Mestarivahdista kiekkokiertolaiseksi

November 26, 2013, 11:30 pm

≫ Next: Tee maailmasta itsellesi vähän kotoisampi paikka

≪ Previous: Kuluttajansuojaa

$

0

0

Kerhon historian ainoan lätkämestaruuden kevään 2006 avainhahmo Miika Wiikman, 29, on ollut viimeiset pari kautta kiekkokiertolainen. Wiikman torjui viime kaudella kolmessa liigajoukkueessa. Tahti on vain kiihtynyt tänä syksynä.

 

– Kotihalli on muuttunut aika usein. Maisemat vaihtuvat kiekkomaailmassa. Joillakin vähän useammin, sanoo Jokereissa loppukauden pelaava Wiikman.

 

Wiikman oli Ilveksen molari viime kaudella, mutta moniongelmainen seura halusi vahdistaan eroon.

 

– Syystä tai toisesta Ilves ei enää halunnut pitää minua. He yrittivät kaupata minua muualle. Kärpissä oli yhdessä vaiheessa veskariongelmia. Samoin oli SaiPalla, kun he myivät Jani Niemisen Venäjälle. Molemmista joukkueista aukesi paikka minulle.

 

”En osaa  muutakaan tehdä”

– Jääkiekossa ei koskaan tiedä, mitä tulee vastaan. Viime kesä oli ihan hirveä. Olin koko kesän ja pitkälle syksyyn ilman sopimusta. Tämä oli uusi tilanne, kun odotin koko ajan agentin soittoa, Wiikman kuvailee.

 

Wiikman sanoo olevansa kiitollinen seuroille (TuTo, SaiPa ja Jokerit), joista soitto tuli.

 

– En ole tehnyt elämässäni muuta kuin kiekkoillut. En osaakaan muuta tehdä. Syksy oli raskasta, kun ei tiennyt mitä pitää tehdä. Olen iloinen, että nyt on työpaikka. Tiedän, että olen loppukauden Jokereissa – todennäköisesti. Kun saa olla yhdessä paikassa, se helpottaa elämää aika lailla

 

– Ennen kuin menin tällä kaudella SaiPaan, torjuin yhden pelin kakkosdivarissa IK Kronanin (Kruunupyy) riveissä Munsala IK:ta (Uusikaarlepyy). Vähän oli eri vauhti kuin puolitoista viikkoa myöhemmin SaiPan paidassa Kärppiä vastaan, hän kertoo.

 

Wiikman on tyytyväinen, että hän haki tuntumaa kakkosdivarista.

 

– Sielläkin tuli paikkoja ja läpiajoja. Korkeammalla tasolla on helpompi pelata, sillä vetoja on helpompi lukea. Kakkosdivarissa pelaajat eivät itsekään tiedä, mihin he ampuvat. Se on maalivahdillekin vaikea lukea, Wiikman sanoo.

 

Hämeenlinnaan yhä veronsa maksava Wiikman harjoitteli kesällä yksin Kokkolassa, jossa myös hänen perheensä asuu.

 

– Suurimman osan kesästä harjoittelin täysin yksin. Joskus joku Hermeksen pelaaja saattoi olla laukomassa kiekkoja. Jouduin improvisoimaan harjoittelua. Pystyin hiomaan vain kuntoa ja tekniikkaa. Se ei ole sama asia kuin joukkueharjoitukset tai pelit, hän sanoo.

 

Hyvät muistot Hämeenlinnasta

Mariestadissa syntynyt Wiikman omaa Suomen ja Ruotsin kaksoiskansalaisuuden Hän debytoi liigassa HPK:ssa parikymppisenä kaudella 2004–05 pelattuaan sitä ennen junioreissa HV 71:n joukkueessa ja Suomessa Hermeksessä.

 

– Kolmelta Hämeenlinnan kaudelta on hyvät muistot, sillä mitali tuli joka vuosi. Suomen mestaruuden voittaminen oli hienoa. Hämeenlinnaan jäi jonkun verran kavereita niiltä vuosilta. Mestaruusjuhlat torilla oli isoin juttu, hän muistelee.

 

Wiikman palkittiin keväällä 2006 pudotuspelien parhaana pelaajana.

 

– Päällimmäisenä on jäänyt mieleen pari nollapeliä putkeen HIFK:ta vastaan välierässä ja nollapeli finaalissa Ässiä vastaan. Pelasin ensimmäisen välierän IFK:ta vastaa eikä mennyt ihan nappiin. Karri Rämö pelasi kaksi seuraavaa peliä, mutta hän loukkaantui. Minäkin loukkaannuin neljännen välierän alkuverryttelyssä, mutta minun oli pakko pelata, kun muita ei ollut.

 

– Sain alkulämmittelyssä kiekon polveen. En saanut jalkaa ollenkaan koukkuun enkä pystynyt kunnolla kävelemään. Se oli ehdottomasti uran dramaattisin peli, sillä olimme veitsi kurkulla tappioasemassa 1–2. Jouduin muuttamaan pelityyliäkin, kun en voinut pelata niin syvään. Jouduin seisomaan suorilla jaloilla. Piti vaan malttaa odottaa, mitä jäällä tapahtui. Kun oli pakko tehdä niin, pystyin lukemaan peliä paremmin, Wiikman tuumaa.

 

Kunnon joukkuepelaajan tavoin Wiikman kehuu Kerhon mestarijoukkuetta.

 

– Minulla oli hyvä joukkue edessä. Pelasimme sellaista peliä, että se oli tosi helppoa vahdille eikä tullut pahoja paikkoja. Vetoja tuli enemmän sektorin ulkopuolelta, hän sanoo.

 

Wiikman torjui HPK-vuosien jälkeen kolme kautta AHL:ssä. Hän oli puolitoista kautta Hartfordin ykkösvahti, mutta paikka NHL:ään jäi avautumatta.

 

– Vähän se harmittaa, sillä nykyään tuntuu, että joukkueiden 4-5 molaritkin pääsevät pelaamaan NHL:ää. On vain oltava oikeaan aikaan oikeassa paikassa, Wiikman arvioi.

---

Tee maailmasta itsellesi vähän kotoisampi paikka

November 27, 2013, 2:00 am

≫ Next: 800 gorillaa = 800+1 syytä

≪ Previous: Mestarivahdista kiekkokiertolaiseksi

$

0

0

Hämeenlinnalainen Rina Dhakal vietti elokuussa syntymäpäiväänsä ja päätti toteuttaa 38 ystävällisyyden tekoa. Yhtenä aamuna hän vei vastaleivottuja muffinseja ja kahvia bussipysäkillä odotteleville ihmisille. Aulangon metsän pitkospuille hän kiikutti purkin, johon ihmiset saivat kirjoittaa unelmistaan ja toiveistaan. Unelmapurkkiin kertyi yli 150 viestiä.

 

– Sen verran oli mielenkiintoinen kokemus, että päätin tehdä samalla tavalla itselleni toiminnallisen joulukalenterin, Dhakal kertoo.

 

– Olen halunnut löytää uuden elämäntavan ja haastaa itseäni pienillä jutuilla. Tahdon astua ulos ovesta ja tehdä maailmasta itselleni kotoisamman paikan. Purkkiin tulleet viestit kertoivat siitä, että meillä kaikilla on hyvin samanlaisia ajatuksia, mutta emme jaa niitä muiden kanssa.

 

Palaute kesäisistä tempauksista on ollut pääsääntöisesti hyvin positiivista, mutta ihmettelyäkin on ollut ilmassa.

 

– Laitoin Rapamäkeen kuumana päivänä vesipisteen, mutta pyöräilijät olivat kovin epäluuloisia. Ymmärrän sen toisaalta hyvin, Dhakal toteaa.

 

– Torin pysäköintimittarille pistin valmiiksi kolikoita ihmisiä varten ja seurasin tilannetta matkan päästä. Aika harva uskalsi niitä käyttää, vaikka rahat toki ajan myötä sieltä hävisivät.

 

Pysähtymisen  paikka

Dhakal on tehnyt listaa asioista, jotka hän aikoo 24 joulukuun päivän aikana tehdä, mutta lukujärjestystä ei ole lyöty täysin lukkoon.

 

– Haluan jättää hiukan liikkumavaraa toimia fiiliksen mukaan. En ole tilivelvollinen kuin itselleni, hän sanoo.

 

– Teen näitä asioita perheelleni, läheisilleni ja myös ihan vieraille ihmisille. Yhtenä päivänä aion lelliä itseänikin. Etukäteen en aio paljastaa mitään, etten pilaa yllätystä.

 

Nykymaailman kiireissä ihmisellä tuntuu olevan vähän aikaa pysähtyä ajattelemaan. Joulukin tuppaa olemaan yhtä stressiä ja hässäkkää.

 

– Keskitymme tavaraan, kun voisimme antaa vain toiselle aikaa tai jakaa jonkun kokemuksia. Tätä asiaa yritän itsekin opetella.

 

– Yhtenä päivänä haastan itseni kuuntelemaan ja puhun vähemmän. Jos kukaan ei tätä ponnisteluani huomaa, joudun ehkä pitämään toisen samanlaisen päivän putkeen.

 

Arjen tähtiä  jaossa

Joulukalenterinsa aikana Dhakal aikoo myös jakaa pimeässä hohtavia tähtiä puolitutuille ihmisille, jotka ovat ilahduttaneet häntä pelkästään tekemällä arkisen työnsä hyvin.

 

Hän on avannut Facebook-sivun nimeltä Koska Rakastan, jolle hän on kerännyt unelmapurkkiin kertyneitä viestejä. Sivuilla hän haastaa myös muita tekemään itselleen erilaisen joulukalenterin.

 

– Unelmapurkin sisältö saattaa jossain vaiheessa ilmestyä näyttelynä. Olen kirjoittanut sivulle myös mietelmiä ja paljastan ainakin osan joulukalenterijutuista sitten kun ne on tehty.

 

– Olen halunnut löytää itsestäni rohkeutta ylittää kynnyksiä. Koska kuitenkin haluaisin monien asioiden olevan toisin, miksen tekisi itse jotakin?

800 gorillaa = 800+1 syytä

November 27, 2013, 3:00 am

≫ Next: Tänään: Samuli Edelmann herkistelee Sirkuksessa

≪ Previous: Tee maailmasta itsellesi vähän kotoisampi paikka

$

0

0

Hämeenlinnalainen yrittäjä Jyri Reinikka lähtee juoksemaan 28. joulukuuta klo 7.10 Ugandan ja Kenian maarajalta kohti länttä. Päivän aikana hän taivaltaa hieman yli 40 kilometriä. Sama toistuu kahtenakymmenenä seuraavana päivänä. Ugandan länsirajalle saavuttuaan Reinikalla on takana 880 juoksukilometriä.

 

Maailmassa elää 880 vuorigorillaa, siitä tulee Reinikan matkan mitta. Päälle on vielä yksi syy juosta viikkotolkulla päiväntasaajan Afrikassa.

 

42-vuotias Jyri Reinikka on juossut aina kun se on ollut mahdollista. Yhden ainoan kerran hän osallistui numerolappu rinnassa maratonille.

 

– En saanut siitä oikein mitään kicksejä, olin vain juossut maratonin, Reinikka toteaa, kuin maratonin juokseminen olisi hyvinkin arkipäiväinen asia.

 

Reinikka on ollut myös yrittäjä koko aikuisikänsä. Elämä on kulkenut aina työn kautta, vaikka arjessa mukana on perhe vaimoineen ja lapsineen.

 

Reinikka pyörittää Fenix ohjelmapalvelut Oy:tä. Yritys työllistää vakituisesti neljä henkilöä ja säännöllisesti parikymmentä keikkatyöntekijää.

