Kaupunkiuutiset

AMMATTITAITO KÄYTTÖÖN. Anamaria Frunzete on hoitanut Hämeenlinnan poliisin maahanmuuttolupa-asioita. Apulaispoliisipäällikkö Martti Salmela näkee maahanmuuttajat voimavarana.

Romaniassa ja muissa EU-maissa pitkään rajavartijalaitoksissa työskennellyt Anamaria Frunzete on hoitanut Hämeenlinnan poliisin maahanmuuttolupa-asioita jo kahdeksan kuukautta.

– Anamaria Frunzeten yhteydenoton jälkeen ajattelin heti, että hänen osaamisellaan meiltä löytyisi hänelle perehdyttämisen jälkeen tehtäviä. Näin hän pääsisi Suomessa työelämän alkuun, kertoo apulaispoliisipäällikkö Martti Salmela.

Työsuhde alkoi kotoutumiskurssin työharjoittelujaksona. Ovet avautuivat Osallisena Suomessa -hankkeen työntekijän Tarja Helasen yhteydenoton myötä.

Frunzete koki haasteena ainoastaan kielen.

– Aikaisemmissa tehtävissäni Romaniassa ja Kreikassa tutkin maahanmuuttajien edellytyksiä tulla Eurooppaan. Nyt tutkin edellytyksiä jäädä Suomeen, Frunzete kertoo.

– Hän on tehnyt aikaisemmin kenttätyötä, eli he ymmärtävät poliisin kanssa täysin toisiaan, Salmela lisää.

Maahanmuuttajat voimavarana

Kielitaidon puutteet eivät ole aiheuttaneet ongelmia työyhteisössä. Asiakkaiden kanssa asiointi sujuu usein englanniksi. Frunzeten muu kielitaito on auttanut myös muiden yksiköiden työtä.

– Suomen kielen puutteet eivät ole aiheuttaneet mitään haittaa, summaa apulaispoliisipäällikkö.

Työkieli on suomi, ja Frunzete haluaa käyttää suomea myös muissa yhteyksissä.

Frunzeten oikeusnotaarin tutkinto on jo hyväksytty Suomessa, rajapoliisikoulutuksen rinnastaminen on vielä kesken.

Frunzete on sopeutunut työyhteisöön ja ympäristöön.

– Sydämeni ja kotini ovat täällä.

Maahanmuuttajia ei kovinkaan usein nähdä voimavarana. Martti Salmela on kuitenkin eri mieltä.

– Olin yllättynyt, kuin luin, miten huonosti yritykset palkkaavat ulkomaalaistaustaisia ihmisiä. Jos meille on tarjolla ammattiväkeä paremmasta päästä, pitää ottaa. Se tuo paljon uutta ja synergiaa, ja saa ajattelemaan asioita vähän toisellakin tavalla, apulaispoliisipäällikkö pohtii.

Poliisihallinnossa on tarkoitus rekrytoida jatkossakin Suomen kansalaisuuden suorittaneita ulkomaalaistaustaisia, koska etnisten ryhmien taustojen ymmärtäminen on tällä tavoin helpompaa.

– Näin minä ainakin olen viestin ymmärtänyt ja suosittelisin sitä muillekin valtion sektoreille, yksityisistä puhumattakaan, Salmela summaa.

Frunzeten työjakso kestää tämän vuoden loppuun. Martti Salmela on kuitenkin optimistinen työn jatkosta.

– Tässä maassa on monenlaisia tehtäviä, joissa olisi hyvin tarvettakin sellaiselle huippuluokan osaamiselle, mitä hän edustaa.

Botond Vereb-Dér

KOTONA. Kirjoja Taija rakastaa ja niitä riittää. Koska seinän peittävät hyllyt ovat jo täynnä, kirjakasoja on luovina sisustuselementteinä ympäri Taijan värikästä kotia.

Syksyn kirjamessuilla julkaistiin Kansanvalistusseuran kustantamana Taija Tuomisen kirjoittama Minusta tulee kirjailija, tietopaketti luovasta kirjoittamisesta kiinnostuneille.

– Aloin tekemään virallista tietokirjaa, siitä miten toimia käsikirjoituksen kanssa, mutta tekeminen tuntui tukkoiselta, se ei vaan tuntunut omalta tyyliltä, kunnes kustannustoimittajani Paula Immonen kehotti kirjoittamaan omien kokemusten kautta. Se vapautti ja teksti alkoikin luistaa, tuli ihan saatanallinen flow, kirjan kirjoittanut Taija Tuominen kuvaa kirjan alkuvaiheita.

Minusta tulee kirjailija -oppaan ote onkin hauskasti henkilökohtainen. Tuomisen tyyli on tarinoivaa, muistoilla ja anekdooteilla väritettyä. Opaskirja ja muistelmat lomittuvat luontevasti toisiinsa.

Taija Tuominen on kirjailija, joka on opettanut luovaa kirjoittamista jo parikymmentä vuotta. Hän on työskennellyt myös toimittajana, kirjallisuuden läänintaiteilijana, pääsihteerinä ja Lukukeskuksen toiminnanjohtajana.

Esikoisteos Tiikerihai ilmestyi 2000. Lisäksi Tuominen on kirjoittanut tietokirjoja luovasta kirjoittamisesta.

Levoton on sydämeni

Tuominen matkustaa paljon, matkapäiviä on vuodessa enemmän kuin kotonaoloa.

– Lähes sadassa maassa olen käynyt, kymmeniin vielä haluan. Uneksin jo lapsena matkustamisesta, ja 12-vuotiaana hiihdin Hauholta Aulangolle katsomaan Hämeenlinnan loistavia valoja.

– Hauhontaustantiellä oleva Eteläisten viitta kiehtoi mieltäni, mietin onkohan siellä valtameri ja palmuja ja isoja valtamerilaivoja. Kun ulkovessan ovesta katsoin ankeaa kynnöspeltoa ja suonlaitaa, ajattelin että jossain siellä on humisevat pellot ja pikitie ja autot, jotka vievät maailmalle.

Matkat kuuluvat Taijan elämään

Tuominen nauttii edelleen kuljeskelusta, uusien ihmisten ja maailman näkemisestä.

– Puolet työstäni on etätyötä, kuten verkkokurssien vetämistä tai lopputöiden arviointia, Ipadin ja läppärin kanssa työtä voi tehdä missä tahansa, matkoilla se on vaan inspiroivampaa. Rakastan Ipadia, menen se kainalossa nukkumaankin, Taija Tuominen nauraa.

– Pääsiäisenä olin Japanissa, touko-kesäkuussa Alaskassa, heinäkuussa Puolassa, elokuussa Norjassa, Malagassa, Gibraltarilla ja Marokossa. Sen jälkeen opetin Santorinilla ja kävin Tukholmassa kouluttamassa ruotsinsuomalaisia toimittajia, jotka kirjoittavat suomeksi. Kohtapuoliin on lähtö Tel Aviviin hengailemaan, etätöitä otan toki mukaan ja ehkä keksin siellä uusia ideoita. Sitten onkin taas koulutuskeikka Upsalaan, Tuominen luettelee hengästyttävää matkaohjelmaansa.

Saabio matkakumppanina

Taija rakastaa myös autoilua. Hänen matkakumppaninsa on usein Saabio, joka suinkaan ei ole italialainen poikaystävä, vaan Taijan valkoinen Saab, jonka kanssa kilometrejä taittuu.

– Saabio haluaa taas lähteä matkaan, taidan käyttää sitä sen kotimaassa Ruotsin puolella Haaparannassa. Kyseessä on tosiasiassa työmatka Kemiin.

Ikimuistoinen on myös automatka Laatokan ympäri, jonka Taija Tuominen teki 90-luvulla. Silloin matka taittui vanhalla Fiatilla.

– Mulla oli elämä silloin tylsää ja sattui olemaan työviisumi Venäjälle, niinpä sain päähänpiston kiertää Laatokan ympäri. Venäjältä ei ollut painettuja karttoja, sain ystävältäni joitain tulosteita, joiden avulla suunnistin. Ei ollut enää tylsää, nauraa Taija Tuominen.

Uusia kirjasuunnitelmiakin on kehitteillä. Romaani nimeltä Ne olivat hyviä aamuja on lähes valmis.

Kirja käsittelee naisen alkoholismia ja aggressioita. Toinen oppikirja on myös suunnitteilla ja matkakirjan tekokin kiinnostaa.

Jatta Pöyhönen-Wiik

KULISSEISSA. Viikonloppuisin Maximin koneenkäyttäjän Musakan vuorot ovat usein kiireisiä. Neljässä salissa voi pyöriä jopa 16 näytöstä.

Elokuvateatterin valkokankaan seikkailuihin haltioituneena tulee harvoin pohdittua, mitä onnistuneen kokemuksen eteen tapahtuu kulissien takana eli konehuoneessa.

Bio Marilyn Maximissa tekniikasta ja elokuvaelämyksestä pitää huolta Tero Musakka, joka vaihtoi ensimmäisen kelansa jo vuonna 1995 Riihimäen Gildassa.

– Tein osa-aikatöitä teknikon opintojeni ohessa. Eipä käynyt mielessäkään, että työ olisi koneenkäyttämisen ohessa myös lipunrepimistä ja paikannäyttämistä, Musakka muistelee hymyillen.

Tuolloin kelojen vaihtaminen ja hihnapyörien rasvaaminen olivat arkipäivää.

Maximin koneenkäyttäjä ja tekniikkavastaavana Musakka arvioi ihmisten yllättyvän, jos he tietäisivät, kuinka tuore juttu digiaika oikeastaan on.

– Vielä muutama vuosi sitten elokuvat tulivat kahdessa tai kolmessa pienemmässä kelassa. Laatikko saattoi painaa lähes 30 kiloa.

