Kaupunkiuutiset

TAIDETEOS. Mokian varikkohallin seinässä olevassa maalauksessa seikkailevat lohikäärme ja ritari sadunomaisessa maisemassa.

ALAN MIEHET. Kuvataiteilijat Jaakko Autere (vas.) ja Mikko Myöhänen sanovat ihmisten suhtautumisen graffiteja kohtaan muuttuneen suuresti viimeisen viiden vuoden aikana. Monet tekijöistä ovat koulutuksen saaneita taiteilijoita. Kuvan graffiti on Hämeen Mokian varikolta Vihniöstä.

KAUNIS VAI RUMA? Katsojasta riippuu, onko Mokian sahalla oleva vanha linja-auto miellyttävämpi näky ruosteisena vai kirkkailla väreillä maalattuna.

Hämeenlinnan graffititaiteilijat ovat löytäneet vapaita seiniä Hauholta, jossa Hämeen Mokian työpisteiden karut pihapiirit säihkyvät nyt loisteliaissa väreissä.

Asenteet graffiteja eli spraymaalilla tehtyjä seinämaalauksia kohtaan vaihtelevat suuresti. Jotkut pitävät niitä yksiselitteisesti ilkivaltana, toiset osana nykyaikaista kaupunkikulttuuria. Suomessa taidemuoto elää kukoistuskauttaan, sillä laillisia ja luvallisiakin maalauskohteita on jo monissa kaupungeissa.

Kuvataiteilijat Jaakko Autere ja Mikko Myöhänen opettavat ja tekevät graffiteja, joista hieno esimerkki koristaa nyt Hämeen Mokian varikkohallin seinää Hauhon Vihniömäessä. Lähes sadan neliön seinän ovat Autereen lisäksi maalanneet Jukka Hakanen ja Antto Luoma. Työ kesti kolme päivää ja sen toteuttamiseen saatiin tukea Hämeenlinnan kaupungin myöntämästä apurahasta ja Hauhon Rouwasväen yhdistykseltä.

Maalauksessa seikkailevat isokokoinen lohikäärme ja koomiselta näyttävä ritari sadunomaisessa maisemassa. Suuressa osassa ovat graffiteille tyypillisesti tekijöiden nimimerkit.

– Nimimerkit eli tägit kuuluvat oleellisesti graffitin henkeen, Myöhänen kertoo.

– Nimi tulee New Yorkissa työskennelleestä postinkantajasta, jonka lempinimi oli Taki. Hänellä oli tapana jättää nimimerkkejään jakoreittinsä varrelle. Sen jälkeen graffititaiteilijat ovat alkaneet kilpailla siitä, kuka tekee hienoimman ja monimutkaisimman tägin.

Kymmenisen tekijää

Myöhäsen mukaan Hämeenlinnasta löytyy alle kymmenkunta tosimielessä maalaavaa graffitien tekijää. Yleensä he ovat nuorehkoja miehiä, joilla useilla on takanaan taiteellista koulutusta.

Luvalliset seinät ovat vähissä, kun Vanajantien vanha teurastamo purettiin. Käikälän Kisapirtillä on vapaata seinää, mutta sen mahdollisuuksia eivät paikalliset tekijät ole vielä osanneet täysin hyödyntää.

Graffitin henkeen kuuluu vapauden tuntu ja uskallus.

– Monen tekijän ura lähtee seikkailunhalusta ja harmaalla alueella pyöritään. Ajan myötä tosissaan tekevät keskittyvät mahdollisimman hienoon jälkeen, Myöhänen tietää.

– Toiset sitten ehkä haluavat vain nimimerkkinsä näkyviin joka puolelle. Junnut eivät aina oikein hiffaa näitä juttuja. ”Kirkkoveneet” eivät kuulu tähän hommaan, enkä hyväksy missään nimessä yksityisen omaisuuden tai historiallisesti arvokkaiden rakennusten maalaamista.

– Toisaalta en ymmärrä, miksei joku harmaa alikulkutunneli voisi olla paljon kauniimpi ja mielenkiintoisempi graffiteilla koristettuna.

Liikkuvaa heimoa

Suhtautuminen graffiteihin on miesten mukaan muuttunut suuresti viimeisen viiden vuoden aikana. Silti aihe on yhä punainen vaate monille.

– Spraymaalipurkki nuoren miehen kädessä pistää joidenkin ihmisten hälytyskellot heti soimaan, Autere arvelee.

– Ihmisten päihin on iskostunut mielikuva, että silloin ollaan pahanteossa. Asenteet ovat kuitenkin lieventyneet, kun lailliset maalauskohteet ovat lisääntyneet ja hienoja teoksia on yhä enemmän ihmisten nähtävillä.

Liikkuvuus kuuluu graffititaiteilijoiden elämään, sillä hyvien kohteiden perässä matkustetaan joskus jopa ulkomaille.

– Tekijöillä on netissä epävirallinen, mutta hyvin aktiivinen kansainvälinen verkosto. Eri maiden tekijät tuntevat hyvin toisensa, Autere sanoo.

Myöhänen on vetänyt graffitityöpajoja Hämeenlinnan kaupungin Kulmilla-hankkeessa. Yhden illan pajat ovat vetäneet 10-30 osallistujaa.

– Nuoret ovat innokkaita kokeilemaan ja monet saavat melkein heti hyvää jälkeä aikaan, Myöhänen ihmettelee.

– Kyllä sen heti näkee, ketä homma puraisee, koska joiltakin ei illan päätteeksi tahdo saada enää purkkia kädestä.

Lääkereseptit menivät verkkoon ja sairaaloihin ajetaan sähköistä potilastietojärjestelmää kuin käärmettä pyssyyn. Pankkipalvelut ovat jo verkossa, samaten ostosten tekeminen verkon kautta yleistyy koko ajan.

Suomeen rantautunut tilausvideopalveluja tarjoava yhdysvaltalaisyritys mainostaa massiivisesti verkossa julkaistavia ohjelmiaan. Talouselämä-lehden mukaan etätyötä tekevät arvostavat, yllätys!, nopeita yhteyksiä.

Monelle puhelin on samalla tietokone: sen kautta surffaillaan netissä, katsotaan sähköpostit, chattaillaan ja seurataan uutisvirtaa. Ja ah, ystäväthän ovat kaikki klikkauksen päässä, kuten myös tarvittaessa seksiseura.

Pian kenenkään ei tarvitse kohdata ketään oikeasti. Riittää että on päätelaite ja laajakaistayhteys. Siinä mielessä Nokian keskittyminen verkkoyhtiöön on varmaankin oikea satsaus. Mutta mitä enemmän asioita siirtyy verkkoon, sitä riippuvaisempia siitä olemme.

Verkkoaktiivisuus aktivoi myös toisenlaisia yrittäjiä.

Useita isoja suomalaissivustoja on joutunut tietomurron kohteeksi, kertoi Helsingin Sanomat lauantaina. Tietomurroista epäilty helsinkiläismies murtautui lähes sataan suomalaiseen ja 250 ulkomaiseen nettipalveluun vuosien 2012–13 aikana, ja sai käsiinsä satojen tuhansien käyttäjien tietoja: nimiä, osoitteita sekä henkilö- ja luottokorttitietoja.

Yhdysvalloissa seitsemän henkilöä sai taannoin syytteen kybervarkaudesta: 34 miljoonaa oli viety kahdesta pankista Lähi-Idässä. Ryhmä hakkeroi kahteen luottokorttitietoja käsitelleeseen yritykseen, väärensi maksukortteja, ja nosti avustajien avulla pankeista miljoonia muutamassa tunnissa.

Edward Snowdenin tarina Yhdysvaltain tietoliikennevakoilusta on varmaankin jo jonkun raskaan sarjan elokuvakäsikirjoittajan työstettävänä, vaikkei olekaan vielä saanut loppuratkaisuaan.

Mahdollisessa kybersodassa koko Suomi voitaisiin lamauttaa tietokonevirusten avulla sekunnin kymmenyksissä sopivalla iskulla valtakunnan sähköverkkoon.

Tein joku vuosi sitten jutun verkon uhkista. Asiantuntijan mukaan arkipäiväisempänä uhkakuvana on, että yleisesti käytetty verkko tukkiutuu, ja hidastuu sitä mukaa, kun sen käyttö lisääntyy eri puolilla maailmaa. Sähköpostipalvelimet tukkeutuvat roskaposteista, ja verkko muuttuu lähes käyttökelvottomaksi.

