korkeampi. Kalliita ovat erityisesti elintarvikkeet. Suomi on jaetulla kolmannella sijalla EU:n kalleimpien maiden listalla.
 
Suomessa hintataso on kokonaisuudessaan 22 prosenttia korkeampi kuin EU-maissa keskimäärin. Ruoka ja alkoholittomat juomat maksavat Suomessa 19 prosenttia enemmän kuin EU:ssa keskimäärin. Suomen kanssa kolmannen sijan jakaa Luxemburg. Kakkosena on Ruotsi. 

KU:n vertailu torstaina

Kaupunkiuutisten hintavertailu tehtiin torstaina 15. toukokuuta kaikissa liikkeissä aamupäivän aikana. Vertailussa olevista tuotteista ei yksikään ollut ns. erikoistarjouksessa. Hinnat kerättiin liikkeiden hyllyihin kiinnitetyistä hintamerkinnöistä.
 
Ostoskoriin valituista tuotteista valtaosa on kotimaan tuotantoa, sillä myös Lidl on lisännyt suomalaista alkuperää olevaa tarjontaa.
 
Osassa vertailuun otetuista tuotteista hinta ilmoitetaan oheisessa taulukossa kilohintana, koska kaikissa liikkeissä ei ollut myynnissä samankokoisia pakkauksia. Kaupat joutuvat ilmoittamaan myös kilohinnan, vaikka tuote on myynnissä esimerkiksi 150 gramman pakkauksessa. 
 
Kilohintojen vertailu on myös kuluttajan kannalta yleensä paras vertailuhinta.
 
 

Kaurialasta Tammisaareen – ja päinvastoin

$
0
0
Petra Pieskä (vas.), Elviira Levä ja Olka Iltanen vakuuttavat parin viikon opiskelun Tammisaaressa laventaneen merkittävästi ruotsin kielen osaamispohjaa. Kuva: Markku Wiik
- Alkuun ruotsin puhuminen jännitti, mutta muutamassa päivässä rohkeus lisääntyi. Kuullun ymmärtäminen parani merkittävästi. 
 
Kaurialan lukion oppilaat Petra Pieskä, Elviira Levä ja Olka Iltanen ovat yksituumaisia siitä, että parin viikon opiskelujakso Tammisaaressa teki erittäin hyvää ruotsin kielen opiskelujen kannalta.
 
Kaurialan lukion oppilailla on jo kymmenen vuoden ajan ollut mahdollisuus opiskella ruotsikielisessä Ekenäs Gymnasiumissa. Vastaava mahdollisuus on ruotsikielisillä tammisaarelaisopiskelijoilla. Kaurialan lukiossa vieraili viime viikolla 32 oppilaan ja kahden opettajan ryhmä tutustumassa vastaisen varalle koulun toimintaan ja opetustiloihin.
 
Oppilasvaihto on nykyisellään lukuvuoden aikana pari kolme opiskelijaa suuntaansa, kun parhaimmillaan toista kotimaista on käynyt oppimassa toistakymmentä opiskelijaa.
 
- Kaurialan ja Ekenäs Gymnasiumin yhteistyö on hyvin harvinaislaatuista, sillä en tiedä vastaavia yhteistyökuvioita. Selkeästi kaksikielisissä kunnissa on helpompi järjestää yhteistyötä oppilaitosten kesken, mutta tällainen puhtaasi suomenkielisen sisämaan paikkakunnan opiskelijan vaihtomahdollisuus ruotsinkieliseen oppilaitokseen on ainutlaatuisia, Kaurialan lukion rehtori Tuomo Iltanen kertoo.
 
Kaurialan lukiossa ruotsia opettava Marja-Liisa Pesonen sanoo muutamia viikkoja kestävän vierailun korvaavan pieneltä osin vaihto-oppilasvuoden ulkomailla.
 
- Jo kustannuksiltaan tämä on kaikkien saavutettavissa, kun nuoret asuvat perheissä. Toisen kotimaisen opiskelumahdollisuus on samalla erinomainen. Tulokset myös näkyvät, Pesonen kertoo.
 
Syksyllä reilun viikon Tammisaaressa asunut ja opiskellut Petra Pieskä sanoo oppineensa erityisesti ääntämistä sekä ymmärtämään paremmin puhuttua kieltä.
 
- Lukuaineiden opiskelu ruotsiksi tuotti kyllä vaivaa, mutta hiljalleen sekin alkoi aueta.
 
Opiskelu sinänsä noin 220 oppilaan ruotsinkielisessä lukiossa ei poikennut oppilasmäärältään yli kaksi kertaa suuremman Kaurialan lukion ohjelmasta. Opetusohjelma on käytännössä sama.
 
- Tammisaaressa porukka tuntui olevan kouluaikana enemmän yhdessä kuin Kaurialassa, mutta vapaa-aikana kontaktien saaminen oli itsestä kiinni, Elviira Levä analysoi kokemuksiaan.
 
Olka Iltasen mielestä yksi tärkeimmistä opeista oli rohkeuden lisääntyminen toisen kotimaisen käyttöön.
 
- Kun vain puhui, niin tuli ymmärretyksi. Alkuun ei uskaltanut juuri avata suutaan ja sanakirjaan piti turvautua usein.
 
Niin Marja-Liisa Pesosen kuin Tammisaaressa suomea opettavan Jeanette Friisin mielestä mitään "kielisotaa" tai "pakko-opiskelun" murhetta eivät lukiolaiset kanna mukanaan.
 
- Nykyisessä Raaseporin kaupungissa toisen kotimaisen opetus päinvastoin aikaistuu nykyjärjestelmästä. Meillä ei käydy kielisotaa, Jeanette Friis kertoo.
 
Kieliopinnoista opettajille on yhteneväinen näkemys – englanti on saanut jo huolestuttavan suuren valta-aseman nuorten kieliopinnoissa.
 

Oletko jatkossa idiootti vai....

