Quantcast
Channel: Kaupunkiuutiset
Viewing all 557 articles
Browse latest View live

Leijona-patsas Parolaan

$
0
0
Hattulalaisten yrittäjien mielestä patsaan siirtomahdollisuus pitää selvittää – Parolaan saataisiin kansallinen nähtävyys. Kuva: Toni Rasinkangas
Hattulan Yrittäjät kaipaavat Parolan keskustaan turisteja houkuttelevan vetovoimatekijän. Ajatus on kehittynyt villiksi ideaksi – yrittäjät esittävät suomen kielen tunnusmerkiksi muodostuneen Parolan Leijona-patsaan siirtämistä Parolannummelta kuntakeskukseen. Ensivaiheessa kyse on siirtomahdollisuuden selvittämisestä.
 
Asia tuli esiin keskiviikon valtuustokokouksessa, kun Kari Virtanen (kesk.) teki asiasta valtuustoaloitteen yrittäjien "toimeksiannosta".
 
Aloitteen mukaan uusi sijoituspaikka löytyisi Parolan torilta tai Juteinin puistosta.
 
Toisena vaihtoehtona yrittäjät toivovat Leijona-patsaan pienoismallin sijoittamista Jaakko Juteinin patsaan vierelle.
 
Parolan leijona -patsas joka on pystytetty Keisari Aleksanterin II:n 29.7.1863  leirialueella käynnin muistoksi. 
 
Keisari tarkasti  sotajoukot pukeutuneena Suomen kaartin univormuun, ja päivällisellä hän kohotti maljan Suomelle ja sen hyvinvoinnille ja urhealle ja uskolliselle armeijalle.  Paikalla oli myös senaattori J. V. Snellman, jonka kanssa Aleksanteri II neuvotteli kieliasetuksen, jonka mukaan suomi tulisi kahdessakymmenessä vuodessa tasavertaiseksi ruotsin kielen rinnalle maan oikeus- ja virkakielenä. Keisari allekirjoitti asetuksen Hämeenlinnassa heti seuraavana päivänä. 
 
Keisarin käynnin muistoksi Suomen upseerit hankkivat  patsaan, joka pystytettiin paikalle, jossa Aleksanteri II:n kerrotaan neuvotelleen J. V. Snellmanin kanssa suomen kielen asemasta. Patsas paljastettiin vuonna 1868 ja sen loi kuvanveistäjä Enas Sjöstrand. 
 

Colakin veljekset viihtyvät Lammilla

$
0
0
 Sihan Colak pitää Lammin Pesän ovet auki myöhään. Kuva: Juhani Karvonen
Turkkilaisten Colakin veljesten Sihan ja Musan ansiosta Lammilla saa ruokaa yömyöhään. Entisen Safari pubin tiloissa toimiva Lammin Pesä on Lahdesta muuttaneiden veljesten ensimmäinen yritys Lammilla. Ravintola avasi ovensa vajaa vuosi sitten.
 
Musalla on ollut ravintola Lahdessa ja Hollolassa, ja veljesten isällä on edelleen ravintola Lahdessa. Sihanille oma ravintola on ensimmäinen.
 
- Kävimme jonkin aikaa töissä sieltä käsin Lammilla, mutta etenkin viikonloppuisin työmatkat kävivät rasittaviksi. Kun ravintola oli siivottu ja kaikki laitettu kuntoon seuraavaa päivää varten, saattoi kello olla neljän viiden välillä aamulla. Sitten piti ajaa Lahteen, jossa ehdimme nukkua muutaman tunnin, kun taas piti lähteä Lammille. Muutimme itse paikkakunnalle alkuvuodesta, kertoo Sihan.
 
Etenkin viikonloppuisin Lammin Pesässä riittää vilinää, minkä vuoksi veljekset ovat palkanneet myös lisää työväkeä. Veljesten lisäksi yritys työllistää kaksi henkilöä. Viikonloppuisin ravintolassa saa laulaa karaokea ja silloin tällöin ravintolassa on myös live-musiikkia.

Vanhasta ei jäänyt paljon jäljelle

Ravintola on täysin remontoitu. Vanhasta Safari pubista ovat jäljellä vain tuulikaappi, wc:t ja sisäkaton kaaret. Tila oli tyhjillään useita vuosia, kunnes kiinteistön osti Tradekalta paikallinen rakennusurakoitsija, joka myös remontoi sisustan uuteen uskoon.
 
- Päivisin tämä on lounasruokapaikka ja aamuisin täällä istuskelee vanhempaa väkeä. Viikonloppuisin meiltä saa ruokaa puoli kahteen yöllä ja arkisinkin kymmeneen saakka illalla. Pitsa on suosikki, mutta myös pihvejä ja kebabia kuluu.
 
Turkin pääkaupungista Ankarasta kotoisin olevat veljekset ovat asuneet Suomessa seitsemän vuotta.
 
- Lammi on mukava paikka, viihdymme täällä. Ihmiset ovat oikein ystävällisiä, vakuuttaa Sihan.
 

Laatua vai luksusta?

$
0
0
Kaksi elämystä tuli koettua. Toinen sai haluamaan lisää, toisesta ei ole enää väliksi.
Vaimon kanssa on tullut kytättyä jo pitkään erilaisia ruokaohjelmia ja kokkikilpailuja. Välillä potuttaa katsella vaikkapa Anthony Bourdainia kolmen Michelin-tähden espanjalaisravintolassa syömässä 10 vuotta kypsytettyä kinkkua ja sanomassa "wow" jokaisen suupalan jälkeen. Itsekin haluaisi edes kerran kokea samanlaista, mutta miten se luonnistuisi? Vaikka kulinaristiseen elämykseen säästäisi viimeiset roponsa, huippukokkien ravintoloihin on kuukausien, jollei vuosien jonot. Että muka varaisi nyt ensi vuoden syksyksi matkan Madridiin ja samalla sitten ravintolasta pöydän? Siihen elämä on liian lyhyt.
 
Huomasin vuodenvaihteen jälkeen Vanajanlinnan mainoksen Mestarit linnalla -ehtoosta. Tarjolla oli 7 ruokalajia viineineen itsensä Hans Välimäen johdolla. Varasin kiireesti paikat. Olihan pileteillä hintaa, mutta arvelin, etten koskaan pääse lähemmäksi unelmieni kulinaristista kokemusta kuin tarttumalla tähän tilaisuuteen.
 
Pakinoissa on ollut tapana hiukan pottuilla joka suuntaan, mutta aivan naurettavan hyvänähän siellä pidettiin ihmistä. Henkilökunnan hymyt olivat kuin Disneyn elokuvasta ja hovimestari johti joukkoja kapellimestarin elkein. Hienona yllätyksenä Hattulan nuori kokkimestari Erika Björskog teki keittiön tervehdyksen ja viiniguru Jouko Mykkänen kertoili sopivan ahavoituneesti illan juomista.
 
Vanajanlinnan oma Mika Jokela teki aivan poskettoman hyvää keittoa, Matti Jämsén näytti MM-luokan taitonsa karitsalla ja pelottava Hans Välimäki väänsi statement-henkeen turskaa kolmella tapaa. Vaikka väkeä oli kuin pipoa, ruuat tulivat pöytiin nopeasti. Vanajanlinnan porukalla oli sellainen henki ja palvelumentaliteetti, etten ole moista kuunaan nähnyt. Ei tarvinnut lähteä Madridiin.
 
Sitten tuli käytyä suuren laivayhtiön uusimmalla lippulaivalla seilaamassa Ruotsiin ja takaisin. Kyseessä oli sama purkki, jota ei jonkun kohulööpin mukaan suositeltu persaukisille. Minä en suosittelisi sitä kenellekään.
 
Ehkäpä olen liian vanha, mutta en ymmärtänyt koko höskän ideaa enkä estetiikkaa. Kaikki ravintolat oli sullottu samalle kannelle, josta ei löytynyt yhtään istuskelemisen arvoista paikkaa. Ei muuta kuin mustaa nahkaa, kirkuvia värejä ja eksyksissä örveltäviä ihmisiä. Jätin sambakarnevaalit väliin ja painuin pehkuihin yhdentoista aikoihin.
 
Kaiken huippu oli aluksen kylpyläosasto. Yritin mennä sinne aamukymmeneltä, mutta jonossa oli tilaa vasta iltakuudelta. Sain riisua ja pukeutua vesilätäkössä, koska pukuhuoneen lattialla ei ollut sitten minkään valtakunnan ritilää. Goodbye. Ei kannata mennä merta edemmäs kalaan, tai muutenkaan.
 
 

"Kaikkein parasta on vertaistuki"

$
0
0
 Kosmetologit Hanna Niskanen (vas.) ja Jette Välkkynen kasvattivat molemmat yhteistyön avulla palveluvalikoimaansa. Kuva: Heli Karttunen
Kaksi kilpailevaa kauneusalan yritystä päätti yhdistää voimansa. SKY-kosmetologit Hanna Niskanen ja Jette Välkkynen aloittivat yhteistyön, koska siitä on hyötyä molemmille. Kummallakin on edelleen oma yritys, konsepti on molemmilla sama, mutta nyt molemmat pystyvät tarjoamaan palveluita myös isommille ryhmille.
 
- Idea yhteistyöstä lähti siitä, kun sain kyselyjä yrityksiltä ja ryhmiltä hemmotteluilloista, mutta yksin en pysty ottamaan kovinkaan suurta ryhmää. Jetellä oli sama tilanne, Hanna Niskanen kertoo.
 
Naisten yhteistyökuvio käynnistyi viime marraskuussa. Kaksikko oli tutustunut toisiinsa jo aiemmin amerikkalaisen kosmetiikkayrityksen tilaisuuksissa. Naiset saivat kipinän ammattiinsa tuote-esittelyiden kautta. Molemmat ovat tuoreita yrittäjiä.
 
- Amerikkalaisesta yrityksestä meille jäi idea, että emme kilpaile, vaan olemme kollegoja, Niskanen valaisee.
 
