Quantcast
Channel: Kaupunkiuutiset
Viewing all 557 articles
Browse latest View live

Tänään: Kanttorikuoro esiintyy Hattulan kirkossa

$
0
0
Suomen Kanttorikuoro CCF esiintyy Hattulan kirkossa maanantaina 3.2. johtajanaan Heikki Liimola. Hattulan kirkon konsertissa kuullaan niin tuttuja kuin harvinaisempiakin kuorolauluja. Monipuolinen ohjelmisto sisältää niin kotimaisia kuin ulkomaisiakin kappaleita. Mukana on muun muassa teoksia Maasalolta, Madetojalta ja Verdiltä.
 
Kanttorikuoro on tehnyt kuusi äänitettä, joista viimeisin on kokoelmalevy ”Heijastuksia” vuodelta 2010. Kuoro on tehnyt äänitteitä myös Yleisradiolle. Tänä vuonna Kanttorikuorolta on ilmestymässä uusi levy ”Laulaen kiitän”. Se sisältää tuttuja, perinteisiä hengellisiä lauluja ja myös uusia sovituksia tutuista virsistä.
 
Toimintansa aikana kanttorikuoro on järjestänyt lähes 500 konserttia eri puolella Suomea. Tämän lisäksi kuoro on tehnyt lukuisia konserttimatkoja ulkomaille.
 
Konserttiin on vapaa pääsy. Kolehti menee Yhteisvastuu-keräykselle.
 
Suomen Kanttorikuoro CCF Hattulan kirkossa, Kirkkotie 29, ma 3.2. klo 19.

Ääretön nopeus ei ole valttia

$
0
0
Meneekö viesti varmasti perille? Villissä lännessä 1800-luvulla käden ja aivojen saumatonta yhteistyötä testattiin kaksintaistelulla. Siinä oli hienomotoriikkaa kerrakseen, kun pistolero nykäisi paukkuraudan kotelostaan ja lähetti lyijyntäyteiset tervehdykset varjoaankin nopeammin. 1990-luvun lopusta lähtien kädentaidot alkoivat olla jo toista luokkaa. Viimeistään silloin liipaisinsormi vaihtui peukalotekniikkaan, jolla ysärilänkkärit paukuttelivat tekstiviestejä. Menee se viesti perille niinkin, vieläpä ilman ruumita.
 
Henkikulta ei yleisimmin tekstatessa ole koetuksella, hoksottimet kylläkin. Aluksi kaikki kännyn hankkineet lähettelivät tekstiviestejä. Nuorimmat oppivat sen jalon taidon nopeiten, kuinkas muuten.
 
Itse sain ensikosketukseni vasta 18-vuotiaana huimaan viis-yks-yks-nollaan, jonka hommasin kesätyörahoillani. Jo silloin huomasin, etteivät tekstarit ole minun juttuni. Ensinnäkin niiden kirjoittaminen oli paitsi vaivalloista, myös helvetin hidasta. Evoluution myötä ihmiset huomasivat, että 160 merkkiin sai ahdettua kaksi viestiä. Se oli silkkaa säästöä, KunVainHiffasiKirjoittaaKaikkiPutkeenIlmanVälilyöntejä. Vastaanottajasta se saattoi tuntua siltä, kuin olisi yrittänyt murtaa jotain Nasan salakoodia. Ainakin silloin, kun pötköönkirjoittaja ei erotellut sanoja isoilla alkukirjaimilla.
 
Numeroiden muuntaminen kirjaimiksi vaati sorminäppäryyttä. Minä kuitenkin kehityin. En ollut lännen nopein, mutta ripeä kuitenkin. Joskus viesti eksyi. On minulta uhattu repiä pääkin irti, kun leikkimielinen, mutta kovin ruma, tekstari päätyi väärälle vastaanottajalle. Asia saatiin selvitettyä vanhaan tyyliin, ei revolvereilla, mutta puhumalla kuitenkin. 
 
Juuri kun aloin olla myös henkeni kaupalla sinut tekstiviestien kanssa, niin eiköhän joku perkele keksinyt ennakoivan tekstinsyötön. Se, jos mikä, on verbaalinen aarrearkku. Nähdään huomenna saattaa taipua tekstinsyötöllä muotoon naidaan huomenna, ja pähkinästä saattaa nousta pintaan allerginen erektio. Ei siis kannata ihmetellä, jos treffit muuttuvat yksinpuheluksi. Annetaan tekstinsyötölle kuitenkin synninpäästö. Selvästikään se ei aina tiedä, mitä lähettäjä haluaa sanoa. 
 
Tekstiviestien kirjoittaminen on oma taiteenlajinsa. Tässä kommunikoinnin muodossa kun ei tahdo nähdä keskustelukumppanin eleitä ja ilmeitä, siis sanatonta viestintää. Ylimääräiset huutomerkit eivät tee vaikutusta. Toisessa ääripäässä majailevia hymynaamoja käytetään usein leikinlaskun jatkeena, pehmentämään niin sanottua läppää. Yksinkertaisin viestikin saattaa vaikuttaa uuden tuttavuuden silmissä tylyltä, jos hän ei sen paremmin lähettäjää tunne. Sama pätee sähköpostiviesteissä. Onko ihan ok -vastaus aina ihan ok, vai synonyymi välinpitämättömyydelle? Viestittely ei vaadi pelkästään kirjoitustaitoa ja ääretöntä nopeutta, vaan myös tilannetajua, jopa lännen liukkainta.
 
 

Hukka ja Mama Suistossa perjantaina

$
0
0
 Lasse Hukka ja Martina Myllylä ovat Hukka ja Mama.
Perjantaina on luvassa country-henkisiä melodioita, kun Uuden Musiikin Kilpailussa hehkutusta saanut Hukka ja Mama saapuu Suiston lauteille. Kisan finaaliin yltäneen yhtyeen juureva keitos sisältää myös popmusiikin koukkuja ja raikkautta. Levytyssopimuksen ansainnut Hukka ja Mama ponkaisi suursuosioon väkevällä hitillään Selja.
 
Suistossa nähdään myös Lassi Valtonen yhdessä Hot Mama Salonen trionsa kanssa. Muutaman vuoden takaa Idolsista tuttu Valtonen tunnetaan sielukkaasta tulkinnastaan. Repertuaariin kuuluu Lassin omien biisien lisäksi covereita muun muassa Dave Lindholmilta, Rauli Badding-Somerjoelta ja muilta Suomen kärkimuusikoilta.
 
Uuden Musiikin Klubi: Hukka ja Mama sekä Lassi Valtonen Suistossa pe 7.2. kello 23. 

Laumaimmuniteetti voi antaa turvaa rokottamattomillekin

$
0
0
 Lastentautien erikoislääkäri Pertti Pitkänen puhuu rokotteiden puolesta. Kuva: Toni Rasinkangas
Tarttuvat taudit ovat jatkuvasti tapetilla. Samoin rokotteet, jotka jakavat ihmisiä puolesta ja vastaan. 
Vasta äskettäin uutisoitiin epidemiasta, jossa tuhkarokko ajoi Lohjalla kotikaranteeniin kymmeniä koululaisia. Yli puolet 80 oppilaan kyläkoulusta ovat rokottamattomia.  
 
- En toivo kenellekään pahaa, mutta toivottavasti tapaus avaa ihmisten silmät. Rokotteista ei ole hyötyä, jos niitä ei oteta. Kyse on yhteisvastuusta, lastentautien erikoislääkäri Pertti Pitkänen toteaa.
 
Suomessa ei rokoteta vaarattomia tauteja vastaan. Esimerkiksi keuhkokuumeelle altistava tuhkarokko on 10 kertaa tarttuvampi kuin influenssa. Yksi tuhkarokkoon sairastunut voi tartuttaa jopa 18 ihmistä.
 
Pitkänen myöntää, että ihmisten voi olla vaikea arvioida rokotteiden tarvittavuutta informaatiotulvan keskellä.
 
-  Netistä löytyy pilvin pimein verkkosivuja, joissa suhtaudutaan rokotuksiin kriittisesti. Kun negatiivisia asioita korostetaan kohtuuttomasti, alkaa kokonaisuus hämärtyä.

Ihanteellinen paikka elää

Pitkäsen mukaan rokotteita syytetään aina jostakin. Vuonna 1998 eräs brittitutkija löysi yhteyden MPR-kolmoisrokotteen (tuhkarokko, sikotauti, vihurirokko) ja autismin välille. 
 
- Tutkimus oli rokotevastaisen aktivismiryhmän tilaama ja maksama. Kukaan muu ei ole moista löydöstä tehnyt, Pitkänen huomauttaa.
 
Tutkimustulokset pitää voida toisintaa, muuten ne eivät ole luotettavia. 
 
- Netissä on puitu myös kausi-influenssa- ja papilloomarokotteista. Väitteillä, että ne olisivat vaarallisia, ei ole perää.
 
Pitkäsen mukaan Suomi on ihanteellinen maa elää – kansallisen rokotusohjelman ansiosta. 
 