Tulevaisuudessa eliitille on varattu oma nopea erillinen laajakaistansa, joka ei ole yhteydessä tavallisten tallaajien verkkoon. Myös eri maiden puolustusjärjestelmillä on omat yksityisverkkonsa.

Mutta mikä on pahin uhkakuva, jos verkko oikeasti tukkeutuu? Jos nykyihmistä katsoo, niin pahinta ei ole se, että lääkereseptit jäävät saamatta tai tietoja varastetaan, vaan se, että katkeamaton viihdevirta tyrehtyy, ja kybertodellisuudesta täytyy palata reaalitodellisuuteen. Ja kaikkein pahinta, mitä voi sattua, on se, että joutuu kohtaamaan toisen ihmisen ihan livenä silmästä silmään.

HUIKEA LÄMÄÄJÄ. Jyri Niemi asuu nyt toista kertaa Hämeenlinnassa. Tällä kertaa asuinkumppanina on tyttöystävä. Mieleisen asunnon he löysivät Sairionrannasta.

Puolustaja Jyri Niemeä sanotaan pukukopissa Ykäksi, tai oikeastaan Viidakon Ykäksi.

– Kysy Vililtä (Ville Viitaluomalta), mistä nimi on tullut, hän nauraa, eikä paljasta enempää.

23-vuotias pelaaja on taivaltanut pitkän matkan Hämeenkyröstä Hämeenlinnan kautta maailmalle ja takaisin. Nyt hänestä on kehkeytymässä ensi pelien perusteella yksi HPK:n luottopakeista.

Lapsena Niemi kokeili monia lajeja, mutta jääkiekko vei voiton. Kodin viereisessä ulkokaukalossa häneltä kului tuntikausia päivässä. Alkuun hän pelasi aina hyökkääjänä, mutta kun hän oli 13–14 -vuotias, valmentaja sanoi, että hän oli joukkueesta ainoa, joka osasi luistella yhtä hyvin etu- ja takaperin, ja laittoi hänet pakiksi. Siitä lätien pelipaikka on säilynyt.

Hämeenkyröstä juniorin tie vei Tampereelle, mutta ei Ilvekseen, vaikka hän oli aina ollut Ipa-fani.

– Äiti oli neljän pojan yksinhuoltaja, eikä hän pystynyt kuljettamaan minua. Kaveri pelasi Tapparassa, ja pääsin samalla kyydillä Tampereelle. Asko Pusa kuskasi meitä Tesomalle treeneihin päivittäin.

Tapparassa Niemi viipyi C-ikäiseksi asti. Sitten silmissä alkoi siintää Pohjois-Amerikka.

– Kuukan Mikko oli mennyt saman agentin välityksellä Amerikkaan, ja mietimme, mikä minulle olisi paras tie sinne. Päädyimme HPK:hon.

16-vuotiaan ei ollut helppoa asettua täysin vieraaseen kaupunkiin, jossa hän ei tuntenut ketään. C-junnuista hän hyppäsi vielä suoraan A-nuorten joukkueeseen, ja lisäksi hän pelasi maajoukkueessa.

– Muutin asumaan yksin ja aloitin lukion Kaurialassa. Olihan se melkoinen itsenäistymisen vuosi, kun piti hoitaa kaikki itse ruoanlaitosta alkaen. Mutta joukkueeseen pääsin helposti sisään.

Kuluttavat vuodet

Lukio jäi Niemeltä kesken seuraavana kesänä, kun hän lähti Amerikkaan WHL:ään. Sielläkään hän ei tuntenut ketään. Alku oli pieni sokki, ja mm. mediahässäkkä oli jotain ennen kokematonta. Mutta parissa kuukaudessa hän oppi kielenkin niin, että alkoi ajatella englanniksi.

Kolme vuotta Niemi pelasi junioriliigaa. Sen jälkeen New York Rangersin treenileirilläkin tuntui vielä hyvältä, mutta sitten seura pisti kaikki juniorit pois ringistä. NHL jäi haaveeksi.

– Siellä olit sitten vain yksi lihapala, jota siirrettiin paikasta toiseen. Se ei ollut kivaa, vaan kuluttavaa.

Kuusi vuotta Amerikassa riitti Niemelle. Vaikka paluuvaihtoehtoja oli monia, hän halusi tulla takaisin seuraan, joka hoiti aikoinaan nuoren pojan asiat hienosti.

Kova lämäri

Yleisö odottaa näkevänsä – vaikkapa ylivoimalla - Niemen kovaa lämäriä, jolla hän voitti 40 parhaalle NHL-varaukselle järjestetyn kilpailun (mukana oli mm. Steven Stamkos). Kuti lähti tuolloin lähes 160 km/h, ja siitä tulivoima on vielä vaan parantunut. Ylivoimaa Niemi ei kuitenkaan ole päässyt HPK:ssa pelaamaan, mutta muuten kausi on alkanut hänen mielestään mukavasti.

– Nyt roolini on tappaa jäähyjä. Voi kestää hetken, ennen kuin totun isoon kaukaloon. Vaadin itseltäni tosi paljon, tykkään kamppailla ja vääntää kulmissa. Pakkiparini Ossi-Petteri Grönholm on vähän samantyylinen. Kokeneen ja rauhallisen parin kanssa on hyvä pelata.

Junnumaajoukkueissa Niemi oli kapteenina, vieläpä suurimman idonlinsa Raipe Helmisen valmennuksessa. Hän myöntää itsessään tietynlaiset johtajan piirteet.

– Mielelläni teen asioita esimerkin kautta. Tykkään taistella viimeiseen asti, ja ääntäkin lähtee, jos on tarve.

Alkaneesta kaudesta Niemi uskoo tulevan hyvä HPK:lle.

– Joukkue on tasapainoinen. Peli alkaa kulkea, kun vielä pari ottelua päästään pelaamaan.

AHKERAT LUKIJAT. Aku ja Riitta-Sisko Keinonen tunnustautuvat lähikirjaston himokäyttäjiksi ja hymy oli herkässä, kun lainaus onnistuu taas kotinurkilla Hätilässä.

Maanantaina avattu Hätilän kirjasto on ”erilainen tila”. HYK:in omat opukset ja Tuomelan lähikirjaston aineistot, palvelut ja asiakkaat yhdistävä kombikirjasto on ainutlaatuinen hanke Suomessa. Koulun sisäänkäynnin edessä oleva aula ja kirjastotilat ovat avoinna koko päivän omatoimiperiaatteella. Hätilän kirjaston henkilökunta on paikalla maanantaista torstaihin kello 13-19 ja perjantaisin kello 12-16. Koulukirjasto-opettajat päivystävät tiloissa kahtena päivänä viikossa parin tunnin ajan.

Keskeisiä asioita suunnittelussa ovat olleet koulun ja kirjaston yhteistyö, lukuharrastuksen edistäminen ja yhteiskäyttö yhdistysten kanssa.

– Olemme ylpeitä uudesta yhteistyöstä koulun kanssa, kirjastotoimenjohtaja Inkeri Jurvanen kertoo.

– On mahtavaa, että oppilaat nyt suorastaan asuvat kirjastossa, eivätkä voi välttyä törmäämästä kirjoihin. Tällä tavalla kirjaston pitäisikin toimia ja teosten olla siellä missä ihmisetkin ovat.

Rauhan satama

Kirjaston aamupäivät ovat koulupainotteisia, iltapäivät tila on yhteiskäytössä ja koulutuntien päätyttyä se jatkaa Tuomelan lähikirjaston perinteitä. Erityistä uudessa järjestelyssä on sen avoimuus. Tilassa voi asioida kuka tahansa kirjaston käyttäjä jo heti aamukahdeksasta alkaen koulun ovien avauduttua. Asiakas voi pistäytyä lukemassa lehtiä tai palauttaa ja lainata teoksia automaateilla.

Jurvasen mukaan omatoimikirjaston valvonta tulee pitkälti luontevasta, keskinäisestä kontrollista.

– Jotenkin ihmiset vaan ovat ihmisiksi kirjastoissa. Kirjat rauhoittavat sekä tilan että ihmisen ja kaikkein vilkkaimmatkin koululaiset hiljentyvät lukemaan vaikka sarjakuvia.

