Quantcast
Channel: Kaupunkiuutiset
Viewing all 557 articles
Browse latest View live

"Itse asia unohdettu"

$
0
0
Hämeenlinnan kunnallispolitiikassa liki tasan vuosi sitten puhjenneen ns Levigaten alkuperäinen tietolähde on hyvin harmissaan siitä, että runsaasti julkisuutta saanut tapahtumaketju unohti täysin alkuperäisen ydinasian – kunnallisdemokratian ja rahankäytön kunnallisissa osakeyhtiöissä.
 
Tietolähde halusi nostaa viime talvena yleiseen keskusteluun verovaroin toimivien yritysten rahankäytön ja päätöksenteon moraalin. Lopputulos oli kuitenkin muutamien ihmisten keskinäinen syyttely ja riitely, poliisitutkinta ja edelleen ilmassa leijuva oikeudenkäyntimahdollisuus.
 
- Hämeenlinnassa ei ole vieläkään pohdittu lainkaan itse tällaista matkailua, vaan on intetty matkan sisällöstä ja seurauksista. On ihan hullua, jos tapausta puidaan oikeudessa asti, kun pitäisi keskustella kuntien toimintatavoista.
 
- Kyse on myös mitä suurimmassa määrin yksilön sananvapaudesta. Itse en ole poliittisesti sitoutunut mihinkään suuntaan, mutta yksilönä minulla täytyy olla oikeus kertoa näkemistäni yhteiskunnallisesti merkittävistä epäkohdista.
 
Julkisuudessa on esitetty väitteitä ja epäilyksiä, jotka kohdistuvat tietolähteen motiiveihin sekä faktojen pitävyyteen. Tätä ennen poliisia lukuun ottamatta kukaan ei ole kysynyt suoraan tietolähteeltä tapahtumaketjun taustoja.
 
Levigaten "syväkurkku" sai tietonsa silloiselta kumppaniltaan. Tietolähde kiistää ehdottomasti väitteen kostosta, koska hän oli kanssakäymisessä kumppaninsa kanssa vielä kuuluisan matkan jälkeen.
 
- Motiivini oli pelkästään se, että minun näkemykseni mukaan kaupunkiyhtiöt toimivat tässä tapauksessa kuntalaisten edun vastaisesti. Tekisin vastaavan ratkaisun tänäkin päivinä millä tahansa paikkakunnalla, jos sellainen tulee eteen. Joskus yhteisön etu on laitettava oman edun ja onnen edelle. 
 
- Osakeyhtiöissä piiloudutaan osakeyhtiölain taakse, kun kunnalliseen demokratiaan kuuluu avoimuus ja läpinäkyvyys. Valtionyhtiöillä on raportointivelvollisuus, kunnallisilla yhtiöillä taas ei.

Moraalisesti kestämätöntä

- Mielestäni ei ole moraalisesti ja eettisesti oikein, että kaupunkikonsernin yhtiöiden johtohenkilöt matkaavat veronmaksajien rahoilla ympäri maailmaa ja valtakuntaa, kun samaan aikaan samaiset yhtiöt tuottavat tappiota ja kuntalaisille taloudellisia menetyksiä. Matkailun aikaan paikattiin verovaroin yhtiöiden huonoa taloudellista tilannetta. 
 
- Nimenomaan näiden yhtiöiden pitäisi kehittää ja tukea hämeenlinnalaisia yrityksiä, mutta tällaisella matkailulla rahat viedään aivan muualle kuin kotikaupunkiin. Seminaaripaketti olisi pitänyt ostaa omasta kunnasta, se olisi paikallisten yritysten tukemista, Hämeenlinnan Kaupunkiuutisille asiaa selvittänyt tietolähde perustelee alkuperäistä motiiviaan kertoa matkahanke myös ulkopuoliselle. 
 
Hän pitää hyvin kyseenalaisena myös sitä, että vuoden takainen matka Lappiin pyrittiin tietoisesti salaamaan. 
 
- Salailu oli kiistatonta. Minuakin vannotettiin pitämään suu supussa. Tiedän, että matkaa valmisteltiin salaisesti.
 
- Kun taustalla on kaupunkikonserniyhtiöiden pitkään jatkunut matkailu milloin minnekin (mm. Kiina ja Saksa), tällaista ei voida salata matkan todellisilta kustantajilta, eli hämeenlinnalaisilta veronmaksajilta. Lisäksi tulee voida käydä julkista keskustelua matkojen oikeutuksesta. 

Sidotaan porukkaan

Tietolähde sanoo saavansa oman työnsä kautta usein mahdollisuuden matkata jonkun "piikkiin" ympäri maailmaa, mutta on kieltäytynyt kaikista tarjouksista.
 
- Jos ottaa vastaan tällaisen matkan, on auttamattomasti jonkinlaisessa kiitollisuudenvelassa järjestäjän suuntaan. Ilmaisella matkalla tehdään riippuvaiseksi porukkaan. Se vaikuttaa suoraan tulevaan päätöksentekoon. Kun maksaa matkansa ja itse, ei tällaista yhteyttä synny.
 
Paljon porua synnyttänyt keskustelu kunnallispoliitikkojen "profiloinnista" (henkilöiden taustatietojen selvitys) ei kuulunut viralliseen ohjelmaan, mutta:
 
- Tähän profilointiin ei osallistunut varmaankaan koko seurue, se oli todennäköisesti  jonkun pienen ryhmän sisäinen keskustelu osallistuneita nimeämättä. Mutta tällainen keskustelu siellä varmasti käytiin. Mistä minä muuten olisin kuullut minulle täysin tuntemattomien ihmisten nimiä?
 
- Olen kuullut kumppaniltani päivittäisistä tekemisistä Levillä puhelimitse. Iltapäivätunnit olivat vapaata.
 
- On järkyttävää, kun yksityisten ihmisten taloutta tai perhetilannetta pohditaan edes pienessä porukassa. En ole kuitenkaan itse tehnyt yhtään arvoasetelmaa profiloinnista – se on muiden tulkintoja, esimerkiksi viittaus laittomaan toimintaan.  

Pettynyt päättäjiin

Tietolähde toteaa, ettei Hämeenlinnan ole suinkaan ainoa syntinen, vastaavaa tapahtuu kaikkialla ja kaikilla tasoilla. Tavat ja keinot riippuvat tilanteesta ja toimintaympäristöstä. Valtakunnan tasolla kyse on isommista asioista, pikkukunnissa pienemmistä.
 
- Sehän tällaisessa toiminnassa on selvästi nähtävissä, että ensin on oma etu, sitten puolueen etu, kolmantena tulevat kaverit ja mahdollisesti jo neljäntenä kunnan ja veronmaksajien etu.
 
- Jos olet tämän kaveriporukan kanssa eri mieltä, joudut julkiseen lynkkaukseen. Sinut leimataan häiriköksi ja sopeutumattomaksi.
 

Suurmiehen muotokuva

$
0
0
Loistavaa. Teatteri toteuttaa juhlavuodelle Sibelius-näytelmän, joka saa toivottavasti hilseen pöllyämään.
 
Olisihan tuo voinut mennä monella tavalla. Mikä ettei perinteistä säveltäjäkuvaa ruokkiva historiallinen pukudraamakin olisi maistunut, mutta on hienoa, että käsikirjoitusta pääsee tekemään kiistelty Sibelius-tutkija Antti Vihinen tunnetusti terävällä kynällään. Mitä Sibban kohuttuihin natsiyhteyksiin tulee, en ole koskaan ollut niistä mitenkään järkyttynyt. Asiaa pahemmin tuntematta ajattelen vain, että Saksa oli hänelle musiikillisesti ja henkisesti monella tavalla toinen kotimaa ja sodassa Suomen liittolainen. Kun isänmaamme oli itsenäistynyt vain muutamia vuosikymmeniä aikaisemmin Venäjän keisarivallan ikeestä Sibeliuksen kansallismielisen musiikin tahdissa, on vaikea kuvitella, että Ainolaan erakoitunut 75-vuotias säveltäjä olisi osannut toisen maailmansodan historiallisessa hetkessä toimia tai ajatella toisin. Maallikkomainen mielipiteeni on, että vaikka säveltäjän pelehtiminen Kolmannen valtakunnan kulttuuripropagandan osasena voidaan tuomita, jälkiviisaus on niin kovin helppoa.
 
Harrastelijapelimannina ja lauluntekijänä luen ja kerään intohimoisesti muusikoiden ja säveltäjien elämäkertoja. Teoksia löytyy Bob Dylanista Miles Davisiin ja Ozzy Osbournesta Stravinskiin. Aikamoisia ihmisen irvikuviahan nämä starat enimmäkseen tuntuvat olevan. Kaikki on uhrattu taiteen alttarille ja menestyksen polulla on tallattu kuraan ystävät, puolisot, puolihuolimattomasti väsätyt jälkeläiset ja alkeellisimmatkin periaatteet. Taiteella on kova hinta ja se on maksettu.
 
Itsesyytökset on hukutettu elämällä lujaa ja vetämällä nupit turvoksiin. Ainoa moraali on löytynyt luovasta työstä. Joskus salaa kadehdin tällaista yksisilmäisyyttä, koska se tuntuu johtavan produktiivisuuteen ja taiteellisiin voittoihin, mutta samalla tiedän, ettei se ole minua varten. Kunnianhimo kumpuaa usein sydämessä olevasta tyhjästä aukosta, joka ei koskaan täyty. 
 
Lässyn lässyn lää, joku saattaa ajatella. Voi olla oikeassakin. Ehkäpä perustelen omaa saamattomuuttani ja marginaaliin jämähtämistäni kauhistelemalla niitä, jotka ovat enemmän uskaltaneet ja suurempia tahtoneet.
 
Sibelius näyttäyttyy tässä suurten miesten ja naisten rupusakissa ainakin päiväkirjojensa perusteella kovasti inhimillisenä hahmona. Kuolemanpelko on alati läsnä hänen ajatuksissaan ja viinan kanssa läträäminen hävettää. Ukkeli jättää kylmästi kaikki kaytännön hommat puutarhassa raatavalle Ainolle, rypee itsesäälissä ja leikkii jonkinlaista aatelismiestä, vaikka lähtökohdat ovat paljon vaatimattomammat kuin hän ikinä rohkenee myöntää. Mutta hänessä on myös valtavasti rakkautta ja vanhanaikaista kunniantuntoa. Niillä Janne kyllä tämän maailman Mick Jaggerit pesee mennen tullen.
 