- Kun olimme kosmetiikkayrityksen tiimoilla tehneet yhteistyötä, huomasimme, että ajattelimme myös työasioista samalla tavalla, Välkkynen jatkaa.

Pelisäännöt sovittu

Yhteistyön pelisäännöistä on sovittu etukäteen, jotta ongelmilta vältytään. Välkkysen Kauneusstudio Valkyrie Hattulassa on kooltaan lähes 100 neliötä, joten siellä otetaan vastaan isommat ryhmät. Pienemmät ryhmät on mahdollista vastaanottaa Niskasen Studio Kaunis Sinässä Hämeenlinnan keskustassa.
 
Naisten verkostoon kuuluu myös hierojia, joten enimmillään he voivat vastaanottaa jopa 30 hengen ryhmiä. Kyselyjä on tullut jo pääkaupunkiseudulta asti.
 
- Meillä on samanlainen tyyli tehdä töitä, joten homma toimii, Välkkynen luonnehtii.
 
Yhteistyösysteemi on joustava ja tuo vaihtelua yksinyrittäjän arkeen. Myös uudet ideat kumpuavat aivan toiseen malliin. Naiset suosittelevat yhteistyötä muillekin.
 
- Kaikkein parasta on vertaistuki. On tärkeää päästä vaihtamaan kokemuksia ja saada palautetta sekä ideoita kollegalta, Niskanen suitsuttaa.
 

Kaupunkikaveruus kiinnostaa edelleen

$
0
0
Cellen kaupungin vanhassa keskustassa on 480 hienosti restauroitua vanhaa taloa, joista iäkkäimmät ovat 1600-luvulta.
Vuosikymmeniä vanhat, eurooppalaisten kaupunkien kanssa solmitut ystävyysuhteet näkyvät Hämeenlinnassa muun muassa joidenkin Voutilan katujen nimissä ja keskustassa sijaitsevassa Uppsala-talossa. Ystävyyskaupunkikulttuuri ei ole näinä tarkan euron aikoinakaan jäänyt plakaateiksi.
 
- Vuosittain on paljonkin vaihteluja erilaisten tapahtumien määrässä mutta kaupunkien yhteyshenkilöihin otetaan jatkuvasti kontakteja, Hämeenlinnan kansainvälisten asioiden sihteeri Marja-Leena Helkiö kertoo.
 
- Eurooppalaisten kaupunkien yhdistykset ja yritykset ottavat yhteyttä kysyäkseen neuvoja tai tavatakseen hämeenlinnalaisia virkamiehiä. Viime vuonnahan oli Pohjoismaiset päivät, joissa Hämeenlinna oli vastuullisena järjestäjänä.
 
Saksalainen Celle on ollut yksi innokkaimmista kaupungeista pitämään yhteyttä, kuten myös Venäjän Tver. Vaikka Hämeenlinna viettääkin tänä vuonna 375-vuotisjuhliaan, ystävyyskaupunkien viralliset edustajat kutsutaan vasta ensi vuonna Sibeliuksen kunniaksi.
 
- Puolan Torunin kanssa meillä on ollut vuosien varrella kaikenlaista, viestintäpäällikkö Tiina Vahtokari muistaa.
 
- Viimeksi oltiin tekemisissä valokuvaushankkeen kanssa, josta syntyi kiertävä näyttely. Olen itsekin seissyt neljä päivää kojussa Torunin torilla esittelemässä Hämeenlinnaa ja kaikki materiaali vietiin käsistä. 
 
Merkittävä ilmiö kaupunkivierailuissa on saksalaisten bürgerreise-matkailu.
 
- Viime juhannuksena tänne saapui viisi bussilastillista weimarilaisia, Helkiö sanoo.
 
- Sibeliuksen juhlavuonna Hämeenlinnaan on tulossa bussillinen ihmisiä Cellestä ja me annamme heille etukäteen vihjeitä nähtävyyksistä sekä aikatauluista.

9+1 kaverikaupunkia

Harnarfjördur on noin  26 000 asukkaan kaupunki Islannissa 12 kilometriä Reykjavikistä etelään. Se sijaitsee vanhalla laavakentällä kauniin vuonon rannalla ja on merkittävä kalastussatama. Jo 1400-luvulla perustetussa kaupungissa onn museoita, islanninhevosratsastusta, golfkenttä meren äärellä, kalastusta ja valasretkiä. Ystävyyssopimus on vuodelta 1950.
 
Baerum on Norjan kunta, joka sijaitsee aivan Oslon vieressä sen länsipuolella. Siellä on asukkaita on noin 116 000 ja sen keskustaajama on nimeltään Sandvika. Kaupungilla on upeat maisemat vuonoineen, saarineen ja metsineen. Lisäksi tarjolla on runsaasti kulttuuria, majoituspaikkoja ja nähtävyyksiä, kuten Sonja Henie -taidemuseo. Ystävyyssopimus on solmittu vuonna 1950.
 
Torun solmi ystävyyssopimuksen Hämeenlinnan kanssa vuonna 1989. Pohjois-Puolassa Veikselin varrella sijaitsevassa kaupungissa on noin 200 000 asukasta. Torunin perustamisen juuret ajoittuvat 1200-luvun puolivälin tienoille ja se on ollut pitkään linnoitus- ja sotilaskaupunki. Siellä on Nikolaus Kopernikuksen kotitalo ja suuren tähtitieteilijän nimeä kantava yliopisto sekä runsaasti vanhaa rakennuskantaa.
 
Uppsala kuuluu Ruotsin vanhimpiin kaupunkeihin. Se sijaitsee noin 70 kilometriä Tukholmasta pohjoiseen ja oli poliittinen sekä uskonnollinen keskus jo 500-luvulla. Kaupunki on tunnettu maan vanhimmasta yliopistosta, Pohjoismaiden suurimmasta tuomiokirkosta ja kasvititeen isästä Carl von Linnéstä. Ystävyyssopimus on jo vuodelta 1940.
 
Celle sijaitsee noin 40 km koilliseen Hannoverista Niedersachsenin (Ala-Saksi) osavaltiossa. Aller-joen varrella olevassa saksalaiskaupungissa asuu noin 70 000 asukasta. Historiallisen vanhan kaupungin sydämessä on 480 hienosti kunnostettua vanhaa taloa 1600-1800 -luvuilta. Keskipisteinä ovat vuonna 1292 valmistunut herttuan linna kappeleineen, barokkityylinen kaupungin kirkko ja vuodesta 1378 toiminut ravintola Raatikellari. Ystävyyssopimus vuodesta 1971.
 
Noin 90 000 asukkaan Frederiksberg sijaitsee keskellä Kööpenhaminaa ja sillä on pinta-alaa on vain 8,7 km2 . Siellä ovat Kööpenhaminan kauppakorkeakoulu ja maatalousyliopisto sekä Kööpenhaminan eläintarha. Kuningas Frederik VI:n perustama vanha kuninkaanlinna laajoine upeine puistoineen on hieno viherkeidas kaupunkilaisten käytössä. Ystävyyssopimus vuodesta 1947.
 
Püspökladány sijaitsee Unkarissa Budapestista noin 180 km itään. Püspökladanyssä on asukkaita noin 16 000 ja alue on osa kuuluisaa Hortobagy-pustaa. Kaupungissa on mielenkiintoinen historiallinen museo sekä kuuluisa terapeuttinen kylpylä. Ystävyyssopimus solmittiin vuonna 1987.
Noin puolen miljoonan asukkaan Tver sijaitsee 167 km luoteeseen Moskovasta, Suomeen kulkevan valtatien ja rautatien varrella. Alue on Volga-joen alkujuuria ja kaupunki perustettiin vuonna 1181.
 
Tver on kulttuurin, musiikin ja teatterin kaupunki. Myös korkeatasoinen yliopisto ja raskaan teollisuuden saavutukset antavat kaupungille oman ilmeensä.
 
Weimar on eurooppalaisen kulttuurin pyhättöjä, sillä kaupungissa ovat eläneet muiden muassa J.S.Bach, Goethe, Schiller, Nietzsche ja Liszt. Keskellä Saksaa Thüringenin osavaltiossa sijaitsevassa kaupungissa on 62 000 asukasta. Siellä on runsaasti kulttuurikohteita ja Saksan kansallisteatteri. Ystävyyssopimus vuodesta 1961.
 
Tartto on Viron toiseksi suurin kaupunki, jossa elelee noin 104 000 asukasta. Sitä pidetään Viron kulttuurin ja sivistyksen kehtona, koska siellä toimii maan vanhin ja suurin yliopisto, vanhin vironkielinen teatteri ja kansallismuseo. Tartto on  Hämeenlinnaan yhteistyöskaupunki, sillä virallista ystävyyskaupunkisuhdetta ei ole solmittu.
 
Lähteinä Hämeenlinnan kaupungin nettisivut ja wikipedia
 
 

Hattulassa jätettiin kuntalaisaloite

$
0
0
Kirsi Pitkonen organisoi Hattulassa kuntalaisaloitteen, jossa esitetään valaistuksen rakentamista Parolan pallokentälle. Kuva: Markku Wiik
Hattulan kunnalle jätettiin maanantaina yli 400 ihmisen allekirjoittama kuntalaisaloite Parolan tekonurmikentän valaistuksen järjestämiseksi. Lisäpontta hankkeelle antaa se, että kuntalaisaloitteen puuhaihmiset ovat saaneet mukaan yrityksen, joka rakentaisi valaistuksen omakustannushintaan.
 
- Harrastajamäärien kasvu niin jalkapalloilussa kuin muissakin lajeissa on Hattulassa jatkuvaa. Tarvitsemme ehdottomasti lisää käyttötunteja. Valaistuksella kautta myös pystyttäisiin pidentämään ja tarjoamaan lisää harrastusmahdollisuuksia, kuntalaisaloitteen ideoinut Kirsi Pitkonen sanoo.
 