Kirjasto koostuu aulatilasta, koulun vanhasta kirjastosta ja yhdestä luokasta. Aulassa on nuorten aikuisten kirjoja ja aikuisten kaunokirjallisuutta. Koulun kirjastotilassa on lasten materiaali ja nuorten kirjoja. Sisäänkäynnin oikealla puolella olevassa luokassa on aikuisten osasto ja tietokirjallisuus.

Kirjastossa tulee olemaan monipuolinen kokoelma musiikkia, kirjoja ja dvd-elokuvia. Hankkeessa on ajateltu erityisesti nuoria, joten uutuutena valikoimissa on myös konsolipelejä. Jatkossa tarjolla on myös iPad-tabletteja ja kannettavia tietokoneita asiakkaiden käytettäviksi.

Matala kynnys

HYKin rehtori Arto Nykänen muistuttaa, että koulun ja kirjaston kytkeminen samaan rakennukseen oli jo Tuomelan rakennuksen suunnitelleen arkkitehti Olavi Sahlbergin oivallus.

– Tuomelan sulkemispäätöksen jälkeen kirjaston siirtämistä kaavailtiin Papinniittyyn, mikä ei onneksi koskaan toteutunut, Nykänen sanoo.

– Koulukirjastossa on tärkeätä, että siellä oppilaiden ääni pääsee kuulumaan. Myös mahdollisuudet opetuksen syventämiseen paranevat.

Nykänen uskoo hankkeen sopivan loistavasti elämänkaari-ajatteluun ja tarjoavan matalan kynnyksen kirjastonkäyttöä opetteleville lapsille jo varhaiskasvatusiässä. Eri ikäryhmien tuominen samaan tilaan lisää myös yhteisöllisyyttä. Rehtori kiitteli avajaispuheessaan myös hankkeen nopeata toteutusta, joka oli monien toimijoiden yhteistyön tulosta.

– Koulukirjaston yhdistyminen uuteen palvelukonseptiin ei ollut simppeli juttu. Se vaati paljon esimerkiksi aikataulujen ruuvaamista, mutta missään vaiheessa kukaan ei kyseenalaistanut tämän hankkeen järkevyyttä.

KUKKAISKANSAA. Flower Punch -yhtyeessä soittaa ja laulaa myös hämeenlinnalaisille tutuksi tullut aussirokkari Jane Kitto.

Ruotsalainen, vuonna 2011 perustettu Flower Punch -yhtye tekee kolmen keikan kiertueen Suomessa ja aloittaa sen tänään torstaina Suistolta.

Bändi on perustettu 2011 Tukholmassa ja sai alkunsa laulaja-kitaristi PNA Anderssonin pitkään alitajunnassa muhineesta musiikista, jota hän vaali muutamilla esiintymisillä muiden yhtyeidensä eli Netherbirdin ja Kitton kiertueilla lämmittäjän roolissa. Nyt aika on miehen mukaan kypsä, bändille on löydetty omaa aikaa ja keikkakokoonpano hiottu kuntoon. Tässä ”semiakustista hindufolkkia ja stonesriffejä” yhdistävässä bändissä soittavat PNA:n lisäksi multi-instrumentalisti Tobias Jakobsson, rumpali J.B. Johansson sekä useampaan otteeseen Hämeenlinnassakin keikkaillut aussirokin ihmenainen, Jane Kitto bassossa ja taustalaulajana.

Lauteet vierailijalle lämmittää Lammilta kotoisin oleva Piru Kange, jonka äkkiväärää suomenkielistä progepunkkia ja laadukkaita sanoituksia tulviva debyyttialbumi julkaistiin viime vuoden keväällä. Piru Kange esittää Suistossa useita maistiaisia tulevalta kakkoslevyltään.

Flower Punch ja Piru Kange to 19.9. klo 21 Suistossa.

LIVENÄ LOKAKUUSSA. Jukka Salminen juhlistaa uusinta aikaansaannostaan levynjulkaisukonsertilla, jossa häntä säestää albumin kappaleet sovittanut Make Perttilä.

Hämeenlinnalainen Jukka Salminen on kulkenut pitkän tien lauluntekijänä, sillä hänen esikoisensa ilmestyi jo vuonna 1982. Uusin albumi Purppuraa on järjestyksessä jo 25. ja sen julkaisua muusikko juhlii konsertilla Poltinahon seurakuntatalossa 4. lokakuuta.

– Ensimmäistä kasettiani Hyvä ystävä ja muita mukavia lastenlauluja myytiin 11 000 kappaletta, Salminen muistelee.

– Seuraava äänite Liian suuret hampaat menestyi lähes yhtä hyvin, joten elämänkuviot menivät uusiksi. Olin valmistunut opettajaksi, mutta saapastelin pankkiin ottamaan lainan, ostin auton sekä laitteet ja lähdin keikoille. Sillä tiellä on sitten tähän saakka höylätty.

Salminen on tehnyt paljon lastenmusiikkia ja gospel-lauluja. Purppuraa hän luonnehtii hengelliseksi albumiksi, vaikka ihmettelee itsekin, mitä määritelmällä tarkoitetaan.

– Kaikki levyn kappaleet ovat jollakin tavalla kiitoslauluja joskus kipeästäkin matkasta. Ne ovat syntyneet monen vuoden aikana.

– Levyllä on tunteikasta pohdintaa, jossa olen kurkistellut sisäänpäin ja sitä kautta myös ulos. Mukana on kaverilauluja, jotka kertovat siitä, että aikuisenakin voi löytää pintaa syvempää ystävyyttä. Sellaisen kaverin kanssa syntyy juttua aroistakin asioista.

Kohtaamisia maailmalla

Salminen palasi hiljattain kahden viikon matkalta Mongoliasta ja Bangladeshista. Lauluntekijä on mukana Kylväjä-järjestön kehitysyhteistyössä, joka on vienyt miestä ympäri maailmaa.

– Tällaiset matkat ovat aika rajujakin kokemuksia. Bangladesh on esimerkiksi pinta-alaltaan vain kolmanneksen Suomesta, mutta siellä asuu 160 miljoonaa ihmistä.

– Kaaos oli melkoinen ja elämää vilisi ympärillä. Oli erityisen koskettavaa vierailla pienessä kylässä, jonne ei edes autolla päässyt. Sinne oli rakennettu ensimmäinen koulu savimajasta ja sen oppilaiden kanssa sitten laulettiin ja leikittiin.

Kaukomatkoilla on ollut suuri vaikutus Salmiseen niin lauluntekijänä kuin ihmisenäkin.

– Kyllähän tuollaiset kohtaamiset vetävät hiljaiseksi ja jokin minussa murtuu. Syntyy ajatus siitä, etten häpeä itseäni, mutta myöskään en nosta itseäni kenenkään yläpuolelle.

– Mottonikin löysin etiopialaisen kuurojen koulun seinäkirjoituksesta: ”Jokainen on jollain tavalla rikki, mutta kukaan ei ole kokonaan rikki”.

Jukka Salmisen levynjulkaisukonsertti pe 4.10. klo 20 Poltinahon seurakuntatalossa.

HUSKYT. Koiravaljakoiden edestä löytyy huskyja.

Pekolan koulun alueella järjestetään ensi sunnuntaina koiravaljakkotapahtuma. Tapahtuman huipentumana on koiravaljakkokisat. Sulanmaan kisat ajetaan kärryillä.

Sarjoja on kaikkiaan viisi koirajuoksusta avoimen luokan sarjaan. Koirat vetävät kuljettajan ohjaama kärryä tai muuta hyväksyttyä vetolaitetta.

Kilpailut ovat epäviralliset Pekolan Mestaruuskilpailut 2013 ja luonteeltaan testi- ja näytösajo. Kisaajista löytyy kilpaurheilijoita ja harrastajia. Kilpailijoilla pitää olla lajilisenssi tai vakuutus sekä viralliset varusteet.

Lähtöalueella on starttihetkellä lähtölippua heiluttamassa myös HPK:n puolustaja Juuso Vainio.

Rata kulkee Moosenmäentien alusta Aulangontien risteyksestä Pekolan kuntopolulle ja takaisin. Kilpailu aiheuttaa jonkin verran muutoksia liikenteelle Moosenmäentien alkupuolelle ja kevyenliikenteen väylälle Pekolan koulun kohdalla. Järjestäjät toivovat yleisön ja ohikulkijoiden ottavan erityisjärjestelyt huomioon.