$
0
0
Huomenna sunnuntaina voi jälleen käyttää äänioikeuttaan. Harva käyttää. Eurooppa ja sen parlamentti kiinnostaa koko ajan vähemmän tavan rivikansalaisia. Viime vaaleissa suomalaisten äänestysprosentti oli 40,3 %.
 
Hämeessä äänestysaktiivisuus "nousi" 38 prosenttiin. Vaalipiirin alueella annettiin reilut 110 000 ääntä. Pelkästään äänestämättä jättäneiden hämäläisten äänillä olisi valittu yksi edustaja EU-parlamenttiin, jos kaikki äänet keskitettäisiin yhdelle ehdokkaalle. Siis teoriassa.
 
Joukossamme on siis runsaasti äänestämättä jättäneitä kansalaisia, jotka silti purnaavat EU:ta joka käänteessä. Mirtään hyvää ei monen mielestä ole Suomeen siitä suunnasta tullut. 
Vielä useampi toki on sitä mieltä, ettemme olisi selvinneet ilman EU:ta näinkään rapsakasti: Onnutaan, mutta vähemmän kuin EU:n ulkopuolella.
 
Idiootti on sana, johon meikäläinen törmää tämän tästä. En ole ymmärtänyt, mitä kanssakulkija on halunnut minulle kertoa. Olen siis idiootti.
 
Antiikin Kreikassa idiootilla oli hieman erilainen merkitys. Yhden selityksen mukaan idiootilla tarkoitettiin henkilöä, jota ei päivän politiikka, demokraattinen päätöksenteko ja siihen osallistuminen kiinnostanut.
 
Nyt idioottia käytetään joka käänteessä, mutta tarkempi määritelmä lienee vähä-älyinen.
Antiikin selityksen mukaan viisi vuotta sitten Suomessa idiootteja oli peräti kuusi kansalaista kymmenestä. Se on jo paljon se. 
 
Olitko muuten juuri Sinä silloin idiootti? Entä sunnuntain jälkeen?
 
Itse en ole koskaan vaalien jälkeen voinut kutsua itseäni antiikin kreikkalaisselityksen mukaiseksi idiootiksi. Olen äänestänyt joka kerta sen oikeuden saatuani. Suosittelen muillekin, vaikka aina ei kansan äänillä valittujen edusmiesten ja -naisten päätöksentekotaito vakuuta. 
 
Yhteiskunnalliset vaikuttamismahdollisuudet ovat muutoin vähissä, jos ei ole kertynyt taloudellista selkänojaa vähintään muutamien kymmenien, mieluummin satojen miljoonien eurojen verran. Kun on repullisen verran euroja taustatukena, kuuluu huutavan ääni – vaikka korvessa.
 
Eurovaaleissa äänestetään koko Euroopassa laiskasti. Ainakin Suomessa eurovaalien tunnelma on löperö, varsinaista vaalikiimaa ei synny missään vaiheessa kampanjointia. EU on edelleen "etäinen herrojen klubi", eduskunta- ja kuntavaalit koetaan merkittävästi läheisemmiksi.
 
Jos vaalikiimaa oli Ylen puheenjohtajakeskustelun huutamisjaksot, niin kohta minäkin jätän äänestämättä. Aikuiset ihmiset puhuvat toistensa päälle kuin pahaiset katupojat. Ei kovin esimerkillistä käyttäytymistä kasaa johtavilta.
 
Eivätkä suomalaispuolueet omilla toimillaan muutenkaan kovin tanakasti tue vaalihuuman syntymistä. Ehdokasasettelu tuntuu osin sellaiselta, että "taas meitä kusetetaan". Tarvitsee vain tutkia ehdokkaiden nimilistaa, niin ymmärtää, etteivät läheskään kaikki ole tosissaan kirmanneet vaalikentille.
 
Silti kannattaa vaaleissa äänestää. Aina.
 

Rotarit haastavat nuorten työllistämiseen

$
0
0
 Juha Haukka (vas.) lahjoitti kymmenen työseteliä käytettäväksi nuorten kesätyöllistämiseen. Lahjoituksen otti vastaan Ari Räsänen.
Hämeenlinnalainen Vanajaveden rotaryt käynnistää haastekampanjan nuorten kesätyöpaikkojen lisäämiseksi. Järjestö lahjoitti 10 kesätyöseteliä alueen "Nuorta ei jätetä"-kampanjan kesätyökampanjaan. Työseteleitä voi käyttää myös muulloin kuin kolmena kesäkuukautena.
 
- Haaste on kaksiosainen. Haastamme alueen yleishyödylliset toimijat mukaan lahjoittamaan kesätyöseteleitä kampanjaan. Itse lahjoitamme nuo 10 seteliä, Vanajaveden rotareiden hallituksen jäsen Raimo Aho sanoo.
 
Työseteli on Hämeenlinnan kaupungin maksama 250 euron suuruinen tuki työnantajalle, joka palkkaa 16–24 vuotiaan hämeenlinnalaisen nuoren työhön.
 
Janakkalan Osuuspankki lahjoitti puolestaan  20 kesätyöpaikkaa kymmenelle yhdistykselle Janakkalassa.  Osuuspankin Kesäduuni -hankkeessa 15–17 -vuotiaat nuoret  on palkattu yleishyödyllisiin yhdistyksiin työharjoitteluun kahdeksi viikoksi. Pankki lahjoitti yhdistyksille nuoren henkilön kahden viikon palkkaan tarvittavan rahasumman.
 
Hämeenlinnassa työseteliä voi käyttää 1.3.–30.9 välisenä aikana. Työntekijälle käteen jäävän nettopalkan on oltava vähintään 450 euroa. Seteleitä ei voi varata ja ne jaetaan hakujärjestyksessä.
 
- Tällä viikolla seteleitä on jäljellä 48, kun alkujaan niitä oli 280. Toivomme myös yritysten aktivoituvan, sillä nuorista kasvavat tulevaisuuden työntekijät. Kesätyöpaikka tuo kokemusta työelämästä, mikä on äärimmäisen tärkeää opiskelujen jälkeen, Kehittämiskeskus Oy Hämeen yrityspalvelujohtaja Ari Räsänen sanoo.
 