 

– Työ on aina syrjäyttänyt kaiken muun, olen elänyt elämääni työn kautta. Jos on tullut pikahälytys työkeikalle, niin sinne on menty, muu elämä on väistynyt.

 

Tästä löytyy vuorigorillan päälle se yksi, oikeastaan ratkaiseva, lisäsyy huikeaan juoksu-urakkaan.

Irtiotto työstä.

 

– Tiedän jo nyt, että juoksu merkitsee täydellistä erkaantumista arjesta. Saan keskittyä juoksemiseen, pään kasassa pitämiseen ja luonnosta nauttimiseen kolmen viikon ajan. Täydellinen irtiotto mieluisan harrastuksen parissa rakastamissani maisemissa, Jyri Reinikka perustelee.

 

Suojelu  mukana

Juoksun taustalla on vahvana pontimena myös uhanalaisten vuorigorillojen suojeleminen, mutta kokonaisuudessa on kyse globaalista tarpeesta kiinnittää huomiota ympäröivään elinympäristöömme.

 

– En ole välttämättä Sini Saarelan tapaisten ihmisten tekojen takana, mutta ajatuksellisesti ymmärrän heitä. Meidän jokaisen pitää tajuta, että peruuttamattomat teot luontoa vastaan kääntyvät meitä itseämme vastaan, Reinikka perustelee.

 

Hän on yrityksensä kautta runsaasti tekemisissä luontoretkeilyn kanssa. Reinikan spesiaalialaa ovat linnut, joita hän käynyt seuraamassa muun muassa Afrikkaa myöten.

 

21 juoksupäivää ovat väkevä kannanotto uhanalaisen lajin puolesta, mutta myös globaalisti koko maapallon puolesta.

 

– Haluan, että lapsillemme jää raikasta vettä juotavaksi, monipuolinen eläinlajisto ihmeteltäväksi ja villiä luontoa seikkailtavaksi. Meidän on pakko nähdä vastuumme ympäristöstä globaalimmin kuin ennen, koska myös raaka-aineet ja tavarat kulkevat ympäri maailmaa. Ei enää riitä, että putsaamme nukat iltaisin vain omasta navasta! Olisinhan voinut kertoa mielipiteeni vaikka kirjankin kirjoittamalla, olisi päässyt melkoisesti helpommallakin, mutta juoksen paremmin kuin kirjoitan!

 

– Tämä ymmärretään myös Ugandassa. Heille luontomatkailijat ovat yksi merkittävä tulonlähde. Järkevästi hoidettuna matkailu turvaa myös vuorigorillojen tulevaisuuden – ja paikallisille elannon.

 

Pöpövaara pahin uhka

Reinikan mukana juoksussa ovat juoksuvalmennuksesta, hieronnasta ja lihashuollosta vastaava Ari Lähdesmäki, mentaali- ja lihaskuntovalmennuksesta, matkajärjestelyistä sekä kansainvälisistä kontakteista huolehtiva vaimo Kirsi Reinikka sekä ravitsemuksesta alusta loppuun saakka vastaava Juha Lahtinen. Ugandasta mukaan tulee vielä kolmihenkinen tiimi, joka vastaa logistiikasta ja turvallisuudesta.

 

Kun länsimaisiin olosuhteisiin tottunut kovakuntoinen urheilija lähtee kolmeksi viikoksi juoksemaan päiväntasaajan Afrikkaan, etukäteen perattava ongelmavyyhti on melkoinen; hygienia, hygienia, ja hygienia. Vasta sen jälkeen tulevat muu turvallisuus, mahdollisesti tarvittava lääkintähuolto, huoltojoukkojen liikkuminen ja täysin ennakoimattomat tilanteet.

 

– Minulla ei ole hetkenkään epäilystä siitä, ettenkö selviäisi fyysisesti kolmen viikon juoksu-urakasta. Varmasti selviän. Henkisen rasituksen, sisäisen tasapainon säilyttäminen on oikeastaan paljon haastavampaa.

 

Reinikka on juossut viimeiset kaksi vuotta käytännössä joka päivä. Kilometrejä ei ole laskettu, mutta pisimmät päivämatkat ovat kieppuneet liki 80 kilometrissä! Hirmuinen matka – Hämeenlinnasta Lahteen, vähän ohikin.

 

– Koko tiimille vaativin haaste on selvitä reissusta ilman minkäänlaisia bakteeritartuntoja ja muita sairauksia. Kaikki korostuu ruoan hankinnassa ja valmistuksessa, Jyri Reinikka selvittää.

 

– Jos saan vatsapöpön, koko juoksu on sitten siinä. Nestetasapainon järkyttämiseen ei tuollaisessa äärisuorituksessa ole varaa.

 

Tämän vuoksi on jo etukäteen päätetty, että vain ruokahuollosta vastaava Juha Lahtinen saa koskea Reinikan ruokaan.

 

– Suomesta etukäteen toimitetaan vain puuro, vitamiinit, lääkkeet ja urheilujuomat. Ruoka-aineista esim. kuivaliha, pasta ja riisi hankitaan vasta paikan päällä. Tarvittaessa ostamme elävän kanan, vuohen tai kalaa, joista Juha kokkaa sapuskan. Näin raaka-aineet on ainakin tuoretta ja saamme vaihtelevuutta melko yksitoikkoiseenkin viikkomenuun.

 

Juoksijan energiatarve on hirmuinen, sillä kaloreita kuluu arviolta 6 000 kcal/päivä. Normaalisti mieshenkilön kulutus on reilu kolmannes tuosta määrästä.

 

Lämmintä ja  kaunista

Jyri ja Kirsi Reinikka kävivät vain muutamia viikkoja sitten tutustumassa juoksureittiin.

 

– Ajettiin läpi koko 880 kilometrin taivallus. Lämmintä siellä on mukavat 25–30 astetta varjossa.

Maasto on erittäin vaihteleva tasaisesta savannista, miljoonakaupunki Kampalaan ja Kongon rajan sademetsään, jossa kosteus nousee yli 98%:iin. Ainoa säännöllisyys reitillä ovat mäet.

 

– Loppureissusta nousemme lähes yhtä kyytiä 940 metristä 2480 metriin merenpinnasta. Pääosa reitistä on hiekkateitä, mutta loppuosan vuoristopätkillä kulkeminen on hankalaa, koska sade on vienyt maakerrokset kallion päältä. Ei ihan helppoa taivalta, mutta erittäin palkitsevat maisemat.

 

Päiväohjelma on kurinalainen. Klo 6.30 on aamupala, kello 7.10 alkaa juokseminen. Aamupäivän taival on 25–30 kilometriä, sen jälkeen tankkaus, lihashuolto ja lepo. Viimeiset noin 15 kilometriä on juostava ennen klo 19:ää. Silloin tulee pimeä, pilkkopimeä.

 

Juoksun etenemistä voi seurata netin kautta: https://www.facebook.com/800reasons

Tänään: Samuli Edelmann herkistelee Sirkuksessa

November 28, 2013, 8:00 pm

≫ Next: Monenlaista Ryysyrantaa

≪ Previous: 800 gorillaa = 800+1 syytä

$

0

0

Perjantaina ravintola Sirkuksessa esiintyy näyttelijä-laulaja Samuli Edelmann.

 

Teatterikorkeakoulussa opiskellut Edelmann on noussut kansan suosioon laulajana jo 90-luvulla.

Edelmannin läpimurtokappaleena tunnetaan vuonna 1991 syntynyt biisi Pienestä kii. Vuonna 1995 syntyi hittibiisi yhdessä Aikakone-yhtyeen laulajan Sanin kanssa. Kappale kantaa nimeä Tuhat yötä ja on edelleen suosittu kotimaisen musiikin keskuudessa. Muita tunnettuja Edelmannin esittämiä kappaleita ovat Aurinko, Kaikki tahtoo, Karavaanari, Juhlat alkakoon, Jos sä tahdot niin, Nukkumatti ja ”Ei mitään hätää”.

 

Koko uransa aikana Edelmann on kaapannut kolme Emma-palkintoa, kerran Vuoden miestulokas -palkinnon sekä kaksi kertaa Vuoden artisti -palkinnon. Lisäksi Samuli Edelmann on tyylikkään näyttelijäuransa lisäksi kaikkien aikojen myydyimpiä suomalaisia miesartisteja.

 

Samuli Edelmann ravintola Sirkuksessa pe 29.11. Ovet avautuvat klo 22.

Monenlaista Ryysyrantaa

November 29, 2013, 3:00 pm

≫ Next: Ruusutarha rakentuu 2015

≪ Previous: Tänään: Samuli Edelmann herkistelee Sirkuksessa

$

0

0

Eipä tarvitse olla kummoinenkaan ennustajaeukko, kun veikkaa moottoritien katteelle nousseen kauppakeskuksen saavan tulevaisuudessa valtavan määrän lempinimiä. Virallisestihan se on nyt Goodman.

 

Ryysyranta tuli itselle heti mieleen, kun kuulin kauppakeskuksen Goodman-nimen ensimmäisen kerran torstaina.

 

Ei haittaa, oli Tapani Hellsténin kommentti. Kansanomaisuutta peliin, pois elitismistä, ex-kaupunginjohtaja, nykyinen Kevan kakkosmies vakuutti.

 

Rentun ruusu, St. Pauli ja Reeperbahn, Las Palmas, Häirikkö, Silirimpsis, Rhodos. Onhan näitä.

 

Meni saakeli rahahommat pieleen, oli yksi Irwinin ralleista. Toivottavasti ei kauppakeskus Goodmanissa käy samalla tavalla. Muuten joutuu laulamaan: Manu vippaa muutama markka. Markkakin on jo mennyttä kalua, Manukin on jo ysikymppinen.

 

 

 

Viime sunnuntaina hörppäsin aamukahveet hengityselinten puolelle, kun Hesarin sivuilla yksi todellinen kainuulaisjäärä väitti omistamansa usean kymmenen koiralauman kylillä kiertelyn olevan ihan luonnollista. Naapurien valitukset ovat syntyneet koiralauman kaitsijan mielestä liki pelkästään siksi, että hänen isänsä oli aikoinaan kylän Suojeluskunnan nokkamies!

 

Katkerat ovat kyläläisten muistot, jos valitukset koirien tihutöistä suojeluskuntapohjalta sikiävät.

 

Aaterajat ovat toki Ryysyrannan maisemissa aina olleet jyrkät ja järkähtämättömät. Kiveen hakattuja.

 

Takavuosikymmeninä kiersi tarina naapuruksista, joilla oli eri puolueiden jäsenkirja. Toinen oli maalaisliittolainen, toinen kommunisti.

 

Kun toinen putosi syysjäihin, ei naapuriapua tunnettu. Väärän jäsenkirjan mies. Joutikin hukkua.

 

 

 

Suojeluskuntaa ja Lapuanliikettä on manattu muutenkin esiin. Vasurikansanedustaja Anna Kontula hokasi taannoin, että ruotsalaisomisteinen vaateketju tarjoaa lapsille mustaa kauluspaitaa kera sinisen solmion. Aivan hirveää!

 

Varmaan ruotsalaisperheissä ollaan kauhuissaan moisesta. Siellähän 1930-luvun suomalaishistoria tunnetaan tasan tarkkaan.

 

Ja heti perään persujen Jussi Niinistö äimisteli puolestaan vasureita, kun valtakunnan satavuotisjuhlien järjestelyihin on päässyt muuan Karri Miettinen – Paleface. On kuulema liian rankka Mannerheimin arvostelija.

 

Murheet kullakin.