Hän kertoo olevansa kolmen palloilevan lapsen äiti ja Parolan Visan aktiiveja, joka on erittäin huolestunut hupenevista harjoitusmahdollisuuksista sekä harrastuksen kallistumisesta.
 
- Kun joudumme turvautumaan esimerkiksi Hämeenlinnan Säästöpankki-Areenan hallivuoroihin, se nostaa kustannuksia merkittävästi, Pitkonen kertaa vanhempien tuntoja.
 
Hattulan puolesta aloitteen vastaanottaneet kunnanjohtaja Heidi Rämö ja sivistysjohtaja Jari Wihersaari lupasivat laittaa aloitteen heti valmisteluun ja kustannuslaskentaan, mutta aikataulusta ei tässä vaiheessa voitu luvata mitään.
 
- Liikkumiseen panostaminen kannattaa aina, varsinkin nuorten liikuntainnostuksen ylläpitäminen tietää taloudellisiakin säästöjä kansanterveyden parantumisen ansiosta, Rämö totesi vastaanottaessaan kuntalaisaloitteen.
 
Vuonna 2005 avattua Parolan keinonurmikenttää  käyttää nykyisellään satoja jalka- ja pesäpalloilijoita, yleisurheilijoita ja kuntoilijoita. Käyttökausi päättyy kuitenkin syyskuussa, kun pimeys estää iltakäytön. Pelkästään Visalla on 15 jalkapallojoukkuetta.
 
- Valaistuksella kausi saadaan nykytalvien aikana jopa ympärivuotiseksi. Tarvetta tällaisella mahdollisuudella on, koska Hattulassa on muutenkin erittäin vähin tiloja palloilulajien harrastajille, Parolan Visan toiminnanjohtaja Jarmo Lehtonen toteaa.
 
Valaistushankkeen pontimena on juuri lisäharjoitusmahdollisuuksien saaminen.
 
- Ilman valaistusta iltakäyttö on jo turvallisuussyistä mahdotonta, Kirsi Pitkonen toteaa.
 
Kuntalaisaloitteen tekee mielenkiintoiseksi se, että paikallinen kiinteistötekniikan yritys JSL-Tech on lupautunut rakentamaan valaistuksen omakustannushintaan. Pontimena on juuri paikkakunnan nuorten harrastusmahdollisuuksien tukeminen.
 
- Hinta-arviota on mahdotonta sanoa ennen kuin määritellään haluttu valaistuksen taso. Nykytekniikalla valaistus voidaan järjestää vaikka minuutin tarkkuudella tai luonnon valaistusolosuhteiden mukaan, Antti Kauppi JSL-Techistä sanoo.
 

Juho Passila hakee classic bodybuildingin mestaruutta

$
0
0
 Oman kehon tunteminen on harjoittelussa se kaikkein tärkein asia. Kuva: Juhani Karvonen
Juho Passilalle classic bodybuilding merkitsee työntäyteistä ja kurinalaista elämää. Passila voitti classic bodybuildingin yli nelikymppisten Masters-sarjan Suomen mestaruuden viime vuonna.
 
- Tavoite on tälle vuodelle sama. Toivoisin itse kovasti lisää kilpailijoita nimenomaan Mastersiin, viime vuosina meitä on ollut vain muutama.
 
Passila on voittanut Masters-sarjassa myös hopeaa sekä yleisessä sarjassa sekä hopeaa että pronssia. Classic bodybuildingissä vippauskonstit ovat suuri riski, koska doping-testi voidaan tehdä käytännössä kilpailijalle milloin tahansa hänen treenikaudellaan.
 
- Kerran testaajat ovat tehneet yllätysiskun kotiin ja kerran minut on testattu SM-kisan jälkeen.
Valitettavasti vippauskonsteja lajissa harrastetaan, mistä osoituksena ovat viimeisen puolentoista vuoden aikana ilmenneet useat käryt. Kilpailijoille on langetettu kahden vuoden kilpailukieltoja, mutta kielto on muuttumassa nelivuotiseksi. Minun puolestani kilpailukielto saisi olla vaikka elinikäinen, puuskahtaa Passila.
 
Passila aloitti kilpailemisen vuonna 2009. Hän sijoittui yleisessä sarjassa kolmoseksi.
 
- Olin harrastanut muutaman vuoden thai- ja potkunyrkkeilyä, mutten ollut kilpaillut lajeissa kilpaillut. Bodybuildingin tuomat haasteet alkoivat kiinnostaa, koska olin harrastanut voimailua jossain muodossa koko ikäni.

Dieetissä pitää olla pelivaraa

Passilan päätähtäin on huhtikuun SM-kisat. Niissä menestyminen avaisi paikan toukokuun EM-kisoihin.
 
- Kisoilla on väliä noin kuukausi, joten valmistautuminen onnistuu paljolti samalla 19 viikon dieetillä ja samoilla treeneillä. Syksyllä ja keväällä on maailmalla GP-kisoja sekä MM- että PM-kisat. Niihin osanottoni ratkaisen fiiliksen mukaan.
 
Passila keskittyy ainakin toistaiseksi kevään kisoihin.
 
- Muutama vuosi sitten otin osaa sekä kevään että syksyn kisoihin, mutta urakka on jatkuvine dieetteineen aika rankka. Olen kisannut nyt viisi vuotta yhtä soittoa, ensi vuonna olen harkinnut pitäväni välivuoden.
 
Passila aloitti tätä kevättä varten dieettinsä muutamaa viikkoa tavanomaista aikaisemmin joulukuun alussa.
 
Kolmessa kuukaudessa Passila on saanut pudotetuksi yhdeksän kiloa. Ennen SM-kisoja on tarkoitus pudottaa vielä 2–3 kiloa.
 
- Painonpudotus onnistuu omalla kohdallani parhaiten hiilihydraattien vähittäisellä alentamisella. Dieetin alussa hiilihydraattien määrä oli 250–300 grammaa päivässä, nyt se on noin 100 grammaa ja dieetin lopulla kolmisenkymmentä grammaa.

Kuntohuippu oikeaan aikaan

Kisaviikon loppuviimeistely ratkaisee kisapäivän kuntoon.
 
- Vaikka perusharjoitukset on tehty, viimeinen viikko ratkaisee, miltä näytän lavalla. En saa olla huippukunnossa vasta kisojen jälkeen seuraavana aamuna tai kisapäivää edeltävänä aamuna, vaan juuri oikealla hetkellä.
 
Viimeinen viikko on paljolti nesteiden tyhjentelyä kehosta ja viimeisten kilojen pudottamista. Punttisalitreenit teen hyvin kevyinä ja pienillä painoilla.
 
- Oma luontainen painoni sopii aika hyvin oman sarjan painorajaan, eikä minun ole tarvinnut turvautua rankkoihin ja nopeisiin painonpudotuksiin. En ole koskaan esimerkiksi joutunut hikoilemaan saunassa tuntikausia saadakseni kilot viime tipassa vähenemään. Hyviä nesteenpoistajia ovat muun muassa kultapiisku-uute ja nokkosuute.
 

Toisenlaista elämää

$
0
0
Mitä tekisit, jos voittaisit lotossa? Akaan Toijalassa on käynyt sutina, kun paljastui, että kymmenen hengen porukka voitti Eurojackpotissa 57,3 miljoonaa. Ennätysmäinen summa on saanut niin asukkaat kuin mediankin liikkeelle. Villit huhut, jotka sittemmin mitä ilmeisimmin ovat paljastuneet tosiksi, kertoivat, että kyseessä on paikallisen konepajayrityksen työporukka. Yrityksen, jossa oli juuri ilmoitettu yt-neuvotteluiden alkamisesta. Maanantaina seitsemän kymmenestä lottovoittajasta kuitenkin lehtitietojen mukaan ilmestyi työpaikalle.
 
Paljonko sitä rahaa porukalle oikein tupsahti? Miljoona sinne tai miljoona tänne. Niitä summia heitellään jokapäiväisissä kuntien ja valtion taloutta koskevissa uutisissa. Summan saa konkreettiseksi, kun ajattelee, että jos keskiverto palkansaaja tienaisi 25 tuhatta vuodessa, täytyisi hänen tehdä yhden miljoonan eteen 40 vuotta töitä. Ja luonnollisesti kuluttaa ei saisi yhtään. No, viisi milliä vaatisi 200 työvuotta. Huh!
 
Työporukan jättipotti on saanut itse kunkin miettimään, mitä tekisit, jos voittaisit lotossa muutaman miljoonan.
 
Käsi sydämellä: viitsisitkö tulla töihin? Ei kai kukaan huvikseen töitä tee. Tuntuu käsittämättömältä, että kymmenen hengen porukasta jopa seitsemän tuli töihin ihan normaalisti! Konepajalla täytyy olla tosi mukavaa duunia! Tai ehkä juju onkin juuri siinä, että kun ei ole ihan pakko, niin homma ei maistukaan niin pakkopullalta.
 
Herätyskellon soidessa jälleen aamukuudelta itse ainakin mietin, että olisipa lompsassa niin paljon rahaa, ettei tarvitsisi nousta sängystä ylös kesken makeimpien uninen.
 
Netissä on käyty keskustelua siitä, tekeekö lottovoitto tai ylipäänsä raha onnelliseksi. Kommentteja on puolesta ja vastaan. Joku haluaa rahan avulla kostaa kokemansa vääryydet, toinen taas toteaa, ettei rahalla ainakaan rakkautta saa. Mielipiteitä on varmaankin yhtä monta kuin meitä ihmisiä."Sanotaan, että ei se raha onnea tuo. Noin sanovat lähinnä ne, joilla ei ole omakohtaista kokemusta jonkinasteisesta köyhyydestä. Kyllä se vaan on niin, että raha rauhoittaa, parantaa itsetuntoa ja antaa itsevarmuutta", kuului eräskin kommentti.
 
