Quantcast
Channel: Kaupunkiuutiset
Viewing all 557 articles
Browse latest View live

Liikuntatapahtuma koko perheelle

$
0
0
Hämeenlinnan Nuorkauppakamari ry ja Hämeenlinnan kaupunki järjestävät lauantaina 11.1. ilmaisen koko perheen liikunta- ja hyvinvointitapahtuman Hämeenkaaressa. 
 
Liikut Sää -tapahtuman tavoite on innostaa kaikkia liikunnasta kiinnostuneita tarttumaan Hämeenlinnan alueella tarjolla oleviin harrastusmahdollisuuksiin. Tapahtuma järjestetään ensi kertaa Hämeenlinnassa ja tavoitteena on saada paikalle 1500 liikunnasta kiinnostunutta vierailijaa.
 
Tapahtumassa seurat pääsevät esittelemään tekemistään ja harrastuksia etsivät ihmiset pääsevät näkemään ja kokeilemaan eri harrastusvaihtoehtoja. Tapahtuman kaikki 34 ständipaikkaa ovat käytössä.
 
- Seurat ja yritykset ovat olleet innolla mukana, kun pääsevät toiminnallisesti kertomaan tekemisestään. Toivomme, että jokainen kävijä kokeilisi tapahtumassa ainakin jotain liikuntaa ja toivottavasti innostuisi ottamaan sen terveelliseksi harrastukseksi, kertoo seuroja koordinoiva Laura Latomäki.
 
Liikut Sää - koko perheen tapahtuma Hämeenkaaressa 11.1.2014 klo 10–16.
 

Museoautojen saloja avataan

$
0
0
Hämeen Mobilistit järjestää Museoajoneuvoja käsittelevän paneelikeskustelun. Tilaisuus on avoin kaikille, maksuton ja kahvitarjoilun sisällään pitävä.
 
Tilaisuudessa kerrotaan muun muassa museoautojen tarkastuksesta, autojen konservoinnista ja menettelytavoista, rekisteröinnistä sekä siihen liittyvistä dokumenteista.
 
Tilaisuudessa on mukana myös VMPK:n Kantamotoristit (Veteraanimoottoripyöräkerho).
 
Tapahtuma on keskiviikkona 8. tammikuuta klo 18 alkaen Cafe Sopassa Visamäessä.

Tee viimein päätös, nouse ja taistele!

$
0
0
Taidankin pölliä uuden vuoden lupaukset Woody Guthrielta. Hänhän oli syntynyt voittamaan.
Näin alkuvuodesta on kolumneissa tapana käsitellä tavalla tai toisella uuden vuoden lupauksia. Nuorimmat kirjoittajat sellaisia suorastaan tekevät, vähän reissussa rähjääntyneet pohdiskelevat niiden ainaista syöksymistä arkipäivän sementtiin ja kaikkein kokeneimmat tuomitsevat koko touhun turhana hölmöilynä.
 
Olen käsitellyt tällä palstalla moneen kertaan tuhannet tupakkilakkoni sekä keväiset kuntokuurini ja ihmisiä on kovasti naurattanut. Itseäni naurattaa koko ajan vähemmän.
 
Netissä pyöri loppiaisen aikana linkki, jonka takaa löytyi valokuva muistikirjan keskiaukeamasta. Vihkossa oli amerikkalaisen folklegendan Woody Guthrien 1940-luvun alussa kirjoittamat uuden vuoden lupaukset, joita oli kerrassaan 33 kappaletta. Kiertelevää elämää viettänyt kansanlaulaja oli tuolloin asettunut hiukan aloilleen, naimisissa ja kolmen lapsen isä. Hän oli luomiskykynsä huipulla, eikä pelottavasta Huntingdonin taudista ollut vielä tietoakaan. Woodyn lupauksia kelpaa tarkastella.
 
Tee töitä enemmän ja paremmin. Vaihda sukat. Pese vähintään ainakin hampaat. Syö kunnolla. Muistikirjan aukeman ensimmäinen sivu on täynnä käytännöllisiä ohjeita, joista monet liittyvät puhtauteen ja hygieniaan. Kuljeskelevan hobon elämää viettäneelle miehelle oli nyt tärkeätä opetella elämisen perustaitoja ja näyttää edustuskelpoiselta aviomieheltä ja isältä. 
 
Älä jää yksinäiseksi. Pysy iloisena. Pidä toivomuskone käynnissä. Unelmoi hyvin. Seurustele ihmisten kanssa, mutta älä hukkaa aikaa. Ohjeita luovan mielen vuoristoradoille. Yksinäisyyteen ja masennukseen ei saa jäädä kykkimään, mutta alituinen riekkuminenkaan baareissa ja toisten ihmisten nurkissa ei ole hyväksi. 
 
Rakasta kaikkia. Toisiamme vartenhan täällä maailmassa olemme, vaikka monenlaiset popparit, ikuista nuoruutta palvovat mediapellet ja konsultinraadot saavat välillä ajatuksemme harhautettua.
 
Onneksi uusi paavi vaikuttaa hyvältä tyypiltä. Kun nyt tässä kolumnissa kaikki hyvä on netistä repäistyä, on pakko mainita satiiriselta uutissivulta löydetty otsikko, joka nauratti niin pirusti: "Miesjoukko loukkaantui vakavasti Sini Saarelan ympäristöaktivismista". Lähes 27 suomalaismiestä on ilmeisesti pahoittanut rajusti mielensä, koska nuori nainen on yrittänyt kiinnittää heidän huomiotaan ympäristöongelmiin. 
 
Tee viimein päätös. Nouse ja taistele. Hiljaiseksi vetää. 1940-luvun lopulla Guthrie sairastui dementiaa ja pakkoliikkeitä aiheuttavaan keskushermoston sairauteen, joka vei hänet 11 vuodeksi sairaalaan ja viimein hautaan 55-vuotiaana. Hänen kitarassaan oli teksti "tämä kone tappaa fasisteja". Se kone ei ole vaiennut.
 
 

Kumppanuustalossa hierottiin hissin paikkaa

$
0
0
Vanhan kirjaston muuttuminen yhdistysten kumppanuustaloksi on kangerrellut, koska toimivan hissikuiluratkaisun sijoittaminen iäkkääseen arvorakennukseen on vaatinut runsaasti suunnittelua ja neuvotteluja tulevien käyttäjien kanssa. Kuva: AP Sarjanto
Vanhan kirjastotalon muuttaminen järjestöjen yhteiseksi kumppanuustaloksi oli hyvässä vauhdissa jo viime keväänä. Hanke eteni lautakuntakäsittelyyn maaliskuussa ja yhdistyksiltä odotettiin sitovia päätöksiä. Sen jälkeen onkin ollut hiljaista. 
 
Rakennuksen omistavasta Linnan Tilapalveluista kerrotaan, että hanketta ovat hidastaneet välttämättömien muutostöiden suunnittelussa vastaan tulleet koukerot.
 
- Taloon tulevaa hissiä on kaavailtu moneen paikkaan ja se on viivästyttänyt hankkeen etenemistä, toimitusjohtaja Raili Salminen sanoo.
 
- Tarkoitus oli rakentaa hissi siten, että siihen olisi päässyt suoraan sivuovesta. Kun asiaa tutkittiin tarkemmin, törmättiin rakenteissa isoon luonnonkivikasaan, jonka piikkaaminen olisi ollut aivan mahdoton homma. Loppujen lopuksi asian kanssa kierrettiin koko talo ympäri ja päädyttiin lopulta alkuperäiseen ratkaisuun, jossa hissi on toiseen kerrokseen nousevan portaikon vieressä.

Tulijat sitoutuneita

Myös keskustelu erilaisista hissimalleista talon tulevien käyttäjien kanssa on vienyt aikaa. Nyt Salminen uskoo ratkaisun löytyneen.
 
- Meidän pitäisi saada hissin perusrakenteet valmiiksi, enkä tiedä niiden toimitusajasta, mutta viimeksi on puhuttu huhtikuusta.
 
- Vaikka varsinaista hissiä ei vielä silloin olisi, taloon voisivat siirtyä jotkut sellaiset toimijat, joilla ei ole esteettömyysvaatimusta.
 
Salmisen mukaan yhdistykset ovat vahvasti sitoutuneet kumppanuustaloon ja ymmärtäneet hyvin remontin viivästyksiä.
 
- Invavessa on vielä saatava rakennettua. Suunnittelussa on kovasti jumpattu, että taloa kopitettaisiin mahdollisimman vähän ja remontissa säilyisi paljon rakennuksen alkuperäisestä tunnelmasta.

Pysäkillä tiukka paikka

Suurin kumppanuustaloon tuleva toimija on tällä hetkellä vielä Raatihuoneenkadulla majaa pitävä Vapaaehtoiskeskus Pysäkki, jolle remontin aikataulun viivästyminen  saattaa tuottaa päänvaivaa.
 
- Pysäkin vuokrasopimus nykyisissä tiloissa umpeutuu maaliskuun lopussa, toiminnanjohtaja Lauri Nurmi kertoo.
 
- Siinä vaiheessa olemme sitten nyssykät kourissa ja vahvasti menossa kohti kumppanuustaloa. Jos sinne ei tuolloin vielä päästä, meillä on kyllä jonkinlainen varasuunnitelma toiminnan hajauttamisesta Voutilakeskukseen, Keinukamariin ja seurakunnan eri tiloihin. 
 
Nurmi kuitenkin toivoo, että "välimuuttoa" ei tarvittaisi.
 