Rouvali johtaa Vanaja-salissa

$
0
0
Santtu-Matias Rouvali on valovoimainen nuori taiteilija, joka aloitti syksyllä 2013 Tampere Filharmonian taiteellisena johtajana ja ylikapellimestarina. Kuva: kaapo kamu

Tasavallan presidentin viime vuoden itsenäisyysjuhlista julkisuuden valokeilaan noussut nuori kapellimestari Santtu-Matias Rouvali johtaa Tampere Filharmoniaa Verkatehtaalla ensi lauantaina. Vuonna 1985 syntynyt Rouvali aloitti orkesterinjohdon opinnot Sibelius-akatemiassa 2007 Leif Segerstamin opastuksella. Ratkaisevan sysäyksen hänen uransa sai syyskuussa 2009, kun hän johti pikahalytyksellä Radion sinfoniaorkesterin konsertin.

Norjalaisen kansallisromantikon Johan Halvorsenin Fossegrimen-sarja tuo lavalle harvoin nähdyn Hardanger-viulun, jota soittaa solistina Ragnhild Hemsing. Pohjoismaista voimaa edustavat myös Nielsenin eloisa Naamiaiset -teoksen alkusoitto ja Griegin monia tunnelmia peilaava musiikki Ibsenin näytelmään Peer Gynt.

Tampere Filharmonia vahvuus kasvoi vuonna 2005 lähes sataan muusikkoon ja se on nyt ainoa täysimittainen sinfoniaorkesteri pääkaupungin ulkopuolella. Konsertit, levytykset ja kiertue-esiintymiset ovat saaneet yhä innostuneemman vastaanoton niin kotimaassa kuin maailmallakin.Tampere Filharmonia on palkittu Ranskassa Cannes Classical Award -levypalkinnolla viisi kertaa. Peteris Vasksin toisen sinfonian levytys sai myös kilpailun parhaana Disc of the Year 2004 -palkinnon. Muita orkesterin levypalkintoja ovat Britannian Sibelius-seuran vuoden 1998 parhaan äänitteen palkinto, Yleisradion Vuoden levy -palkinto 2003 ja 1995 sekä Suomen Ääni- ja kuvatallennetuottajat ry:n Janne-palkinto 2000 ja 1998. Tuorein tunnustus on keväällä 2007 ensi kertaa jaettu Emma-palkinto. Sen sai Jukka Tiensuun musiikkia sisältävä levy.

Konsertin kesto on noin 2 tuntia ja siinä on väliaika.Ohjelmiston esittely on 2. kerroksen lämpiössä klo 15.00.

Tampere Filharmonia la 25.1.2014 klo 16.00 Verkatehtaan Vanaja-salissa.

Leijonat taistelevat myyräntöitä vastaan

$
0
0
Ilpo Inkiläinen (vas.) ja Jyrki Vuolahti esittelevät varpuspöllöille tehtyjä pönttöjä. Varpuspöllö saalistaa tehokkaasti myyriä, jotka tekevät suuria tuhoja taimikoille. Kuva: AP Sarjanto
Myyräkannat ovat vahvistumassa koko Suomessa ja huippu on odotettavissa tulevana syksynä. Metsämyyrät syövät havupuiden kärkisilmuja ja ylimpien vuosikasvainten kuorta. Erityisen maistuvia ovat nuoret taimikot, joissa myyrät saattavat kaluta taimien kuoret ylhäältä alas asti.
 
 
Myyrän tekemiä tuhoja voidaan kuitenkin ehkäistä luonnollisella tavalla hankkimalla alueille pönttöjä varpuspöllöille. Lions Club Kalvola-Iittala on lähtenyt vauhdittamaan tätä taistelua yhteistyössä Kanta-Hämeen metsänhoitoyhdistyksen kanssa. Leijonat toimittavat varpuspöllön pönttöjä niistä kiinnostuneille kotipihaan asti 20 euron kappalehintaan.
 
- Lions Clubin toimintaperiaatteisiin kuuluu hyväntekeväisyys monessa muodossa, Jyrki Vuolahti sanoo.
 
- Pönttöprojekti on auttamishanke jo sellaisenaan ja siitä kertyneet varat lahjoitamme sitten taas eteenpäin paikkakunnan nuorisolle tai vanhustyölle.

Kova metsästäjä

Varpuspöllö on tehokas ja ahkera saalistaja. Pöllöpariskunta saattaa vuoden aikana tappaa 2000 myyrää taimikolta. 
 
- Pönttöjä on hyvä olla pari kappaletta 20 metrin välein, hankkeen alkuunpanija Ilpo Inkiläinen opastaa.
 
- Pöllö pesii yhteen pönttöön, mutta käyttää toisia pönttöjä jääkaappeina myyrien varastoimiseen.
 
Pöntöt kannattaa ripustaa viimeistään helmikuun loppuun mennessä, sillä pöllöjen pesintä alkaa aikaisin keväällä. Toki niitä voi ripustaa myöhemminkin. Lions Club toimittaa pönttöjä myös muille pöllöille ja pikkulinnuille. Projekti on käynnissä marraskuun loppuun saakka. Tilaukset ja tiedustelut Linnan Klapin puhelinnumeroon 050-5868000 tai sähköpostiin linnanklapi@paivarinteentila.fi.
 

Venäläinen ilta Suistossa

$
0
0
TUNNELMISSA. Hannu Riihivaara laulaa Iina Harjulan säestyksellä venäläisiä viihdelauluja ja romansseja. Kuva: AP Sarjanto

Suistoklubilla haetaan venäläisen illanviettotunnelman syvintä olemusta pureutumalla sen perusaineksiin ruokaan ja juomaan, lauluun ja soittoon. Loppuillasta jorataan venäläisen levymusiikin tahdissa.

Illan aluksi bassobaritoni Hannu Riihivaara esittää venäläisiä lauluja pianisti Iina Harjulan säestyksellä.

– Ohjelmistossa on viihdekappaleita ja romansseja, jotka laulan venäjäksi, Riihivaara kertoo.

– Siellä on suomalaisille tuttuja lauluja, kuten Oi niitä aikoja ja Metsässä ei liikahda lehtikään. Luvassa on kaunista musiikkia ja suuria tunteita.

Tämän kahdesta setistä koostuvan kokonaisuuden jälkeen Harjula soittaa muutamia soolokappaleita venäläisiltä säveltäjiltä. Sitten on vuorossa oopperalaulaja ja kitarataituri Nikolai Grohovski. Sibeliusakatemian ja Pietarin konservatorion kasvatti tulkitsee yleisölle Georg Otsin suosituimpia sävelmiä, joiden tahdissa pääsee myös tanssimaan. Illan aikana voi maistella venäläistä ruokaa ja pikkusuolaisia. Loppuillasta ja yöstä laitetaan jalalla "venäjästi" DJ JP:n ohjastuksella. Tunnelma tulee olemaan aito ja jäljittelemätön, myös baarivalikoiman puitteissa.

Venäläinen ilta klo 20 alkaen Suistoklubilla.

 

UP nostattaa nukkuvan juhlakansan jaloilleen

$
0
0
Jani Suomalainen (vas.) antaa viime hetken vinkit vuorovastaavana toimivalle Anna Kaunoselle. UP Cafen on määrä aueta lähipäivinä. Kuva: Janita Hirvihuhta
Tuhannessa neliössä yökerho, baari ja cafe. Satapaikkainen kesäterassi kävelykadulla ja kattokerroksen tilaussauna. Näistä elementeistä rakentuu maaliskuussa avattavan UP Cafe Bar Club- ravintolan runko. 
 
Vielä kun samojen saranoiden sisään sysätään Dj Reino Helinin tahdittama tanssilattia, katutason baariin karaokea ja kävelykadulle Cafe terasseineen, alkaa konsepti olla kirvesmiehiä vaille valmis.

Täydelliset tilat

Uunituore ravintoloitsija Jani Suomalainen, 40, on pitkän uran autokauppiaana tehnyt hämeenlinnalaisyrittäjä. Ajatus ravintoloitsijan saappaisiin hyppäämisestä lähti liiketilasta.
 
- Ei tällaisia tiloja ole Hämeenlinnassa kuin muutamia. Erinomainen sijainti katteen vieressä kävelykadulla ja uudet tilat kahdessa kerroksessa, terassia unohtamatta. Seinät suorastaan huusivat ravintolaa sisälleen, Suomalainen selvittää.
 
Lisäksi mies oli laskeskellut, ettei kaupunkimme ei ole saanut liki kymmeneen vuoteen tuoreissa tiloissa toimivaa yökerhoa, mikä lopulta sinetöi hänen päätöksen. 
 
- Tilausta vastaavalle paikalle on selkeästi ollut, mutta rohkeus yrittää puuttunut, Suomalainen summaa.

Neljä eri maailmaa

Konsepti koostuu neljästä toisiaan tukevasta elementistä.
 
Vielä vaiheessa oleva Heikkilän entinen tila odottaa yökerhoa ja pubimaisen baarin on tarkoitus asettua Eilan Laukun jättämään tyhjiöön. 
 
Koko talo saadaan Suomalaisen mukaan auki viimeistään huhtikuussa ja satapaikkainen terassi rakentuu säiden niin salliessa.
 
Maistiaisia paikasta saa jo aiemmin.
 
- UP Cafen on määrä aueta lähipäivinä, ja UP tilaussaunaa voi varata vaikka heti, kahvilan vuorovastaava Anna Kaunonen muistuttaa.
 
UP:n kokonaisuus tulee tarjoamaan reilusti toistakymmentä uutta työpaikkaa kaupunkiimme. Hyvä henkilökunta ja priima palvelu onkin se, millä Suomalainen haluaa erottua edukseen.
 
- Takaamme tasokasta ja viihdyttävää vapaa-ajanvietettä hyvin palveltuna kaikille kaupunkilaisille.
Kohderyhmäksi valikoituu varmastikin nuoret aikuiset, mutta uskoakseni erityyppiset ravintolamaailmat tarjoavat viihdettä varttuneemmallekin väelle.

Puhtaasti hämeenlinnalainen

Kilpailua Suomalainen pitää lähinnä hyvänä asiana.
 
- Ajattelen, että jokainen uusi yrittäjä alalla on lopulta piriste kaikille. Kate tuo asiakasvolyymia kaupunkiimme ja siihen on pystyttävä vastamaan. En näkisi mitenkään huonona ajatuksena, vaikka ravintoloita tulisi lisääkin kävelykadulle. Keskittymät palvelevat kaikkia, mies pohtii.
 
Myös juoruille Sedu Koskisen liittymisestä UP:n kuvioon viittaa Suomalainen kintaallaan.
 
- Kyllä tämä kokonaisuus on puhtaasti hämeenlinnalaisomistuksessa, mies vakuuttaa.
 
Tulevaisuuteen ravintoloitsija katsoo toiveikkaana. Nöyrä ja työteliäs asenne, innovatiivisuus ja keskittyminen omaan tekemiseen ovat miehen mukaan avainsanat siihen, että väki viihtyisi UP:ssa vielä vuodenkin päästä.
 
Kahvikoneenkahvassa roikkuva Kaunonen on samaa mieltä.
 
