Kaupunkiuutiset

Anika Korpimaa on tällä hetkellä ainoa kehysten kultausta ja entisöintiä harjoittava yrittäjä Hämeenlinnan seudulla. Yritys on Eteläisissä, mutta Korpimaa myös sopimuksen mukaan noutaa korjattavat kehykset asiakkaan kotoa. Kuva: AP Sarjanto

Hauhon Eteläisissä asuva Anika Korpimaa työskenteli pitkään ravintola-alalla, mutta työpaikan sulkeminen pisti hänen urasuunnitelmansa uusiksi.

- Tilanne alan työmarkkinoilla on sellainen, että ikä alkoi tulla vastaan, Korpimaa kertoo.

- Minulla itselläni ei ollut ensin oikein minkäänlaista ideaa jatkosta, mutta äitini tunsi Hämeenlinnassa kehystysliikkeitä pitävän Riitta Mikkolan, joka oli lopettelemassa uraansa.

Varsinkin kehysten entisöintiä ja kultausta osaavalle henkilölle oli tulossa seudulle tilausta.

Kaksi vuotta opiskelua

Korpimaa hankki tarvittavat taidot koulutuskeskus Salpauksessa, josta hän valmistui kahden vuoden opiskelun jälkeen artesaaniksi viime toukokuussa. Ennen valmistumistaan hän suoritti työharjoittelujaksot Riitta Mikkolan Kehys-Taiteessa Hämeenlinnassa ja Konservointi & Kultaus Firenzessä Helsingissä.

- Sain Helsingissä hyvin tärkeää oppia ja saan edelleen aina tarvittaessa hyviä neuvoja Suvi von Esseniltä.

Taidekehys Anika aloitti toimintansa Korpimaan kotitalossa Tuuloksentien varrella 1. heinäkuuta. Yritys tarjoaa normaalin kehystyspalvelun lisäksi vanhojen raamien entisöintiä kultausta.

- Olen aina tykännyt tehdä töitä käsilläni ja kehysten entisöinti on kivaa, vaikkakin aikaa vievää työtä, Korpimaa sanoo.

- Työ tehdään hitaasti kerros kerrollaan käyttäen alkuperäisiä, vanhoja materiaaleja eli esimerkiksi liitujauhoa sekä jänis- ja luuliimaa. Kehykset säilyvät kauemmin, kun niihin ei laiteta mitään vieraita aineita.

Rohkeutta valintoihin

Oma lajinsa on vitriinikehysten tekeminen, joka vaatii Korpimaan mukaan erityisen paljon värisilmää. Vitriineihin voi laittaa melkein mitä tahansa piirroksista ja muistoesineistä soittimiin tai vanhoihin tennistossuihin.

Ihmisten maku taulunkehysten suhteen on edelleenkin melko konservatiivinen. Korpimaa arvelee, että ihmisillä ei ehkä ole tietoa kaikista mahdollisuuksista.

- Kyllä tällä alalla asiakkaiden toivomusten mukaan mennään, mutta heitä voi hienovaraisesti rohkaista kokeiluihin.

- Tärkeätä on myös tietää, millaiseen ympäristöön teos ripustetaan. Peruskehykset sopivat yleensä paikkaan kuin paikkaan, mutta usein unohdetaan, että kehys on parhaimmillaan tärkeä osa taideteosta.

Nettisivut osoitteessa www.taidekehysanika.fi

Hämeenlinnan - Vanajan Sotaveteraanit ry. järjestää tiistaina 3.9. perinteisen ovelta ovelle -keräyksen Hämeenlinnan kantakaupungin alueella sekä Rengossa. Kerääjinä toimivat Panssariprikaatin 200 varusmiestä.

Keräystapahtuma alkaa kello 17.30 Suomen kasarmin parkkipaikalta, jossa kuullaan keräyspäällikön saatesanat ja Panssariprikaatin komentajan puhe.

Keräyksen tuotto käytetään Hämeenlinnan sotaveteraanien, sotaveteraanien puolisoiden ja leskien kotona asumisen tukemiseen. Keräystä suorittavilla varusmiehillä on virallinen numeroitu keräyslista. Keräysaika on kello 18–20.

Varusmiesten kuljettamiseen keräysalueille tarvitaan vapaaehtoisia kuljettajia autoineen. Kuljettajan tehtävänä on viedä kerääjät keräysalueelle sekä paikallistuntemustaan hyväksikäyttäen opastaa kerääjiä. Autoilijoiden toivotaan saapuvan Suomen kasarmin parkkipaikalle (käynti Vuorikadun puolelta) kello 16.30–17.15. Sotilaspoliisit opastavat kokoontumista.

Vesipelastus soveltuu harrastuksena lähes kaiken rotuisille koirille.

Hämeenlinnan Vesipelastuskoirayhdistyksen treeneissä uidaan paljon. Koirat osaavat esimerkiksi viedä köyttä.

Lea Haanpään mukaan halukkaita tulijoita olisi enemmän kuin seura voi ottaa vastaan.

Vesipelastuskoiraharrastukseen olisi halukkaita tulijoita, mutta harrastusta rajoittaa sopivien harjoituspaikkojen puute. Hämeenlinnan yhdistyksessä oli viime vuonna jäseniä 36.

- Kun aloitimme toiminnan vuosituhannen vaihteessa, jäseniä oli tusinan verran. Halukkaita tulijoita olisi enemmän kuin seura voi ottaa vastaan, mutta pyrimme ottamaan vuosittain mukaan muutaman uuden harrastajan. Harjoituspaikaksi ei sovellu mikä tahansa ranta, vaan rantaan on johdettava autolla ajettava tie ja kääntöpaikka tien päässä. Harjoituksiin ei voi ottaa seitsemän koiraa enempää, jotta kaikkien treenauttamiseen riittää kunnolla aikaa, sanoo Hämeenlinnan Vesipelastuskoirayhdistyksen sihteeri Lea Haanpää.

Vesipelastus on ns. rodunomainen newfoundlandinkoirilla ja landseereilla, joten muun rotuiset koirat joutuvat aloittamaan virallisen kilpailu-uransa suorittamalla hyväksytysti soveltuvuuskokeen, jota koira saa yrittää vain kahdesti.

Ei vielä tositilanteissa

Koulutettuja vesipelastuskoiria ei ole tositilanteissa koskaan käytetty. Vesipelastus on aikoinaan kehitetty palvelemaan kalastajien ja muiden vesillä liikkujien tarpeita. Tuolloin koirat toimivat kalastajien apuna, auttaen esimerkiksi verkkojen noudossa ja tarvittaessa vedenvaraan joutuneen henkilön paikallistamisessa sekä pelastamisessa.

Suomessa vesipelastuskoirien hyötykäyttö on nykypäivänä olematonta, mutta oikeassa paikassa oikeaan aikaan oleva koulutettu vesipelastuskoira voi pelastaa veden varaan joutuneen hengen, noutaa ajelehtivan veneen, viedä hinausköyden aironsa hukanneelle tai tankkinsa tyhjentäneelle veneilijälle karikkoisessakin vesistössä, minne isommalla pelastuskalustolla ei ole menemistä.