- Innolla olemme siirtymässä kumppanuustaloon ja useimmat meidän väestämme kyllä pystyvät ilman hissiäkin kulkemaan.
 
- Jos hissiremontissa silloin vielä kovasti kolisee ja pölisee, niin se on tietenkin meille vähän ongelmallista.
 
 
 

Kun lunta ei ole missään

$
0
0
Idänpään uimarannalla käyskennellyt Marita Pekkarinen valokuvasi melojan Katumajärvellä vuoden 2014 ensimmäisenä päivänä.
Joulukielo pääsi pyhien jälkeen kukkapenkkiin, koska maa ei ole jäätynyt vielä lainkaan.  Kuva: AP Sarjanto
Poikkeuksellisia aikoja eletään ainakin Hattula Golfissa, jossa kilpailtiin vielä joulunakin. Kenttä on edelleen avoinna toistaiseksi.
 
- En kyllä muista Hattula Golfin historiasta yhtään kertaa, että vielä tammikuussa päästäisiin pelaamaan, toiminnanjohtaja Olli Tapola päivittelee.
 
- Suomessa on etelämmässä joitakin kenttiä, joilla on joskus voitu pelata tammikuussa, mutta tilanne on hyvin harvinainen. Hattulan kentän pohja on rakennettu siten, että se imee hyvin ylimääräistä vettä ja tällä hetkellä väylät ovat yllättävänkin kuivia. Kenttä täytyy kuitenkin sulkea sitten, kun maa jäätyy tai lunta viimein tulee.

Linnuilla ruokaa

Luonnossa eliöryhmät ovat näillä keleillä erilaisissa asemissa. Lumihome saattaa vaivata viljelykasveja ja talvehtivat toukat intoutua lähtemään ennen aikojaan liikuskelemaan, mutta linnuilla ei ole hätäpäivää.
 
- Kasvu käynnistyy ja silmuja alkaa kehittyä, jos lämpötila on viiden plusasteen luokkaa. Pajunkissat ovat joissain paikoissa jo turvoksissa, eläkkeellä oleva biologian lehtori Martti Raekunnas sanoo.
 
- Linnut löytävät nyt helposti luonnosta ruokaa ja muuttovietti on tällä hetkellä pysähdyksissä. Havaintoja on tehty meillä kaakkureista, silkkiuikuista ja jopa merimetsoista. Joutsenet pysyvät täällä niin kauan kuin ruokaa riittää, eivätkä myöhemminkään lähde välttämättä kauemmaksi kuin eteläiselle Itämerelle. 
 
Raekunnas on huolissaan Kaupunginpuistossa huhuilevista lehtopöllöistä.
 
- Pöllöt ovat alkaneet soidintaa ja saattaa käydä niin, että ne alkavat pesiä. Jos poikaset ehtivät kuoriutua ja sitten alkaa kovasti pakastaa, ennuste on kyllä huono.

SM-pilkit vaarassa?

Paikalliset kalastuksen harrastajat odottavat malttamattomina kunnon pakkaskelejä.
 
- Jokainen pilkki on kiillotettu, onget kunnostettu ja kairat teroitettu, Kuhaveljien Arimo Matinmäki kertoo.
 
- Jotkut hulluimmat kerkesivät käydä pilkillä pikkulammilla, joissa oli ehkä 8 senttiä jäätä. Ne, joilla on veneet vielä vesillä, voivat saada venepilkillä ihan älyttömästi ahvenia.
 
Edellisenä talvena lunta oli paljon, mutta pilkkijäiden paksuudessa ei ollut silloinkaan kehumista.
 
- Viime vuonna päästiin tositoimiin vasta 18. tammikuuta. Nyt toivotaan, että tulisi kunnon pakkasia vähäksi aikaa, ennen kuin lunta alkaa kunnolla tulla.
 
- SM-pilkit pitäisi järjestää maaliskuussa Hauhon Lautsiassa. Tässä nyt sitten pähkäillään, että pitääkö kisat antaa jonnekin pohjoisemmaksi.

Asvalttia paikataan

Pohtimista riittää myös Hämeenlinnan Hiihtoseuran puheenjohtajalla.
 
- Kyllä nyt on mielikuvitus koetuksella, että saadaan harrastajien motivaatio pidettyä korkealla, Ari-Pekka Lassila tunnustaa.
 
- Nyt harjoitellaan samoin kuin kesällä, vaikka toki osa kilpaiurheilijoista käy pohjoisessa leireillä. Tulin itse juuri Keminmaalta ja Oulusta alaspäin maa on kaikialla mustana. Kun ei ole pakkasia, ei päästä edes tekemään lunta moottoriradalle.
 
Kaupungin teiden kunnossapidossa piisaa hommia, vaikka lumiaurat eivät ehtineet tänä talvena startata kuin parina päivänä.
 
- Paikattavaa kyllä riittää. Vesikelit heikentävät asvalttia ja soratiet menevät huonoon kuntoon, vastaava kunnossapitomestari Markus Lahtinen toteaa.
 
- Meillä on ihan samat porukat liikenteessä kuin normaalistikin, vaikka nyt tehdäänkin vähän eri töitä.
 
HAMKin Lepaan yksikön avomaan tuotannossa ei ole suuria huolia, vaikka tilanne on hyvin poikkeuksellinen.
 
- Onneksi lämpötilat eivät ole nousseet liiaksi ja puuvartiset kasvit ovat pysyneet lepotilassa, tuotantopäällikkö Tiina Nyman sanoo.
 
- Perennapuolella sen sijaan orvokit ovat alkaneet kukkia. Nyt jos lunta ei tule ja saadaan kovia pakkasia, niin monien kasvien juuristot ovat kyllä kovilla.
 
 
 
 
 

Lastentarvikeala kehittyy jatkuvasti

$
0
0
Koko ajan markkinoille tulee uusia merkkejä ja innovaatioita, Lastentarvike maman yrittäjä Elena Bitsenkova kertoo. Kuva: Heli Karttunen
Lastentarvikkeiden valikoima Hämeenlinnassa laajeni, kun hattulalainen Elena Bitsenkova avasi uuden Lastentarvike mama -liikkeen aivan ydinkeskustaan kauppakeskus Linnaan.
 
- Olen tuonut Hämeenlinnaan uusia tuotebrändejä ja vaunumerkkejä, kuten amerikkalaisia rattaita, tanskalaisia vaunuja ja australialaisia hoitolaukkuja, tuore yrittäjä kertoo.
 
Bitsenkova uskoo lastentarvikealan kasvuun.
 
- Ala on kehittyvä. Koko ajan markkinoille tulee uusia merkkejä ja innovaatioita.
 
Yleinen taloudellinen tilanne on saanut ihmiset kierrättämään tuotteita tavanomaista innokkaammin, mutta ihan kaikkea ei kierrätetä.
 
- Hoitotarvikkeet, tuttupullot ja turvaistuimet hankitaan useimmiten uusina.

Paikallista palvelua

Liikkeen tuotevalikoimasta löytyy muun muassa rattaita, vaunuja, turvaistuimia, leluja, hoitotuotteita, itkuhälyttimiä ja apneamonitoreja. Kasarmikadun puolelta autolla voi tulla suoraan oven eteen sovittamaan turvaistuinta tai vaunuja.
 
- En usko kertakäyttökulttuuriin. Haluan panostaa laadukkaisiin tuotteisiin ja palveluun.
 
Kaupungissa on jo yksi ison maahantuojan ketjuun kuuluva lastentarvikeliike. Bitsenkova toivoo, että nyt kasvaneen tuotevalikoiman myötä hämeenlinnalaiset keskittäisivät ostoksensa paikallisiin yrityksiin.
 
- Tarkoituksenani on, että täältä Hämeenlinnasta saa samoja tuotteita kuin Helsingistä tai Ideaparkista. Toisen liikkeen kanssa täydennämme toisiamme.

Kipinää yrittäjyyteen

Idean yrityksen perustamiseen Bitsenkova sai oman lapsensa syntymän myötä. Aluksi hän mietti lastenvaatekaupan perustamista, mutta luopui kuitenkin ideasta.
 
- Yrittäjyyden kipinä kuitenkin jäi.
 
Kun paikallinen lastentarvikeliike lopetti, Hämeenlinnassa lastenvaatekauppa Viola&Max:n omistaja Anu Iso-Kokkila-Vähänen kannusti ystäväänsä perustamaan oman yrityksen.
 
- Haluan kiittää Uusyrityskeskusta ja muita yrittäjiä, jota ovat auttaneet liikkeen perustamisessa, Bitsenkova kiittelee.
 

Juuse Saros on myös vaarallinen esikuva junioreille

$
0
0
Nuorten Leijonien maailmanmestaruudessa olivat osallisena ja syypäänä ilahduttavasti myös kaksi HPK:n pelaajaa. Maalivahti Juuse Saros kuului joukkueen kolmen tärkeimmän pelaajan joukkoon yhdessä Teuvo Teräväisen ja Rasmus Ristolaisen kanssa. Puolustaja Juuso Vainio puolestaan esiintyi jäällä varmoin MM-kisakonkarin ottein, vaikka pelasi hieman pienemmässä roolissa.
 
Olen seurannut Kerhon juniorivalmentajana verrattain läheltä muutaman vuoden ajan Saroksen ja Vainion tekemisiä. Oleellista on vastata kysymykseen, miksi juuri he ovat tällä hetkellä maailmanmestareita? Toki jo viime vuonna yhdessä Vainion kanssa MM-kisoissa mylleröineet Robert Leino ja Ville Järveläinen voisivat myös olla teoriassa maailmanmestareita, mutta heidän mahdollisuutensa edes mitaliin suli siinä, ettei viime kaudella Nuorissa Leijonissa ollut riittävän laadukasta valmennusta. Karri Kivi on eri luokan tekijä päävalmentajana kuin Harri Rindell.
 
