Quantcast
Channel: Kaupunkiuutiset
Viewing all 557 articles
Browse latest View live

Sirpa Pietikäisen intohimoina kokkaus – ja työ EU:ssa

$
0
0
LÄHES KUNTOILUA. – Olen aina tykännyt ruoanlaitosta. Kokkaaminen on kuin liikuntaa – kunto paranee, kun tarpeeksi harrastaa, Sirpa Pietikäinen sanoo.
PÄÄOSIN LUOMUA. Pietikäinen haaveilee ruokakirjasta, joka sisältäisi myös tietoa eettisesti ja ekologiseksi kannattavista valinnoista.
Sirpa Pietikäinen haluaa jatkaa EU:ssa ensi toukokuun vaalien jälkeenkin. Työtuntejaan Pietikäinen ei laske, onhan kyseessä elämäntapa.
 
Sirpa Pietikäisen pöydälle levittyvän ruokakassin sisältö on melko tavanomainen, luomumerkintöjä lukuun ottamatta.
 
– Haaveilen ruokakirjasta, jossa esittelisin 365 reseptiä ja näyttäisin, että hyvää ja terveellistä ruokaa on mahdollista valmistaa noin euron annoshintaan, Kaupunkiuutisten kokkauskutsuun myöntävästi vastannut Pietikäinen sanoo.
 
Ensi kevään EU-vaaleissa mukana oleva meppi tunnustautuu intohimoiseksi kokiksi.
Intohimonaan Pietikäinen pitää myös työtään, jossa hän muun muassa luotsaa eri puolueista ja eri maiden edustajista koostuvaa ruokaryhmää.
 
– Perustamani ryhmä on epävirallinen. Mietimme ruokaan liittyviä asioita kaikista aspekteista. Esimerkiksi eläinkuljetuksissa on edelleen ongelmia ja maanviljelijöiden luomuun siirtymistukiaikaa pitäisi pidentää.
 
Mepin keittiössä on riisi pannassa
Kun Pietikäinen valmistaa esimerkkiateriaansa, hän perustelee jokaisen valintansa.
 
Pian selviää, miksi hän ei käytä riisiä ja pitää sitä ympäristöongelmien aiheuttajana. Ensin eurokokki kuullottaa kuitenkin ohran.
 
– En ole keksinyt vielä yhtään ruokaa, jossa riisiä ei voisi korvata ohralla. Ohratossa ei normaalisti paisteta jyviä ensin, mutta minä tykkään, että maku irtoaa parhaiten näin.
 
Pietikäisen päässä oleva laskukone raksuttaa sekin samalla.
 
– Luomuohran annoshinnaksi tulee noin 50 senttiä. Riisi taas ei kuulu eettiseen, ekologiseen ja terveelliseen ruokavalioon siksikään, että se kuormittaa ympäristöä.
 
– Ulkomainen sijoittaja saattaa ostaa Afrikasta Uudenmaan läänin kokoisen alueen riisipelloksi, ja vahvoilla lannoitteilla ja torjunta-aineilla pilataan niin alueen järvi kuin maaperäkin. Afrikasta riisi myydään Kiinaan, josta huonon ravintoarvon omaava tuote jatkaa ympäristöä kuormittavaa matkaansa edelleen.
 
Kokkausta  pakastimeen
Pietikäinen ei käytä puolivalmisteita. Äitinsä omaishoitajana toimiva meppi kokkaa sen sijaan äidilleen ruokaa pakastimeenkin samoin kuin valmistaa illalliset itselleen Brysselissä.
 
– En halua leikkiä aina master chefiä. Teen itselleni monesti juuri tätä ohrattoa. Koen, että ruoanlaittohetkeni ovat samalla tilaisuuksia hallita omaa elämääni ja tehdä valintoja toisin kuin vaikkapa työhön liittyvillä eduslounailla.
 
Pietikäinen miettii, että EU-alueella voisi olla hyvä saada myös hiilihydraattimerkinnät tuotteisiin - ja sokerin määrää tuotteissa voisi olla hyvä rajoittaa.
 
– Toisaalta – esimerkiksi ikäihmiset saavat useissa palvelupaikoissa liian vähän proteiineja, mikä heikentää lihaksia ja vaikuttaa sitä kautta kansantalouteenkin.
 
Luontolinjaa ei enää kyseenalaisteta
Suomalaista luontoa voitaisiin hyödyntää ruoantuotannossa laajemmin.
 
– Minusta on suuri suru, että esimerkiksi särkeä pidetään roskakalana! Jo isoäitini teki todella hyvää särkiruukkua!
 
Kone Oyj:n hallituksessakin istuva kauppatieteilijä ei ole kuitenkaan yhden asian nainen. Pietikäistä ei syytetä enää viherpiperryksestä, kuten kansanedustajakautensa alkuaikoina.
 
– Kuka haluaisi hävittää elämänedellytykset lapsilta? Vaikka olisi kuinka poroporvari? Pietikäinen vastaa kysymykseen, kuinka hänen linjaansa suhtaudutaan nykyisin.
 
Hämäläismeppi kannattaa taloudellista kasvua, mutta ei hinnalla millä hyvänsä.
 
– Kasvu ei saa olla tyhmää, liikaa per henkilö luontoa kuluttavaa.
 
– Taloudesta tiedämme jo, että hukka perii ylivelkaantuneen. Nyt EU:ssa on kuitenkin taas perusta, mitä ei ollut ennen tätä viisi vuotta jatkunutta revohkaa eli aikaa, jolloin emme yhdessä valvoneet maita ja pankkeja.
 
Nettipalveluita ja biokaasua busseihin
Toukokuussa oman kannatuksensa mittauttava Pietikäinen näkee valoa Suomen taloustilanteessa.
 
– Muutoksessa on rankkaa myös tämä vaihe, kun on jouduttu luopumaan, mutta ei nähdä vielä tulevaa. Itse uskon, että varsinkin ympäristöbisnes tulee viemään Suomea eteenpäin. Se on teknologian osa-alue, joka vaatii osaamista ja jota ei voi tehdä halvalle.
 
Suomalaiselle maataloudelle Pietikäinen toivoo lisää tukea myös oman maan julkisten hankintojen muodossa. Terveydenhuoltopuolella hän puhuu mielellään pilvipalveluista.
 
– Jos voimistaisimme kotisairaanhoitoa ja nettiyhteyttä omalääkäriin, välttyisimme potilaiden turhalta juoksuttamiselta, eikä meidän tarvitsisi maksaa niin paljon seinistä.
 
Hän toivoo myös muun muassa biokaasulla toimivaa kaupunkiliikennettä.
 
Työnsä takia viikoittain lentävä Pietikäinen ei hingu matkoille lomillaan.
 
– Minulle – ja siipalleni – on juhlaa, jos saamme pitää sunnuntait kotipäivinä. Luen valtavasti, yli sata kirjaa vuodessa, enkä kaipaa Hämeenlinnan toria pidemmille pyrähdyksille lomillani.

Kodin kynttilät

$
0
0
Paareilla haavoittuneena makaava raavas mies saa vielä viime henkäyksillään palata ajatuksissaan kotimökkiin. Ympärilleen kokoontuneiden lääkärin ja lottien laulaessa hän (sotamies Kauko Joenmäki/Pertti Mikkola) voi nähdä sielunsa silmin kotituvan pöydällä lepattavat joulukynttilät ja rakkaat läheisensä siinä ympärillä.
 
Hauholaiset harrastajanäyttelijät tekivät ison ja arvostettavan urakan tuodessaan vuoden 2012 kesäteatterissa - ja kerran Ilveskodisssa esittämänsä Puheenvuoro kaatuneilla -näytelmän katkelmat kaupunginteatteriin.
 
Teatterissa olivat penkit kahtena esitysiltana täynnä viimeistä sijaa myöten.
 
Takakautta kuulleena tiedän, että harrastajista kokoonpannulla ryhmällä jo harjoituspäivien sovittaminen henkilöiden omiin aikatauluihin vaati oman vaivanäkönsä. Näyttelijöistä oli osa vaihtunut sitten viime kesän esitysten, aikataulujen sovittaminen harjoitusjaksolle ja näytöksiin ei millään onnistunut kaikille aiemmin mukana.
 
Esiintymisasuja ja rekvisiittaa ryhmä joutui tiettävästi tässä tapauksessa haalimaan monista lähteistä. Ja esitysten jälkeen pesemään ja silittämään ne ennen palauttamista.
 
Eli ei mitenkään käden käänteessä paikasta toiseen siirrettävä näytös, vaikka pyyntöjä ryhmälle kuuluu esitetyn monelta taholta.
 