- Täällä on vain vähän rokottamattomia. Laumaimmuniteetti rajoittaa osittain tautien leviämistä.

Heikennetty pöpö puree

Laumaimmuniteetti suojaa myös rokotuksenvastustajia, joiden touhu on Pitkäsen mielestä pelkkää pelleilyä. 
 
- Julistaisivatko he itsemääräämisoikeudestaan jossain kehitysmaassa, jossa pöpöt jylläävät, kun rokotusaste on minimaalinen?
 
Pitkänen selventää, että rokotteet ovat eläviä ja heikennettyjä mikrobeja, tapettuja pöpöjä tai niiden osia. Ne antavat immunivasteen tauteja vastaan samalla periaatteella kuin lehmänrokkovirustartunta isorokkoa vastaan. 
 
- Tartunnan saaneen rokkorakkulasta otettua eritettä siveltiin terveen iholle 1700-luvulla.
 
Seurauksena oli lievä tauti, joka samalla suojasi henkeä uhkaavalta tartunnalta epidemian aikana.
Kun rokotuksilla ehkäistään yksilön infektoituminen, jäävät jatkotartunnat pois. Pelkästään influenssa voi aiheuttaa rokottamattomalle riskiryhmäläiselle jopa hengenvaarallisia jälkitauteja.
 
- Rokotukset ovat lääketieteen paras anti ihmiskunnalle. Suosittelen niitä kaikille, Pertti Pitkänen sanoo.
 

Maakunnan ääni kuuluu teoissa

$
0
0
Kanta-Hämeen suippokorvainen maakuntaeläin kurkkii monesta paikasta Timo Reinan työpaikalla. Hän on toiminut Hämeen liiton maakuntajohtajana marraskuusta 2012. Kuva: AP Sarjanto
Juristin koulutuksen saanut Hämeen liiton maakuntajohtaja Timo Reina vietti elämänsä ensimmäiset 18 vuotta Petäjävedellä Keski-Suomessa. 
 
- Petäjävesihän on historiallista Hämettä, jos keskiaikaiseen maakuntajakoon mennään, Reina muistuttaa.
 
- Valmistuin Helsingin yliopistosta ja olen työskennellyt valtionhallinnossa sekä ministereiden esikuntatehtävissä. Ennen tänne tuloani olin hallintojohtajana Asumisen Rahoitus- ja keittämiskeskuksessa Lahdessa.
 
Hämeen liiton maakuntajohtajan paikka tuli hakuun keväällä 2012 ja Reina pani lopulta paperit vetämään kiinnostuksesta tehtävää kohtaan.
 
- Maakuntajohtajan valinta on vähän kuin paavinvaali, Sen tulosta on hyvin vaikea arvioida etukäteen. joten minulla ei ollut mitään odotuksia.
 
- Koin, että hommassa on haasteita vähintäänkin riittävästi ja suuret mahdollisuudet hyödyntää kokemuksiani aiemmista työ- ja luottamustehtävistä muun muassa aluehallinnon uudistamisen parissa. Vastaanotto on ollut äärimmäisen positiivinen vaikka tulin tehtävään ikään kuin ulkopuolelta.

Etuja valvomassa

Marraskuussa 2012 maakuntajohtajana aloittanut Reina on naimisissa, kolmen lapsen isä ja asuu tällä hetkellä Järvenpäässä. Muutosta lähemmäs työpaikkaa on keskusteltu. 
 
- Toistaiseksi olen hävinnyt asiaa koskevat äänestykset äänin 4-1, hän naurahtaa.
 
- Nukun siis yöni yleensä Järvenpäässä, mutta olen tarkka siitä, että virkatehtävien hoitoa se ei haittaa. Tämähän on myös elämäntapatyötä.
 
Maakuntajohtajan roolista kysyttäessä Reina puntaroi vastaustaan hetkisen.
 
- Yritin aikanaan selittää lapsillekin työnkuvaani valtiosihteerinä tai hallintojohtajana ja se oli jo aika kinkkinen juttu, Reina sanoo.
 
- Tämä voi olla vieläkin vaikeampaa, mutta voisi sanoa, että tehtäväni on olla maakunnan kokoava ääni. Se ei tarkoita, että mestaroisin kaikkialla ja puuttuisin jokaiseen asiaan. Olen enemmän kokonaisuuden peräänkatsoja ja yhteensovittaja, aluekehitysviranomainen sekä maakunnan etujen valvoja. Yritän katsoa, että asiat tapahtuvat ja toteutuvat mieluummin kuin keskityn siihen, että minä tai talo näkyisivät lippu liehuen joka paikassa.

Muutosten ajassa

Tällä hetkellä liitossa ovat tapetilla ohjelmakauden vaihdot niin alueellisessa kehittämisessä kuin rakennusrahastokaudessakin. Pohdittavaa riittää.
 
- Resurssit tulevat tippumaan noin kolmanneksen, joten pitää todella tietää, mihin jatkossa keskitytään.
 
- Jos toimimme viisaasti, saatamme pärjätä entistä paremmin. Olemme valmistelleet Häme-ohjelman, jossa laajalla osallistamisella on kiteytetty toimintalinjat ja kärjet. Olemme erittäin valmiita uuteen toimintakauteen.
 
Yksi päivänpolttava asia on toisen maakuntakaavan luonnos, joka on tällä hetkellä yleisön nähtävissä muun muassa Hämeen liiton toimistossa Niittykadulla. 
 
- Oleellisia asioita tällä hetkellä ovat myös kaikki käynnissä oleva toimintaympäristöjen muutokset, Reina arvioi.
 
- Aluehallintoa, metropolihallintoa sekä sosiaali- ja terveysalan palvelurakennetta uudistetaan. Kenttä on on koko ajan turbulenssissa ja näiden aiheiden ympärille keskustelu kietoutuu.

Lähelle vaikea nähdä

Hämeenlinnan seudun matkailu on yksi paikallisten kehittämiskeskustelujen ikuisuusaiheista. Vetovoimaa ei ole ollut odotetulla tavalla ja siitä maakuntajohtajakin kantaa huolta.
 
- Tietynlainen pysähtyneisyys saattaa johtua siitä, että täällä ei olla matkailun suhteen eletty veitsi kurkulla, kuten vaikkapa Lapissa, jossa se on eloonjäämisen asia, Reina pohtii.
 
- Lähelle on joskus vaikea nähdä. On pakko todeta, että esimerkiksi kokouspaketteihin liittyvä bisnes on vähän päässyt murentumaan. Jotakin on tehtävä, jos hotellien täyttöaste on maan pienimpiä.
 
Hämeen liitto rakentaa tällä hetkellä maakunnallista yhteishanketta vastaamaan venäläisten turistien tarpeisiin.
 
- Kotityöt on tehtävä hyvin aina siitä lähtien, että lisätään kielitaidollisia valmiuksia opastuksissa ja nettisivuille saadaan venäjänkielisiä sisäänheittoja. Kyseessä on pitkä marssi, jossa ei ole pikavoittoja.
 
- Tavoitteenamme on venäläisten matkailijoiden määrän kolminkertaistaminen. Se kuulostaa paljolta, mutta lähtötaso ei ole kovin korkealla.

Ihmisten asialla

Reina sanoo pitävänsä hämäläisen toimintakulttuurin harkitsevaisuudesta.
 
- Hötkyilemättömyys tuo juurevuutta tekemiseen, täällä ei olla säntäämässä jokaisen risahduksen perään.
 
- Täällä ollaan hyvin vahvasti sitoutuneita omaan kuntaan ja seutuun. Maakunnan harvinaislaatuinen kolminapaisuus tuo kehittämiseen haasteita. On löydettävä yhteisiä nimittäjiä, kuten luonnonvarojen kestävä käyttö tai valmistavan teollisuuden mahdollisuudet, joihin tukeutua kaikessa olennaisessa.
 
Maakuntajohtaja on alkanut pitää liiton sivuilla blogia, jossa hän kertoo työpäiviensä sisällöstä. Reina on saanut kiittävää palautetta teksteistä, jotka tuovat virkamiehen työtä hiukan ymmärrettävämmäksi tavallisille kansalaisille.
 
- Mitä enemmän tutustun ihmisiin ja alueeseen, sitä enemmän tämä työ imaisee mukanaan. Teen jatkuvasti perehtymiskierroksia kuntiin ja osallistun tapahtumiin niin usein kuin pystyn.
 
- Ministeri Jan Vapaavuori kysyi minulta kesällä, että mitä olen hommastani tykännyt. Parasta tässä on se, että saan olla ihmisten asialla ja myönteisten asioiden puolella maakunnan kehittymisessä ja pärjäämisessä osana Suomea. 
 

Potkunyrkkeilyn Euroopan mestari Pyry Kujala on kamppailija ja hoivaaja

$
0
0
Pyry Kujala kohtaa erilaisia ihmisiä arjessa lähihoitajana ja kehässä potkunyrkkeilijänä. Kuva: Toni Rasinkangas
Pyry Kujala on hoitaja kahdessa mielessä: elantonsa hän ansaitsee lähihoitajana Pihlajalinnan vuodeosastolla. Vapaa-ajallaan hän on kamppailija, joka on hoidellut monet vastustajansa, mutta vain kehässä.
 