Maximissa esitetään digitaalisten leffojen ohessa välillä myös Filmiarkiston 35 mm:n kelaelokuvia, joiden pyörittämisessä on omat niksinsä.

– Kuvan eteen käännettiin pelti ja ääni väännettiin nollille, ettei ääniraidattomasta kohdasta kuulunut kohinaa kelaa vaihtaessa. Myöhemmin kelat voitiin liittää myös yhteen, jolloin leffan pystyy esittämään ilman katkoja.

Hobitin kanssa uuteen aikaan

Elokuvien digitalisoituminen on ripeyttänyt koneenkäyttäjän työtä, kun leffat voidaan ladata laitteisiin suoraan kovalevyltä tai verkosta.

Nykyään esitys rakennetaan tietokoneella valmiille pohjille mainoksista, trailereista ja itse elokuvasta.

Musakka kasaa yleensä kerralla viikon esitykset, jotka pyörähtävät käyntiin totutusti perjantaisin. Se käy sutjakkaasti, sillä salien koneet toimivat samassa verkossa.

– Yhden esityksen rakentaminen sujuu muutamassa minuutissa, mutta elokuvan lataamiseen voi kulua puolitoista tuntia.

– Meno on varsinkin viikonloppuisin aika haipakkaa, kun työvuoron aikana neljässä salissa saattaa pyöriä 12–16 näytöstä, Musakka huomauttaa.

Vuosi sitten uusittuun ykkössaliin päätettiin hankkia 3D HFR -laitteisto, joka tuplaa nopeuden 48 kuvaan sekunnissa. Silmiä hivelevä näky on kristallinkirkasta.

Uudella tekniikalla kuvatut 3D-leffat alkavat yleistyä, ja aikakausi on vastaanotettu Maximissa Hobitin ylistetyn jatko-osan myötä. Myös uusi Avatar ilmestyy ensi vuonna.

Maximissa on tekeillä muutenkin mittavia muutoksia. Julisteet saattavat kadota kokonaan. Avarammaksi muuttuvan lipunmyynnin yläpuolelle nousee kaksi näyttöä, joista näkee digitaalisen listan päivän elokuvista ja kioskitarjouksista.

Kolmas näyttö pyörittää taas elokuvatrailereita.

– Juliste ei välttämättä kerro elokuvasta yhtään mitään. Trailerista saa jo jonkinlaisen käsityksen.

Laiteuudistuksien myötä 3D-elokuvia voi seurata jo kolmessa salissa. Samalla tekniikalla on tultava toimeen ainakin vuosikymmen.

– Ihmiset haluavat koko ajan parempaa. Saa nähdä, mitä seuraavaksi keksitään. Varmaan todentuntua lisätään liikkuvilla penkeillä, Musakka naurahtaa.

”Siivet katkaistaan liian usein viikossa”

Leffatarjontaa olisi valtavasti, mutta monesti teattereihin päätyvät vain valtavalla budjetilla tehdyt rainat, joilla on monikansalliset jakelijat. Se syö armotta pienempien tuotantojen valkokangasaikaa.

– Mielestäni elokuvan pitäisi pyöriä teatterissa ainakin kaksi viikkoa. Valitettavasti monen leffan siivet katkaistaan jo viikon kuluttua.

Vaikka teknologia on kehittynyt huimasti, Musakka on törmännyt elokuvien megahittiin viimeksi vuonna 1997.

– James Cameronin ohjaama Titanic oli suurmenestys. Leonardo DiCaprion ja Kate Winsletin lempeä uppoavassa laivassa nähtiin yhtäjaksoisesti yli vuosi. Toista samanlaista ei ole vielä tullut.

PIANO MAN. Pianisti-laulaja Mr Breathless vetää rock´n rollia Albertin Kellarissa perjantaina. ///Kuva: Katri Karvinen

Suomen ainoa rock’n’oll-pianisti-laulaja Mr Breathless, Marko Julkunen, on viihdyttänyt suomalaisia jo reilun 23 vuoden ajan. Mr Breathlessin vauhdikas Jerry Lee Lewis -tyylinen rock´n´roll -pianoshow on kattava musiikillinen läpileikkaus Great Balls Of Firesta Extrapalloon. Mr Breathless esiintyy sekä suomeksi että englanniksi.

Uransa aikana Mr Breathless on julkaissut kuusi pitkäsoittoa sekä useita EP:itä ja singlejä.

Useiden levyjen taustalla soittaa Agents-yhtyeestä tuttu Esa Pulliainen orkestereineen.

Levyillään on myös vieraillut monia kuuluisia suomalaismuusikoita kuten Esa Pulliainen, Jorma Kääriäinen ja Topi Sorsakoski.

Mr. Breathless Albertin Kellarissa perjantaina 20.12. klo 21.30.

Marraskuun alussa kesäteatterin johtaja Martti Töttölä pyyteli Kaupunkiuutisissa vuolaasti anteeksi iloittuaan julkisuudessa ennenaikaisesti tulevan kesän uutuusnäytelmästä, vaikka esityslupa ei ollut vielä varmistunut. Kyseessä oli KOM-teatterissa laakereita niittänyt Okko Leon komedia Orkesteri – The Everlast, josta on valmisteilla sekä kirja että elokuva.

Perjantaina Töttölä kertoi asioiden kääntyneen parhain päin.

– Sain juuri tiedon, että saamme Orkesterin ensi kesäksi Hämeenlinnan kesäteatteriin, Töttölä kertoo.

– Teoksen kysyntä on ollut todella kova ja päätös kesti aika kauan, koska tulevan esityksen, elokuvan ja kirjan tekijänoikeudellisten asioiden tarkastelu otti aikansa.

Näytelmä kertoo parhaat päivänsä nähneestä tanssiorkesterista, joka odottaa hääkeikkaa juhlapaikan takahuoneessa.

– On aivan mahtavaa saada tämä teos Hämeenlinnaan. Nyt olemme niin ajan hermolla kuin olla voi, Töttölä sanoo.

PUKINKONTTI. Puotipaperiin käärityt joululahjapaketit eivät säväyttäneet väriloistollaan, mutta ne tehtiin huolellisesti ja suljettiin kirjelakalla.

AATTOILLAN EMMEET. Kuivattuja hedelmiä ja pähkinöitä, isännän iltahömpsy ja perheraamattu, josta luettiin vähintäänkin jouluvankeliumi.

PAPERIRUUSUJA: Museoavustaja Carita Rantala viimeistelee kuusen koristelua palanderin talossa.

Palanderin talo on taas sonnustautunut juhla-asuun ja siellä voi tutustua 1890-luvun hämeenlinnalaisen porvariskodin joulutunnelmaan. Tähän aikaan vuodesta opastetut kierrokset lähtevät liikkeelle poikkeuksellisesti keittiöstä, koska sieltä alkoivat entisajan joulusäpinät. Valmistelut alkoivat viimeistään marraskuun alussa, jolloin tehtiin teurastukset tai ostettiin teurastajalta kokonaisia ruhoja, joiden eri osat suolattiin, palvattiin tai kuivattiin.

– Varsinkin Palanderin talossa vieraileville koululaisryhmille on joskus aikamoinen yllätys, että ennen vanhaan ei kaikki tapahtunut itsestään, museoavustaja Carita Rantala kertoo.

– Hommia riitti aina vispilänvarpujen keräämisestä riittävän aikaisin, että niistä saatiin sopivan notkeita jouluksi. Ruokapuolella tuolloin tarjottiin rosollia, hilloja, erilaisia hyydykkeitä, lipeäkalaa, riistaa ja possua valmistettiin monessa muodossa. Jälkkärinä oli esimerkiksi kuivattuja hedelmiä, mutta myös Fazer teki jo ensimmäisiä konvehtejaan.

Enkeli latvassa

Palanderin talon salissa seisova joulukuusi on kaunis, mutta koristelultaan aika tavalla erilainen kuin nykyinen vastineensa. Hopeisen tai kultaisen kidepunoksen sijasta puuta kiertää niin kutsuttu marsalkan vyö, johon on kirjailtu teksti ”Kunnia olkoon Jumalalle korkeudessa, maassa rauha ja ihmisillä hyvä tahto”.

– Koristeet tehtiin itse ja kuusen oksilla riippui eri tavoilla koristeltuja karamelleja, kreppipapereista tehtyjä ruusuja ja omenia, Rantala luettelee.

– Palavien kynttilöiden kanssa piti tietysti olla tarkkana ja niitä pitivät pystyssä jonkinlaiset vastapainot. Kuusen latvassa oli noihin aikoihin yleensä enkeli, harvemmin tähti.

Koristeluihin kuuluivat myös kukat, mutta Väli-Amerikassa kasvavasta joulutähdestä ei tuolloin ollut suomalaisissa kodeissa tietoakaan. Kauniit asetelmia tehtiin valkoliljoista,jouluruusuista, hyasinteista, tulpaaneista ja kieloista.

Niin talon kuin sen asukkaiden puhtaus ja siisteys oli päällimmäinen asia.

– Joulusiivous on ollut joskus kauhea systeemi. Kaikki paikat on konttaamalla kuurattu, pyykit pesty ja silitetty, öljylamput huollettu ja hopeat, padat sekä pannut kiillotettu.

– Lasten kasvot ja kädet pestiin, tukat kammattiin ja kaikki laittoivat päälle parhaat vaatteet, mitä kaapista löytyi.

Lemmekäs muisto

Joulukirkon lisäksi aaton ohjelmana olivat perheen ja sen vieraiden seurustelu, jouluavankeliumin lukeminen, uskonnolliset laulut sekä virret ja muu juhlan henkeen sopiva musiikki. Hämeenlinnassa kulki lauluja esittäviä koulupoikaryhmiä, jotka olivat usein liikkeellä hyvin myöhään aattoiltana tai jopa aamuyön tunteina ennen jouluaamua. Pojat saivat esityksistään rahaa tai ruokapalkintoja.