Vapaaehtoiselle pelastuspalvelulle vesipelastuskoirasta voi olla hyötyä, jos koira saadaan riittävän ajoissa esimerkiksi hukkuvan avuksi.

- Jos uimari väsyy tai saa sairaskohtauksen, koulutettu vesipelastuskoira pystyy ottamaan tämän kädestä otteen ja hinaamaan uupuneen rantaa tai viemään hänelle vaikkapa pelastusrenkaan.

Tehtävään koulutettu koira on nopeampi kuin pintapelastaja.

Sopii kaikenrotuisille koirille

Vesipelastus soveltuu harrastuksena lähes kaiken rotuisille koirille.

- Oikeastaan ainoa kriteeri on, että koira pitää uimisesta ja on ohjaajansa hallinnassa. Jonkin verran kokorajoituksia koiralle aiheuttavat veneen haku ja uhrin pelastus, joten jonkinlaisena painon alarajana voitaneen pitää noin 20 kiloa.

Painoa tärkeämpiä ominaisuuksia ovat kuitenkin taistelutahto, rohkeus ja sisukkuus. Vesipelastusta harrastetaan nykyisin yhä enemmän perinteisillä palveluskoiraroduilla, suursnautserit ja belgianpaimenkoira malinoisit ovat noutajien ohella kokeisiin osallistumistilastojen kärjessä.

Yli kolmekymmentä kiloa karistaneet Pirjo Weckman ja Jemina Harju pursuavat energiaa. Molemmat osallistuvat valtakunnalliseen Vuoden Laihduttaja -kilpailuun.

Hämeenlinnalaiset Pirjo Weckman ja Jemina Harju ovat tehneet sen, mistä monet vain unelmoivat: molemmat ovat pudottaneet painoaan yli kolmekymmentä kiloa. Tukena heillä on ollut valmentaja Satu Rautalahti, itsekin entinen laihduttaja.

Naiset karistivat kilojaan Cambridge-menetelmällä. Weckman pudotti painoa pitemmän kaavan kautta. Häneltä tippui 32 kiloa kahdessa vuodessa. Harju puolestaan sisuuntui. Hän aloitti painonpudotuksen tammikuussa, ja nyt vaaka näyttää 34 kiloa vähemmän kuin vuoden alussa.

Naiset osallistuvat valtakunnalliseen Vuoden Laihduttaja -kilpailuun, jonka voittaja pääsee marraskuussa edustamaan Suomea maailmanlaajuisissa Vuoden Laihduttaja -kilpailuissa Lontoossa.

Hitaasti ja huolella

Weckmanin kilojen kertymisen takana on se tavallinen tarina.

- Minulla on kolme lasta, ja jokaisen lapsen mukana tuli painoa lisää kymmenen kiloa.

Weckman oli kokeillut kaikkea aina painonvartijoista himoliikkumiseen.

- Kun työkaverini Satu Rautalahti palasi äitiyslomalta, ja kuulin, että hän oli laihduttanut, aloin uskoa, että se olisi mahdollista naisillekin.

Ravinnetiivisteisiin perustuva menetelmä ei vaadi kaloreiden ja ravintoaineiden laskemista. Weckman on pudottanut painoaan hitaasti ja huolella kahden vuoden aikana. Liikunnaksi riittävät työmatkapyöräily ja koiran ulkoiluttaminen.

- Valmentajan kannustuksella on suuri merkitys. Tämä on kuitenkin viimeinen kerta kun laihdutan. Joudun katsomaan loppuikäni, mitä syön.

Mitä nopeammin, sitä parempi

Jemina Harju kyllästyi peilikuvaansa. Itsetunto oli nollissa, ja erään tammikuisen unettoman yön jälkeen hän päätti, että nyt sai riittää. Harju oli aiemmin jo kokeillut niin kaalikeittodieettiä kuin karppaamistakin. Hän innostui 45 kiloa laihduttaneen työkaverin esimerkistä.

- Sovin saman tien aamulla ajan laihdutusvalmennukseen. Tavoitteena oli, että mitä nopeammin lähtee, sitä parempi.

Parhaimmillaan painoa putosi 2 kiloa viikossa.

- Pelkäsin, että elimistö ei luovuta rasvaa, mutta kun joka viikko tuli miinusta, motivaatio säilyi.

Tässä romutetaan vanhat syömistavat ja opitaan uusi.

Itsetunto nousuun

Molemmat naiset hehkuttavat, miten suuri positiivinen vaikutus laihtumisella on itsetunnolle, energialle ja aktiivisuudelle.

- Nyt on valtavasti lisää energiaa ja tulee helposti lähdettyä erilaisiin tapahtumiin, mihin ei aikaisemmin millään lähtenyt. Uskaltaa ja kehtaa lähteä ihmisten ilmoille, Weckman sanoo.

Jemina Harjulle kiloja oli kertynyt pikkuhiljaa vuosien myötä. Hän vältteli vaakaa ja sulki asian mielestään. Nyt painonpudotuksen myötä itsetunto on kohentunut reippaasti.

- Olen harrastanut koiranäyttelyitä, mutta ennen välttelin kehään menemistä. Nyt harrastan lisäksi koiran kanssa lenkkeilyä ja treenaan kahvakuulaa. Tänä vuonna olen käynyt myös tanssimassa, mitä en ollut tehnyt vuosiin, Harju sanoo.

Astronauttien jalanjäljillä

Naisten käyttämä Cambridge-laihdutusmenetelmä on nimensä mukaisesti lähtöisin Cambridgen yliopistosta Englannista, ja juontaa juurensa Nasan avaruustutkimuksiin 60-luvulle. Tutkijat valmistivat ravinnetiivisteitä astronauttien käyttöön. Ilmeni, että tiivisteet toimivat mainiosti myös painonpudotuksessa.

- Laihdutusmenetelmä perustuu erittäin niukkaenergisiin täysravinteisiin sekä henkilökohtaiseen valmennukseen, Satu Rautalahti kertoo.

Menetelmässä on erilaisia taso-ohjelmia, joissa on eri kalorimääriä. Projekti sisältää kolme vaihetta: painonpudotus, tasapainotteluvaihe sekä pysyvän painon ylläpitäminen. Ravinnetiivisteet sisältävät kaiken, mitä ihmiskeho tarvitsee, ja ne korvaavat perinteisen aterian. Tavallisen ruoan osuutta lisätään vähitellen.

Hämeenlinnassa menetelmää valmentaa Rautalahden lisäksi Sanna-Kaisa Lehto.

- Alkuun asiakas tarvitsee enemmän valmentajan tukea, jatkossa riittää tapaaminen noin kerran puolessa vuodessa. On mahtavaa nähdä asiakkaissa muutos sekä ulkoisesti, että sisäisesti, Rautalahti sanoo.