- Kyllä tämän kokoiseen kaupunkiin kahvilaa ja baaria mahtuu, yökerhoista puhumattakaan. Mutta siltikin, nyt loppui se sirkustelu! Anna nauraa.
 
Janita Hirvihuhta
 

 

Vaaditaanko uusi kattaus?

$
0
0
Vanhustenhoito nousi alkuviikosta taas (!) kerran valtakunnalliseksi puheenaiheeksi. Tv-ohjelma kyseenalaisti jälleen hoitajien riittävyyden, vanhusten asumisolot ja pieneltä osin jopa henkilökunnan työmoraalin.
 
Henkilökunnan osalta kyse on kuitenkin pienestä osasta. En luule, vaan tiedän suurimman osan vanhusten hoitotyössä työskentelevistä olevan kutsumusammatissaan, jos sellaista ylipäänsä enää nykyisin on.
 
Tekeviä käsiä on useimmiten turha syyllistää, he venyvät usein pitemmälle kuin työnantaja antaa lupaa. On nimittäin tosiasia, että työantaja suorastaan kieltää tekemästä ”tuota tai tätä”, vaikka vanhusta auttava ihminen näkee avun tarpeen olevan juuri siinä ”tuossa tai tässä”.
 
Tiukimmillaan linja on, että kotona piipahtava hoitohenkilökuntaan kuuluva lykkää lääkkeet poskeen, kohentaa tyynyä, lämmittää mikrossa puuron ja häipyy seuraavaan paikkaan. Mitä muuta ehtii, kun työpäivässä on yli 20 kotikäyntiä. Muita siellä ei sitten edes piipahda.
 
Vanhuksen mattoja käytetään ulkona ehkä kerran tai pari vuodessa. Se on enemmän kuin vanhuksen omat ulkoilukäynnit.
 
Laitoshoidon rahoja supistetaan valtakunnallisesti satoja miljoonia euroja. Kotihoitoon pyritään laittamaan lisäresursseja. Käytännön tekijöiden mielestä se ei näy missään. Työtaakkaa on kyllä lisätty valtavalla kirjaamisvimmalla. Joka ainut asia täytyy olla tietokoneen järjestelmissä (joiden käyttöä ei opeteta), mutta vanhuksen kodin lattiaa ei saa lakaista!
 
Kovin on hyvä tärkeysjärjestys. Kyllä ei ole järkeä.
 
Vanhustenhoidosta on puhuttu jo vuosia. Sinä aikana on syyttelyn ohella säädetty lakeja ja annettuja ohjeita. On tehty tarkastuskäyntejä laitoksiin, kampanjoitu vapaaehtoistyötä vanhusten avuksi. Kuluvalla viikolla yksi silmätikuista, Attendo, järjesti pika-aikataululla avoimia ovia ylläpitämiinsä laitoksiin ympäri valtakunnan. Julkikuvaa kirkastetaan.
 
Siitä huolimatta saamme kuulla näitä kauhukertomuksia hoitolaitoksista, joissa hoitotyö ja vanhusten asumisen edellytykset eivät ole kunnossa. Ilman lähiomaisia olevat laitoksen kellariin sijoitetut vanhukset eivät pitäisi olla tätä päivää. Silti näin tehdään. Säilötään, mutta ihminen unohdetaan.
 
Lähimmäisenrakkautta?
 
Kun näistä asioista päättävät johtajat, virkamiehet tai vaaleilla valitut poliittiset päättäjät saavat ravintolassa omasta (!) mielestään huonolaatuisen annoksen, niin mitä he tekevät? Palauttavat tarjoomuksen takaisin keittiöön kipakalla palautteella höystettynä. Syömäkelvotonta, liian suolaista, raakaa, palanutta.
 
Asiakas ei ole tässä tapauksessa tyytyväinen saamaansa palveluun. Huonosti tai välinpitämättömästi tehtyyn työhön ei pidäkään tyytyä.
 
Vanhustenhoidossa ei pidä mennä valittamaan älyttömässä kiireessä töitään paiskivalle henkilökunnalle, vaan laitoksen johdolle ja päättäjille.
 
Epäkelvon ravintola-annoksen palauttava nirppanokkainen päättäjä ei tyydy pelkkään henkilökunnan selittelyyn, vaan vaatii uutta ja parempaa annosta.
 
Tehokas keino laadun parantamisessa ovat laadukasta hoitoa pyytävät omaiset. Nykyisen heitä kutsutaan ”hankaliksi omaisiksi”.
 
Pitääkö kansalaisten tyytyä huonolaatuisen palveluun vanhustenhoidossa. Ei pidä. Ei pidä tyytyä myöskään pelkkiin selittelyihin ja pyrkimykseen paremmasta. Tarvittaessa on saatava uusi kattaus.

Mitä kuuluu Kattilalle?

$
0
0
KOHTA MUUTETAAN. Kattilan asukit Minni (vas.), Rousku ja Rehti siirtyvät muiden kavereidensa kanssa noin kuukauden päästä alakertaan remontoituihin tiloihin.
UNOHDETTU. Tanja Kuisma silittelee Jukolasta löydettyä Säihkysilmää, joka on väliaikaisesti eristyksissä pissaongelmansa takia. Katin omistaja on tiedossa, mutta hän ei ole enää kissaansa kotiin hakenut.
KUKA HALUAISI MINUT? Löytö oli jätetty pahvilaatikossa Kattilan oven taakse. Kissa on kiltti ja seurallinen, mutta se kärsii ravintoallergioista. Siinä on ollut jollekin ilmeisesti tarpeeksi syytä lemmikin hylkäämiseen.
Keskiviikkoiltana sattui tyypillinen tapaus. Kissakoti Kattilan talovastaava Tanja Kuisma sai tuttavaltaan soiton kerrostalon tyhjässä asunnossa maukuvasta kissasta.
 
– Omistaja oli saanut häädön kaksi viikkoa sitten ja jättänyt kissan sinne yksinään, Kuisma kertoo.
 
– Asunto oli hirveässä kunnossa, eläin todella arka ja tietenkin nälkäinen. Huoltomies yritti ensin saada kissaa mukaansa, mutta sehän puri häntä kädestä läpi, joten menin paikalle ja toin sen tänne meille. Nyt Iltatähdeksi nimeämämme kissa on turvassa talolla rauhoittumassa ja pian etsimme sille hyvän ja turvallisen kodin, jossa se saa huolenpitoa ja rakkautta.
 
Ilmoitus kissan entisestä omistajasta on tehty valvovalle eläinlääkärille ja samoin rikosilmoitus eläinrääkkäyksestä ja heitteillejätöstä.
 
– Tällaiset tilanteet ovat meille ihan tavallista arkea. Kissoja jätetään jatkuvasti pahvilaatikossa oven taakse.
 
– Kaupunki on tehnyt löytöeläinsopimuksen Parolaan, mutta eivät Hämeenlinnan ihmiset kissoja sinne vie. Eläinhoitola saa könttäkorvauksen, tuli kissoja tai ei, mutta me joudumme pärjäämään ilman kaupungin avustuksia.
 
200 uutta kotia
Hämeenlinnan Kissojen Ystävät -yhdistyksen löytöeläinkoti on perustettu vuonna 1995. Kattila toimii vanhan perunajauhotehtaan kolmannessa kerroksessa Vanajantie 10: ssä.
 
– Olemme tehneet alakerrassa remonttia ja muutamme sinne jossain vaiheessa ensi kuussa. Saamme siinä mielessä paremmat olosuhteet, että täällä yläkerrassa on aika kylmä ja pesutilat ovat todella huonot.
 
Kattilassa on tällä hetkellä noin 70 karvapäätä. Lisäksi kotihoidossa on kolme pentua. Kuisman mukaan kaikki kesyt kissat, joiden omistajaa ei löydy, tulevat ajan saatossa saamaan uuden kodin.
 
– Viime vuonna lähemmäs 200 kissalle löytyi uusi omistaja, Kuisma laskeskelee.
 
– Kattilasta löytyy myös pitkäaikaisia asukkeja, joista jotkut ovat asuneet meillä yli 10 vuotta. Meille ovat tervetulleita niin sanotut sosiaalitapauksetkin, eli kuolleiden omistajien lemmikit tai eläinsuojelurikoksista kärsineet eläimet, jotka eivät helposti opi luottamaan ihmisiin.
 
Kummiksi katille?
Kattilassa toimii tällä hetkellä Kuisman lisäksi 8 vapaaehtoista. Tärkeä osa Kattilan arkea ovat kissojen kummit, joita on parikymmentä kappaletta. Kummit ovat ihmisiä, jotka eivät allergian tai jonkun muun syyn takia voi ottaa omaa kissaa. Myös arkojen tai sairaiden kissojen on hankalaa saada uutta kotia. Kummi voi lahjoittaa kummikissalleen rahaa esimerkiksi eläinlääkärikuluihin. Summa on vapaavalintainen.
 
– Arkojen kissojen kohdalle totutteleminen ottaa aikansa, mutta hyvin usein kissa lopulta kesyyntyy, Kuisma vakuuttaa.
 
– Silloin monet kummeista sitten ottavatkin lemmikin kotiinsa.
 
Kattilasta hankittu karvainen kaveri maksaa 100 euroa. Aikuisella kissalla hinta sisältää eläinlääkärin tarkastuksen, 2 madotusta, rokotuksen sekä kastraation tai sterilisaation.
 
Henkisesti rankkaa
Kattila elää kädestä suuhun -budjetilla ja sinnittelee vapaaehtoisten työllä sekä yksityisten ihmisten lahjoituksilla. Löytöeläinkodin toimintaa voi tukea paitsi rahallisesti ja jäsenmaksulla, myös lahjoittamalla kirpputoritavaraa tai kaikenlaisia tarvikkeita pesuaineista petivaatteisiin.
 
Kuisma on ollut mukana Kattilan elämässä jo kymmenen vuotta. Välillä hän on ollut poissa, mutta aina on veri vetänyt takaisin.
 
– Tässä hommassa pitää olla vähän hullu. Toisaalta melkein vihaan tätä työtä, Kuisma tunnustaa.
 
– Ihmisten julmuuden näkeminen ottaa koville ja on henkisesti rankkaa. Loppujen lopuksi tämä kaikki kuitenkin antaa niin paljon enemmän kuin ottaa.
 
Kissakoti Kattila löytyy Facebookista ja nettisivut osoitteesta http://kissakotikattila.blogspot.fi/

Asukasystävällisyys ykkössijalla

$
0
0
”VANAJAN KOSKETUS”. Rakennusyhtiö Jatke Oy:n ehdotus nousi voittajaksi uimahallin alueen ideakilpailussa.
Rakennusyhtiö Jatke Oy:n ehdotus ”Vanajan kosketus” nousi kärkikolmikosta voittajaksi uimahallin alueen ideakilpailussa. Voittaja jatkaa kumppanuuskaavoittajana yhdessä kaupungin kanssa.
 
