Lammaspaisti on kuulunut pääsiäisen perinteisiin ruokiin kristillisessä maailmassa tiettävästi jo 600-luvulta lähtien. Symbolisesti se muistuttaa Kristuksesta ihmisten synnit lunastaneena uhrikaritsana. Suomessa pääsiäislampaan syöminen on yleistynyt vasta aivan viime vuosikymmeninä.
- Ihmiset haluavat pääsiäispöytäänsä yleensä joko lampaanviulun tai luuttoman paistin, Katinalan lihakauppias Tero Vihervaara sanoo.
- Palvattuakin lihaa on tarjolla, mutta moni haluaa paistaa lampaansa itse. Luutonta versiota menee ehkä enemmän, mutta toisaalta lampaanviulusta saa joulukinkun kaltaisen ruokapöydän keskipisteen, joka on todella näyttävän näköinen.
Vihervaaran mukaan lampaanlihan asema suomalaisena perinneruokana on hiljalleen kohentumassa.
- Missään tapauksessa ei voi kuitenkaan sanoa, että se olisi yleistynyt. Suomalainen syö keskimäärin 70 kiloa possua vuodessa ja vain kilon lammasta.
- Lammasta ei todellakaan kanneta joka kotiin. Perheissä on kuitenkin ryhdytty yhä enemmän harrastamaan ruuanlaittoa ja silloin halutaan kokeilla jotakin muutakin kuin sikaa ja nautaa.
Pashaa ja makkaraa
Kaikille tutut pääsiäismunat symboloivat ikuista elämää samoin kuin rairuohossa patsastelevat keltaiset kananpojat. Munien maalaaminen on lähtöisin jo varhaiskristilliseltä ajalta. Suomeen tapa lienee tullut ortodoksisesta perinteestä. Paaston aikana kananmunien syönti oli kiellettyä ja niitä kertyi runsaasti varastoon vaikkapa koristelutarkoituksiin. Pääsiäispupua taas pidetään hedelmällisyyden vertauskuvana.
Maidon juominen paaston aikana oli myös kiellettyä kristikunnan paastoajilta, joten se säilöttiin hapattamalla ja siivilöimällä rahkaksi. Pasha on maustetusta rahkasta valmistettu ruokalaji, joka liittyy ortodoksiseen ja venäläiseen traditioon. Se on jälkiruoka, jota on tarjottu makean, pullataikinasta tehdyn kulitsa-leivän kanssa. Perinteinen pasha on muotoiltu torniksi ja siihen on taituroitu kirjaimet XB, mikä on lyhenne kirkkoslaavin sanoista Hristos voskrese eli Kristus on ylösnoussut.
Muita suomalaisia pääsiäisherkkuja ovat olleet rieskat, piirakat, uunijuustot ja verimakkarat. Lihasta, verestä, ryyneistä ja jauhoista valmistettua verimakkaraa on Euroopassa syöty jo 1500-luvulla. Suomessa luovuttiin 1980-luvulla termistä kuuma sian verimakkara ja alettiin kutsua herkkua mustamakkaraksi. Uusi nimitys ilmeisesti tuntui miellyttävämmältä, sillä tamperelaisten nimikkoruuakseen adoptoiman tuotteen suosio kohosi muuallakin maassa.
Kaakaota mämmissä
Mämmi on aito suomalainen perinneruoka, jota on syöty jo keskiajalla. Sen arvellaan kehittyneen juutalaisen happamattoman leivän vastineeksi.
Mämmi on imellytettyä puuroa, joka valmistetaan vedestä, maltaasta ja ruisjauhosta. Nykyään yleistynyt, Imelä ja mallaspitoinen mämmi oli alkujaan erityisesti länsisuomalainen ruoka, kun taas muualla maassa ja etenkin idässä syötiin hapanmämmiksi kutsuttua versiota.
Mämmiä on tarjolla ruokakaupoissa ympäri vuoden, mutta varsinainen sesonki ajoituu pääsiäiseen.
- Pakastettua tuotetta ostavat ympärivuotisesti yleensä vähän iäkkäämmät ihmiset, Prisman päivittäistavaran myyntipäällikkö Juha Korkatti kertoo.
- Käytännössä sen menekki on ehkä laatikko kuukaudessa. Pääsiäisenä kaikki muuttuu ja mämmiä myydään lavakaupalla. Kokonaisuutena mämmin menekki on ollut hiukan hiipumaan päin, mutta tänä vuonna esimerkki Kymppi-Mämmi on kehittänyt uusia tuotteita, jossa perinteistä mallia on maustettu esimerkiksi kaakaolla ja kinuskilla.
Prisma varautuu pääsiäiseen täyttämällä hyllyjä lampaanlihalla, mämmillä, pashalla ja tavallista suuremmilla kananmunalaatikoilla.
- Pääsiäispöydän tarjonta ei ihmisten kodeissa ole läheskään niin vakiintunut asia kuin jouluna, Korkatti arvelee.
- Erilaiset paistit ja lohikin tuntuu maistuvan hyvin. Pääasia on, että ruoka on hyvää ja sitä on riittävästi.