Lapset saivat lahjaksi nukkeja ja leluja, luistimet tai sukset ja pehmeistä paketeista löytyi talonväen kutomia sukkia ja kaulaliinoja. Emännän paketista saattoi löytyä pakka kaunista kangasta ja isännälle tupsahti uusi laatikko sikareita.

– Nykymaailman ihmisestä saattaa tuntua kummalliselta, että joku hedelmä saattoi olla hieno joululahja, Rantala pohtii.

– Mathilda Langletin vuonna 1885 ilmestyneessä keitto- ja talousopissa opastetaan oikeaan joulun henkeen. Siellä sanotaan, että jokaisen perheen äidin tulee järjestää asia niin, ettei joululahjoja arvostella niiden hinnan mukaan, vaan arvokkainta on lemmekäs muisto tai ystävällinen huomio.

Palanderin talo, avoinna la-su sekä tapaninpäivänä ja loppiaisena klo 12-16.

VAIHTOEHTOJA. Kari Aavasto haluaa etsi erilaisia vaihtoehtoja terveyspalvelujen säästökohteiksi.

Hämeenlinnan kaupungin Terveyspalvelut -liikelaitoksen säästökohteista on syntynyt kädenvääntö.200 000 euron säästötarve myönnetään kaikilla tahoilla, säästökohteista ollaan jo hyvinkin erimielisiä.

Yksi esimerkki on kaupungin ainoan ravitsemusterapeutin toimen lakkauttaminen. Samaan aikaan atk-palveluista huolehtivan useamman ict-tukihenkilön määrään ei kosketa, vaikka sielläkin on työntekijän eläköityminen edessä samalla tavalla kuin ravitsemusterapeutin kohdalla.

Ravitsemusterapeutti on tarjonnut ammattiapua muun muassa koko ajan kasvavalle diabetes-potilaiden ryhmälle, kouluille ja neuvoloille, vanhusväestölle sekä erityisryhmille. Ravitsemusterapeutin työ lasketaan ennaltaehkäisevää työtä tekevien ryhmään, jotka tuovat pitkällä aikavälillä säästöjä pienempinä hoitokustannuksina.

Terveyspalvelut -liikelaitoksen tämän vuoden ennakoitu alijäämä on 238 000 euroa. Aikaisemmilta vuosilta tappiota on kertynyt noin 114 000 euroa.

– Pahimmillaan säästöt näkyvät kaupunkilaisten palvelutarjonnassa ja henkilökunnan jaksamisessa. Parhaimmillaan säästöjä voi toteuttaa niin, että asiakas ei joudu konkreettisesti säätöjen kohteeksi, liikelaitoksen johtokunnan jäsen Kari Aavasto pohtii.

Hän esitti ravitsemusterapeutin toimen täyttämistä, mutta joutui jättämään eriävän mielipiteen, koska toimitusjohtaja esittelijänä eivätkä muut johtokunnassa asiaa kannattaneet. Aavaston mielestä liikelaitoksen mahdollisia säästökohteita ei ole etsitty avarakatseisesti, vaan on suorastaan hakattu kiveen tietty linja.

Ravintoterapeutti on historiaa?

Nyt linjatuilla ratkaisuilla Hämeenlinnan kaupungin ainoa ravitsemusterapeutin toimi lakkautetaan toimihenkilön eläköitymisen myötä. Palvelut aiotaan ostaa jatkossa ulkopuoliselta tuottajalta.

Samaan aikaan liikelaitoksen useamman henkilön ict-palveluissa aiotaan kuitenkin täyttää eläkkeelle jäävän työntekijän paikka uudella työntekijällä.

Ravitsemusterapeutin palvelujen ostaminen ulkopuoliselta näkyy takuuvarmasti kaupunkilaisten suuntaan heikkenevänä palveluna. Ostopalvelun avulla saavutetaan korkeintaan muutamien tuhansien eurojen säästö, mutta ostopalvelulla tuleva henkilö ei ole samalla tavalla hoitoprosesseissa mukana kuin vakituinen työntekijä, Aavasto ravistelee.

– En kyllä tässä kohtaa ymmärrä lainkaan johtokunnan päätöstä ravitsemusterapeutin toimen ulkoistamisesta säästökohteena, kun vielä säästöasian käsittelyynsä ottanut kaupunginhallituskaan ei linjannut ravintoterapeutin toimen lopettamista. Tämä tarkoittaa sitä, että kaupungin johdossakin ravitsemusterapeutin toimi katsotaan tärkeäksi, Aavasto sanoo.

HPK ansaitsee syksystään tyydyttävän arvosanan. Liigakauden ensimmäiset kuukaudet olivat joukkueelle vaikeita valmentajaongelmien takia, ja niihin mahtuikin sekä sysimustaa että myös vähän valoisampaa aikaa.

Ihan alussa kaikki näytti hyvältä ja voittoja tuli, mutta hiljalleen koko joukkue vaikutti olevan menossa kohti katastrofia. Ihan pahimmalta vältyttiin, sillä joulutaukoon mennessä rivit saatiin päävalmentajaksi nousseen Pasi Arvosen johdolla kuntoon. Nyt taas uskotaan, että Hämeenlinnassa pelataan keväällä pudotuspelejä.

HPK:n kantavia voimia vaikeilla hetkillä olivat maalivahdit, eritoten oma kasvatti Juuse Saros, josta kohisee jo koko jääkiekkomaailma.

Seuraavassa arvioidaan koulunumeroin ne Kerhon pelaajat, jotka ovat olleet useimmin kokoonpanossa.

Maalivahdit

10 Juuse Saros

Ylisanat 18-vuotiaasta maalivahdista ehdittiin käyttää jo syksyn aikana loppuun. Ennakkoon epäiltiin, kestääkö vielä miesten pelejä, mutta kyllä kestää. On jo nyt koko liigan kärkiveskareita, ja vain taivas on rajana.

8 Frans Tuohimaa

Muutamaa notkahdusta lukuun ottamatta hoiti hommansa hyvin. Kapteeni Ville Viitaluoman sanoin joukkue luottaa mieheen, ja niin kannattaa tehdäkin. Saroksen lailla tulevaisuuden nimiä.

Puolustajat

8,5 Juuso Vainio

Ihailtavan tasaista pelaamista nuorelta pakilta. Ei hölmöile koskaan, ja pistää kiekkoa viisaasti eteenpäin. Ei jää edes voimassa juurikaan vanhempia jälkeen.

8,5 Craig Schira

Kutakuinkin sellainen kanadalaisvahvistus kuin odotettiinkin. Ei ole ollut pettymys, mutta ei ole häikäissytkään. Liigan puolustajien pistepörssissä kahdeksantena ja HPK:n tehotilastossa toisena Jere Sallisen jälkeen.

8 Ossi-Petteri Grönholm

Loukkaantui juuri, kun alkoi kulkea ja peliin löytyä järkeä ja taitoakin. Vahva, taklaava ja viimeiseen asti omilla avuillaan taisteleva pelaaja.

7 Antti Bruun

HPK:n pelaajista ollut eniten vaikeuksissa kiekon ja vastustajan hyökkääjien kanssa. Paransi kuitenkin mukavasti juuri ennen taukoa. Rauhallinen ja rauhoittava pelaaja.

8 Aleksi Laakso

Alkukausi ei ollut ihan sitä, mitä kevään perusteella odotettiin, mutta vähitellen nuori pelaaja on saanut puristettua omaa hyvää itseänsä esiin. Kokemuksen kartuttua Laaksolla voi olla loistava tulevaisuus edessään.

8,5 Petteri Nikkilä

Jämäkkä pakki, joka ei turhia arkaile. Hyvä, että on saanut peliaikaa, sillä kehittymässä taitaa olla huippupuolustaja.

Hyökkääjät

8,5 Otto Paajanen

Uskomaton energiapakkaus, joka antaa joka ikisessä pelissä kaikkensa. Vielä kun onnistuisi useammin maalinteossa, saisi itselleenkin palkintoa työstään. Paajasen ketju oli syksyllä monessa pelissä Kerhon paras.

7,5 Juha Koivisto

Menoa ja meininkiä on riittänyt, mutta tulosta ei juuri ole tullut. Kovasti puurtava ja arvokas työntekijä, ei niinkään taitokiekkoilija.

7,5 Tuomas Vänttinen

Parhaimmillaan tosi hyvä, mutta ei ole loukkaantumisensa jälkeen ole päässyt ihan parhaimpaansa. Pistämätön alivoimapelaaja ja itsensä likoon laittaja.

7,5 Antti Kerälä

Tuli Kerhoon kesken kauden lupaavasti. Hiipui sen jälkeen hieman. Ei huono, mutta hiukkasen parempaa vielä odotellaan.

7,5 Teemu Rautiainen

Vastustajalle vaarallinen aina jäällä ollessaan. Nopeus ja luovuus tuottavat makoisia yllätyksiä. Potentiaalia riittää vaikka mihin, kunhan se vain saadaan puserrettua esiin.

7+ Jaakko Turtiainen

Paikkaa puutteitaan vimmalla ja armottomalla uurastuksella. Täyttää tonttinsa kiitettävästi, kun pääsee kentälle.

8,5 Jesse Saarinen

Kun äijällä kulkee, häntä ei pysäytä mikään. Äityi juuri ennen joulutaukoa huikeaan menoon, joka toivottavasti jatkuu keväällä. Nopeasti kiitävän laitahyökkääjän älykäs peli on viihdyttävää.

