Tuuloksessa perheensä kanssa asuva Teija Halonen on kokenut rankkoja vaiheita elämässään. Hän on kiitollinen vuosien varrella saamastaan tuesta ja erityisen iloinen siitä, että nykyään hän jaksaa auttaa muita.
Panssarivaunun luukusta iloisena kurkistellut Teija Halonen tuli isommallekin yleisölle tutuksi, kun hän osallistui viitisen vuotta sitten Elämä pelissä tv-ohjelmaan. Monivammaisen lapsen omaishoitajana uupunut tuuloslainen haki apua alakuloon ja eväitä parempaan perhearkeen.
– Panssarivaunulla ajaminen ja kaikki muu ohjelmassa kokemani oli terapeuttista ja mieltä avaavaa. Elämä pelissä -valmennuksessa minua todella kannustettiin ja näytettiin tietä mihin lähteä kulkemaan.
Teija on löytänyt jälleen elämänilon, joka oli ollut pitkään kadoksissa perheen kuopuksen synnyttyä 2003. Topi oli saanut synnytyksessä aivoverenvuodon, josta aiheutui pysyviä vakavia vammoja. Lastenneurologi puhui myöhemmin neliraajahalvauksesta ja pian vanhempien pelko kehitysvammaisuudesta vahvistui.
Toivonkipinää
Topin ympärivuorokautinen hoito uuvutti ja epätietoisuus pojan mahdollisuuksista kehittyä jäyti alati Teijan mieltä. Tunteet ailahtelivat hetkellisestä toivonkipinästä syvälle epätoivon syövereihin. Kun kuntoutuksessa oli saatu aikaan pieniä edistysaskeleita, kohta saattoi tulla tuplasti takapakkia.
– Topille kehittyi kosketusyliherkkyys, eikä hän parivuotiaana sietänyt enää edes syliin ottamista eikä voinut syödä lainkaan kiinteää ruokaa. Se oli kaikista järkyttävintä, että jouduimme syöttämään häntä väkisin.
Toisinaan Teija itki silkasta väsymyksestä, sillä Topi saattoi valvoa yöllä tuntikausia. Unikoulusta ja lääkityksestä huolimatta Topin yöunet ovat edelleen lyhyitä ja nukkuminen on epäsäännöllistä.
– Topi on nykyään joka viikko yhden yön tilapäishoidossa Pumpulituvassa, joten meillä vanhemmilla on mahdollisuus nukkua yksi yö viikossa normaalisti. Sitä todella kaipaamme.
Kaikkien suureksi iloksi Halosen nelihenkisessä perheessä on saatu huomata, että Topi on oppinut paljon enemmän asioita kuin vanhemmat uskalsivat toivoa ja asiantuntijat osasivat odottaa.
– Topi ei joutunutkaan lopun elämäänsä pyörätuoliin, sillä hän oppi kolmevuotiaana kävelemään. Hän käy nykyisin Saaristen koulua, mutta puhumaan hän ei ole oppinut ja kommunikointi on vaikeaa, sillä aivovamman takia hän ei myöskään ymmärrä puhetta.
Kiitollisuutta
Kun Topi pääsi henkilökohtaisen avustajan tukemana päiväkotiin, Teija oivalsi, että oman lapsen vammaisuus ei pidä olla koko elämän täyttävä asia. Hän otti tärkeän askeleen ja palasi hopeasepän työhön kuuden vuoden jälkeen omaishoitajana.
– Työssä palkkaakin tärkeämpää on ollut päästä kotoa vammaisperheen arjesta muiden ajatusten ja aikuisten pariin.
Ammattiapu oli aikoinaan tarpeen, jotta Teija pääsi ylös pahimmasta masennuksen suosta, mutta myös vertaistuki on ollut tärkeää.
– Se mikä ei tapa, se vahvistaa, on minusta väärä sanonta. Ei se rankka elämä sinänsä vahvista, vaan ne positiiviset kokemukset ja oivallukset ja selviytymisessä auttavat hyvät ihmiset, ne vahvistavat.
Teijan oli ensin opittava pyytämään ja vastaanottamaan apua, mikä ei suinkaan ollut hänelle helppoa. Nyt kiitollisuudentunne lämmittää mieltä.
– Olen tavattoman kiitollinen kaikille, jotka ovat eri tavoin tukeneet ja olleet läsnä vaikeina aikoina.
Luovuutta
Teijan elämää helpotti myös se, että hän oppi suhtautumaan itseensä armollisemmin. Kun oma tasapaino alkoi olla reilassa, hänessä heräsi tarve auttaa muita.
– Minusta on ihanaa, kun itsellä on nyt voimia tukea muita. Haluan valaa uskoa vaikeassa elämäntilanteessa oleville, että kaikesta voi selvitä.
Erityisesti hän haluaa auttaa vammaisia ja heidän omaisiaan etsimään luovuuden kautta uusia ulottuvuuksia elämäänsä. Pari vuotta sitten hän piti kahden muun vetäjän kanssa korutaidekurssin kehitysvammaisten lasten omaishoitajaäideille.
Tänä keväänä naiskolmikko tarjosi yhdessä taideopettajan kanssa taidemaalaus- ja korukurssin. Kurssille osallistui seitsemän nuorta naista, joiden työt ovat nähtävillä Virvelinrannassa vapun aattona avatussa näyttelyssä.
Uusia uomia
Myös omaan elämäänsä Teija etsii uusia uomia. Työ hopeaseppänä loppui vuodenvaihteessa, mutta potkut eivät häntä masentaneet. Teija arvuuttelee, että taustalla saattaa olla naisen vaisto tai kenties sittenkin silkka myötäsyntyinen hulluus, mutta 52-vuotias kokee olevansa oikealla tiellä: on aika laittaa oma yritys pystyyn.
– Omassa yrityksessä pääsen hyödyntämään osaamistani ja vahvuuksiani paremmin kuin missään työpaikoistani. Olen suunnitellut syksystä asti uutta korumallistoa ja kokeillut erilaisia toteuttamisvaihtoehtoja ja parhaillaan osallistun yrittäjäkurssille.
Uskoa onnistumiseen tuo Teijalle myös se, että nyt hänen suunnittelemansa korut päätyivät TV-ohjelmaan. Teija on nimittäin suunnitellut ja tehnyt muutamia koruja linnanjuhliin muun muassa riihimäkeläiselle kansanedustaja Aino-Kaisa Pekoselle. Tämä puolestaan lainasi korujaan veljensä, Aku Hirviniemen vaimolle, näyttelijä Niina Lahtiselle, joka käytti koruja Nelosen Hyvät ja huonot uutiset -ohjelmassa. Niinan lisäksi myös ohjelman puvustaja innostui ja pyysi Teijalta lisää koruja lainaksi.
– Esiintyminen tv-ohjelmassa aikoinaan oli yksi hienoimpia kokemuksiani, mutta pääsy ohjelman lopputeksteihin oli myös todella riemastuttavaa ja tietynlainen näyttö sekä ulospäin että itselleni, Teija Halonen toteaa iloisena yllättävästä meriitistä.
Teksti: Tuula Ainasoja