Vuoden Laihduttaja -kilpailuun osallistuvia voi äänestää netissä osoitteessa www.cambridgeohjelma.fi, josta löytyvät myös naisten ennen ja jälkeen -kuvat. Äänestysaika päättyy 6.9.

Liikenteessä voi revetä helvetti liitoksistaan. Auringon sarastaessa valmistaudut töihin mieltä rauhoittavan aamujoogan jälkeen. Maailman syleillessä sinua lähdet taivaltamaan kohti työmaata kottaraisten, talitinttien ja muiden iloisten pikkupalleroisten säestämänä. Siinä vaiheessa, kun pääset yleiselle tielle, repeää helvetti liitoksistaan. Ihmisviha ottaa ylivallan. Perkele, on kyseessä sitten autoilija, pyöräilijä tai vaikka kävelijä.

Kun kolmion takaa kiilaa eteen mikä tahansa kaksi- tai nelipyöräinen, usko ihmiskuntaan horjuu heti. Kaikki tapahtuu vielä kiireessä, kuinkas muuten, koska nykyään kenelläkään ei ole aikaa kuin itselleen ja omille tavoitteilleen.

Tunnustan olevani autoilijana kuin Gandhi, mutta ilman suvaitsevaisuutta. Joka ikinen jonkun toisen tekemä pieni virheliike rekisteröityy kiukkumittariini, joka ehdottaa, että taas olisi kirveelle töitä.

Vanajantiellä universumin tasapaino on usein koetuksella. Kun joku vyölaukkumies kiilaa rämisevän vuokraperäkärrynsä kanssa tien sivusta suoraan eteesi, osuu hän välittömästi kiukkuhermoon. Varsinkin ruuhka-aikana, kun kärry vie autonmittaisen tilan ja peittää Paasikiventien ja Keinusaarentien risteyksessä kulkuyhteyden viereiselle, tietenkin tyhjänä olevalle kaistalle. Odotat valojen vaihtuvan kahdesti ja mietit vakavasti, löytyisikö netistä vetypommin rakennusohjeita?

Jalankulkijat taas tuppaavat haahuilemaan haavi auki ympärilleen katsomatta, iästä riippumatta. Lapsilta sen vielä ymmärtää, mutta monesti heillä onkin liikenteen tarkkailu paremmin hallussa kuin aikuisilla.

Muista aina liikenteessä... Jotkin yksilöt raivostuttavat vietävän paljon. Kun annat kävelijälle tilaa ylittää tien, alkaa jalka nousta yhtä rivakasti kuin zombilla. Näyttää jopa siltä, että elävä kuollutkin jäisi kakkoseksi laahustamisessa. Ei siihen suojatielle tarvitse nautiskelemaan jäädä. Monesti mietityttää, miksi kävelijät ja pyöräilijät haluavat niin hanakasti sukeltaa autojen alle. Suojatie on suojatie, mutta itse en laskisi sen varaan, että pujottelisin fillarilla sata lasissa autojen sekaan vain olettaen, että kyllä ne väistävät. On väistämättä selvää, kenelle yhteentörmäyksessä käy huonosti.

Jokaiseen skootteriin pitäisi liimata leveä kuljetus -tarra. On se sen verran iso peli, että sillä pitää posottaa prikulleen keskellä kaistaa. Vespan jälkeläinen on synkronoitu myös liikkumaan sivuttaissuunnassa takana olevan auton liikkeiden mukaan, eli ohittaa ei kannata edes yrittää. Pyörällä liikkuessani olen varsinkin kesäisin huomannut, ettei ruuhka-aikaan ole tien yli mitään asiaa, jos ei satu kantamaan trikoopaitansa alla junan puskuria muistuttavia maitokuulia. Ne jos mitkä, pysäyttäisivät vaikka Pohjois-Korean armeijan, ja täysin rauhanomaisin keinoin.

Jani Rantasen mukaan pienkasvattajalla usko saa olla mieluusti kympin luokkaa, mutta matematiikka on nelosen tasoa. Kuva: Juhani Karvonen

Kimppaomistus on raviharrastajalle edullinen ja helppo tapa päästä kiinni omaan hevoseen. Harrastaja saattaa saada kimppaomistuksesta myös taloudellista hyötyä, mutta sen varaan ei hänen elämäänsä kannata laskea. Yleinen talouden epävarmuus on vähentänyt viime vuosina paitsi syntyvien varsojen määrää, mutta myös halukkuutta lähteä mukaan hevoskimppaan.

Janakkalalainen Jani Rantanen ryhtyi ravihevosten pienkasvattajaksi kolmisen vuotta sitten. Jo sitä ennen hän oli ollut kimppaomistajana muutamassa kilpahevosessa. Viime vuonna hän kurssitti itsensä myös Suomen Hippoksen sekä Suomen Hevosenomistajien keskusliitto ry:n suosittelemaksi laatukimpanvetäjäksi.

Rantanen on joko täys- tai osaomistajana kymmenkunnassa hevosessa. Kaksi tammaa ja kaksi tänä kesänä syntynyttä varsaa ovat täysin omia. Varsoista on jatkossa tarkoitus valmentaa kimppahevosia. Rantasella on omistushevosia valmennuksessa Kirkkonummella, Turussa ja Lahdessa. Siitostammat sen sijaan majailevat Mäntässä ja Janakkalassa.

- Pienkasvattajana myyn tammoistani syntyneistä varsoista osuuksia. Jaan hevosen yleensä 10–15 kimppaosuuteen. Tällöin osuuden hinta pysyy järkevänä ostajalle, eikä kuukausivastikekaan koidu kenellekään ylipääsemättömän suureksi. Hevosenhan pystyy periaatteessa ostamaan kuka tahansa, mutta sen ylläpito yleisesti yllättää kalleudellaan.

Rantanen pitää kimppaomistajuuden juttuna juuri kustannusten jakaantumista, mikä tarjoaa tilaisuuden olla mukana raviurheilussa melko edullisin kustannuksin.

- Mikä hienointa, hyvässä kimpassa pystytään jakamaan ilot ja surutkin porukan kesken. Toivon omalta osaltani saavani tällä tavoin uusia harrastajia mukaan raviurheiluun.

Harrastuksella ei tehdä rahaa

Rantasen mukaan pienkasvattajalla usko saa olla mieluusti kympin luokkaa, mutta matematiikka voi olla nelosen tasoa.

- Usko siihen, että varsa juoksisi joskus tulevaisuudessa rahaa, on jokaisella tietenkin vahva.

Harrastuksen kannattavuus on kuitenkin juuri viime vuosina laskenut. Palkintorahoja on vähennetty, mutta kulut ovat vastaavasti nousseet. Kasvattaja saa olla onnellinen, jos hän pääsee omilleen.

Varsojen hinnat vaihtelevat suuresti. Hintaan vaikuttavina tekijöinä ovat tietenkin varsan vanhemmat.