Katsojana koin sota-aikaan liittyvän rekvisiitan tärkeänä, yhdestä kuluneesta hihnasta olalle nostettu puolityhjä reppu, kourassa väännelty lippalakki ja jo repsottamaan käynyt karvalakki puhumattakaan lottien viimeistä nappia myöten kiinni napitetusta harmaasta puvusta puhtaan valkoisten esiliinojen alla tahi raakalaudasta veistetystä ruumisarkusta. Ne ovat jostain, kirjoista ja elokuvista iskostuneet niin vahvasti mieleen.
 
Katsojalle ja kuulijalle Leni Lustre-Peren käsikirjoitus kirjailija Jyrki Maunulan antologiasta avautui kerta kerralta syvemmin. Uusi katselukerta antoi tunnekuohun ohessa tilaa myös tekstille, kuljetti sanomaa tajuntaan saakka.
 
Ohjaaja Matti Nurmisen sanoin: Vahvan tekstin olennaisin on välittynyt. Kiitollisuus heille, joiden tulevaisuus lakkasi olemasta, jotta meillä olisi tulevaisuus. Jotta Suomi olisi.
 
Oman värinsä tummaan tilaan toivat esityksessä vilpertit, joita rintamallakin suorastaan tarvittiin: ”Omalla hopallaan” körötellyttä, ärrää sortanutta Reiskaa, sotamies Kaarlo Horsmaa (Reijo Saarinen), heinänkorsi suussa saapastellutta pelimannia, Syvärillä kesäkuussa -43 kaatunutta sotamies Armas Söderiä (Jari Sinisilta), niin myös alikersantti Niilo Hemmiä (Mika Halli) kouraansa vangitseman perhosen varovaisin ottein lentoon päästänyttä.
 
Se on se suomalaisen, miehenkin, toinen - pehmeä puoli. Se, joka herkistyy siniristilipun noustessa salkoon, suvista maisemaa seilatessa tai hiljaisilla hangilla hiihdellessä. Se osoittaa välittämisensä monesti teoillaan, kuulee kevään ensimmäisen leivosen, päästää perhosen vahingoittumattomana jatkamaan lentoaan ja sytyttää itsenäisyyspäivänäkin kynttilät ikkunoille ja sankarihautausmaalla.

HPK Jokereiden KHL-farmiksi?

$
0
0
HPK JOKEREIDEN FARMISEURAKSI? Koskaan ei kannata sanoa ei ennen kuin asia on tutkittu ja kaikki kivet on käännetty, pelaajakoordinaattori Janne Laukkanen toteaa.
Ensi kaudeksi KHL:ään suuntaavan Jokereiden farmiseuraksi on veikkailtu asiantuntijapiireissä HPK:ta.
 
– En ole ollut sellaisissa palavereissa mukana. Jos joskus tulee konkreettista asiaa, on istuttava alas ja tutkittava faktat. Koskaan ei kannata sanoa ei ennen kuin asia on tutkittu ja kaikki kivet on käännetty, myös HPK:n hallitukseen kuuluva seuran pelaajakoordinaattori Janne Laukkanen toteaa.
 
HPK:n pelaajakoordinaattori Janne Laukkanen sanoo, että liigajoukkueen kannalta olisi loistojuttu, jos farmijoukkue olisi lähituntumassa – vaikkapa Hämeenlinnassa.
 
HPK:n tilanne on tällä kaudella edellisvuosia sikäli parempi, että sen farmiseurana on Savonlinnan SaPKo. HPK:lla ei ollut muutamaan vuoteen lainkaan yhtä yhteistyöseuraa. Silloin ilman peliaikaa jääviä pelaajia piti ripotella eri paikkakunnille.
 
– Yhteistyö SaPKon kanssa on helpottanut tilannetta, koska pelaajia on pystytty siirtämään edestakaisin helpolla tavalla. Yhteistyön hyvä puoli on siinä, että ei ole tarvinnut muuta kuin ilmoittaa.
 
– Koko farmin idea on siinä, että pelaajat saavat hyvin peliaikaa, pystyvät kehittymään ja saavat sieltä vauhtia, jos eivät ole liigasta juuri sillä hetkellä saamassa, Laukkanen sanoo.
 
Välimatka on  pieni ongelma
Yhteistyössä SaPKon kanssa huonona puolena on etäisyys – välimatkaa on yli 300 km.
 
– Kieltämättä se on pitkä matka nopeisiin siirtymisiin. Varmaan se on rankaa pelaajille. Katsotaan, miten jatkossa jatketaan hommaa.
 
Esimerkiksi kauden Kerhon kakkossentterinä aloittanut Robert Leino ajoi viime viikolla omalla autollaan Vantaalle SaPKon vieraspeliin. Yhden osuman tehnyt Leino suuntasi pelin jälkeen auton nokan kohti Savonlinnaa yötä myöden.
 
Tapparan valmentaja Jukka Rautakorpi on painottanut, että hänen joukkueessaan ei ole ketään poppariosastolla syömässä popcornia vaan ne, jotka eivät sillä hetkellä pelaa liigaa, siirtyvät Lempäälän Kisaan pelaamaan Mestistä.
 
HPK:stakin tuttu, NHL-tason vahti Andy Chiodo piipahti LeKissä torjumassa voiton. Kolme päivää myöhemmin hän torjui liigassa Tapparalle nollapelin.
 
– Tampereen joukkueilla on ihanteellinen tilanne, koska pelaajia ei tarvitse kauaksi laittaa ja pelaajia on helppo vaihtaa. Meillä ei ole tässä lähellä yhtään seuraa, jonka kanssa olisimme pystyneet tekemään yhteistyösopimuksen, Laukkanen sanoo.
 
Pitkäjänteistä  yhteistyötä
Myös JYP ja JTP Akatemia ovat tehneet toimivaa yhteistyötä viime vuosina. TPS ja Kiekko-67 puolestaan hyödynsivät farmikuviota mainiosti 1990-luvulla.
 
– Ihan varmasti JYPin kuvio on ollut urheilullisesti hyvä. Se tuo jatkuvuutta. Pelaajien määrä luo turvaa ja tulevaisuutta isossa kuvassa.
 
Jos vain urheilullisesti ajatellaan, miltä kuulostaisi Hämeenlinnassa toimiva, Mestiksessä pelaava farmijoukkue?
 
– Jos sellainen mahdollisuus olisi ja vain idealla leikitään, se olisi hieno asia. Molemmat joukkueet pystyisivät olemaan tässä saman katon alla kuten vaikkapa JYPillä on toimittu. Jos sellaisen kuvion pystyisi rakentamaan, se olisi urheilullisesti loistojuttu, Laukkanen arvioi.
 
– Siihen ei varmaan ihan hetkessä päästä. En tiedä, mikä sen kiinnostavuus Hämeenlinnassa olisi. Jos Forssassa olisi joukkue Mestiksessä, sekin voisi olla hyvä vaihtoehto.
 
Vain harvat pelaajat nousevat suoraan liigatasolle. Monet pelurit käyvät 2-3 vuoden tai jopa pidemmänkin pätkän hakemassa oppia Mestiksestä.
 
– Yhteistyö SaPKon kanssa on helpottanut pelaajatarkkailua, kun pelaajat ovat samassa paikassa. Vaikka meidän farmi on kaukana, siitä huolimatta on ollut hienoa, että tätä mahdollisuutta on voitu kokeilla. Tulevaisuus näyttää, miten jatkossa toimitaan. Projektin pitäisi olla useampivuotinen, sillä se ei välttämättä tuota vielä vuodessa mitään, Laukkanen sanoo.
 
PASI HONKANEN

Veteraani punnersi MM-kultaa

$
0
0
KOTILUOLA. Hattulassa asuva Jorma Lempinen harjoittelee edelleen Keskuskoulun kellarissa olevassa salissa, jonka ilmapiiristä tykkäävät monet muutkin vanhan liiton vääntäjät.
Keskuskoulun alakerran koruton punttisali oli pitkään Hämeenlinnan voimailun kehto. Aluksi siellä harjoittelivat niin nyrkkeilijät kuin olympianostajatkin, kunnes hanskaajien lähtö vapautti lisää tilaa tangoille ja telineille. ”Keskarin” vakiokasvoja 1970-luvun alusta ollut Jorma Lempinen ei ole jättänyt rautoja rauhaan ja nyt vuosikymmenien työ sai komean palkinnon.
 