– Engelinrannan kaava painottuu asuntorakentamiseen ja jalankulkijaystävällisyyteen, sanoo Rakennusliike Jatke Oy:n suunnittelutiimin jäsen ja kilpailutyössä liikennesuunnittelusta vastannut Seppo Karppinen.
 
Engelinrannan ja uimahallin ympäristön suunnitelmassa kevyen liikenteen yhteys jatkuu katkeamattomana lännestä Vikmanin lahdelta niemen ympäri itäosaan.
 
– Paasikiventien uusi linjaus mahdollistaa rantatorin - eteläosa puistoalueesta kehitetään kaupunkiliikuntapuistoksi. Rakentamisessa on kaiken kaikkiaan haluttu säilyttää puistomaisuus.
 
Uusilla maamerkeillään, uimahallin kylkeen suunnitellulla kotihotellilla ja laajentamiseen tähtäävällä kauppakeskuksella, Citymarketilla erikoismyymälöineen Engelinranta luo kaupunkiin uudenlaisen sisääntulon.
 
Ranta-alue ei Karppisen mukaan riitele moottoritien katteelle pian valmistuvan Hämeenlinna-keskuksen kanssa.
 
– Suunniteltuine kivijalkakauppoineen, kahviloineen ja terasseineen alue sijoittuu luontevasti niin kaupungin vanhaan keskustaan kuin moottoritien katteen rakennuksiin.
 
Uimahallin alueen suunnittelusta järjestetyssä arkkitehtikilpailussa kärkeen noussut Rakennusyhtiö Jatkeen ryhmän Vanajan kosketus oli yksi kolmesta kärkeen nostetusta ja yhdeksästä kisaan osallistuneesta työstä.
 
Avoimet näkymät
– Kaupungin keskustan lisäksi haasteita Hämeenlinnassa ovat kaupunkia jakavat moottoritie ja Vanajavesi, sanoo rakennusyhtiö Jatke Oy:n toimitusjohtaja Hannu Lokka. Voittajatyössä hän mainitsee haetun Hämeenlinnan kokoisessa kaupungissa taloudellisesti toteutettavia ideoita ja rakentamisen konsepteja.
 
– Pyrkimyksenä on katujen linjauksissa jatkaa ruutukaavaperiaatetta avoimena ja puistomaisena korttelirakenteena - pitää näkymät tunnistettavina. Säilyttää läpikuljettavuus talojen sijainnin portaittaisuudella.
 
– Rakentaa alueesta taloudellisesti realistinen kokonaisuus, jossa toteutuvat asuminen, työpaikat, palvelut ja harrastukset. Sijoittaa alueelle asunto- ja vapaa-ajan korttelit, tapahtumatori, venesatama ja puistot.
 
Engelin alueen ideakilpailun tuloksista järjestetyssä tiedotustilaisuudessa puhunut apulaiskaupunginjohtaja, kilpailun tuomariston jäsen Juha Isosuo vakuutti alueen keskeisyyttä kaupungin kehittämisessä: Engelinranta tulee olemaan kaupungin käyntikortti ja markkinakortti.
 
Voittaja tulee jatkossa olemaan kaupungin kaavoituskumppani. Yrityksellä on mahdollisuus hankkia kaavoitetusta Engelinrannasta käyttöönsä kaksi tonttia käypään markkinahintaan.
 
Puhtaalle maalle
Tilaajajohtaja Päivi Saloranta kiittää voittajatiimin työtä sen taloudellisesta ja teknisistä ratkaisuista muun muassa liikenteen osalta. Hän kuitenkin muistuttaa, että kilpailun voitto kohdentuu uimahallin lähiympäristöön, muilta osin koko alueen suunnittelu etenee kaavoituksen myötä ja eri kilpailutöistä kootaan parhaita ideoita lopputulokseen. Voittanut työ ei siis sellaisenaan kuvaa tulevaa kaavasuunnitelmaa.
 
Jatke on tiimeineen lähtenyt ideoinnissa pilaantuneen maaperän puhdistamisesta ja esittää työn tehtäväksi kokonaisuutena, sähköisillä ja kemiallisilla menetelmillä ilman maanvaihtoa. Rakennettaessa ei maanpinnan alapuolelle sen mukaan mentäisi lainkaan.
 
Uimahallin korjaustyöhön rakennusyhtiö esittää yksityisen sektorin investointia rakennuksen energiaratkaisujen parantamiseen. Uimahallia esitetään laajennettavaksi noin 2150 neliömetrillä ja uusilla liikuntapalveluilla.
 
Eteläranta Oy:n toimitusjohtaja Leena Kähkönen vakuuttaa, että kaupunkilaisia kaavoituksessa kuullaan herkällä korvalla. Kehitettävää kaavassa on voittajatyönkin osalta, jatkosuunnitelmissa huomioidaan myös muissa kilpailutöissä käytettyjä oivalluksia.
 
Pääpalkinnon lisäksi kaupunki palkitsi arkkitehtuurikilpailussa kunniamaininnalla Lemminkäisen ja Rakennusliike Pohjolan esitykset.
 
Työt Engelinrannan alueella käynnistyvät vielä tämän vuoden puolella, Hämeenkaari puretaan marraskuuhun mennessä.

Kevyt urheilukatsaus

$
0
0
Olen listannut oheen viimeaikojen mieleenpainuvimmat urheilutapahtumat. Näkökulma on puhtaasti omani, ja hyvin puolueellinen.
 
Tärkein yksittäinen urheilutapahtuma on, tietysti näin hevosihmisenä, viime sunnuntaina Pariisin Vincennesissä ajettu kansainvälinen ravien suurkilpailu Prix d'Amerique. Viivalla oli valjakoita niin Ranskasta, Norjasta kuin Ruotsistakin, mutta yhtään suomalaisravuria tai -ohjastajaa ei ollut mukana. Kuinkas sitten kävikään, voitto meni Ruotsiin. Stefan Hultmanin valmentama ori Maharajah sekä ohjastaja Örjan Kihlström nappasivat tuon himoitun palkinnon isäntämaan valjakoiden nenän edestä.
 
Eli ruotsalaiset ovat Hannu Hanhia tässäkin lajissa.
 
Poikkeuksena ruotsalaisten satumaisessa urheilumenestyksessä on taannoinen nuorten leijonien jääkiekkokoitos, mutta kyseessä on siis vain se kuuluisa poikkeus, joka vahvistaa säännön.
 
Jääkiekkoon liittyi minulla äskettäin hankala henkilökohtainen dilemma, kun entisen kotikaupunkini joukkue Saipa päihitti nykyisen kotikaupunkini HPK:n lukemin 3–0. Kumpaa tässä nyt siten kannattaisi, olisinko iloinen vai surullinen? Onpa tämä fanittaminen vaikeaa.
 
Asiaan liittyy vielä sekin pointti, että Saipahan rämpi vuosikausia pudotuspeliviivan tuntumassa. Nyt joukkue näyttää olevan nousussa. HPK:n peli sen sijaan tuntuu tahmealta. Eli kulloinenkin kotijoukkueeni näyttää olevan aina altavastaajan asemassa. Pahaa karmaa?
 
Kaikki urheilulajit ovat periaatteessa kiinnostavia, jos niihin perehtyy, ja varsinkin, jos niissä tulee menestystä.
 
Formulakausi alkanee pian? Ainakin Räikkönen ajaa tänä vuonna hienonvärisellä autolla.
Jotkut yksittäiset huippusuoritukset ovat säväyttäneet. Jalkapalloilija Teemu Pukki loisti maalillaan Skotlannin valioliigassa. Pukin hieno yksilösuoritus jalkapallon MM-karsinnassa on iskostunut jopa meikäläisen takaraivoon.
 
Myös Anssi Koivurannan voitto Keski-Euroopan mäkiviikon Innsbruckin osakilpailussa oli makea. Ampumahiihtäjä Kaisa Mäkäräinen on myös ilahduttanut suorituksillaan.
 
Mutta jos menestystä ei tule, kiinnostukseni hiipuu. Tanja Poutiaisen vaisuus on vähentänyt intoani alppilajeihin. Ja suomalaishiihtäjät valmistautuvat Sotshin olympiakisoihin. Siis ketkä?
 
Varsinaisesti olympiamenestystä on kai odotettavissa vähän rennommissa lajeissa, freestylessä ja lumilautailussa, joten jään odottamaan coolia mitalisadetta.
 
Laskettelu on tänä talvena osoittautunut poikkeuksellisen vaaralliseksi lajiksi julkimoille. Kaikkien tiedossahan on ex-formulakuskin Michael Shumacherin surullisenkuuluisa kaatuminen rinteessä. Shumia pidetään ilmeisesti edelleen koomassa.
 
Myös Ruotsin kruununprinsessa Victoria kaatui laskettelurinteessä. Hän loukkasi jalkansa, mutta kaikki voivat huokaista helpotuksesta, sillä prinsessan jalkavamma ei osoittautunut vaaralliseksi. Myös edustustehtävät sujuvat, vaikka jalka onkin tuhdissa paketissa. Heja Sverige igen!
 
Tähän on hyvä päättää tämä syväluotaava urheilupaketti.
 

Etätyö ei toimi kaukalossa!

$
0
0
Maalintekopeli, sota-alue, ykkössektori, maalivahdin työn vaikeuttaminen, toimita kiekkoa maalille… onhan näitä, pässin päitä. Kaikkea on varmasti yritetty, mutta otan silti kovaa kontaktia maalinteon perusasiaan, koska nyt ollaan kaukana kohteesta.
 
Maalinteko ei ole ikinä helppoa, koska -yllätys yllätys- siellä on toinen joukkue hankaloittamassa tekemistä. Vanha totuushan on, että on helpompi rikkoa kuin rakentaa. Tämän vuoden puolella oranssi joukkueemme on pelannut 11 ottelua, maalierolla 21–29. Maalinteon tuskaisuus on ollut koko kauden mittaista, lukuun ottamatta muutamia suonenvetoja yksittäisissä otteluissa. Tein epävirallista taustatutkimusta tämän vuoden peleistä ja molempien joukkueiden maaleista.
 
HPK teki yhden! maalin kun oma pelaaja oli omalla sijoittumisellaan häiritsemässä maalivahdin näkemistä. Vastustaja teki seitsemän ns. maskimaalia. Maalivahdista ponnahtaneita kiekkoja oranssi oli lyömässä sisään kaksi kertaa, kun vastustaja teki kuusi riparimaalia. Aika surullista faktaa, kun pelataan niin tärkeitä pelejä, että yksi lisämaali per ottelu voi tehdä paljon paremman lopputuloksen.
 