- Olen laskenut, että riippuen varsamaksusta varsasta täytyisi saada 5 000–10 000 euroa, mikäli myyjä haluaisi päästä omilleen. Pelkästään varsamaksu saattaa joillakin isäoreilla olla yli 20 000 euroa. Sen päälle on laskettava muun muassa eläinlääkäri- ja ylläpitokuluja, mitkä nostavat varsan hintaa huimasti.

Varsan ylläpito maksaa 350–600 euroa kuukaudessa tallista riippuen. Ammattivalmentajalle varsa viedään yleisesti noin kaksivuotiaana ja tällöin kuukausimaksu nousee noin 700–1200 euroon.

- Omissa kimpoissani keräämme tuohon hoitomaksun päälle vielä 20 euroa per osakas ns. ylimääräistä rahaa, jolla voimme hoitaa esimerkiksi ikäluokkakilpailujen maksuja, vakuutuksia ja eläinlääkärikuluja. Näin ollen kuukausimaksu on maksimissaan 120–140 euroa.

Korttien tarinat -tapahtuma lauantaina 7.9. klo 10-16. Verkatehtaalla. Ohjelma alkaa klo 12.

Postikortti tekee uutta tulemistaan sähköisen viestinnän vastavoimana, ainakin jos Markku Laaksoon on uskominen. Paletin hallituksen puheenjohtaja on järjestämässä kuudetta kertaa Korttien tarinat -tapahtumaa Verkatehtaalle.

- En ole missään vaiheessa menettänyt uskoani postikortin toimivuuteen, Laakso sanoo.

- Esimerkiksi nuoret naiset käyttävät paljon kortteja silloin, kun he haluavat muistaa läheisiä ystäviään. Keräilyn kannalta postikortit ovat ohittaneet postimerkit jo aikaa sitten.

Tapahtumassa yleisö pääsee tutustumaan postikorttiin ilmiönä monesta eri näkökulmasta. Ilmainen tapahtuma on koonnut vuosittain yhteen keräilijöitä, taiteilijoita, kauppiaita ja kustantajia kaikkialta Suomesta. Verkatehtaalla on lauantaina nähtävillä myös Hämeenlinnan postimerkkikerhon ja Suomen postikorttiyhdistys Apollon näyttelyt.

Nuoret mukana

Tapahtuman teemana on tänä vuonna välittäminen, josta puhuu ja keskustelee runoilija-kirjailija Pia Perkiö Verkatehtaan toisen kerroksen ohjelmalavalla.

- Kortti on hyvä välittämisen keino, se kertoo siitä, että ihminen on antanut toiselle aikaansa, Laakso pohtii.

- Etenkin vanhuksille kortit ovat tärkeitä, koska ne ovat fyysisiä muistutuksia lähettäjästä. Vanhainkodeissa asukkaat usein sanelevat hoitajille, jotka sitten kirjoittavat terveiset postikortteihin.

Esillä on myös Kaurialan lukion ekaluokkalaisten kuvaamia postikortteja, joita Paletti on painanut.

- Markku on halunnut nuoret tällä tavalla alusta asti mukaan ja olemme olleet todella innoissamme, kuvataideopettaja Piritta Malinen kertoo.

- Meillä korttien kuvaaminen on osa starttipäivää, joka sijoittuu elokuun ensimmäisille viikoille.

Tämän vuoden teema sopi loistavasti, koska päivään liittyy ryhmäytymisen ja kaverin auttamisen ajatuksia. Nuorille välittäminen tuntuu merkitsevän pääsääntöisesti rakkautta, mutta sitä on tarkasteltu monesta näkökulmasta.

Martta ja Rudolf

Verkatehtaan toisen kerroksen taiteilijatorilla esittäytyvät lukuisat taiteilijat ja postikorttiseurat. Ohjelmalavalla on Perkiön ja kuvataiteilija Minna Immosen keskustelun lisäksi kahden suuren postikorttilegendan esittelyt: Raili Kuusjärvi kertoo Martta Wendelinistä ja Hämeenlinnan taidemuseon aiheena on Rudolf Koivu. Tietokirjailija Harri Kalha johdattaa kuulijat Ihme ja kumma -teokseensa, joka kertoo postikorttien kulttuurihistoriasta ja merkityksestä.

Laakso muistuttaa, että Korttien tarinat ei ole pelkästään mennyttä maailmaa tarkasteleva tapahtuma.

- Paletin kannalta postikortti on elävä asia ja haluamme katsoa tulevaisuuteen.

- Tämän takia tapahtumassa on mukana paljon merkittäviä taiteilijoista ja myös pieniä kustantajia.

Korttien tarinat -tapahtuma la 7.9. klo 10-16. Verkatehtaalla. Ohjelma alkaa klo 12.

Olen viime aikoina haikaillut takaisin pulpettia kuluttamaan. Tuntuu, että kouluvuosilta ei jäänyt korvien väliin oikein mitään.

Tänä kesänä olen kuskannut valehtelematta 200 kottikärryllistä multaa vaimon projekteihin, mutta en tiedä onko tonttimme nurkassa kasvava puu rauduskoivu vai hieskoivu. Pihalla piipahtelee kaikenlaisia siivekkäitä, joita en tunnista. Edgar Allan Poen runosta muistan, että korppi on musta, mutta variksen ja harakan erottamisessa on jo tiukkaa.

Miten tämä on mahdollista, minähän olen kouluja käynyt mies? En kyllä tosin muista, missä vaiheessa opintiellä opetettiin tunnistamaan kotimaamme eläimiä. Muistan vain saaneeni ehdot biologiasta, koska en osannut selittää jonkun vedenalaisen levänrepaleen solujen jakautumista ja lisääntymistä. Vai oliko se yhteyttämistä? Herra varjele.

Vihdoinkin olisin henkisesti tarpeeksi kypsä kuuntelemaan kiltisti vaikkapa maantiedon tunnilla. Omat kouluajat menivät sellaisessa sumussa ja humussa, että olen sittemmin aina kiertänyt kaukaa Trivial Pursuitin siniset ruudut. Noiden aikojen jälkeen maailmanpolitiikka on pistänyt karttapallon täysin uusiksi. Nyt kiinnostaisi kovasti opiskella eri maiden pinnanmuodostuksia ja elinkeinorakenteita. Tai ainakin oppisi sen, missä jotkut valtiot sijaitsevat.

Vaimo sanoo, että mikset mene kirjastoon lainaamaan koulukirjoja. Siihen minä kuittaan vastakysymyksellä, että luuletko pihalle tälle päivälle tilatun roskalavan voivan odottaa pari viikkoa, kun oikein tosissani pureudun Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen syntyneisiin valtioihin.