Lempinen punnersi viime viikolla yli 60-vuotiaiden veteraanien penkkipunnerruksen MM-kultaa GPA-liiton kisoissa Tampereella. Voitto alla 90 kilon sarjassa heltisi maailmanennätystuloksella 157,5 kiloa.
 
– Olin ikämiesten SM-kisoissa hopealla 1990-luvun puolivälissä, mutta sitten myöhemmin tuli polvileikkausta ja muuta mutkaa matkaan, Lempinen kertoo.
 
– Minulla on nivelrikko molemmissa olkapäissä, joten punnerran penkissä vastaotteella. GPA-liiton kisoissa se on sallittua ja vanha treenikaverini Virtasen Olli alkoi yllyttää minua osallistumaan taas kisoihin.
 
Henki vaikutti
Lempinen teki paluun viime vuonna GPA-liiton SM-kilpailuissa ja tänä keväänä hän nosti alle 82-kiloisissa uuden Euroopan ennätyksen. Syksyn SM-kisoissa Lempinen palasi taas sarjaa ylemmäs vieden kultamitalin silloisella maailmanennätystuloksella 152,5 kiloa.
 
– Ajattelin vain mennä vähän katselemaan, että missä kisarintamalla mennään, enkä edes tiennyt, missä lukemissa ennätykset liikkuivat.
 
– En olisi millään uskonut, että tällä näin vanhana kykenen vielä tällaisiin tuloksiin.
 
Lempinen aloitti painonnoston 1960-luvun lopussa Hauhon Sisussa ja jatkoi harrastusta myöhemmin Hämeenlinnassa, kun Tarmoon perustettiin voimailujaosto. Kaupungin ainoaksi matalan kynnyksen saliksi kutsuttu kellari on ollut hänen toinen kotinsa siitä saakka.
 
– Keskarilla syntyi 1970-luvulla helkkarin hyvä yhteishenki, joka siivitti äijät saavutuksiin. Oli Nordströmin Lassea, Korhosen Peteä ja monia muita kovia vääntäjiä, jotka kaikki kannustivat toisiaan, Lempinen muistelee.
 
– Noiden aikojen vaikutus tuntuu vieläkin. En ole vain osannut lopettaa, on tämä homma vuosien saatossa mennyt niin veriin.

Valtuusto pani pisteen ilmaispysäköinnille

$
0
0
AINA TÄYNNÄ. Hämeensaaren pysäköintialue 10 tunnin kiekkoaikoineen on ollut erityisesti keskustassa töitä tekevien suosiossa, joten vapaita ruutuja on arkipäivisin ollut hintsusti.
Hämeensaaren ja Hämeenkujan liityntäpysäköintialueiden sekä Vanajantien hiekkakentän pysäköintipaikkojen maksullisuudesta keskusteltiin pitkään ja värikkäästi Hämeenlinnan kaupunginvaltuuston kokouksessa maanantaina.
 
Alueiden maksullisuutta vastaan puhui pitkään kristillisdemokraattien Teija Arvidsson.
 
– Kaupunki tekee paljon töitä imagonsa kiillottamiseksi, mutta nämä pysäköintilinjaukset eivät sitä tue Arvidsson sanoi.
 
– Keskustan maksuttomat paikat ovat tärkeitä, jos haluamme olla asukasystävällisiä. Jollekin Rengon perämettästä tulevalle, pätkätyötä tekevälle kaverille pysäköintimaksu saattaa olla ratkaiseva tekijä siinä, kannattaako hänen mielestään tulla keskustaan töihin.
 
Arvidssonin puhetta seurasi kokouksessa lämminhenkinen huulenheitto renkolaisrasismista, jonka keskustan Hannu Kärpänen julisti lopulta oman puoleensa yksinoikeudeksi. Keskustan Pekka Pohjalaisen mielestä maksullisuus oli ikävä juttu, mutta nykytilanteessa välttämätön kulttuurinmuutos.
 
– Kun pysäköinnin hinta on näillä alueilla 40 euroa kuukaudessa, päivätaksaksi tulee vain 1, 3 euroa, demareiden Pasi Vesala laskeskeli.
 
– Sillä rahalla saa 8 desilitraa polttoainetta.
 
Vasemmiston Irma Taavela kysyi miksei parkkitalojen vaadita toimivan samaan tapaan kuin muukin markkinatalous. Hän piti maksullisuutta parkkitaloon pakottamisena ja vertasi tilannetta DDR:n ja Neuvostoliiton toimintamalleihin.
 
Kokoomuksen Jutta Äijälä muistutti valtuuston jo kesällä hyväksyneen maksullisuuden ja ihmetteli, miksi perustetaan ensin pysäköintiyhtiö ja sitten lyödään kapuloita sen rattaisiin.
 
– Kyllä näissä keskusteluissa rankaistaan aiheetta pysäköintiyhtiön toimitusjohtajaa, perussuomalaisten Kari Ilkkala totesi.
 
– Kaypungin pysäköintifilosofia tulee uudelleen tarkasteluun, kun taloudellinen totuus kaikkien uusien hankkeiden vaikutuksesta valkenee.
 
 
Pysäköinnistä äänestettiin ja valtuusto pani pisteen ilmaispysäköinnille äänin 50-9. Hämeensaaren ja Vanajantien pysäköintialueet muuttuvat maksullisiksi 1.1.2014 lähtien ja ovat voimassa Hämeenlinnan Pysäköinti Oy:n vuokrasopimuksen ajan, eli tällä haavaa vuoden loppuun.
 
30 vuorokauden pysäköinti alueilla maksaa 40 euroa, viikko 15 euroa, päivätaksa on 5 euroa ja tunnin saa parkkeerata eurolla. Kyseisillä alueilla ostetut parkkiliput kelpaavat vain niillä, eikä muilla pysäköintipaikoilla ostetuilla pileteillä ole vastaavasti asiaa Hämeensaareen tai Vanajantien hiekkakentälle.

Hattulan uusi kotipesä

$
0
0
SISÄÄN. Pääsisäänkäynnintuntumaan ilmestyy vielä kunnan vaakuna, joka siirretään Parolan virastotalosta.
HISTORIAA. Ruokalan seinältä löytyvät taannoisen kuntayhtymän perustakuntien vaakunat, joista osa on kadonnut kuntaliitosten mukana. Rakennuspäällikkö Juhani Järvinen, kunnanjohtaja Heidi Rämö ja tekninen johtaja Arja Kauppi ovat tyytyväisiä ruokalaan, jollaista ei vanhassa virastotalossa ollut lainkaan.
Harva kunnanvirasto muuttaa näinä päivinä uuteen kiinteistöön, mutta Hattulassa näin tehtiin. Samalla vaihtui keskustaajama luonnon­kauniiksi Pappilannimeksi.  
 
Parolan keskustaan vuonna 1961 valmistunut virastotalo tuli taipaleensa päähän – kiinteistössä ilmeni kosteusongelmia ja ilmanlaatu heikkeni. Apu löytyi Pappilanniemen sairaalakiinteistöstä, joka siirtyi kuntayhtymältä kunnan haltuun vuonna 2008.
 
Parolan kunnanvirastokiinteistö on nyt tyhjillään ja lämmitys säästöliekillä. Ratkaisuja kiinteistön kohtalosta ei ole vielä tehty.
 
Vanajaveden rantamaisemaan saatiin kevyellä pintaremontilla nykyaikaiset tilat kunnan viranhaltijoille, terveyskeskuksen vuodeosastolle, vanhainkodille ja päiväkodille. Muut toiminnot ovat sijoittuneet Pappilannimeen jo aiemmin, kunnan hallinto portaittain tämän vuoden aikana.
Kuntalaisten ja muualta tulevien työntekijöiden suurin ongelma on vähäinen julkinen liikenne. Pappilanniemeen tullakseen tarvitaan lähes aina oma kyytineuvo.
 
Vaatimusten  tasolle
– Hattulassa siirrytään nykyaikaan. Tämä on joka suhteessa iso edistysaskel, kunnanjohtaja Heidi Rämö sanoo uusista tiloista, ja muuton synnyttämistä muista muutoksista.
 
Parhaat puolet tulevat siitä, että kunnanvirastoissa työskentelevä henkilökunta keskittyy nyt samaan paikkaan, kun aikaisemmin väkeä oli hajallaan useammassa paikassa.
 
– Se on monenlaista joustavuutta ja ajansäästöä, Rämö vakuuttaa.
 