 

 

 

Muuten Suomessa puhutaan edelleenkin siihen sävyyn, ettei missään muussa valtiossa, ikinä tässä maailmassa, ammoisina aikoina maailmankaikkeudessa, ole asiat niin köpelösti kuin Suomessa.

 

Ei kai me kuitenkaan niin erikoislaatuisia olla, että viiden miljoonan kansana olisimme onnistuneet hankkimaan kaikki maailman kurjuudet tänne pimeään pohjoiseen. Päivittäistä valitusvirttä lukiessa ja kuunnellessa tuntuu siltä, ettei missään muualla maailmassa ole yrittäjillä niin kehnoja yrittämisen mahdollisuuksia, yhdelläkään valtiolla niin kehnoja rakenteita, yhdelläkään yhteisöllä niin toimimatonta yhteiskuntaa, kuin Suomessa.

 

Olemme maailman parhaita – kurjuudessa!

 

Olisiko asennevamma?

Ruusutarha rakentuu 2015

November 30, 2013, 12:00 am

≫ Next: Meijeristiksi tullaan vain Sairiossa

≪ Previous: Monenlaista Ryysyrantaa

$

0

0

Aulangolle suunnitellun siirtolapuutarha Ruusutarhan rakentaminen käynnistyy näillä näkymin vuonna 2015.

 

Rakentamishankkeen moottorin, Teijo-Talot Häme Oy:n toimitusjohtaja Olavi Hallikainen toivoi alkujaan kireämpää aikataulua, mutta kaavaprosessi siirtänee rakentamisen aloituksen ensi vuoden yli.

 

Kiinnostusta Ruusutarhaa kohtaan riittää. Jo nyt on tehty parikymmentä ennakkovarausta.

 

Kaavaluonnos on lautakuntakäsittelyssä vielä tämän vuoden aikana, varsinainen kaavaehdotus esitellään keväällä ja kaupunginvaltuuston käsittelyyn kaava pitäisi saada alkukesästä.

 

– Alueen infran (tiet, viemäröinnit, vesijohdot ja sähköt) rakentaminen ensi kesänä tuntuu hankalalta, koska emme voi tehdä sopimuksia maanrakennusurakoitsijoiden kanssa ennen kuin kaava on valmis ja vuokrasopimus kaupungin kanssa tehty, Olavi Hallikainen toteaa.

 

Hän arvelee maanrakennustöiden ajoittuvan vuoden päähän, itse mökkialue alkaisi hahmottua 2015 kesän aikana kysynnän mukaan.

 

– Tarkoitus on rakentaa aluetta ”kortteli” kerrallaan sieltä mistä kysytä on kovinta, Hallikainen selvittää.

 

Ruusutarhan rakentamisesta vastaa kiinteistöosakeyhtiö. Kun osakekauppa lähtee liikkeelle, siirtyy yhtiön hallinto ja johto osakkaiden johdettavaksi aivan samalla tavalla kuin esimerkiksi uudessa kerrostaloyhtiössä.

 

Ruusutarhaan on suunniteltu noin 80 mökkitonttia. Tonttikoko on noin 400 neliötä, tontille sijoittuvan nykyaikaisen puutarhamökin koko on puolestaan 22,5 neliötä + 7,5 neliön parvi. Rakennukseen kuuluu myös ulkovarasto.

 

– Tarkkaa hintaa ei pysty sanomaan ennen kaavan valmistumista. Myös tuleva rakentamisaikataulu voi vaikuttaa hintaan. Alkuperäinen suunnitelma on, että hinta on noin 110 000 euroa muuttovalmiista tontista ja mökistä, Olavi Hallikainen kertoo.

 

Mökit valmistaa Teijo-Talot Häme. Ne ovat kaikki samanmallisia, sisutuksen huolehtii toki jokainen asukas itse.

 

Viljelypalstoja vielä lisäksi

Jokaisessa mökissä on oma wc, suihku, pienkeittiö takka ja rakennukseen tulee lattialämmitys.

 

Rakennus ei ole kuitenkaan talviasuttava, mutta mahdollistaa asumisen myöhään syksyllä ja aikaisin keväällä.

 

Ruusutarhaan tulee myös erilliset viljelypalstat. Ne ovat mökkiläisten vuokrattavissa, mutta jos kaikille palstoille ei riitä mökkiläisistä vuokraajia, palstoja vuokrataan myös ulkopuolisille palstaviljelijöille.

 

Kaavaratkaisu määrittää lopullisesti tonttien lukumäärän sekä kulkemisen mökkialueelle.

 

Nykyisten kaavailujen mukaan mökkikylän liikenne ohjataan Aulangontieltä Linnasen kautta, eli samaa tietä pitkin kuin Aulangon ulkoilumajalle. Ulkoilumajan tuntumassa on jo nykyisellään laaja pysäköintialue, joka soveltuu kesäaikana myös mökkiläisten pysäköintiin.

 

Siirtolapuutarha-alueen pohjoisreunalla kulkee Aulangon-Heikkiläntie, mutta sen hyödyntäminen on epävarmaa, koska tie ei ole kaupungin omistuksessa.

 

Palvelujen keskellä

Ruusutarhasta haaveili jo Aulangon perustaja Hugo Standertskjöld, mutta häneltä oikean ruusutarhan toteutus jäi kesken. Nykyaikaisen siirtopuutarhan rakentaminen keskelle kansallismaisemaa nytkähti liikkeelle jo vuosia sitten. Alkujaan Teijo-Talot Häme kaavaili siirtolapuutarhaa itsenäiseen Tuuloksen kuntaan. Tuli kuntaliitos, ja samaan aikaan Hämeenlinnassa keskusteltiin toisen alueen perustamisesta Kantolan siirtolapuutarhan rinnalle. Toiveet ja tarpeet yhdistyvät Aulangolla.

 

– Tälle on selvä tilaus, kysyntää tuntuu olevan, Hallikainen toteaa.

 

Aulangolla siirtolapuutarhan ensimmäisiä suunnittelunäkökulmia oli alueen avoimuus Aulangon hengessä–kenellä tahansa on mahdollisuus liikkua myös siirtolapuutarha-alueella.

 

– Suunnittelu lähtee siitä, että ulkoilijat ja hiihtäjät voivat liikkua Aulangolla nykyiseen tapaan. Hiihto- ja ulkoilureittien tarkka linjaus on vielä tekemättä, mutta niiden vetäminen keskeltä mökkikylää ei ole mahdotonta, arkkitehti Johanna Närhi Hämeenlinnan kaupungin maankäytön suunnitteluosastolta toteaa.

 

Uusille siirtolapuutarhan asukkaille alueella on jo nykyisellään tarjolla laaja palvelutarjonta, kun aivan naapurista löytyvät golfkenttä ravintoloineen, pari muuta ravintolaa, kuntosali, ratsastustalli ja etenkin alueen luonto. Myös Aulangon ulkoilumajan hyödyntäminen on mahdollista.

 

– Meillä käy vuodessa kaikkiaan 25 000 pelaajaa. Varmasti osa heistä pohtii mökin hankkimista naapurista, Aulanko Golfin toimitusjohtaja Kari Kuivasaari uskoo.

 

Olavi Hallikainen kertoo muutaman golfaajan olleen jo yhteydessä puutarhamökkihankkeen osalta.

 

Kyselyjä on tullut Hämeenlinnan ja lähikuntien lisäksi etenkin pääkaupunkiseudulta ja Turun suunnalta.

Meijeristiksi tullaan vain Sairiossa

November 30, 2013, 2:00 am

≫ Next: Nurmisen Matti aikoo (taas) jättää teatterit

≪ Previous: Ruusutarha rakentuu 2015

$

0

0

Hämeenlinnan ammatti-instituutin meijerialan opiskelijat järjestivät torstaina avoimien ovien päivät Sairion yksikössä, jolla on pitkät perinteet. Maidonjalostusta on opetettu Kankaistenkadulla jo 60 vuotta ja tällä hetkellä siellä on ainoa alan koulutus Suomessa.

 

– Meijeriala työllistää noin 5000 henkilöä koko maassa ja se on harvinainen koulutusala, lehtori Johanna Stenström kertoo.

 

– Opiskelijamme työllistyvät erinomaisen hyvin. Lisäksi kolmivuotinen opiskelu sisältää vuoden palkallisen harjoittelujakson, joka järjestetään oppilaitoksen puolesta. Se on aika harvinaista nykyään.

 

Sairioon virtaa meijeristiksi haluavia kaikkialta Suomesta niiltä paikkakunnilta, joilla on maidonjalostusta. Opiskelijoita on muun muassa Joensuusta, Oulusta ja Jyväskylästä.

 

– Hakijoita riittää. Viimeksi oli toista sataa hakijaa, joista sitten 30 valittiin toisen asteen koulutukseen.

 

– Visamäessä voi jatkaa opiskelua ammattikorkeakoulun bio- ja elintarviketeknologian koulutusohjelmassa ja erikoistua vaikka meijeriteknologiaan.

 

Milk Works!

Valtaosa opiskelijoista työllistyy suurissa meijereissä, mutta myös myös pienten tuotantolaitosten määrä on nousussa. Ala on ajan saatossa muuttunut erityisesti automaation jatkuvasti lisääntyessä ja nykyään opiskeluun kuuluu perehtymistä sähkö- ja prosessointitekniikkaan.

 

Sairion opetusmeijerissä valmistetaan muun muassa jäätelöä, jugurttia, juustoa, piimää ja voita. Koulussa häärää satakunta opiskelijaa. Alan suosio opiskelijoiden keskuudessa lähti liikkeelle teollisuuden tukemalla markkinointikampanjalla.

 

– 2000-luvun alussa oli suuri huoli siitä, ettei alalla löydy hakijoita, Stenström sanoo.

 

– Silloin aloitettiin Milk Works -toiminta, jonka tavoitteena on lisätä peruskoulun ja lukion päättävien nuorten kiinnostusta meijerialan ammatteja ja työtehtäviä kohtaan. Se on kantanut hedelmää.

Nurmisen Matti aikoo (taas) jättää teatterit

November 30, 2013, 10:00 pm

≫ Next: Tänään: Kirkkokonsertti tarjoaa jouluista tunnelmaa

≪ Previous: Meijeristiksi tullaan vain Sairiossa

$

0

0

Hämeenlinnalainen näyttelijä-ohjaaja Matti Nurminen puhkuu taas intoa ja tekemisen meininkiä, kun Hauhon Rouwasväenyhdistyksen tuottama ja Nurmisen ohjaama Puheenvuoro kaatuneille -näytelmä valmistuu Hämeenlinnan Teatterin näyttämölle ensi viikon esityksiä varten.

 

– Se on sitten viimeinen kerta, Nurminen huokaa.

 

Huokaus ja lupaus tarkoittavat miehen itsensä mukaan ohjaamisen ja näyttelemisen loppua.

 

Paitsi:

 

– Kyllä minä jotakin pientä, Nurminen aloittaa. Ja jatkaa: – Taikatemppuja lapsille ja vähän aikuisemmillekin, lapsille sellaista opettavaista, Nurminen aloittaa listan siitä, mitä kuitenkin aikoo jatkaa. Ja lista jatkuu: – Kai minä Hippaloitakin vuonna 2015 jollakin tavoin olen tekemässä. Ja runoiltoja. Ja...

 

– Mutta se on kuin Tuntemattoman sotilaan Mäkilän toteamus: ”Ei s`oo ihmises, s´on korkeemmas käres”, Nurminen sanoo.

 

Miehen vakaa (tämänhetkinen) päätös kuitenkin on, että teatterielämä on ohitse, ensi kesällekään ei ole enää sopimuksia.