Minun ikäluokkani ihmisistä monet tuntuvat unohtaneen suurin piirtein kaikki perusasiat vaikkapa matematiikasta. Arvelen, että ylemmillä luokilla opetetaan edelleen sellaisia hifistelyjä, joista on hyötyä vain jatko-opiskelupaikkaa suunnitteleville. Kun yli 30 vuotta sitten lyhyen matikan kirjoittanut äijä alkaa pähkäillä uuden autokatoksen tilavuutta ja siihen tarvittavan materiaalin määrää, laskelmia ei tehdä tupakka-askin kanteen. Kyllä se on googlettamisen paikka.

Muistan ikuisesti sissiretken armeijassa, kun yöpakkasella hiihdimme lumisessa metsässä ja vedimme ahkioissa miinoja. Niin kaukana olivat finninaamaiset kaupunkilaispojat mukavuusalueeltaan, että joku notkea intiaani olisi varmasti tomahawkillaan listinyt koko porukan. Yksi kaveri osasi suunnistaa ja me muut raahustimme haamuina perässä. Sama tyyppi sytytti myös korsussa tulet kamiinaan ja ripusti vaatteensa narulle kuivumaan, kun me toiset värjöttelimme vettyneissä lumipuvuissa aamuun saakka. Siinä sitä on vertauskuvaa meidän monien opintiestä. Mutta jos ei ole liian myöhäistä, selvitän ehtoolla kotona missä Moldova sijaitsee.

Kari Leke Lehtonen toivoo, että Rinkelinmäellä on taas tunnelmaa. Kannustuksella on hänen mukaansa ihan oikeasti merkitystä, sen aistii hyvin vaihtoaitioon asti.

HPK:n maalivahtivalmentaja Kari Leke Lehtosella on käsissään kaksi hioutuvaa timanttia: Jokereista tullut Frans Tuohimaa ja Kerhon oma kasvatti Juuse Saros.

– Parivaljakko on melko kokematon, mutta sillä on nälkää, osaamista ja halua, ja potentiaalia löytyy aivan huippuveskariksi asti.

Saros oli osittain jo viime kaudella Leken valmennuksessa. Myös A-nuorten maalivahtivalmentaja Teemu Lukkari saa Lekeltä kehuja Saroksen hyvänä ohjaajana. Miehillä on pitkälti samankaltaiset tavoitteet työssään. Tuohimaan peli-ideologia sen sijaan on muuttunut viime viikkoina paljonkin.

– Kun juttelin Fransin kanssa keväällä, meillä oli hyvin samanlaisia ajatuksia, ja hän toivoi, että latumme kohtaisivat. Nyt olemme hioneet asioita hänen kanssaan reilun kuukauden. Vielä ei ole valmista, mutta suuri muutos on jo saatu aikaan. Hänellä on iso halu oppia, Leke kehuu.

Edustusjoukkueen kolmanneksi maalivahdiksi hankittu Timo Niemi lähti tällä viikolla Mestiksen SapKoon pelaamaan, mutta HPK saa hänet sieltä peliin tarvittaessa. Leke vakuuttui HPK-Sibir-ottelussa, että Niemestä on liigavahdiksi.

Loistavia urheilijoita

Leken mukaan sekä Tuohimaa että Saros ovat fyysisesti hyvin vahvoja. Tuohimaa on peittävämpi, mutta Saros korvaa pienemmyyttään ketteryydellä.

– Molemmat ovat loistavia urheilijoita kautta linjan. Kumpikin on myös NHL-varaus, ja minulla on iso vastuu kehittää heidän uraansa. Olen koko liigaurani työskennellyt nuorten maalivahtien kanssa, ja mieluummin teenkin töitä nuoren ja nälkäisen kuin vanhan ja janoisen pelaajan kanssa.

Suojateilleen Leke teroittaa, että pelissä viimeinen 20 senttiä ratkaisee ja se, miten pelaaja on valmistautunut ja miten fokus pysyy täydet 60 minuuttia. Ratkaisevaa on myös, miten pystyy käsittelemään esimerkiksi tappiollisen erän tai helposti päästetyn maalin.

HPK:ssa on Leken mukaan maalivahdeilla terve kilpailutilanne – ja kundit myös tietävät sen. Se on sovittu, että luukulla tuetaan pelaavaa kaveria ja päinvastoin.

Pilkettä silmässä

Leke on valmentanut useita liigauntuvikkoja tai muutaman liigapelin pelanneita maalivahteja, jotka ovat nousseet molarien kuumimpaan kastiin. Heitä ovat mm. Eero Kilpeläinen, Jussi Rynnäs, Antti Raanta ja Juha Järvenpää. Leke sanoo olevansa edelleen heihin yhteydessä ja juttelevansa heille isällisiä, henkisen puolen asioita. Myös Mika Järvisen kanssa hän on yhä yhteyksissä.

– Kaikki ovat olleet hyviä valmennettavia, Mikko Tolvanen mukaan lukien. Seuraan heitä, totta kai vieläkin.

Valmennuksessa Leke painottaa inhimillisyyttä ja välttää haudanvakavuutta.

– Pilkettä pitää olla silmäkulmassa, ja ilmapiirin tulee olla rento. Niin saa paljon enemmän irti kuin jäkittämisellä. Alkavalla kaudella suurin tavoitteeni on saada molemmat jätkät puskettua eteenpäin, ja uskonkin, että kumpikin löytää aivan varmasti paikkansa maailmalta.

Tervakoskelle

Leke on kotoisin Hämeenlinnasta, ja tänä kesänä hän muutti Nokialta Tervakoskelle, lähes kotiseudulleen takaisin.

– Entisenä hämeenlinnalaisena oli viime kaudella hienoa seurata, miten yleisö löysi tiensä halliin. Iso kiitos katsojille, yleisö on kuudes kenttäpelaaja, eikä se ole pelkkä klisee. Toivottavasti tällä kaudella on samanlaista oranssia meteliä katsomossa.

Leke pelasi aikoinaan HPK:ssa jääkiekkoa, totta kai. Hänen junnuikäluokkansa, 1966 syntyneet, pitää vieläkin yhtä, ja Tappara-pelissä 21.9. porukka kokoontuu jälleen tapaamiseen Hämeenlinnaan.

KUVATTAVANA. Heidin Kyrön musiikkivideota kuvasivat Tomi Pietilä (vas.) ja Miika Hakala Hämeenlinnan keskustan tuntumassa.

Hämeenlinnalaisen artistin Heidin Kyrön menneen kesän suosikkibiisi Tiibetin hiekkaa saa syksyn aikana visuaalisen ilmeen, kun viime viikolla kuvattu musiikkivideo pääsee julkisuuteen. Tiibetin hiekkaa on soinut soittolistojen kärkisijoilla viikkokausia.

Tiibetin hiekkaa on niin ikään hämeenlinnalaisten Sana Mustosen (sanat) ja Janne Saksan (sävel) käsialaa. Kaksikko esiintyy myös musiikkivideolla. Kappale on keväällä julkaistulla Uutta, vanhaa – ja jotain sinistä -nimisellä maksisinglellä.