– Ihan käytännön työskentelyn kannalta tämä on iso asia. Myös nykyajan tekniikka otetaan samassa yhteydessä käyttöön, kunnan tekninen johtaja Arja Kauppi viittaa sähköiseen maailmaan, johon Hattulassa siirrytään kuntakentän jälkijunassa. Esimerkiksi päättäjien esityslistat ja pöytäkirjat ovat jatkossa kannettavilla tietokoneilla, ei perinteisinä paperiversioina.
 
Vanhaa on  vaalittu
Vuonna 1958 valmistunut sairaalakiinteistö on tällä hetkellä kokonaisuudessaan käytössä. Myös yli kymmenen vuotta tyhjillään ollut C-siipi elää uutta elämää.
 
– Vapaata tilaa kiinteistössä ei enää ole, kunnan rakennuspäällikkö Juhani Järvinen toteaa.
 
Rakennuksen kokonaisala on peräti 7 250 neliötä. Viimeisen vuoden aikana siitä remontoitiin virastokäyttöön noin pari tuhatta neliötä. Muut osat on korjattu nykyaikaa vastaavaksi jo aiemmin. Tämän vuoden remontti maksoi kaikkinensa noin 300 000 euroa.
 
Maalin ja pakkelin lisäksi on vedetty muun muassa reippaasti uutta kaapelia, sillä tietotekniikka vaatii nykyaikaiset ratkaisut.
 
Pappilanniemessä toimii myös keittiö, joka toimittaa runsaasti ruoka-annoksia myös talon ulkopuolelle.
 
Sairaalakiinteistön remontissa on vaalittu vanhaa, sillä kaikki historiaan viittaavat elementit on säilytetty. Yksi erikoisuus on taannoisen kuntayhtymän vaakunarivistö ruokalatilassa. Sieltä löytyy muun muassa upea Vanajan kunnan vaakuna.
 
– Varjelkaa, älkää tuhotko, kunnanjohtaja opasti ennen remontin aloitusta.
 
Kunnanviraston eri käytäville tulee jatkossa lisää materiaalia nimenomaan Hattulan historiasta.
 
 
Parolassa kuntalaisia palvelee kirjaston palvelupiste, joka on avoinna keskiviikkoisin ja torstain klo 12–16 ja perjantaisin 12–17. Tarvittaessa Pappilanniemessä töitä tekevät viranhaltijat tulevat Parolaan, mutta silloin täytyy varata aika tapaamiselle jo etukäteen.
 
Pappilannimessä palvellaan arkisin klo 9–11 ja 12–15. Rakennusvalvonta ottaa asiakkaita vastaan ilman ajanvarausta maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin klo 9–11.

Kantakaupunkiin ensimmäinen kierrätyskeräysasema

$
0
0
KIERTÄMÄÄN.  Tony Kaveniemi (vas.), Arto Mäkinen ja Antti Rantanen laittoivat Potun paikkoja vastaanottokuntoon maanantaina.
Hämeenlinnan Vanajantiellä avattiin kantakaupungin ensimmäinen kierrätyskeräysasema maanantaina. Potuksi kastetun aseman toiminnasta vastaa Hämeenlinnan seudun 4H-yhdistys yhteistyössä Tramel Oy:n kanssa.
 
– Nuorisotakuun hengessä asemalle on palkattu yksi työtön nuori. Tämä on konkretiaa työllistämisen rintamalla, Hämeenlinnan 4H:n kehityspäällikkö Arto Mäkinen kertoo.
 
Vastaavanlaisia keräysasemia on jo Hauholla ja Parolassa. Alkuvuoden tavoitteena on avata neljäs keräyspiste Lammin taajamaan.
 
Kierrätysasema vastaanottaa maksutta sekametallia, sähkö- ja elektroniikkaromua, renkaita vanteilla ja ilman, loistelamppuja, paristoja, kylmäkoneita, akkuja sekä puhtaita, ehjiä vaatteita ja kodintekstiilejä.
 
– Tavoitteena on hankkia laite, jolla renkaat saadaan pois vanteilta. Se voi kiertää kaikissa toimipisteissä. Lajittelua vietäisiin pitemmälle jo vastaanottopisteessä, Mäkinen kertoo suunnitelmista.
 
Pottu on osa nuorten työpajatoimintaa. Ainakin alkuvaiheessa kierrätysasema työllistää yhden nuoren puolen vuoden ajaksi. Hänen apunaan työskentelee yksi työpajan nuorista vuoroviikoin, sillä yksin ei kaikista raskaimmista kierrätysesineiden liikuttamisesta selviä.
 
– Tosi hyvä mahdollisuus. Puoleksi vuodeksi on nyt tiedossa vakipaikka. Samaan aikaan voi hakea opiskelemaan, autoalalla kouluttautunut, mutta kiivaasta hakemisesta huolimatta ilman työpaikkaa vaille jäänyt Antti Rantanen sanoo.
 
Hyviä  kokemuksia
Hauholla ja Parolassa vastaavaa kierrätystoimintaa on järjestetty jo vuosia. Kokemukset ovat pelkästään myönteisiä. Hattulassa toiminnassa on mukana myös kunta.
 
– Vastaanotto on ollut kuluttajien kannalta positiivinen. Hauholla korostuu myös kesäasukkaiden tyytyväisyys, sillä muuten he joutuisivat liikuttelemaan käytöstä poistettuja esineitä hyvinkin pitkiä matkoja, Arto Mäkinen sanoo.
 
Hänen mukaansa paikat ovat pysyneet myös siisteinä, kun vastaanottopisteissä on henkilökunta paikalla ja aukioloajat ovat säännölliset.
 
Tavarat lajitellaan Potussa niin, että Tramel Oy voi kuljettaa ne jatkokierrätykseen valmiiksi pakattuina.
 
– Kun kotoa tuodaan kierrätystavaraa, kannattaa varata sen verran aikaa, että kierrätyspisteessä ehditään katsoa minne mikäkin sijoitetaan, Mäkinen esittää asiakkaille toivomuksen.
 
Kierrätyspiste Pottu sijaitsee Hämeenlinnassa Vanajantie 10 A:n takapihalla, entisen perunatehtaan takapihalla.
Kierrätyspiste on avoinna maanantaisin klo 12–18 ja tiistaista perjantaihin 9–15.

Kolmen kunnan porukkalotto!

$
0
0
Tämänkin seutukunnan kuntapäättäjät tuskailevat päivästä toiseen ankaraa eurojen puutetta ja naapurien yhteistyöhaluttomuutta. Kyllähän minä ja me, mutta nuo naapurin peijakkaat…
 
Sitä kuulee viikosta toiseen, kuukaudesta kolmanteen, vuodesta seuraavaan.
 
Eikä Hämeenlinnan kulmakunta ole ainoa hupenevien varojen ja katoavan yhteistyön perään märisevä tienoo, vaikka sijaitseekin legendaarisen päätoimittaja Allan Liuhalan mukaan ”Suomen keskilattialla”. Siis parhaalla paikalla.
 
Meno kuulostaa olevan vieläkin kurjempaa valtakunnan rajaseuduilla, nurkkakunnissa, kaukana keskilattialta. Ei ole pääkaupunkiseutua naapurissa, ei HHHT-akselia (Helsinki-Hämeenlinna-Hattula-Tampere), puhumattakaan rautateistä, vielä vähemmän moottoriväylistä.
 
Tuo HHHT määriteltiin kuluvalla viikolla Hattulan valtuustossa. Ennen se oli yhtä H-kirjainta köyhempi, pelkkä HHT-akseli.
 
Useammalla kuin yhdellä suulla tässä valtakunnassa on huudettu uusien toimintamallien perään. Ideoita pöytään!
 
Ja jopa lopulta keksi uusimaalaisen Pukkilan kunnan väki uudet keinot kurjuuden kukistamisessa – laitetaan lotto vetämään koko kunnan nimissä!
 
Kepulainen kunnanhallituksen puheenjohtaja Jukka Lehtimäki viritti sellaisen rahasammon, että pois alta! Lottoa koko ensi vuoden ajan. Euro per kuntalainen. Kunnanvaltuusto siunasi uuden ansaintarysän äänestyksen jälkeen.
 
Mutta mitä vielä! Lainoppineet tyrmäävät moisen pulppuavan tulolähteen laittomana. Lain mukaan kun ei yhteisillä varoilla saa pelata riskipelejä.
 
Tosiasiassahan Pukkilan idearikas luottamushenkilöjohto ei ole yhtään enempää laittomuuden teillä kuin tuhannet ja taas tuhannet kuntapäättäjät ennen heitä. Kyllä yhteisiä varoja on heitetty roppakaupalla Kankkulan kaivoon monenmoisella tekosyyllä vuosikymmenien ajan. Pelattu on paljon härskimmin kuin virallisen valvojan lotossa.
 