- Moni ei uskoisi minua potkunyrkkeilijäksi. Useilla on lajista mielikuva, että sitä treenaavat vain tatuoidut ja aggressiiviset lihaskimput.
 
Kujala ei istu edellä mainittuihin tuntomerkkeihin, eikä myöskään allekirjoita niitä. 
 
- Otteluissa ei auta vastustajan ulkonäköä tuijottaa, sillä se voi johtaa pahasti harhaan, viime syksynä Euroopan ykköseksi ammattilaisissa otellut Kujala sanoo.

Tuliaisina palvikinkkua

Kujala kertoo tottuneensa ulkomaanreissuillaan erilaisiin yllätyksiin, mutta Ukrainassa kisajärjestäjät joko yrittivät pelata varman päälle tai sössivät oikein huolella.
 
Ukrainalaisvastustaja Roman Udut pääsi puntariin monta tuntia ennen Kujalaa. Varsinaiset säännötkin selvisivät vasta 15 minuuttia ennen h-hetkeä. 
 
Kyse oli ilman suojia tahkottavasta ottelusta, joka oli Kujalan ensimmäinen ammattilaiskehissä. Hän kamppaili normaalia sarjaansa (63,5 kg) ylempänä (66,8 kg).
 
- Tiesin Udutin olevan kova potkimaan, ja että hän yrittäisi tehdä minusta hakkelusta. Jännityksestä huolimatta olin aivan tyyni, kun ottelu käynnistyi.
 
Udut kävi päälle potkutaktiikan sijaan kovilla lyönneillä. Kujala joutui vaihtamaan oman ottelurytminsä lennosta, joka onnistui tuloksekkaasti. Ukrainan mies pehmeni kuudennessa erässä.
 
Ottelun keskeytti lääkäri, kun vastustajan silmäkulma aukesi, ja toinen jalka oli ottanut tarpeeksi osumaa.
 
- Kaveri säästyi häpeältä kotiyleisönsä edessä. Vaikka ottelu olisi jatkunut, lopputulos olisi ollut sama, hän arvioi.
 
Täysin ehjin nahoin ei Kujala päässyt voittoaan riemuitsemaan.
 
- Jalkani olivat potkujen takia kuin palvikinkkua, toipuminen kesti pitkään. 

Mystinen juttu

Kujala pitää hoitoalasta, koska siinä saa auttaa ja olla tekemisissä eri-ikäisten ihmisten kanssa.
 
- Tunne on hieno, kun esimerkiksi lonkkaleikattu potilas kuntoutuu takaisin jaloilleen, ja etenee askeleen lähemmäksi kotia. Työn tuloksen näkee konkreettisesti.
 
Ilon hetkistä hoitajan työ voi muuttua luonteeltaan aivan toisenlaiseksi.
 
- Koen erityisen tärkeäksi saattohoidossa olevien potilaiden hoitamisen ja heidän omaistensa huomioimisen.
 
Muutosten kourissa painiskelevaa hoitoalaa on viime vuosina tiirailtu suurennuslasin läpi. Varsinkin hoitajapula on herättänyt kiivasta keskustelua.
 
- Henkilöstön vähentäminen ei ole mikään ratkaisu, se näkyisi heti hoidon laadussa. 
 
- Nykyään omaiset osaavat pitää potilaiden puolia. Se on hyvä juttu, vaikka työssä tulee joskus haasteellisia tilanteita. Yleensä ne on saatu ratkottua keskustelemalla. Hoitotyö vaatii hienovaraisuutta.
 
Kujalan mukaan itse työ ei ole niin kapeaa, kuin mitä voisi luulla.
 
- Se on monille mystinen juttu, sillä näkyvä hoitotyö saattaa vaikuttaa vähäiseltä.
 
Kujala luettelee työhön kuuluvan ravitsemuksen, hygienian ja lääkehoidon lisäksi niin hoidon suunnittelun, erilaiset mittaukset kuin potilaiden kotiuttamiset ja osastosiirrot.
 
- Näiden päälle huolehdimme vielä hoitotarviketilauksista, työvuorolistoista ja lääkinnällisten laitteiden kunnosta sekä ulkoilutamme ja pidämme seuraa potilaille. 

Keskustelua herättävä

Urheilun tuoma menestys ei ole muuttanut Kujalan arkea. Kaksivuorotyön ohessa hän treenaa kuudesta yhdeksään kertaan viikossa. 
 
Kujalan mukaan potkunyrkkeily ei nauti vieläkään urheilulajin statuksesta. 
Hän arvioi, että laji saattaa näyttää rajulta perinteisiin kamppailulajeihin, kuten nyrkkeilyyn tai painiin, verrattuna.
 
Kujala ei saavutuksistaan huutele.
 
- Potilaat ovat kyselleet välillä, kun olen ollut töissä silmä mustana. Kerran eräs pappa tunnisti minut urheilulehden jutusta. Juttelimme pitkän tovin, hän oli entinen nyrkkeilijä, Pyry Kujala muistelee.
 

Hämäläisen elämä

$
0
0
Jos Aleksis Kivi eläisi nyt, mitä hän kirjoittaisi meidän vaiheistamme täällä?
Hämäläisen talo, eteläisessä Hämeessä, seisoo Myllymäeksi kutsutun nyppylän reunamilla liki Rinkelinmäen kiekkopelihallia. Talon läheisimmässä ympäristössä on monipolvinen moottoritien kattaus, taaempana Hattelmalan viheriäinen harjanne ja välissä Turkuun vievän tien mojovasti tuoksahtavat makkarakojut.
Näissä maisemissa eleli elämäänsä hämäläinen. Toimiinsa ei käynyt tämä tasainen mies menolla ja pauhinalla, enimmälti hiljakseen askarteli tarvittavat työnsä ja iltansa vietti totisella hartaudella tutkien televiisioapparaatin lähettämiä kuvia ja asioita maailmasta. Singahteli hänelle myös maakunnan sanomalehti ja samaten kaupungin ilmainen aviisi, jonka sivuilla häntäkin oli kerran kesälomasuunnitelmista haastateltu.
 
Vaimona oli hänellä oli laatuunkäypä emäntä liitoskunnan laitamilta, muodoltaan ja olennoltaan sievä, mutta luonteeltaan hiukan toraisa ja suulas. Usein äänetönnä istui hämäläinen, vaikka ärhentelikin akka, tuulispäänä tuiskahteli. 
Mutta nähtiin kertana jos toisenakin, kun huoneenvaltaa pitävä vaimopuoli yltyi liian turskiin ja trumanttiin sanailuun, että nousi tuo vakaa mies sanaakaan sanomatta tuoliltaan ja pipolakkinsa syvälle päähän asettaen läksi porstuasta pihalle kesken torailun.
Tapahtuipa silloin niin, että lähtivät hiljaisia ärräpäitä laskettelevan hämäläisen askellukset viemään kohti Kaurialan raittien huikeita hummauspaikkoja.  Kovin katuvaisena hämäläinen kuitenkin näiltä retkiltään aina aamuyöstä palasi, ihmeellisen sekaisia selityksiä sopottaen ja ystäviensä yllytystä lankeemuksestaan syyttäen.
 
Työnsä ja toimensa hän aina toimitti suurella säntillisyydellä, vaikka suuren rikkauden armolahjaa ei hänelle suotu. Monesti tuntuivat elämä ja sen monet kiihoittavat mahdollisuudet syöksyvän ohi säyseän ja mietteliään hämäläisen kuin Pendoliinot pääkaupunkiin. Tuimalla ahkeruudellaan sai hän maksettua kuitenkin pienoisen talonsa lainarahat ylimpään kattoparruun saakka. Ja kesäisinä sunnuntaipäivinä kärisivät takapihan grillikatoksessa melkein aina Tiiröstä tuotetut muhkeat paistikkaat. 
 
Armainta aikaa hämäläiselle olivat kuitenkin ne hämyiset illat, jolloin hän kahdestikin viikossa suunnisti tomerat askelensa Rinkelinmäen suuntaan. Kausikorttinsa voimalla ja oikeudella saattoi hän aina istua näissä otteluissa määrätyllä sijallansa ja seurata kaukalon vimmattuja taisteluja, mörähdellä mielipahasta tai huudahdella hurmiosta sen mukaan, kuinka kulloisetkin tapahtumat jäisellä areenalla antoivat aihetta.
Mutta mitäpä kertoisimme enää hämäläisen elämän päivästä ja sen vaiheista täällä? Se kulki rauhaisesti puolipäivän korkeudelle ylös ja kallistui rauhaisesti alas illan lepoon maksan iloisesti poksahdellessa ja tuhannen kultaisen auringon kiertoessa.

Homo!