Räsänen odottaa innolla haastekampanjan tuloksia.
 
- Tämähän on mitä parhainta nuorisotyötä, kun nuorille löytyy järkevää tekemistä.
 
Hän odottaa myös paikallisilta yrittäjiltä myönteistä asennetta nuorten työllistämiseen.

"Aktiivisuutta myös nuorilta"

Nuorten kesätyöpaikat ovat vähentyneet vuosikymmenien aikana merkittävästi. Työelämän siirtyminen entistä enemmän pätkätyöllistämiseen vaikuttaa suoraan kesätyöpaikkojen määrään, kun työtä tarjotaan lomasesonkina jo muutenkin osa-aikatyötä tekeville aikuisille.
 
- Toisaalta kaikki lait ja säädökset ovat kiristäneet monella tapaa työelämän vaatimuksia, jotka vaikeuttavat, tai jopa estävät kokonaan nuorten kesätyöllistämisen, Vanajaveden rotareihin kuuluva Juha Haukka toteaa. 
 
Hämeen Yrittäjien toimitusjohtajana työskentelevä Haukka tietää työnsä puolesta, että erilaiset työsuojelumääräykset sekä esimerkiksi hygieniasäädökset hankaloittavat ammattitaidottoman nuoren työllistämistä.
 
Siitä huolimatta hän toivoo, että yrityksissä katsottaisiin tulevaisuuteen tarjoamalla nuorille mahdollisuus kokeilla erilaisia töitä.
 
- Heistä kasvaa tulevaisuuden työntekijät.
 
Ari Räsänen ja Juha Haukka kannustavat nuoria myös omaan aktiivisuuteen kesätyön hankkimisessa. 
 
- Nuoren annattaa pohtia myös mahdollisuutta työllistää itse itsensä. Löytyykö naapurustosta puutarhatöitä ns. mökkitalkkarille, onko vanhusten ulkoiluttamisessa tai lastenhoidossa ansaintamahdollisuutta. Omia ideoita kannattaa kokeilla. Sekin on varustautumista tuleviin työtehtäviin, Ari Räsänen patistaa yritystoiminnan ideointiin.
 

Nyt minä olen vaan!

$
0
0
 Ilkka Iivari on nyt vapaaherra poliisin töistä, muusta vapaudesta ei mies ole niinkään varma.
Valtakunnan julkisuuteen omaperäisillä ja purevan hauskoilla poliisitiedotteilla kohonnut hämeenlinnalainen rikosylikomisario Ilkka Iivari ei enää jatkossa kerro kansanomaisesti tiedotusvälineiden kuluttajille, mitä rötöstelyjä Hämeen maakunnassa on edellispäivien aikana sattunut. 
 
Sana-akrobatian erikoismies oli viimeisen työpäivän poliisin palveluksessa keskiviikkona. Nyt hän vuorotteluvapaalla, perään lomilla ja sitten eläkkeellä.
 
Hämeenlinnan Kaupunkiuutisten kolumnistina Iivari jatkaa entiseen tapaan. Valmisteilla on myös veijarimainen romaani.
 
Suomen kielen kaikilla rikkauksilla höystetyt poliisitiedotteet saivat aikanaan nenän nyrpistyksiä ja hekumallisia kehuja. Poliisijohto ei ollut lainkaan innostunut kapulakieleen kyllästyneestä sanaseposta, joka onnistui kertomaan vaikeat ja surullisetkin asiat kansanomaisesti.
 
Pikkurötöstelijät, ja vähän suuremmatkin, saivat tuntea sanansäilän viiltävän voiman.
 
- Älkää kysykö, että mitäs minä nyt teen. Minähän olen nyt työni tehnyt, nyt minä olen vaan, Iivari leukailee.
 
Miehen tietäen, hän ei "ole vaan". Kirjoittaminen, luonto ja halkopinot kutsuvat puoleensa.
Suomessa lienee nyt myös yksi puoliammattilainen kuntoilija lisää.
 
Viimeinen Ilkka Iivarin runomittaan (erikoistunut tankarunoihin) kirjoittama on ohessa.
 
Varvas kurkistaa
peiton alta maailmaa.
Kylmää tarjolla
Läheisyyttä odotat
Poliisi tarjota voi.
 
Vahva tammi tuo
yksin seisoo tuulessa.
Suojaatko sinä?
Isän käsi tukeva
lapsesi tietä turvaa.
 
Elämän peili
kertoo sinun tarinan.
Näyttää tekijän.
Palkitsee kuvasi sut,
kun toimit hyvyydellä.
 

Me voitimme!

$
0
0
Sampolan esiintyjäryhmä asettui roolipuvuissaan yhteiskuvaan Tampere-talon edustalle vain hetkeä ennen voittoisaa esiintymistä.
Kuurojen kulttuuripäivät Tampereella päättyivät viime viikonloppuna hämeenlinnalaisittain aurinkoisissa merkeissä. Palvelutalo ja työkeskus Sampolan teatterikerho voitti enesimmäisen palkinnon aikuisten ryhmäesitysten sarjassa.
 
- Tapahtumaa on järjestetty vuodesta 1956, Sampolan kulttuuritoiminnan puuhamies Veijo Bräyschy tietää.
 
- Kahden vuoden välein järjestettävät kulttuuripäivät lähtivät vaatimattomasti liikkeelle, mutta esimerkiksi nyt paikalla oli noin 250 kilpailijaa kulttuurin eri saroilta.
 
Teatterikerhon esitys oli nimeltään Pellekoulu ja sen juonen ideoi vastaavana ohjaajana toiminut Marianne Aro. Vartin mittaisessa näytelmässä tutustutaan klovnien koulun hiukan juonikkaaseen opettajaan, joka saa tarinan lopussa kunnon opetuksen oppilailtaan.
 
- Harjoitukset aloitettiin viime syksynä leikinomaisesti ja improvisaatioilla, omien sanojensa mukaan ryhmän apumiehenä toiminut Bräyschy sanoo.
 