Megalomaaninen lottopotti on jättänyt jopa varjoonsa pääministeri Jyrki Kataisen ilmoituksen aikeestaan jättää paikkansa niin puolueensa kuin maankin johdossa. "Haluan maistaa toisenlaista elämää", kuului pääministerin perustelu päätökselleen.
 
Jos ei valtakunnan uutiskynnyksen ylittäneestä lottopotista meille muille (kateellisille) muuta iloa ole, niin ainakin se on saanut meidät haaveilemaan ja miettimään, mitä oikeasti elämältä haluamme.
 
Tavallisen arjen puristuksessa haaveilu tuppaa jäämään toissijaiseksi. Ja jos ei mitään haaveile, ei mitään saakaan.
 
Kuten pääministerikin on esimerkillään näyttänyt, elämäänsä voi vaikuttaa omilla teoillaan ja päätöksillään. Ei aina tarvitse odottaa sitä lottopottia. Varsinkaan, jos ei edes lottoa.
 

Katupöly on terveysriski

$
0
0
 Katupöly on hiekoitushiekan, asfalttipölyn ja rengaskumin sekoitusta, joka kulkeutuu keuhkoputkiin asti.  Kuva: Juha Tuomi
Katupöly on terveysriski kaikille. Eniten siitä on haittaa lapsille, vanhuksille ja hengityssairaille. Allergia- ja astmaliitto ja Hengitysliitto kehottavat ihmisiä suojaamaan hengitystiet pölyltä katujen puhdistamista odotellessa.
 
Suurimmat katupölyhiukkaset narskuvat suussa, hienommat hiertävät silmissä. Hienojakoisin pöly kulkeutuu keuhkoputkiin asti. Hengityssairaille katupöly voi aiheuttaa sairauden pahentumista.
 
- Katupöly on hiekoitushiekan, asfalttipölyn ja rengaskumin sekasotkua. Sen hengittäminen ei ole hyväksi kenellekään. Siksi on tärkeää, että kunnat puhdistavat kadut nopeasti heti lumien sulettua.
Esimerkiksi pääkaupunkisedulla työ onkin jo aloitettu, toteaa Tuula Syrjänen Allergia- ja astmaliiton
ja Hengitysliiton sisäilma- ja korjausneuvonnasta.
 
- Katujen puhdistaminen vie joka tapauksessa aikansa. Sillä välin jokaisen pitää huolehtia itsestään ja lapsistaan suojautumalla. Kertakäyttöiset P2- ja P3-luokitellut hengityssuojaimet auttavat. Hengityssairaille käy erityisesti uloshengitysventtiilillä varustettu suojain, koska venttiili tekee uloshengittämisen helpommaksi, Tuula Syrjänen jatkaa.
 
Hengityssuojaimia myydään mm. apteekeissa ja rakennustarvikeliikkeissä. Lapset eivät hengityssuojaimista tai muista hengityssuojista innostu, mutta esimerkiksi pihatien tai parkkipaikkojen kastelu vähentää ilman pölyämistä pihapiirissä. Lasta ei pahimman pölyn keskelle kannata viedäkään.
 
- Nenän huuhtelukannu auttaa jo alkaneisiin oireisiin, kuten kuivuviin limakalvoihin ja nenän karstaisuuteen. Limakalvojen kuivumista kannattaa myös lievittää apteekista saatavilla kostutussuihkeilla, Tuula Syrjänen ohjeistaa.

Katupöly kulkeutuu myös sisälle

Sisäilma-asiantuntija muistuttaa, että ulkoilman hiukkasia kulkeutuu myös sisälle. Hiukkasten määrä sisätiloissa riippuu ilmanvaihdon suuruudesta ja ilmansuodatuksen tehosta. Katupöly pysyy paremmin ulkona, jos sisätiloihin tuleva ulkoilma otetaan pihan puolelta. Tuuletusikkunoihin, ulkoilmaventtiileihin ja mahdolliseen ilmanvaihtokoneeseen on hyvä laittaa suodattimet. 
 
- Katupölykauden käynnistäminen ja kesto on hyvin aluekohtaista. Talvi on ollut kautta maan vähäluminen, joten ehkä hiekoitushiekkaakin on tarvittu vähemmän. Hiekkaa tarvittaisiin ylipäätään vähemmän, jos lumet vietäisiin aina heti mahdollisuuksien mukaan pois kaduilta. Joskus näyttää siltä, että paikalle tuodaan ensin hiekat, Tuula Syrjänen pohtii.
 
Oman asuinalueen reaaliaikaista katupölytilannetta voi seurata ilmanlaatu.fi -internetpalvelusta. Tuula Syrjänen kehottaa seuraamaan PM10-tilannetta, joka viittaa katupölyyn ja muihin karkeisiin hiukkasiin.
 
Allergia- ja astmaliiton ja Hengitysliiton sisäilma- ja korjausneuvonta neuvoo sisä- ja ulkoilmaan liittyvissä asioissa sekä rakennuksiin liittyvissä kysymyksissä. P. 020 757 5181.
Soittajia palvellaan ma–to klo 9–15. 

Klubi-isännän maalaisfiilistelyä

$
0
0
Ukri Kokkonen tottui vuohiin jo pikkupoikana. Nyt hän asuu Leppäkoskella lapsuudenkodissaan, jonka pihapiirin aitauksessa pitää komentoa vuohipukki Hermanni. Kuva: AP Sarjanto
Suiston baaritiskin takana on seinällä valokuva, jossa Ukri Kokkonen seisoskelee vuohien kanssa. Urbaanin rokkiklubin humu tuntuu kovin kaukaiselta asialta, kun piipahtaa Kokkosen pihapiiriin Janakkalan Leppäkoskella. Tulijaa saapuvat tervehtimään kaksi mustaa kissaa ja suunnattoman iso irlanninsusikoira Tara. Aidan takaa kurkkii komeasarvinen vuohipukki Hermanni.
 
- Meillä oli hetken aikaa vuohia, kun olin ihan skidi, Kokkonen muistelee.
 
- Diggailin niitä tosi paljon jo silloin, koska ne ovat hienoluonteisia eläimiä. Viisi vuotta sitten päätin hankkia omia ja nyt mulla on niitä kuusi. 

Kahdesti päivässä

Kokkonen sanoo vuohien pitämisen olevan loppujen lopuksi aika yksinkertainen asia. Tarvitaan kuiva ja vedoton tila sekä mielellään laidunta sen verran, että tuoretta heinää riittää popsittavaksi. Itse hän aloitti hankkimalla kaksi kuttua.
 
- Pitää hommata tilatunnus, tehdä ilmoitus ja rekisteröidä eläimet. Taajamassa on hyvä olla myös naapureiden hyväksyntä.
 
- Eläinlääkärin apua tarvitaan aika harvoin. Pukit pitää kuohita jo hyvin nuorina ja synnytysten jälkeen tulee kohtutulehduksia, joihin annetaan sitten antibioottia.
 
Vuohet saavat heinää kahdesti päivässä ja ruokinnan ohessa Kokkonen putsaa aitauksen. Hän myös lypsää kutut päivittäin.
 
- Lypsin vuohia jo lapsena, joten siinä ei ollut mitään ihmettelemistä. Eläin täytyy vain totuttaa asiaan tekemällä toimenpide aina samassa paikassa ja  samaan aikaan. 
 
- Jos siinä antaa vielä ruokaa, homman saa aika nätisti tehtyä. Aamu olisi tietysti paras ajankohta, mutta työni takia lypsän aina iltapäivisin.

Mukavia jääräpäitä

Kokkonen saa vuohista talvisaikaan kahvimaidot ja kesäisin sen minkä jaksaa muutenkin juoda. 
 
- Tuoreena se on sellaista perusrasvaista maitoa. Muutamassa päivässä jääkaapissa makuun tulee vuohenjuustosta tuttu aromi, hän kertoo.
 
- Olen tehnyt tuorejuustoa muutaman kerran ja siitä tulee todella hyvää, pehmeätä ja mietoa.
Vuohenkasvattaja kuvaa kotieläimiään seurallisiksi, mutta jääräpäisiksi.
 
- Yhdessä käydään metsässä kävelyllä ja hyvin ne pysyttelevät porukassa. Aitauksesta ne tulevat kyllä heti läpi, jos jostain kohtaa pääsevät.
 
- Mistään ne eivät ota opikseen ja komentaminen on ihan turhaa. Ison pukin kanssa joudun painimaan ihan päivittäin.
 
Mutta miksi Kokkonen loppujen lopuksi pitää vuohia? Niistä saatu taloudellinen hyöty on ainakin hänen kohdallaan varsin marginaalinen.
 
- En tiedä, kai tämä on jotain maataloelämän fiilistelyä ja rauhoittavaa vastapainoa klubihommalle, hän pohtii.
 
- Kontrasti on aika iso. Lauantaina katsoin kilien syntymistä. Mitään ei tarvinnut tehdä, seurasin vain sivusta, ettei ongelmia ole. Sitten lähdinkin illaksi Suistoon töihin.
 
 
 

Tiukat pakarat

$
0
0
Hämeenlinnan kaupunginvaltuutetut kävivät viimeisimmässä kokouksessaan ihan aiheellista keskustelua velkaperinnästä. Yksinkertaistettuna ihmetys koski sitä, miten maksuvaikeuksissa elävä selviytyy perintätoimiston liki 100 euron laskusta, kun rahaa ei ole ollut alkuperäiseen 12 euron laskuun.
 
Tällaisella surkean matikkapäänkin räknäyksellä yhtälö on mahdoton.
 
Mihin tämä pikavippitalous oikein ehtiikään, vaikka lainsäätäjä kirjaa asetuksia toisensa perään vippauksen järkeistämiseksi ja hillitsemiseksi. Hyvin useinhan tämä maksukyvyttömyyskierre vauhdittuu juuri sillä vippirintamalla, kun kännykällä saa muutamista kympeistä satasiin, jopa tonneihin saakka uutta velkaa.
 