$
0
0
Suomalaisessa urheilukeskustelussa on juuri nyt pinnalla puhe siitä, voiko yksilöurheilija tai joukkueen jäsen olla homoseksuaali. Oma kantani aiheeseen on jopa poikkeuksellisen jyrkkä ja ankara.
Kun pelataan junnulätkää, yksi yleisimpiä asiallisuuden rajat ylittävä vastustajan pelaajaan kohdistettu haukkumasana on yhä ja alati: homo! Tohdin arvella, että samaa sanaa viljellään myös monien muiden joukkuepelien kuin jääkiekkoilun yhteydessä.
Homo! on sikäli heikko ja tehoton haukkumasana, että vähintäänkin yhdeksän kertaa kymmenestä se menee ohi kohteensa. Keskimäärinhän lätkämatsissa jäällä luistelee, arvioni mukaan, ainoastaan noin yhdestä kolmeen homoseksuaalia.
Odotan sitä kaunista hetkeä, kun homoksi huudeltu pelaaja vastaa haukkujalleen: Niin olenkin, mitä sitten, pelle!
 
Vaikka tuosta alla olevasta kuvastani on ehkä vaikea saada uskotuksi, olin 13–19-vuotiaana lätkäjuniorina sellainen punatukkainen kikkarapää, että alta pois.
Kutrini ylsivät hyvän matkaa niskani alle, suurin piirtein niille main, jossa pelaajien nimet ovat yläselässä kirjailtuna. Sihvonen, sä oot homo! kuulin aina silloin tällöin peleissä.
Minua lähinnä huvitti. Tapasin vastata huutajalle, että on se kumma, että tällä homolla on ollut varmaankin 10 tyttöystävää enemmän kuin sillä heterolla siinä. Meni pelle hiljaiseksi kertalaakista.
 
Teen tämän ihan selväksi: Homottelu ei kuulu jääkiekkokaukaloon eikä minnekään muualle. Olen sanonut, että jääkiekkoilu on ehkä maailman demokraattisin peli. Sitä voi hyvällä menestyksellä pelata pitkä, pätkä, laiha, pulska, valkoinen, musta, älykäs, vähemmän älykäs, nopea, kestävä, nokkela, voimakas, mies, nainen, poika, tyttö, kiivasluontoinen, rauhallinen, oikeistolainen tai vasemmistolainen ja niin edelleen.
Ja yhtä hyvin jääkiekkoa voi pelata sekä hetero- että homoseksuaali.
Urheilun kieli kaikkineen on universaali. Urheilun olemukseen kuuluu, ettei se sulje ulkopuolelleen mitään tai ketään, joka suostuu noudattamaan urheilemisen sääntöjä.
Homottelijat rikkovat räikeästi urheilun universaalia periaatteistoa ja säännöstöä. Sen tähden homottelijat tulee sulkea urheilun ulkopuolelle. Ja homottelijakin voi saada anteeksi – lopettamalla lopullisesti homottelemisen ja pyytämällä tyhmää tekoaan kohteeltaan anteeksi.
 
Jääkiekkoilua pidetään lajina melkoisen konservatiivisena linnakkeena. On arveltu, että juuri jääkiekkoilun piirissä homoseksuaalit tohtivat viimeisinä tulla ulos kaapistaan. Väitteessä on vinhaa perää. Jääkiekkoiluun kuuluu tietty macho-meninki. Meitä lätkäjätkiä pidetään todellakin ennemmin kerkeävinä ja pystyvinä naistenmiehinä kuin homoina.
Tosin haluan korjata kurssia tässä ja nyt. On vanhanaikaista ja todella epä-coolia lätkäjätkäkulttuuria viljellä ja pitää yllä sellaista mahco-myyttiä, jonka maailmankuva on joko-tai-tyyliin mustavalkoinen.
Tälle uudelle ajalle on päinvastoin machoa se, että suhtaudutaan entistä suvaitsevaisemmin kaikkeen mahdolliseen toiseuteen. Onhan se sanomattakin selvää, ettei macho pelkää juuri mitään, ei ainakaan erilaisuutta. Homofobiassahan on viime kädessä kyse homottelijan omista peloista omia varjojaan kohtaan.
Sanon suoraan: homottelijasta ei ole enää nykyään pesun kestäväksi lätkäjätkäksi.
 
Lasten ja nuorten jääkiekkoilun parissa meillä aikuisilla - olimme sitten valmentajia, joukkueenjohtajia, huoltajia tai muita joukkueen toiminnassa mukana olevia – on suuri vastuu sen suhteen, että pidämme yllä nollatoleranssia suhteessa kaikensorttisen erilaisuuden arvostelemisen suhteen.
Meidän on vieläpä kannustettava lapsia ja nuoria ymmärtämään se, että paitsi elämä myös urheilu on monimuotoinen juttu. Elämä kutsuu puoleensa erilaisia ihmisiä; urheiluun elämän yhtenä osa-alueena ovat tervetulleita kaikenlaiset persoonat; ja joukkue on vasta sitten joukkue, kun sen erilaiset jäsenet hyväksytään mukaan kaikkine niine hyvineen.
2000-luvun lätkäjätkillä ja -mimmeillä on itsetunto kohdillaan. Hän osaavat arvostaa itseään ihmisinä ja osaamistaan jääkiekkoilijoina. Heille ei tee suvea ei talvea hyväksyä pelitovereitaan juuri sellaisina, mitä he ikinä ovatkaan.

Nallekeräys on loistoidea!

$
0
0
PEHMOPELASTAJA. Kotona turhaksi jäänyt pehmolelu saa Mika Orkolan (vas.), Jukka Rosnellin ja heidän työtovereidensa kautta uuden elämän jonkun lapsipotilaan lohduttajana.
Kanta-Hämeen pelastuslaitoksella työskentelevä ensihoitaja Jukka Rosnell sai joulunpyhinä todellisen älynväläyksen.
 
– Olimme pitkään miettineet, että ambulansseissa pitäisi joitain esineitä, jotka olisivat lapsipotilalle muistona käynnistämme ja toimisivat samalla kivunhoitona kiinnittämässä lapsen huomiota muualle tukalassa tilanteessa, Rosnell kertoo.
 
– Kun olin äidin luona jouluna käymässä, hän otti puheeksi kotiin jääneet, tarpeettomat pehmolelut. Siitä syntyi ajatus kierrättää niitä hyvän asian puolesta.
 
Kanta-Hämeen palastuslaitos viettää valtakunnallista 112-päivää ensi viikon tiistaina, jolloin Kutalantiellä on avoimet ovet. Paloasemalla järjestetään silloin keräys, jonne kaupunkilaiset voivat kiikuttaa nurkkiin jääneitä pehmoleluja.
 
– Toivomme lelujen olevan pienehköjä, ei ihan niitä metrinmittaisia, palomies Mika Orkola neuvoo.
 
– Me pesemme ne ja Luotsin nuorten työpajan porukka ompelee niihin 112-tunnuksen. Sen jälkeen ne pussitetaan ja laitetaan ambulansseihin lapsipotilaille annettavaksi. Uskon, että tämmöisestä ”pehmopelastajasta” voi tulla lapselle pitkäaikainen kaveri, joka otetaan silloin esiin, kun tukea tarvitaan.
 
Pelastuslaitoksen avoimet ovet ti 11.2. klo 9-18.

Avaavatko ihmiset suunsa vanhushoivasta?

$
0
0
ARVOJÄRJESTYS. Pentti Nyholm haluaa muistuttaa, että vanhustenhoito on kaikkien kaupungin vaikuttajien ja valtuutettujen yhteinen asia.
Ihmisarvoinen vanhuus nousee esille Hämeenlinnassa, kun Viisarin sosialidemokraatit ja Hämeenlinnan Sosiaalidemokraattinen Kunnallisjärjestö järjestävät aiheesta keskustelutilaisuuden Viisarin työväentalossa ensi tiistaina.
 
– Olemme saaneet kasaan kovaa porukkaa kertomaan ja vastaamaan kysymyksiin vanhustenhoidon tulevaisuudesta ja siitä, miten sitä Hämeenlinnassa suunnitellaan, demareiden kaupunginvaltuutettu Pentti Nyholm sanoo.
 
– Toivon erityisesti, että tilaisuuteen saadaan vanhusten parissa työskenteleviä ihmisiä tuomaan esille alan arjen ongelmia ja kehittämiskohteita, joita voitaisiin tulevissa budjeteissa ottaa huomioon.
 
Tilaisuutta alustavat ja kysymyksiin vastaavat peruspalveluministeri Susanna Huovisen valtiosihteeri Ulla-Maija Rajakangas, kansanedustaja Tarja Filatov, kaupunginjohtaja Timo Kenakkala, tilaajapäällikkö Leena Harjula, Hämeenlinnan vanhusneuvoston puheenjohtaja Anna-Liisa Torvinen sekä Iklan puheenjohtaja Kaija-Leena Savijoki. Tilaisuudessa on kahvitarjoilu.
Ihmiset kovilla
 
Nyholm kertoo kuulevansa jatkuvasti vanhushoivan haasteista vieraillessaan hyväntekeväisyyskeikoilla eri laitoksissa.
 
– Henkilöstö on todella kovilla ja lisää käsiä tarvitaan esimerkiksi kotona asuvien tukemiseen, Nyholm toteaa.
 