Single on puolestaan yksi osa Heidin Kyrön 20-vuotisen juhlavuoden merkkipaaluista.

– Teen nyt juuri sitä, mitä olen 3-vuotiaasta asti haaveillut. 20 vuotta sitten minulla oli unelma, joka on toteutunut. 20 vuoden päässä on myös unelma, josta en vielä hiisku mitään, Heidi Kyrö hymyili salaperäisesti lauantaisen kuvassession aikana Paasikiventien varren leikkipuistossa kaupungin keskustassa.

Heidi Kyrö sijoittui toiseksi Tangomarkkinoilla vuonna 1993, mikä sai hänen uransa nousukiitoon. Kyrö oli tuolloin vasta 15-vuotias. Uransa aikana hän on julkaissut kahdeksan albumia ja kiertänyt Suomea ristiin rastiin. Päälle on yritystoiminta, teatteri- ja tv-työt.

– Suurin haaste monipuolisessa työnkuvassa on pitää oma korvienväli kirkkaana, kun jokainen viikko ja päivä on erilainen, osin ennakoimatonkin. Mutta mielenkiintoista, erittäin mielenkiintoista tällainen työskentely on, Kyrö sanoo.

– Tällä hetkellä olen erittäin kiitollinen siitä, että keikkoja on koko ajan kiitettävästi.

Seuraava albumi on luvassa ensi vuoden lopulla, sen kanssa Heidi ei sano pitävänsä turhaa kiirettä.

”Aamuinen näkemys”

Tiibetin hiekkaa musiikkivideon käsikirjoituksesta vastaa Miikka Anttila, jolla on vankka tausta harrastajateatterimaailmasta. Anttilaan teki viime keväänä vaikutuksen biisin kokonaisuus.

– Sain lahjaksi Heidin levyn. Kuuntelin lähes koko yhden illan pelkästään Tiibetin hiekkaa -kappaletta. Kun aamulla heräsin, oli mielessä kirkkaana millainen musiikkivideo kappaleesta pitäisi tehdä. Soitin samoin tein Heidille ja esitin idean. Tässä sitä ollaan, Anttila kertoo.

– Sehän on rakkaustarina, tiivistää Anttila videon sisällön.

Mielenkiintoista tässä musiikkivideossa on, että tehdään paikallisin ammattivoimin, mutta puhtaasti talkoilla. Videon ohjaa elokuvaohjaa Miika Hakala ja kuvauksesta huolehtii Tomi Pietilä.

– Tämä on ensimmäinen tämän tyylilajin videon, aikaisemmat ovat rock-musiikkiin pohjautuvia, kymmeniä musiikkivideoita ohjannut Miika Hakala kertoo.

– Näitä tehdään jatkossa nykyistä enemmän, laulaja itse pohtii.

KUVIOKELLUNTAA. Varusmiesten uimakoulussa opeteltiin ensimmäiseksi kellumaan. Kuviokellunnassa Timo Ketola (vas.) kouluttaja Juha Salonen, Abdullahi Farah, Hussein A--Hassan ja Pasi Suvisola (edessä).

Aikuisenakin oppii uimaan. Tästä mainiona esimerkkinä Panssariprikaatin heinäkuun saapumiserän kymmenen varusmiestä, jotka opettelivat tärkeän kansalaistaidon viime viikolla

– Nyt ei enää pelota mennä veteen, Timo Ketola, Abdullah Farah ja Hussein Al-Hassan vakuuttavat. Miestriolla oli ennen uimakoulua pienoinen pelko vettä kohtaan, mutta se hälveni jo opetuksen alkuvaiheessa.

– Vanhemmat eivät oikeastaan koskaan vieneet minua lapsena uimaan. Mitä vanhemmaksi tuli, sitä korkeammaksi kynnys uimisen aloittamiseen nousi, Ketola kertoo.

Uimataidottomien määrä varusmiesten joukossa on pieni, sillä Panssariprikaatiin tuli heinäkuussa noin 1 100 nuorta miestä, heistä siis vain kymmenen joutui uimakouluun. Uimataidottomia oli siis alle yhden prosentin koko saapumiserästä.

Uimataidottomien määrä Panssariprikaatissa on lähes vakio kaikissa saapumiserissä.

– Tämä oli ensimmäinen varusmiesten uimakoulu kymmeneen vuoteen. Pystyimme järjestämään opetuksen nyt järkevästi, kun henkilökunnassa on useita Suomen Uima- ja Hengenpelastusliiton kouluttamia uimaopettajia, Panssariprikaatin liikunta-aliupseeri Pasi Suvisola kertoo.

Hämeenlinnan Uimaseuran järjestämä uimakoulu yli 18-vuotiaille on lähiviikkoina. Kurssi on tarkoitettu henkilöille, jotka ovat täysin uimataidottomia. Kurssi kestää 8 viikkoa, opetusta on kerran viikossa tunnin verran, keskiviikkona klo 20-21.

Kurssin tavoitteena on oppia uimaan tai antaa hyvät valmiudet uimaan oppimiselle ja itseluottamusta vedessä toimimiseen.

Pasi Suvisola painottaa hyvin voimakkaasti sitä, että aikuiselle uimataidottomalla täytyy antaa aikaa vesielementtiin sopeutumisessa. Monella uimataidottomalla on suoranainen vesipelko.

– Vasta kun aikuinen uskaltaa olla vedessä rennolla mielellä, voidaan aloittaa taitojen opiskelu. Siinä toisen aikuisen läsnäololla on erittäin suuri merkitys. Uimataidottoman täytyy tuntea olonsa turvalliseksi, Pasi Suvisola painottaa.

Varusmiehet opettelivat pidättämään hengitystä pinnan alla, kellumaan ja liukumaan pinnalla sekä erilaisia uintitekniikoita. Tavoitteena on 200 metrin yhtäjaksoinen uintiurakka, josta 50 metriä selkäuintia.

– Itse aion hankkia siviilissä lisäopetusta, Timo Ketola sanoa. Hänen tapaansa myös Abdullah Farah ja Hussein Al-Hassan uskovat uimisesta tulevan jatkossa yksi uusi harrastus.

– Tähän saakka muut harrastukset jättivät uimisen taka-alalle. Siinäkin on yksi syy, ettei taitoa ole aikaisemmin tullut hankittua, Farah sanoo.

Nuoret pinnalla

Suomen Uima ja Hengenpelastusliiton ennakkotilaston mukaan elokuussa hukkui 18 suomalaista: 15 miestä ja 3 naista.

Tänä vuonna hukkuneista, joiden iästä oli maininta, peräti 75 % oli 50-vuotiaita tai vanhempia. Naisten hukkumisista valtaosa on tapahtunut uidessa, vain yksi nainen on hukkunut vesiliikenteessä.

SUH:n keräämien ennakkotietojen mukaan nuoret pitivät hyvin huolta itsestään ja toisistaan kesällä: yksikään ei hukkunut kesä-elokuussa 2013.