8,5 Juha Kiilholma

Järkevän keskushyökkääjän pelaamista on kiva katsoa: taitoa, viekkautta, fyysisyyttä, sitoutumista. Osaa tehdä myös maaleja. Yksi niistä kerholaisista, joille pitäisi saada jatkosopimus sorvatuksi.

9 Ville Viitaluoma

Tulihan se sieltä! Kapteeni on noussut valmentajahässäköiden jälkeen kunnioitettavasti joukkueensa kirkkaaksi ykköstähdeksi. Peli alkaa näyttää samalta kuin viime kaudella. Mitähän kevät tuokaan tullessaan, kun jo syksyllä teki kaksi hattutemppua.

7,5 Joonas Vihko

Kone yski lähes koko syksyn, mutta viimeisissä otteluissa näytti löytäneen taas vanhan jyvän. Kevättä odotellaan innolla, kun maalintekokin jo onnistui.

7 Teemu Rinkinen

Pelimiehen oloinen ja näköinen, mutta jotain uupuu jäällä. Yrittämisestä ja sinnikkyydestä ansaitsee kehuja.

9- Borna Rendulic

Nuoresta kroatialaishyökkääjä ja maansa parhaasta jääkiekkoilijasta on syntymässä oikea liigatähti. Persoonallinen ja luova pelaaja, joka on tehnyt joukkueessa kolmanneksi eniten pisteitä. Tuskin jää enää kevään jälkeen Hämeenlinnaan, kun isommat ympyrät kutsuvat.

8,5 Jere Sallinen

Kausi alkoi kankeasti, mutta pikkuhiljaa on ruvennut löytymään taas paras osaaminen. Kasvamassa suureksi pelaajaksi. Viettää sen myötä varmasti viimeistä talveaan Hämeenlinnassa. Sopii Viitaluoman johtamaan ketjuun kuin nenä päähän.

7 Robert Leino

Aloitti syksyllä hyvin, mutta nyt on ehkä parasta, että hakee välillä uudenlaista vauhtia ja kokemusta Mestiksestä.

Edellä mainittujen lisäksi HPK:ssa ovat pelanneet puolustajat Joni Tuominen, Ville-Veikko Eerola, Lauri Kärmeniemi ja Miika Franssila sekä hyökkääjät Tuomas Santavuori ja Ville Järveläinen. Tuominen siirtyi kesken kauden Espoon Bluesiin ja Santavuori Lahden Pelicansiin.

KAASUA ILMASSA. Joulukuusi erittää ilmaan etyleeniä, joka saattaa saada aivan sen viereen sijoitetut herkät kukat pudottamaan lehtensä. Haavoittuvimmasta päästä ovat juuri meneillään olevaan sesonkiin kuuluvat kasvit kuten joulutähdet ja hyasintit.

Jos kuusi on jäässä, se pitää sulattaa ennen jalkaan asettamista. Paras paikka sulatukselle on autotalli, kylmä kuisti tai joku muu viileä tila, jossa on muutamia lämpöasteita. Puuta kannattaa sulatella 2-3 vuorokautta. Puun tyven tulisi olla vedessä sulatuksen ajan ja se kannattaa ennen sitä katkaista, jotta puu imee vettä hyvin. Jos käytettävissä ei ole viileää tilaa, kuusi kannattaa laittaa kuitenkin vaikka vesiämpäriin ja suihkutella heti neulasia kylmällä vedellä.

Kuusen pitäisi mahtua jalkaan niin, ettei tyveä tarvitse ohentaa tai veistellä. Kun puu seisoo jalassa, on kuuselle annettava heti vettä. Hyvä sijoituspaikka joulupuulle on mahdollisimman kaukana takasta ja lämpöpattereista. Vedostakaan kuusi ei tykkää.

Kuusi tarvitsee runsaasti vettä etenkin ensimmäisten vuorokausien aikana, eikä vesipinta saisi laskea katkaisukohdan alapuolelle. Kun tyven pohja kerran kuivuu, se ei enää ime vettä. Vanha tapa on laittaa sokerinpala kuusenjalkaan.

– Ajatus on varmaan tullut ihmisille kukkien kaipaamista ravinteista, mutta kuusi ei tässä vaiheessa tarvitse muuta kuin vettä, kun ei se talvella yhteytä, puutarhuri Timo Koskinen sanoo.

– Sokeripalan käyttö on vähän tällainen vanhan kansan uskomus, jolla ei ole mitään tieteellistä eikä muutenkaan järkevää perustetta.

Herkät kärsivät

Kotiin kannettu kuusi saattaa aiheuttaa muutoksia kukkien ja muiden sisäkasvien olotilassa. Ne kannattaa joulun ajaksi kiikuttaa mahdollisimman kauas kuusesta.

– Kyllähän kuusi ja viherkasvit suurin piirtein tulevat toimeen, mutta kyllä herkemmät kukat saattavat kärsiä.

– Jos joku hyasintti tai joulutähti on ihan kuusen vieressä, niin ongelmia saattaa tulla. Kuusi tuo ilmaan etyleeniä ja erilaisia hartsiaineita, jotka sitten aiheuttavat muissa kasveissa erilaisia reaktioita.

Herkät kukat kannattaa pitää kaukana myös vihanneksista ja hedelmistä, joista jotkut erittävät myös etyleeniä.

– Tämä asia tuli esille jossain vaiheessa, kun elintarvikekioskit suunnittelivat myös kukkien myyntiä, Koskinen muistelee.

– Niinhän se sitten menee, ettei kukkia ja vihanneksia voi juuri tästä syystä säilyttää samassa kylmiössä.

Joulukuusi ei pitäisi Koskisen mukaan aiheuttaa suurta tuhoa kodin kasvikunnassa, kunhan sitä ei ehdoin tahdoin pidetä torpassa liian pitkään.

– Kuusen vaikutusaika on aika lyhyt. Nykyään kyllä ihmiset maksavat joulukuusistaan aika paljon ja pitävät sitä suorastaan sisustuselementtinä, mutta kyllä se puu pitää viimeistään loppiaisena kantaa ulos.

KATTILAAN TAI UUNIIN. Lipeäkala on Suomessa lioteltu perinteisesti turskasta,mutta nykyään lähes kaikki kaupan hyllyille päätyvät valmiit tuotteet tehdään norjalaisesta molvasta.

Lipeäkala tai livekala on ikivanha suomalainen ruokalaji, jota on syöty erityisesti jouluna. Herkku on jakanut syöjien mielipiteet kahtia. Monet välttelevät koko ruokalajia erilaisten kileteisten mielikuvien takia, vaikka eivät ole tuotetta koskaan maistaneet. Lipeäkalan on uskottu hiljalleen katoavan suomalaisista ruokapöydistä, mutta viime vuosina ruokalaji on hitaasti mutta varmasti kasvattanut taas suosiotaan.

– Viimeisen kuuden vuoden ajan lipeäkalaa on ostettu joka joulu aina vähän enemmän, Hämeenlinnan Prisman tuoteryhmävastaava Veli Silvennoinen vahvistaa.

– Yleensä siitä ovat olleet kiinnostuneita vähän iäkkäämmät asiakkaat, mutta kun lapset maistavat lipeäkalaa vaikka vanhemmilla käydessään, saattaa sieltä idea tarttua seuraavaksi jouluksi mukaan.

Kaipaa pippuria

Lipeäkala on perinteisesti ollut kuivattua turskaa, joka on sitten pehmitetty liottamalla emäksisessä lipeävedessä. Tärkeänä osana kemiallisessa reaktiossa on käytetty koivutuhkasta valmistettua potaskaa. Kalan on annettu lillua emäksisessä liuoksessa 3-7 päivää, jonka jälkeen se on huuhdeltu huolellisesti juoksevassa vedessä ja pakattu.

– Nykyään kaupoissa oleva lipeäkala on valmis tuote, jolle ei tarvitse tehdä enää mitään liottelua, Silvennoinen sanoo.

– Ei muuta kuin paketista suoraan kattilaan tai uuniin.

Lipeäkalan voi viimeistellä suolalla ja pippurilla maustetussa vedessä tai laittaa sen uunivuokaan kypsymään. Kalan maku on hyvin mieto, joten pippuria käytetään runsaasti. Perinteinen suomalainen lisuke on voista, maidosta, valkopippurista ja vehnäjauhoista tehty valkokastike.

Mateiden heimoa

Silvennoinen kertoo, että Prisman valikoimissa on toisinaan ollut kuivattua turskaa, mutta sen menekki on ollut hyvin vähäistä.

– Lipeäkalakin on nykyään Suomessa pääsääntöisesti norjalaista molvaa. Turskasta valmistettua versiota yritämme myös aina hankkia, mutta esimerkiksi tänä jouluna sitä ei ole saatu.

Molva on Pohjois-Atlantissa uiskenteleva, mateiden heimoon kuuluva turskakala. Sen liha muistuttaa maultaan ja ominaisuuksiltaan hyvin paljon turskaa, mutta on väriltään vaaleampaa.

KANTAVA RAKENNE. Betonipalkki ei ole enää ongelma Alaspään tallilla.

HELPOTUS. Alaspään Ratsastuskeskus välttyi mittavalta remontilta. Asetuksen muutos oli Terhi Koivulalle iso helpotus.

Hevosala huokaisi helpotuksesta, kun valtioneuvosto jousti tallien korkeusvaatimuksista asetuksen muutoksella. Valtioneuvosto hyväksyi lokakuussa esityksen hevosten suojelusta annetun asetuksen kolmannen pykälän muuttamisesta. Uudet tallien tilavaatimukset astuvat voimaan vuodenvaihteessa.