– Näkee, että ihmiset ovat väsyneitä. He eivät välttämättä uskalla tuoda asioita julki, koska pelkäävät joutuvansa silmätikuksi. Jotenkin tuntuu siltä, että ammattiyhdistystenkin puolella on hiljaista. Luottamushenkilöt ovat olemassa sitä varten, että kerromme näitä asioita eteenpäin.
 
Vanhustenhoito on yksi Hämeenlinnan kiistellyimpiä kysymyksiä, joka on noussut aika ajoin kielteisessä valossa myös valtakunnan julkisuuteen.
 
– Aina puhutaan säästöistä, mutta palvelut on hoidettava. Tilanne on kinkkinen, Nyholm huokaa.
 
– Totta on kuitenkin, että emme saa kaupunkiin työntekijöitä, jos emme ala vakinaistaa paikkoja. Ei kukaan nuori ihminen lähde perustamaan elämäänsä 3-6 kuukauden työsopimuksille.
 
ihmisarvoinen vanhuus -keskustelutilaisuus Viisarin työväentalossa ti 11.2. klo 18.

Kouluäijällä on aikaa nuorelle

$
0
0
KESKUSTELUKAVERI. Eläkkeellä oleva entinen poliisi Kim Malmström on yksi Suomen ensimmäisistä kouluäijistä.
LUOTTO PELAA. Yhdeksäsluokkalaiset Arttu Kerttula ja Pilvi Järvi pitävät kouluäijiä ennemmin kamuina, kuin ylimääräisenä henkilökuntana.
Alakouluilla pienten oppijoiden tukena ovat omat kouluvaarinsa. Hakkalan koulussa Lammilla pohdittiin pitkään, olisiko yläkoululaisille tarvetta samanhenkisille kavereille.
 
Vastaus oli kyllä. Suomen ensimmäiset kouluäijät aloittivat vapaaehtoistyönsä Lammilla viime syksynä. Kolmen koplaan kuuluvat eläkkeellä olevat kyläpoliisi Kim Malmström, insinöörieverstiluutnantti Hannu Kumpulainen ja opettaja Hannu Seesranta.
 
Vaikka kouluäijien taustat herättävät kunnioitusta niin oppilaiden kuin opettajien keskuudessa, kyse ei ole juroista isoista ukoista, jotka laittavat niskuroijat armotta kuriin.
 
Yhdeksäsluokkalaiset Pilvi Järvi ja Arttu Kerttula vakuuttavat, ettei kouluäijän kohtaamisessa ole kyse mistään rangaistuksesta. Tapaamaan pääsee myös pyytämällä.
 
– Jos tunnilla on levotonta, voi kouluäijän luokse mennä tekemään esimerkiksi läksyjä tai ryhmätöitä. Siellä on rauhallista, kaksikko selventää.
 
Kouluäijä voi valvoa myös koetilannetta tai rästitehtävien tekoa. Yhtälailla kouluäijä voi puuttua peliin, jos meno luokassa tai koulun käytävillä äityy levottomaksi.
 
– Se on sellaista tilanteen rauhoittelua. Useimmiten tilanne palautuu ennalleen, kun asioista päästään sumplimaan yhdessä, Malmström huomauttaa.
 
– Olemme kuuntelevana korvana ja tukena. Nykynuoret ovat hyvin avoimia purkamaan sydäntään, jos jokin painaa mieltä.
 
Yhdistävä linkki
Kouluäijät työskentelevät Hakkalan koulussa keskiviikkoisin parisen tuntia kerrallaan. Keskiviikko alkaa yhteisellä lounaalla koululaisten kanssa. Päivään mahtuu myös ulkovalvontaa, jonka jälkeen kouluäijä on tavattavissa koulun kirjastossa reilun tunnin ajan.
 
– Koululaisten ja opettajien toivomusten ja tarpeiden mukaan mennään. Se on hieno tunne, jos pystyy auttamaan, Malmström kertoo.
 
Vaikka kouluäijät ovat nimensä mukaisesti koululaisia varten, ovat he samalla myös linkki koulun ja vanhempien välillä.
 
– Meidän kanssamme voi keskustella mistä tahansa täysin luottamuksellisesti.
 
Jatkuvuus tärkeää
Hakkalan koulun käsityön lehtori ja kouluäijien koordinaattori Aki Pelkonen kertoo toiminnan saaneen positiivisen vastaanoton.
 
– Valtaosa opettajistamme on naisia. He ovat kehuneet kouluäijillä olevan ilmapiiriä suitseva vaikutus, Pelkonen hymyilee.
 
Kouluäijät ovat saaneet kiitosta jopa siinä määrin, että heitä kaivataan lisää mukaan toimintaan. Vaikka Hakkalan kouluäijien kolmen kopla on eläkeläisiä, se ei Malmströmin mukaan ole mikään pääsyvaatimus.
 
– Äijäily perustuu vapaaehtoisuuteen. Kelpuutamme ryhmään kaikki aikuiset miehet, joilla on kyky empaattisuuteen eli välittää lapsista ja nuorista. Heissä on tulevaisuus.
 
Sana kouluäijistä on kiirinyt kulovalkean tavoin myös Hakkalan ulkopuolelle. Esittelykyselyjä on tullut esimerkiksi opettajakoulutuslaitoksista.
 
Kouluäijänä oleminen ei ole kuitenkaan mitään hetken huumaa parrasvaloissa, vaan pitkäjänteistä työtä.
 
– Kouluäijä saattaa olla ainoa keskustelukaveri. Luottamussuhteen rakentamiseksi on jatkuvuus tärkeää eli työhön täytyy sitoutua, Kim Malmström huomauttaa.

Tänään: Trikkiklubeissa on aitoa taikaa

$
0
0
Trikkiklubi keskiviikkona klo 20 Suistoklubilla.
Suistossa on totuttu höristelemään korvia, mutta jatkossa hieraistaan myös silmiä, kun taikurit tekevät temppujaan uudessa klubikonseptissa.
 
– Trikkiklubi syntyi siitä ajatuksesta, että ihmiset pääsevät oikeastaan hyvin harvoin näkemään elävänä taikureiden esityksiä, hankeen puuhamies, hämeenlinnalainen taikuri Martti Sirén kertoo.
 
– Yleensähän me esiinnymme yksityistilaisuuksissa tai firmojen juhlissa. Nyt kokeillaan pari kertaa kevään aikana ja jos homma toimii, jatketaan syksyllä. Vastaavaa klubia on pyöritetty kolme vuotta Tampereella ja samanlaisia on myös alkanut syntyä muuallakin Suomessa.
 
Sirénin mukaan kovan luokan taikurit ovat kiinnostuneita tuomaan taidettaan kaikkien nähtäväksi, joten Trikkiklubi pyörii rakkaudesta lajiin pienellä kulukorvausbudjetilla, joten lippujen hinnatkaan eivät päätä huimaa.
 
Kaksi tähtitaikuria
Sirén toimii iltojen isäntänä ja ennen ensimmäisen klubin alkua hämeenlinnalainen Sini Kaleva tekee lähitaikuutta yleisön joukossa. Tähtivieraina ovat Joni Pakonen ja Jose Ahonen.
 
– Helsinkiläinen Joni Pakonen on taikuri, joka on työskennellyt myös paljon teatterissa. Hän on esiintyjänä heittäytymiskykyinen, mystinen ja hyvin hauska.
 
– Tampereelta tuleva Jose Ahonen on taas äärettömän hyvä mentalisti, joka pyörittää kotikaupungissaan Club Harhaa.
 
Muutakin viihdettä
Sirén muistelee Riku Suokkaan aikanaan Verkatehtaalle lanseeraamia Club Act One -tapahtumia, jotka synnyttivät stand up -kulttuuria Suomeen.
 
– Rikun klubeilla oli ohjelmaa laidasta laitaan ja mekin mielellämme ottaisimme muita esiintyjiä taikureiden rinnalle.
 
– Ainoa rajoite oikeastaan on, että lavatilaa tarvitaan taikureita varten sen verran, että esimerkiksi musiikkiesitysten osalta bändi ei tule kysymykseen, mutta joku mies ja kitara -yhdistelmä tai sahansoittaja mahtuu hienosti. Olisi hienoa saada mielenkiintoisia esiintyjiä luomaan taikureiden kanssa hauskoja ja viihdyttäviä iltoja.
 
Trikkiklubi ke 12.2. klo 20 Suistoklubilla.

Autoa ei kannata seisottaa tolpassa turhaan

$
0
0
Autoa kannattaa lämmittää kun lämpötila on alle plus viiden asteen. Kuva: Juhani Karvonen
Autoa kannattaa lämmittää kun lämpötila on alle plus viiden asteen. Lohkolämmittimellä ei kannata autoa lämmittää yli kahta tuntia.
 