Vuonna 2011 tehdyn tutkimuksen mukaan 72 prosenttia peruskoulun kuudesluokkalaisista on uimataitoisia. Kehitystä ei ole tapahtunut vuoden 2006 vastaavaan tutkimukseen verrattuna.

Tutkimuksesta selviää, että useat asiat ovat yhteydessä lasten uimataidon kehitykseen: lasta lähellä sijaitseva uimahalli, käynnit uimahallissa kouluajan ulkopuolella sekä koulujen järjestämä uinninopetus.

Aikuisista 68 prosenttia osasi uida vuonna 2011, kun edellisen, 2006 tehdyn tutkimuksen mukaan 64 prosenttia oli uimataitoisia. Aikuisten uimataito vaihtelee huomattavasti ikäryhmittäin: keski-ikäisten uimataito on heikompi kuin nuorempien ikäryhmien.

– Nuorempien ikäpolvien parempi uimataito on ehdottomasti positiivinen merkki siitä, että kehitys vie meitä suuntaan, jossa yhä useampi suomalainen osaa uida. Lasten ja nuorten uimaopetukseen tulee kuitenkin edelleen panostaa, jotta kehitys jatkuu samansuuntaisena. Haasteena ovat paikkakunnat, joissa säännöllinen ja ympärivuotinen uinnin harrastaminen on vaikeaa joko uimahallin tai uimaopetuksen puutteen takia. On hyvä muistaa, että uimahallit palvelevat kaikkia ikäluokkia, ja lisäksi kuntoutujia ja erityishuomiota tarvitsevia, SUH:n toiminnanjohtaja Pärla Salomaa sanoo.

Tutkimuksen mukaan miesten uimataito on hieman parempi kuin naisten. Miehistä 71 prosenttia ja naisista 65 prosenttia osasi uida. Myös asuinpaikkakunnalla oli merkitystä. Eniten uimataitoisia oli Uudellamaalla (75 prosenttia), ja vähiten Pohjois-Suomessa (54 prosenttia).

Perjantaina vietetään Hauho-päivää. Hauho-Seuran junailema ohjelma painottuu illan suuhun, jolloin Hauhon kirkonkylässä onnistuu päästä maksutta tutustumaan niin Hauhotaloon, kirkkoon, Esinemuseoon kuin Halpparin taloon Kotkon museoalueella sekä niiden esinekokoelmien aarteisiin ja kiehtoviin tarinoihin.

Hauhotalossa esitellään Hauhon entisen kunnan muistoesineitä, kerrotaan Hauhotalon käyttömahdollisuuksista sekä markkinoidaan Hauhotalo Oy:n osakkeita ja nimikkotuoleja kello 16–19. Hauho-Seura ja Hauhotalo Oy tarjoavat kävijöille pullakahveet juhlapäivän kunniaksi Hauhotalossa kello 17–19.

Ovet ovat kansalaisille avoinna myös Hauhon Pyhän Johanneksen kirkossa, jossa oppaana on Alli Isotalo kertomassa kirkkorakennuksen historiasta ja sen esineaarteista. Samaan aikaan, kello 17–19, kannattaa poiketa vieraisille myös kirkon vieressä sijaitsevaan lainajyvästön makasiiniin. Salme Pohjola esittelee siellä Hauho-Seuran Esinemuseon kokoelman helmiä.

Leni Lustre-Pere johdattelee Hauho-päivän merkeissä kiinnostuneita kirkkopihan hautakivien taakse kätkeytyviin kertomuksiin. Kierros kestää noin 50 minuuttia ja niitä järjestetään perjantaina kaikkiaan kolme; kello 17, 18 ja 19. Kierros on maksuton, ennakkoilmoittautumisia ei tarvita.

Kummitustarinaillan järjestää kotiseutuyhdistys Hauho-Seura yhteistyössä Linnaseutu ryn Pitäjäpiiri-hankkeen kanssa.

Irina esiintyy ravintoala Sirkuksessa perjantaina 13.9. Kuva Mikko Harma

Jo vuodesta 1998 keikkaillut laulajatähti Irina esiintyy perjantaina ravintola Sirkuksessa. Ura alkoi tällöin yhtyeessä Playa, nykyisin neito keikkailee oman bändin kanssa. Kauhajokelainen laulaja myös sanoittaa ja säveltää kappaleensa.

Irinan yhteistyö Playassa päättyi vuonna 2003, jonka jälkeen hän yhdessä kyseisen bändin kosketinsoittajan kanssa perusti yhtyeen nimeltään Redux. Vuonna 2003 kuitenkin Irina päätyi tekemään yhteistyötä Toni Wirtasen kanssa ja Irina levytti muun muassa kappaleet Juulian totuudet, Öiden kruunu sekä Hiirenloukku. Kaikki Irinan ensikoisalbumilla olevat kappaleet ovat yhdessä Toni Wirtasen sekä Irinan käsialaa.

Kahden lapsen äiti on ehtinyt musiikkiurallaan. Hän on julkaissut viisi albumia ja useita hittejä sekä muun muassa hyväntekeväisyyskappaleen. Viimeisin albumi Askeleita on julkaistu viime helmikuussa. Vuonna 2005 Irina kaappasi Emma-palkinnot Vuoden Pop-tulokkaana sekä Vuoden Debyyttialbumista.

Irina ravintola Sirkuksessa perjantaina 13.9. Ovet avautuvat klo 22.

Lisää menovinkkejä Hameensanomat.menoinfo.fi!

Kuuletteko? Suppilovahverot ja mustatorvisienet laittavat parhaillaan metsästä semmoista lemmenluritusta meidän sienihullujen korviin, että ei tässä meinaa housuissaan pysyä.

Jos joku havaitsee syksyn mittaan Rengon pöpeliköissä sellaisen oranssilta plussapallolta näyttävän otuksen, joka pitää kovaa meteliä, ilmoitan nyt tässä, että se olen sitten minä.

Hirvikärpästen varalta minulla on siis oranssi kokovartalo verkko, jonka huppuosakin on täysin suljettu, myös kasvojen kohdalta. Hihansuut saa kiristettyä suppuun, niin ettei sieltäkään suunnalta pääse hirvikärpäset meikäläisen vaatteisiin tai hiuksiin.

Ja silti toisinaan havahtuu siihen, että musta ovela pirulainen kököttääkin siinä kasvoverkossa, SISÄPUOLELLA. AIJAIJAI! Siitä seuraa täydellinen paniikki, sillä kammoan näitä siipensä pudottaneina hämähäkiltä näyttäviä öttiäisiä ja voitte vaan kuvitella, että se oranssiverkkopuku on TÄLLAISESSA HÄTÄTILANTEESSA hankala riisua.