 

Siitä mies on erittäin tyytyväinen, että pääsi kokemaan Hämeenlinnan uuden teatteritalon mahdollisuudet myös ohjaajana: – Sanomaltaan jo muutenkin vaikuttava Puheenvuoro kaatuneille tulee teatterin keinoin vieläkin lähemmäksi katsojaa kuin ulkoilmassa esitettynä.

 

– Sota-ajan lapsena koen myös niin, että tällaiseen puheenvuoroon on mahtava jättää estradit nuoremmille.

 

Nurminen kehuu Jyrki Maunulan alkuperäisteosta kaatuneiden sotilaiden kertomuksista, mutta arvostaa erittäin korkealle myös Leni Lustre-Peren Maunulan tekstien ympärille kirjoittaman kehysnäytelmän.

 

– Kehysnäytelmä tuo sota-ajan tapahtumat lähemmäksi tämän päivän ihmistä.

 

Kolmen harjoituksen kokemuksella

Puheenvuoro katuneille -näytelmää esitettiin viime kesänä Hauholla kesäteatteriesityksenä.

 

Näytelmän kokonaissanoma on sellainen, että se katsottiin sopivan erittäin hyvin itsenäisyyspäiväviikolle laitosteatteriin sovitettuna.

 

– Nostan erittäin korkealle hattua siitä, että Harri Kuittinen, Hannu Suutari ja Martti Töttölä rakentavat meille esitystä vahvasti tukevan ääni-, valo ja kulissimaailman vain muutamassa päivässä. Kesäteatterissa näitä ammattiteatterin elementtejä ei ollut.

 

Matti Nurminen on tyytyväinen myös harrastajanäyttelijöiden panokseen.

 

– He kehittyvät koko ajan niin kovaa vauhtia, etteivät itsekään aina ymmärrä mitä taitoja sisällään pitävät. Kun olen muuttanut tekemistä alkuperäisestä, he luulevat ensin etteivät osaa, mutta kyse on juuri heidän kehittymisestään–esitystä voi jalostaa, Nurminen kehuu.

 

Osa harrastajanäyttelijöistä on uusia sitten viime kesän kesäteatteriesityksen.

 

Puheenvuoro kaatuneille Hämeenlinnan teatterissa 2. ja 3. joulukuuta kello 19.

---

Tänään: Kirkkokonsertti tarjoaa jouluista tunnelmaa

December 1, 2013, 8:00 pm

≫ Next: Tänään: Wanhan ajan lastenlauluja

≪ Previous: Nurmisen Matti aikoo (taas) jättää teatterit

$

0

0

– Joulukonsertissa kuullaan live-esiintyjien tarjoamana tunnelmallista jouluun valmistautumista, lupaavat laulaja ja laulunopettaja Heidi Kyrö ja Panssariprikaatissa musiikkitoimintaa järjestävä yliluutnantti Kimmo Kopra.

 

Konsertissa esiintyvät Heidi Kyrö ja hänen laulustudiosta seitsemän laulun opiskelijaa. Heitä säestävät panssarisoittajat, luutnantit Kari Rantakallio, Perttu Piiroinen ja SAH Leo Kunnas sekä varusmiessoittaja Ilkka Malassu ja porukan johtaja Kimmo Kopra. Panssariprikaatissa hän vastaa joukon musiikkitoiminnasta aina pienimuotoisiin konsertteihin asti. Vuoden 2015 alusta prikaati saa lisää soittajia, kun varusmiessoittokunta siirtyy Panssariprikaatiin.

 

Laulajille ja tällä kertaa heidän viidelle säestäjälleen iso kirkko tarjoaa Heidi Kyrön mukaan haastavan mahdollisuuden. Muutamiin tuttuihin kappaleisiin yleisö voi yhtyä laulamaan mukana.

Joulukonsertista järjestäjät toivovat Hämeenlinnaan uutta, tunnelmallista perinnettä.

 

Maanantain konsertissa puheenvuoron käyttää Panssariprikaatin sotilaspastori Markus Korpela.

 

Tule joulu kultainen -joulukonsertti Hämeenlinnan kirkossa maanantaina 2.12. kello 19. Tilaisuuteen on vapaa pääsy.

Tänään: Wanhan ajan lastenlauluja

December 2, 2013, 9:00 pm

≫ Next: Valtuutettujen sidonnaisuuksissa ei yllätyksiä

≪ Previous: Tänään: Kirkkokonsertti tarjoaa jouluista tunnelmaa

$

0

0

Nyt kaupunkilaisilla on harvinainen tilaisuus kuulla vanhojen hyvien aikojen rakastettuja lastenlauluja upeasti esitettynä. Hämeenlinnan kaupunginorkesteri toteuttaa tiistaina harvinaislaatuisen konsertin, jossa solisteina ovat sopraanot Päivi Hirvikoski sekä Marjuska Santala ja kapellimestarina Panssarisoittokunnasta tuttu Pasi-Heikki Mikkola.

 

– Olen aikaisemmin tehnyt vastaavia juttuja muun muassa Mikkelin teatterin kanssa, joten minulla oli pöytälaatikossa kuutisenkymmentä sovitusta, Mikkola kertoo.

 

Palokunnantalon juhlasalissa pidettävässä konsertissa kuullaan muun muassa Georg Malmstenin kappaleet Sairas karhunpoika, Jänöjussin mäenlasku ja Neljä kissanpoikaa.

 

Ohjelmasta löytyy myös Mustan kissan tango, Pieni ankanpoikanen ja tietenkin Saku Sammakko.

 

Noin tunnin kestävän konsertin lopussa on joululauluja. Lavalle tuodaan ripaus teatterimaisuutta ja laulajat ovat tehtävästä innoissaan.

 

– Tämähän on ihanaa, saamme olla pupuina, sammakkoina ja jäniksinä, Hirvikoski tuulettaa.

 

– Haastettakin löytyy, sillä näissä lauluissa on hyvin rikkaita ja vaativia melodioita. Aiomme myös leikittää ja laulattaa, että kaikilla on mahdollisimman hauskaa.

 

Wanhan ajan lastenlauluja ja joululauluja ti 3.12. klo 18.30 Palokunnantalolla.

Valtuutettujen sidonnaisuuksissa ei yllätyksiä

December 3, 2013, 11:00 pm

≫ Next: Goodman oli kunnon mies

≪ Previous: Tänään: Wanhan ajan lastenlauluja

$

0

0

 

Hämeenlinnan kaupunginvaltuutetut ovat laiskoja ilmoittamaan omista sidonnaisuuksistaan. Tämän huomasi myös aktiivinen kaupunkilainen, joka otti yhteyttä Hämeenlinnan Kaupunkiuutisiin valtuutettujen sidonnaisuusilmoitusten puuttumisesta kaupungin nettisivuilta.

 

Kaksi viikkoa sitten Hämeenlinnan kaupungin nettisivuilla vain 11 valtuutettua selvitti yhteystietojensa yhteydessä sidonnaisuudet yrityksiin, järjestöihin, kuntayhtymiin ja muihin merkittäviin luottamustehtäviin. Kaupunkiuutisten tekemän kyselyn jälkeen kaupungin nettisivuille on jo lisätty puolen kymmenen valtuutetun sidonnaisuustiedot.

 

Sidonnaisuuksien ilmoittaminen on nykyisin vapaaehtoista, mutta jo lähitulevaisuudessa todennäköisesti pakollista. Ilmoitusvelvollisuudella pyritään lisäämään päätöksenteon läpinäkyvyyttä ja ns. kähmintöjen eliminointia.

 

Kaupunkiuutiset lähetti valtuutetuille sähköpostitse kyselyn heidän sidonnaisuuksistaan. 45 kaupunginvaltuutettua vastasi. Neljän vastaukset tulivat selvästi annetun palautusaikataulun jälkeen, mutta tulivat kuitenkin. Neljätoista valtuutettua jätti kokonaan vastaamatta.

 

Kaupunkiuutiset keräsi valtuutettujen sähköpostiosoitteet Hämeenlinnan kaupungin nettisivuilta luottamushenkilöiden antamista tiedoista, joten mahdollisesti väärään osoitteeseen mennyt kysely johtuu valtuutetun antamasta vanhentuneesta/virheellisestä sähköpostiosoitteesta.

 

Merkille pantaa oli, että vielä kaksi viikkoa sitten kolmen kaupunginvaltuutetun kohdalla ei ollut minkäänlaisia yhteystietoja, ei edes puhelinnumeroa. Näiltä valtuutetuilta pyydettiin sähköpostiosoitteet henkilökohtaisesti.

 

Rautiolla riittää paljon touhua

Kaupunkiuutisten kyselyyn vastanneiden antamista tiedoista ei löydy suuria yllätyksiä. Kysely on tehty samalla kaavalla kuin kaupunki on pyytänyt tietoja sidonnaisuuksista.

 

Sidonnaisuuksien keskittyminen samoille henkilöille on selviö. Valtuutetuissa on iso ryhmä kaupunkilaisia, joiden luottamustehtäviin kuuluvat vain valtuustopaikka ja lautakuntaedustus.

 

Kaupunginvaltuuston puheenjohtaja, ensi vuoden alusta kaupunginhallituksen johtoon nouseva Sari Rautio (kok.) on hankkinut merkille pantavan runsaasti luottamustehtäviä. Hän toimiin kaupungin edustajana muun muassa HAMKin yhtymävaltuuston puheenjohtajana, Innoparkin hallituksen jäsenenä, Sosiaalikehitys Oy:n hallituksen jäsenenä sekä Pikassos Oy:n hallituksen jäsenenä.

 

Rautio on Kuntaliiton hallituksen jäsen, HPK-juniorijääkiekon puheenjohtaja, Suomen Vammais- ja liikuntayhdistyksen valtuuston jäsen, Lasten Liikunnan Tuen hallituksen jäsen. Hän on myös osakeyhtiöpohjaisen HPK:n kiekkoilun tuen hallituksen jäsen. 

 

Kyselyn jälkeen Rautio valittiin vielä valtakunnallisen liikuntajärjestö Valon hallitukseen, mikä on merkittävä yhteisö suomalaisessa liikuntatoiminnassa.

 

Seurakuntatyössä Rautio on myös mukana; seurakuntayhtymän kirkkoneuvoston ja -valtuuston jäsen sekä Hämeenlinna-Vanajan seurakunnan kirkkoneuvoston jäsen.

 

 

Goodman oli kunnon mies

December 3, 2013, 11:00 pm

≫ Next: 45 valtuutettua ilmoitti sidonnaisuudet

≪ Previous: Valtuutettujen sidonnaisuuksissa ei yllätyksiä

$

0

0

Kauppakeskuksen nimeäminen protestilaulajan mukaan herättää ajatuksia suuntaan jos toiseenkin.

 

Vähän tuli aluksi tuosta Goodman-uutisesta sellainen fiilis kuin jos Prahassa olisi avattu Franz Kafkan mukaan nimetty ostosparatiisi. Ensijärkytyksen jälkeen olen kyllä kallistunut sille kannalle, että huonomminkin olisi voinut mennä. Yleensä näissä hommissa ollaan kovin konservatiivisia ja älyttömän juhlallisia. En ole vieläkään päässyt yli siitä, että Hämeenlinnan poliisiasema on nykyään nimeltään Miekkalinna. Minähän lähetin nimikilpailuun ehdotuksen, että rakennuksen voisi nimetä Pollariksi. Siinä olisi ollut kansanomaisuutta ja lämpöä. Miekkalinna? Minkälaista viestiä tuollaisella nimellä halutaan antaa? Kas kun ei Liekehtivä torni, Rautavuori tai Kaartelevien kotkien kartano.