”Kun sijoitetaan nyt kymppitonni, jo kohta saadaan sata tonnia takaisin, tulevaisuudessa ehkä miljoona.” Se on tuttu perustelu mitä ihmeellisimmille poliittisille manöövereille. Esimerkkejä ei tarvitsee kovin kaukaa hakea.
 
Siis rahaa on laitettu tähänkin saakka tärviölle, mutta tätä ennen ei kuitenkaan lottoamalla.
 
Millainen yhdistävä tekijä kolmen kunnan lottokimppa olisikaan Hämeenlinnassa, Janakkalassa ja Hattulassa? Ajatelkaa – 90 000 seutukuntalaista peukuttaa lottorivin puolesta. Tuleeko neljä ja varanumero, vai peräti seitsemän oikein!
 
Sovitaan kolmen kunnan valtuustoissa, että panostetaan euro per asukas ensi vuoden lottoon. Se on 90 000 euron panostus. Summalla tippuu varmasti ainakin pikkuvoittoja. Voitot tietysti rahastoidaan, kuin energialaitosloton tuotot.
 
Jos pelinumeroista tulee riitaa, nekin arvotaan. Tai sitten käytetään kaupungin- ja kunnanjohtajien syntymäpäiviä perusrunkona, luottamushenkilöiden synttäreistä loput. Niinhän kansakin tekee.
 
Ja olisihan tuossa kuntalotossa kaikkia kuntalaisia yhdistävä jännitysmomentti. Mikä muu asia saisi kaikki asukkaat jännittämään joka ikisenä lauantaiehtoona yhteisen asian puolesta?
 
Ei mikään, ei edes olympialaisten miesten keihäänheittofinaali.
 
Lottoamistahan tuo tuntuu olevan koko kuntapeli. Harva voittaa.
 

Tänään: Helinää ja helskettä Tavastilassa

$
0
0
Joululaulut raikuvat Kauppakeskus Tavastilan (2. kerroksen) aulassa tänään lauantaina kello 12–14. Tuttuja, tunnelmallisia, iloisia ja meneviä joululauluja tulkitsevat kahden tunnin ajan tauotta Sibelius-opiston laulun- ja vapaasäestyksen opiskelijat sekä pianisti Kimmo Tapanainen.
 
Joulutunnelmaa vauhdittavat lisäksi Sibelius-opiston ja Hämeenlinnan Tanssi- ja Liikuntakeskuksen tanssiryhmä. Tilaisuuteen on vapaa pääsy.
 

Harri Ekonen on suosikkinäyttelijä

$
0
0
SUOSIKKI. Näyttelijä Harri Ekonen sai kunniakirjan ja kukat Hämeenlinnan Teatterikerhon puheenjohtaja Aarne Kauraselta.
Pitkän työuransa hiljalleen päättävä Harri Ekonen sai eniten ääniä Hämeenlinnan Kaupunkiuutisten ja Teatterikerhon perinteisessä suosikkinäyttelijän äänestyksessä. Ekonen kasasi annetuista äänistä itselleen tasan kolmanneksen.
 
– Olen tietysti otettu, vaikka tämä vakituisena näyttelijänä viimeiseksi jäänyt näytelmä Kuningas näyttämöllä saikin ristiriitaisen vastaanoton, Ekonen sanoo. Itse mies sanoo näytelmäkokonaisuuteen tyytyväinen.
 
Hänen mielestään on pelkästään hyvä, jos kaikki eivät tykkää:
 
– Jo kaikki läähättäisivät ihastuksesta, esitys olisi kesäteatterimaista dingeli dangelia, Ekonen kärjistää.
 
– Särmää olla pitää.
 
Kuningas näyttämöllä -esityksen viimeinen veto oli perjantaina. Ekonen pitää esitystä yhtenä kovimmista töistään, ja siihen myös miehen keho reagoi.
 
– Koskaan aikaisemmin en ole saanut sellaista ihottumaa kuin ensi-illan alla. Sekin yksityiskohta nostettiin näytelmään, jonka tarkkasilmäiset ja -korvaiset katsojat huomasivat. Verenpaine hyppi ja oli muitakin oireita, Ekonen kertoo hänen oman elämänsä nivomista osaksi Shakepearen teksteihin. Mies ui syvälle roolihahmoonsa – ja itseensä.
 
– Ei se toki ole pelkkää minun elämää, sillä jokaisella työpaikalla on erilaisia ongelmia.
 
”Viivan lauluäänellä”
Heti perään vuodesta 1987 Hämeenlinnan näytellyt Ekonen äityy kehumaan Hämeenlinnan Teatteria loistavana työpaikkana.
 
– Mukavat ja tutut ihmiset, työkaverit, ovat ratkaisevan tärkeässä asemassa. Tämänkokoisessa laitosteatterissa olen päässyt tekemään myös laajan kirjon erilaisia rooleja, en ole joutunut jämähtämään yhden tyypin vangiksi, Ekonen kehuu ohjaajien tarjoamaa mahdollisuutta.
 
Yksi asia Ekosta jälkikäteen kuitenkin huvittaa.
 
– Hämeenlinnassa ei tehty musikaalia ilman Ekosta. Ja kuvittele, ”viivan” lauluäänellä!
 
Ekosen laaja-alaisuudesta kertoo myös stand upin oma maailmansa ja lukuisat tv-työt Reinikaisesta ja Tankki täyteen -sarjasta alkaen.
 
Aivan kokonaan ei Ekonen teatterin näyttämä jätä, sillä keväällä on luvassa pieni rooli Kersantti Karoliinassa, senkin jälkeen mies epäilee jotakin olevan tarjolla. Joka tapauksessa huhtikuussa mies jää lomalle, sen jälkeen vuorotteluvapaalle sitten eläkkeelle.
 
– Pakko on jotakin touhuta. Kirjoittaminen kiehtoo harrastuksena, mutta en lupaa mitään.
 
Onnettaren suosikit
Äänestykseen osallistui tällä kertaa 164 eri äänestäjää. Heistä siis kolmannes oli sitä mieltä, että Harri Ekonen on kuluvan vuoden suosikkinäyttelijä. Ääniä annettiin seitsemälletoista eri henkilölle, joten suosikkiesiintyjien kirjo on kattava.
 
Kaikkien äänestäneiden kesken arvottiin jälleen vapaalippuja kevään esityksiin. Liput voi käyttää missä tahansa Hämeenlinnan Teatterin esityksessä. Arvonnassa voittaneisiin ollaan henkilökohtaisesti yhteydessä.
 
Onnetar suosi seuraavia: Maija Mäkelä (Renko), Taina Kinnari, Tutta Tallgren, Ismo Uusitalo ja Maija Träff, kaikki Hämeenlinnasta.

Mausteissa on potkua

$
0
0
Tuoksu on suorastaan huumaava. Mäkeläntiellä oleva Maustepörssi oy on vuonna 2005 perustettu hämeenlinnalainen perheyritys, joka sekä myy että valmistaa mausteita. Tehtaanmyymälän tiskin takaa löytyy yrittäjä Kimmo Rantaniemi.
 
– Työskentelin maustealalla vieraan palveluksessa toistakymmentä vuotta, kunnes yritys lopetettiin, Rantaniemi kertoo.
 
– Halusin vaihtelua elämääni ja vaimonkin oli leipääntynyt kotona olemiseen, joten pistimme firman pystyyn.
 
Vanhasta työkokemuksesta oli yrittäjälle hyötyä, mutta alusta asti pariskunta lähti suunnittelemaan myös ikiomia reseptejä maustesekoituksille.
 
– Tuotekehittelyssä ja pakkausmateriaalien miettimisessä meni oma aikansa. Ajatuksena oli hankkia mahdollisimman laaja valikoima aniksesta sellerisuolaan ja haalia sellaisia mausteita, joita ei mistään muualta saa.
 
Savustettua paprikaa
Mausteita tuotetaan käytännössä lähes kaikkialla ympäri maailmaa. Rantaniemelle raaka-aineista valtaosa tulee Saksasta ja suurista suomalaisista maustetaloista.
 
– Kardemummaa kasvaa Guatemalassa, pippureita tulee paljon Malesiasta, vaniljatankoa Madagaskarilta ja oreganoa Chilestä tai Perusta, Rantaniemi tietää.
 
– Joitakin sekoituksia ostamme valmiina. Curry on esimerkiksi sellainen mauste, josta jokaisella intialaisella perheellä on oma versionsa ja meidän tuottajallamme on esimerkiksi tarjolla 20 erilaista sekoitusta.
 