Saan itsekin säännöllisesti mitä kummallisimpia tarjouksia pikavipeistä. Ja kas kummaa, tarjoajina ovat usein "naiset". Sähköpostiin ja kännykkään tulee viestejä Niina Mäkelältä, Päivi Karsikkaalta, Maria Lapiolta, Leena Heikkiseltä.
 
Kaikilla näillä tuttavallisesti minua lähestyneillä naisilla on "uskomaton tarjous". Tarjous koskee vain rahaa, ei siis muuta.
 
Onko Niinan, Päivin, Marian ja Leena sekä kaikkien viestejä lähettäneiden "naisten" henkilöllisyys uskottava? No ei pirskatti vieköön ole. Mutta ilmeisesti suomalaisen "henkilön" tarjous on uskottavampi kuin jonkun vippilainoihin erikoistuneen yrityksen allekirjoituksella lähetetty viesti. 
 
Leena Heikkinen lähestyy juuri Sinua. Vau!
 
Yksi kaverini laski tässä taannoin ihan mielenkiinnosta, mitä tarjottu raha maksaa. Hurjimmassa tarjouksessa sai 600 euroa pariksi viikoksi ilman suurempia kuluja. Kuukauden vipille kaveri laski jo liki 800 prosentin vuotuisen koron. Sillä lailla sitä helppoa rahaa löytyy.
 
Ja ulosottomies kolkuttaa.
 
Kaveri ihmetteli, mitähän se eduskunta tulikaan päättäneeksi, kun puhuttiin maksimissaan alle 51 prosentin koroista.
 
Tarjouksia on toki monenlaisia, eivätkä kaikki korot ole tuota luokkaa. Arkitodellisuudessa monelle jää tosin selvittämättä, mikä se todellinen korko onkaan. Laskentakaaviot ovat vaikeita, huonolla matikkapäällä varustetulle mahdottomia.
 
Eikä siinä vielä kaikki.
 
Vastaavanlaisilta "henkilöiltä" tulee ilmoituksia "ilmaisesta" pelirahasta. Tarjotaan ilmaisia mitä eriskummallisiin pelikuvioihin, joita tavallinen tallaaja ei edes ymmärrä. Tunnin ilmainen pelioikeus on vielä käsitettävissä. Mutta ymmärtääkö tarjouksen hyväksynyt sitä, että tunnin aikana hänet pyritään koukuttamaan mahdollisimman tehokkaasti pelin jatkamiseen omin varoin. Tunteroisen jälkeen kelpaa vain raha.
 
Ja sitähän löytyy sieltä vippifimasta.
 
Ilmeisesti joku on tarkistellut ulkonäköäni, kun viimeisin saamani tarjous koski kuntoilua.
Tarjous koski lukemani mukaan niitä, jotka tykkäävät lyhyestä ja tehokkaasta treenistä. Yhden euron panostuksella saa dvd:n, joka opastaa hankkimaan ”Tiukat pakarat ja upeat reidet".
 
Päätin säästää sen yhden euron.

Osa taloyhtiöiden osakkaista toivoo nopeampaa tiedottamista

$
0
0
LISÄÄ TEHOKKUUTTA. Kristian Romströmin ja Jaana Kuisman mukaan verkossa toimiva pilvipalvelu on yksi vaihtoehto nopeuttaa tiedottamista.
Oikeusministeriön vuoden 2013 lopussa tekemän selvityksen mukaan 44 prosenttia taloyhtiön osakkaista on sitä mieltä, ettei tärkeistä hallituksen päätöksistä ja suunnitelmista tiedoteta riittävän ajoissa. 
 
Osakkaat toivovat aktiivisempaa viestintää varsinkin taloyhtiön tulevista remonteista, uudistuksista ja yllättävistä vahingoista.
 
Hämeenlinnan seudulla palveluja tarjoava Isännöinti MaintSky oy soveltaa perinteisen paperitiedottamisen lisäksi myös teollisuudessa käytettyä kanavaa.
 
- Verkossa toimiva pilvipalvelu nopeuttaa tiedottamista ja helpottaa yhteydenpitoa osakkaiden, hallituksen ja isännöitsijän välillä sekä vähentää kustannuksia, isännöitsijät Kristian Romström ja Jaana Kuisma selventävät.
 
Paperinippuja kotinurkissa säilyttämisen sijaan tarvittava tieto löytyisi muutaman klikkauksen päästä netistä. 
 
- Palvelu ei kuitenkaan poista kokonaan virallisten asiakirjojen paperiversioiden arkistointia.
 
Uudesta tiedotuskanavasta huolimatta Kuisma kannustaa osakkaita osallistumaan taloyhtiön kokouksiin sekä vaikuttamaan yhteisen omaisuuden hyvään hoitoon. 
 
- Silloin päätökset eivät tulisi yllätyksenä. Välillä yhtiökokouksissa on vaikea saada edes hallitusta kasaan vähäisen osallistujamäärän vuoksi.
 
Ala murroksessa
Hiljattain Turengin Keskuskujalle avatun MaintSkyn luotsit kertovat sorvaavansa asiakkailleen kokonaisvaltaisia palvelupaketteja.
 
- Valtaosa Hämeenlinnan alueen kerrostaloista on peräisin 1960–1980-luvuilta. Niiden tekninen käyttöikä alkaa olla siinä pisteessä, että tarvitaan kustannustehokkaita ratkaisuja arvon säilyttämiseksi tai jopa nostamiseksi, Kuisma huomauttaa.
 
Romströmin mukaan isännöintiala on murroksessa, kun vuonna 2010 muuttunut asuntoyhtiölaki toi mukanaan merkittäviä muutoksia. 
 
Esimerkiksi isännöitsijän ja hallituksen työskentelyvaatimuksia sekä vastuuta tehdyistä päätöksistä on nostettu.
 
- Se tarkoittaa palvelun parantumista ja suurempaa teknistä tietämystä talotekniikasta. Isännöitsijän tehtävä on toteuttaa taloyhtiön hallituksen toimeksiannot ja hallita kokonaisuus tehokkaasti.
 

Avustajakoira toi Sinivuoren Topille uuden elämän

$
0
0
ELÄMÄNKUMPPANUKSET. Sukkien vaihto sujuu kahteen mieheen oikein hyvin.
HELPPO HOMMA. Pyykkikoneen tyhjennys tai täyttö ei ole Chilille ongelma.
ERIKOISTAITO. Chili osaa poimia maasta jopa kolikotkin isäntänsä syliin.
Tervakoskelaisen Topi Sinivuoren ovenpielessä lukee: tässä asuu Chili ja hänen taloudenhoitajansa Topi. Neliraajahalvauneen Sinivuoren elämänkumppani osaa tuoda kännykän, poimia maasta pudonneet kolikot, vetää sukat jalasta, tyhjentää ja täyttää pyykkikoneen sekä avata ovia ja tilata hissin.
 
Seitsemänvuotias labradorinnoutaja Chili on yksi maan 60 avustajakoirasta. 
 
- Olemme kuin paita ja peppu. Chili seuraa minua melkein kaikkialle. Konsertteihin en ota Chiliä mukaan ja jalkapalloharjoituksista pidän sen poissa. Treeneissä on liikaa liikkuvia osia koiralle, sanoo Tervakosken padon B-junioreita valmentava Topi.
 
Viimeisen reilun vuoden Topi on puuhannut jalkapallon haasteottelua HJK:n naisten ja julkkiksista koostuvan joukkueen kesken Helsingin olympiastadionilla. Hyväntekeväisyysottelulla on tarkoitus lisätä avustajakoirien määrää kolmella.
 
- Tavoite on kova, mutta avustajakoirista on huutava pula. Yhden koiran koulutus maksaa 20 000 euroa. Näkövammaisille koiran maksavat sairaanhoitopiirit, mutta avustajakoirat, kuten Chili, ovat pääosin lahjoitusvaroilla hankittuja.  Muutaman koiran on maksanut Raha-automaattiyhdistys.
 
Avustajakoirien vähyyteen on vain yksi syy ja se on rahanpuute.
 
Avustajakoirat voivat oppia terveydenhoitoakin
Suomessa on vain yksi kasvattaja, joka kouluttaa avustajakoiria. Koulutus kestää pari vuotta, mutta luonnetesteissä mahdollisesti paljastuvat heikkoudet lopettavat koulutuksen heti. Paras hakija ei välttämättä saa koiraa ensimmäisenä, koska koulutuksella pyritään rakentamaan isännästä ja koirasta sopiva pari.
 
- Koiran isäntä valitaan jo koulutuksen aikana, koska jokaiselle isännällä on omat henkilökohtaiset tarpeensa, joita varten koira saa oman erikoiskoulutuksensa. Kun koira luovutetaan, seuraa kahden viikon leiri, jossa koiran ja isännän yhteistyötä vielä testataan. Samalla isäntää opastetaan antamaan koiralle lisäkoulutusta.
 
Avustajakoirat voidaan opettaa muun muassa tarkkailemaan isäntänsä verenpainetta.
 
- Jos ihmisen tasapaino on heikko, voi koira oppia olemaan tukena kävelyssä. Chilin veli on opetettu vahtimaan, ettei isännän lisähappi pääse tyhjenemään.
 
Chili pakotti ulos neljän seinän sisältä
Sinivuori vammautui vuonna 2006, kun nuori mies oli ensimmäisiä viikkoja kesätöissä.
 
- S-mutka, huono näkyväisyys ja vastaantulija. Sen jälkeen olen pystynyt ottamaan tuettuna muutamia askeleita ja kädet toimivat osittain.
 
Onnettomuuden jälkeen kului pari vuotta oman identiteetin haussa. Chili toi Topille sananmukaisesti uuden elämän ja itsenäisyyden. Nuori mies oli jo hautautua neljän seinän sisälle, mutta Chili laittoi mieheen vauhtia.
 