Nyt on legendaaristen paskamaalien aika, jos halutaan pelata kliimaksipelejä keväällä. Tähän videoiden tuomaan varmistukseen kun lisätään liigan tehottomin ylivoima, niin ongelma ja ratkaisu ovat samassa paketissa. Arpanoppaylivoima on hienon näköistä, mutta eiköhän sitäkin ole sahattu jo luuhun asti? Maalivahtien yllättäminen suoralla laukauksella on harvinaista, tarvitaan isoja takapuolia peittämään kiekon lähtö tai poikittaisia liikemaskeja peittämään kiekon tulo. Jos pystytään molempiin, niin meillä on kaksi pelaajaa valmiiksi maalilla odottamassa maalivahdista putoavaa hedelmää.
 
Koska tällä kaudella ei joukkueesta löydy yhtään suoranaista uhkaa siniviivalle, niin maalinedustan pelaaminen korostuu entisestään. Vaikka kiekkojen plokkaaminen onkin nykyään jokailtaista ja kiekon maalille saaminen haastavaa, niin silti siellä on se paras mahdollisuus tehdä maaleja. Jos on vaikeaa, yksinkertaista peliä. Jos et tiedä mitä teet, toimita kiekko maalille. Mennessäsi maalille tapahtuu hyviä asioita. Perusasioita jääkiekossa, on ollut ja on edelleen! 
 
Jokaisessa joukkueessa on pelaajia jotka eivät viihdy maalin edessä tai mukavuusalueensa ulkopuolella. Mustelmat eivät kuulu lempiväreihin ja tiukoissa peleissä katoavat kuvasta. Miksi liigajoukkue olisi erilainen, katsomosta katsottuna ei ole! Nyt onkin valmennuksen suurin tehtävä löytää oikeat pelaajat oikeille paikoille. Kaikki on onneksi vielä itsestä kiinni.
 
Ugh!
 
Marko Syrjälä

"Harrastajamäärät on pidettävä edelleen isoina"

$
0
0
Jorma Ijäs (vas.) ja Markku Ruohomäki painottavat laajojen massojen mukaan saamista, jotta nuorista löytyisi myös huipputason osaajia. Kuva: Kari Karppinen
Hämeenlinnalaiset palloilulajien vaikuttajat, Hämeenlinnan Jalkapalloseuran puheenjohtaja Markku Ruohomäki sekä pitkään eri valmennus- ja johtotehtävissä jääkiekon puolella toiminut Jorma Ijäs ovat huolissaan harrastajamäärien kehityksestä. Jalkapallon puolella harrastajamäärä on pysynyt melko vakaana, mutta jääkiekkoilussa määrä on laskenut parissa vuosikymmenessä.
 
Samalla he kiinnittävät vakavasti huomiota siihen, miten valmennus järjestetään lajien sisällä. Valmennuksen järjestelyt eivät läheskään aina tue massojen pysymistä mukana suosikkilajeissa.
 
- Nyt ei kilpailla enää lajien kesken, vaan kisaillaan yleensä nuorten vapaa-ajasta. Jos seuratoiminta ei kannusta lasten ja nuorten innostusta, urheilu häviää nopeasti kilpailun kiinnostuksen kohteista, kaksikko pohtii.
 
He ovat miettineet asiaa yli lajirajojen. Lajien keskinäisessä kilpailussa tai yhteistyössä he eivät näe mitään pahaa, päinvastoin.
 
- Nuorimpien pitääkin harrastaa monipuolisesti. Ongelma on nimenomaan siinä, että lapset ja nuoret saadaan pidettyä mukana liikunnassa ja urheilussa, Markku Ruohomäki kokee nykytilanteen.
 
Molempien lajien edustajat painottavat voimakkaasti sitä, että joukkuelajeissa on kiinnitettävä erityistä huomiota juuri joukkuemenestykseen.
 
- Etenkin nuorimmille koko joukkueen menestyminen on se isoin asia. Sen vuoksi kaikille täytyy antaa myös valmennuksen puolelta hyvät lähtökohdat. Joukkuelajeissa ikäluokan kaikille pelaajille on tarjottava samanarvoista ja tasapuolista valmennusta. Lapset ja nuoret kyllä itse tietävät ja ymmärtävät, kun heidät jaetaan tasojoukkueisiin. Tasapuolinen perusta pitää massat mukana, kaksikko pohtii.
 
- Jos lajissa ei ole mukana suuria joukkoja, ei löydy myöskään aikuisiän huippu-urheilijoita. Tämä on fakta, Ruohomäki painottaa.

"Harrastajat häviävät"

Vuodesta 1979 nuoria valmentanut, useammankin seuran junioripäällikkönä toiminut Jorma "Patu" Ijäs harmittelee samojen virheiden uusiutumista säännöllisin väliajoin.
 
- Kymmenen vuoden välein on menty kilpailu edellä, eli on keskitytty vain huippuyksilöiden etsimiseen ja valmentamiseen. Sen jälkeen palataan ikäluokan tasapuoliseen kehittämiseen. Kun nuoremmissa aikansa kohelletaan pelkästään kilpaurheilullisesti, huomataan harrastajien häviävän toiminnasta. Sen seurauksena koko touhu tulee entistä kalliimmaksi, "Patu" laskettelee.
 
- Parhaat tulokset valmennustyössä olen saavuttanut pitämällä koko ikäluokka vastuuvalmentajan ja tiimin näpeissä aina 13:een ikävuoteen asti.  
 
Jorma Ijäs korostaa Ruohomäen tapaan sitä, että mitä enemmän harrastajia, sitä suurempi mahdollisuus on löytää tulevia tähtiurheilijoita.
 
- Sen vuoksi ihmettelenkin eri "asiantuntijoiden ja kolumnistien" tietämystä historiasta. Lapsilla ei missään nimessä ole omaa "huippu-urheilua". Harrastamisen pitää olla hauskaa ja kiinnostavaa, jota seuratoiminta tukee. Harvojen kehittämiseen keskittyvästä toiminnasta seuraa vain lajiin pettyneitä nuoria, Ijäs vakuuttaa.
 
Hän ottaa samaan yhteyteen mukaan myös rahan:
 
- Kun jo lapsille kehitetään selkeä "ykkösjoukkue" ja laitetaan parhaat voimavarat sinne, niin "kakkosjoukkueen" euro muuttuukin 50 sentiksi, kun samalla rahalla saa eritasoista ohjausta. Samassa ikäluokassa kaikille täytyy antaa samantasoista ohjausta, mutta lapsen omalla tasolla. Ei se sen kummempaa ole, Ijäs sanoo.
 
Hän kyselee myös eri palloilulajien teknisten ja taktisten pelitaitojen oppimisjärjestelmien perään.
 
- Olen udellut sitä lajeista. Ei sellaisia löydy. Miten pelaajat saavat parhaan ohjauksen, mikäli tällainen oppimisjärjestelmä puuttuu, Ijäs ihmettelee.

Olosuhteet kunnossa, vetäjät vähissä

HJS:n puheenjohtaja Markku Ruohomäki sanoo olosuhteiden olevan tällä hetkellä Hämeenlinnan jalkapalloilussa hyvässä mallissa, kunhan itse toiminta pystytään pitämään hyvässä kuosissa. HJS aloitti nyt toisen vuoden nelivuotisesta strategiasuunnitelmasta.
 
- Se on harmillista, että lapsia ja nuoria tuodaan seuratoimintaan ikään kuin "päivähoitoon". Toivon mukaan vanhemmat innostuvat nykyistä enemmän myös seuratoiminnasta, valmentajan, huoltaja joukkueen muista tehtävistä. Heitä tarvitaan aina, Ruohomäki muistuttaa. 
 
- Nuori urheilija lapsi haluaa oikeasti esittää taitojaan vanhemmilleen eli läsnäolo harjoituksissa ja peleissä on suotavaa vaan ei tietenkään pakollista.
 
Tilanne on heikentynyt hänen mukaansa koko ajan.
 
- Usein on myös tilanteita, joissa vanhemmat vaativat erilaisia asioita, "koska he myös maksavat". Todellisuudessa vanhempien osuus on noin kolmannes kustannuspotista, Ruohomäki muistuttaa.
 

Apuvälineet auttavat arjessa selviämisessä

$
0
0
Ville Yli-Eerola, Eevamaija Apiainen, Elisa Järvenpää ja Marianne Häkkinen opastavat apuvälineiden hankinnassa.
Apuvälinetarjonta kasvaa jatkuvasti lisääntyvien tarpeiden seurauksena. Uusia innovaatioita tulee markkinoilla tuon tuosta kysynnän kasvaessa.
 
- Vanhusväestöä kannustetaan asumaan omassa kodissaan entistä pitempään, erilaiset apuvälineet helpottavat arjessa selviytymistä. Samaa pätee sairauksien tai vammojen kanssa kotona asuviin, hämeenlinnalainen apuvälineyritys Linctuksen  yrittäjä Sirpa Apiainen sanoo.
 
Linctuksella on uudet ja avarat myymätilat nyt Parolantiellä. 
 
- Toiminta alkoi 190-luvulla mm. virtsankarkailutuotteiden myynnillä ja edelleen myymme ja toimitamme Tenaa koteihin ja laitoksiin. 
 
Vuonna 2005 Turuntiellä aloittanut Linctus on myös apuvälineiden maahantuoja. Yritys tekee myös nettikauppaa. Siellä monet ovat tutustuneet tuotteeseen ja tulevat sitten myymälään katsastamaan valitun tavaran.
 
- Meille muutto on iso asia, nyt myymälässä on tilaa myös kokeilla erilaisten apuvälineitten toimivuutta. Myös iso parkkipaikka on aikaisempaan toimipisteeseen verrattuna iso etu, Apiainen toteaa tyytyväisenä Parolantien 72:n liiketilaan.
 
Apuvälinekirjo on alaa tuntemattomalle nykyisin hämmentävän laaja ja idearikas. Apuvälineillä voidaan suojata, edesauttaa liikkumista, kuntouttaa, estää kunnon heikkeneminen, helpottaa arkiaskareissa ruokailusta suihkussa käymiseen ja pukeutumiseen, kalustaa ja sisustaa sekä hankkia erilaisia tuotteita helpottamaan hoitotyötä.
 
- Ala kehittyy vauhdilla juuri hyvinvoinnin puolella. Käytännössä se tarkoittaa kotona selviytymisen tukemista esimerkiksi hyvin suunnitelluilla huonekaluilla, liukuesteillä, tukikahvoilla tai erikoismuotoilluilla suihku- ja hiusharjoilla, Sirpa Apiainen selvittää.
 
Yksinkertainen esimerkki on tartuntapihti. Sen avulla voi nostaa lattialle pudonneen esineen kyykistymättä.
 
- Omaishoitajien työtä helpottavat esimerkiksi erikoiskorkeat tuolit, jotka on varustettu pienillä pyörillä. Tällaisella tuolilla on helppo siirtää liikuntarajoitteista esimerkiksi ruokapöydän ääreen, Apiainen ottaa esimerkin.
 