Ruokaohjelmat ja tv-kokkien keittokirjat ovat luoneet kysyntää tuotteille, joita ei Suomessa ole aikaisemmin nähty.
 
– Nyt halutaan savustettua paprikaa ja sichuanin pippuria. Yksi omista mielimausteistani on karhunlaukka, joka tulee eteläeurooppalaisesta sipulikasvista. Siinä yhdistyvät ruohosipulin ja valkosipulin maku ilman viimeksi mainitun lievää tunkkaisuutta.
 
Äijien harrastus
Oma lukunsa mausteiden maailmassa on chilipippureiden maihinnousu suomalaisiin ruokapöytiin. Rantaniemen mukaan vahvojen lajikkeiden käytöstä on tullut erityisesti miesten harrastus ja monet kasvattavat chilinsä itse.
 
Mausteiden säilyttämisessä kannattaa muistaa, etteivät niidenkään potku kestä ikuisesti.
 
– Aromit alkavat karkaillla kolmessa vuodessa ja jopa nopeammin, jos maustehylly on siinä pahimmassa mahdollisessa paikassa liesituulettimen päällä.
 
– Mausteet pitää säilyttää oven takana tasapohjaisessa kaapissa ja valolta suojattuna suljetussa astiassa.
 
Rantaniemien ruokapöydässä mausteet pöllyävät ahkerasti ja työ niiden parissa tuntuu mielekkäältä.
 
– Kyllä minua ajaa tässä hommassa rakkaus makuihin ja into kokeilla uusia tuotteita, Rantaniemi tuumaa.
 
– Suuri haaveeni on löytää yritykselle jatkaja ja lähteä reissaamaan moottoripyörälle chilin ja kardemumman alkulähteille.
 
 

Tänään: Italialaisia jazztähtiä Suistossa

$
0
0
KOVAT MERIITIT. Chiara Izzi on kotimaassaan Italiassa erittäin tunnettu jazzlaulaja, joka on voittanut useita kansainvälisiä palkintoja.
Hyvinkääläinen pianisti Karri Luhtala tuo sunnuntaina Suisto-klubille tuulahduksen Italiasta. Luhtala on järjestänyt parin vuoden ajan Suomessa Il Mondo Di Karri -kiertueita, joiden musiikista vastaavat maestron itsensä lisäksi korkeatasoiset muusikkovieraat.
 
Tällä kertaa kertaa kiertueen tähtiesiintyjinä ovat laulajatar Chiara Izzi ja kontrabasisti Nicola Corso. Izzi on kotimaassaan arvostettu jazztulkki, jolla on kovat meriitit. Hän on muun muassa voittanut Montreauxin jazzfestivaalien laulukilpailun vuonna 2011, jolloin hän sai vastaanottaa palkinnon itsensä Quincy Jonesin kädestä.
 
– Tutustuin Chiaraan Italiassa Frosinonen konservatoriossa, jossa opiskelimme samaan aikaan, Luhtala kertoo.
 
– On hienoa saada hänet Suomeen nyt ensimmäistä kertaa. Hän on loistava laulaja ja aivan mieletön improvisoija.
 
Izzin, Corson ja Luhtalan trio aikoo tuottaa tuoretta, yllätyksellistä ja taatusti tasokasta musisointia sunnuntai-iltaan.
 
– Meillä on ohjelmistossa muun muassa jazzstandardeja. Lisäksi on versioita muutamista joululauluista ja popbiiseistä, mutta vahvalla jazzpainotuksella kuitenkin mennään, pianisti lupaa.
 
Luhtala on tuonut kansainvälisiä artistivieraita Suomeen jo viiden vuoden ajan. ”Karrin maailma” -klubi pyörii kuukausittain Helsingissä ravintola Kaislassa ja vierailee kuudessa muussa ravintolassa Etelä-Suomessa. Suisto on niistä yksi.
 
– Kävin Suistossa keikalla ensimmäisen kerran viime vuonna ja se on aivan loistava paikka esiintyä.
 
– Toivottavasti yleisö löytää paikalle, sille Chiaran ja Nicolan tasoisia artistivieraita kuulee Suomessa harvoin.
 
Il Mondo Di Karri feat. Chiara Izzi ja Nicola Corso su 15.12. klo 18 Suistossa.

Tänään: Mieskuoro luo joulun tunnelmaa

$
0
0
JOULUKONSERTTI. Hämeenlinnan mieskuoro siivittää kuulijansa joulun tunnelmaan Hämeenlinnan kirkossa maanantaina.
Hämeenlinnan Mieskuoro haluaa perinteisessä joulukonsertissaan siivittää kuulijansa jälleen Joulun tunnelmaan.
 
– Tämän joulun odotuksen ja tunnelman tuominen kuulijoidemme mieliin ja sydämiin on yksi tärkeimmistä tavoitteistamme konsertissamme, kertoo kuoron puheenjohtaja Heikki Lindroth.
 
Tänä jouluna konsertin ohjelmistosta löytyy tuttujen joululaulujen lisäksi myös uudempaa tuotantoa, kuten Martti Helan kaunis sävellys Hiljainen joululaulu. Kuoro esittää myös konsertissaan Piret Rips-Laul:n Glorian ja Morten Lauridsen:n O magnum mysterium laulut, jotka olivat ohjelmistossa mieskuoron saavuttaessa kultatason kansainvälisessä laulukilpailussa Maltalla marraskuun alussa.
 
Hämeenlinnan Mieskuoron konsertti pidetään Hämeenlinnan Kirkossa maanantaina 16.12. klo 19.00 alkaen ja kuoroa johtaa Anneli Julén.

Jamie Oliver -syndrooma

$
0
0
Meikäläisen liikeidea tällä palstalla on ollut aina kertoa asioista, jotka menevät pieleen. Nyt pukkaa menestystarinaa.
 
 
No ehkä tuli vähän liioiteltua, mutta olen tehnyt kohta parisen kuukautta ruokaa ja vaimo on syönyt melkein kaikkea. En ole koskaan erityisesti kokkaillut makkaraperunoita kummempaa ja halusin sitten kerran yllättää oikein kunnolla. Nappasin bändikaverini Heinimäen Jaskan kirjasta burgundinpadan reseptin ja lähdin urheasti tekemään. Kävin ostamassa ison valurautapannun, leikkelin tarvittavat ainekset, liottelin lihoja kolme tuntia punaviinissä ja hauduttelin keitosta parisen tuntia. Itsevarmuus ei ollut huipussaan, joten suunnittelin jo hautaavani koko roskan patoineen päivineen kompostin taakse, mutta kaikeksi onneksi pytti onnistui hienosti.
 
Jatkoin kokkailua Jamie Oliverin Ruokavallankumous -teoksen opastuksella. Se on siitä mukava kirja, että se on tehty kulinaarisille idiooteille. Kaikki on selostettu juurta jaksain, metodit ovat rauhallista keskilämmöllä kärventelyä ja niiden on toki syytäkin olla. Minulta nimittäin menee näihin Jamien 15 minuutin aterioihin yleensä semmoinen tunnista kahteen kaikkine pähkäilyineen ja sähkötupakkataukoineen. Olen tehnyt intialaista ja kiinalaista, lasagnea ja mureketta, kuskusia ja tsatsikia. Keittiö on iltaisin kuin pommin jäljiltä, mutta vaimon silmissä on lempeä katse.
 
Onhan siinä ummikolle monta mutkaa matkassa. Ruokakaupassa tuhraantuu aikaa, kun en tiedä onko fenkoli lintu, kala vai joku pastilli. Myyjätkin pyörittelevät välillä silmiään, kun kyselen savustetun pekonin, vesikrassin tai viismausteen perään. Työtä se on teettänyt, mutta kaikkea olen lopulta löytänyt.
 
Ihan äskettäin puhuttiin uutisissa Jamie Oliver -ilmiöstä. Kotitöiden roolitus on kuulemma järkkymässä, kun nuoret miehet ovat alkaneet valmistaa ruokaa. Meidän taloudessamme ei ole paljon roolituksia mietitty, kun vaimo on kätevä ja pätevä ja minä taas enimmäkseen höperö ja löperö. Uusi aluevaltaukseni on kuitenkin nostanut taas osakkeitani ja kokkauksesta olen löytänyt arkipäivään sellaista zeniä, jota olen pitkään kaivannut. Organisoitu ruuanlaitto vähentää kummasti jääkaapin hävikkiä ja huippukokin suunnittelemat ateriat ovat ylenpalttisuudestaan huolimatta aina loppujen lopuksi terveellisempiä kuin mitkään noutosapuskat. Kokkaamisessa on järkeä, koska ihmisen pitää syödä. Kaikki muutkin kaltaiseni poropeukalot äijät, kokeilkaa! Ei se niin vaikeaa ole.