- Chilin olemassaolo pakotti ulos neljän seinän sisältä. Ulos ei ole mukava lähteä, vaikka tiesin, ettei minun pitäisi jäädä kämpille videoita tölläämään. Chilin kanssa sellainen ei vain onnistu. Ilman Chiliä en olisi koskaan lähtenyt katsomaan yhtä Tervakosken Padon peliä, jonka yhteydessä kävi ilmi, että B-juniorit tarvitsivat valmentajaa, sanoo Sinivuori.

 

Testi ja mittari maan huipulta

$
0
0
TASO TESTIIN. FC Hämeenlinnan kapteeni Jussi Heikkinen (vas.) ja päävalmentaja Jussi Pellikka ottivat tuntumaa Pullerin tekonurmeen, jolla hämeenlinnalaisjoukkue saa ensi keskiviikkona vastaansa Maarianhaminan IFK:n.
Toisen kauden putkeen jalkapallon Kakkosessa huhtikuun lopulla aloittava FC Hämeenlinna saa ensi keskiviikkona Pullerin tekonurmella Suomen cupin kuudennen kierroksen matsissa vastaansa Maarianhaminan IFK:n, joka on useissa arvioissa HJK:n ykköshaastaja mestaruustaistelussa.
 
– IFK on hyvä mittari meille. Meidän nuoren joukkueen jätkät pääsevät testaamaan tasoaan. Jos lähdemme nöyristelemään, taululla on rumat lukemat, sanoo kapteeni Jussi Heikkinen.
 
– Meidänkin on pyrittävä pelaamalla vastaamaan. Emme voi pelkästään puolustaa. On pelattava fiksusti joukkueena. IFK:lla on tasavahva nippu, sillä joka paikalle löytyy hyvä kaveri. HJK:lla taitaa olla vielä nimekkäämpiä pelaajia. IFK:lla on laadukkaita pelaajia jättää jopa vaihtoon, Juke tuumaa.
 
Kapteeni Heikkinen, 25, oli tasan vuoden sivussa, koska hän loukkasi ristisiteensä viime vuoden helmikuussa.
 
– Loukkasin eri jalan kuin aikaisemmin. Minulla oli taukoa vuosi ensimmäiseen peliin. Vedettiin varman päälle eikä menty kiireellä. Odotus oli kova. Maltillisin tavoittein haen pelejä ensin alle. Hienoa oli taas palata, Juke sanoo.
 
Heikkinen on pelannut cupin matseissa keskikentän ylimpänä pelaajana eli miehelle hiukan uudella pelipaikalla.
 
– Pääsen osallistumaan enemmän peliin, mutta tälläkin paikalla on puolustusvelvoite. Pari ensimmäistä peliä oli hakemista, kun taukoa peleistä oli vuosi ja tuolla paikalla pelaamisesta oli taukoa kymmenisen vuotta. Pelini paranee kesää kohti, Juke lupaa.
 
Tärkeä peli
FC Hämeenlinna on edennyt ilahduttavasti 16 parhaan joukkoon cupissa. Päävalmentajan tehtävän alkuvuodesta ottanut Jussi Pellikka on Juken kanssa samoilla linjoilla.
 
– Kun liigaporukka tulee vastaan, se herättää hienoja tunteita. Ei tarvitse jätkiä motivoida. Tämä on kauden ensimmäinen tärkeä mittari. Kaadoimme jo Jaron, nyt lähdemme kaatamaan MIFK:iä, sanoo Pellikka.
 
– IFK:n nimilista on vakuuttava. Monta nimeä jäi mieleen. Forsell, Lyyski, uusi ruotsalaistoppari Bobbie Friberg Da Cruz ja Asis. Kova porukka, joka on pelannut monta vuotta yhdessä. On liigassa top 3-joukkue, Pellikka arvioi.
 
IFK:n ehdoton ykköshahmo on luonnollisesti keskikenttämies Petteri Forsell, joka omaa loistavan potkutekniikan.
 
– Forsell on aika väkkärä. Hän on tehnyt hienoja maaleja. Toivottavasti ei tee meitä vastaan hienoja maaleja, Pellikka tuumaa.
 
FC Hämeenlinna aloittaa sarjakautensa 27. huhtikuuta vieraspelissä Raumalla Pallo-Iiroja vastaan. Cup on tuonut kauteen valmistautumiseen hyvän piristeen.
 
– Nyt on keskitytty täysillä cupin matsiin. Sarjakausi alkaa ajallaan. Meillä on hyvä paketti kasassa kuten tuloksetkin kertovat, Pellikka sanoo.
 
Cupromantiikka on juuri sitä, että pienempi joukkue pääsee altavastaajana haastamaan isompiaan.
 
– Toivotaan, että yleisöä tulisi paikalle. Ei tuollaista joukkuetta pääse ihan heti katselemaan. Toivottavasti väki ymmärtää millaisesta joukkueesta on kyse. Tähän otteluun olisi hyvä saada porukkaa katsomaan, Pellikka summaa.
 
FC Hämeenlinna kohtaa cupin kuudennen kierroksen ottelussa MIFK:n keskiviikkona 16.4. klo 18.30 Pullerin tekonurmella.

Puuhamaahan valmistuu uusi seikkailurata

$
0
0
Puuhamaa odottaa ensi kesää vain pienin muutoksin. Kävijämäärä riippuu vain ja ainoastaan säästä.
 
- Puuhamaan on tulossa 2–3 -kerroksinen seikkailurata sisätiloihin. Viime vuonna meille piti tulla 5D-teatteri, jota ei kuitenkaan saatu. Teatteria ei ole tiedossa tänäkään kesänä, sanoo kenttäpäällikkö Antero Salmenoja.
 
Suomen sääherkimmässä huvipuistossa sateisuus näkyy heti kävijämäärissä. 
 
- Heinäkuussa sateisena päivänä Puuhamaassa saattaa olla muutama sata ihmistä, hellepäivänä 6500. Viikossa meillä voi olla ikään kuin kaksi eri maailmaa.
 
Katteiden alla on saman verran tilaa kuin ennenkin.
 
- Puuhamaassa hauskaa pidetään pääosin ulkoilmassa.
 
Nuorten työllistäjä
Puuhamaa työllistää joka kesä noin 130 nuorta, mikä on Tervakosken kokoisella paikkakunnalla merkittävä määrä.
 
- Yleensä noin puolet kesätyön hakijoista on vanhoja, jo aikaisemmilta kesiltä tuttuja työntekijöitä. Vanhat pääsevät töihin kokemuksensa ansiosta, jos ovat osoittautuneet hyviksi työntekijöiksi. Alle 16-vuotiaita otamme muutaman kesässä.  He eivät voi tehdä täyttä päivää, mutta työllistyvät lähinnä roskien keruussa ja parkkipaikan liikenteen ohjauksessa.
 
Puuhamaan kävijöistä lähes kaikki ovat suomalaisia siitä yksinkertaisesta syystä, että huvipuisto on avoinna ainoastaan suomalaisten loma-aikoina. 
 
Tänä kesänä Puuhamaan aukiolosta myös elokuussa on ollut alustavia kaavailuja.
 
- Puuhamaa voisi olla avoinna parina viikonloppuna, jolloin huvipuisto olisi auki lauantaina suurelle ryhmälle ja sunnuntaina vielä kaikille. Tämä on kuitenkin vielä kaavailujen tasolla, sanoo Salmenoja.

Henri Savolainen aloittaa pop-jazzlaulun opetuksen syksyllä

$
0
0
TUTUILLA TANTEREILLA. Helsingissä asuva Henri Savolainen piipahtaa 2-3 kertaa viikossa vanhassa kotikaupungissaan keikoilla ja opettamassa. Laulutaitojaan hän on väläyttänyt muun muassa Hämeenlinna Big Bandin solistina Aki Sirkesalo -tribuuttikonserteissa.
Savolaisen Henkka on pitkään ollut tärkeä ja näkyvä osa Hämeenlinnan musiikkielämää, vaikka onkin asunut jo yli 15 vuotta pääkaupungissa. Taitavaan basistiin, soitonopettajaan ja laulajaan törmää jatkuvasti keikoilla, konserteissa ja Sibelius-opiston käytävillä. Syntymäkaupunki on vahvasti hänen arjessaan mukana ja täällähän kaikki sai alkunsa,
 
- Basso on ollut mun soitin jo nuoresta pitäen, mutta en oikein muista miksi, Savolainen sanoo.
 
- Kuuntelin aluksi W.A.S.Pin ja Kissin kaltaisia bändejä, ja korkeakulttuuri tuli kuvaan vasta myöhemmin. 
 
Musiikkiopistossa ei  ollut sähköbasson opetusta, mutta sinne Savolainen 15-vuotiaana suuntasi.
 
- Mut laitettiin Varjolan Tommin tunneille. Avattiin siinä kitaralaukut ja huomattiin, että meillä on erilaiset soittimet. Musiikki oli kumminkin yhteinen asia ja sitä sitten soittimilla tulkittiin. 
 
- Nykyään ei ole ollenkaan harvinaista, että basisti ottaa esimerkiksi saksofonistilta tunteja. Mulle se oli hedelmällistä aikaa, koska musisointi muistutti jo heti kättelyssä bändihommaa. Myöhemmin sain bassonsoiton opettajaksi Petri Mäkiharjun.
 
Out of Line
Musiikkiopiston kesäleirillä 18-vuotias Savolainen tapasi ensimmäistä kertaa pianisti Jussi Liimataisen ja rumpali Jari Salmisen, joista tuli pitkäaikaisia "rikostovereita". Kolmikko sukelsi yhdessä jazzin maailmaan.
 
- Olin tutustunut jo levyjen kautta Jaco Pastoriuksen ja Pekka Pohjolan fuusiojuttuihin, joita soittelin autossa kaseteilta, Savolainen muistelee.
 
- Teimme aluksi LinnaJazzeissa keikkaa Tavast Five -kokoonpanolla, mutta pian syntyi sitten Out of Line -niminen trio, joka on edelleenkin hengissä aina tilanteen mukaan. Esiinnyimme myös Porin Jazzeissa LinnaJazz Trion nimellä 2000-luvun alussa.
 