Mestaruuuden tiimoilta ei ole suotta korostettu Kiven osuutta. Tohdin arvata, että sekä Saros että Vainio pitävät Kiveä kovan luokan ammattilaisena alallaan.
 
Mutta miksi siis juuri Saros ja Vainio ovat maailmanmestareita? Kaikista tähän asti valmentamistani Mussukoista (takavuosina vol.1, vol.2 ja nyt vol.3) selkeästi kovimmat treenaajat ovat olleet Saros ja Vainio. Tämä pätee määrään ja laatuun.
 
Teen ihan selväksi, ettei minun silmin Juuso Vainio ollut lahjakkain puolustaja niistä pojista, joista nyt viisi on pelannut Liigaa ja yksi Mestistä. Eikä edelleenkään ole sanottu, kenestä lopulta tulee paras, onko se Vainio, Petteri Nikkilä, Miika Franssila, Valtteri Parikka (nykyään Ässät) Ville-Veikko Eerola vai Roope Westerman.
 
Se on kuitenkin varmaa, että Vainio on ollut porukasta kaikkein työteliäin ja intohimoisin lajia kohtaan. Sen tähden hänen kaulallaan roikkuu nyt kovin saalis: B:ssä hopeaa, A:ssa pronssia ja kultaa ja kruununa nuorten maailmanmestaruus.
 
Juuso Vainio eli silmieni alla jääkiekolle 24 tuntia vuorokaudessa. Häntä piti enemminkin toppuuttaa kuin patistaa. Sen tähden soin hänelle ilomielin ensinnäkin paikan nuorten kisajoukkueessa tai toiseksi maailmanmestaruuden. Vainio oli kisoissa Nuorten Leijonien niin kutsuttu seitsemäs puolustaja. Se on pelirooleista ehkä haastavin. Tuosta haasteesta Vainio selvisi upeasti.
 
Jos Vainion harjoittelumääriä ja intohimoa lajia kohtaan on liki mahdoton ylittää, niin mahdottomasta mahdollisen on tehnyt Juuse Saros. Saros ei pelannut peliäkään alaisuudessani, mutta kävi nuorena C-juniorina haistelemassa vanhempien pelaajien ilmapiiriä ja paikkaamassa, jos joku veskareistamme oli telakalla.
 
Poika teki lähtemättömän vaikutuksen. Muistan, kun sanoin apuvalmentajalleni OP Yrjänheikille ja maalivahtivalmentaja Teemu Lukkarille Saroksesta, että kaveri treenaa kuin jokin ohjelmoitu robotti.
 
Fysiikkavalmentajamme Ari-Pekka Hallaranta puolestaan oli aivan tohkeissaan Saroksen kehonhallinnasta; se oli kuulemma parempi kuin yhdelläkään kenttäpelaajistamme.
 
Kun nyt katson Sarokseen, en näe mitenkään erityisen lahjakasta urheilijaa ellei lähes ainoaksi lahjakkuuden muodoksi määritellä harjoittelulahjakkuutta. Kun joku harjoittelee noin kovaa, intensiivisesti ja asialleen omistautuen, olisi rienausta ja pilkkaa häntä itseään kohtaan sanoa, että olet päässyt lahjoillasi eteenpäin.
 
Juuse Sarosta ja Juuso Vainiota yhdistää paitsi kultainen mitali nuorten MM-kisoista myös ennen muuta poikkeuksellinen tahto harjoitella jääkiekkoa enemmän kuin muut.
 
Urheilussa voitonhetki on se kaikkein vaarallisin hetki. Saattaa käydä niin, että nälkä tyydyttyy ja etenkin ajatustyö lakkaa. Otan kiinni nyt yhdestä uhkakuvasta, joka paradoksaalisesti liittyy Juuse Sarokseen. Olen aistivinani, että Hämeenlinnassa on syntymässä uusi maalivahti-buumi. Ja se liittyy juurikin Sarokseen ylivertaisena esikuvana.
 
Ei ole pahasta, että yhä useampi poika haluaa jatkossa kokeilla siellä lastenjääkiekon iässä maalivahdin tonttia. Viimeksi vastaavaa koettiin, kun liigajoukkueen silloinen maalivahtivalmentaja Jari Kaarela ajoi läpi ajatuksen, että käytännössä kaikki jääkiekkoilijan alut Hämeenlinnassa kokeilivat sekä veskarin että kenttäpelaajien ruutuja. Tämäkin on ihan hyvästä, mutta maalivahdiksi ja kenttäpelaajaksi pitää erikoistua riittävän nuorena. Valmentamissani Mussukoissa (vol.1 ja vol.2) oli pari aivan huikeaa kenttäpelaajaa, joilla oli mielestäni selittämättömiä luistelu- ja mailateknisiä ongelmia, joille en keksinyt mitään järjellistä syytä.
 
No, sitten selvisi, että nuo nimeltä mainitsemattomat kaverit olivat olleet maalivahteja aina sinne jonnekin noin kymmenen ikävuoden paikkeille ja ylikin. Tosin toisesta noista pojista tulee vielä joskus huippuluokan erotuomari; ja toinen on yltänyt jo liigatasolle pelaajana. Eli ei hätää, mutta jotakin peruuttamatonta siinä menettää, jos pelipaikkavalintaansa venyttää liian pitkään.
 

Kahta ihmistä ja koiraa ammuttiin kauppatorilla

$
0
0
Välikohtaus sattui iltahämärissä kauppatorin Sibeliuksenkadun ja Hallituskadun puoleisessa kulmassa, kun henkilöautosta ammuttiin ainakin kahta eri henkilöä. Kuva: Markku Wiik
Kahta ihmistä ja yhtä koiraa ammuttiin Hämeenlinnan kauppatorilla ilma- tai kuula-aseella tiistai-iltana liikkuvasta henkilöautosta. 
 
Molemmat henkilöt selvisivät ilman vammoja, mutta koira sai osuman silmäänsä ja joutui eläinlääkärin hoitoon. Silmä pelastunee, mutta siinä on kivulias osumavamma.
 
Ampuminen tapahtui tiistaina noin kello 20.20 Hämeenlinnan torin Hallituskadun ja Sibeliuksenkadun puoleisessa kulmauksessa.
 
- Tulin koirani kanssa Kirkkopuiston suunnasta kohti Sibeliuksenkatua, kun edellä kävelevä nuori nainen kiljaisi kahteen otteeseen. Molempia kiljaisua edelsi selvä ilma-aseen laukauksen tussahdus, koiraa ulkoiluttanut keski-ikäinen mieshenkilö kertoo.
 
Ammunnan kohteeksi joutunut nainen juoksi liikkuvaan vaaleaan henkilöautoon, mahdollisesti vanhempi Volvo, ja kiroili ja huusi mennessään. Laukaukset tulivat samaisesta henkilöautosta, johon nainen nousi, eli nainen oli samaa seuruetta.
 
- Tämän jälkeen autosta tulitettiin minua ja koiraa. Laukauksia tuli ainakin kolme tai neljä. Kaksi osui ulkoiluhousuni lahkeeseen, eikä luoti lävistänyt kangasta. Selkeänä kipuna se kuitenkin tuntui. Tähtäin oli ilmeisesti koirassa, koska kudit osuivat jalkoihin, mies kertoo.
 
- Sen vuoksi ymmärrän hyvin, miksi nuori nainen kiljahteli, sillä hänellä oli päällään ohuemmat vaatteet.
 
Useamman autosta ammutun laukauksen jälkeen vaalea henkilöauto kaahasi tiehensä.
 
- En saanut siinä yllättävässä ja typerryttävässä tilanteessa varmuudella rekisterinumeroa ylös, mutta asia on nyt poliisin tutkittavana, nimettömänä esiintyvä mies kertoo.
 
- Hurjaa hevosenleikkiä. Yleisellä paikalla ei missään nimessä saa ampua edes ilma-aseella, komisario Ilkka Iivari Hämeen poliisilaitokselta painottaa. 
 
- Yhtä hyvin laukaus voi osua ihmisen kuin koiran silmään, Ilkka Iivari sanoo.
 
Vastaavanlaista yleisellä paikalla ampumista ei ole Hämeenlinnassa aivan äskettäin tapahtunut.
 
- Joskus ihmiset ammuskelevat ilma- tai kuula-aseilla esimerkiksi parvekkeella, mutta se on kiellettyä, komisario Iivari muistuttaa.
 
Etsinnässä on nyt paikalta poistunut vaalea henkilöauto.

Koiraa osui silmään

Koiran silmäänsä saama osuma selvisi vasta kotioloissa, kun kivuista kärsinyt lemmikki oli hyvin rauhaton ja pyöri ympäriinsä.
 
- Osasin tutkia koiraa vasta kotona, kun eläin ei rauhoittunut lainkaan iltalenkin jälkeen.
Tarkemmassa tutkimuksessa selvisi kaverin saaneen raapaisun silmäänsä. Luoti oli hipaissut sivusuunnassa, onneksi ei osunut suoraan, mies kertoo.
 
Seurauksena oli keskiöinen eläinlääkärireissu, tarkempi tutkimus ja heti alkanut lääkitys.
 
- Ilmeisesti silmä ei sokeudu, mutta vamma on selvästi erittäin kivulias, järkyttynyt koiranomistaja kertoo.
 