Tapahtumassa myydään muurinpohjalettuja, grillimakkaraa, kahvia ja mehua sekä koiratarvikkeita.

Lajin tiimoilta nähtävää löytyy tarvikkeista erilaisiin koiriin. Tapahtuman talkoolaiset löytyvät Pekolan kyläyhdistyksestä, Hattula-Tyrvännön reserviläisistä, Suomalaisesta Siperianhuskyseurasta ja Hattulan kunnasta, joka antaa käyttöön koulun alueen sekä osallistunut radan kunnostukseen.

Pekolan Pakolliset koiravaljakkotapahtuma kello 11 ensi sunnuntaina 22.9 Pekolan koululla, Aulangontie 629,13900 Pekola. Tapahtuma on kaikille avoin.

Mielenkiintoisia, sangen mielenkiintoisia ovat kilpaurheilun ja taiteen tantereilla julkaistavat analyysit, arviot, arvostelut, kritiikit.

Tällaisia kirjoituksia ja mielipiteitä julkaistaan tässäkin lehdessä, muun muassa jääkiekkoilusta ja elokuvista. Kun niitä painetaan Helsingin Sanomat -nimiseen julkaisuun, ”on annettu lopullinen tuomio”. Näin taiteilijat ja urheilijat sen usein kokevat.

Olen aikoinani itsekin kirjoittanut urheilurintamalla sepustuksia, joiden arvoa voi ainakin osin näin jälkeenpäin katsoa kriittisin silmin. Toki ne ovat mitä suurimmassa määrin mielipiteitä, yhden ihmisen näkemys tiettyyn asiaan tai tapahtumaan.

Sitähän kritiikki on – yhden ihmisen näkemys. Silti osa kritiikkiä seuraavista lukevat näitä arvosteluja kuin lopullista totuutta, mitä ne eivät koskaan voi olla. Ne ovat yhden ihmisen näkemyksiä.

Esimerkiksi Jukka Kajava ja Seppo Heikinheimo saivat takavuosikymmeniä sellaisen aseman kulttuurin vaikuttajina, että karu arki ja todellisuus taisi karata välillä käsistä. Leimakirves oli ikuinen.

Teatterin ensi-ilta-arvioinneissa lähes aina jokainen kriitikko näkee esityksen eri tavalla. Kokemukset ja mielleyhtymät eivät ole samoja, ei myöskään teatterikritiikki ole samasta esityksestä yhteneväistä. Eikä pidäkään olla.

Sitä mielenkiintoisemmaksi asia tulee sen vuoksi, että näillä kritiikeillä voi olla, ja onkin, vaikutusta myös kuluttajan käyttäytymiseen. Harvoin murskakritiikin saanut esitys/teos saa kansanjoukkoja liikkeelle. Mutta on päinvastoinkin.

Takavuosina melko suuressa kaveripiirissä tuli selväksi, että lehtien tv-kriitikkojen lyttäämät elokuvat, dokumentit, tv-ohjelmat yleensä olivat tavallisen kuluttajan mielestä sitä parasta tv-viihdettä. Kaverini opetti, että kriitikon jyräämä tv-ohjelma kannattaa aina katsoa. Ja jos kriitikko ylistää taivaisiin, jätä katsomatta!

Neuvo on edelleen käytössä.

Sekin on mielenkiintoista, kirjoittavatko kriitikot tosilleen, taiteilijoille/urheilijoille vai suurelle yleisölle? Mitä koukeroisemmin osaa asian esittää, sitä hienommalta kritiikki/kirjoitus ulospäin äkkiseltään näyttää.

En oikein usko, että jääkiekko-otteluun perhekunnissa matkaavat penkkiurheilijat pohtivat maalin syntymisen jälkeen, oliko kyseessä rintamahyökkäys, viivelähtö tai nopea pelin kääntäminen, aukesiko tilanne erinomaista vasta- vai myötäkarvaamisesta jne.

Penkkiurheilijat menevät otteluun nauttimaan tunnelmasta, katsomaan upeita maaleja, kiivaita kaksintaisteluja ja kannustamaan omia suosikkejaan. Harvalla on pelikirja povitaskussa.

Sama pätee vaikkapa teatteriin ja musiikkiin. Suuri yleisö joko nauttii tai sitten ei viihdy tilaisuudessa.

Jos esitys ei miellytä, kansaa on turha maanitella paikan päälle. Yleisön viihtyvyyden ratkaisevat esittäjät, näyttelijät/urheilijat/taiteilijat, eivät kriitikot.

Kyllä kansa tietää.

TOIMINTAPÄIVÄ. Lauantaina Museo Militariassa on toimintaa koko perheelle.

Museo Militarian koko perheen toimintapäivää vietetään nyt ensimmäisen kerran tänään lauantaina. Museon ovet avataan kello 11 ja toimintaa riittää aina kello 16 asti. Toimintapäivänä museon perusnäyttelyyn pääsee tutustumaan puolella hinnalla ja museon ulkoalueelle on vapaa pääsy.

Päivän ohjelmassa on muun muassa kolmen aselajin rastirata. Museon kentällä nähdään Panssariprikaatin vartioston sotakoirat tositoimissa kello 12 ja 14 ja vuonna puolustusvoimien raivaamisrobotti Teodor esiintyy räjähteiden raivaamisnäytöksissä kello 13 ja 15.

Tivoli Laine monine laitteineen on museon kentällä koko päivän. Muonituksesta huolehtivat Hämeenlinnan reserviläiset.

Paikalla on myös reserviläisten rompetori, museomyymälä sekä Old Labelsin myyntipiste.

VALOKUITUVERKKO SUUNNITTEILLA. Tuuloslaisille on luvassa nopea sadan megan valokuituverkko, jos vähintään noin 300 käyttäjää sitoutuu tietoverkko-osuuskunnan osakkaiksi.

Tuuloslaisille on luvassa nopea sadan megan valokuituverkko, jos vähintään noin 300 käyttäjää sitoutuu Tuuloksen tietoverkko-osuuskunnan osakkaiksi. Valokuituverkon omistaa osuuskunta. Toisena vaihtoehtona olisi voinut olla osakeyhtiö.

– Osuuskunnan etuihin kuuluu, että jokaisella jäsenellä on yksi osuus ja yksi ääni osuuskunnan kokouksissa. Osuuskunta on myös voittoa tavoittelematon omistajataho eli se toimisi kaikkien tuuloslaisten hyväksi. Tämä on kansalaistoimintaa parhaimmillaan, sanoo osuuskunnan hallituksen puheenjohtaja Kari Kaloinen.

Osuuskunta sai yli miljoona euroa EU-rahaa valokuituverkon rakentamiselle.

Käytännössä valokuituverkko tarkoittaa tiedonkulun huimaa nopeutumista joka puolella Tuulosta.

Nykyinen, taajamien ulkopuolella oleva, kahdeksan megan kuparilankaverkko on auttamattoman hidas.

– Esimerkiksi yhden kuvan lähettäminen kestää sen verran pitkään, että siinä ajassa ehtii käydä vaikka kahvilla. Valokuitu laittaa suuretkin tiedot eteenpäin hujauksessa, kuvaa Kaloinen.

Kaikille sama hinta

Liittymän hinnaksi tulee 1790 euroa, mutta osuuskunta joutuisi silti ottamaan hieman velkaa verkon rakentamiskuluihin. Noin 400 jäsenen liittymismaksuilla ja EU-rahalla katettaisiin kaikki kulut.

Runsaan miljoonan EU-raha kattaa noin 60 prosenttia 2,2 miljoonan euron kustannuksista. Loput kustannukset 720 000 euroa on tarkoitus kattaa liittymämaksuilla ja mahdollisilla tuilla.

– Hinta olisi sama joka kolkassa Tuulosta, koska hintojen eriyttäminen verkon käyttäjän sijaintipaikan mukaan olisi aika mahdotontakin, sanoo Kaloinen.

Vuosi sitten keväällä tehdyn kyselyn mukaan osuuskuntaan olisi halukkaita liittyjiä noin 350.

– Moni ilmoitti halukkuutensa, jos hinta on sopiva.

EU-tuki edellyttää, että verkko on rakennettu ensi vuoden loppuun mennessä.

– Tarkoitus on aloittaa auraus- ja kaivutyöt huhtikuussa ja valmista pitäisi olla marraskuussa.

Liittymäsopimukset mieluusti syyskuussa

Liittyminen osuuskunnan jäseneksi on helppoa, koska sen voi halutessaan tehdä samalla liittymäsopimuslomakkeella.