 

Mutta takaisin Goodmaniin. Kaurialan kansantaiteilijan nimeä passaa kyllä nostaa esiin, mutta toinen kysymys on se, yhdistävätkö esimerkiksi nuoremmat sukupolvet Goodman-nimen Irwiniin ja hänen kauttaan Hämeenlinnaan? Soisin ainakin näkeväni katteella sitten vaikka suurikokoisen kuvan tai miksei jopa patsaan, jolla asia tehtäisiin kerralla selväksi.

 

Sellaisiakin soraääniä on kuultu, että rosoisen elämän viettänyt ja auton takapenkille kuollut laulaja-lauluntekijä olisi jotenkin junttimainen tai muuten arveluttava symboli julkista kuvaansa kiillottavalle kaupungille. Vaikka Irwinin ryyppääminen ja loppuvuosien raihnaisuus on medioissa saatu dokumentoitua, ovat taiteilijat rellestäneet ja riutuneet maailman sivu. Aikamoinen reppana oli loppuvuosinaan Aleksis Kivikin, mutta ei se hänen saavutuksiaan pienennä.

 

Pakko myöntää, että itsekin suhtauduin hyvin pitkän aikaa Irwinin ja Vexin tuotantoon hienohelmaisesti. Sisältäähän se paikoitellen aika karskia humppaa, mutta aikakauteensa kytkettynä laulujen aihepiirien, tyyliseikkojen ja normien ravistelijana Kaurialan kaksikko ei ollut enempää eikä vähempää kuin Suomen The Beatles. Heidän aukaisemaansa uraa ovat myöhemmin tarponeet kaikki myöhemmät juicet, popedat ja eppu normaalit. Vexin sanoitukset ovat kautta aikojen arvonsa saaneet, mutta Irwinin sävellyksistä puhutaan harvoin. Goodmanin sävellyksissä on voimaa, omaperäisyyttä ja napakoita koukkuja. Jonkun mielestä niiden melodiat on napattu saksalaisista schlagereista. Siihen minä sanon, että heh heh.

 

Kyllä meidän Hammarbergin Anttimme jonkun muistomerkin ansaitsee. Jos ei muuta ole tarjolla, kauppakeskuskin käy.

45 valtuutettua ilmoitti sidonnaisuudet

December 3, 2013, 11:00 pm

≫ Next: Finlandia-humu toi uusia lukijoita

≪ Previous: Goodman oli kunnon mies

$

0

0

Hämeenlinnan Kaupunkiuutiset lähetti kaikille Hämeenlinnan kaupunginvaltuuston jäsenille sähköpostitse sidonnaisuuskyselyn. Kysymykset on lainattu suoraan kaupungin omilla nettisivuilla julkaistuista kyselylomakkeista.

 

Toimitus on käsitellyt vastauksia vain siltä osin, että on poistanut valtuutettujen vastauksista heidän omat kommentit sekä kaupungin omien lautakuntien jäsenyyksiä.

 

Valtuutetuille esitettiin seuraavat kysymykset:

- Virat, toimet ammatit?

- Kaupungin valitsemat tehtävät (kuntayhtymät, kunnalliset yhtiöt)?

- Töissä Hämeenlinnan kaupungilla tai kunta-/maakuntaorganisaatiossa?

- Ulkopuoliset sidonnaisuudet yrityksissä, pankeissa, rahoituslaitoksissa, järjestöissä, etujärjestöissä, kirkollisissa luottamustehtävissä?

- Liike- ja sijoitustoimintaa varten hankitut merkittävät omistusosuudet (oman tai lähipiirin osuus yli 30% äänivallasta)?

- Muut mahdolliset päätöksenteon esteellisyyteen vaikuttavat sidonnaisuudet?

 

 

Satu Aaltonen, Sdp

Lasten ja nuorten lautakunnan puheenjohtaja.

Hämeenlinnan Terveyspalvelut, palvelupäällikkö.

Toiminimi: Sydän-Hämeen SatuMedi, (yksityinen ammatinharjoittaja lääkärikeskus Mehiläisessä).

Lammin Osuuspankin hallintoneuvoston jäsen.

 

Ulla Appelroth, Sdp

Luokanopettaja Janakkalan kunnassa (määräaikainen työsuhde).

HAMKin valtuuston jäsen.

Hämeenlinna-Vanajan seurakunnan yhteisen kirkkovaltuuston jäsen, seurakuntaneuvoston varajäsen ja diakoniatyön johtokunnan puheenjohtaja, Suomen nuorisoyhteistyö Allianssin hallituksen varajäsen ja Hämeenlinnan NNKY:n hallituksen jäsen ja sihteeri.

Äitini on Hämeenlinnan kaupunginteatterin hallituksen puheenjohtaja ja Hämeenlinnan liikuntahallien hallituksen jäsen. 

 

Teija Arvidsson, Kd

Luokanopettaja Keski-Uudenmaan kristillisessä koulussa Järvenpäässä.

 

Helena Hirviniemi, Kok

Eläkeläinen.

Maakuntavaltuuston jäsen 2013-2016  ja maakuntahallituksen varajäsen 2013-2016, Kiertokapula Oy:n hallintoneuvoston jäsen, Luotsi-säätiön hallituksen varajäsen 2013-2014, Koivikkosäätiön hallituksen jäsen.

 

Tarja Filatov, Sdp

Kansanedustaja, tiedottaja-toimittaja.

HAMK hallituksen puheenjohtaja, Verkatehdas Oy:n hallituksen jäsen, Hämeenlinnan elinkeinoyhtiö hallituksen jäsen.

Työväen Näyttämöiden Liiton hallituksen puheenjohtaja, STUK neuvottelulunnan jäsen, TANE varapuheenjohtaja, YLE hallintoneuvosto jäsen, Invalidisäätiö Orthon hallituksen jäsen, Hämeenlinnan klubitalo neuvottelukunta jäsen, Kuurojen palvelusäätiö - Sampola neuvottelukunnan jäsen.

 

Anna-Kaisa Häppölä, Sdp

Palveluesimies Hämeen TE-toimisto.

Kaupungin konsernijaosto, jäsen, Hämeen liitto, maakuntavaltuuston jäsen.

Hämeenlinnan Seudun Osuuspankin hallintoneuvoston jäsen, Koivikkosäätiö, hallintoneuvoston pj, Hoivia OY, hallituksen jäsen, Sibelius säätiö, hallituksen jäsen, THHL Hämen piiri ry, hallituksen pj (työhallinnon henkilöstöliitto).

 

Aarne Kauranen, Sdp

Eläkeläinen.

HS-Veden hallituksen puheenjohtaja, Hämeenlinnan elinkeinoyhtiön hallituksen jäsen, Koulutuskuntayhtymä Tavastian valtuuston puheenjohtaja.

Tradekan hallintoneuvoston jäsen.

Hämeenlinna-Vanajan seurakunnan kirkkovaltuuston ja seurakuntaneuvoston jäsen sekä yhteisen kirkkoneuvoston ja talous- ja henkilöstöjaoston jäsen, Kirkolliskokouksen maallikkoedustaja.

 

Iisakki Kiemunki, Sdp

Toimittaja, Hämeen Sanomat

Kaupunginhallituksen pj, Kanta-Hämeen sairaanhoitopiirin valtuuston pj., muodostettavan elinkeinokonsernin yhtiöt, hallituksen jäsen (Kehke, Innopark, Linnan Kiinteistökehitys, Hämeen Matkailu).  

Sunny Car Center Oy:n hallituksen jäsen (Vanaja Capital Oy:n nimeämä edustaja).

HPK-naiset ry:n vpj., HJS ry:n hallituksen jäsen.

 

Jari Koskinen, Kok

Maa- ja metsätalousministeri, maatila Hauholla (pellot vuokrattu naapureille).

Vanajavesikeskuksen neuvottelukunnan jäsen.

Perheen sijoitusyhtiö Rapidaile Oy:n toimitusjohtaja sekä suurin omistaja (53,5%).

 

Johannes Koskinen, Sdp

Kansanedustaja.

Hämeen maakuntahallituksen pj, Eteläranta Oy:n hallituksen jäsen.

Työväen akatemian kannatusyhdistyksen hallituksen pj, Finnvera Oyj:n hallintoneuvoston pj.

 

Terhi Kyhkynen, Kok

Mielisairaanhoitaja, lähihoitajan toimi.

Päätoiminen työsuojeluvaltuutettu HML:n kaupungilla vuoden loppuun.

Erityisasuntosäätiön hallitus, vpj.

Osuuskauppa Hämeenmaan edustajiston jäsen, Tehyn HML:n kaupungin ao:n pj, srk-neuvoston jäsen, srk-valtuuston 1. varajäsen.

 

Kylli Kylliäinen, Kd

Vanginvartija.

Yhteisen kirkkovaltuuston jäsen, seurakuntaneuvoston jäsen, diakoniatyön johtokunnan jäsen.

Maakuntavaltuuston jäsen.

 

Hannu Kärpänen, Kesk

Maatalousyrittäjä.

 

Sirpa Laakso, Sdp

Alueluottamusmies Osuuskauppa Hämeenmaa.

Hämeenlinnan kaupungin konsernijaoston jäsen.

Osuuskauppa Hämeenmaan edustajiston jäsen, Pam työttömyyskassan hallituksen varapuheenjohtaja, Pam Hml:n am.os. pj, Hämeenlinna-Vanajan srk:n kirkkomusiikin ja jumalanpalvelun johtokunnan jäsen.

 

Katriina Laaksonen, Kok

Eteläranta Oy:n hallituksen jäsen, Hämeenlinnan Pysäköinti Oy:n hallituksen puheenjohtaja.

Kössi-säätiön vt. johtaja.

LähiTapiola Loimi-Hämeen alueyhtiön hallituksen jäsen. 

 

Helena Lehkonen, Kok

Yrittäjä.

Hämeenlinnan kaupungin konsernijaoston varajäsen.

 

Irmeli Lehtonen, Kd

Sairaanhoitaja.

Etelä-Hämeen sairaanhoitajat, hallituksen varajäsen,  mukana mm. opiskelijatyössä, Suomen sairaanhoitajaliiton valtuuston varajäsen.

 

Antti Leinikka, Kesk

Eläkeläinen.

Kaupunginhallituksen varajäsen, Hämeen Liiton valtuusto.

HML:n seudunosuuspankin neuvottelukunta, Eläkeliitto Rengon Yhdistys, hallituksen varapuheenjohtaja, Sotainvalidien perinneyhdistyksen K-H piirin hallituksen puheenjohtaja, Renko-Seuran hallituksen puheenjohtaja, Linnaseutu  ry:n hallituksen jäsen, Hämeenlinnan Seudun 4H-yhdistyksen hallituksen jäsen.

 

Sari Louhio-Järvinen, Kok

Päiväkodin johtaja omistamassani päiväkodissa.

Koulutuskuntayhtymä Tavastian hallitus, Hämeenlinnan Teatterin hallitus.

 

Leena Murtonen, Sdp

TUL:n Hämeen piirintoimistotyöntekijä.

Linnan Ateria Oy:n hallituksen puheenjohtaja.

TUL:n valtuuston jäsen, Hämeen Liikunta ja Urheilun varapuheenjohtaja, Hämeenlinnan Kisan puheenjohtaja.

HML:n seurakunnan Lapset ja nuoret johtoryhmän varajäsen, kirkkovaltuuston varajäsen.

 

Sari Myllykangas, Sdp

Toimi HML.n kaupungilla, josta nyt virkavapaalla.

SDP:n puoluevaltuuston varapuheenjohtaja, SDP-valtuustoryhmän pj.

Koulutuskuntayhtymä Tavastian hallituksen varapj.

Kuntaliiton valtuuston jäsen.