Hämeenlinnalaisen Alaspään Ratsastuskeskuksen pääosakas Terhi Koivulalle tallitilojen korotusvaatimus ehti tuottaa harmaita hiuksia. Koivulalla olisi ollut edessä väistämättä kallis ja rankka remontti karsinoiden saattamiseksi määrättyyn minimikorkeuteen. Asetuksen muutos oli Koivulalle iso helpotus.

– Karsinoiden etupuolelta menee kantaviin rakenteisiin kuuluva, paksuudeltaan parikymmensenttinen betonipalkki, joka ei vie hevosilta tilaa, mutta osuu juuri karsinoiden puolelle. Palkki on karsinoiden ja käytävän rajalla, vain parikymmentä senttiä karsinoiden puolella. Palkin tulkittiin madaltavan karsinan korkeuden minimikorkeutta alemmaksi. Karsinan eteen jää parikymmentä senttiä sellaista tilaa, josta hevoselle ei ole mitään hyötyä, mutta noiden senttien takia koko karsinaa olisi pitänyt korottaa.

Koivula olisi saanut pitää karsinoissa ainoastaan poneja, muttei hevosiaan. Karsinoiden saneeraaminen hevosille sopiviksi olisi merkinnyt betonilattioiden purkamista ja kaivamista parikymmentä senttiä matalammalle. Pelkkä lattioiden purku olisi maksanut noin 5000 euroa.

Koivula joutui miettimään isoja ratkaisuja, joista yksi olisi ollut hevosmäärän vähentäminen. Navetan korjaustarve oli ollut tiedossa jo pitkään, mutta asetus laittoi remontille kiireellisen aikataulun.

– Mietin edelleen remonttia, mutta nyt sillä ei ole pakottavaa kiirettä. Suunnittelen myös uuden tallin rakentamista, mutta siihenkin asetuksen muutos toi pelivaraa.

Hevosala toivoi joustoa

Hevosalan yrittäjät olivat toivoneet asetukseen joustoa. Suurimmaksi ongelmaksi hevosväki koki tallin sisäkorkeudesta sentilleen kiinnipitämisen. Asetuksen aiempi tulkinta oli, ettei viistokatto saisi miltään osin alittaa määräysten sanelemaa alinta korkeutta, vaikka viistokatolla olisi saatu aikaiseksi jopa lisätilaa. Putkistotkaan eivät olisi saaneet olla minimikorkeuden alapuolella, vaikka putket olisi vedetty käytävän laidoille.

– Korkeusvaatimuksen täyttäminen aiheutti paineita erityisesti niille tallinpitäjille, jotka ovat remontoineet hevostallin vanhasta navetasta. Käytännössä muutos tuo hevosalan kaipaamaa joustoa karsinan sisäkorkeuteen vaikuttaviin määräyksiin. Nyt korkeusvaatimukset koskevat niitä tiloja, joissa hevonen elää, eikä esimerkiksi käytävien ja pesupaikkojen tarvitse täyttää korkeusvaatimuksia. Valtioneuvoston päätös oli ilman muuta helpotus hevosalalle, projektipäällikkö Anne Laitinen Hevosalan Osaamiskeskus Hippoliksesta todetaan.

Anne Laitisen mukaan itse asetus ei ole kohtuuton. Karsinan koko- sekä korkeusvaatimukset säilyivät ennallaan, ja ne ovat sinällään kohtuulliset. Isolle hevoselle hevosala suosittelee lain minimivaatimusta isompaa karsinaa.

TYÖNTEKO JATKUU. Vesa Viitakoski sanoo, että loppuvuodesta HPK:ssa on ollut hyvät fiilikset, mutta tinkimätön työnteko jatkuu, jotta joukkueen sijoitus vielä paranisi kevättä kohti.

HPK:n valmennukseen ensi kaudellakin kuuluva Vesa ”Vesku” Viitakoski, 42, suunnittelee joukkueen fysiikka-treenit. Hän ei kuitenkaan pidä fysiikkavalmentaja-titteliä oikeanlaisena kuvaamaan omia tehtäviään.

– Termi on ehkä väärä, sillä olen valmentaja, jonka vastuulla on fyysinen harjoittelu, hän täsmentää.

Veskun värväsi keväällä Hämeenlinnaan HPK:n silloinen päävalmentaja Ari-Pekka Atu Selin.

– Atu halusi, että tuon harjoitteluun uusia ideoita, mutta tarkoitus ei ollut se, että käännettäisiin kaikki ylösalaisin. Teen koko ajan yhteistyötä Pantsen (päävalmentaja Pasi Arvonen) kanssa ja esittelen hänelle kaikki ideat. Pitkäaikaisesti loukkaantuneiden kuntoutuksessa taas teen yhteistyötä lääkärien ja fysiopuolen kanssa.

Kun Kai Rautio lähti Kerhon päävalmentajan paikalta, Vesku sai hommia myös itse peleissä. Hän on peluuttanut pakkeja ja ylivoimaa - yhdessä Pantsen kanssa.

Pantsea Vesku kehuu valmentajaksi, joka tietää lajista helkkarin paljon.

– Tuntui heti, että meillä on samanlainen ideologia. Molemmille työnteko on tärkein asia, sekä itsellä että joukkueella. Periaatteenamme on että teemme kaikki aina joko vimpan päälle tai emme ollenkaan. Hommasta ei tingitä, siitä olen tykännyt.

Pantse taas luonnehtii Veskua erittäin työteliääksi apuriksi, josta hän on löytänyt samanhenkisen työkaverin.

– Emme katsele kelloa, vaan menemme työnteon kautta, hän sanoo.

Oma tausta vahvuutena

Veskulla on jääkiekossa vahva tausta pelaajana. Nuoruusvuotensa hän kiekkoili Lappeenrannan SaiPassa. Ensimmäinen SM-liigaseura oli Tappara, sen jälkeen tie vei NHL:ään ja Ruotsiin. Ruotsin-reissun jälkeen hän pelasi kaikkiaan kymmenellä kaudella Tampereen Ilveksessä, mutta väliin mahtuu reilun kauden piipahdus jälleen Ruotsissa. Viimeiset kaksi kautta hän pelasi Oulun Kärpissä ennen lopettamistaan keväällä 2010.

– Harjoittelin kesäisin hyvin vähän joukkueen mukana. Silloin jouduin miettimään, suunnittelemaan ja etsimään tietoa harjoittelemisesta. Siitä kiinnostus valmentamiseen lähti, hän kertoo.

Moni Veskun kanssa samanikäinen kiekkoilija, kuten Teemu Selänne ja Marko Tuulola, pelaa vielä täyttä päätä nuorempiensa tahdissa. Vesku sanoo kuitenkin saaneensa jo riittävästi mittariin, hän ei kaipaa enää jäälle.

Moni kannattaja epäili syksyllä, että fyysisessä valmennuksessa olisi ollut jokin tietty kova vaihe meneillään, kun tuntui, että viime vuoden parhaat pelaajat liikkuivat hieman kankeasti.

– Paras kunto tähdätään, totta kai, keväälle, mutta jos ei kauden alussa raavita pisteitä, se ei auta yhtään kevättä. Jos taas syksyn hyvä lento ei kestä kevääseen, siitäkään ei ole mitään hyötyä. Näitä asioita pitää miettiä isossa kuvassa, Vesku selvittää.

HPK:n pelaajien fyysisistä ominaisuuksista Vesku sanoo yleisesti niin, että joukkueessa on aika paljon hyviä urheilijoita. Hänen mukaansa päivittäisen tekemisen asenne ja taso on hyvä, mutta niitäkin pelaajia löytyy, joilla ne saisivat olla vielä parempia.

Kulunutta syyskautta apuvalmentaja kuvailee nihkeäksi ja rikkonaiseksi.

– Vei hetken, ennen kuin peli saatiin paranemaan. Tavoitteet ovat selkeästi korkeammalla, tähän ei vielä olla tyytyväisiä, hän sanoo.

Tamperelainen

Viitakosket asuvat Tampereella, joten Veskulle kertyy jonkin verran ajoa työn takia. Joskus hän taittaa matkaa yhdessä puolustaja Antti Bruunin kanssa.

– Hämeenlinnassa en vietä aikaa juuri muuten kuin jäähallilla. Muuttamista Tampereelta en harkitse ainakaan pariin vuoteen, mutta sitten sekin olisi mahdollista, kun lapset kasvavat vanhemmiksi.

KIITOKSET AUTTAJILLE. Avustustyö on auttajien ketju, sanovat moneen kertaan palkitut Ilpo Toivonen ja Maija-Liisa Ståhl Rengosta ja lähettävät kiitoksia kaikille auttajilleen.

HUOMIONOSOITUKSIA. Rengon kodissa on Maija-Liisa Ståhlilla ja Ilpo Toivosella on monta kunniakirjaa ja ansiomitalia, joukossa niin kotimaassa kuin Virossa saatuja.

USEIN REISSUSSA. Vuoden sisällä pariskunnalle autoineen on matkalippuja avustusmatkoilta Viroon kertynyt toista sataa.

– Hyvää tarkoittavasta salakuljetuksesta kaikki sai alkunsa, myöntää Viroon vuosikymmeniä avustustyötä tehnyt renkolaispariskunta Maija-Liisa Ståhl ja Ilpo Toivonen. Puolivälissä 1960 -lukua he jo veivät matkalaukuissaan vaatetavaraa muun muassa lapsille Tarttoon ja lähialueille.

– Olin Tallinnan torilla nähnyt myyntikojussa pienen lapsen potkuhousut ilman kärkiä ja kovin rikkinäiset, kankaasta valmistetut talvikengät, kertoo Maija-Liisa.

Halun avustustyön pariskunta sanoo kumpuavan hyvästä tahdosta. Pitkäaikainen, aktiivinen työ on tuottanut tulosta monella taholla.