- Näyttelijöiden kehittyessä asiaan paneuduttiin keväällä oikein kunnolla ja esitys hiottiin viimeisen päällä aina puvustusta myöten.

Uskomaton juttu

Pellekoulussa näyttelivät Sari Patja, Tuire Korpela, Terhi Aarnio, Kristiina Lång ja Heli Pylkkänen. Porukka jännitti kovasti, mutta kokemus oli palkitseva, sillä esitys sai myrskyisät aplodit. Voitto tuli ryhmälle täydellisenä yllätyksenä.
 
- Muut joutuivat esityspäivänä lähtemään paikalta aikaisin ja minä jäin yksin kuuntelemaan tuloksia, Pylkkänen kertoo.
 
- Kun sain tiedon finaaliin pääsystä, yritin tavoittaa porukkaa soitoilla ja tekstiviesteillä, mutta jouduin odottelemaan ensimmäistä vastausta melkein tunnin. Pää siinä meinasi mennä sekaisin, kun jännitin, että sopiiko loppukilpailuun osallistuminen kaikille. Onneksi kaikki sanoivat jees.
 
Teatterikerho on kokoontunut Sampolassa kahden viikon välein pariksi tunniksi kerrallaan. Kesäajan toiminta on telakalla.
 
- Olemme osallistuneet kulttuuripäiviin vuodesta 2006, mutta nyt ekan kerran voitettiin. Ihan uskomaton juttu, Bräyschy ihmettelee.
 
- Tämä on sellainen jymy-yllätys, jota voi verrata ainoastaan siihen, kun Suomi voitti ensimmäisen kerran jääkiekon maailmanmestaruuden vuonna 1995. Saattaa hyvinkin olla, että teatteri-innostus nyt täällä Sampolassakin lisääntyy. Ja esitystähän voi tarvittaessa tilata, joten kuka tietää?

Ennakkoluuloja vastaan

Sampolan johtaja Pekka Vihanto on syystäkin ylpeä porukkansa menestyksestä.
 
- On hieno asia, että omat asukkaat pärjäävät tällaisessa hienossa sarjassa ja ovat myös mukana luomassa kuurojen kulttuuria.
 
- Suomessa on yksi viittomakielinen teatteri, mutta muuten teatteriesityksiin on aina tilattava erikseen tulkki, eikä asian järjestäminen ole kovin helppoa.
 
Palvelutalo Sampola tarjoaa vammaispalvelulain mukaista palveluasumista kuuroille ja kuurosokeille henkilöille. Asiakkaat tulevat palvelutaloon kunnan maksusitoumuksella ja maksavat itse asumiseen ja elämiseen liittyvät muut kustannukset. Arkea tuetaan järjestämällä toimintaa työkeskuksessa.
 
- Sampolan seinien sisältä löytyy kirjansidontaa, huonekalujen entisöintiä, harjoja, rottinkituotteita sekä tekstiilitöitä, Vihanto luettelee.
 
- Käytännössä tehdään tilauksesta oikeastaan kaikkea mitä vain osataan. Yksi viimeaikojen juttu liittyy juhlavuoden Sibelius-suklaasikareihin, joiden soittorasian puuosat on tehty täällä meillä.
 
Työkeskuksessa on aloitettu myös työllistämisohjelma, joka vie asukkaat paiskimaan hommia myös talon ulkopuolelle.
 
- Työllistämisohjelman kautta törmäämme ennakkoluuloihin, jotka koskevat sitä, kuinka kuuro pystyy kommunikoimaan arjen hyörinässä.
 
- Käytössä on monenlaisia apuvälineitä tekstiviesteistä tulkkipalveluun, joka ei maksa työnantajalle mitään. Onneksi meillä on paikallisia yhteistyöyrityksiä, kuten Onninen. Avaukset tällä alueella ovat olleet ihan hyviä.
 

Hattulassa koulutetaan ulkoiluseuraa vanhuksille

$
0
0
Hattulassa järjestetään toukokuun aikana kaksipäiväinen kurssi, jonka aikana koulutetaan ulkoiluystäviä vanhuksille. Koulutusta on kahtena peräkkäisenä tiistaina eli 20. ja 27.5. kello 17–20 Punojanportissa (Punojantie 3) Parolassa.
 
Ulkoiluystävä on vapaaehtoinen, joka kannustaa ikäihmistä ulkoiluun. Ulkoiluystävä tarjoaa ulkoiluseuraa sitä kaipaavalle ja tukea silloin, kun yksin ulos lähteminen tuntuu vaikealta.
 
Vapaaehtoisen ulkoiluystävän merkitys on suuri, sillä yli puolella 75 vuotta täyttäneistä ulkona liikkuminen on hankalaa. Vaikka toimintakyky heikkenee, ulkoilun tarve säilyy. Ulkoiluystävät voivat edistää sekä kotona että palvelutaloissa asuvien vanhusten ulkoilua.
 
Koulutus on suunnattu kaikille toiminnasta kiinnostuneille. Koulutus on osa Ikäinstituutin Voimaa vanhuuteen -ohjelmatyötä ja kouluttajana toimii Ikäinstituutin kouluttajakoulutuksen suorittanut henkilö.
 
Koulutus on maksuton, eikä se sido toiminaan vapaaehtoisena. Lisätietoja antaa ja ilmoittautumiset vastaanottaa palveluneuvoja Jenni Jokelainen (puh. 03-6731 340 tai jenni.jokelainen@hattula.fi). (HäSa)

Jalalla koreasti Saloisissa

$
0
0
Tanssinopettaja Julia Venemies (oik.) vaihtoi pareja keskenään, kun ohjasi Ritva Metsäalhoa (vas.) ja Rauno Arhoa sekä Kirsti Pukkasjärveä ja Tapio Kankaanniemeä valssin saloihin. Kuva: Markku Wiik
Viisitoista tanssiparia, kolmekymmentä tanssijaa, tapailee kesäisen helteisenä sunnuntaina hitaan valssin oikeita askeleita ja rytmiä ammattiopettajan ohjauksessa. Tanssiparit tulevat Janakkalasta, Hämeenlinnasta, Hattulasta ja aina Lahdesta saakka.
 