Liittymäsopimukset voi tehdä syys-lokakuun aikana joko netissä tai kotitalouksiin lähetetyillä lomakkeilla. Täytetyt lomakkeet voidaan jättää joko Tuulosen postitoimistoon tai Tilituuloksen konttoriin.

Marraskuun alussa alkaa verkon rakentamisen lopullinen suunnittelu tehtyjen liittymäsopimusten pohjalta. Tekemällä sopimuksen nyt varmistetaan liittymiin ELY-keskuksen täysimääräinen tuki. Myös liittymä- ja kaivutyöt on edullisinta tehdä tässä vaiheessa yhteishankkeena.

EU-tuen ja hankintalainsäädännön vaatima rakennusurakan suorittajan kilpailuttaminen on alkanut. Urakkasopimus on tarkoitus allekirjoittaa marraskuun alussa.

Alustavan suunnitelman mukaan aurauksella tai kaivulla maahan upotettavan verkon kokonaispituus on 135 kilometriä. Kaapelit asennetaan vähintään 70 sentin syvyyteen pääasiassa teiden vieriin. Yhden koneyksikön lasketaan kesän aikana suoriutuvan 100 kilometrin työstä. Täten Tuuloksen alueella työskentelee ensi kesänä kaksi konetyöryhmää.

HATTUTEMPPU. Ville Viitaluoman Venla-tytärkin iloitsi isän saamasta knallista heti pelin jälkeen.

HPK:n ykköshyökkääjällä ja kapteenilla Ville Vili Viitaluomalla aukesi kauden pistetili oikein ropinalla viime lauantaina. Hän taikoi Rauman Lukkoa vastaan komean hattutempun ja sai sen kunniaksi Kaupunkiuutisten knallin omakseen.

Vili ei ainakaan muista, että olisi aikaisemmin urallaan tehnyt samassa pelissä kolmea maalia. Pisteitä hän on kyllä kerännyt yhdessä ottelussa joskus enemmänkin, mutta hän on tunnetusti myös taitava syöttämään.

– Totta kai on aina mukavaa tehdä maaleja, mutta pääasia oli, että saatiin hyvä peli ja kolme pistettä. Seuraavaan peliin ne eivät kuitenkaan enää auta yhtään, hän tuumaa.

Lukkoa vastaan koko joukkueen meno näytti jo ihan toiselta kuin kauden kahdessa ensimmäisessä ottelussa.

– Oli tekemisen meininkiä joka pelaajalla. Toivotaan, että saadaan siihen jatkumoa.

Ykkösketju rauhallisena

Fanit ehtivät jo vähän huolestua, kun ykkösketju (Viitaluoman laidoilla Joonas Vihko ja Jere Sallinen) ei saanut aikaiseksi mitään kahdessa ensimmäisessä liigapelissä. Keskushyökkääjä kertoo kolmikon kuitenkin olleen rauhallisella mielellä.

– Oli meillä aikaisemminkin jo hyviä juttuja. Emme ehtineet pelata montakaan peliä yhdessä ennen liigan alkua, ja se ottaa aina aikansa, ennen kuin alkaa sujua. Sitä oli silti turha miettiä liikaa, Vili sanoo.

Hattutemppupelinsä jälkeen Vili kertoi iloisena, että hän tuntee olevansa elämänsä vedossa.

– Nyt ei ole mitään valittamista. Kesä meni todella hyvin, ja mies on kunnossa, hän hymyilee.

Heti, kun joku pelaaja onnistuu mainiosti, alkavat myös pohdinnat mahdollisesta ulkomaille lähdöstä, Vilin tapauksessa KHL-kutsusta.

– Spekulaatioitahan kuulee aina koko kauden ajan. Nyt ne eivät ole kenenkään muun kuin lehtien pohdintoja. Minua ne eivät liikuta. Pelaan HPK:ssa tässä ja nyt, hän itse kuittaa asian.

Pieniä muutoksia

Tämän kauden HPK:ta kapteeni kuvailee hyvin paljon samanlaiseksi kuin viime kauden joukkuetta. Vain muutama jätkä on vaihtunut, eikä suuria muutoksia välttämättä ole tarvittu. Vilin mukaan pieniä asioita valmennuksessa on kuitenkin muuttunut, mutta ne ovat enemmän joukkueen sisäisiä juttuja kuin ulospäin näkyviä seikkoja.

HPK on Vilin mukaan hyvin tasainen joukkue, jopa niin tasainen, että kuka tahansa pelaajista voi hänen mielestään temppuilla seuraavan knallin – vaikka joku nelosketjun hyökkääjistä.

Puolustaja Jyri Niemi kertoi viime keskiviikon lehdessä, että hänen saamaansa Viidakon Ykä -lempinimen historiaa pitää kysyä Vililtä. Tämän vastaus ei kuitenkaan valaise asiaa yhtään paremmin.

– Siinä on kaunis lempinimi. Kadulla se kääntää varmasti päät. Ei siitä sen enempää, Vili myhäilee.

Tuttu vieras

Tänä lauantaina HPK:n vieraaksi saapuu Tampereen Tappara. Vili odottaa halliin runsaslukuista yleisöä ja lauantai-illan huumaa.

– Siellä on vastassa suhteellisen tuttu valmentaja (entinen HPK-valmentaja Jukka Rautakorpi), ja tiedämme, mitä on tulossa. Tappara on erittäin laadukas joukkue.

VALOVOIMAINEN ESIINTYJÄ. Rokkari ja näyttelijä Olavi Uusivirta on lavalla omassa elementissään. Kuva: Ville Malja

Nuoresta iästään huolimatta Olavi Uusivirta on ehtinyt tehdä huomattavan uran niin näyttämöllä ja valkokankaalla kuin rokkiklubeilla ja radioiden soittolistoilla. 30-vuotias taiteilija julkaisi juuri kokoelmalevyn, joten kiertueella tullaan kuulemaan luultavasti kaikki vanhat hitit.

Astetta rokimpaan suuntaan on artistin omien sanojen mukaan kuitenkin menty. Siitä kielii bändi, jonka jäsenistöstä löytyy mm. yksi valtakunnan kovimmista kitaristeista; mm. Toot Tootista tuttu laulaja-kitaravirtuoosi Timo Kämäräinen. Jotain bändin meiningistä kertoo myös se, että bändi nauhoitti juuri 13 uutta kappaletta uudelle levylle.

Perjantai-illan aluksi klo 21 nähdään Suiston lavalla 4.10. ensi-iltansa saanut teatteriesitys ”Rakas Joulupukki”. Esitys on Teatteri Barrikadin tuottama ja kertoo hiukan erilaisesta joulusta.

Lippuja esityksiin saa joko erikseen tai kumpaankin yhteislippuna. Liput ennakkoon Tiketti ja Levymekka.

Olavi Uusivirta bändeineen Suistoklubilla perjantaina 8.11. klo 23

ARXIN KOEAJOSSA. Hämeenlinnalaistrio Wedgie esittää punk-rockia intensiteetillä.

Hämeenlinnan Lasten ja nuorten kulttuurikeskus ARXissa järjestetään perjantaina Koeajo-bänditapahtuma Hämeenlinna palaa! Soittolavoja höykyttävät rock-bändit Hazed, Irwokkaat sekä Wedgie. Meininki alkaa ARX-talon Keinusalissa klo 19 ja ilta vedetään täysin palkein aina klo 23 asti.

Hazed soittaa englanninkielistä blues- ja garagerockia. Soitossa raa’at kitarasoundit yhdistyvät röyhkeisiin bassokuvioihin, mitkä luovat bändille intensiivisen livemeiningin. Koeajon järjestämisvastuussa oleva Irwokkaat puolestaan on Lammilta ponnistava punkrockyhtye, jonka repivällä rakkaudella leikittelevä riffittely ja puhuttelevat lyriikat vääntävät virneen kuulijansa kasvoille. Wedgie on 2009 perustettu hämeenlinnalainen punk-rock trio. Matkan aikana yhtye on julkaissut kolme EP-levyä, joista viimeisin Kitty Litter kesällä 2013. Wedgie on tunnettu intensiivisistä punk-rock-esiintymisistä, joista ei vauhtia ja vaarallisuutta puutu. Yleisö voi valmistautua tajunnanräjäyttävään kokemukseen.