Vastaavanlaisia sovellutuksia löytyy myös sängyistä. Sähkötoiminen vuode helpottaa liikuntarajoitteisen omatoimista elämää ja/tai avustajan työtä.
 
Linctuksen palveluksessa on myös sairaanhoitaja, joka opastaa yksilöllisten tukituotteiden hankintojen tekemisessä.
 
- Erilaisten tuki- ja painetekstiilien hankinnassa on hyvä olla mukana asiantuntija. Näin autetaan oikean tuotteen valinnassa, Apiainen muistuttaa.
 
Sportti-, matka-, tuki-, lento- ja lääkinnällisten hoitosukkien valikoimasta löytyvät sukat arkeen ja juhlaan. Tällaisia tekstiilejä hankitaan omaan hyvin vointiin myös lääkärin lähetteellä.
 

"Paremmin varusteltu kuin oma kotini"

$
0
0
Kun Wilhelmiina Kurki (vas.) sai lahjaksi nukkekodin, innostui siitä myös hänen äitinsä Hanna Meronen. Taustalla Merosen ensimmäinen itse tehty nukketalo, joka on käytännössä lähestulkoon valmis. Kuva: Heli Karttunen
Jokaisella Hanna Merosen nukella on oma tarinansa.
Tässä tunnelmallisessa kammarissa jokainen yksityiskohta on tarkkaan mietitty.
 Queen Mary s Dolls house on kuin palatsi miniatyyrikoossa, ja myös nukkekotiharrastajien matkailunähtävyys Britanniassa.
Aikuisetkin leikkivät nukkekodeilla. Tai - leikkivät ja leikkivät - usein aikuisten nukkekotiharrastaminen on totista puuhaa, josta on leikki kaukana.
 
Nukkekotiharrastus on totaalisesti tempaissut mukaansa myös hämeenlinnalaisen Hanna Merosen. Alkujaan Merosen "nukketalo" oli vain sommiteltu nurkka kirjahyllyssä.
 
- Kun tyttäreni vuonna 2006 sai isoäidiltä lahjaksi nukkekodin, tein aluksi nukkekotiin kaikkea, mitä hän tarvitsi leikeissään. Pian minulle tuli tunne, että minäkin haluan oman nukkekodin.
 
Käsityöihmisenä Merosta kiinnostaa kaikenlainen itse tekeminen. Ensimmäisen oman nukketalonsa Merosen rakensi ihan kokeilumielessä, ja kierrätysmateriaaleista.
 
- Hain roskalavalta levyjä, ja Helsinkiläisestä sisustusliikkeestä sain vanhoja tapetinpaloja.
 
Nyt ensimmäinen talo on käytännössä valmis, seuraavaksi valmistuu nukeille kesämökki, ja tekeillä on vielä suurikokoinen nukkekahvila. Talot kuuluvat itseoikeutetusti olohuoneen sisustukseen.
 
- Tykkään luonnonmateriaaleista, joten nukketalossanikin materiaalit ovat usein aitoja: posliiniastiat ovat posliinia ja huonekalut puuta. Nukketaloni on miltei paremmin varusteltu kuin oma kotini, Meronen nauraa.

Pakopaikka arjesta

Merosella on ollut intohimo käsillä tekemiseen jo pienestä pitäen, joten miniatyyrikokoisten esineiden värkkääminen sujuu luontevasti.
 
- Nukketalon mittakaavassa asiat syntyvät nopeammin. Saatan kokeilla neulemallia ensin nukelle, ja vasta sitten toteutan sen oikeassa koossa.
 
Nukkekotimaailma imaisee helposti mukaansa. Monille harrastajille talon kanssa puuhastelu on pakopaikka arjesta.
 
- Monelle nukketalon sisustaminen on se juttu. Nukketalohan ei ole ikinä valmis. Jos on resursseja, harrastuksen voi viedä vaikka kuinka pitkälle. Itse mietin, otanko taloon sähkövalon vai en.
 
Jotkut sisustavat talon tietyn aikakauden, esimerkiksi 1800–1900  -lukujen taitteen tyyliin.
 
- Samalla harrastus on aikakauden historian ja tapakulttuurin tutkimista. Kaikilla ei ole nukkeja. Itse olen mieltynyt nukkeihin. Nukeillani on omat tarinansa.

Suosio kasvussa

Aikuisten nukkekotiharrastus on Suomessa kasvattanut suosiotaan 90-luvulta lähtien internetin yleistymisen myötä. Harrastajat pitävät blogeja, vaihtavat ideoita facebookissa, tai tapaavat toisiaan alan messuilla. Suomessa nukkakotiharrastajilla on oma yhdistys. Lähiseudulta muun muassa forssalainen Maria Malmström on yksi alan uranuurtajista Suomessa.
 
Kun Kuopiosta kotoisin oleva Meronen muutti Hämeenlinnaan vuonna 2006, hän perusti tänne muiden nukkekotiharrastajien kanssa kerhon lähes saman tien.
 
- Nettiyhteyden kautta hain kiinnostuneita nukkekotiharrastajia, ja jo ensimmäisellä kerralla paikalle tuli kolme. Nyt tapaamisiin saattaa tulla toistakymmentä seudun nukkakotiharrastajaa.
 
Nukkekotiharrastajissa on hyvin erilaisia ihmisiä.
 
- Tapaamiset ovat vapaamuotoisia, jokainen voi olla oma itsensä. Juomme kahvia, syömme herkkuja ja keskustelemme, useimmiten askartelemme. Samalla olemme tutustuneet toisiimme. Olemme myös muun muassa käyneet Palanderin talossa tutustumassa historiallisiin sisustuksiin, Meronen kertoo kerhon toiminnasta.

Monta tapaa harrastaa

Myös miehet harrastavat nukkekoteja. Esimerkiksi alan hämeenlinnalainen Jorma Havia on tehtaillut yhteensä viitisenkymmentä nukketaloa niin lapsilleen kuin lapsenlapsilleen. Jos pariskunta harrastaa, mies usein nikkaroi ja nainen sisustaa. Nukkekoteja käytetään nykyisin myös vanhusten virkistystoiminnassa.
 
Meronen painottaa, että harrastusta voi toteuttaa hyvin monella tavalla.
 
- Ei ole olemassa ainoaa oikeaa tapaa. Joku keräilee valmiita taloja, joku tekee itse, jollekin nukkekoti edustaa haavemaailmaa, joku toinen taas käsittelee elämäänsä nukkekodin kautta.
 
Maailmalla nukkekoteja harrastetaan aivan eri mittakaavassa kuin Suomessa. Meronen on itse käynyt muun muassa Kensingtonin Dolls´house -festivaaleilla.
 
- Esimerkiksi eräs puuseppä valmisti aivan mahtavia, pieniä, puisia lipastoja, joissa jopa salalokeroissa oli oikeat toimivat lukot! Sehän on aivan kreisiä, mutta hirveän viehättävää.
 

Rahaa, jo on helppoa rahaa!

$
0
0
– Mie se oon sitte rikas mies, tuttu kaveri kiirehti sanomaan.
 
No?
 
– Kun tuli sähköpostissa sellainen viesti, että olen voittanut espanjalaisessa arvonnassa 24 miljoonaa euroa! Ei tartte laittaa ku tilinumero paluupostissa, kaveri sopersi onnesta mykkyrällä.
 
Eikä aikaakaan puoli vuorokautta, kun sain omaan työsähköpostiini yhtä iloista kerrottavaa:
Olemme iloisia voidessamme ilmoittaa teille, että sähköpostiosoitteesi on syntynyt voittajaksi neljäsataa ja viisikymmentä tuhatta euroa vuonna Uplift International Charity Program. Se on online-arpajaiset myynninedistämistarkoituksessa ohjelma, jonka tavoitteena on edistää internetin/sähköpostin käyttäjiä ja inprove elävä tila ihmisiä ympäri maailmaa.
 
Jo vain uskoin voittaneeni, kun noin vakuuttavasti minua lähestytään. Viittä vaille etten irtisanoutunut nykyhommista ja ostanut lentolippuja Uuteen Seelantiin. Lammaspaimeneksi oli tarkoitus. Siirsin kuitenkin ratkaisua.
 
Eikä tässä vielä kaikki! Kun aloin voittamaan, niin rahavyöryllä ei ollut mitään rajaa. Vain muutama päivä edellisestä, niin tuli meili Enklannista, Londonn-nimisestä kaupungista. Heille oli sattunut muutama kirjoitusvirhe maan ja kaupungin kohdalla, mutta mitäs me pienistä. Raha oli taas tulollaan!
 
Rakas ystävä, hän kirjoitti sähköpostiini. Eipä ole moni näin lämminhenkisesti minua lähestynyt, ei kirjeessä (mitä nyt joskus), saati sähköpostissa.
 
Terryllä oli ongelma. Hän halusi apua. Pitäähän miestä auttaa mäessä, joten jatkoin lukemista.
Valinta sinuun yhteyttä on herättänyt alkaen maantieteellinen luonne missä asut, erityisesti siitä syystä, herkkyyden tämän kaupan. Pyydän teiltä lupaa, että kuolleen edunsaajan suljetun rahaston tilin arvo 15 miljoonaa Great British punta siirretään tilillesi.
 
Jumankauta, 15 miljoonaa puntaa! Nyt saivat muut voitot odottaa vastauslähetystä, kun Enklannin mies oli noin anteliaana. Se kyllä mietitytti, ettei minulla pitäisi olla rikkaista lähisukulaisia Enklanissakaan.
 
Mutta lukemisessa etiäpäin:
 
Steve Allen, joka valitettavasti menetti henkensä auto-onnettomuudessa myös hän vaimonsa ja ainoa tytär.
 
Jatkokirjoitus oli osin siansaksaa, mutta rahan päälle minäkin ymmärsin. 15 miljoonaa puntaa! Lammaspaimenen ura saa jäädä, ryhdyn täydelliseksi vapaamatkustajaksi.
 
Mutta tekstihän jatkui:
 
Tämä maksetaan tai jakaa näitä prosenttimääriä, 60 prosenttia minulle ja 40 % sinulle, kirjoitti Terry.
 
Seuraavaksi vedottiin rehellisyyteeni. Sitähän piisaa, kuten Terryllä, varsinkin tällaisten rahojen kanssa.
 
All I vaatia nyt on rehellinen yhteistyö, luottamuksellisuus ja Trust, jotka auttavat meitä näkee tämän tapahtuman kautta.
 
Suma oli lauennut, rahaa tuli ovista ja ikkunoista enemmän kuin kottikärryllä ehti vintille kärrätä:
 
Taas tuli espanjanlaista postia:
 
Voitto. E-mail ID on voittanut sinulle 450  000,00 euroa Espanjan Coca-Cola sähköpostitse arpajaisten palkinnon Onnennumeroiden 0/1/14/16/45. Lipun numero...
 