Nyt ei olla missään kaupunkikeskustassa tai kuntataajamassa, vaan mutkaisen tien takana Janakkalan Saloisten kylässä. Paikallinen nuorisoseura järjestää jo neljättä kesää lavatanssikursseja kiinnostuneille. Suosio on ollut alusta alkaen takuuvarma. Saloisten nuorisoseuran hirsiseinien viileään huomaan ei mahtuisikaan kovin montaa paria enemmän, nytkin ollaan tiiviissä lähituntumassa aitojen lavatanssien tapaan.
 
– Seuran johdossakin oltiin alkuun epäleväisiä tällaisella toiminnalle, mutta kyllä tämä tanssijoita vetää, nuorisoseuran pitkäaikainen puuhamies Juha Löyttyniemi myhäilee.
 
Aikaisemmin Saloissa järjestettiin neljän viikonlopun tanssikurssi, tänä vuonna kokoontumisia oli vain kaksi opettajan kiireitten vuoksi.
 
Hämeenlinnalaiset Rauno Arho ja Kirsti Pukkasjärvi houkuttelivat Saloisiin mukaansa hattulalaiset Tapio Kankaanniemen ja Ritva Metsäalhon. Arho ja Pukkasjärvi ovat tanssineet koko ikänsä, käyneet kursseillakin jo toistakymmentä vuotta, mutta Kankaanniemi ja Metsäaho olivat lavatanssikoulutuksessa ensimmäistä kertaa.
 
– Tanssiminen on eläkeläisille mitä parhain harrastus, Kankaanniemi vakuuttaa.
 
Parasta on toisten samanikäisten ihmisten tapaaminen, mutta siinä samalla kuntoilukin tulee hoidettua.
 
– Me käymme talvisin kansalaisopiston tanssikursseilla. Siellä on sama opettaja kuin täälläkin, Kirsti Pukkasjärvi viittaa tanssikurssin opettajan Julia Venemieheen.
 
Pukkasjärvi ja Arho sanovat tanssin olevan hyvää terapiaa. Päivätanssit kuuluvat talvikauden vakituiseen ohjelmaan.
 
– Tansseista löytyy runsaasti uusia ystäviä Rauno Arho sanoo.

”Kuka tahansa oppii tanssimaan”

Lavatanssikursseilla käyvät nykyisin niin nuoret kuin vanhat. Nuoret opettelevat tanssiaskeleita useimmiten alkeista alkaen, vanhemmalla väellä on usein jonkinlainen pohjaosaaminen.
Tanssilavoilla ei enää nähdä takavuosikymmenten nurkissa seisoskelijoita, vaan tansseihin mennään nimenomaan tanssimaan.
 
Julia Venemies opetti viime sunnuntain lavatanssikurssilla hidasta valssia ja tämän hetken yhtä suosikkitanssia, buggia, ruotsalaislähtöistä vauhdikasta tanssia.
 
– Periaatteessa kuka tahansa oppii tanssimaan. Melkoinen sahapukki saa olla, etteikö tanssiaskeleita löytyisi, Venemies vakuuttaa.
 
– Toisten kanssa joutuu tekemään vain enemmän töitä.
 
Kansalaisopistossa tansseja opettaja Venemies sanoo tarvittavan liki kymmenkunta 1,5 tunnin sessiota, ennen kuin perusasiat ovat aloittelijan hallinnassa.
 
– Ensi talvena kansalaisopiston tanssikurssit ovat pitempiä kuin esimerkiksi viime talvikaudella, Julia Venemies kertoo.
 
Tanssitaito on yleisellä tasolla laskemaan päin, sillä esimerkiksi hääpareille opetetaan nykyisin yksityisopetuksena häävalssin askeleet, kun takavuosikymmeniä suurimmalla osalla nuorista pareista olivat ainakin alkeet tiedossa.
 

Hämeenlinnassa on liki 8000 kesämökkiä

$
0
0
Suomalaiset viettävät kesiään liki puolessa miljoonassa kesämökissä.
Hämeenlinna on Suomen kuudenneksi suurin kesämökkikunta. Hämeenlinnassa oli kuluvan vuoden alussa 7 821 kesämökiksi luokiteltua asuntoa.
 
Koko maassa oli Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2013 kaikkiaan 498 700 kesämökkiä. 
Mikkeli oli edelleen mökkivaltaisin kunta yli 10 000 mökillään. Seuraavina mökkimäärältään suurimpina kuntina tulevat Kuopio (8 659), Parainen (8 519), Lohja (8 414) ja Savonlinna (8 241).
Kymmenen suurimman mökkikunnan ryhmään kuuluvat Hämeenlinnan jälkeen Kouvola (7 729), Salo (7 241), Kuusamo (6 579) ja Raasepori (6 439).
 
Vuoden 2013 ja 2014 välillä ei tapahtunut kuntaliitoksia, joten mökkivaltaisimpien kuntien järjestys säilyi samana edellisvuoteen verrattuna. Hämeenlinnan sijoittuminen aivan kärjen tuntumaan mökkien määrässä johtuu juuri taannoisista kuntaliitoksista. Sama on tilanne myös liki kaikkien muitten kaupungin kohdalla.
 
Suomessa oli Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2013 kaikkiaan 498 700 kesämökkiä.
 
Maakunnista eniten mökkejä vuonna 2013 oli Varsinais-Suomessa. Varsinais-Suomen maakunnassa oli noin 49 000 kesämökkiä, myös Etelä-Savossa ja Pirkanmaalla mökkejä oli yli 45 000. 
 
Kanta-Hämeessä on kaikkiaan hieman yli 20 000 kesämökkiä.
 
Kunnan mökkitiheyttä voidaan kuvata myös vertaamalla kesämökkien määrää vakinaisesti asuttujen asuntojen määrään. Tällöin mökkirikkaimpiin kuntiin nousevat väestömäärältään suhteellisen pienet paikkakunnat, joissa on paljon kesämökkejä. Kaikkiaan 59 kunnassa oli vuonna 2013 enemmän mökkejä kuin vakinaisesti asuttuja asuntoja. Tällaisia mökkimäärältään suuria kuntia olivat mm. Parainen, Mäntyharju, Kemiönsaari ja Pälkäne. 
 