Tapahtuma on ikärajaton ja päihteetön. Narikka 1€/ 9-kortilla ja nuokkarikortilla ilmainen.

Koeajo-bänditapahtuma HÄMEENLINNA PALAA! ARX-talon Keinusalissa perjantaina 8.11. klo 19–23.

NÄYTELMÄ KIUSAAMISESTA. Hykin teatterin näytelmä kertoo kiusatun Henrin toipumisesta ja ihmisistä, jotka häntä tukevat.

Hykin teatterissa esitetään Nora Akselinin näytelmää Kirjoita mulle pikkuveli. Näytelmän päähenkilö Henri on joutunut kiusaamisen vuoksi vaikeuksiin. Pieni huuli, tönimistä, syrjimistä, haukkumista, kieroilua, väkivaltaa. Niistä seuraa kierre, josta ei ole ulospääsyä. Henrillä ei ole näytelmän alussa ystäviä ja hän joutuu kotoa pois. Kirjeyhteys pikkuveljeen on hänen napanuoransa tulevaisuuteen ja toivoon.

Näytelmä kertoo Henrin toipumisesta ja ihmisistä, jotka häntä tukevat silloinkin, kun oma isä epäilee.

Yhtä lasta kymmenestä kiusataan toistuvasti. Joka kymmenes on kiusaaja. Kiusaajilla on myös apureita ja vahvistajia. Kiusaamistilanteet ovat arkea useimmille koululaisille.

– Se mitä halusin näytelmällä sanoa, valkeni minulle vähitellen kolmen vuoden kirjoitusprosessin aikana, sanoo Nora Akselin. Akselinin näytelmän on ohjannut Ulla Lappalainen.

Lauantaina Hykin teatterin juhlii myös 10-vuotista teatteritoimintaa noin 60 ex- ja nykyteatterilaisen voimin.

Kirjoita mulle pikkuveli Hykin teatterissa (Viertokatu 1) la 9.11. klo 15, su 10.11. klo 14 ja 19, ma 11.11. klo 10, 12.15 ja 14.

VÄHISSÄ. Riskiryhmään kuulumaton henkilö voi Hämeenlinnan seudulla saada influenssarokotteen todennäköisesti enää yksityiseltä lääkäriasemalta.

Kaupunkiuutiset sai lukijavinkin, jonka mukaan lääkärin kirjoittamalla reseptillä saatavat influenssarokotteet olisivat kokonaan loppuneet apteekeista Hämeenlinnan kantakaupungissa. Aulangon apteekin Helena Rantanen vahvistaa tiedon.

– Meillä ei ole ollut rokotteita pitkään aikaan ja käsittääkseni tilanne on sama muillakin Hämeenlinnassa, apteekkari kertoo.

– Viisi kappaletta ennakkotilattiin, mutta ne menivät aikoja sitten. Huippuvuosina rokotteita meni meidänkin apteekistamme 500 kappaletta, mutta vuosi vuodelta kysyntä on vähentynyt. Viime vuonna rokotteita meni vähemmän kuin 100 kappaletta.

Apteekit ovat vähentäneet ennakkotilauksiaan, koska menekkiä on vaikeaa arvioida. Nyt ollaan erikoisessa tilanteessa, kun rokotteita ei olekaan saatavilla.

– Erilaiset lainsäädännölliset muutokset ovat ehkä vaikuttaneet siihen, että kotimaisia valmistajia on entistä vähemmän. Tuotannolla on kuitenkin erittäin korkeat vaatimukset.

– Julkisen terveydenhuollon puolella rokotteita on tietääkseni saatu sellaiset määrät, kuin on tilattu, mutta apteekit eivät tule todennäköisesti enää niitä saamaan, ellei niitä kunnalliselta puolelta sitten jossain vaiheessa jotenkin vapauteta. Tällaista tilannetta ei ole kyllä koskaan ollut aikaisemmin ja käsittääkseni tilanne on sama Helsingissä ja Tampereella.

Menekki arvoitus

Apteekkari Marketta Uitto Torin Apteekista uskoo, ettei ostettavaa rokotetta löydy koko Hämeenlinnan seudulta.

– Eiköhän näillä main ole kaikki apteekit aika hyvin koluttu, Uitto arvelee.

– Rokotteiden menekki on aina iso arvoitus. Jos joku lääkäri televisiossa puhuu rokotteiden puolesta, niitä myydään hyvin. Jos joku taas puhuu kielteisesti, myynti on vähäistä.

Suomessa maksuttomaan, terveyskeskusten tarjoamaan rokotukseen ovat oikeutettuja kaikki 6-35 kuukauden ikäiset lapset, kaikki 65 vuotta täyttäneet henkilöt sekä muut sairautensa tai lääkityksensä vuoksi riskiryhmiin kuuluvat ihmiset. Terveet työikäiset ovat voineet hankkia rokotteen lääkärin reseptillä apteekista tai useimmilta yksityisiltä lääkäriasemilta. Rokotteen hinta on apteekeissa ollut 9-12 euroa.

Uitto arvelee, että rokotetta voi joissakin yksittäisissä apteekeissa vielä olla.

– Jonkinlainen arviointivirhe on nyt tehty ilmeisesti valmistajien puolelta. Suomi on pieni maa ja yleensä rokotetta on saatu, jos sitä jossain maailmalla on.

– Tällä hetkellä rokotetta ei ole saatavilla ja perimmäistä syytä siihen on vaikea arvioida.

KÄDET PYSTYYN. Martti Töttölä pyytää nöyrästi anteeksi, että hän innostuksen puuskassaan tuli puhuneeksi näytelmästä, vaikka ei ollut vielä saanut esityslupaa itseltään kirjailijalta.

Hämeenlinnan kesäteatterin nokkamies Martti Töttölä kertoi keskiviikkona Yle Hämeelle, että Kaupunginpuistossa nähdään tulevana kesänä Okko Leon komedia Orkesteri - The Everlast. Seuraavana päivänä maakuntaradio tiesi kertoa, ettei Leo ollut myöntänyt esitysoikeuksia Hämeenlinnaan.

– KOM-teatterilla oli vuoden sopimus Orkesterista ja olin asiasta yhteydessä teatterinjohtaja Pekka Milonoffin kanssa, Töttölä kertoo.

– Kun Pekka sitten soitti minulle ja sanoi, että heidän puolestaan homma sopii, möläytin innostuksissani asian Ylen toimittajalle, vaikka en ollut tarkistanut yksityiskohtia ja varsinkaan kirjailijan mielipidettä. Tällä 30 vuoden kokemuksella todella amatöörimäinen virhe, josta olen todella pahoillani.

Menestysteos

Töttölä sanoo, ettei Leo ole hänelle enää vihainen, mutta tällä hetkellä on mahdotonta sanoa, millaiseen päätökseen kirjailija lopulta päätyy.

– Orkesteria on kyselty muihinkin teattereihin ja mehän tällä ulostulolla tulimme ehkä sössineeksi mahdollisia neuvotteluja, Töttölä pahoittelee.

– Meikäläinen vanha kyynikko innostui kerrankin jostakin näytelmästä oikein toden teolla ja sitten tapahtui näin. Olisi ollut todella hienoa tuoda tänne maakuntaan Helsingistä näin tasokas teos, joka istuisi täydellisestä kesäteatterin uuteen genreen. Näytelmän ympärille on rakennettu kuunnelmaa, kirjaa ja elokuvaa, joten olisimme päässeet niiden myötä oikein kunnolla tapetilla. Kaiken lisäksi näytelmä on todella hyvä.

Talous ratkaisee

Tamperelainen Teatteri Siperia on tuotanut yhteistyösopimuksella kaksi esitystä Hämeenlinnassa. Kolmivuotista yhteistyösopimusta on tarkoitus jatkaa, mutta ensi kesäksi näytelmän valinnan ja ohjauksen on ottanut hyppysiinsä taas Hämeenlinnan kesäteatteriyhdistys. Viime vuoden esitys Satoi tai paistoi jäi 40 000 tappiolle ja Töttölää on kritisoitu menneinä vuosina paremmin pärjänneen musiikkiteatterikonseptin hylkäämisestä.

– Olen aikaisemmin puhunut ehkä vähän ympäripyöreästi genrenvaihdon syistä, mutta nyt kun minua on syytetty jääräpäisyydestä, haluan tunnustaa, että kysymys on yksinkertaisesti rahasta, Töttölä sanoo.