Järkytyksen ja ylimääräisen vaivan lisäksi koiranomistajalle tuli merkittäviä kustannuksia koiran yöllisestä lääkärikäynnistä sekä vamman vaativasta lääkehoidosta.
 

Kokoomusnuoret pysyvät irtisanomisvaatimuksessaan

$
0
0
Oskari Perikangas ja Janita Ahonen ovat edelleen sitä mieltä, että Hämeenlinnan kaupungin henkilöstöä piti harvetaa 300 työntekijällä.
Hämeenlinnan Kokoomusnuoret kohahduttivat vuodenvaihteessa kannanotollaan, jossa vaaditaan 300 työntekijän irtisanomista Hämeenlinnan kaupungin palveluksesta talouden tasapainottamiseksi.
 
Kokoomusnuoret eivät vetäydy vaatimuksestaan, vaikka puolueen valtuustoryhmä ja Hämeenlinnan Kokoomuksen kunnallisjärjestö jo ehtivät tyrmäämään nuorisokaartin hankkeen. Myöskään nuorille uusi tieto siitä, että kaupungin henkilöstömäärä on laskenut kuntaliitoksen jälkeen, ei tee vaikutusta.
 
- Seisomme edelleen vaatimuksen takana. Emme halua nykyisen vallassa olevan sukupolven tekevän meidän niskaamme koko ajan lisää velkaa, Hämeenlinnan Kokoomusnuorten puheenjohtaja Oskari Perikangas ja aktiivitoimija Janita Ahonen sanovat.
 
Reilun viikon takainen julkilausuma sai varsinkin Oskari Perikankaan puhelimen soimaan, mutta "aivan kauhistuttavaa palautetta ei ole tullut".
 
- Kritiikkiä on tullut, mutta julkisuutta ja asian esiin nostoa tällä haettiin, puheenjohtaja selvittää.
 
Janita Ahonen on vakuuttunut siitä, että myös varttuneempi, nyt vallassa oleva kokoomusväki on samoilla linjoilla nuorten kanssa, "mutta poliittisen tilanteen vuoksi sitä ei uskalleta sanoa. Nuoret uskaltavat."

Mitä ovat kovat arvot?

Puolueen paikalliseen nuorisojohtoon kuuluva kaksikko ei näe linjauksessa kovia arvoja.
 
- Mitä ne ovat ne kovat arvot, he kysyvät vastaan.
 
Kaksikko myöntää, etteivät he pysty yksilöidysti sanomaan, mihin irtisanomiset pitäisi kohdistaa, mutta tavoite on ja pysyy.
 
- Jos joku keksii paremman tavan säästää kaupungin menoista, totta kai se meille käy. Keinoja ei tunnu vain löytyvän, joten pysymme tuon taannoisen julkilausuman takana, Perikangas sanoo.
 
Kokoomusnuorten mielestä varsinkin hallinnossa on edelleen päällekkäisyyttä, vaikka selkeitä esimerkkejä ei esitetä.
 
- Hallintoa täytyy keventää, tehdäänhän niin muuallakin.
 
Kokoomusnuoret protestoivat jo viime syksynä kaupungin veronkorotuksia vastaan, eikä sitä nähdä nuorten joukoissa tulevaisuuden kestävänä ratkaisuna.
 
- Periaatteessa veroprosenttia voi korottaa, mutta se ei välttämättä lopeta yletöntä velanottoa,
Perikangas pohtii.
 
Henkilökohtaisesti hän ei ole aivan varma irtisanomistarpeen määrästä, mutta vakuuttaa pysyvänsä puolueen nuorten yhteisen julkilausuman takana.
 
- En tietenkään halua sanoa kenellekään, että sinut irtisanotaan. Nyt vain on pakko tehdä jotakin, muuten joudumme tekemään tulevaisuudessa vielä kovempia ratkaisuja, Janita Ahonen pohtii.

"Sitä me emme tienneet"

Suurimmalle osalle kokoomusnuoria on paljastunut vasta kannanoton julkaisemisen jälkeen se fakta, että kaupungin työntekijämäärä on laskenut sitten taannoisen kuntaliitoksen.
 
– Sitä me emme tienneet julkilausumaa sorvatessa. Silti on edelleen se tilanne, että kaupungin organisaatiossa on mielestämme aivan liikaa päällekkäisiä tehtäviä. Kyllä se varmaan sinne hallinnon puolelle kääntyy, kun pohditaan mistä supistuksia on etsittävä, kaksikko pohtii.
 
Heidän mielestään julkilausuman perimmäinen tavoite on kaupungin talouden tasapainotus, irtisanomisvaatimus yksi keino asian saamiseksi julkisuuteen.
 
– Kyllä tässä haettiin tätäkin (=julkisuutta), mutta meillä on eniten huoli siitä, että maksamme tulevaisuudessa nykyisten vallanpitäjien ottamat velat. Kun maksajia tulevina vuosikymmeninä on yhä vähemmän, taakka voi kasvaa turhan isoksi, kokoomusnuoret selvittävät.
 
Hämeenlinnan Perikangas ja Ahonen pitävät edelleen hyvänä ja keskeisenä paikkana asua, vaikka täältä yliopisto puuttuukin.
 
Ahonen pyrkii opiskelemaan Turun yliopistoon opiskelemaan lakia, Perikangas kirjoittaa keväällä ylioppilaaksi, sen jälkeen on varusmiespalveluksen vuoro.
 
Molemmat sanovat hakeutuneensa kokoomuslaisiksi monen vaihtoehdon puoluekartassa yrittäjähenkisyyden vuoksi.
 
– Se ei ole välttämättä yrittäjyyttä, vaan yksilöllistä yritteliäisyyttä, Janita Ahonen linjaa.
 

Kalpalinnan rinteet ovat olleet toistaiseksi pyöräilijöillä

$
0
0
Kalpalinnan rinteillä ovat tähän saakka juhlineet pyöräilijät, mutta nyt meininki on muuttumassa. Kuva: Juhani Karvonen
Kalpalinnan rinteet saadaan auki laskettelijoille tiistaina, jos viikonvaihteessa saadaan lunta ja pakkasta.
 
- Avaamme jo joulukuussa pari viikkoa auki olleen Hugon rinteen uudelleen. Yksi kolmasosa tuolloin rinteeseen tehdystä lumesta on jäljellä, mikä antaa pohjaa lumetukselle. Aloitamme lumetuksen lauantaina. Lumetuksen kannalta tärkeintä on kastepiste, mutta lämpötilankin pitäisi olla viitisen astetta pakkasella, sanoo toimitusjohtaja Jarmo Kalpala.
 
Viikon päästä järjestettävä Master-kisa pidetään, tosin ei kilparinteessä.
 
- Hugon uskon olevan hyvässä kunnossa siihen mennessä, sanoo Kalpala.
 
Kalpalinnalle tärkeä ryhmä on joululomaansa viettävät venäläisturistit. Tänä vuonna venäläisturistit menivät ohitse kaikilta Etelä-Suomen laskettelukeskuksilta.
 
- Ilman venäläisturisteja koko maan laskettelukeskukset jäävät ilman kasvua. Ilman heitä keskukset jakavat vuosittain samaa kakkua, mutta venäläiset tuovat kasvupotentiaalin. Etelä-Suomen laskettelukeskukset ovat viime vuodesta jäljestä noin 80 prosenttia ja vielä Himoksenkin tasolla 30 prosenttia. Lapissa hiihtokeskukset sen sijaan ovat menestyneet jopa paremmin kuin viime talvena.
 
Luminen joulu on Kalpalan mukaan varsin epävarma Kalpalinnassa.
 
- Suurin piirtein joka toinen joulu on ollut sellainen, että laskettelu on kiikun kaakun. Viime kaudella Kalpalinna saatiin lumetettua 4.1. ja sen jälkeen lunta riitti pitkälle kevääseen. Tänä talvenakin on vielä mahdollisuus saada jotakin kiinni. Kausi jatkunee maalis-huhtikuun vaihteeseen.
 
Lumettomuus ei ole ollut kuitenkaan kaikille haitaksi. Alamäkipyöräilyn harrastajat ovat päässet jatkamaan kauttaan tavallista pitempään.
 
- Kausikorttejakin on myyty jonkin verran.
 
Kalpalinnan palvelut ovat säilyneet entisellään.
 
- Alamme jäälleen markkinoida työhyvinvointiin liittyviä palvelupaketteja. Niitä on joskus aikaisemmin Kalpalinnassa jo ollutkin, sanoo Kalpala.
 

Puunpoltto pannaan

$
0
0
Avotakat halutaan kieltää kaupungeissa, uutisoi IS räväkästi maanantaina.
Puunpolton vaaroista on puhuttu pitkään, mutta asiantuntijoiden toivomaa sääntelyä ei ole tullut, lehti kertoo.
 
THL on kuulemma laskenut, että taajama-alueilla tapahtuvasta puun pienpoltosta aiheutuviin sairauksiin kuolee vuosittain jopa 400 ihmistä. Vertailua on tehty kaukolämpöverkkoon kuuluvien ja puuta polttavien pientaloalueiden välillä.
 
Jaaha, olikohan alueilla mitään muita muuttujia? Asukkaiden terveydentila, elintavat?
On toki ilmeistä, että keuhkoihin joutuvat pienhiukkaset ovat terveydelle vaarallisia. Tutkimusten mukaan hiukkaset pahentavat hengitys- ja verenkiertosairauksia, ja jopa hiukkasten ja diabeteksen yhteydestä on saatu viitteitä.
 