 

Antero Niemelä, Ps

Yrittäjä.

Hämeen liiton hallituksen jäsen, MYR varajäsen.

 

Tiia Nurminen, Sdp

Sairaanhoitaja AMK.

Töissä tällä hetkellä Hämeenlinnan kaupungilla (Terveyspalvelut liikelaitos).

Kirkkovaltuuston jäsen, Hauhon srk-neuvosto jäsen, lapsi-ja nuorisotyötyhmän pj.

 

Pentti Nyholm, Sdp

Hämeenlinnan kaupungin virastomestari.

Kirkkovaltuutettu.

 

Ritva Oinonen, Vas

Johtava psykologi, Kanta-Hämeen shp

Sivutoiminen ammatinharjoittaja, Psykologipalvelut Ritva Paulman, toiminta pienimuotoista

Hämeenlinna musiikin ystävät ry:n johtokunnan varajäsen, maakuntaliiton hallituksen jäsen.

Töissä Kanta-Hämeen sairaanhoitopiirissä.

 

Kirsi Ojansuu-Kaunisto, Kd

Teologian ylioppilas, kasvatustieteiden maisteri ja Kauniston tilan emäntä.

Hämeen liiton valtuuston varajäsen.

Kuntatyönantajan valtuuskunnan jäsen ja Hml-Vanajan srk:n valtuuston jäsen.

 

Veera Oksanen, Sdp

Opiskelija.

 

Marko Palm, Ps

A-klinikkasäätiön Sotkan asumispalvelukeskuksen ohjaaja.

Iklan 1.vpj sekä yksilöjaoston pj

HAMK:n yhtymähallituksen varajäsen.

 

Pekka Pohjalainen, Kesk

Maanviljelijä.

Lumenaurausurakointia kaupungille Rengon kaupunginosassa.

Liikuntahalliyhtiö, hallituksen jäsen, Jäähalliyhtiön hallituksen puheenjohtaja.

Hämeenlinnan Seudun OP:n Rengon neuvottelukunnan jäsen.

 

Ranjith Kumar Prabhakaran, Sdp

Lähihoitaja Hämeenlinnan kaupungin palveluksessa.

Hämeen liiton valtuuston jäsen ja hallituksen varajäsen.

 

Marjatta Rahkio, Kesk

Maitohygienialiiton toiminnanjohtaja ja Walter Ehrströmin Säätiön asiamies, eläinlääkäri.

Uusi elinkeinoyhtiö (Kehke, Innopark, Innopark Programmes, Sosiaalikehitys, Linnan Kiinteistökehitys) hallituksen jäsen.

Osuuskauppa Hämeenmaan edustajiston jäsen.

Oma konsulttialan yritys.

 

Lulu Ranne, Ps

Hämeen ELY:n työsopimussuhteinen DI, äitiyslomalla.

HAMKin hallituksen jäsen, MYRin jäsen sekä varajäsen Hämeen liiton maakuntavaltuustossa.

 

Sari Rautio, Kok

Toimitusjohtaja, kehityspäällikkö, Aidosti ja avoimesti Oy.

HAMK:n yhtymävaltuuston pj, Innopark Oy:n hallituksen jäsen, Sosiaalikehitys Oy:n hallituksen jäsen, Pikassos Oy:n hallituksen jäsen.

HPK:n kiekkoilun tuki Oy:n hallituksen jäsen, Suomen Kuntaliiton hallituksen jäsen, HPK-juniorijääkiekon hallituksen pj, Lasten Liikunnan Tuen hallituksen jäsen, Suomen vammaisurheilu- ja liikunnan valtuuston jäsen.

Hml:n seurakuntayhtymän kirkkoneuvoston ja -valtuuston jäsen Hml-Vanajan srk:n kirkkoneuvoston jäsen.

Aidosti ja avoimesti Oy 50%:n omistusosuus.

 

Reijo Saksa, Kok

Suomen Pankkiiriliikkeen sijoitusjohtaja.

Sairaanhoitopiirin valtuusto ja tarkastuslautakunta, Vanhustenasuntosäätiön hallitus.

Fimlab Oy:n hallitus.

 

Timo Saviniemi, Kok

Maanviljelijä, yrittäjä.

Maakuntahallituksen vpj, Hämeenlinnan Liikuntahallit Oy:n  hallituksen pj.

Hämeenlinnan Seudun OP:n hallintoneuvoston jäsen, MTK Hattula-Kalvola johtokunnan jäsen, Kalvolan Yrittäjät hallituksen jäsen.

Hämeen Sähkötiimi Oy 100%, i-Murske Oy 1/3.

 

Kaija-Leena Savijoki, Kok

Peruskoulun luokanopettaja, Hämeenlinna.

Ikäihmisten lautakunnan puheenjohtaja, Hämeen päihdehuollon yhtymävaltuuston puheenjohtaja, Hämeen liiton maakuntavaltuuston jäsen, Hämeenlinnan Asunnot Oy:n hallituksen jäsen, Lukioliikelaitoksen johtokunnan varajäsen.

Hämeenlinnan seudun Osuuspankin palkansaajaneuvottelukunnan jäsen, OAJ:n hallituksen varajäsen, OAJ:n Koulutuspoliittisen toimikunnan jäsen, OAJ:n valtuuston jäsen, OAJ Kanta-Hämeen asiantuntijajäsen, Hämeenlinnan Kokoomusnaisten hallituksen jäsen.

 

Vesa-Matti Seppälä, Ps

Autonkuljettaja.

Maakuntahallituksen varajäsen, tarkastuslautakunnan varajäsen.

Kanta-Hämeen Perussuomalaiset ry: n puheenjohtaja, AKT: n Hämeenlinnan osaston toimikunnan sihteeri.

 

Päivi Sieppi, Vihr

Lahden kaupungin ympäristöneuvontapäällikkö.

 

Jukka Sorvari, Kesk

Myyntipäällikkö rakennusliike TL Sippola Oy:ssä.

Vanajaveden Opiston tarkastuslautakunnan jäsen.

 

Airi Suuronen, Sdp

Itsenäinen ammatinharjoittaja.

Kanta-Hämeen Sairaskotisäätiö Ilveskoti, varajäsen, Vanajaveden Opiston tarkastuslautakunnan jäsen, ETEVA kuntayhtymän yhtymähallituksen jäsen, Uudenmaan Vammaispalvelut Oy ja Pääjärven Kiinteistöpalvelut Oy hallituksen jäsen. 

 

Irma Taavela, Vas

Maakuntahallituksen varajäsen, Eteläranta Oy:n hallituksen jäsen

Vasemmistoliiton puoluevaltuutettu, Hämeen/Hämeenlinnan Vasemmistoliiton pj., Hämeenlinnan seurakuntayhtymän varakirkkovaltuutettu

 

Juha Tuomi, Kok

Yrittäjä.

Linnan Infran johtokunnan pj., hallituksen varajäsen ja samoin konsernijaoston varajäsen.

Osuuskauppa Hämeenmaan hallintoneuvoston jäsen ja OPH:n alaisen nuohousalan tutkintotoimikunnan pj.

Ilmapojat Oy:n omistaja.

 

Tapio Vekka, Kok

Yrittäjä, toimitusjohtaja / Vekka Liikenne Oy, KOY Tampereentie 9 tj, KOY Tampereentie 11 tj, KOY Tampereentie 13 tj.

Kanta-Hämeen Sairaanhoitopiirin ky, hallituksen pj.

Linja-autoliiton Sisä-Suomen osaston hallituksen jäsen.

 

Pasi Vesala, Sdp

Sopimusala-asiamies, Ammattiliitto Pro.

Ammatillisen korkeakoulutuksen kuntayhtymän (HAMK) yhtymävaltuuston jäsen 2009-

Aulangon kylpylä Oy, hallituksen puheenjohtaja 22.5.2013-

Hämeenlinnan Seudun Osuuspankki, hallintoneuvoston jäsen 24.3.2011-

Työssä Ammattiliitto Prossa.

 

Finlandia-humu toi uusia lukijoita

December 4, 2013, 2:00 am

≫ Next: Juha Liedes kannustaa lapsia liikkumaan

≪ Previous: 45 valtuutettua ilmoitti sidonnaisuudet

$

0

0

Hämeenlinnalaisen kirjailijan ja Kaupunkiuutisten pitkäaikaisen kolumnistin Juha-Pekka Koskisen kahdeksas romaani Ystäväni Rasputin (WSOY) oli viiden muun teoksen kanssa ehdolla kirjallisuuden Finlandia-palkinnolle. Palkinto meni Riikka Pelon romaanille Jokapäiväinen elämämme. Valinnan suoritti Helsingin kaupunginteatterin johtaja Asko Sarkola ja tulos julkistettiin tiistaina kello 13 jälkeen Vanhalla ylioppilastalolla. Sarkola kehui kaikkia ehdokkaita vaikuttaviksi sekä hurjiksi ja mainitsi Koskisen romaanin hahmottavan murrosaikojen Venäjää henkilöiden ja kirjailijan uudelleentulkintojen kautta.

 

– Mikäs tässä, olen todella tyytyväinen, että kirjani sai ehdokkuuden kautta paljon uusia lukijoita, jotka ovat pitäneet teoksesta, Koskinen kommentoi tuoreeltaan valinnan jälkeen.

 

– Kuten Sarkola itsekin palkintopuheessa sanoi, diktaattorin valinta on omien mieltymysten leikkiä.

 

Tiistaiaamun Helsingin Sanomissa Koskinen nostettiin tilastojen valossa Finlandia-palkinnon todennäköisimmäksi voittajaksi, koska hänen romaaninsa sisälsi ehdokkaista eniten niitä piirteitä, joilla Suomen tärkein kirjallisuuspalkinto on keskimäärin valloitettu.

 

– Kuulin tästä jutusta, mutta en ole kovinkaan paljon seurannut näitä spekulaatioita muutenkaan. Lähinnä olen seurannut uusia arvosteluja ja ne ovat olleet aika lailla samanlaisia kuin teoksen ilmestyessä.

 

– Meininki on pysynyt hyvänä koko tämän prosessin ajan ihan loppuun saakka ja olen saanut sen ansiosta kirjalleni hurjan paljon näkyvyyttä.

 

Kokonainen ihminen

12. marraskuuta julkaistu palkintoehdokkuus tuli yllätyksenä kirjailijalle.

 

– Romaani oli ilmestynyt keväällä ja valmistelin jo uutta kirjaa, joten siinä mielessä se oli jäänyt omissa ajatuksissani taka-alalle, Koskinen kertoo.

 

– Nyt teos sai ikään kuin uuden ylösnousemuksen ja lisää huomiota. Yleensä minun kirjoillani on ollut hyvä tuuri päästä mukaan kriitikoiden putkeen, mutta ehdokkuuden myötä niitä tuli lisää.

 

Grigori Jefimovitsh Rasputin oli Pietarin aatelistoa 1900-luvun alussa kuohuttanut uskonnollinen mystikko, jota väitettiin ihmeparantajaksi. Rasputinilla oli merkittävä rooli tsaari Nikolai II:sen hovissa, koska hänen uskottiin vaikuttavan suotuisasti kruununperijä Aleksein verenvuototautiin. Koskisen romaanin päähenkilönä on orpopoika Vasili, josta tulee aikanaan rajusti ihmisten mielipiteet jakaneen mystikon oppipoika ja seuraaja.

 

Sitä, miksi juuri hänen kahdeksas romaaninsa päätyi ehdokkaaksi, kirjailija ei osaa sanoa.

 

– Valinnat riippuvat aina vähän raadista. Kirjahan ei hirveästi eroa edellisistä romaaneistani, kyllä sen minun kirjoittamakseni tunnistaa helposti, Koskinen pohtii.