– Taloutemme ei kestä musiikkinäytelmien tuottamista. Orkesteri kapellimestareineen maksaa sivukuluineen 50 000 euroa kesässä ja meidän pitäisi saada puistoon 15 000 katsojaa. Siihen emme pysty.

Töttölän mielestä kesäteatteri on nyt oikealla linjalla, jota jatketaan eteenpäin.

– Hämeenlinnalaisille musiikkiteatterin jättäminen on ollut selvästi järkytys. Uskon, että katsojat saadaan palaamaan oikeilla näytelmillä, joissa on hauskuutta, mutta myös oikeaa sisältöä.

Huumoria pitää olla, mutta myös mielellään jonkinlainen juonenkuljetus.

– Siperialla on yksi tarjous pöydällä, mutta tällä hetkellä haluan ainakin vielä hetken nöyränä odottaa, jos Okko Leo sittenkin heltyisi antamaan oikeudet meille.

Juuri ilmestyneen Katupeili-lehden kannattava voima on esitellä Hämeenlinnan nykyistä kulttuurielämää monipuolisesti ja tuoreesti, ei lietsoa kulttuuripoliittista keskustelua ja kiistelyjä. Katupeili nro 9 ilmestyi tabloidi-lehtenä vuonna 1982. Aikaa seuraavan numeron ilmestymiseen eli numero 10:een kului siis parikymmentä vuotta.

Kaksi valtasuuntausta, joissa Hämeenlinnan kulttuuri näkyy kuitenkin muita vahvemmin, ovat kirjallisuus ja musiikki. Joten ne otettiin myös lehden rungoksi.

Idea uudesta Katupeilistä virisi Hämeenlinnan Seudun Taideyhdistyksen hallituksessa varmaankin Helena Marttiselta ja Lotta Jaanulta. Puheenjohtaja ja muu hallitus innostuivat ideasta.

Katupeilin suunnitteluryhmään nimettiin neljä taideyhdistyksen hallituksen jäsentä: Sibelius-opiston vararehtori Helena Marttinen, musiikinopettaja, Taideyhdistyksen historian hyvin hallitseva Lotta Jaanu, kirjailija ja elokuvan tunteva Pekka Rautalahti ja toimittaja Maija Kauppinen. Viimeksi mainittu lupautui kokomaan lehden.

Kaikkia Katupeilin juttuja sitoo yhteen kulttuuria monipuolisesti tuntevan ja sitä harrastavan europarlamentaarikko Sirpa Pietikäisen kirjoitus kulttuurikokemusten elämää parantavasta ja pidentävästä vaikutuksesta. Eli Sirpan sanoin: ”Taide tarjoaa kicksejä ilman haitallisimpia sivuvaikutuksia ja Taide tarjoaa ihmiselle yhteisöllisyyden kokemuksia ja mahdollisuuksia tutustua vieraisiin kulttuureihin ja elämäntapoihin, olivatpa taiteen tekijä ja kokija samasta kaupungista tai vaikkapa eri maanosista.”

– Katupeilin kokoaminen oli mielenkiintoinen kokemus toimittajalle, joka seitsemän vuotta sitten muutti Helsingistä Hämeenlinnaan. Jo se, miten mieluusti hämeenlinnalaiset kirjailijat, muusikot ja kulttuurista kiinnostuneet tai sitä harrastavat suostuivat kirjoittajiksi, haastateltaviksi, valokuvattaviksi, yllätti. Samoin nopeus, millä lehden sisältö hyväksyttiin, taitettiin, oikoluettiin ja painettiin. Hämäläinen hitaus lieneekin vain myytti, Maija Kauppinen uskoo.

Hämeenlinnan kaupunki korvaa ”vaippakulut”, jos hakemuksen täyttää ensin netissä, tulostaa ja toimittaa sitten postitse perille. Asiaan täytyy tietysti ensin perehtyä netissä. Monimutkaista.

Reseptin saa nyt sähköisenä apteekkiin, tuntukausien odottamisen jälkeen. Odotan lapseni seuraavaa korvatulehdusta innolla...

Jyväskylän yliopisto ja Niilo Mäki Instituutti ovat yhdessä kehittäneet verkkopelin, joka kohentaa lasten lukutaitoa. Peli on alun perin kehitetty lukihäiriön ehkäisyyn. Suomessa verkkopeli on auttanut jo 200 000:ta lasta lukemaan oppimisessa. Nyt peli on saavuttanut suosiota myös ulkomailla. Maksuton Ekapeli - ulkomailla GraphoGame - toimii kännyköillä ja tablettitietokoneilla, joten sitä olisi mahdollista pelata esimerkiksi nettikahviloissa. Kenian valtio (!) aikoo jakaa kaikille oppilaille tabletin, johon peli on tallennettu. Siinä esimerkkiä köyhälle Suomelle...

Pikkuhiljaa palvelut siirtyvät verkkoon, niin meillä kuin muuallakin. Asioiden on ajateltu helpottuvan sähköistämisen myötä, mutta tässä vaiheessa vaikuttaa pikemminkin siltä, että asiat vain monimutkaistuvat. Pian kukaan ei tule enää toimeen ilman jonkin sortin laitetta, jossa on nettiyhteys. Kohta kai lasten lukemaan oppiminenkin tapahtuu verkon kautta. Samalla isoveli voi valvoa kansalaisia entistä tarkemmin. Kaikesta jää jälki.

Netti siis luo mahdollisuuksia, mutta siihen sisältyy myös uhkia. Kuten viime aikojen uutisista on ilmennyt, tietosuojassa on kanjonin kokoisia aukkoja. Yhdysvallat on vakoillut niin vihollisiaan kuin liittolaisiaankin, sekä valtioiden johtoa että tavallisia ihmisiä.

Juuri kun olemme oppineet käyttämään pilvipalveluita, ilmenee, että ne eivät olekaan turvallisia. Viimeaikojen tietoturvapaljastusten valossa ajatus esimerkiksi potilastietojen kokoamisesta yhteen sähköiseen järjestelmään tuntuu jotensakin huolestuttavalta. Ja kun kaikki on sähköistetty, olemme järjestelmästä riippuvaisia.

Verkko on haavoittuva myös fyysisesti: maanjäristys, taifuuni tai muu luonnonmullistus katkaisee nettiyhteydet alta aikayksikön. Lisäksi sähköisen järjestelmän käyttöhän... vie sähköä.

Lapseni päiväkodissa vietetään teemaviikkoja, joiden teemana ovat kirjat ja tarinat. Jokainen lapsi voi viedä päiväkotiin mieleisensä kirjan, joihin sitten koko ryhmä tutustuu yhdessä. Tuossa isässä kiinnostus kirjoihin ja lukemiseen on helppo herättää. Vastaavasti myös kiinnostus tietokonepeleihin...

Itse tykkään ihan niistä oikeista, painomusteen ja paperintuoksuisista kirjoista. Olisivatko kirja, kynä ja vihko silti vielä ihan käyttökelpoisia? Tai verkkopelin sijasta opettaja, joka opettaa lukemaan. Myös lääkereseptit olisi kiva saada käteen, jotta niitä ei tarvitsisi tuntikausia odotella.

Mitä valtionsalaisuuksiin tulee, vaikuttaa siltä, että jos valtio haluaa pitää tietonsa salaisena, kannattaa sen säilyttää asiakirjojaan sähköisten versioiden asemesta ihan paperisena.

Pohjoismaista kirjastoviikkoa vietetään perinteisesti marraskuun toisella viikolla, jolloin kymmenissä eri kirjastoissa luetaan talvisia tekstejä kahdella kielellä. Tänään keskiviikkona Hämeenlinnan Pohjola-Norden ja kaupunginkirjasto järjestävät kaksi luentatilaisuutta pääkirjastossa. Kello 10 alkava tilaisuus on lapsille ja ruotsinkielinen. Illalla klo 18 kuullaan luentaa molemmilla kotimaisilla kielillä.

Aamutilaisuudessa Föreningen tavastsvenskarin jäsenet Rea Eklund, Birgitta Hendrell-Oinonen ja Johanna Rosenberg esittävä sadun Olles skidfärd, jossa on mukana myös kuvitusta sekä vähän laulua. Illalla Sari Rautio ja Päivi Pennanen-Mäkinen lukevat Ulla Lena Lundbergin Finlandia-palkittua romaania Is/Jää molemmilla kielellä. Ulla Salmi on valinnut ruotsalaiskirjailija Eija Hetekivi-Olssonin romaanin Ingenbarnsland, joka puolestaan oli naapurimaassamme August-palkintoehdokas. Kari Jalosen tekstinä on tanskalaisen romantiikan ajan mestarin St. Steenseen Blicherin teos Pitäjänlukkarin päiväkirja.