Vakinaisten asukkaiden vähentyessä kesäasukkaiden määrä korostuu yhä useammassa kunnassa. Vuodesta 2000 mökkienemmistöisten kuntien määrä on lisääntynyt yli kymmenellä, kun tilannetta verrataan käyttämällä samaa vuoden 2014 kuntajakoa.
 
Edellisestä vuodesta mökkien määrä kasvoi 2 500 kesämökillä, joista osa on uudistuotantoa ja osa käyttötarkoituksen muutoksia asuinkäytöstä vapaa-ajan käyttöön tai päinvastoin. Mökkejä myös poistuu mökkikannasta mm. uudisrakentamisen tai ränsistymisen vuoksi.
 
Mökkien määrä on kasvanut nopeimmin 1980-luvulla. Vuonna 1990 mökkejä oli 368 000, joka oli 46 prosenttia enemmän kuin vuonna 1980. Vuodesta 1970 vuoteen 1980 lisäys oli 75 600 kesämökkiä eli 43 prosenttia.
 

Kolmen kuntaliitos, mikä olisi seutukunnalle parempaa!

$
0
0
 Sari Myllykangas kokee demareiden ja kokoomuksen kumppanuuden Hämeenlinnassa onnistuneeksi, vaikka yhteistyöhön liittyi takavuosina hieman harmaita sävyjä. Kuva: Markku Wiik
- Kuntaliitokset Janakkalan ja Hattulan kanssa olisivat parasta mitä seutukunnalla voi tapahtua. Ei pakolla, vaan yhdessä neuvotellen ja sopien.
 
Hämeenlinnan kaupunginvaltuuston demariryhmän puheenjohtaja Sari Myllykangas sanoo suoraan sen, mitä monet poliitikot mielessään ajattelevat, mutta omaa varovaisuuttaan vaikenevat.
Sari Myllykangas pitää meneillään olevaan yhteistyöhankkeiden valmistelua pakollisena jaksona, mutta vain liitosta tulevaisuuteen siirtävänä välivaiheena.
 
Hänen mielestä kuntaliitokseen voidaan päästä ilman ulkopuolista pakkoa tai tilannetta, jossa kuntien ja henkilöiden välit menevät entistä enemmän lukkoon.
 
- Yhdessä tekeminen on kaikkineen hyödyllistä ja antavaa. Kun katsoo tätä seutukuntaa, järkiperustein yhden kunnan malli on ehdottomasti paras. Kaikkien kolme kunnan edustajien täytyy pystyä katsomaan saman pöydän ääressä kaikki mahdollisuudet.
 
- Kenenkään ei pidä lyödä mielipipiteitään ehdottomina lukkoon, vaan katsoa avoimesti eteenpäin. Ennen kaikkea täytyy kuunnella, mitä naapurilla on sanottavaa. Neuvotellen ja sopien edetään varmasti.
 
- Tulevaisuuden menestyksen kannalta on merkityksetöntä, sijaitseeko esimerkiksi joku yritys nykyisten kuntarajojen sillä tai tällä puolella. Kokonaisuus on tärkeintä. Me menestymme yhä enemmän seutukuntana, emme kuntayksikköinä.
 
Myllykangas toivoo monen muun tapaan Harvialaan suunnitellun Hämeenlinnan ja Janakkalan yhteisen kouluratkaisun avaavan yhteistyön uudelle tasolle.
 
- Tällaisen yhteistyön kautta kaikki näkevät, että toimintojen yhdistäminen on järkevää.
Nurkkakuntapolitikointi ei ole pitkän päälle miltään kantilta katsottuna järkevää.
 
Hän uskoo sote-ratkaisun käytännön toteutuksen aikanaan tiivistävän nykyisten kuntien yhteenkuuluvuutta.
 
Sari Myllykangas haluaisi osallistua itse nykyistä voimallisemmin seutuyhteistyön rakentamiseen. Hän on toki maakuntavaltuutettu, mutta kolmen kunnan seutuyhteistyöneuvotteluissa hän ei ole Hämeenlinnan edustajana mukana.

Kokemus tuo myös rohkeutta

Sari Myllykangas on ollut koko ikänsä mukana politiikassa, ensin synnyinseudullaan Pohjois-Karjalassa, myöhemmin Hämeenlinnassa. Hämeenlinnan luottamustoimissa on sujahtanut reilut kymmenen vuotta, kaupunginvaltuutettuna tämän vaalikauden alusta. Varavaltuutettuna hän istui valtuustossa useasti jo aiemmin.
 
Myllykangas nousi demariryhmän puheenjohtajaksi vuosi sitten, mikä kertoo omien vahvasta luottamuksesta.
 
- Olen mielestäni ryhmää yhteen nitova voima. Keskustelen ja neuvottelen mielelläni, se pätee kaikkiin tehtäviin ja asioihin, joissa olen mukana.
 
Hän ei näe esimerkiksi Hämeenlinnaa pari viime vuotta värittänyttä poliittista keskustelua negatiivisena, vaan tähän aikaan kuuluvana ilmiönä.
 
- Poliittinen kenttä muuttui Pro Hämeenlinnan myötä. Keskustelua syntyi, mikä on hyvä asia. Esimerkiksi perussuomalaisten poliittiset linjaukset johtuvat nähdäkseni lähinnä siitä, että pikaisesti isoksi ryhmäksi kasvaneessa porukassa halutaan pelata alkuun varman päälle.
 
- Sosialidemokraateilla ja kokoomuksella on pitkä historia, joka on kasvattanut kokemusten kautta rohkeutta ottaa myös hallittuja riskejä. Joka tapauksessa demareiden ja kokoomuksen yhteistyö on Hämeenlinnan onni, vaikka yhteistyöhön liittyi takavuosina hieman harmaita sävyjä.
 