- Tuntikausien lämmittäminen puhumattakaan yön yli lämmittämisestä on turhaa ajanhukkaa ja sähkönkulutusta. Juuri tämän takia monissa taloyhtiöissä tolppapaikkojen lämmittimissä on maksimissaan kahden tunnin jakso, mikä on aivan riittävä. Lohkolämmittimien valmistajat ovat asettaneet maksimilämmitysajaksi yleensä kolme tuntia. Lämmitysajalla ei ole merkitystä, onko kyseessä diesel- vai bensiinikäyttöinen auto, sanoo korjaamopäällikkö Timo Heino Hämeen Autosähköstä.

Kylmäkäynnistys rasittaa konetta

Lohkolämmitin lämmittää auton moottorin sylinteriryhmän vesitilaa. Lämmitysanturit menevät sylinteriin ns. pakkasproppujen kautta ja ne ulottuvat aina jäähdytysveteen asti. Moottoritekniikka on kehittynyt ja harvoista nykyautoista enää löytyy paikkaa lohkolämmittimelle. Lämmityksessä käytetään sen sijasta ns. säteilylämmitintä.
 
Lämmitys joka tapauksessa kannattaa, koska sillä autoilija säästää sekä moottoria että polttoainetta. Kylmäkäynnistys rasittaa tuntuvasti konetta ja vastaa useiden satojen kilometrien ajamista kesäaikaan. Kaikkiin nykyautoihin ei ole mahdollista lohkolämmitintä asentaa, vaan monissa malleissa on säteilylämpöä tuottava sylinteriryhmään kiinnitettävä säteilylämmitin.
 
Teholtaan säteilylämmitin on heikompi kuin lohkolämmitin ja säteilylämmitin vaatii enemmän lämmitysaikaa.

Irrallinen sisälämmitin on riski 

Tehokkain tapa lämmittää auto on asentaa polttoainekäyttöinen jäähdytysjärjestelmän lämmityslaite, joista tunnetuimpia ovat Webasto ja Eberspächer. Laite lämmittää niin auton moottorin kuin sisätilatkin, eli silloin ei tarvitse erikseen sisätilalämmitintä. Webaston käyttövoimana on autosta polttoainejärjestelmästä riippuen bensiini tai diesel.
 
- Puolen tunnin lämmitysajalla polttoaineenlämmitin vie 0,3 desilitraa polttoainetta. Määrä on sama kuin kuin jos moottori kylmäkäynnistetään ilman esilämmitystä.
 
Sisäilmanlämmitin tulee aina pitää telineessään.
 
- Irrallaan jalkatilassa oleva lämmitin on riski, koska se voi kuumentaa esimerkiksi muoviosia. Irtonaisesta laitteesta ei saada myöskään kaikkea hyötyä irti. 
 
Auton päälle kertynyttä lunta tai jäätä ei pidä sulattaa sisäilmanlämmittimellä. Puhallin vain sulattaa lunta ja sulamisvesi jäätyy auton ulkopinnoille.
 
- Ulkopinnoilta valuva vesi voi jäätyä esimerkiksi ovien kohdalle, jolloin ovet eivät enää aukene.
 

Rahapuhetta

$
0
0
Raha on periaatteessa vaihdon väline. Kun teet palveluksen, on sillä rahalla mitattava arvo, jolla voit ostaa joltakin toiselta jonkin muun palveluksen itsellesi. Periaatteessa. Nykyisinhän rahan arvo on teoreettinen, ja mistään kultakannasta ei ole voitu puhua enää pitkiin aikoihin.
 
Suomen valtiolla oli velkaa joulukuun 2013 lopussa 89 738 039 968, 48 euroa. Kolmen vuoden aikana lisävelkaa on otettu reilu 14 miljardia. Ja ensi vuonna valtio näillä näkymin ottaa lisää velkaa yli 7 miljardia.
 
Olen ikäni pyrkinyt elämään sen periaatteen mukaan, että kulutan vain sen verran kuin on varaa. Heikompaa tuollainen velanotto jo vähän hirvittää. Kun eläkepommin jysähtää päälle yhtä aikaa velan takaisinmaksun kanssa, ihmettelen vain, millähän velka aiotaan maksaa takaisin? Ja kuka sen maksaa? 
 
Hallitusta on moitittu päättämättömyydestä, eikä syyttä. Itsekin olen jo odottanut kärsimättömänä rohkeita päätöksiä tämän jahkailemisen sijaan. Hallitus ottaa lisää velkaa - "elvyttää" - eikä kykene ratkaisemaan, mihin mahdolliset säästötoimet kohdistuisivat. Puhumattakaan siitä, milloin säästötoimiin ryhdyttäisiin.
 
Monilla hyväpalkkaisilla sekä suurituloisilla olisi mielestäni varaa tinkiä julkisista palveluista. Tästä voi joku olla eri mieltä, sillä saavutetuista eduistahan ei haluta luopua. Eri asia ovat pienituloiset tai työttömät, he elävät jo nyt sen verran tiukilla, että heihin ei suurimpien säästöjen tulisi kohdistua.
 
Tämähän on ilmeisesti yksi hallituksen kompastuskivistä, sillä jokainen hallituspuolue ajaa omien äänestäjiensä etuja, ja koska yksimielisyyttä ei synny, ei saada aikaan minkäänlaisia päätöksiä.
Kuntien lakisääteiset velvoitteet ovat vain lisääntyneet, vaikka oikeasti niitä pitäisi vähentää.
 
Nykykansalaiset ovat tuudittautuneet siihen Ruususen uneen, että aina on se "yhteiskunta", joka maksaa joutilaiden elannon ja hoitaa vanhukset.
 
Lama-ajan valtiovarainministeri Iiro Viinanen (kok.) puhui maanantaina Hämeen Talviseminaarissa yritysväelle. (Häsa 11.2.) Hän kehotti pääministeri Jyrki Kataista (kok.) panemaan hallituksen ruotuun. Viinanen peräänkuuluttaa valtiolta päätöksiä. Viinanen on sitä mieltä, että kansa on päättäjiä valmiimpi vaikeisiin ratkaisuihin.
 
Elämme parhaillaan yli varojemme. Jos ajattelemme rahaa vaihdantatalouden periaatteen mukaisesti, käytännössä valtio kustantaa nykyistä elintasoa velalla eli palveluksilla, joita kukaan ei ole tehnyt, mutta jotka jonkun on tehtävä joskus tulevaisuudessa. Suomen valtio ei tosin ole ainoa velanottaja maailmassa.
 
Demokratian ongelma, niin meillä kuin muuallakin on, että istuva hallitus pohtii liikaa tulevia vaaleja. Kaikki haluavat härkäpäisesti pitää kiinni vaalilupauksistaan, vaikka maailman taloustilanne on aivan toinen kuin silloin, kun lupaukset on annettu. 
 
Nyt poliitikkojen kannattaisi unohtaa henkilökohtaiset ambitionsa, ja keskittyä miettimään, millä velanotto saataisiin poikki. Velkahan tulisi joskus maksaa myös takaisin.
 

Kesätöiden metsästys on käynnissä täyttä häkää

$
0
0
Mari Pöysti muistuttaa, että sukulaiskontaktit kannattaa aina hyödyntää kesätöitä etsiessä. Kuva: Toni Rasinkangas
Viikko sitten Tavastilassa pidettiin rekrytapahtuma, jossa oli nuorille tarjolla kesätyö- ja opiskelupaikkoja. Viime vuosien tapaan Hämeenlinnan seudulla on tulevaksi suveksi tarjolla noin 1200 kesätyöpaikkaa.
 
- Ei kannata heittää hanskoja tiskiin, jos tapahtuma jäi väliin. Ripeimmät ovat jo hakemuksensa lähettäneet, mattimyöhäiset etsivät töitä vielä huhtikuussa, Mari Pöysti Hämeen työ- ja elinkeinotoimistosta kertoo.
 
Helmikuu on vilkkainta hakuaikaa. Käytännössä nyt olisi otollinen hetki viilata ansioluettelo ja kesätyöhakemus sekä lähettää ne eteenpäin suoraan työnantajille.  
 
- Eniten kesätöitä löytyy kaupungilta ja isoista yrityksistä. Hautausmaat, Ruukki ja Nestle ovat yleisimmät, joihin nuoret hakevat. Myös asiakaspalvelu- ja myymälätöitä on rutkasti tarjolla. Hoiva-alalla on tarvetta myös vanhuksille seuraa pitävistä apulaisista.

Tarjonta on monipuolista

Pöystin mukaan kesätöitä ei ole vielä menetetty, vaikkei vielä olisikaan suveksi töitä hakenut. Paikat kuitenkin hupenevat koko ajan, vaikka osa yrityksistä herää hakemaan kesätyöläisiä vasta maalis-huhtikuussa.
 
- Esimerkiksi jäätelökioskeille on tavallisesti haettu kesätyöläisiä kevään korvilla. Puskaradio on hyvä tapa etsiä töitä, ja sukulaiskontaktit kannattaa aina hyödyntää.
 
Pöystin mukaan väite, että nuorille kelpaisi vain siisti sisätyö, on perätön. 
 
- Mielestäni nuoret eivät ole nirsoja, kuten monesti luullaan. He haluavat töihin tienaamaan omaa rahaa. Piste.
 