Hämärässä ääneen luenta on vanha skandinaavinen tapa, jota erityisesti harrastettiin ns. suden hetkenä, jolloin säästösyistä ei vielä sytytetty enempiä valoja kuin luentaa varten oli tarpeellista.

MUUTOKSIA. Aika moni Ahveniston koulun nykyisen 8 F-luokan oppilaista teki muutoksia omaan elämäänsä projektin aikana.

Lasten ja nuorten liikkumattomuudesta on puhuttu vähintään vuosikymmenen ajan, ehkä jo kahdenkin. Silti railo passiivisten ja aktiivisten liikkujien välillä repeää yhä suuremmaksi.

Osasyyllisiä ovat vanhemmat, osin koulujen toimintatavat. Lapsi oppii esimerkistä ja opetuksesta. Pahimmillaan vanhemmat eivät anna lastensa edes hikoilla. Vanhempien mielestä lasten liikkuminen voi olla vaarallista, tai vaatteet voivat likaantua.

Osa lapsista liikkuu aktiivisesti koulussa ja vapaa-ajalla, osa ei hievahda välitunnilla aulasta ulkoilmaan, kotona linnoittaudutaan tietokoneen ääreen. Huolestuttavaa on sekin, etteivät edes kaikki urheiluseuroissa harrastavat eivät liiku riittävästi.

Hämeenlinnan kaupungin kouluissa Hämeen Liikunnan ja Urheilun, kaupungin, ELY-keskuksen sekä Euroopan sosiaalirahaston rahoittama Koliko-hanke etsi uusia toimintatapoja liikunnan lisäämiseksi koulupäivien aikana.

– Tarvetta koululaisten liikuttamiseen on koko ajan enemmän. Vähän liikkuvat passivoituvat entisestään, aktiiviset lisäävät liikuntaa, Hämeenlinnan koululiikuntakoordinaattorina kuluvan vuoden loppuun asti työskentelevä Kati Sarva kertoo.

Kati Sarva sanoo olevansa hyvin huolestunut sellaisesta kehityssuunnasta, jossa esikouluikäisen lapsen äiti suoranaisesti kieltää lapsen liikkumisen edes leikin varjolla.

– Olen myös törmännyt tapauksiin, jossa yläkoululainen kuljetetaan joka päivä lyhyetkin matkat kouluun ja takaisin kotiin, tai että koululainen ei saa ulkoiluttaa perheen lemmikkiä! Mielestäni pitää tehdä juuri päinvastoin, eli patistaa koulumatkalle ja vapaa-ajan liikkumiseen.

Sarva muistuttaa samaan hengenvetoon, tuoreen suomalaisen tutkimuksen mukaan huonompi motorinen suorituskyky ensimmäisellä luokalla on yhteydessä heikompaan luku- ja laskutaitoon kolmena ensimmäisenä kouluvuotena kuopiolaisilla lapsilla.

Sen sijaan kestävyyskunnolla ei ollut yhteyttä luku- tai laskutaitoon. Itä-Suomen yliopiston Lasten liikunta ja ravitsemus -tutkimuksen ja Jyväskylän yliopiston Alkuportaat-tutkimuksen yhteistyönä toteuttaman tutkimuksen tulokset julkaistiin arvostetussa Medicine & Science in Sports & Exercise -lehdessä.

Luokka teki liikuntasuunnitelman

Kati Sarva toisaalta kehuu lapsia ja nuoria heidän aktivoitumisestaan, kun asiat esitetään oikealla tavalla. Hankkeen aikana Hämeenlinnankin on löytynyt uusia koulupäivän aikana toteuttavia liikuntamalleja.

– Opettajat suhtautuvat pääsääntöisesti hyvin positiivisesti liikuntaa kohtaan, mutta tietysti joukossa on asiaa kriittisesti vain omasta näkökulmasta lähestyviä. Näinhän se on koko yhteiskunnassa.

Ahveniston yläkoulun nykyisin 8 F-luokan oppilaat tekivät viime lukuvuoden aikana luokan liikuntasuunnitelman. Monet murrosikäiset nuoret muuttivat elintapojaan, joilla on vaikutusta koko elinkaareen. Oppilaat itse päättivät, mitkä tekijät olisivat tärkeitä koulupäivän aktivoimiseksi.

Vastaava toimintamalli oli käytössä toisessakin koululuokassa.

– Yksi tärkeimmistä asioista on sen oivaltaminen, että valinnoista vastaa aina ihminen itse. Kaveripiiri kuitenkin vaikuttaa varsikin tässä iässä merkittävästi toimintatapoihin.

– Nukun nyt vähintään tunnin enemmän kuin vuosi sitten. Se vaikuttaa selvästi pirteyteen, käytännössä kaikkeen elämiseen, yksi luokan tytöistä kertoo.

– Sen nukkumisen lisätunnin otin tietokoneajasta, hän kertoo.

Kati Sarva toteaa tähän, että juuri tottumusten muuttaminen on ihmiselle kaikkein vaikeinta:

– Ja lisäksi ihminen on luontaisesti laiska! Kehitämme koko ajan hissejä, autoja, tietokoneita ja muita vempeleitä helpottamaan elämistä.

Ahveniston kasiluokalla tehdyn kyselyn mukaan 17:stä oppilaasta kuusi siirtyi liikkumaan koulumatkan omatoimisesta kävellen tai pyöräillen, kymmenen oppilasta alkoi käydä välitunnilla ulkona, kaksi kiinnitti enemmän huomiota ruoan laatuun ja kuusi lisäsi yöuniaan.

– Tottumusten muuttaminen on haastavaa, mutta muutoksilla on usein elinikäinen vaikutus. Muutokset siirtyvät aikuisikään, Kati Sarva huomauttaa. Sitä kautta niiden merkitys moninkertaistuu.

– Pienetkin lisäykset ovat plussaa, terveyden kannalta riittää lapsilla 1-2 tuntia päivittäistä liikuntaa, joten valtaviin ponnistuksiin siihen pääsemiseksi ei tarvitse ryhtyä. Hyötyliikuntaa koulumatkoista, kirjastokäynneistä ja vastaavista kertyy nopsasti, kun sen ottaa asiakseen,Kati Sarva huomauttaa.

– Välitunneilla kannattaa ehdottomasti mennä ulos ja tuulettaa aivonsa. Jo viisituntisen koulupäivän aikana voi hukata tunnin liikunta-aikaa olemalla välitunnit sisällä paikallaan. Luontoretkeily, geokätköily, skeittaus, parkour, softaus, jääpelit, uimiset ja kavereiden kanssa pihalla pelaamiset kerryttävät hauskasti päivittäistä liikunnan määrää. Tässä on yli puolella suomalaisista kirimistä, mutta pienistä puroista kasvaa suuret virrat, eli pienehkötkin muutokset auttavat pääsemään maaliin, Kati Sarva jatkaa.

Graffitit kukkivat maalaismaisemassa

Sintit verkossa

Huikea lämääjä tappaa jäähyjä

Kirjahyllyjen äärellä ihmiset ovat ihmisiksi

Menoinfo: Flower Punch, Jane Kitto ja Piru Kange tänään Suistossa

Jukka Salmiselta ilmestyi jo 25. pitkäsoitto

Koiravaljakot kisaavat Pekolan maisemissa

Kyllä kansa tietää!

Menoinfo: Museo Militariassa koko perheen toimintapäivä

Valokuituverkko tiedossa koko Tuulokseen

Lukko-pelin hattutemppu oli Viitaluoman uran ensimmäinen

Tänään: Olavi Uusivirta lyö löylyä Suiston lauteilla

Tänään: ARXin Koeajossa Hämeenlinna palaa!

Tänään: Hykin teatterissa toivutaan kiusaamisesta

Influenssarokotteet loppuivat apteekeista

”Mokasin pahasti”

Katupeili peilaa kaupungin kulttuurielämää

Sähköä vai paperia?

Tänään: Pääkirjastossa luetaan kahdella kielellä

Asenteet ovat huolenaihe