 

– Ideani oli saada aikausi elämään ja Rasputin henkilöhahmona heräämään henkiin. Sain omasta mielestäni esille myytin takaa kokonaisen ihmisen. Historiallista faktaa on mukana aika paljon ja sen tarkkuudesta olen saanut kiitosta asian harrastajilta.

 

Arvokas valokeila

Koskisen esikoisteos, Ristin ja raudan tie, ilmestyi vúonna 2004. Sen jälkeen on syntynyt seitsemän muuta romaania, kaksi novellikokoelmaa, tietoteos Harkittu murha sekä kolme lasten- ja nuortenkirjaa, artikkeleita ja kolumneja.

 

– Töitä täytyy tehdä ahkerasti, koska aika kuluu nopeasti. Hommat on osattava laittaa jonoon.

 

– Nykyään julkaistaan niin paljon kirjoja, että romaanin julkistukselle on pystyttävä etukäteen varaamaan aika kustantajalta. Teen aina kaiken valmiiksi enkä lähetä ideoitani tai synopsista, joten yhtään ei ole varaa viivyttelyyn.

 

Finlandia-ehdokkuus nostaa niin teoksen kuin kirjailijankin valokeilaan Suomen oloissa aivan erityisellä tavalla.

 

– Kirjakaupat ovat nykyään ihan tukossa teoksista ja yksittäistä romaania ei sieltä niin vain löydä.

 

– Kun joku tällainen spotti keskittyy johonkin kirjaan, ihmiset seuraavat helposti ohjeistusta. Se on kirjalle arvokas asia.

Juha Liedes kannustaa lapsia liikkumaan

December 4, 2013, 5:00 am

≫ Next: Muistoja talvisodan unkarilaisista vapaaehtoisista

≪ Previous: Finlandia-humu toi uusia lukijoita

$

0

0

Juha Liedeksen elämä on pyörinyt liikunnan ja urheilun ympärillä pitkään. Hän on ollut yli 15 vuotta Hämeenlinnan Pallokerhon juniorivalmennuksessa ja työkseen hän toimii tällä hetkelläkin Lasten Liikunnan Tuki ry:n toiminnanjohtajana.

 

– Yhdistyksen elämäntehtävä on innostaa lapset liikkumaan. Tutustuttaa heidät liikkumiseen niin, että kipinä tarttuisi ja he liikkuisivat läpi koko elämän, summaa Liedes.

 

Liikunnan lisäämisellä yhdistys haluaa vähentää passiivisuutta, eli taistella ruutuaikaa vastaan. Lasten Liikunnan Tuki on mukana jo alle kouluikäisten toiminnassa ja tarjoaa liikuntamahdollisuuksia myös lomien aikana. Perhetoiminnalla yhdistys aikoo muuttaa myös vanhempien liikuntatapoja, jotta passiivisuus ei tarttuisi lapsiin.

 

– Vanhemmat ovat kadoksissa oman liikuntansa kanssa, ja siinä, mitä voisivat lasten kanssa tehdä. Liikunta ei ole urheilulajeja vaan liikkumista, leikkimistä, touhuamista, korostaa toiminnanjohtaja.

 

Liikunnalla on todistetusti suuri vaikutus oppimiseen ja jokipäiväiseen psyykkiseen jaksamiseen. Samalla ryhmätoiminnassa lapset oppivat sosiaalisia sääntöjä.

 

– Liikkuminen on avain kaikkeen toimintaan, Liedes toteaa.

 

Pelaajien kehittäjä

Jääkiekon pariin Juha Liedes on lähtenyt oman poikansa harrastuksen kautta korttelikiekosta B-junioreihin saakka. Valmentaja-isä johtaa tällä hetkellä HPK:n SM-sarjaa pelaavia C-junioreita.

 

– Pidän itseni enemmän pelaajien kehittäjänä kuin jääkiekon valmentajana. Yritän kehittää pelaajia, en lajia, hän pohtii.

 

Juha Liedes on toiminut vuosina ’93, ’96 ja ’98 syntyneiden kanssa. Elämäntapojen yleisten muutosten seurauksia näkyvät jo näissä ikäluokissa.

 

– Joudumme tekemään enemmän töitä perusliikuntataitojen kanssa. Keskivartalon voimassa näkyy, että on istuttu paljon enemmän.

 

Valmentajana Liedeksen ykköstavoite on intohimon välittäminen pelaajilleen.

 

– Sen intohimon jääkiekossa on oltava niin voimakas, että he uskaltaisivat ja haluaisivat kokeilla omia rajojaan ja lähtisivät huipulle. Huippu-urheilu on mielettömän hieno matka. Se on opettavainen, ja urheilija saa siitä paljon. Ne opit kantavat ihmistä loppuelämän, sanoo Liedes.

 

– Voittaminen ei ole tavoite vaan päämäärä. Ratkaisevinta on matka määränpäähän, samoin, kuin elämässämme.

 

Ajankäytön hallintaa

Monesti ajatellaan, että ammattiurasta haaveilevat nuoret joutuvat tekemään valintoja jo varhain. Juha Liedeksen mielestä opiskelu ja urheilu sopivat hyvin yhteen.

 

– Kysymys on ajankäytön hallinnasta. Arvojärjestyksemme on koti, koulu ja jääkiekko. Esimerkillämme pyrimme ohjaamaan ajatusta myös pelaajille.

 

Juha Liedeksen mielestä Hämeenlinnassa perusteilla oleva urheiluakatemia-toiminta tulee vielä parantamaan mahdollisuuksia näiden nuorten koulukäyntiin.

 

– Urheilu tuo hyvin sisältöä ja rikkautta elämään, mutta elämisen perustarpeet tulevat koulusta ja työstä.

 

Juha Liedes haluaa valmentaa niin kauan kuin pystyy siitä nauttimaan. Hän ei haaveile liigavalmentajan urasta.

 

– Oman huippu-urheiluni olen nähnyt amerikkalaisessa jalkapallossa. Kuten aina sanon nuoremmille valmentajille, olen jo ratsastamassa auringonlaskuun.

---

Muistoja talvisodan unkarilaisista vapaaehtoisista

December 4, 2013, 10:00 pm

≫ Next: Hammond-tykitystä ja iloista irkkumenoa

≪ Previous: Juha Liedes kannustaa lapsia liikkumaan

$

0

0

Jos pikkukylään tulee ihmisiä vieraasta kulttuurista, jättää se jälkensä yhteisöön. Tutustuminen tuntematonta kieltä puhuviin ihmisiin voi olla koko elämään vaikuttava kokemus. Ihmisten välille syntyy ystävyyttä, jopa rakkautta. Samalla he oppivat toistensa tapoja, ruokakulttuuria, lauluja ja kansantanssia.

 

Lapualla talvisota antoi raamit tähän ihmisten väliseen kanssakäymiseen. Unkarilaiset vapaaehtoiset saapuivat pikkukylään oppimaan sodankäyntiä talviolosuhteissa.

 

Ferenc Vilisics ja Niina Ala-Fossi kiinnostuivat aiheesta kuultuaan Niinan isoäidin tarinoita hiihtämään oppineista sotilaista. Unkarilaiset asuivat paikallisen koulun tiloissa sekä perheiden luona ja tutustuivat aseveljiensä tapoihin. Monet heistä näkivät sukset ensimmäistä kertaa.

Ala-Fossi ja Vilisics ryhtyivät keräämään muistoja unkarilaisista ja haastattelemaan lapualaisia. Monilla oli tarinoita omasta nuoruudestaan. Vieraiden saapuminen oli erittäin tärkeä tapahtuma kylän elämässä.

 

Muotokuvia  sotilaista

Lapualla tavisodan aikana toimineen Pyhälahden valokuvaamon arkistoista löytyi unkarilaissotilaiden muotokuvia. Kuvien tilaajien nimetkin löytyivät valokuvaamon tilauskirjasta. Nimien ja kasvojen yhdistäminen oli välillä erittäin haastavaa, mutta nyt jo tiedetään, ketkä lähtivät pohjoisen veljeskansan kanssa taistelemaan.

 

Ala-Fossi ja Vilisics järjestivät lapualaisten muistelmat ja vapaaehtoisten kuvat näyttelyksi ensimmäistä kertaa noin viisi vuotta sitten. Materiaali on sittemmin ollut esillä sekä Suomessa että Unkarissa useammalla paikkakunnalla. Näyttely on usein kirvoittanut esiin vanhoja muistoja. Koska Unkarissa maailmansodan aikaisista teoista ei poliittisista syistä pitkään aikaan saanut puhua, saivat monet tässä näyttelyssä kuulla ensi kertaa asioista, joista heidän vaarinsa ei uskaltanut sanoa sanaakaan.

 

Tavallisia tarinoita -näyttely avataan Hämeenlinnassa Museo Militariassa itsenäisyyspäivän kunniaksi 6. joulukuuta, klo 12. Avajaispuheen pitää apulaiskaupunginjohtaja Juha Isosuo, minkä jälkeen näyttelyn materiaalin kerännyt valokuvaaja Niina Ala-Fossi kertoo, miten isoäidin tarinasta kehittyi mikrohistoriallinen projekti. Avajaisiin ja näyttelyyn ovat kaikki kiinnostuneet tervetulleita.

Hammond-tykitystä ja iloista irkkumenoa

December 5, 2013, 9:00 pm

≫ Next: Joulupuukeräys vähävaraisille

≪ Previous: Muistoja talvisodan unkarilaisista vapaaehtoisista

$

0

0

Juhlien täyttämän viikonlopun polkaisevat Albertin kellarissa käyntiin instrumentaalimusiikin suurvisiirit Nieminen ja Litmanen, jotka ovat kiertäneet maita sekä mantuja kymmenisen vuotta ja levyttäneet kolme albumia. Hammond-urkurin ja rumpalin perinnetietoisen kaksikon ideana on alusta alkaen ollut tehdä täysin omaa musiikkia kunnioittaen vain omia musiikkimieltymyksiään, joista löytyy tunnelmia bluesista rockiin, reggaesta afroon, soulista funkiin, iskelmästä poppiin, rockabillystä punkiin ja jazzista bossanovaan.

 

Hervotonta ja huumorin höystämää menoa kuvastavat myös kappaleiden nimet, kuten Läksin minä kesäyönä diskoon, Kallio Rocksteady, Leo Jokela rides again, Tango Fleminginkadulla ja Alamo Twist.

 

Tanssijalkaa liikauttava yhtye on tehnyt satoja keikkoja lähinnä Suomessa mutta myös Ruotsissa, Venäjällä, Ranskassa, Saksassa jaYhdysvalloissa. Nieminen & Litmanen on myös TV:stä tuttu. Duo toimi Ruben Stiller& Joonas Hytönen Shown Housebandinä kaksi tuotantokautta vuosina 2006-2007. Huolimatta vähäisestä miehityksestä bändin soundi ei kuulosta mitenkään vajavaiselta. Hammondin iso soundi (jalkiot ja 2 sormiota) rumpujen kanssa tarjoaa vähintään yhtä väkevää mättöä kuin isompikin bändi.

 

Reippaita ralleja

Lauantaina kellarissa vietetään sitten pikkujouluja perinteiseen tyyliin ja suositun Ants in the Pants -duon tahdittamana. Ympäri Suomea, Hollantia, Saksaa ja Irlantia reissanneet Ilona Ala-Leppilampi ja Lasse Suurkari tarjoilevat tuttuun tapaansa reippaita ralleja, tunnelmallisia balladeja ja vähän rokkaavampiakin paloja. Oikean pikkujoulutunnelman takaavat myös duon esityksiin aina kuuluva stand up -komiikka, tutut klassikkohitit ja uskollisten fanien tuoma perhejuhlan tuntu.