Hiukkasten ja diabeteksen? Olen yleensä suhtautunut melko luottavaisesti tieteellisiin tutkimuksiin, mutta jotenkin tämä asia kuulostaa todella kaukaa haetulta.
 
Tähän mennessä en ole törmännyt vielä uutiseen, että "henkilö kuoli puunpolton aiheuttaman sairauden komplikaatioihin", mutta ilmeisesti se päivä ei kuitenkaan ole enää kaukana.
 
Voin vain kuvitella, miten vastaava virkamiestä alkaa syyhyttää: nyt löytyi taas jotain kivaa, jonka voisi kieltää. Mikäs sen mukavampaa kuin asettaa rajoituksia! Ja jos mahdollista, vielä parempaa, jos asian voisi jotenkin laittaa verolle tai maksulliseksi...
 
Pienhiukkaspäästömaksu! Tietysti sitten tarvitaan myös pienhiukkaspäästövalvojia, mutta sehän ei ole ongelma. Homma rahoitetaan tietenkin maksuilla kaikilta tulisijan omistajilta.
 
Ja sitä naapuritalon kyttääjää alkaa myös kutitella: Taas se naapuri polttaa puita takassaan, teenpä heti ilmoituksen viranomaisille! Vähintäänkin tarvitaan poliisia tai palokuntaa paikalle mittaamaan päästötasoja. Ja terveyspalveluiden maksulapun voi sitten kiikuttaa suoraan sille naapurille: tämä veritulppahan johtuu mitä ilmeisimmin naapurin holtittomasta takan lämmittämisestä.
 
Vuosi ja pari, ja jokin valtion työryhmä alkanee pohtia, kuinka saataisiin jokainen tulisijalla varustettu pientalo uuden tulisijaverotuksen piiriin. Jokaisella taloudella olisi oma GPS-paikantimella varustettu reaaliaikainen päästömittari, joka mittaisi jokaisen ilmaan leijuneen pienhiukkasen. Mittari olisi pakollinen, ja tietysti tulisijan omistaja kustantaisi lystin. Eli verot ja päästömaksut valtion kassaan, mahtavaa!
 
Tässä maassa asioista päätetään tietyn kaavan mukaan. Ensin aiheesta avataan keskustelu.
Asiaa puidaan puolesta ja vastaan. Sillä ei ole väliä, onko asiassa mitään järkeä. Keskustelu velloo, kunnes juttu menee päättäjille. Syntyy päätös. Yleensä päätöksessä ei ole mitään järkeä.
 
Tässä tapauksessa samalla kun toisella kädellä säädetään, että jokaisessa pientalossa täytyy olla varalämmitysjärjestelmä, toisella sitten todennäköisesti halutaan kieltää sen käyttö.
 
Odotan mielenkiinnolla, milloin puunpoltto kielletään taajamissa. Keskustelu on jo avattu. Maaseudulla ei kuulemma ole niin väliä, mitä siellä poltetaan. Siellä ilmaa piisaa.
 

Lasipäivä kutsuu keräilijöitä

$
0
0
LASIHUUTOKAUPPA. Huutokaupattavien lasiesineiden esittelypöytä oli valmiina jo heti aamulla vastaavassa Lasipäivä-tapahtumassa viime vuonna. Kuva: Muu

Suomen lasimuseon ystävät järjestää perinteisen vanhojen lasiesineiden myyntitapahtuman Suomen lasimuseossa Riihimäellä lauantaina 25. tammikuuta. Tapahtumassa yhdistyksen jäsenet myyvät lasiesineitä ja lasiin liittyvää kirjallisuutta. Paikalla on noin 50 myyntipöytää ja tapahtuma on Suomen suurin pelkästään lasiesineiden kauppaan keskittyvä myyntitapahtuma, jossa käy keskimäärin 3000 asiakasta vuosittain. Tarjolla on kattava valikoima suomalaisen lasiteollisuuden tuotteita kotimaisen lasinvalmistuksen koko historian ajalta.

Tapahtumaan on yleisöllä vapaa pääsy klo 10–15. Lasimuseon ja yhdistyksen asiantuntijat tunnistavat yleisön mukanaan tuomia esineitä klo 10–12. Palvelu on maksuton ja esineitä voi tuoda enintään 3 kappaletta henkilöä kohden. Museomyymälässä myydään tavanomaisen runsaan valikoiman lisäksi poistoeriä tarjoushinnalla ja samalla voi tutustua Suomen lasimuseon perusnäyttelyyn ilmaiseksi. Tapahtuma huipentuu lasihuutokauppaan klo 14–15. Huutokaupan kuvallinen huutokauppaluettelo julkaistaan yhdistyksen nettisivuilla tammikuun alkupuolella osoitteessa www.suomenlasimuseonystavat.fi.

Tapahtuman järjestää talkootyönä Suomen lasimuseon ystävät ry ja sen tuotto käytetään yhdistyksen toimintatarkoituksen mukaisesti lasimuseon toiminnan tukemiseen. Tammikuinen lasipäivä on järjestetty jo lähes 20 kertaa. Toinen yhdistyksen järjestämä vuosittainen tapahtuma on lasi- ja keräilytapahtuma kesäkuun alkupuolella. Vuonna 2014 sen ajankohta on lauantai 7.6. ja tapahtuma järjestetään Suomen lasimuseon piha-alueella.

Lasipäivä Suomen lasimuseossa 25.1.

Pekka Saros on koriksen ennätystuomari

$
0
0
Kaurialan yläkoulun rehtori Pekka Saros nousi eniten pääsarjaotteluita viheltäneeksi suomalaistuomariksi. // KU Arkisto
Hämeenlinnalainen Pekka Saros, 52, on viheltänyt ennätyksellisesti 925 koripallon pääsarjaottelua. Saros nousi loppusyksystä kaikki palloilulajit huomioiden eniten pääsarjaotteluita viheltäneeksi suomalaistuomariksi, kun hän ohitti 908 ottelua tuominneen raumalaisen kiekkotuomarin Reijo Ringbomin.  
 
- Hämeenlinnassa on saanut olla hyvin rauhassa, sillä minua ei tulla häiritsemään koripallotuomarin tehtävien takia, naurahtaa ennätysmies.
 
Kaurialan yläkoulun rehtori on asunut perheineen viimeiset kahdeksan vuotta Hämeenlinnassa. Hän on kuudetta lukuvuotta Kaurialan rehtorina, sitä ennen vierähti vuosi Yhteiskoulun apulaisrehtorina ja kolmisen vuotta Kirkonkulman koululla. Ennen Hämeenlinnaan vuosia Saros opetti kahdeksan vuotta Naantalissa. Hämeenlinnan OKL:sta valmistunut Saros toimi 12 vuotta opettajana Jokioisilla.
 
Tampereella syntynyt Saros muutti kolmivuotiaana Forssaan, joka oli hänen kotikaupunki ennen Naantalia ja Hämeenlinnaa.
 
- Pelasin koripalloa Forssan Koripojissa 18-vuotiaaksi. Toimin koripallovalmentajana 17-vuotiaasta 15 vuotta kaikissa ikäryhmissä. Aloitin tuolloin myös jo tuomaritehtävät. Minun ensimmäinen ottelu tuomarina koripallon pääsarjassa oli 26-vuotiaana lokakuussa 1987 UU-Pantterit -matsissa, Saros muistelee.

Helposti ja luontevasti

Hänelle on kertynyt 27 kauden aikana huimasti 925 pääsarjaottelua ja yli 300 matsia tuomarina kansainvälisissä peleissä Saros on kentällä kuin kotonaan. Häneltä homma hoituu helposti ja luontevasti.
 
- Viimeiset vuodet tämä on ollut tosikivaa. Kokemus on tuonut sen, että tietää täsmälleen omat vahvuudet ja heikkoudet. Pelaajat tuntevat minut. Alkuvaiheissa oli hankalampaa, kun piti luoda kannuksia.
 
- Iän myötä fysiikka vaatii koko ajan enemmän töitä. Kentälle ei voi mennä valmistautumatta. Vaikka tekeminen näyttää ulospäin helpolta, sen takana on aina työtä. Kokemuksen kautta uskaltaa tehdä asioita enemmän ja rohkeasti, hän tuumaa.
 
Saros saattaa ylittää historiallisen tuhannen ottelun rajan parin vuoden päästä.
 
- Tuomarikollegat ovat kannustaneet minua tuhanteen otteluun. Se on realistinen tavoite, jos fysiikka ja paikat pysyvät kunnossa. Mutta iän tai numeron takia ei saa pitää tuomariryhmässä, se on väärin. On ansaittava paikka ryhmässä, Saros sanoo.
 
- Tämä on yhä mukavaa ja haastavaa. Maailma ei kaadu, vaikka tuomarointi loppuisi ensi kuussa eikä tuhat täyttyisi. Joskus ajattelen, että hullua hommaa juosta tuomaroimassa, mutta olen tykännyt tästä, hän myöntää.
 
Saros tekee osansa myös paikallisen koripallon eteen, sillä hän viheltää myös Punaportin Bluesin ykkösen pelejä kolmosessa ja kakkosen otteluja vitosdivarissa.
 
- Olen sanonut olevani käytettävissä niihinkin peleihin, koska ne ovat tuomarillekin hyviä harjoittelupaikkoja. Valmistaudun täysillä, sillä ne ottelut ovat jokaiselle pelaajalle ja valmentajalle tärkein peli sillä hetkellä, Saros sanoo.
 