Ota yhteyttä herra David Moolmaniin, puh: +34-602-425-580 (puhuu Englanti).
 
Tässä olen sitten pähkäillyt, että mitä teen näitten miljoonien kanssa. Pää on pyörällä jo pelkistä ajatuksista.
 
Mietin ja mietin.
 
Päätin olla vastaamatta, päätin olla soittamatta.
 
Älä sinäkään soita!

Kaupungin elinkeinoyhtiön synnytyksessä eripuraa

$
0
0
INNOPARK. Yhtiön 40 miljoonan sopimukset on koettu hankalaksi summaksi, koska yhtiöllä ei ole niin suuria lainoja.
Hämeenlinnan kaupungin uuden elinkeinoyhtiön rakentaminen ei ole sujunut yrityskentän ja nykyisen henkilökunnan mielestä niin auvoisesti kuin ulospäin on haluttu kertoa. Yrittäjäjärjestöjen mukaan hankkeesta on tippunut heidän suuntaansa erittäin niukasti tietoa. Yrittäjien toiveita tai kommentteja ei ole tiedusteltu.
 
Uuden elinkeinoyhtiön tavoitteena on tukea jo täällä olevaa yritystoimintaa, sekä hankkia uusia yrityksiä/työpaikkoja Hämeenlinnaan.
 
– Yrittäjäkentässä nähdään, että jo täällä toimivien yritysten kehittäminen on ratkaisevan tärkeää. Isoja uusia yrityksiä on aina vaikea saada. Yritysasiamiesten työpanos pitäisi suunnata vahvasti kasvuyritysten toiminnan turvaamiseen,yrittäjät sanovat.
 
Paikalliset yrittäjäjärjestöt sekä kaupunkikonsernin nykyisten yritysten henkilökunta näkevät uuden elinkeinoyhtiön suunnittelun ontuvaksi. Kriitikoiden mielestä rakentamisvaihe on nurinkurinen: Ensin tehdään organisaatio, vasta sitten mietitään mitä aiotaan tehdä.
 
Kriitikoista arveluttaa myös se, että tulevan elinkeinoyhtiön iso hallinto nappaa leijonanosan käytettävissä olevista resursseista, kun panostuksen pitäisi suuntautua tekeviin käsiin kenttätyössä.
 
Prosessia arvostelevien mielestä ensin pitää ehdottomasti miettiä ensi tuleva työsarka (mitä ja miten tehdään, missä on osaamista), ja vasta sitten päättää millaisella organisaatiolla ja henkilökunnalla tavoitteeseen päästään.
 
Elokuussa käynnistynyt Hämeenlinnan kaupungin uuden elinkeinoyhtiön suunnittelu- ja rakentamisvaihe on nyt kaupunginhallitusvaiheessa, joka on linjannut tähänastiset toimenpiteet ja paaluttaa myös tulevan toimintamallin. Palvelusopimus joutui uudelleen valmisteluun edellisessä kaupunginhallituksen kokouksessa. Seuraavan kerran asiaa puidaan helmikuun 10. päivä.
 
Ketä ja millä  tavoin palvellaan?
Yrittäjien ja nykyisten yhtiöiden henkilökunnan mielestä avoimeksi on edelleen jäänyt se avainkysymys, keitä tulevaisuudessa palvellaan, ja millä keinoin palvelut järjestetään.
 
– Valmista organisaatiota on enää turha tulla yrittäjille esittelemään, kun tässä vaiheessa olisi pitänyt pohtia mitä palveluja yrityskenttä tarvitsee, Hämeen Yrittäjien toimitusjohtaja Juha Haukka sivaltaa omassa kirjoituksessaan Hämeen Yrityssanomissa. Lehti ilmestyi torstaina.
 
Haukka tarkentaa puhelinhaastattelussa, että ”tulevia asiakkaita olisi hyvä kuulla jo suunnitteluvaiheessa”.
 
Myös kaupungin elinkeinoyhtiöiden (Kehke, Innopark) henkilökunnan keskuudessa arvostellaan kärkevästi sitä, että uudelle elinkeinoyhtiölle on valittu jo pääpiireittäin henkilökunta syksyllä alkaneiden yt-neuvottelujen tuloksena, mutta uuden yhtiön liiketoimintasuunnitelma on vielä epämääräinen.
 
– Miten voi valita ihmiset, kun ei tiedetä mitä palveluja tarjotaan, miten uusi yhtiö aikoo toimia ja missä se tulee olemaan hyvä, henkilökunnan viesti kuuluu.
 
Jo nyt pelätään sitä, että alueen johtava teollisuuden ala, metalli, jää tehtyjen linjausten vuoksi orpopojan rooliin.
 
Heidän käsityksensä mukaan uutta elinkeinoyhtiötä on valmisteltu liian suppeassa piirissä ilman asiantuntija-arvioita tai ulkopuolista osaamista.
 
Nykyisen henkilöstön mukaan suunnitteluvaihe on vaikuttanut merkittävästi henkilökunnan ilmapiiriin ja työmotivaatioon. Tulevat toimintamallit koetaan erittäin autoritäärisinä ja nykyaikaiselle asiantuntijaorganisaatiolle vieraaksi.
 
Jo irtisanottuja työntekijöitä kiukuttaa myös se, että heidän nimensä ja yhteystietonsa on annettu ilman lupaa ulkopuolisen kaupallisen yrityksen tietoon. Yritys on tarjonnut irtisanotuille koulutuspalveluja.
 
Uuteen elinkeinoyhtiöön siirtyvän henkilöstön keskuudessa puolen vuoden perustamisvaihe on aiheuttanut hämmennystä ja ihmettelyä. Henkilöstön mielestä heidän asiantuntijaosaamista ei ole hyödynnetty lainkaan uuden yhtiön suunnittelussa. Henkilöstö on tarjonnut asiantuntemustaan suunnittelun pohjaksi.
 
– Yrityskentän näkemyksiä uuden yhtiön suunnittelussa ja käyntiinajossa ei hyödynnetä riittävästi, ei myöskään itse asiantuntijaorganisaation osaamista, henkilöstö on viestittänyt kaupungin luottamushenkilöjohdolle ilman toimivaa keskusteluyhteyttä.

Musikaali-ihme elää Lammilla

$
0
0
YDINRYHMÄÄ. Petri Ruusunen (vas.) vastaa musikaalin lavastuksesta, Sampo Lepistö sekä Ukko Pekka Lehto sen musiikista ja Stina Laurila johtaa käsikirjoittajien tiimiä.
Lammin lukiossa on 28 vuoden ajan saatu aikaan musikaali, jonka oppilaat ovat tehneet alusta loppuun asti käsikirjoituksista ja kappaleista käytännön toteutukseen. Saavutus on häkellyttävä. Pääsyyllisen etsinnässä jäljet johtavat Lammin lukion musiikkiluokkaan.
 
– Tulin nuorena opettajana ostaneeksi koululle conga-rummut ilman rehtorin lupaa, musiikinopettaja Teppo Koskinen muistelee.
 
– Hän sitten suostui hyväksymään hankinnan sillä ehdolla, että rumpuja käytetään jossakin esityksessä. Teimme musikaalin, jonka aiheet otettiin kakkosluokan historian kursseilta, eikä sen jälkeen paluuta ole ollut.
 
Heviä kansaa
Lammin musikaalit nousevat vähän väliä esiin, kun esimerkiksi Piru Kangen kaltaisten, valtakunnallistakin mainetta saavuttaneiden yhtyeiden jäsenet kertovat taustoistaan. Koskisen antama panos ja oppilasesitykset ovat juurruttaneet seudulle vahvan kulttuurin, joka näkyy ja kuuluu muun muassa vilkkaana bänditoimintana.
 
– Musiikki on täällä monella tavalla fokuksessa jo yläkoulusta alkaen, lukiolainen Sampo Lepistö sanoo.
 
– Ilmapiiri on erittäin kannustava ja opetus loistavaa. Soittajat verkostoituvat toisiin bändeihin ja näistä syntyy sitten uusia yhteisiä projekteja. Muusikoita on Lammilla hyvinkin paljon ja jotkut ovat saaneet nimeä. Raskasta musiikkia tehdään runsaasti ja lammilaiset ovatkin vähän sellaista heavy metal -kansaa.
 
Mikä sitten Koskisen musiikinopetuksesssa on niin poikkeuksellista, että rock-uskottavat soittajat jaksavat sitä aikuisinakin lämmöllä muistella?
 
– Ehkä olen osannut karsia turhaa kapulakieltä musiikin teorian opiskelusta, opettaja pohtii.
 
– Sehän on tavallaan eräänlaista helppoa matematiikkaa. Satsaan myös suoraan toimintaan eli heti alusta päästään tekemisen makuun.
 
Esiintyjien ja toteuttajien löytäminen kakkosluokkalaisten tekemiin musikaaleihin ei todellakaan ole mikään ongelma Lammin lukiossa. Kokkosen mukaan ensimmäisen luokan oppilaat hiovat jo hampaitaan tulevalle vuodelle ja kevään 2015 musikaaliin on 49 oppilaasta ilmoittautunut jo 40.
 
Lepistö pitää musikaalia jopa ehkä tärkeimpänä vetovoimatekijänä lukiolle.
 
– Minullekin oli aivan pienestä pitäen selvää, että haluan olla mukana musikaalissa, käsikirjoittajien tiimiä johtava Stina Laurila tunnustaa.
 
– Olin vuoden vaihto-oppilaana, joten nyt olen mukana ikäluokkaa nuorempien kanssa. Siskoni teki aivan samoin.
 
Musikaalin ensimmäinen valmistava kokous pidetään jo edellisen vuoden toukokuussa ja tositoimiin ryhdytään syksyllä.
 
– Esitystä käsitellään kolmella musiikkikurssilla, mutta ne tunnit eivät riitä alkuunkaan, Koskinen toteaa.
 
– Sunnuntaisin aloitamme aikaisin aamusta ja teemme oikeastaan ihan täyden koulupäivän musikaalin parissa.
 
Oma yrityksensä
Oppilaat tekevät todellakin kaiken itse ja puvustus, tarpeisto sekä lavasteet haalitaan milloin mistäkin.
 
– Aiheeseen liittyvä lavasteet rakennetaan omalla ajalla ja kustannukset otetaan musikaalin budjetista, lavasteista vastaava Petri Ruusunen kertoo.
 
– Ihmiset tuovat tavaroita sekä vaatteita kotoaan ja puutavaraa varten kyselemme ylijäämiä paikallisilta sahoilta.
 
Työryhmä ei saa rahoitusta koulusta eikä sen ulkopuolelta.
 
– Musikaali on samalla eräänlainen yrittäjyysprojekti oppilaille, Koskinen tuumaa.
 