 

Nieminen & Litmanen pe 6.12. ja Ants in the Pants la 7.12. klo 21.30 Albertin kellarissa.

Joulupuukeräys vähävaraisille

December 6, 2013, 9:00 pm

≫ Next: Venäläiset tulevat, oletko valmis?

≪ Previous: Hammond-tykitystä ja iloista irkkumenoa

$

0

0

Hämeenlinnan Nuorkauppakamari järjestää Hämeenlinnassa Joulupuu-joululahjakeräyksen seudun vähäosaisten perheiden 0–17-vuotiaille lapsille. Joulupuu-keräys on Hämeenlinnan Nuorkauppakamarin ja Hämeenlinnan sosiaalitoimistojen yhteistyössä järjestämä hyväntekeväisyyskampanja, jonka tarkoituksena on kerätä joululahjoja niille vähäosaisille ja huostaanotetuille lapsille Hämeenlinnan seudulle, joiden osoitetta Joulupukilla ei välttämättä ole.

 

Kampanja järjestetään Hämeenlinnassa nyt kuudetta kertaa. Viime vuonna 2012 jouluna keräys tuotti ennätykselliset 1500 pakettia jaettavaksi.

 

Nuorkauppakamari hoitaa lahjojen keräyksen ja sosiaalitoimi huolehtii lahjojen toimittamisesta lapsille. Näin varmistetaan, että lahjat menevät oikeisiin osoitteisiin eikä lastensuojelun piirissä olevien lasten oikeutta yksityisyyteen vaaranneta.

 

– Joulupuussa yhdistyvät lasten pyyteetön auttaminen, ihmisten henkilökohtainen panos ja välittäminen ja yritysten aktiivisuus, Hämeenlinnan Nuorkauppakamarin Jarkko Kurvinen tiivistää.

 

Joulupuun keräyspisteet ovat tänä vuonna Citymarketeissa Tiiriössä ja Hämeensaaressa kahtena viikonloppuna ennen jouluaattoa 7.–8.12. ja 14.–15.12., lauantaisin klo 12–17 ja sunnuntaisin klo 13–18. Kampanja on puhdasta hyväntekeväisyyttä, eikä siinä liiku raha.

Venäläiset tulevat, oletko valmis?

December 7, 2013, 1:00 am

≫ Next: Joulu on tunnetta ja tunnelmaa

≪ Previous: Joulupuukeräys vähävaraisille

$

0

0

– Koko Suomelle on erittäin tärkeää, että kaupat saavat olla avoinna loppiaisena. Hämeenlinnassakin käy ihan normaaliaikoina yllättävän paljon venäläisturisteja, saati sitten loppiaisena. Oli itsestäänselvyys, että tavaratalo on silloin avoinna, Citymarket Tiiriön kauppias Jouni Monto sanoo.

 

Hämeenlinnan kaupungin alueen vähittäiskaupat saavat pitää loppiaisena ovensa avoinna ensimmäistä kertaa nykyisen valvontalain aikana. Aluehallintovirasto myönsi luvan useamman vuoden hakemisen jälkeen ensi tammikuun 6. päivän aukiololle. Liikkeet voivat olla avoinna kello 12–21.

 

Lupahakemuksen vahvimpana pontimena ovat venäläisturistit, joita majoittuu Hämeenlinnaan noin tuhat. Päälle tulevat vielä päivävierailijat, joita odotetaan myös noin tuhatkunta. Loppiainen on perinteisesti venäläisten juhlasesonkia.

 

Hämeenlinnassa järjestetään samaan aikaan Linnan loppiainen -tapahtuma, joka tuo kaupunkiin runsaasti ulkopaikkakuntalaisia.

 

– Uskon etenkin teknisten vaatteiden menekkiin, siitä on jo kokemusta, Elmosportin kauppias Markku Ruohomäki kertoo kokemuksesta.

 

– Lämpimät liikuntavarusteet, hyvät kengät ja osin myös lumilaudat ja vastaavat ovat turistien keskuudessa kysyttyjä, Ruohomäki kertoo. Hän aikoo pitää liikkeensä avoinna ainakin 12–16, kun Citymarketin ovet odottavat asiakkaita aina klo 18:aan saakka.

 

Osuuskauppa Hämeenmaan Prisma on myös avoinna loppiaisena.

 

– Järjestelyjähän se aiheuttaa, mutta näemme sen merkittäväksi kaupalliseksi myyntipäiväksi, prismajohtaja Jaana Järvenselkä sanoo. Hän uskoo myös venäläisturistien ostoinnokkuuteen.

 

Kaikki eivät innostuneet

Lupa ei vielä takaa liikkeiden aukioloa, sillä kaikki vähittäiskaupan liikkeet eivät ole innostuneet uudesta mahdollisuudesta. Osa ilmoittaa jo nyt avaavansa liikkeen myös perinteisenä juhlapäivänä, osa pitää ovet kiinni ja osaa vielä pohtii ratkaisuaan.

 

Asiaan varauksella suhtautuvat karsastavat korkeita henkilökustannuksia sekä yrittäjät yhden perinteisen vapaapäivän menettämistä.

 

– Toivottavasti yrittäjät innostuvat nyt katsomaan, miten tuottoisaa liikkeen auki pitäminen loppiaisena on. Ilman kokemuksia ei voi suunnitella jatkoa. Tätä erikoislupaa on toivottu, ja nyt kun se saatiin, toivottavasti myös ollaan valmiita palvelemaan turisteja ja kotipaikkakunnan asukkaita, Hämeenlinnan Kaupunkikeskustayhdistyksen palvelupäällikkö Sari Hagemeier toivoo.

 

Jouni Monto sanoo venäläisturistien profiilin hieman muuttuneen, mutta rahaa käytetään edelleen reippaasti:

 

–  Ökyrikkaita ei juuri enää Suomessa tapaa, mutta keskiluokan venäläiset ostavat reippaanlaisesti. Erikoistavarakauppa hyötyy varmasti, elintarvikepuoli ei niinkään, Monto sanoo.

 

Tuoreimpien tilastojen mukaan jokainen venäläisturisti käyttää ostoksiin ja palveluihin jokaisena vierailupäivän keskimäärin 230 euroa. Päälle tulee noin 70 euron päiväkohtainen majoituskustannus. Ostokset keskittyvät vaatteisiin, elektroniikkaan ja vapaa-ajan tuotteisiin.

 

Kotimatkalla ostetaan myös elintarvikkeita, mutta tuoretavara ostetaan lähinnä itärajan tuntumasta.

Joulu on tunnetta ja tunnelmaa

December 7, 2013, 3:00 am

≫ Next: Sirpa Pietikäisen intohimoina kokkaus – ja työ EU:ssa

≪ Previous: Venäläiset tulevat, oletko valmis?

$

0

0

Erilaisiin perinteisiin tottuneet maahanmuuttajat ovat kaikki samoilla linjoilla.  Jouluun kuuluvat perhe ja yhteisöllisyys, hyvä ruoka, iloinen mieli ja omien juurien kunnioittaminen.

 

Monikulttuurinen kohtauspaikka Kaarisilta on torstaina aamupäivällä täynnä väkeä. Yläkerrassa ovat käynnissä suomenkielen kerhot ja alakerrassa Maku-projektin osallistujat kokkaavat herkullista ruokaa. Kaiken tohinan keskellä muutamat maahanmuuttajat istahtivat hetkeksi keskustelemaan siitä, millaista joulun aikaa he ovat synnyinmaassaan tottuneet viettämään ja miltä suomalainen joulu heistä tuntuu.

 

Oren Singer on kotoisin Israelista ja hänellä on suomalainen vaimo.

 

– Juhlimme joulua jollakin tavalla perheen parissa joka vuosi ja teimme niin myös Israelissa, jos anoppi tuli kylään, Singer kertoo.

 

– En tunne kovin hyvin suomalaisia jouluperinteitä, koska vaimoni ei ole niistä kovin tarkka. Joulu on mukavaa aikaa, mutta kaikkialta päälle tunkeva kaupallisuus ahdistaa. En myöskään tykkää joidenkin suomalaisten tavasta juoda jouluna runsaasti alkoholia.

 

Juutalaisessa kulttuurissa joulua ei vietetä, mutta Singerille aikaan liittyy silti vahvoja mielikuvia.

 

– Israelissa on useita kansallisuuksia sekä uskontokuntia ja joulukuu on juhlien aikaa. Nasaretissa on esimerkiksi suuri joulujuhla, jolloin ilmassa on todella tunnelmaa.

 

– Kun asuimme Haifassa, siellä eri uskontojen edustajat juhlivat kaikki samalla kadulla rauhallisesti keskenään. Se on hienoa.

 

Kanaa ja risottoa

Meron Amanuel on kotoisin Etiopiasta, jossa joulua vietetään hänen mukaansa hyvin samaan tapaan kuin Suomessakin. Joulupöytään katetaan perinteisesti kanaa, injera-leipää ja ohrasta valmistettua väkijuomaa.

 

– Olen iloinen joulusta, johon minun kulttuurissani sisältyy runsaasti ruokaa ja hauskanpitoa.

 

– Etiopiassa ihmiset menevät jouluna kirkkoihin ja minäkin aion nyt mennä Hämeenlinnassa ensimmäistä kertaa jouluyön kirkkoon.

 

10 vuotta elämästään pakolaisleirillä ollut burmalainen Me Me Kwa viettää Suomessa joulua perheensä kanssa valmistaen pipareita, torttuja ja puuroa. Jouluinen suolapala pöydässä on kanarisotto.

 

– Burmalainen joulunvietto eroaa suomalaisesta sillä tavalla, että siellä ihmiset ovat kirkoissa ja muutenkin poissa kotoa oikeastaan kaikki kolme päivää.

 

– Joulu on Burmassa iso kansanjuhla, jonka aikana ihmiset kerääntyvät suurina joukkoina tekemään ruokaa ja syömään yhdessä.

 

Lahja, joka jaetaan

Afganistanilainen Zahra Bahadory on muslimi, eikä vietä joulua, mutta ajanjaksoon liittyvä loma-aika kokoaa perheen yhteen.

 

– Perinteisiimme kuuluu kotona tehty mämmi, jota meidän perheessämme on aina syöty suuria määriä, Bahadory nauraa.

 

– Suomessa joulu on kuitenkin iloinen asia, koska kaikkialla on niin kaunista ja tykkään katsella kaupoissa hienoja tavaroita.

 

Meksikossa syntyneen Mercedes Alban lapsuuteen kuuluivat isän kautta katolilaiset perinteet.

 

– Joulukuussa teimme uskonnollisen kuvaelman, jota kiersimme esittämässä eri paikoissa 10 päivän ajan, hän muistelee.

 

– Joskus kaipaan noita perinteitä, mutta pidän esimerkiksi erittäin paljon suomalaisesta tavasta käydä jouluna haustausmailla rakkaita muistelemassa. Jouluna on tärkeää muistaa mistä me tulemme ja miettiä myös, mihin olemme menossa. Oma historia on tärkeää.

 

Aitoon meksikolaiseen joulupöytään ei tahdo Hämeenlinnasta löytyä aineksia, joten Alba on totutellut uusiin ruokiin.

 

– Kinkku on hyvää, mutta ihan kauheasti tykkään porkkanalaatikosta. Se on suorastaan ihanaa.

 

– Joulu on antamisen aikaa. Meksikossa ajatellaan, että Jumala on antanut jokaiselle ihmiselle lahjan olla sellainen kuin on. Sitä lahjaa meidän pitää jakaa muille ja jokaisella on tehtävänsä.