Saros on saanut uuden haasteen kansainvälisten pelien komissaarin tehtävästä, joissa hän debytoi marraskuussa Minskissä ja jatkoa seurasi ennen joulua Vilnassa.

Urheilullinen perhe

Saroksen Juuse-poika on debytoinut upeasti HPK:n liigavahtina ja torjui vuodenvaihteessa Suomen nuoret MM-kultaan.
 
Pekka toimi Nummen joukkueen valmentajana, kun Juuse aloitti kiekkouransa vahtina Hämeenlinnan korttelikiekossa. Alku oli mainio, sillä joukkue vei mestaruuden.
 
Sarokset asuivat välillä vielä vuoden Naantalissa, jossa Juuse pelasi ensimmäiset kiekkopelit seurajoukkueessa VG-62:n riveissä.
 
- Juuse pelasi neljä vuotta vanhempien joukkueessa salibandya ja myös jalkapalloa Naantalissa. Toimin joukkueen päävalmentajana kaikissa kolmessa lajissa. 
 
- Juuse venytteli omatoimisesti 15 minuuttia joka aamu olohuoneen lattialla viitosluokalta ysille asti. Valmentaja oli sanonut kesäleirillä, että pitäisi venytellä joka päivä. Juuse on tosi määrätietoinen, mutta tekee asiat silti rennosti, isä sanoo.
 
Pekan puoliso Leila on voittanut nuorten SM-mitaleja uinnissa. 21-vuotias Eemeli-poika voitti nuorten SM-mitaleja salibandyssä.
 
Pasi Honkanen

Kirkuuko purukalustosi hoitoa?

$
0
0
 Hammaslääkäri ei tutki pelkästään hampaita. Koko suu on tärkeä tarkastaa säännöllisesti. Piirros: Toni Rasinkangas
Hymy voi kirjaimellisesti hyytyä, jos hampaat eivät ole puhtaat ja ehjät. Mitä tulehtuneempi ien on, sitä herkemmin se alkaa vuotaa ja muistuttaa väriltään kypsää espanjalaista punaviiniä. Terveessä suussa ikenet ovat possunvaaleanpunaiset ja hampaat kirkkaat, kertoo 25 Turengissa vastaanottoaan pitänyt hammaslääkäri Pasi Salmi.
 
- Suun bakteereilla on suuri merkitys esimerkiksi sydänsairauksien synnyssä, joten hammaskivikin on syytä hoitaa pois. Pitkälle edennyt ientulehdus voi aiheuttaa ehjänkin hampaan heilumista ja jopa sen irtoamisen.
 
Viime keväänä tehdyn tutkimuksen tulokset kertovat karua kieltä: 52 prosenttia 18–34-vuotiaista venyttää hammaslääkärikäyntien välit yli kolmeen vuoteen. 
 
- Hoitamaton hampaisto voi pahimmillaan johtaa pitkään ja kalliiseen tehohoitoon, tai jopa kuolemaan. 
 
Hammaslääkärin työ ei ole vain reikien etsimistä. 
 
- Suun limakalvojen ja purennan tarkastus on tärkeä tehdä säännöllisesti, joten kolme vuotta on tarkastusvälien ehdoton yläraja. 
 
Useimmiten sopiva väli tarkastaa suun kunto on yksi tai kaksi vuotta. Jos hammaskiveä ei saa hyvällä suuhygienialla pidettyä aisoissa, voi yksilöllinen tarkastusväli olla vain nelisen kuukautta. 
 
- Mitä paremmassa kunnossa suu on, sitä harvemmin tarvitsee tarkastuksessa käydä. Hampaat kestävät viitisen ruokailukertaa päivässä, limpparit ja energiajuomat ovat pahimpia syövyttäjiä, Salmi vinkkaa.

Suun muutokset eivät aina oireile

Oman mielenrauhan kannalta olisikin hyvä käydä tarkastuksessa säännöllisesti, vaikkei reikiä olisikaan. Parhaiten se onnistuu, kun käy samalla, omalla hammaslääkärillä.
 
- Silloin pystytään arvioimaan reiänalun kehittymisvauhti vertaamalla suun näkymää aikaisempiin merkintöihin. Siis milloin alkava reikä on ensimmäisen kerran havaittu ja miltä se näyttää nyt.
 
Toiselle hammaslääkärille mentäessä pitkään seurattu reiänalku saatetaan katsoa paikattavaksi.
 
- Niin sanottu rajatapaus saatetaan paikata turhaan, kun sen kehittymishistoria ei ole tiedossa.
 
Salmi alleviivaa, ettei suun muutoksia välttämättä itse edes huomaa. Säännöllisellä suun tarkastamisella havaitaan myös oireettomat muutokset. Tämä koskee myös hampaattomia.
 
- Limakalvojen muutoksista nähdään moni yleissairaus ensimmäisenä. Hampaattomilla on myös usein proteesien alla hoitoa vaativa sieni-infektio. 
 
Nuorten aikuisten nuuskankäyttö on lisääntynyt tupakoinnin korvikkeena. Molemmat aiheuttavat muutoksia suussa. Mitä nopeammin se huomataan, sitä parempi on hoitoennuste.
 
- Ne harvat syöpätapaukset, jotka olen löytänyt, ovat olleet pääosin nuuskaajilla.

Kauhutarinoista käpälämäkeen

Osa venyttää hammaslääkärikäynnit jopa siihen asti, kun purukalusto kirkuu hoitoa. Hammaslääkäripelko on yksi syy tarkastuksen laiminlyömiseen.
 
- Huonojen kokemusten pelätään toistuvan. Myös kauhujutut esimerkiksi viisaudenhampaan poistosta lykkäävät hoitoon hakeutumista, Salmi arvioi.
 
- Monesti kysytään, onko hammas tiukassa, vaikka se on jo ennätetty poistaa asiakkaan huomaamatta. Silloin moni on huomannut, että jutut ovat olleet liioiteltuja.
 
Salmi antaa vinkin hammaslääkäripelkoon: mitä kovempi se on, sitä useammin hammaslääkärin luona kannattaa käydä.
 
- Helppoja ja kivoja käyntejä tulee näin enemmän. Jos hakeutuu hoitoon vasta kovissa kivuissa, niin toimenpiteetkin tuntuvat ikävämmiltä, Pasi Salmi huomauttaa.
 

Murat Alkis otti puolalaiset huonekalut myyntiin Tuuloseen

$
0
0
Murat Alkis uskoo puolalaisten huonekalujen kiinnostavan persoonallisen tyylinsä ansiosta. Kuva: Juhani Karvonen
Murat Alkis päätti kokeilla puolalaisten huonekalujen pop up -myyntiä joulunajaksi Tuulosessa. Kysyntä osoittautui sen verran hyväksi, että mies teki jatkosopimuksen toistaiseksi tiloistaan. Impero Designin myymälä saattaa myös laajentua.
 
- Näitä puolalaisia Wersal -huonekaluja ei myydä Suomessa muualla kuin täällä. Sen sijaan näitä kalusteita myydään noin 40 maassa. Kiersimme liettualaisen vaimoni kanssa Baltiassa ja muuallakin Euroopassa etsimässä laadukkaita ja hieman erikoisia myytäväksi. Kalustot olivat parhaat juuri laadukkuutensa ansiosta, sanoo Alkis.
 
Viisitoista vuotta Suomessa asunut uskoo suomalaisten tykästyvän mallistoon. 
 
- Näillä saa kalustettua varmasti persoonallisen kodin. Vastaavan tyylisiä kalusteita ei muilla valmistajilla ole. Kalusteiden toimitusaika vaihtelee kahdesta kuuteen viikkoon.
 
Puolalaiskalusteiden valttina on monipuolisuus. Kalusteista voi rakentaa esimerkiksi isojakin sohvakokonaisuuksia yhdistelemällä paloja toisiinsa. Materiaaliltaan kalusteet ovat aitoa nahkaa tai tekstiiliä.
 
- Käyn asentamassa tarvittaessa kalusteet veloituksetta sadan kilometrin säteellä Hämeenlinnasta. Toisaalta nämä on helppo itsekin koota.
 
Alkis myy kalusteita yhdessä tilassa, mutta mies suunnittelee laajentavansa uusiin tiloihin Tuulosessa mahdollisesti jo kevään aikana.
 
- Hämeenlinnan keskustan moottoritien katteen valmistumisen jälkeen keskustaan jäänee tyhjää liiketilaa. Voisin kuvitella tällaisen erikoismyymälän soveltuvan hyvin myös keskustaan. Ajatuksena on avata toinen myymälä Tuulosen lisäksi keskustaan.
 
Kalustemyynti on Alkiksen ensimmäinen oma yritys.
 
- Huonekalut valikoituivat alaksi omien hyvien kokemusten myötä. Ystäväpiirikin tuntui pitävän mallistosta ja päätimme kokeilla niiden myyntiä. Puolalaisiin kalusteisiin kohdistuu ennakkoluuloja, mutta kalusteet ovat kestävyydeltään huippuluokkaa. Niillä on esimerkiksi viiden vuoden runkotakuu, sanoo Alkis.
 

Ammattia valitsemassa

$
0
0
Näillä ikävuosilla ei enää osaa pelätä juuri mitään ulkoisessa maailmassa tapahtuvaa.
 
Perheen ja oman itsensä terveys ovat päällimmäisenä pelkolistalla.
 
Nuorempana pelkäsi montaakin asiaa. Mutta kun oli Asterixinsa (ranskalainen sarjakuvahahmo) lukenut, niin huomasi taivaan niskaan putoamisen olevan peloista suurimpia. Ja jos sitä jää pelkäämään, niin aika tiimalasissa kuluu hukkaan.
 