– Nyt on jo muodostunut monia vakipaikkoja: Sairaaloita, lasten- ja vanhainkoteja sekä muutama perhe minne apua pyydetään ja viedään. Viimeisen vuoden ajalta renkolaiset laskevat matkalippuja itselleen ja autolle yhteensä toista sataa, karkeasti laskettuna se tarkoittaa matkaa lähes joka viikko.

Yhteistyökumppaneista heille on kotimaassa muodostunut hyvä verkosto yli kunta- ja muiden rajojen. Yhteistyökumppaneikseen he mainitsevat muun muassa Eläkeliiton, seurakunnat ja Mannerheimin Lastensuojeluliiton sekä keräyksiä säännöllisesti organisoivat sairaanhoitajat ja lääkärit Hyvinkäällä ja Kätilöopisto Helsingissä.

Työhön mukaan ovat lähteneet myös pariskunnan lapset.

Ystävät joulupuuron äärellä

Maija-Liisa Ståhl kertoo, että joulun alla he kokoontuvat Virossa ystävien kanssa yhteisen joulupuuron ääreen. Ainekset tulevat kirkon diakoniatyöltä, niin kuin monet joulukassit paketteineen.

– Joulun alla muistetaan erityisesti lapsiperheitä. Tällä kertaa viemisinä on satoja paketteja lapsille, niiden joukossa runsaasti hämeenlinnalaisen Pikku-Penan, Pentti Nyholmin keräämiä ja lahjoittamia pehmoleluja.

Toissa vuonna viemisinä renkolaisilla oli virolaisen Lastenkaitseliiton pyytämiä lastensänkyjä. Kun sana sänkytarpeesta kiiri Suomessa, viemisinä Ståhlilla ja Toivosella oli kuusitoista sänkyä ja lisäksi useita, lähes käyttämättömiä sähköliesiä.

Nyt hakusessa on nyrkkeilysäkki lastenkotiin Elvassa.

Virossa avustustyöhön on tullimiehiä myöten suhtauduttu alkukankeuksien jälkeen myönteisesti.

– He tohtivat esittää toiveitaan. Jo mainitun nyrkkeilysäkin lisäksi kysytään kovasti vaatteita, astioita, huonekaluja kodinkoneita - unohtamatta lasten lelutoiveita.

Avustustyöt ja -tehtävät Maija-Liisa Ståhl kaavailee lopettavansa, kun sitä parin vuoden päästä tulee täyteen viisikymmentä vuotta.

– Saa nähdä miten käy, tahti tuntuu toistaiseksi vain kiihtyvän, hän myhäilee Ilponsa vierellä.

Avustustyöhön on jatkajaksi löytynyt hyvinkääläinen pariskunta.

Kunnianosoituksia ja ansiomitaleita on renkolaisille jo tähän mennyssä tullut niin Virosta kuin kotimaasta useita: Kunniamitalilla on muistanut Eläkeliitto, MLL on palkinnut hopeisella ansiomerkillä lasten ja nuorten hyväksi tehdystä työstä, Kirkkopalvelu on muistanut 30 -vuotisesta työstä kultaisella ansiomerkillä, Virosta on Jogevan maakunnan maaherra Viktor Svjatosev muistanut pariskuntaa mitalilla ja kunniakirjalla, Virossa he ovat vastaan ottaneet piispa Andres Pöderin myöntämänä Lutherin ruusu -ansiomitali.

Lämmöllä renkolaiset muistavat Avinurmen seurakunnan järjestämää kirkkokonserttia, ja joka pariskunnan yllätykseksi järjestettiin heidän kunniakseen.

SAALIS. Hauholaiset veljekset Aarre (kersantti vasemmalla) ja Topi Rantio elokuussa 1942 juolukkasaaliinsa äärellä. Marjat säilöttiin lasipulloissa lähteeseen talven varalle.

Hauholta lähti rintamalle 1 286 hauholaista tai paikkakunnalla asunutta miestä. Heidän lisäkseen kutsun sai 385 hauholaissyntyistä, muualta sotapalvelukseen kutsuttua miestä, sekä 175 lottaa tai hoitotyössä toiminutta naista. Heistä 222 kaatui ja ainakin 465 haavoittui.

Hauhon Veteraanimatrikkeliin on luetteloitu kaikkiaan 1 846 nimeä.

Itsenäisyyspäivänä Hauholla julkaistu 323-sivuinen teos Isänmaan asialla - hauholaiset talvi- ja jatkosodassa on ensimmäinen, johon on koottu kaikki Hauholta sotaan lähteneet. Kirjan on toimittanut FM Hannu Poutiainen ja julkaisijat ovat Hauhon Sotaveteraanit ry. ja Hauhon Sotainvalidit ry.

– Rintamalle lähteneiden suuri määrä hieman yllätti, sillä alun perin odotimme saavamme kokoon alle tuhat nimeä. Myös hauholaisten tappiot olivat aika suuret, tuskin on sukua, josta joku ei olisi kaatunut tai haavoittunut, sanoo Jouni Lehtonen.

Kirjan valmistuminen viivästyi parilla vuodella, koska läpikäytävä arkistomateriaali ja luetteloitavien henkilöiden määrä osoittautui ennalta arvioitua huomattavasti suuremmaksi. Kirjahanke oli vireillä kymmenkunta vuotta ja käynnistyi toden teolla vuonna 2009, jolloin Hannu Poutiainen pestattiin kirjan toimittajaksi.

Venäläiset kysyivät tietä Hauholla

Toisen osan kirjasta muodostaa tekstiosuus, jossa on kertomuksia hauholaisten kokemuksista niin rintamalla kuin kotikonnuillakin. Kertomukset välittävät joskus humoristisesti, toisinaan taas hyvin koskettavasti sota-ajan tapahtumia. Mukana on asiatietoa viime sotien historiallisista vaiheista ja sotatapahtumista sekä sotilaiden tehtävistä ja aseistuksesta.

– Kirjassa on Aarre Rantion ottamia, ennen julkaisemattomia kuvia. Hänellä oli kamera jatkosodassa.

Hauhon sotahistorian näkyvin tapahtuma oli neljän venäläisen pommikoneen laskeutuminen Mieholan edustalle Iso-Roineen jäälle.

– Koneet olivat eksyneet ja lentäjät kävivät kysymässä sijaintiaan. Yksi kone jäi polttoaineen loputtua ehjänä jäälle ja sen miehistö meni muihin koneisiin, kertoo Lehtonen.

Kirjahankkeen rahoittajina ovat olleet Hauhon Säästöpankin Kulttuurisäätiö ja Hauhon Säästöpankkisäätiö, yhteensä 13 000 euroa, Linnaseutu ry:n Leader-rahoitus 10 000 euroa, sekä Hauho-Seura ry. 5 000 euroa. Lisäksi kirjan kustantamiseksi on käytetty Hauhon suojeluskuntahistorian, Suojamäki-kirjan, myynnistä saatuja varoja.

Isänmaan asialla -kirjan myynnistä saatava tuotto käytetään lyhentämättömänä hauholaisten sotaveteraanien ja sotainvalidien hyväksi. Kirjaa myydään mm. Hauhon kirjastossa, pankeissa sekä Matti Rantti Ky:n -myymälässä ja Hämeenlinnasta sitä voi ostaa Hämeen Heimoliiton myymälästä.

COOPER-TESTI EI KERRO KAIKKEA. Pekka Toveria ärsyttää nykyisen varusmiesaineksen mollaaminen. Aines on yleisesti ottaen hyvää.

Panssariprikaatin komentajuus on ollut Pekka Toverille hienoa aikaa. Puolustusvoimain komentaja on määrännyt Toverin Länsi-Suomen Sotilasläänin komentajaksi 1.1.2014 alkaen.

– Ennen tätä pestiä eräs ystäväni sanoi, että tulisin viettämään täällä parasta aikaa työurallani. Prikaati oli tuttu paikka, koska olin ollut täällä Panssarivaunupataljoonassa kahdeksan vuotta ja kaksi vuotta Panssarikoulun johtajana. Olen saanut olla viimeiset vajaat kolme vuotta lähellä koko maanpuolustuskenttää, sanoo Toveri.

Toverin komentajuus Panssariprikaatissa osui vaiheeseen, jossa Puolustusvoimia on uudistettu ja uudistetaan varsin rankalla kädellä.

Toveri ymmärtää uudistuksen tarpeen. Kertausharjoitusmäärän laskeminen viime vuosina on ollut perusteltua kustannussyistä, mutta Toveri uskoo, että vuonna 2015 palataan entisiin kertausharjoitusmääriin.

– Jollei näin tapahdu, on koko uudistus epäonnistunut. Näiden säästövuosien aikana on joka tapauksessa syntynyt koulutuksellinen aukko, jota jälkikäteen on aika mahdotonta täyttää. Tietyillä ikäryhmillä koulutus jää väistämättä hieman vajaaksi.

Varusmieskoulutuksessa on jätetty maastoharjoituksista pois kaksi viikkoa.

Koulutusjärjestelmä perustuu noin 40 maastoharjoitusvuorokauteen puolta vuotta kohti. Tällä hetkellä maastoharjoituksista pois jäänyt mies ei välttämättä saa enää korvaavaa koulutusta, koska maastoharjoitusvuorokausia on keskimäärin vain 25 puolen vuoden jaksossa. Puolustusvoimauudistuksessa pyritään myös näitä vuorokausimääriä kasvattamaan.

Toveri on kuitenkin tyytyväinen niihin satsauksiin, joita Puolustusvoimat on tehnyt Panssariprikaatiin.

– Harjoitusalueilla olisi pientä parannettavaa, muun muassa Hätilässä taisteluampumaradan taustavallien korotusta. Nyt emme voi ampua maksimietäisyyksillä. Toisaalta meille on valmistunut varasto- ja koulutustiloja, kasarmeja on peruskorjattu, kouluampumaratoja kehitetty ja uuden monitoimihallin rakentaminen alkaa loppuvuodesta 2013.