Kesätyön ei välttämättä tarvitse olla nurmikonleikkuuta, vaikka se aurinkoisena päivänä mukavaa puuhaa onkin. Esimerkiksi Marli Juissi hakee kesäsomettajia.
 
- On hauskaa huomata, kuin paljon sosiaalista mediaa voi hyödyntää kesätöissä. Se on pirteää vaihtelua työtarjonnassa.
 
Pöysti kuitenkin muistuttaa, ettei kesätöitä kärky pelkästään nuoret.
 
- Joka kesä Hämeenlinnan seudulla työskentelee myös aikuisia ja ulkopaikkakuntalaisia. 

Risto Korhonen tulee viimeinkin kesäteatteriin

$
0
0
Risto Korhonen esiintyi Hämeenlinnan kesäteatterissa myös vuonna 1999, jolloin hän hätyytteli Kariina Kuismaa näytelmässä Keinukallion tanssit. Kuva: Marjukka Vainio
Nykyään Tampereen teatterissa näyttelevä Risto Korhonen teki Riku Suokkaan johtajakaudella Hämeenlinnassa mahtavia roolisuorituksia. Erityisesti kaupunkilaisten mieleen ovat varmasti jääneet roolit menestyskappaleissa Ladies Night ja Autiotalo. Tampereella Korhonen on nähty suurissa ja vaativissa rooleissa, kuten Cyrano De Bergeracina Edmund Rostandin klassikossa.
 
Hämeenlinnan kesäteatterissa Korhonen on ollut aikaisemminkin, mutta ei aivan viime vuosina.
 
- Minulle joku jo leikillään sanoikin, että ei tule enää Kaupunginpuistoon, jos en palkkaa Korhosta, kesäteatterin tuottaja Martti Töttölä myhäilee.
 
- Yrittänyt olen aikaisemminkin, mutta nyt onnisti, kun sain miehen viimein kiinni ja neuvottelupöydän ääreen. Minulla on ensi kesäksi näpeissä loistava näytelmä ja tarvitsen siihen loistavat näyttelijät. 

Väkkärä ja perusmies

Tulevana kesänä Hämeenlinnan Kaupunginpuistossa nähdään siis Okko Leon Orkesteri – The Everlast, josta on jo uumoiltu kassamagneettia. Tällä hetkellä KOM-teatterissa menevä esitys on saanut kehuja niin katsojilta kuin myös kriitikoilta ja teoksen ympärille on kehkeytynyt kuunnelma, kirja sekä elokuva. Lavalle astuvat Korhosen lisäksi Marika Heiskanen, Risto Korhonen, Matti Onnismaa, Kalle Pylvänäinen ja Sauli Suonpää.
 
Marika Heiskanen on Teatteri Siperian taiteellinen johtaja, joka viime kesänä näytti taitonsa niin naisena kuin miehenäkin Hämeenlinnan Kesäteatterissa. Tänä vuonna hän saa päästää irti sisäisen kauneutensa ja herkkyytensä, mutta ennen muuta humoristisen puolensa.
 
Suurin osa hämeenlinnalaisista muistaa Matti Onnismaan myös Hämeenlinnan teatterin Ladies Nightista. 
 
- Marika on oikeasti hauska ihminen ja todella taitava komedienne, Töttölä sanoo.
 
- Onnismaan Matti on taas loistava vastapeluri Ristolle. Ohjaajan kannalta on tärkeää löytää nöihin rooleihin aivan erirytmiset miehet. Risto on vauhdikas mikkihiiri ja Matti taas oikein perusrauhallinen suomalainen mies. 
 
Kalle Pylvänäinen on helsinkiläinen näyttelijä, joka on aiemminkin noussut Kaupunginpuiston lavalle. Porukan kuopus, Sauli Suonpää, aloitti teatteriuransa Hämeenlinnassa ja asuu täällä edelleenkin, mutta viime vuosina hän on työkseen käynyt hurmaamassa Helsingin kaupunginteatterin yleisöä.
 
 

Musiikkipäivät ovat vuorovaikutteiset juhlat

$
0
0
Musiikkipäivillä tunnelmia maalaavat muun muassa Linda Suolahti sekä Reijo Ahosen (vas.) ja Elina Arlinin duo. Kuva: Toni Rasinkangas
Janakkalan musiikkipäivien päänäyttämöille nousee tänä vuonna niin kokeneita konkareita kuin nuoria taiteilijoita.
 
Tulevaisuuden lupaus, turenkilaislähtöinen viulisti Linda Suolahti ei halua olla klassinen pönöttäjä. Kiipulan Kustaanhovissa esiintyvä 24-vuotias taiteilija kertoo olevansa parhaimmillaan saadessaan olla vuorovaikutuksessa yleisönsä kanssa.
 
- Klassisen musiikin puolella esiintyjät tuppaavat olemaan usein jalustalla. Itse otan kontaktia yleisöön pohjustamalla kappaleet asiaan liittyvällä tarinalla, sekä juttelemalla esityksen jälkeen ihmisten kanssa.
 
Suolahden tyyliin ei kuulu myöskään heilua lavalla Linda Lampeniuksen tapaan. Tuskin se edes viulistille sopisi, kun esiintymisrepertuaariin kuuluu muun muassa Bachin, Paganinin ja Sibeliuksen sävellyksiä.
 
- Pianotaiteilija Timo Koskinen saa heilua sitten minunkin puolestani, ensi vuodeksi Saksaan tai Englantiin vaihtoon suuntaava vuoden nuori taiteilija naurahtaa.
 
Vahvoilta naisilta
 
Muistojen bulevardille yleisön johdattavat Turengin kirjaston aulassa Alina Arlin ja musiikkipäivien taiteellinen johtaja sekä harmonikkajyrä Reijo Ahonen. 
 
Naisten päivän kunniaksi luvassa on vahvojen naisartistien, kuten Edith Piafin, Laila Kinnusen ja Anna Puun, materiaalia eri vuosikymmeniltä. Arlin kertoo varsinkin ranskankielenlausumisen olleen täsmähionnassa.
 
- Laulan ensimmäistä kertaa harmonikkasäestyksellä. Biisit kääntyvät omaan maailmaansa, mutta ne ovat täysin tunnistettavia, englanninkielisen soololevynsä pian julkaiseva ahkera keikkailija kertoo.
 
Reijo Ahosen mukaan idea laulu-harmonikka-duosta oli kreisinpuoleinen.
 
- Jostain syystä yhdistelmä kuitenkin toimii, hän hymyilee.
 
Järjestyksessään 24. Janakkalan Musiikkipäivien konserttien sarja tuo mukanaan 45-vuotisjuhlaansa viettävän turkulaisduon Matin ja Tepon. Pyhän Laurin kirkossa äänensä avaa suomalaisen mieskuorotaiteen pioneeriryhmä Ylioppilaskunnan Laulajat. 
 
Musiikkipäivien kyljessä soi myös jazz, kun Mikko Innanen & Innkvisitio sekä ranskalainen Vincent Courtois pistäytyvät Janakkalassa Vapaat Äänet -kiertueellaan. Lisätietoa löytyy osoitteesta www.janakkalanmusiikkipaivat.com/.
 
Janakkalan Musiikkipäivät 8.–16.3.2014
 

Hämeenlinnan ravintolaelämässä riittää monipuolisuutta

$
0
0
Viihdekeskuksen myyntijohtaja Sami Kuittinen kävi alkuviikosta katsomassa remonttia, kun Torin Panimo oli muuttumassa torstaina avattavaksi Ale Baariksi. Kuva: AP Sarjanto
 Erotiikkaakin tarjoava Hannibal kuuluu siihen yhä harventuvaan joukkoon keskustan baareja, jotka ovat auki joka päivä. Kuva: AP Sarjanto
Kaupungin yöelämän tyylistä, tasosta ja tarjonnasta on vilkkaasti keskusteltu muun muassa lehtemme yleisönosastolla. Millaista sitten on harjoittaa ravintolatoimintaa Hämeenlinnan keskustassa, joka joidenkin mielestä on valaistu hautausmaa ja toisten mukaan liiankin vilkas karnevaalipaikka?
 
- Haastavaa se on, talouden taantuminen näkyy alalla ja Viron tuliaisten kanssa tässä tapellaan, Hämeenlinnan Viihdekeskuksen myyntijohtaja Sami Kuittinen pohtii.
 
- Nuoret tulevat aina vain myöhemmin baariin ja harvemmin autoilukunnossa, joten kyllä he varmaan eteläisestä naapurista alkuiltojen lonkeronsa hankkivat.
 
Kuittinen on ollut ravintolakuviossa yli 20 vuotta ja nähnyt kaupungin yöelämässä erilaisia vaiheita.
 
- Tällä hetkellä kaikenlaista tarjontaa on runsaammin kuin koskaan ennen. On HPK:n pelit, Verkatehtaan konsertit ja kaiken päälle sosiaalinen media, joka joillakin tuntuu korvaavan toisten ihmisten tapaamisen kasvokkain.
 