Pro Hämeenlinna näyttäytyy demariryhmyrille yhtenäisenä ryhmänä, vaikka koalition sisältä viestitetään puolueiden erilaisuutta. 
 
Paljon puhuttu Kantolan tapahtumapuisto Myllykankaan mukaan juuri tällainen tulevaisuuteen suuntautuva päätös, jossa otettiin myös riskiä.
 
- Toisaalta, onhan meidän pidettävä puistoalueet kunnossa. Sibeliuspuiston 900 000 euron kustannuksista ei kukaan suutaan avannut, nyt mekkaloitiin puistoinvestoinnista hyvin äänekkäästi.

Koulut kuntoon

Hämeenlinnan lähiajan suurin investointeihin kuuluu kantakaupungin kouluverkoston uusiminen. Myllykangas on vielä kahden vaiheilla, millaisen ratkaisun taakse kallistuu.
 
- Se on joka tapauksessa selvää, että osa pienistä kouluista lopetetaan. Tarkkaan on mietittävä, miten suuret yksiköt ovat järkeviä. Kiinteistöongelmista on kuitenkin päästävä.
 
Sari Myllykangas ei nielaise sitä ajatusta, että liitoskuntien alueet olisivat jääneet kantakaupunki heikompaan asemaan.
 
- Kyllä niihin on investoitu merkittävästi. Kaikkinensa kannattaisi lopettaa puhuminen liitoskunnista, on vain Hämeenlinna, jota kehitetään tasapuolisesti. Tämä pätee kaikkiin toimintoihin, ei pelkästään kouluverkkoon.
 
Sdp:n puoluevaltuuston varapuheenjohtajana toiminut Myllykangas jätti paikkansa puheenjohtajavaihdoksen myötä. Myllykangas oli Juttu Urpilaisen tukija. Puoluevaltuuston puheenjohtajaksi nousi niin ikään hämeenlinnalainen Tarja Filatov.
 
- Nyt olen ainakin alkuun kuulolla, kun minun mielestäni pätevin ehdokas syrjäytettiin. Toivottavasti uusi puoluejohto osaa jälkihoidon. On erittäin valitettavaa, että puolueesta erotaan äkkinäisesti puheenjohtajaratkaisun vuoksi. Jokaisen pitäisi miettiä tekojensa vaikutukset tulevaisuuteen ja tehdä ratkaisut maltilla ajan kanssa, Myllykangas tiivistää.
 
 

Kaikkien aikojen lätkäkausi

$
0
0
Päättynyt jääkiekkokausi 2013–2014 oli kaikin puolin mielenkiintoinen ja menestyksekäs, katselee sitä sitten hämeenlinnalaisesta paikallisvinkkelistä tahi laajemmin suomalaisesta näkökulmasta.
 
HPK kampesi kuin kampesikin itsensä aina pudotuspelien kahdeksan parhaan sakkiin. Siellä vasta Kärpät osoittautui vahvemmaksi – olkoonkin, että Kerho monin kohdin vei pelin virtauksen osalta neljää ottelua. Pasi Arvosen valmennustiimille ja joukkueen pelaajille täytyy antaa etenkin kevään uskomattomasta suorituksesta täysi kymppi.
 
Leijonat pelasi tuloksen puolesta nappikauden. Sotshin olympialaisissa peli kävi ja tulos oli maksimaalisen hyvä: pronssia. Valko-Venäjällä Minskin kisoissa itse pelaaminen ei enää ollut niin hääviä, mutta ihmeen ja kumman jälkeen Leijonalauma seisoi turnauksen viimeisen matsin jälkeen omalla siniviivallaan hopeiset mitalit kaulassa.
 
Upeimmasta saavutuksesta sesongin aikana vastasi kuitenkin Nuoret Leijonat. Maailmanmestaruus niistä kekkereistä on huima suoritus. Turnauksen kunkku oli maalivahti Juuse Saros, jonka uskomaton kausi sai vieläpä upean kruunun aikuisten Leijonien kolmosveskarin paikkana Minskissä.
 
Toki joitakin pettymyksiä kauteen mahtui niin hämeenlinnalaisittain kuin suomalaisittain.
HPK:n syksy alkoi turhankin dramaattisesti, kun tuore kahden vuoden sopimuksen tehnyt päävalmentaja Kai Rautio kenkäistiin ulos ajankohtana, jolloin tosi pelit olivat hädin tuskin ehtineet alkaa. Oppia siitä, miten elintärkeä rekrytointiprosessi päävalmentajan valinta on, tuli kantapään kautta ja rajusti sittenkin. Mutta koska meidän ulkopuolisten on aivan mahdotonta tietää, mitä kaikkea joukkueen ja seuran sisällä kriisiytyneen tilanteen aikana tapahtui, ei ole mahdollista määräänsä enempää torua Rautiota eikä seuraa. Kapteeni Ville Viitaluoman rooli tapahtumien kulussa mietityttää minua yhä. No, oppia ikä kaikki.
 
Kerhon junnujoukkueilta läpi linjan odotin hieman enemmän menestystä. Toisaalta kolikolla on kaksi puolta. Suuntaus näyttäisi olevan se, että mikä joukkueina hävitään, se esiin nousevina yksilöinä voitetaan. Toisaalta taitavalla valmentamisella on aina mahdollisuus tuottaa sekä joukkue- että yksilömenestystä. Isossa kuvassa näyttäisi, että muiden paikkakuntien seurat ja joukkueet ovat ajaneet hieman kiinni sen pelitapaedun, jolla Pallokerhon juniorit porskuttivat muutama vuosi sitten. Tärkeää on, että valmennuspäällikkö Timo Lehkosen johdolla Hämeenlinnaan on luotu olosuhteita, joissa lupaavien junioreiden jäällä harjoittelemisen määrät ovat pompsahtaneet valtakunnan kärkitasolle ja ylikin.
 
Kuten arvata saatetaan, minun on mahdoton ymmärtää ja sulattaa sitä, että päättyneen sesongin jälkimainingeissa Teemu Rautiainen päästettiin Ilvekseen ja Robert Leino HIFK:hon. Nämä Mussukat olisi pitänyt pitää Hämeenlinnassa kaikin käytettävissä olevin konstein.
 