Varusmiesaines hyvää

Toveria ärsyttää nykyvarusmiesten mollaaminen.

– Sanoisin, että nykyvarusmiesten kunto on luonteeltaan erilainen kuin joskus muutama vuosikymmen sitten. Silloin miesten kunto oli hiihdon ja juoksun ansiosta kestävyyspainotteista, nykyisin varusmiehillä on sen sijaan esimerkiksi hyvä motoriikka, koska harrastukset ovat usein motoriikkaa vaativia. Cooper-testi ei kerro kaikkea varusmiehen kunnosta.

Toverin mukaan varusmiehen peruskunto nousee nopeasti säännöllisen nukkumis- ja syömisrytmin ansiosta.

– On todettu, että hapenottokyky nousee kahdeksassa viikossa 16 prosenttia. Loppujen lopuksi varusmies saa liikuntaa useita kilometrejä päivässä pelkästään kävelemällä ruokailuihin ja halleille. Marssimista on vähemmän, mutta esimerkiksi taisteluharjoitukset ovat raskaampia jo pelkästään varustuksen takia. Fyysisesti harjoitukset ovat raskaita, koska varustus voi painaa kymmeniä kiloja.

YHTÄ JUHLAA. Vuodenvaihteessa käynnistyvät Hämeenlinnan juhlavuodet 2014–2017. Jokaisella vuodella on oma teemansa. /// kuva KU ARKISTO/Veli-Matti A. Pitkänen

Hämeenlinnassa seuraavat neljä vuotta ovat yhtä juhlahumua. Vuosina 2014–1017 kaupungissa juhlitaan niin Hämeenlinnan kaupungin, Suomen maan kuin säveltäjämestari Sibeliuksenkin merkkivuosia sekä lisäksi kaupunkilaisten itse ehdottamaa teemavuotta.

Kaupungin merkkivuosi

Vuonna 2014 Hämeenlinnan kaupunki täyttää 375 vuotta. Kaupungin merkkivuotta juhlistetaan muun muassa 13.1. kaupunginvaltuuston juhlakokouksella Raatihuoneessa sekä 19.1. Hämeenlinna 375 vuotta -juhlakonsertilla Verkatehtaan Vanaja-salissa.

Suomen kenraalikuvernöörinä ollut Pietari Brahe antoi Hämeenlinnalle kaupunkioikeudet vuonna 1639. Vielä 1600- ja 1700-luvuilla Hämeenlinnan kaupunki oli hyvin pieni. 1900-luvulla kasvu nopeutui, ja tuorein suuri kasvupyrähdys tapahtui vuonna 2009 kuntaliitosten myötä. Tällä hetkellä Hämeenlinnan asukasmäärä on noin 66 000.

Sibeliuksen juhlavuosi

Vuonna 2015 juhlitaan Hämeenlinnassa syntynyttä säveltäjää, kaikkien tuntemaa Jean Sibeliusta. Vuonna 2015 Sibeliuksen syntymästä tulee kuluneeksi 150 vuotta. Juhlavuosi on täynnä erilaisia tapahtumia, musiikkia ja kulttuuria, joista jokainen Sibeliuksen ystävä voi ammentaa mieleisensä.

Säveltäjämestari Jean Sibelius syntyi Hämeenlinnassa vuonna 1865. Hämeenlinnasta löytyy monia Sibelius-aiheisia kulttuurikohteita ja tapahtumia.

Oma teema ja itsenäisyys

Vuoden 2016 teemaa asukkaat ovat voineet ehdottaa kaupungin Palaute-kanavan kautta. Teema päätetään vuodenvaihteessa. Muun muassa seuraavia teemoja on ehdotettu: Vanajavesi, Eino Leino ja runous, naisen ääni 110v. (osallisuus ja vaikuttaminen), Hämeenlinna - käsityöläisten paratiisi, Hämeen linna ja sen ympäristö, Hämeenlinna luontokaupunkina, 15 vuotta kansallisen kaupunkipuiston perustamisesta, tarttuvien tautien ennaltaehkäisy, Sibelius ja terveydenhoito, Hämeenlinnan lähiseudut, savuton ja raitis Reska, Pietari Brahe ja auta lähimmäistäsi.

Vuonna 2017 juhlitaan 100-vuotiasta, itsenäistä Suomea. Kyseisenä vuonna Hämeenlinnan kaupunki aikoo keskittyä lapsiin ja nuoriin 100-vuotiaassa Suomessa.

Ihminen on siitä kummallinen eläväinen, että uskoo tosissaan joskus pankkitilille pärähtävään suureen lottovoittoon.

Sama ihminen tekee jokaisen vuoden viimeisenä ehtoona lupauksia uuden vuosikierron kunniaksi. Kuinkas ollakaan, tämä taivaltaja pettyy joka lauantai-ilta lottoarvonnan aikaan. Eivätkä ne samppakaljahöyryissä tehdyt uhmahenkiset lupauksetkaan tahdo pitää.

Kirjoitin ihmisestä siksi, että tietääkseni yksikään orava tai krokotiili ei lottoa, ja tuskinpa tammikuisena pakkasyönä kovin suuria eläinmaailmaan sijoittuvia lupauksiakaan on annettu.

On se aika vuodesta, kun moni meistä tekee lupauksen paremmasta ja terveemmästä elämästä. Tupakka, alkoholi, karkit ja löhöily ovat taas kieltolain alaisia.

Se on kerrasta poikki ja uusi elämä heti tammikuun toisesta päivästä tai ehkä loppiaisesta lähtien.

Harvalla tämä giljotiinisysteemi onnistuu. Muutaman tupakoitsijan tiedän, joka lopetti polttamisen kertalaakista. Suureen enemmistöön kuuluvat ne, joiden into loppuu ennen helmikuun pakkasia.

Tähän raadolliseen lupauksien antamiseen liittyy tuttavapiirin jo hieman varttuneemman miehen kaiken sisältävä huokaus: ”Joka vuosi olen luvannut tehdä jotakin sellaista, että jään ikuisiksi ajoiksi historiaan. Joka vuosi lupaus on pettänyt.”

Niinpä.

Meillä jokaisella on omat vuodenkierron etappimme, joiden kautta koko ajan kiihtyvällä nopeudella historiaan siirtyviä vuosia voi yrittää hahmottaa. On joulua ja juhannusta, omaa, vaimon, lasten ja anopin synttäriä, on vappu ja pääsiäinen.

Siinä sitä on ihmisellä digikalenterissaan, toisilla jopa paperiversiossa, tukku kiinnekohtia ihmetellä vuosien vierimistä.

Jokainen määrittelee itse elämänsä tarkoituksen, mutta kaikilla lienee maanpäällisille vuosilleen yhtäläinen tavoite: onnellinen elämä.

Uusi vuosi on kai ajatuksissamme lupaus uudesta – jostakin paremmasta.

Olisiko se 2014, se parempi vuosi?

Jo päättyneenä vuonna tuntui poikkeuksellisen väkevästi siltä, että etenkin Suomessa kaikki menee päin hornan hengen tuiman tulista avokonttoria.

Silti suomalaiset ovat tutkimusten mukaan yksi maapallon onnellisimmista kansoista. Pieni ristiriita, eikä niin pienikään.

Marraskuussa julkistetun kansainvälisen selvityksen mukaan olemme Euroopan neljänneksi onnellisin maa.

Rakas Ylemme puolestaan pukkasi ulos tutkimustulosta, jonka mukaan suomalaiset elivät onnellisinta aikaa 1980-luvulla, kasarikaudella.

Muistanhan minäkin silta ajalta jotain – ainakin 20 prosentin asuntolainakorot! Voi sitä onnea ja tyytyväisyyden hyrinää!

Mutta voiko vuosia ja vuosikymmeniä ihan sellaisenaan vertailla. Suuntaviivoja elämän onnellisuudesta voi saada, mutta jokaisen yksilön tilanne ei ole konsultin käppyräksi taipuva faktatieto.

Erään tiedon mukaan maailmassa ei ole koskaan ollut yhtä vähän sotia kuin on nyt. Silti ihmisiä surmataan, ajetaan pois kodeistaan, jopa kotimaastaan. Suomessa ei sodita. Onhan siinäkin yksi aihe onnellisuuteen.

Juuse Saros on Suomen nuorten maajoukkueen päävastuunkantajista meneillään olevissa MM-kisoissa.

HPK:n maalivahti Juuse Saros, 18, on säväyttänyt nuorten MM-kisoissa Ruotsissa, jossa hän kantaa Suomen päätorjuntavastuun. Suomi kukisti riemukkaasti torstaina Tshekin puolivälierässä 5–3.

– Hieno nousu meiltä. Näytimme, että joukkueen sisältä löytyy paljon voimaa. Uskoimme omaan tekemiseen, Juuse Saros kehui ryhmää välieräpaikan selvittyä.

Saros on torjunut ennen lauantain välierää neljässä pelissä torjuntaprosentilla 93,81.

Saros on kehunut Pojun kappaletta Poika saunoo tarttuvaksi biisiksi. Sitä kipaletta voisi olla hyvä kuunnella mitalihumussa, mutta lauantaina tulee ensin välierässä vastaan Kanada ihmepoikansa, 16-vuotiaan Connor McDavidin taituroimana.

Tulokassensaatio

Saros oli jo syksyn liigakauden tulokassensaatio. Hän on matkalla tulokasvahtien ennätyksiin. Hän hyppäsi liigajäille ilman haparointia. Hän oli heti kuin kotonaan.