Rehtoria epäillään isosta kavalluksesta

$
0
0
Yhtä Hämeenlinnan kaupungin alakoulun rehtoria epäillään mittavista taloudellisista väärinkäytöksistä. Hämeenlinnan Kaupunkiuutisten useista eri lähteistä saamien tietojen mukaan kyse on vuosikausia jatkuneesta kavalluksesta. Kaupunkiuutisten tietojen perusteella kyse on merkittävistä summista.
 
Kaupungin opetuspalvelujohtaja Mika Mäkelä vahvistaa kavallusepäilyksen.
 
– Kyseinen henkilö on irtisanoutunut Hämeenlinnan kaupungin palveluksesta, Mäkelä myöntää.
 
Meneillään on kaupungin sisäinen selvitys siitä, mitä kaikkea kavallusepäily pitää sisällään, ja kuinka kauan mahdolliset väärinkäytökset ovat jatkuneet.
 
– Toivon, että sisäinen selvitys valmistuu vielä tällä viikolla. Sen jälkeen päätetään jatkotoimista, Mäkelä sanoo.
 
Mäkelä ei suostu arvioimaan mahdollisen kavalluksen suuruutta ennen selvityksen valmistumista.
 
Kaupunkiuutisten saamien tietojen mukaan rehtorin epäillään esimerkiksi ostaneen kaupungin laskuun omaan ja sukulaistensa käyttöön sisustustarvikkeita lampuista ja matoista alkaen.
 
Tiettävästi rehtori on myös maksanut lähisukulaisilleen palkkaa/palkkioita tekemättömästä työstä.
 
Alustavien tietojen mukaan kavalluksen pimittäminen vuosikausien ajan on onnistunut vain sen vuoksi, että epäilty osasi peitellä jälkensä erittäin hyvin.
 
Epäilyksen alaisena oleva rehtori tunnetaan ammattipiireissä ammattitaitoisena ja monipuolisena alan toimijana.

Kari Ilkkalaa ei syytetä

$
0
0
Kihlakunnansyyttäjä Heikki Salmi on päättänyt lopettaa esitutkinnan kaupunginvaltuutettu Kari Ilkkalaan (perus.) kohdistuneessa törkeää kunnianloukkausta koskevassa rikosilmoituksessa.
 
Kaupunginhallituksen puheenjohtaja Iisakki Kiemungin (sd.) ja Kehittämiskeskus Oy Hämeen toimitusjohtaja Mervi Käen kaupunginvaltuutettu Kari Ilkkalasta tekemä rikosilmoitus törkeästä kunnianloukkauksesta ei johda siis syyttäjän puolelta oikeuteen saakka.
 
Kuluvan vuoden maaliskuussa Mervi Käki ja Iisakki Kiemunki tekivät Kari Ilkkalasta rikosilmoituksen törkeästä kunnianloukkauksesta liittyen Levin kehittämisseminaarin uutisointiin.
 
Kihlakunnansyyttäjä Heikki Salmi määräsi esitutkinnan lopetettavaksi prosessuaalisella perusteella.
 
Käytännössä se tarkoittaa, että käytettävissä olevan aineiston perusteella arvioituna, jos esitutkinta toimitettaisiin loppuun, olisi varsin todennäköistä, että syyttäjä tulisi jättämään syytteen nostamatta ”ei todennäköisiä syitä epäillä rikosta” tai ”ei näyttöä rikoksesta” -perusteella. Myöskään tärkeä yleinen tai yksityinen etu ei vaadi esitutkinnan toimittamista.
 
Paikallinen kohu nousi, kun muun muassa Hämeenlinnan Kaupunginuutisissa kerrottiin ”salaisesta” Levin seminaarista sekä sen sisällöstä. Seminaari on pompahdellut poliitikkojen keskustelunaiheeksi vielä kuluvalla viikollakin.

Marko Tuulola on pian Kerhon pistekuningas

$
0
0
ENNÄTYSMIES. Ennen joulutaukoa HPK:n Marko Tuulola ponnisti liigan kaikkien aikojen parhaaksi syöttäjäksi. /// Arkistokuva Veli-Matti A. Pitkänen
HPK:n Marko Tuulola, 42, nousee pian seuran historian parhaaksi pistemieheksi. Ennen joulutaukoa Tuulola ponnisti liigan puolustajien kaikkien aikojen parhaaksi syöttäjäksi.
 
Tuulola on koonnut 250 (48+202) pistettä 590 Kerhossa pelaamassaan runkosarjamatsissa. Kerhon pisteykkönen on ollut vuosia Teppo Kivelä 251 (87+164) pinnalla 171 ottelussa.
 
– Meillä oli Tepon kanssa loistava vuosi Bynäsissä, kun voitimme siellä mestaruuden 1999. Teppo lähti mestaruuden jälkeen Italiaan, vaikka hänelle olisi varmaan löytynyt paikkoja Suomesta tai Ruotsista.
 
– Teppo oli hyvä pelaaja, joka pelasi Ruotsissa sentterin ruutua, mutta oli kuitenkin laituri. Hän hoiteli kiekollisen pelaamisen, mutta puolustusvelvoitteet jäivät vähemmälle. Nykyjääkiekossa hänellä olisi vaikeampaa, hän ei ollut kamppailupelaaja, sanoo Tuulola.
 
Tuulola ehti uransa alussa pelata Kivelän kanssa myös Kerhossa.
 
– Olin silloin nuori kloppi. Emme välttämättä olleet silloin niin paljon tekemisissä, hän tuumaa.
Kerhon pistetilaston kolmonen on Marko Palo, joka sai kasaan 231 (93+138) pistettä.
 
– Palon kanssa pelasimme samassa kentässä hopeakaudella 1993. Hän oli hieno taistelija ja hieno pelaaja.
 
– Ei mennä asioiden edelle. Edetään päivä kerrallaan, Tuulola sanoo noususta kärkeen.
 
Tuulola siirtyi liigan puolustajien syöttötilaston ykköseksi 315 syötöllä. Tämän tilaston seuraavina tulevat HIFK:n Pertti Lehtonen (313) ja Tapparan Timo Jutila (311).
 
– Kovia jätkiä. Olen saanut pelata suhteellisen ehjänä pitkään. Ei siinä sen ihmeempää. Sarja on tasainen. Tällaiset ennätykset aina vaikeutuvat. Liikkuvuus ja kaikki muukin lisääntyvät, Tuulola arvioi.
 
Jokainen peli  on haaste
Tuulola oli kesällä olkapääleikkauksessa, jonka jäljiltä hän palasi peleihin marraskuun puolivälissä.
 
– Vähän rauhallisempi lähtö olisi ollut parempi. Jouduin koville alussa, sillä minulle tuli enemmän minuutteja, mitä olisi ollut tarpeen. Vähempikin olisi riittänyt alkuun, mutta ei valiteta. Olin kunnossa, mutta en ihan samalla tasolla kuin muut, Tuulola sanoo.
 
Tuulolan paluun jälkeen Kerho on pelannut 12 peliä, joista HPK on voittanut yhdeksän ja koonnut 23 pistettä eli lähes kahden pinnan keskiarvotahdilla. Jos tahti olisi ollut sama sarjan alusta, Kerho olisi kärkitriossa.
 
Ryhmän taso on noussut paluusi myötä?
 
– Se on vähän kysymysmerkki, onko se kiinni vaan paluustani vai onko siinä jotain muuta. Eiköhän siinä ole jotain muutakin. Tietenkin yritän auttaa joukkuetta niillä avuilla, mitä on.
 
Tuulola on halunnut pelata varmaan päälle, vaikka muutaman kerran on nähtykin Tuulolan tavaramerkkiä pitkää läpisyöttöä.
 
– Olen keskittynyt peruspelaamiseen. Puolen vuoden pelaamattomuuden jälkeen ei voi hypätä oikein muuhun. Muuten se voi äkkiä syödä toiseen suuntaan, hän painottaa.
 
Tuulola myöntää, että joukkueella on yhä iso työmaa edessään.
 
– Jokainen peli on mahdollisuus ja haaste. Homma ei helpommaksi muutu. Joka päivä pitää hommat tehdä. Emme voi vaikuttaa sijoitukseen mitenkään muuten kuin pelaamalla omat pelit mahdollisimman hyvin, pärjäämällä niissä ja keräämällä pisteitä.
 