18-vuotiaiden maajoukkueen romahdus kotikisoissaan Lappeenrannassa ja Imatralla jonkinlainen yllätys ja takapakki, jonka syitä on Suomen Jääkiekkoliitossa syytä setviä tiheällä kammalla. Oliko kyse yhdestä syystä tai toisesta pieleen menneestä turnauksesta vai kieliikö asetelma jostain muusta, joka mahdollisesti viittaisi siihen, ettei elpymään päin olemassa ollut juniorijääkiekkosapluunamme sittenkään ole kansainvälisesti iskukykyinen.
 
Se meni joka tapauksessa pieleen, kun Liigan ja Jääkiekkoliiton herrat ottivat ja menivät suuressa (anti)viisaudessaan sulkemaan Liigan. Selityksiä kuulee, ettei Liigaa muka suljettu – kyllä se suljettiin! Nyt kerrotaan, että Liigaa voidaan vielä tulevaisuudessa laajentaa nostamalla sinne joukkue/joukkueita Mestiksestä, mutta pointti on siinä, että urheilu vietiin pois urheilusta ja kilpailu kilpailusta. 
 
Irvikuvana tälle Jokereiden tilalle ensi kaudeksi Mestikseen nostettiin mahtikäskyllä Vaasan Sport, joka jäi mille lie jämäsijalle Mestiksessä. Tapahtuneessa oli ja on kaikki klassisen farssin ainekset. Varmaakin varmempi seuraus näille kaikille sotkuille on se, että toiseksi korkein sarjataso eli Mestis tulee näivettymään. Se on verinen vääryys se, koska Mestis oli alkanut ilahduttavasti elpyä edellisestä SM-liigan toilailusta 2000-luvun alussa – jolloin silloinkin sarja suljettiin.
 
Kiitos niin ahkerat kuin satunnaiset lukijani, tulevan kauden alussa palaan tähän palstalleni teitä ihastuttamaan ja vihastuttamaan.
 

Muinainen kaipaus

$
0
0
Tänään lauantaina se monella alkaa. Kesä. Ja kesäloma. Samalla tulevat lomavinkeet.
Ammattiin valmistuneet, ylioppilaat ja kesälaitumille kirmaavat koulukkaat–aurinkoista kesää!
 
Noin sääolojen puolesta voi tietysti kysyä, joko se kesä meni. Helteitä oli vielä kuluvan viikon maanantaina, tiistaina koettiin jo villahousukeli. Sellaista tämä Suomen suvi tuppaa olemaan.
Kesä on näillä leveysasteilla napapiirin tuntumassa kaivattu vieras, melkein kuin joulu talvisydännä. Sitä odotetaan hartaudella, ja hups, äkkiä se on jo ohitse.
 
Kesällä syödä maiskutetaan grillieväitä ja kaiken maailman kastikkeilla höystettyjä salaatteja kuin kinkkua ja rosolleja jouluna konsanaan–rasvavanat suupielistä pursuten, raskaita röyhtäisyjä sisälmyksistä päästellen. 
 
Ah sitä riemua, kun mahanahka piukeena vinkuu!
 
Ja heti kohta syksyn tulen ollaan samassa tilassa kuin vuodenvaihteessa. Silloinhan tehdään lupauksia vyön yli pursuvien läskien kuristamisesta hyväksyttävämpiin mittoihin kuntoilusessioilla, jotta oltaisiin taas valmiita uuteen riemulliseen juhlaan. Kesään tai jouluun. Ja juuri kun olemme saaneet kartutettua vararavinnot riittäviksi taisteluun talven synkeyttä vastaan. 
 
Lähes samaan tapaan  kuin Veikko Huovisen Hamsteri. Kyllä ei tullut sillä miehellä nälkä tai vilu.
Kummallisia kapistuksia kyllä olemme, me ihmiset.
 
Olisiko kesän kaipaus iskostunut meille suomalaisille harjastukillekin aivolohkoon muistikuvina hamasta menneisyydestä, kun siirryttiin kahdelle jalalle jossakin lämpimässä maanosassa.
Kun kesä on taas tuossa kulman takana odottamassa, lämpöinen savannimme on käden ulottuvilla.
 
Pohjolan luonto pursuaa yltäkylläisyyttä samaan tapaan kuin monen kesäherkuttelijan ruokapöytä. Yltäkylläisyyden keskellä eletään asenteella hanat kaakkoon, täysillä paahtaen. Aurinko (toivottavasti!) ja ihmiset, molemmat yhtä aikaa.
 
Nyt eletään kuulemma juhlakautta. Juhliminen on elämän suola, arkisen elämän maustaja. Ilman hyviä juhlia useimman elämä olisi mautonta, kuin ikuisesti saman purukumin mussutusta.
Hyvä on kuitenkin muistaa, että mauste ei saa olla pääosassa. Pelkkä suolan syöminen tappaa.
 
Samoin käy juhlimisen kanssa, jos se on pääosassa. Arki on edelleen ihmisen pääruokalaji, kesästäkin huolimatta. Kun juhla arkipäiväistyy, ei se olekaan enää juhla, elämän kohokohta.
Kesä on silti aivan liian monelle myös sesongin synnyttämän surun aikaa. Hukkumiset, ratti- ja ruorijuoppojen aiheuttamat onnettomuudet ja muut Suomen suveen kuuluvat ikävät tapahtumat lopettavat monen elämän, tai ainakin aiheuttavat ongelmia tulevaisuuden suunnitteluun.
 
Kesän ja juhlien keskellä kannattaa pitää huolta itsestä ja kanssakulkijoista. Kun yrittää toimia niin, ettei juhlien keskellä sattuisi mitään, mitä joudumme itkemään loppuelämämme, ollaan ainakin hyvällä alulla. 
 
Onnittelut valmistuneille!
 
Kaikille aurinkoista kesäjoulun alkua!
 
Viewing all 557 articles
Browse latest View live