– Viime vuoden lipputuloilla rakennetaan tämän vuoden esitystä ja näin viestikapulaa kuljetellaan taas eteenpäin.

Kullanmurut keikalla Jukolassa

$
0
0
Sweet Jeena and her Sweethearts satsaa svengaavan musiikin lisäksi myös huumoriin ja lavasäteilyyn.
Ensi lauantaina Iloisessa kulkijassa esiintyy hurmaava vauhtiryhmä Sweet Jeena and her Sweethearts, joka on aikaisemmin nähty Hämeenlinnassa muun muassa LinnaJazzeilla. Värikäs nelihenkinen kokoonpano tarjoaa suloisenhullulla asenteella ryyditetyn musiikillisen huviretken, jonka aineksina ovat rockabilly, kantri, kevyt loikka jazzin suuntaan ja Spike Jones –henkinen huumori. 
 
Yhtyeessä musisoivat laulusolisti Jeena Rancken, kitaristi Risto Klemola, basisti Olli Liljeström ja rumpali Samu Laiho. Esikoisalbumi Rock´n´Roll Picnic näki päivänvalon vuonna 2009 Ranckenin omalla levy-yhtiöllä Jeena Recordsilla. Valtakunnallista julkisuutta "kullanmurut" ovat saaneet myös televisiossa, kun pianisti Iiro Rantala kiinnostui yhtyeestä ja buukkasi heidät ohjelmaansa.
 
Nyt yhtyeellä on plakkarissaan myös uusi levy, sillä kakkosalbumi Lovers and lunatics näki päivänvalon viime keväänä.
 
- Levyä tehtiin melkein kaksi vuotta, Klemola kertoo. 
 
- Tehtiin melkein kaikki itse, äänitettiin isolle kelamankalle vanhassa talossa maalla. Äänitystilana oli iso olohuone, vähän pehmusteita sinne tänne ja paljon soittimia ja mikkejä joka puolelle. Laitettiin itsemme kunnolla peliin ja soitettiin niin kauan, että oltiin tyytyväisiä.  
 
Yhtyeen keulakuva on hyvin persoonallisella ja vanhan maailman kantritähtien soundia muistuttavalla äänellä laulava Rancken. Sweet Jeena ja hänen kavaljeerinsa haluavat tarjota kuulijoilleen kunnon shown, jossa huumori ja hyväntuulinen hulluus ovat tärkeässä osassa. Bändi kaihtaa kaikenlaisia lokeroita ja haluaa haastaa musiikillisilla seikkailuillaan niin itsensä kuin yleisönsäkin.
 
Uuden albumin myötä Jeenan kissamainen kujeilu, bändin vauhdikas svengi ja ryhmän vaudeville-henki ovat voittaneet uusia ihailijoita.  
 
- Levytys oli huima projekti jossa opittiin paljon ja monista asioista. Savun hälvettyä todettiin, että levystä tuli hieno, Klemola sanoo.
 
- Se on niin kuin mekin eli värikäs, hauska ja räväkkä kokonaisuus. 
 
Sweet Jeena and her Sweethearts la 1.2. klo 22 Iloisessa kulkijassa (Ahvenistontie 13).
 

Nikkilä tykkää pelata kovaa

$
0
0
TIE HUIPULLE AUKI. Petteri Nikkilä saattaa olla seuraavia HPK:sta maailmalle lähteviä omia kasvatteja. Ainakin ensi kauden hän kuitenkin pelaa vielä Liigaa.
Viime kevään A-nuorten suomenmestari Petteri Nikkilä ajatteli syksyllä, että hän voisi päästä pelaamaan muutaman liigapelin tällä kaudella. Nyt noita otteluita on takana jo 23.
 
– Kivalta on tuntunut. Välillä on mennyt hyvin ja välillä heikommin. Paikkojakin on ollut enemmänkin kuin yhteen maaliin, 21-vuotias puolustaja summaa kauttaan.
 
Alku  Savonlinnassa
Alkukausi Nikkilällä kului Mestiksessä Savonlinnassa SapKon joukkueessa. Siellä hän teki 19 pelissä 1 maalin ja syötti 5 osumaa.
 
Kun HPK:ssa puolustajia syksyllä loukkaantui, lainapelaaja Nikkilä kutsuttiin takaisin Hämeenlinnaan. Sen jälkeen hänestä on tullut vakipelaaja Kerhon kokoonpanoon. Liigan maalitili hänellä aukesi 21. tammikuuta Bluesia vastaan Rinkelinmäellä, ja syöttöjä oli ennen perjantain Tappara-peliä kertynyt 3 kappaletta.
 
Mestiksestä Nikkilä sanoo saaneensa ennen kaikkea itseluottamusta.
 
– Kun alla oli isoja peliminuutteja, oli helpompi tulla liigaan. Mutta onhan mestiskiekko vähän erilaista kuin liigakiekko, siellä kohnotetaan enemmän, liigassa peli on selvempää, hän sanoo.
 
Kiekollisuus  vahvuutena
Omiksi vahvuuksikseen Nikkilä sanoo kiekollisen pelin ja kovuuden. Hänet onkin totuttu näkemään jäällä mitään pelkäämättömänä oman maalin varjelijana ja hyvänä avaussyöttöjen jakajana.
 
– Tykkään pelata kovaa. En ole sitä puolta kuitenkaan mitenkään erityisesti kehittänyt, hän sanoo.
 
Useimmiten Nikkilä on pelannut vähän kokeneemman Ossi-Petteri Grönholmin parina. Siinä on hänen mukaansa hyvä puolustaa, mutta myös Juuso Vainion kanssa on kiva pelata yhteen. Vainion kanssa hän oli pakkipari junioreissakin.
 
Kuten kaikki muutkin, Nikkilä kehuu HPK:n maalivahtia Juuse Sarosta. Jos vaikka puolustaja tekee virheen, ei tarvitse pelästyä, sillä Juuse hoitaa maalillaan homman. Juuse myös auttaa ohjauspuheillaan puolustajia, jotta vastustaja ei pääsisi liian lähelle tekopaikkoja.
 
– On tärkeää, että veskariin voi luottaa. Silloin on helppo pelata, Nikkilä sanoo.
 
Tie auki  huipulle
HPK:n kakkosvalmentaja, pakkeja peluuttava Vesa Viitakoski pitää Nikkilää tulevaisuuden isona pelaajana.
 
– Hänellä on mahdollisuudet mihin tahansa, Suomen huipulle ja vieläkin pidemmälle. Hän pystyy pelaamaan hyvin sekä kiekollista että fyysistä peliä, eikä hänellä ole mitään selkeätä heikkoutta - hän voi edetä kaikkia puolia tasaisesti parantamalla, Viitakoski kehuu.
 
Ennen tämän viikonlopun otteluita Viitakoskella oli harvinainen tilanne, sillä ensimmäistä kertaa tällä kaudella joukkueessa oli kahdeksan tervettä puolustajaa, joista voi valita kuusi kokoonpanoon. Craig Shcirakin palasi pelipuuhiin oltuaan välillä vaimonsa tukena, kun perheeseen syntyi poika viime keskiviikkona.
 
Tänä lauantaina HPK:lla on ehkä kauden tärkein peli, kun Rinkelinmäelle tiukasti samasta paikasta auringossa kisaava Pelicans. Toisaalta on niinkin, kuten Nikkilä sanoo, että kaikki pelit ovat tärkeitä.

Liike on lääke

$
0
0
HYVÄÄ SELKÄJUMPPAA. Istumatyöläiselle taivutus vastakkaiseen suuntaan palauttaa välilevyjen paineen tasapainon.
TREENIÄ LIHAKSILLE. Vapaa-ajan liikunta ylläpitää lihaskuntoa, joka taas tukee rankaa, työfysioterapeutti Tuija Saastamoinen painottaa.
– Kipeän selän kanssa ei kannata jäädä sängyn pohjalle, vaan voinnin mukaan kannattaa liikkua. Liike on lääkettä, työfysioterapeutti Tuija Saastamoinen Hämeenlinnan Kuntohoidosta painottaa.
 
Aina ei tarvita lääkäriä, vaan avun voi saada nopeasti myös fysioterapiasta. Jos oireet pitkittyvät tai pahenevat, on lääkärikäynti tarpeen. Tarvittaessa kannattaa myös käyttää särkylääkettä.
 
– Lääke vie kivulta pahimman terän pois, jolloin liikkuminen on helpompaa.
 
Silti ihan kaikkea ei kannata tehdä.
 
– On vältettävä liikkeitä, joissa kipu ja oireet selkeästi lisääntyvät.
 
Toisaalta, Kuntohoidon henkilökunta opiskelee parhaillaan Mckenzie (MDT) -tekniikkaa, jossa aluksi jopa provosoidaan kipua esiin. Toistoja tekemällä kivut yleensä helpottavat.
 
– Esimerkiksi monella selkäkipu helpottaa eteenpäin kumartuessa, ja taaksetaivutus on kivulias.
 
Vinkkejä selälle
Saastamoinen antaa vinkkejä selän kunnon ylläpitoon:
 
– Tärkeintä on työn tauottaminen. Jos istut, seiso välillä, jos seisot, lähde kävelemään, jotta aineenvaihdunta selän alueella toimii.
 
Toisena tulee tupakoinnin välttäminen.
 
– Välilevyissä ei ole omaa verenkiertoa. Tupakointi vähentää pienten verisuonten verenkiertoa, jotka vievät ravinteita selän kudoksiin, ja tupakoinnilla on tutkitusti yhteys selän kuntoutumisessa kipujakson jälkeen.
 
Lisäksi taaksetaivutus ja vapaa-ajan liikunta ovat tärkeät työkalut selän kunnossapitoon.
 
– Esimerkiksi istuessa paine välilevyissä kasvaa ja saattaa aiheuttaa kipua alaselkään. Taivutus vastakkaiseen suuntaan palauttaa välilevyjen paineen tasapainon. Liikunta taas ylläpitää lihaskuntoa, joka tukee rankaa.
 
Uudet tilat
Hämeenlinnan Kuntohoito muutti joulukuussa uusiin tiloihin Kasarminkadulle. Laitteet ovat samat kuin aiemminkin Palokunnankadulla, mutta tila on isompi. Käytössä on muun muassa NIQAMA-selkäpenkki, joka on Hämeenlinnassa ainoa laatuaan.
 
– Penkki lisää liikelaajuutta ja venyttää alaselkää, mikä helpottaa esimerkiksi iskiasvaivoja.
 
Henkilökuntaakin on enemmän:
 
– Fysioterapeutteja on kolme, ja neljäs aloittaa maaliskuun alussa. Lisäksi näissä tiloissa työskentelee hieroja ja vyöhyketerapeutti, ja työllistämme myös osa-aikaisesti toimistotyöntekijän, Saastamoinen iloitsee.
 
Viewing all 557 articles
Browse latest View live