– Hyökkäysalueen hyökkäykset ovat liigassa yllätyksellisempiä ja ratkaisut ovat ovelampia. Kaikki tapahtuu vähän nopeammin kuin junioripeleissä. Koko ajan peli peliltä opin uusia juttuja, sanoo Saros.

Saros on torjunut liigassa viisi nollapeliä.

– Ei ennen kauden alkua mietitä, montako nollapeliä tulee. Se on aina positiivista, jos niitä tulee. Hyvä juttu, että niitä on tullut.

– Olen mennyt omilla vahvuuksillani. Olen luottanut omaan pelaamiseen. Koko ajan on asioita, mitä pystyy kehittämään. Vielä on tietysti paljon parannettavaakin, hän arvioi.

JYPin Riku Helenius (2011–12) on tulokasvahtien ennätysmies seitsemällä nollapelillä. TPS:ssä debytoinut Teemu Lassila venyi kaudella 2002–03 yhteensä kuuteen nollapeliin.

– Tiedän Heleniuksen hyvin. Hän pelasi pari kautta sitten hienon kauden ja vei JYPin mestaruuteen. Taisi olla aikoinaan ykköskierroksen varaus, Saros sanoo.

Saros muisti oikein, sillä Tampa Bay varasi Heleniuksen ykköskierroksella kesällä 2006.

– Ehdin seurata Lassilaa monta kautta Hämeenlinnassa. Hänellä oli omanlainen tyyli. Häneltä oli paljon opittavaa. Mielenkiinnolla seurasin häntä, Saros sanoo.

Peliä hyvällä tasolla

Saros oli 18-vuotiaiden MM-kisojen paras vahti huhtikuussa Venäjällä, jossa Suomi kukisti pronssimatsissa isäntämaan 2–1. Saros torjui kaikki seitsemän ottelua prosentilla 94,56.

– Tosi hienot kisat ja hieno kokemus. Venäjällä oli takana kotiyleisö pronssipelissä. Hieno fiilis oli voittaa pronssi. Mutta nyt on uudet kisat, ja se on ihan eri juttu.

Saros oli A-nuorten SM-liigan paras pelaaja HPK:n viedessä keväällä seurahistorian ensimmäisen mestaruuden.

Saros kirjoitti syksyllä ruotsin ja terveystiedon. Hän hoitaa yo-kirjoitukset loppuun keväällä.

– Oma tavoite on, että pystyn koko ajan pelaamaan hyvällä tasolla. NHL on ajankohtainen vasta sitten, kun tunnen olevani valmis sinne lähtemään. On todennäköisempää, että pelaan Hämeenlinnassa vielä ensi kaudella, Saros sanoo.

PASI HONKANEN

KIVAA! Viisivuotiaan Eveliina Salorannan mielestä luistelu on mahtava harrastus.

Jääkenttien avautumista odotellessa moni äiti ja isä miettii, miten pienen lapsen luistelutaidon oppimista voisi edistää.

– Luistelu on hyvä oppia jo varhain. Kaikille vanhemmille ei kuitenkaan ole itsestään selvää, miten pientä lasta ohjataan jäällä alkuun, Hämeenlinnan taitoluistelijoiden varapuheenjohtaja Katja Tuhkasaari kertoo.

– Niinpä päätimme tarttua haasteeseen ja järjestää päiväkoti-ikäisille lapsille ja heidän huoltajilleen tilaisuuden, jossa luistelun alkeita harjoitellaan ammattilaisten tuella. Tarkoituksena on, että vanhemmat saisivat vinkkejä siihen, miten oman lapsen kanssa voisi harjoitella myös ulkojäillä.

Perheluistelussa tarhaikäinen saa tutustua jäähän turvallisesti yhdessä oman huoltajansa kanssa ja paikalla on myös koulutettuja ohjaajia neuvomassa. Ohjelma on suunnattu perheen pienimmille, joilla ei vielä ole juuri luistelukokemusta. Luvassa on lisäksi lämmintä mehua, pienten luistelijoiden taidonnäytteitä ja tietoa lajista.

– Luistelutaito kuuluu kaikille, Katja Tuhkasaari toteaa. Meidän seurastamme löytyy harrastajia noin kaksivuotiaasta aina eläkeikäisiin saakka. Järjestämme joka syys- ja kevätkausi luistelukoulun, jossa harrastus on turvallista aloittaa.

HTL:n perheluistelutapahtuma su 5.1. klo 17.15–18.05 Metritiski-areenalla. Vapaa pääsy.

Palveluasiantuntija Sirpa Rantapelkonen on ollut mukana kertomassa maksamisen uusista vaihtoehdoista Etelä-Hämeen Osuuspankin konttoreissa. Kuva: AP Sarjanto

Kaupunkiuutisten lukijoilta on tullut vinkkejä, että suoraveloituksen loppumisesta ja e-laskuun siirtymisestä kaivattaisiin vielä lisää kansantajuista tietoa.

- Asia herättää ihmisissä paljon kysymyksiä ja siksi olemme järjestäneet useita tiedotustilaisuuksia keväästä lähtien, palveluasiantuntija Sirpa Rantapelkonen Etelä-Hämeen Osuuspankista sanoo.

- Tällaisia tilaisuuksia on pankkiemme konttoreissa myös tammikuussa. Monet miettivät sitä, miten e-lasku eroaa suoraveloituksesta. Ero on siinä, että lasku ei tipahda postiluukusta vaan menee suoraan verkkopankkiin. E-lasku koskee vain asiakkaita, joilla on verkkopankki. Muilla vaihtoehtona on suoramaksu, jossa laskusta tulee ennakkoilmoitus kirjeellä ja laskutus tehdään sovittuna päivänä sovitulta tililtä.

Automaattista

Oikein rautalangasta väännettynä e-lasku on siis sähköisessä muodossa oleva lasku, joka liikkuu vain verkkopankissa. Palvelu on ollut käytössä jo pitempään, mutta tammikuun lopusta se tulee tutuksi kaikille verkkopankin käyttäjille.

- E-laskuja käytetään toistuvassa maksamisessa kuten vaikka vuokrissa ja yhtiövastikkeissa, luottokorttilaskuissa, puhelimessa ja sähköissä, Rantapelkonen selittää.

- Jos menen kodinkoneliikkeeseen ja ostan vaikka jääkaappipakastimen, niin lasku tulee ihan entiseen tapaan tilisiirrolla. Sen sijaan voin mahdollisesti sopia esimerkiksi matkapuhelinpalvelujeni tarjoajan kanssa siitä, että laskutukseni tulee verkkopankkiini e-laskuna.

Suoraveloitusta käyttäneet asiakkaat ovat saaneet laskuttajilta kirjeen vähintään kaksi kuukautta ennen uuteen maksutyyliin siirtymistä. Mikäli asiakas ei ole sen jälkeen 2 kuukauden aikana erikseen kieltäytynyt muutoksesta, jatkuu maksaminen joko e-laskuna tai suoramaksuna. E-laskussa on oletuksena automaattisen maksamisen toiminto, eli asiakkaan laskut veloitetaan automaattisesti, jos hän ei itse käy muuttamassa tätä määritystä.

- Maksupalvelujärjestelmä jatkuu aivan entiseen tapaan, siihen ei ole tulossa muutoksia, Rantapelkonen kertoo.

Apua pankista

E-laskun tuleminen tilille näkyy erityisessä osiossa verkkopankkien etusivulla. Lisäksi esimerkiksi Etelä-Hämeen Osuuspankilla on maksuton palvelu, jossa saapuneesta e-laskusta saa ilmoituksen omaan sähköpostiin.

Verkkopankissa voi valita, tapahtuuko laskunmaksu automaattisesti eräpäivänä vai käyttäjän hyväksynnän kautta. Tilitapahtumissa on niissä laskuissa, jotka voi siirtää e-laskuksi , linkki "vaihda e-laskuksi". Osa laskuttajista tarjoaa maksun yhteydessä niin sanottua ohjattua hyväksymistä, jolloin ei tarvitse tehdä mitään.

E-laskujen maksusopimuksen voi siis tehdä itse verkkopankissa, mutta yhtä hyvin voi saapastella sopimaan asiaa oman pankkinsa konttoriin, kunhan muistaa ottaa viimeisimmän laskun mukaan.

- Kyllä näistä asioista selvän saa, mutta jos tuntuu epävarmalta, niin kannattaa sopia treffit pankin palveluneuvojan kanssa, Rantapelkonen kannustaa.

- Kun asioita ja laskuja on käyty yhdessä läpi, monet ihmiset ovat saaneet siitä mielenrauhaa jatkaa elämäänsä entiseen tapaan. Teemme tätä opastusta oikein mielellämme.

Ammattitaito ratkaisee

Taija Tuominen elää niin kuin kirjoittaa

Koneenkäyttäjä loihtii kuvat valkokankaalle

Tänään: Rock´n Roll Piano Man taituroi Albertin Kellarissa

Kesäteatteri sai sittenkin Orkesterin

Vanhan ajan joulutouhuja

Ravitsemusterapeutti saa mennä?

Kerholle tyydyttävä joulutodistus

Joulukuusi kaipaa vettä, mutta ei sokeripaloja

Lipeäkala uimassa takaisin joulupöytiin

Hevosala tyytyväinen talliasetuksen muutokseen

Arvosen työteliäs apulainen

Antamisen ilo on yhteistä

Hauholaisten sota saatettiin yksiin kansiin

”Cooper-testi ei kerro koko totuutta kunnosta”

Hämeenlinnan hulppeat juhlavuodet käynnistyvät

20 prosentin asuntolainakorot

Juuse Saros on matkalla tähtiin

Tänään: Luisteluoppia lapsille ja vanhemmille

E-lasku tulee, oletko valmis?

Automaattista

Apua pankista