Nykyään Savolaista työllistää soitonopetuksen lisäksi oma Trace Element -yhtye, joka on erilaisin kokoonpanoin toiminut jo kymmenen vuotta. Bändi esittää cover-materiaalia, ja bassoa soittava Savolainen on myös laulusolisti.
 
- Laulajaa tarvittiin ja minä olin porukan innokkain.  Nykyisin esiinnymme yleensä kvartettina, mutta joskus tehdään duohommia samalla nimellä.
 
- Ohjelmistosta löytyy Suomi-rokkia, poppia ja diskoa. Mukana pitää aina olla myös juuri sillä hetkellä tapetilla olevaa nykymusaa, joten korvat on pakko pitää höröllä koko ajan. Kierrämme yökerhoissa ympäri maata, mutta valtaosa keikoista on kuitenkin pääkaupunkiseudulla.
 
Ogeli ja Stadia
Savolainen muutti 1998 Helsinkiin opiskelemaan sähköbassoa silloisessa Oulunkylän Popjazz-opistossa. Pari vuotta myöhemmin hän vaihtoi Stadiaan ja valmistui vuonna 2006 bassonsoiton opettajaksi. 
 
- Valmistuttuani aloin määrätietoisesti käydä laulutunneilla ja aloitin 2010 Metropoliassa pääaineena pop-jazzlaulu. Valmistun linjalta opettajaksi tulevana jouluna.
 
- Sibelius-opistossa olen opettanut bassoa jo vuodesta 1999 ja sahannut tätä väliä pari kertaa viikossa. Lisäksi mulla on ollut Hämeenlinnassa omia keikkoja ja esiintymisiä esimerkiksi Hämeenlinna Big Bandin solistina. Se on ollut todella juhlallista, kun on saanut vapautua soittimen varresta ja keskittyä pelkästään lauluun.
 
Visiitit vanhaan kotikaupunkiin vain lisääntyvät, sillä syksyllä Savolainen aloittaa myös pop-jazzlaulun opettajana.
 
- Olen innoissani. Laulupuoli on niin erilainen maailma, siinä pitää olla kroppa ja mieli avoimena, hän pohtii.
 
- Se on erittäin fyysistä hommaa, josta voi ammentaa kaikenlaista myös soitinopetukseen. Toivon, että opetukseen hakeutuu todellinen väenpaljous, sillä nyt ollaan liikkeellä hyvällä asialla.
 
 

Liikunnan riemu stoppaa rahaan

$
0
0
Opetus- ja kulttuuriministeriön viikko sitten julkistaman tutkimusraportin mukaan urheiluharrastuksen hinnat ovat nousseet jopa kaksin- tai kolminkertaisiksi kymmenessä vuodessa. Suunta on aivan mahdoton jos sitä vertaa vaikkapa elinkustannusten nousuun.
Täysin itse aiheutettu "ongelma", sanoo kyynikko.
 
Kun kaiken pitää olla ammattimaista palkatuista valmentajista alkaen, niin se näkyy hinnoissa. Osa lapsista ja nuorista halajaa intohimoisesti jonkin lajin huipulle. Harva vanhempi on lapsensa toiveitten tulppana – vanhemmat maksavat jos se ylipäätään on mahdollista.
 
Raportin mukaan harrasteliikunta on kallistunut jonkin verran. Kilpaurheilulajeissa, joissa harrastusintensiteetti on kasvanut selvästi, on harrastaminen kallistunut jopa kaksin- tai kolminkertaiseksi kymmenessä vuodessa.
 
Usean liikuntalajin harrastaminen kilpailumielessä on tullut mahdottomaksi jo 11–14-vuotiaille.
Luovutaan kesälomamatkasta sekä vanhempien harrastuksista, vastasi yksi kahden murrosikäisen pojan isä kustannusten kattamisesta. Eikä se lomaraha edes riitä kuin alkustarttiin, kun vuodessa kalliimpien harrastusten maksut nousevat kaikkinensa useisiin tuhansiin, jopa yli kymmenen tuhannen euron. Useampilapsisessa harrastajaperheessä kustannukset liikkuvat siis samalla tasolla kuin moni perhe maksaa vuodessa asuntolainaansa. Eli ei kaiken kansan juhlaa.
 
Samaan aikaan kilpaurheilun alttarille kannetaan aikuisten sirkushuveja varten kaupungeissa ja kunnissa kymmeniä, jopa satoja tuhansia euroja. Jokin tässä kokonaiskuvassa ei natsaa.
 
Lasten ja nuorten harrastusmahdollisuudet ovat parantuneet parissakymmenessä vuodessa aivan uudelle tasolle – puhumattakaan 1950–60 -luvuilla lapsuuttaan viettäneitä. Ei ole ihme, että vanhempi sukupolvi taivastelee harrastuspaikoille asetettavia vaatimuksia. Pitää olla sitä ja tätä, kun liigat ja liitot vaativat.
 
Suomi on suorituspaikoiltaan varmasti urheilun kärkimaita, mutta lajiaktiivien mukaan eletään takapajulassa. Täytyy päästä entistä nopeammin aikaisempaa pitemmälle ja nykyistä korkeammalle.
 
Raportin mukaan kokonaiskustannukset syntyvät monista yksittäisistä ja erillisistä kustannuksista, joita urheilun päättäjätahot eivät useinkaan havaitse. Välinekustannukset nousevat, pakolliset lisenssi- ja vakuutusmaksut kasvavat sekä ja kilpailu- ja leirikustannukset kallistuvat kallistumistaan.
 
Seurojen suuntautuminen pääsääntöisesti kilpaurheiluun tekee monesta lajista kalliin. Pelkästään harrastamisen ja liikkumisen ilosta junioriliikuntaa ei seuroissa juurikaan ole. Pitää kilpailla. Kaikki valmennus tähtää yksinomaan huippujen seulontaan.
 
Lisääntyvät menoerät ovat monelle perheelle jo kattamaton rahareikä. Raportin laatineen yliopettaja Kari Puronahon mukaan kaksi kolmasosaa perheistä alkaa olla ohjatun liikuntatoiminnan ulkopuolella. Huolestuttavaa, todella huolestuttavaa.
 
Kaikilla pitäisi olla mahdollisuus liikkumiseen kivassa porukassa jo kansanterveydellisistä syistä. Tämän vuoksi esimerkiksi koulujen kerhot, vepeekoot, partiolaiset ja vastaavat elävät etsikkoaikaa.
Uusia ratkaisuja ja toimintamalleja kannattaa hakea kaikkien osapuolten yhteistyöllä. Siihen porukkaan kuuluvat niin valtio, kunnat, lajiliitot, urheiluseurat kuin lasten vanhemmat.
 

Kunnallispolitiikassa valtava näkemysero

$
0
0
Kaupunginhallituksen puheenjohtaja Sari Rautio katsoo mieluummin tulevaisuuteen kuin peuhtaroi mennessä. Kuva: Markku Wiik
Hämeenlinnan kunnallispolitiikka on tällä valtuustokaudella sävyttänyt poikkeuksellisen vahva kahtiajako. Jakolinja kulkee pääsääntöisesti kokoomuksen, sosialidemokraattien ja vihreiden rintaman ja ns. Pro Hämeenlinnan välillä. 
 
Toki Pro Hämeenlinnan rivit ovat väliin hieman horjuneet. Pron vastarinta enemmistöä kohtaan kiteytyy perussuomalaisten kannanottoihin.
 
- Meillä on maailmankatsomuksellinen näkemysero Hämeenlinnan kehittämisestä, se on käynyt selväksi, Hämeenlinnan kaupungin luottamushenkilöiden ykköspaikkaa nykyisin pitävä kaupunginhallituksen puheenjohtaja Sari Rautio (kok.) sanoo.
 
Rautio haluaisi pyyhkiä tuon aina käytettävän kok. -lyhenteen nimen perästä.
 
- Itse koen olevani hämeenlinnalaisten valitsema luottamushenkilö, en vain kokoomuksen edustaja eri tehtävissä. Haluan kuunnella tasapuolisesti kaikkia kaupunkilaisia.
 

Tulevaisuutta turvaten

Poliittinen näkemysero kristallisoituu Hämeenlinnassa suhtautumisessa kaupungin tulevaisuuden toimiin ja hankkeisiin. 
 
- Meidän mielestämme kasvu on tulevaisuudessa hyvinvoinnin ehto.  Ihmiset ovat kautta aikaan kerääntyneet tiettyihin paikkoihin kyliin ja kaupunkeihin. Näin tapahtuu edelleen. Hämeenlinnalla on mahdollisuus ottaa osa tästä keskittymisestä ja kasvusta. Päätöksenteon pitää sen vuoksi olla tulevaisuuteen suuntautuvaa.
 
Pro linjaa pääsääntöisesti niin, että kaupunki tai sen konserniyhtiöt voivat lähteä mukaan vain riskittömiin investointeihin, pääasia on säätöjen löytyminen nykytoiminnoista. Tavoitteena on muun muassa velan vähentäminen ja peruspalvelujen turvaaminen. Elinkeinohankkeet kuuluvat tämän näkemyksen mukaan pääosin yksityiselle sektorille.
 
Viimeksi keskustelussa oli Kantolan tapahtumapuisto.
 
- Hämeenlinna ei voi elää nykyisessä muutosten myllerryksessä kuin mitään ei tapahtuisi ulkopuolisessa maailmassa. Meneillään on Suomen suurin yhteiskunnallinen muutos sitten viime sotien. Hämeenlinnan ja kaupunkilaisten on oltava aktiivisia tässä muutoksessa.
 
- Esimerkiksi tapahtumapuisto on monivaikutuksinen hanke, joka lisää kaupungin vetovoimaisuutta ja elinvoimaisuutta pelkkänä puistoinvestointina. On muistettava, että nyt kyse on tietynlaisesta välivaiheesta, joka tarjoaa valtavasti uusia mahdollisuuksia.