- Viikonloppuisin ihmiset ovat liikkeellä, mutta viikolla on hiljaisempaa joitakin opiskelijabileitä lukuun ottamatta. Iskelmäbaarin karaoke on auki joka päivä ja siellä kyllä käy väkeä.

Uusi ravintola

Torin Panimo sulki viime viikonloppuna ovensa ja alkuviikosta siitä remontoitiin uutta, torstaina aukeavaa Ale Baaria. Panimon laaja sekä laadukas olut- ja siiderivalikoima ja aikuisten seurusteluravintoa -konsepti ei purrut torin alalaidalla. Uusi liikeidea tarjoilee bilemusiikkia katutason tanssilattialla ja alakerran rokkiluolassa sekä halpoja juomia. Kellarissa kuullaan myös elävää musiikkia ja stand up -vetoja.
 
- Kilpailemme erittäin edullisilla juomilla, se on yksi tapa, Kuittinen toteaa.
 
- Ale Baarin nimi kertoo ravintolasta olennaisen. Baari on normaalisti avoinna keskiviikkona ja perjantaista lauantaihin, mutta tämän viikon torstaina on Hakon järjestämät opiskelijabileet.
 
Viihdekeskuksen Sirkus toimii livepaikkana, jossa näkyvät Suomen suurimmat tähtiartistit. Vanhan liiton tanssimusiikin ystävät eivät Kuittisen mukaan enää Hämeenlinnan keskustassa tanhua edes Suvi Teräsniskan keikoilla. Kuittisen aluetta on keskustassa myös Linnan Krouvi.
 
- Monipuolisuudella ja erilaisilla konsepteilla yritetään pärjätä, että jokaiselle löytyisi jotakin. Ja aina kun jotain remonttia tehdään, asiakaskunta kyllä taas aktivoituu.

Ei liikaa paikkoja

Joulun ja uuden vuoden jäjiltä eletään ravintolamaailmassa tammi-helmikuussa kevään hiljaisinta aikaa. Valon lisääntyessä ja sään lauhtuessa ihmiset lähtevät helpommin poikkeamaan myös tuopilla tai ulkona syömässä. Ohjelmalliset illat houkuttelevat arkenakin.
 
- Pitää olla houkutusta ja koukutusta, Piprakakkutalon saliesimies Jaana Hirvonen arvelee.
 
- Albertin kellarissa on tietovisaa, karaokea ja elävän musiikin iltoja. Ruokaravintolan puolella taas yritysasiakkaat järjestävät usein tilaisuuksiaan arkisin. 
 
Joku on joskus laskenut, että Hämeenlinna olisi ravintoloiden asiakaspaikoissa asukaslukuun nähden maan kärkipäässä. 
 
- Voisi ajatella, että aika rajamailla mennään, mutta en sanoisi, että ravintoloita on liikaa. Uskon, että monet erilaiset vaihtoehdot tuovat bonusta ja hyödyttävät kaikkia.
 
Tänä vuonna Pimeän kaupan ilta on Ystävänpäivänä, joten Piparkakkutalossakin odotellaan pöhinää.
 
- Ihmisiä on paljon liikkeellä, joten varmasti useampi poikkeaa ruokailemaan. Pimeän kaupan ilta on todella tervetullut tapahtuma.

Baareista diskoon

Hannibal on nuorison suosima yökerhodisko, jossa esitetään myös eroottista ohjelmistoa. Meno ja meininki painottuu viikonlopulle, mutta baari on silti auki joka päivä.
 
- Sen verran riittää ryhmää arkisinkin, ettei käytäntöä ole tarvinnut muuttaa, yrittäjä Petri Pälsi sanoo.
 
- Aina avoimet ovet on myös tärkeä osa meidän liikeideaamme, kuten myös se, ettei yökerhoomme ole pääsymaksua.
 
Hannibalin arjen vetonauloja ovat keskiviikkoinen strip tease -ilta, black jack -pöytä sekä monet lautapelit aina vanhan liiton Monopolista lähtien. Pälsikin näkee Hämeenlinnan runsaan tarjonnan vain positiivisessa valossa.
 
- Harvat kuitenkaan viettävät iltansa vain yhdessä ravintolassa. Kyllä monet katsovat parikin pubia alkuillasta ja päättävät sitten kierroksensa yhden tai kahden yökerhon kautta.
 

Mierolan grilli työllistää nuoria

$
0
0
 Aurinko tuo meille asiakkaita ja pannukakku on se, mitä ihmiset haluavat täällä maistaa, yrittäjä Piia Parri sanoo.
Mierolan grilli ei ole vain kesäterassi, vaan myös talvinen ateriointipaikka. Asiakkaita grilli kerää Hämeenlinnan lisäksi muun muassa Toijalasta ja Valkeakoskelta.
 
- Aurinko tuo meille asiakkaita ja pannukakku on se, mitä ihmiset haluavat täällä maistaa. Grillille ihmiset saapuvat varta vasten maantieltä tänne ei juurikaan osata poiketa, sanoo yrittäjä Piia Parri.
 
Viime vuonna grillin tiloja kunnostettiin muun muassa uudella maalilla. Seuraava kunnostuksen kohde on keittiö, jota olisi ehdottomasta laajennettava. Nimenomaan paistotasoja pitäisi saada lisää. Kesäisin ruokajonot ovat pisimmillään tunnin mittaiset. Ruuansaannin hitaus ei ole kiinni henkilökunnasta, mutta paistotasot loppuvat kesken. Myös varastotilat ovat käyneet pieniksi ja niitä pitäisi laajentaa. Keittiö ja varasto eivät ole alkuperäisestä juurikaan muuttuneet.
 
Grilliyrittäjät ovat kunnan vuokralaisina tontillaan. Etenkin kesäisin parkkipaikat alkavat loppua.
 
- Parkkipaikkoja ei ole kovin helppo tontille lisää luoda. Muutamana sadan metrin päässä Pälkäneentien varressa on isompi parkkialue, jota ainakin lapsiperheet käyttävät.

Nuorille työpaikkoja

Grilli työllistää kesäisin useita kymmeniä nuoria, heistä nuorimmat alle 15-vuotiaita. Hattulassa on harvoja työnantajia, jotka voivat työllistää 15-vuotiaita.
 
- Viime kesänä työllistimme noin 30 nuorta, osa heistä kahdeksi tai kolmeksi viikoksi. Yksi henkilö on ollut meillä jo yhdeksänä kesänä töissä. Alle 15-vuotiaalla on tarkat lepoajat, mutta häntä voi työllistää muutamaksi tunniksi arkiaamuisin. Meillä on anniskeluoikeudet, minkä vuoksi kassalla pitää olla töissä 18 vuotta täyttänyt. Ensi kesälle kesätyöläisten paikat tulevat hakuun myöhemmin.
 
Jäätelökioski on tarkoitus tuoda grillin pihaan heti kun säät sallivat.
 
- Jos kevät on lämmin, jäätelökioski voidaan avata jo pääsiäisenä.
 
Parri avasi grillin sisarensa Hanna Viitalähteen kanssa vuonna 2005.
 
- Ensimmäisenä kesänä meitä oli töissä kolme omistajaa ja kaksi kesätyöläistä. Sen jälkeen kävijämäärä on vain kasvanut, hattulalaisille tämä on perinteinen paikka kokoontua. Olemme saaneet kiitosta ystävällisestä henkilökunnastamme ja suuresta annoskoostamme.
 

Tänään: Elokuvakerhon kevät jatkuu Mustalaishurmaajalla

$
0
0
Hämeenlinnan Elokuvakerhon kevään esitykset alkoivat. Kevään esitykset ovat torstaisin kello 18.
Tänään torstaina 13.2. on vuorossa kotimaisen mykkäelokuvan klassikko, Valentin Vaalan Mustalaishurmaaja, Suomi 1929.
 
Seuraavaksi 27.2. näytetään rikoselokuva Morsian pukeutui mustaan, ohjaus Francois Truffaut, Ranska 1967.
 
Torstaina 13.3. on vuorossa Louis Mallen elokuva Pretty Baby, Yhdysvallat/Ranska 1977. Kyseessä on tarina vanhan ajan New Orleansista, ilotalosta ja sen elämästä.
 
27.3. nähdään Luchino Viscontin elokuva Maa järisee, Italia 1948, tarina elämästä siinä toisessa Italiassa, Sisilian rannikolla.
 
Torstaina 10.4. on vuorossa Raivaajat, Jan Troell, Ruotsi 1971. Elokuva on toinen osa tarinasta, joka alkoi Maastamuuttajat elokuvan kuvilla, vaikeista oloista Ruotsin maaseudulta, siirtolaisiksi Amerikkaan lähtevistä perheistä.
 
Kevään aloitti jo 30.1. Akira Kurosawan Dersu Uzala.
 
Esitykset Bio Rexissä, Paasikiventie 2, torstaisin kello 18. Pääsyliput 5 €/alle 12-vuotiaat 3 €. Kausikortti 15 € (sis. kaikki elokuvat). Kassa avataan puoli tuntia ennen näytöksen alkua.
Viewing all 557 articles
Browse latest View live