Nuorempana pelkäsi esimerkiksi työn loppumista. Jo sitä ennen ammatin löytymistä. Osaanko rynnätä minulle sopivan työn syrjään kiinni?
 
Omassa valinnassa olivat apuvoimina isäni ja lääkäri. Isä patisti sen verran pänttäämään, että pääsisi sisätöihin. Lääkäri kehotti valitsemaan kevyen sisätyön, ryskätöihin ei kuulema aikuistuvasta miehestä ollut. Pidin pääni, pääsin sanalliseksi sormityöläiseksi.
 
Joku patisti hankkimaan kaksi ammattia: suosituksena toimia kesät kansakoulunopettajana ja talvet sisävesilaivan kapteenina. Ei olisi ollut ryskätöitä. Ei tullut opettajaa, saati sitten kipparia. Hyvä kun moottorivenettä Suomen suurimmalla järvenselällä uskalsi ohjata. Opettajankin kesälomat ovat kutistuneet silloisesta kolmesta kuukaudesta, penskat tulleet vaativimmiksi. Ei kaduta valinta.
 
Tänä päivänä tilanne on nuorelle paljon kriittisempi. Juuri valmistuneen Elinkeinoelämän valtuuskunnan selvityksen mukaan osa ammateista hupenee vauhdilla alta pois. Niin on käynyt tähänkin saakka, mutta tahti kiihtyy. Kaksikaan ammattia ei välttämättä riitä koko työuran ajaksi.
 
Tietotekniikkaa jalostuu. 20–40 vuotta sitten ammattinsa valinneet eivät voineet kuvitella tekniikan tuomaa myllerrystä omassa työnkuvassaan. 2030-luvun puolivälissä edes Etlan tutkijoiden kaltaisia työntekijöitä ei välttämättä enää tarvita.
 
Myös toimittajien lähtölaskenta on käynnistynyt. Jenkeissä on kehitetty jo automaatteja, joka tekee pelkkien tilastojen perusteella urheilujutun. Millainen poliittinen juttu syntyy tulevaisuudessa koneeseen syötettyjen ”faktojen” perusteella? Samaa työn loppumista toki ennustettiin jo 1970-luvulla, kun lehtiä painettiin vielä kuumaladonnan ja kohopainon vempaimilla.
 
Maailma muuttuu. Kuka oli kuullut viime vuosisadan lopulla ammattibloggaajista, roolipelin pelaajista, personal trainereista? Meikäläisen päänuppi ei osaa edes kuvitella, millaisilla ammattinimikkeillä työskennellään 2020-luvun lopulla tai sitä seuraavan vuosikymmenen aikana, saati vielä kauempana tulevaisuudessa. Kuluvan viikon uutisten mukaan urheilussakin siirrytään ammattimaiseen tietokonepelaamisen. Ei tule harjoitellessa hiki, sormien rasitusvammat kyllä lisääntyvät.
 
Oxfordin yliopiston tutkijoiden mukaan varmimmin töitä löytyy tulevaisuudessa liikunta- ja taideterapeuttina, asentajien ja korjaajien työnjohtotehtävissä, onnettomuus- ja hätätilanteiden johtotehtävissä, mielenterveyden ja huumaavien aineiden väärinkäytön parissa työskentelevänä sosiaalityöntekijä tai audiologina (=huonokuuloisten asiakkaiden diagnostiikka ja kuntoutus).
 
Siitäpä ammattia valitsemaan.

Kaurialan lukio juhlii pitkin vuotta

$
0
0
JUHLAVUOSI. Kaurialan lukion oppilaat Jussi Keinonen (vas.), Laura Tuomi, Emili Männistö, Lauri Vase ja Ida Rannikko ovat toteuttamassa juhlavuoden tapahtumia.
Hämeenlinnalainen Kaurialan lukio juhlii 90 toimintavuottaan neljällä eri juhlaviikolla kevään ja syksyn aikana. Tapahtumaviikkojen aikana esille nousevat niin entiset kuin nykyiset oppilaat eri teemojen ympärillä. Ensi viikolla liikutaan taiteen ja kulttuurin ympärillä teemalla ”Luovuutta läpi vuosien”.
 
Lukion 90-vuotispääjuhla on toukokuussa. Toukokuussa on myös tiedeviikko.
 
– Syys- ja marraskuussa ovat vielä omat teemaviikkonsa, joten syksyn uudet oppilaat pääsevät myös juhliin mukaan, rehtori Tuomo Iltanen kertoo taustaa juhlien jakamiselle pitkin vuotta.
 
Noin 600 ihmisen kouluyhteisö järjestää ensi viikon esillä olevan taidenäyttelyn, ja viikon aikana joka aamu on eri taitelijoiden haastattelutilaisuuksia sekä torstaina ”Iltainen musiikkikahvila”.
 
Tapahtumat ovat yleisölle avoimia.
 
– Onhan se tosi hienoa, kun omat työt pääsevät ammattitaitelijoiden töiden rinnalle, Laura Tuomi sanoo ensi viikon taidenäyttelystä, jossa esillä on muun muassa Heli Huotalan, Mikko Myöhäsen, Maria Niemen ja Anne Tammisen töitä.
 
Taiteilijahaastattelujen kautta nuorille pyritään selkeyttämään ammattitaiteilijan työtä ja arkea sekä edessä avautuvia mahdollisuuksia. Haastateltavina on muun muassa kuvataiteen, tanssin ja kirjallisuuden ammattilaisia.
 
– Samaan aikaan esitellään myös vanhoja ja nykyisiä oppilastöitä. Kädenjälkien perusteella voi jokainen päätellä, onko maailma niin hirveästi muuttunut esimerkiksi 50 viimeisen vuoden aikana, kuvataideopettaja Piritta Malinen sanoo.
 
Nykyisiin oppilaisiin kuuluva Lauri Vase huomauttaa, että kulttuurin esille nostaminen rikkoo yleistä mielikuvaa Kaurialan lukion ”tiedeprojekteihin keskittyvänä oppilaitoksena”.
 
– Onhan meillä täällä paljon muutakin kuin sitä tiedettä. Se me halutaan näyttää myös ulospäin, juhlamusikaalin tekoon osallistuva Jussi Keinonen sanoo.
 
Juhlamusikaali luotaa historiaa ja nykypäivää musikaalin keinoin – samalla historia ja nykypäivä käyvät musiikillista vuoropuhelua. Hanna Sirénin käsikirjoittaman teoksen ensimmäiset harjoitukset ovat alkaneet, viimeisiä koelauluja on vielä edessä.
 
– Musikaali on melkoinen ponnistus, kun roolejakin on kymmeniä. Täydellä höyryllä harjoittelemme huhtikuusta alkaen, musiikin lehtori Minna Pitkänen toteaa. Pääjuhla on 17. toukokuuta.

”Tarzanista se lähti”

$
0
0
TODELLINEN UIMAMAISTERI. Pekka Sortila ui keskimäärin kuusi kilometriä viikossa. "Kova kilpailuvietti kannustaa harjoittelemaan", Sortila sanoo.
UINTI SOPII KAIKILLE. Hämeenlinnan Uimaseura tarjoaa kursseja kysynnän mukaan, kurssivastaava Kalle Aaltonen sanoo.
Virtaviivainen hahmo halkoo veden pintaa Hämeenlinnan uimahallin isossa altaassa.
 
– Olen harrastanut uintia jo 65 vuotta, hämeenlinnalainen Pekka Sortila kertoo pysähtyessään hetkeksi.
 
Hämeenlinnan Uimaseuran jäsen ui viikoittain yhteensä kuusi kilometriä. Master-tason uimari käy altaassa kolmesti viikossa: kerralla mies taittaa aina kahden kilometrin matkan.
 
– Opin uimaan 12-vuotiaana. Innostuin uimisesta, kun äiti vei minut katsomaan Tarzan-elokuvaa. Näyttelijä Johnny Weissmuller teki vaikutuksen, ja halusin pystyä samaan, Sortila kertaa.
 
Kilpaileminen  koukuttaa
Kilpaileminen on uintiharrastuksen suola. Sortila osallistui kisoihin viimeksi lokakuussa Tikkurilassa, jolloin hän voitti kultaa miesten 75–79 -vuotiaiden sarjassa 200 metrin vapaauinnissa. Lisäksi Sortila otti neljä hopeaa, lajeina 50 metrin vapaauinti, 50 metrin selkäuinti, 100 metrin vapaauinti ja 50 metrin perhosuinti.
 
– Kisat menivät vähän penkin alle, mies toteaa vaatimattomasti mitalisateestaan.
 
Kilpaileminen kuitenkin on se, mikä koukuttaa lajiin.
 
– Minulla on kova kilpailuvietti, mikä kannustaa harjoittelemaan.
 
Uinti on  tekniikkalaji
Hämeenlinnan Uimaseura tarjoaa kursseja kaikenikäisille, niin harrastajille kuin kilpauimareillekin. Uimaseuran sisällä lajit ovat jakautuneet uimahyppyyn ja kilpauintiin.
 
Suomen Hengenpelastusliitto on määritellyt turvallisen uimataidon rajaksi 200 metriä.
 
– Seuran tavoitteena on, että pystymme järjestämään kaikille hämeenlinnalaisille mahdollisuuden oppia uimaan turvallisella tasolla, Hämeenlinnan Uimaseuran kurssivastaava Kalle Aaltonen sanoo.
 