 

Ei vain vanhaa paikaten

Sari Raution mielestä on pelkästään hyvä, että on hoksattu se, ettei uutta voi kasvattaa enää pelkästään vanhan toimintatavan varaan rakentamalla.
 
- Tarvitaan uudenlaista ajattelua kaikessa tekemisessä, Rautio painottaa.
 
Hänen mielestään myös riskinottokyky ja päätösten jälkeinen epävarmuuden sietokyky ovat jatkossa avainasemassa.
 
- Totta kai talouden pitää olla kunnossa ja palveluiden pitää toimia. Elinvoimahankkeilla turvataan palveluiden rahoitus. Nyt on vain käynyt niin, että taloudesta on tullut osalle päättäjistä itseisarvo, kun sen pitäisi olla väline aikaansaada jotakin.
 
- Velkaantuminen on saatava kuriin, se on selvä. Mutta meidän täytyy katsoa myös sinne tulevaisuuteen. Visiotyö on yksi tärkeimmistä osa-alueista niin virka- kuin luottamusmiehillä.
 
HHT-akseli on yksi näistä tulevaisuuden työkaluista, josta Hämeenlinna voi vastuullisena hankkeen vetäjänä saada tulevaisuuden hyötyjä.
 
Kaupunginhallituksen vetäjä painottaa myös sitä, ettei missään tulevaisuuden tekemisessä lokeroiduta, vaan tehdään ja toteutetaan yli hallintorajojen.
 
- Se on osa muutosta.
 
Tapahtumapuistokeskustelussa vedottiin myös taustatietojen puutteellisuuteen. Rautiolla on asiaan selvä näkemys:
 
- Miten paljon sitä taustatietoa pitää hankkia? Kestää vuosia, jos aina vain kaivetaan uusia tiedonmurusia. Usein tuntuu, että tietoa ei koskaan ole tarpeeksi. Tässä tullaan nykymaailman arkeen – on pystyttävä reagoimaan muuttuviin tilanteisiin, muuten on jo myöhäistä.
 
Tässä yhteydessä Sari Rautio viittaa juuri päätöksenteon sietämiseen – kantin täytyy kestää..
 

Kahdeksanneksi vetovoimaisin

Sari Rautio puhuu hyvin mielellään juuri tulevaisuudesta, elinvoimaisuudesta ja kasvusta.
 
- Kyllä kaupungin selviytyminen on kiinni pelkästään meistä itsestämme. Tällaisella sijainnilla ja näillä eväillä me pärjäämme!
 
Samaan hengenvetoon hän painottaa, että tulevaisuudessa tarvitaan nykyistä enemmän kumppanuuksia, yksin ei kaupungin kannata pyristellä.
 
Hämeenlinna on tuoreen tutkimuksen mukaan valtakunnan kahdeksanneksi vetovoimaisin kaupunki ilman yliopistoa olevista kaupungeista vetovoimaisin.
 
- Meidän on uskallettava rakentaa näitä vetovoimatekijöitä myös jatkossa. Raatihuoneen rakentaminen 4 000 asukkaan kaupunkiin oli valtava investointi. Nyt se on osa arkipäivää. 1800-luvun hämeenlinnalaiset uskalsivat ottaa riskejä kehittyäkseen ja lisätäkseen kaupungin vetovoimaa, Rautio hakee esimerkin historiasta.
 

Niemelä taas kesäkunnossa

$
0
0
Kesäkoti Niemelän pelikenttäkin kunnostettiin kesän koitoksia varteen yhdistyksen talkoissa. Kuva: Markku Wiik
Hämeenlinnan Seudun Invalidit on niitä harvoja yhdistyksiä, joilla on oma kesäajan vapaa-ajanviettopaikka. Kesäkoti Niemelä sijaitsee Rengon Nevilässä, lähellä. Hieman vajaan kolmensadan jäsenen yhdistyksen kesäinen tukikohta pistettiin taas talkoilla käyttökuntoon viime viikolla.
 
- Tiedämme hyvin sen, että monella yhdistyksellä ei ole vastaavaa kiinteistöä. Sen vuoksi vuokraamme Niemelää kaikille halukkaille aina seuraavan syksyn pakkaskeleihin saakka, kesäkotitoimikunnan puheenjohtaja Ossi Kemppi kertoo.
 
Kesäkodin käyttö on yhdistyksen jäsenille ilmaista, ulkopuolisilta peritään vuokraa. Viikonloppuvuokra kokonaisuudesta on 170 euroa plus 15 euroa yöpyjältä. Kesäkodista voi vuokrata myös petivaatteet.
 
- Täällä järjestetään synttäreitä ja muita perhejuhlia, yhdistysten ja kaveriporukoiden tapahtumia, Kemppi kertoo.
 
Niemelässä on myös talonmies, joka asuu kesäajan paikan päällä.
 
Parinkymmenen kilometrin päässä Hämeenlinnan keskustasta sijaitseva kesäkoti tarjoaa muun muassa yöpymismahdollisuuden 20 henkilölle, keittiötilat astioineen, saunan, grillikatoksen sekä paljon avaraa tilaa Renkajoen töyräällä.
 
Niemelällä on pitkät perinteet, sillä se rakennettiin 1940-luvulla neljän perheen asuintaloksi. Samalla kiinteistö oli legendaarisen myllyn toimistorakennus, jossa myös mylläri asui. Nevilän myllyn talkkunajauho oli vuosikymmeniä tunnettu tuote seutukunnalla.
 
- 1969 kiinteistä siirtyi yhdistyksen haltuun verrattain edulliseen hintaan. Taloa on yritetty muutamaan kertaan vuokrata meiltä kokonaisuutena, mutta onneksi näin ei tehty, kesäkodin talkoolaisiin ja puuhamiehiin pitkään kuulunut Aarno Järvinen kertoo.
 
Hämeenlinnan, Janakkalan ja Hattulan alueella toimivaan yhdistykseen hyväksytään jäseneksi fyysisen vamman vuoksi. Yhdistykseen voi liittyä myös tukijäseneksi.
 
Yhdistys järjestää Niemelässä kesäaikana tiistain boccian pelipäiviä. Talvisin yhditsyksen toimintaan kuuluvat erilaiset kerhot ja jumppatuokiot.
 
- Aivan viime aikojen ilahduttavaan kehitykseen kuuluu se, että nuoret ovat lähteneet toimintaan aktiivisesti mukaan, Aarno Järvinen kertoo.
 
Lisätietoja yhdistyksestä ja kesäkoti Niemelästä torstaisin kello 16–18, puh. 03-682 1591, 050-912 9704.

Seppo Mäkiselle täyssokeus ei ole este musiikille

$
0
0
Seppo Mäkinen vetäisee haitarillaan ulkomuistista noin 1500 kappaletta. Kuva: Juhani Karvonen
Hämeenlinnalainen Seppo Mäkinen, 72, sokeutui täysin 25-vuotiaana. Sitä ennen mies ehti opetella nuotit ja haitarinsoiton. Mäkinen on soittanut haitaria yli 60 vuotta ja käy edelleenkin säännöllisesti soittamassa tanssimusiikkia eri tilaisuuksissa.
 
Mäkinen uskoo vakaasti musiikin pitäneen hänet hengissä.
 
- En tiedä, miten mielenterveyteni olisi kestänyt sokeutta ilman musiikkia. Melko nopea sokeutuminen oli 1960-luvun alussa nuorelle miehelle kova paikka. Sokean tulevaisuus oli tuolloin joko harjantekijänä tai hierojana. Olin kummallinen otus Keuruun pienellä syrjäkylällä, muistelee Mäkinen
 
Nuorempana Mäkinen ansaitsi leipänsä myös pianonvirittäjänä. Tosin virityksiä hän tekee edelleen jonkin verran. Haitarinsoitto ei ole koskaan ollut päätyö, mutta sitäkin rakkaampi harrastus.
 
- Soittamisella olen tienannut rahat uuteen haitariin, joita on ollut toistakymmentä, sanoo Mäkinen.
 
Perinnöllinen silmänpohjan rappeumatauti sokeutti Mäkisen 25-vuotiaana. Myös Mäkisen sisko on sokea, mutta muilla sukupolvilla ei näkövammaisuutta ole.
 
- Sain ensimmäisen haitarini yksitoistavuotiaana ja kaksitoistavuotiaana esiinnyin ensimmäisen kerran. Ehdin opetella nuotit näkevänä ja haitarinsoiton 15–20-vuotiaana. Tunnistan nuotit, jos joku ne minulle lukee.
 

Pistenuotteihin ei motivaatiota

Pistenuotteja Mäkinen ei ole koskaan opetellut.
 
- Jos jokin kappale on uusi tai muuten hankala, eräs kaverini yhtyeestämme tulee luokseni soittamaan kappaleen pianolla ja sanelee minulle nuotit. Pistenuotteja on ole koskaan motivoitunut opettelemaan, koska en voisi niitä soittaessani kuitenkaan hyödyntää. Sormitekniikka ei ole ongelma, koska näkeväkään hanuristi ei juuri nappuloita soittaessaan vilkuile. Oma sormitekniikkani on aika omaperäinen, mutta se toimii.
 
Mäkinen ei ole koskaan laskenut, miten monta kappaletta hän osaa ulkoa, mutta mies veikkaa määräksi noin 1500. 
 
- Vanhasta tanssimusiikista eli humpasta, tangosta, valssista ja jenkasta osaan suurimman osan tunnetuista kappaleista. Täysin tuntemattomia kappaleita toivotaan hyvin harvoin. Uudet kappaleet opettelen korvakuulolta. Jos kappale on tuntematon tai poikkeuksellisen vaikea, saatan käyttää avuksi nettiä, josta miltei kaikki kappaleet nykyisin löytyvät tai käytän näkevää nuotinlukijaa apuna.
 
Viewing all 557 articles
Browse latest View live