Markon poika Joni pelaa jo Kerhon A-nuorissa hyvällä tasolla. Marko myöntää, että pelaaminen pojan kanssa samassa joukkueessa on fantasia
 
– Jonin on tehtävä paljon hommia. Hänen on pystyttävä pelaamaan hyvin.
 
Kiinnostaako vielä yhden kauden jatko?
 
– Pelataan tämä kausi ensin. On ensin katsottava, miten pärjään. Mennään asia kerrallaan, Tuulola pohtii.
 
 
Pasi Honkanen

”Luvassa liikennemotti”

$
0
0
KIERTOLIITTYMÄ. Seppo Ahonen sanoo katumalaisten odottavan pelolla mahdollista kiertoliittymän sulkemista kymppitien ja Harvialantien risteyksestä.
Katuman asukkaat ovat vaarassa jäädä sekä julkisen että yksityisliikenteen osalta eräänlaiseen mottiin. Jos aluehallintoviranomaisten ehdotukset menevät läpi, yhteys Suosaaren kiertoliittymästä kymppitieltä Katumalle poistuu.
 
– Sen suunnitelman toteutumisessa ei ole mitään järkeä, Katuman asukasyhdistyksen puheenjohtaja Seppo Ahonen sanoo. Asukasyhdistys otti liikennejärjestelyihin kantaa joulukuun alun kokouksessaan.
 
Katuman liikennejärjestely nivoutuu samalla Suosaareen suunnitellun rakentamisen keskuksen että parhaillaan jo rakennustöiden alla olevan Kartanonrannan asuntoalueen toteutumiseen.
Sumppuja luvassa
 
– Jos kiertoliittymästä ei pääse Katumalle, ehdotetaan ajoväyliksi Katistentietä tai ajoa Harvialantieltä ns. autotehtaan risteyksen kautta. Kumpikin ajatus on jo syntyessään susi, Ahonen välittää katumalaisten tunnot.
 
Asukkaiden mielestä on järjetöntä ohjata autoliikennettä heikkokuntoiselle Katistentielle, josta liikennettä on päinvastoin pyritty ohjaamaan pois.
 
Katuman liikenteen siirtyminen Harvialantielle tietäisi myös väistämättömästi ajoittaisia liikennekaaoksia.
 
– Katumalle kääntyvät kaupungin suunnasta tulevat väistävät tietysti Turengin suunnasta tulevia. Vilkkaimpaan aikaan Katumalle kääntyvät eivät millään mahdu risteyksen ryhmityskaistalle (sopii neljä autoa). Se tietää jonon syntymistä autotehtaanmäkeen. Jonon pituutta voi jokainen arvuutella nykyisten liikennemäärien perusteella, Ahonen selvittää.
 
Katistentiellä riittää liikennettä riittää Kartanonrannan valmistuttua jo tulevan alueen omista asukkaista.
 
– Onko mieltä ohjata liikennettä läpi uuden asuntoalueen Katumalle, katumalaiset kysyvät.
 
Seppo Ahonen on joutunut kummastelemaan alueen noin 900 nykyisen asukkaan kanssa myös joukkoliikenneyhteyksiä. Uuteen valoon järjestelyt joutuvat siinä tapauksessa, että alueen yhteys kymppitien kiertoliittymään katkeaa.
 
Nykyisin Katuman bussilinjasta vastaa Vekka Liikenne. Turengista Hämeenlinnan keskustaan liikennöivän Lehdon Liikenteen bussit ajavat kiertoliittymän kautta Katistentielle, sillä Lehdon Liikenne ei saa pysähtyä Katuman alueella.
 
– Jos liittymäyhteys poistetaan, joutunevat Turengista tulevat linja-autovuorot koukkaamaan Katuman kautta Katistentielle. Bussit eivät saa edelleenkään ottaa mukaan asiakkaita. Tämä on varmistettu jo aikoja sitten viranomaisilta, Seppo Ahonen kertoo.
 
– Asukkaiden kannalta linja-autoasemalla menevä bussilinja on useasti parempi, kuin aivan kaupungin keskustaan vievä linja. Uimahalli sekä jatkoyhteydet lentoasemalle ja muihin kaupunkeihin ovat linja-autoasemalla, Ahonen kertoo asukkaiden toiveista.

Tänään: Tarja Turusen Sydänten joulu

$
0
0
Sopraano Tarja Turunen on palannut konsertoimaan Suomeen joulukonserttikiertueella. Elokuussa kolmannen rock-albuminsa julkaissut laulajatar tekee tänä jouluna kahdeksan kirkkokonserttia ja saapuu tänä torstaina Hämeenlinnaan.
 
Sopraanoa säestää hänen aikaisemmista konserteistaan tuttu Harus-yhtye, jossa soittavat kitaristi Marzi Nyman, urkuri Kalevi Kiviniemi ja lyömäsoittaja Markku Krohn.
 
Tarja Turunen on opiskellut klassista laulua ja kirkkomusiikkia Kuopion Sibelius-Akatemiassa sekä Karlsruhen musiikkiyliopistossa Saksassa. Hän lauloi Nightwish-yhtyeen solistina vuosina 1996-2005. Bändivuosien jälkeen hän on soolourallaan julkaissut neljä maailmanlaajuisesti menestynyttä sooloalbumia. Soolouransa myötä Turunen on tehnyt uuden kokoonpanonsa kanssa useita kiertueita Euroopassa, Amerikassa sekä Etelä-Amerikassa.
 
Tarjan itsensä ideoima ”Beauty and The Beat”, klassisen musiikin konserttikiertue vuonna 2013 vei hänet lukuisiin Euroopan sekä Etelä-Amerikan maihin. Laulaja on myös nesiintynyt solistina myös mm. Savonlinnan Oopperajuhlilla, Suomen Kansallisoopperassa ja omissa kamarimusiikkikonserteissaan ympäri maailmaa.
 
Kalevi Kiviniemi tunnetaan yhtenä maailman arvostetuimmista konserttiurkureista, joka on luonut mittavan uran niin Suomessa kuin maailmallakin. Useasti palkittu Kiviniemi on tehnyt noin 140 levytystä, muun muassa Sibeliuksen koko urkutuotannon. Lahden kansainvälisen urkuviikon johtajana Kiviniemi toimi vuosina 1991-2001. Kansainvälisten arvioiden mukaan Kiviniemi kuuluu aikamme merkittävimpiin muusikoihin.
 
Pori Jazzin Vuoden 2003 taiteilijaksi valittu Marzi Nyman on tullut suomalaisille tutuksi etenkin useiden televisio-ohjelmien muusiikkona ja erityisesti Lenni-Kalle Taipaleen aisaparina. Marzi on soittanut useissa kokoonpanoissa; niin UMO Jazz Orchestrassa, Iiro Rantala New Triossa kuin Nylon Beatissakin.
 
Lyömäsoitintaiteilija Markku Krohn on valmistunut Grazin musiikkikorkeakoulusta. Sinfonia Lahdessa hän on soittanut vuodesta 1983 ja esiintynyt vaihtelevissa kokoonpanoissa ympäri maailmaa.
 
Konserttien tuotosta osa lahjoitetaan Suomen Lähetysseuran Lasten Pankkiin. Tikettien ennakkomyyntipaikat ovat Menolipussa ja Lippupalvelussa sekä Hämeenlinnan Hämeensaaren K-Citymarketissa.
 
Tarja Turunen & Harus, Sydänten joulu to 19.12. klo 19 Hämeenlinnan kirkossa.

Tänään: Naisellista Tom Waits -tulkintaa

$
0
0
KAKSI NAISTA LAVALLA. Laulava näyttelijä Essi Hellén ja pianisti Lena Eklund esittävät naisellisia tulkintoja Tom Waitsin kappaleista eräs teatterissa. ///Kuva Sonja Hagstrom
Tom Waitsin suositut kappaleet saavat uuden naisellisen tulkinnan, kun tummaääninen laulava näyttelijä Essi Hellén ja pianisti Lena Eklund valtaavat Eräs Teatterin lavan torstaina kello 19.
 
 Joulukuisen illan hämyyn Tom Waitsin balladit ja savunkatkuiset tarinat sopivat mitä mainioimmin.
 
 Noin tunnin mittainen ohjelma sisältää Waitsin tuotantoa laidasta laitaan: tunnettuja suosikkeja, balladeja ja menevämpiä jazz- ja blueskappaleita.
 
Viewing all 557 articles
Browse latest View live