Uintiharrastus ei vaadi kovinkaan suuria alkusatsauksia.
 
– Tarvitaan vain uimapuku ja uimalasit.
 
Laji sopii lähes kaikille ja käy kuntoilusta. Oikeaa tekniikkaa voi opetella myös aikuisena.
 
– Uiminen kuormittaa koko kehon lihaksia monipuolisesti, mutta ei rasita niveliä. Jos enemmän harrastaa, on tärkeää oppia uimaan kasvot vedessä, jotta hartiat eivät jumitu.
 
Kursseja  eri tarpeisiin
Kursseja tarjotaan kysynnän mukaan. Niin lasten kuin aikuistenkin kurssit on suunniteltu siten, että seuraava kurssi on aina luonteva jatkumo edelliselle.
 
Esimerkiksi lapsen oppimispolku kulkee vauvauinnin ja vesipeuhulan kautta alkeis- ja jatkouimakouluihin sekä vesiralliin. Seuraava taso on nuorten taiturikoulut, joista voi jatkaa joko kilpa- tai harrastajauimarina.
 
Tällä hetkellä seuran uimakouluissa käy viikoittain 300 lasta. Aikuisten uimakouluissa ja muilla kursseilla käy 100 aikuista. Kilpauimareita on 60 ja taiturikoululaisia 40.
 
Yläkoululaiset, joilla on heikko uimataito, ovat olleet väliinputoajia.
 
– Meillä olisi nyt tarkoitus aloittaa pilottihanke yhteistyössä jonkin yläkoulun kanssa, jotta löytäisimme nuoret, jotka tarvitsevat uimaopetusta.
 

Oravanpyörä vaihtui nettikauppiaan uraan

$
0
0
UNELMAN ÄÄRELLÄ. Rohkea nainen lähti tavoittelemaan unelmaansa vakituiselta ja hyvin palkatulta paikalta. - Hulluksi minua sanottiin, Anne-Mari Hakkarainen nauraa.
Nettikauppaa pyörittävä Anne-Mari Hakkarainen, 37, on onnellinen nainen. Vaikka yksityisyrittäjä on tavallaan työnsä kanssa naimisissa, verhobisnestä on helppo pyörittää niin kotoa kuin lomiltakin käsin.
 
Ei montaakaan vuotta sitten Anne-Mari Hakkarainen johti vielä ison yrityksen talousyksikköä. Myös business controllerina työskennelleen naisen palkkapussi oli tyydyttävä, ja se täyttyi säännöllisesti.
 
- Oltuani vastuullisessa tehtävässäni kymmenen vuotta, aloin kuitenkin kaivata sapattia ja lisäaikaa lasteni kanssa. Monen mielestä olin silti hullu, kun irtisanouduin Itellasta, vielä yksinhuoltajaäitinä.
 
Hakkarainen luotti kuitenkin intuitioonsa - ja siihen, että asioilla on tapana järjestyä.
 
Hän lähti opiskelemaan kahdeksi vuodeksi sisustussuunnittelua ja löysi jo tuona aikana osa-aikatöitä unelmiensa alalta.
 
- Päätin, etten enää mene ja juokse rahan perässä. Olin jo kokenut työnarkomanian, tehnyt töitä yötä päivää, ja halusin välttää entisenlaista stressiä, Hakkarainen kertoo.
 
Suunnanmuutos yksityiselämässäkin
Iisimmin työelämään suhtautuvan naisen elämään hiipi pian myös rakkaus. Nykyisen avomiehensä myötä Anne-Marista on tullut ison uusperheen äiti. Molemmilla vanhemmilla on yhdeksänvuotiaat pojat. Anne-Marin esikoinen on 12 vuotta vanha ja hänen puolisonsa esikoinen on täyttänyt 11. Uusperhe on joka toinen viikko kuusihenkinen. 
 
Omaa liiketoimintaansa Anne-Mari Hakkarainen alkoi harkita osin sattuman kauppana.
 
- Tein kylpyhuoneremonttifirmaan töitä, mutta kun kuulin, että tuttavani on myymässä netissä toimivaa verhofirmaansa, en voinut olla tarttumatta tilaisuuteen.
 
Viime vuoden alussa Hakkarainen aloitti verhokauppa.com -nettikauppansa. Hakkarainen myy niin tanskalaisia kuin suomalaisiakin verhokankaita. Asiakkaille suunnitellaan ja ommellaan verhoja myös valmiiksi.
 
- Minulla on Hämeenlinnassa hieno tuki ja turva, AnnDecora-liike. 
 
- Asiakkaissa taas on yllättävän paljon miehiä. Onkohan niin, että sinkkumiesten on kivempi tilata verhot netistä kuin lähteä verho-ostoksille, Hakkarainen hymyilee.
 
HIH-II -rekkareilla työreissuille
Koska Anne-Mari Hakkarainen myy ja tekee kylpyhuonesuunnitelmia edelleen myös Blosius kylpyhuoneremontit -firmalle, hänen mininsä suuntaa monta kertaa viikossa pääkaupunkiseudulle.
 
- Rekisterikilpeni, HIH-11, hymyilyttää ihmisiä kaikkialla matkan varrella. Itse toimin niin, että pyrin aina paluumatkalle Hämeenlinnaan ennen pahimpia pääkaupunkiseudun ruuhkia.
 
Hakkarainen osaa myös sulkea tietokoneensa viikonloppuisin ja iltaisin. 
 
- Monet, varsinkin it-alalla työskentelevät tuttuni tekevät töitä kotoa käsin, ja tiedän, että meillä kotona työskentelevillä on vaara sekoittaa työ- ja vapaa-aika. Minä koen ratkaisseeni ajankäytön hyvin.
 
- Teen vähemmän töitä kuin vieraalla ollessani - ja toisaalta; äskenkin, kun olimme lomalla Budapestissä luin työsähköposteja päivittäin, mutta tilausten eteenpäin toimittaminen ei välttämättä tarkoita kuin hetkeä ja muutamaa klikkausta, Hakkarainen iloitsee.
 
Omatkin ostokset hoituvat netissä
Kotona työskennelleessään Hakkarainen on joutunut kuitenkin testaamaan itsekuriaan.
 
- Olen helposti nautiskelija. Minun on oltava tiukka itselleni, koska keksisin helposti muutakin puuhaa kuin työnteon. 
 
- En suosittele tätä työskentelytapaa ainakaan sellaisille henkilöille, jotka ovat oikeasti laiskoja, Anne-Mari Hakkarainen nauraa. 
 
Hän shoppailee nykyisin nettikaupoissa sekä tietääkseen, missä alalla mennään että helpottaakseen lapsiperheen arkea. 
 
- Kävin juuri tutustumassa esimerkiksi Hämeenlinnan kautta toimivan Bellapuodin tarjontaan. Ja lapsille on paljon helpompi hankkia tuotteita netistä kuin lähteä heidän kanssaan kauppaan kinaamaan, Hakkarainen sanoo.
 
Leila Itkonen

Salvador Dalin luomuksia piipahti nähtävillä Turengissa

$
0
0
PAINAVAA. Ted Wallin (vas.) ja Petteri Vuorinen saivat liikutella yhteisvoimin yli 50 kiloa painavaa pronssista tuolia.
AITO. Kaikista tuotteista löytyy alkuperäistodistus.
Salvador Dalin tuntevat liki kaikki, mutta harva suomalainen on päässyt luonnossa katsomaan ja kokeilemaan taitelijamestarin töitä. 
 
- Kun tällainen mahdollisuus tuli, niin pakkohan ne oli tuoda kansan katsottavaksi, yrittäjä Petteri Vuorinen turenkilaisesta Kavaljeerigalleriasta sanoo.
 
Viime viikonloppuna Dalin suunnittelemia huonekaluja Pohjoismaissa yksinoikeudella myyvä taidekeräilijä, Paraisilla Art Bank -taidegallerian omistava Ted Wallin sitten toi Dalin luomuksia katsottavaksi: oli muun muassa liki 17 000 euron arvoinen tuoli, neljä tonnia vähemmän maksava pöytä, 4 500 euroa maksava jalkalamppu ja reilulla kahdella tonnilla irtoava pöytälamppu.
 
- Kaikista on alkuperäistodistus, ei näitä kopioimalla pysty tekemään, Wallin sanoo erikoisista huonekaluistaan.
 
Esimerkiksi pronssinen tuoli painaa noin 50 kiloa, joten ihan kevyestä tavarasta ei ole kyse.
 
- Tällaista jälkeä ei pysty tekemään ilman asiantuntemusta, Wallin vakuuttaa tuolista numero 144. 
 
Turengissa näytillä ollut tuoli oli järjestysnumeroltaan 115. Kun samaa sarjaa ei koskaan tehdä määrättömiä määriä, myös hinta pitää aikojen saatossa. Mustasta pronssista valmistetut huonekalut on jo nyt rajattu 150:een.
 
Asiantuntijapiireissä tunnettu taidekeräilijä Ted Wallin sai tehdä pitkään töitä, ennen kuin Dalin tuotannosta vastaava säätiö antoi Art Bankille myyntiluvan taiteilijamestarin töihin. Tällä hetkellä Wallinilla on markkina-alueena Pohjoismaat.
 
Wallin sanoo kiinnostuksen Dalia kohtaan olevan edelleen vahvaa. Hän järjestää jatkossa muun muassa Dali-illallisia, jossa kaikki on suunniteltu samaan henkeen. Kokonaispakettiin kuuluu tietysti tutustuminen Dalin aitoihin teoksiin.
Viewing all 557 articles
Browse latest View live