Hirvikärpäset ovat kyllä epäloogista sakkia. Toisinaan niitä ropisee niskaan jo postilaatikolla käydessä ja joskus saa olla metsässä tuntitolkulla, eikä näy ainoatakaan.´

Epäloogisista puheen ollen, huomaan itsessäni jatkuvasti aikuisen ihmisen ja äidin käytökseen sopimattomia epäloogisuuksia. Olen esimerkiksi sanonut lapsille monta kertaa, että tähän kämppään ei oteta sitten enää yhtään uutta lemmikkieläintä. Nooh, tuossa lattialla pompahtelee parhaillaan isokokoinen pupujussi, joka oli ihan pakko saada meille, koska se on niiiiiin ihana, kuten tyttäreni asian ilmaisi.

Viime viikolla meille melkein tuli taas uusi kissanpentu, kun kävimme kyläpaikassa, jossa oli kissanpentuja. Ja juurihan vasta pääsimme eroon omista kissanpoikasistamme, jotka onneksi saivat kaikki hyvät kodit.

Yhtenä päivänä huomasin selaavani netissä kodittomien eläinten kuvia ja tarjolla olisi ollut kaikkea, koirasta undulaatteihin. Suljin sivut äkkiä, mutta lapset ehtivät huomata, mitä tein ja vaativat nyt koditonta punakorvakilpikonnaa ja hiirenpoikasia…

Olen joutunut nyt ensimmäistä kertaa elämässäni ns. vessakepposen uhriksi.

Juoksin tavanomaiseen tapaani viime hetkellä vessaan, kun en millään meinannut löytää sopivaa kirjaa istuntoni ratoksi. Rojahdin huokaisten pytylle ja tein, sitä mitä siellä pytyllä nyt tehdään.

Vatsa oli ruikulilla…lori lori… Lopulta avasin kraanan, pestäkseni käteni ja sain vettä suoraan päin pläsiä täyden satsin käsisuihkusta, jonka nappulan lapset olivat ilkeämielisesti teipanneet alas.

Eihän siinä mitään, mutta kun vessapaperirullien taakse piilotettu kännykkä oli kuvannut kaiken! Ja nyt saan pelätä, että Youtubesta jonain päivänä löytyy videopätkä, jossa ainoana äänitehosteena on peräpääni vaikerrusta ja lopuksi kauhea huuto Mitä helvettii tääl tapahtuu? Sanoin lapsilleni, että kosto elää ja tänä aamuna he katsoivat suklaamurolautasiaan epäilyksen vallassa. Meillä kun on se uusi kani, jonka pipanat näyttävät erehdyttävästi suklaamuropalloilta…

Ennen viime lauantaita en ole tiennyt, että käveleminenkin on pirun vaikeaa.

Lupauduin Heidi Kyrön musiikkivideolle esittämään koiraa ulkoiluttavaa naista, joka sitten kohtaa elämänsä miehen puistossa. Jouduin kävelemään sen muutaman metrin matkan vaikka kuinka monta kertaa. Hassua, että kun jotain tuollaista jokapäiväistä asiaa pitää tehdä ajatuksen kanssa ja niin, että joku tarkkailee ja kuvaa, alkaa epäillä jopa omaa kävelykykyään. Oma episodinsa oli löytää myös se ulkoilutettava koira.

Ehdotin, että kävelyttäisin narun päässä kukkoani Indyä, mutta se ei käynyt. Lopulta lainasin isäni ikivanhaa valkoista huskya, Eskimoa, joka valitettavasti jo mädäntyy sisältäpäin. Automatka Rengosta kuvauspaikalle Paasikiventien puistoon oli kamala, siitä huolimatta, että molemmat ikkunat olivat auki. Hajusta huolimatta Eskimo sentään käveli ihan oikein. Vapise Lassie, Rengossakin on nyt filmitähtikoira!

Bellapuoti.com on Hämeen Sanomat Oy:n ja Bastella Media Oy:n yhdessä kehittämä verkkokaupparatkaisu. Hämeen Sanomat Oy avasi ensimmäisen yhteisöverkkokauppansa Kalastamo.comin tammikuussa 2013.

- Hyvät kokemukset Kalastamo.comista ja selkeä tarve myös sisustus- ja kauneuspuolen yrittäjiltä saivat meidät laajentamaan yhteisöverkkokauppamalliamme myös Bellapuodissa”, Aina Group Oyj:n toimitusjohtaja Pauli Uusi-Kilponen sanoo.

- Hämeen Sanomat on jo 134 vuoden ajan yhdistänyt kauppiaita ja kuluttajia perinteisessä printtimediassa, joten mallin jatkaminen myös sähköisessä kaupankäynnissä on luonnollinen jatkumo historiassamme, hän jatkaa.

Bellapuoti.com verkkokauppa kokoaa saman katon alle laajan valikoiman sisustuksen ja kauneuden tuotteita eri kauppiailta ympäri Suomen. Tuotteita kaupassa on avauksessa yli 5 000 kpl ja kauppiaita yli 100. Sekä tuotteita että kauppiaita on tulossa lisää syksyn ja talven aikana.

Asiakkaille lisää valikoimaa

Bellapuoti.com tarjoaa asiakkaille helpon tavan löytää verkosta sekä yksilöllisiä kotimaisten käsityön-tekijöiden uniikkituotteita kuin myös kansainvälisiä laadukkaita sisustustuotteita, koruja sekä kosmetiikkaa.

- Monia Bellapuodissa olevia tuotteita on ollut vaikea löytää verkosta tai niitä ei ole edes aiemmin ollut tarjolla. Samalla kivijalkakauppiaiden tuotteiden saatavuus paranee ympäri Suomen, kehitysjohtaja Eeva Jauro Hämeen Sanomat Oy:stä kertoo.

Kauppiaille Bellapuoti.com tarjoaa mahdollisuuden riskittömästi kasvattaa myyntiään ja vastata jatkuvasti kiristyvään kilpailuun verkossa.

Yhteisöissä on voimaa verkkokaupassa

Bellapuoti.comin yksinkertaisena ajatuksena on tuoda kauppiaat sinne, missä aktiiviset kuluttajat ovat. Suomen suurimpiin kuuluva blogisivusto Bellablogit.fi on tässä avainroolissa, Bellablogeissa vierailee vuosittain yli miljoona kävijää ja sivulatauksia tehdään samassa ajassa yli 9 miljoonaa.

Bellapuoti.comin toimintamalli on sama kuin Kalastamo.comissa eli asiakas voi ostaa useiden eri kauppiaiden tuotteita yhdellä maksukerralla ja kaikilla verkossa olevilla maksumuodoilla.

Seppo Ojala (vas.), Sirpa Virtanen ja Mika Helminen aloittivat Hämeenlinnan Kotijoukkueen riveissä. Suomen Kotijoukkueen hallituksen puheenjohtaja Raimo Sarajärvi sanoo olevansa tukemassa käynnistämisvaihetta, sen jälkeen yritys toimii pitkälle paikallisin voimin. Kuva: Kari Karppinen

- Hämeenlinna on tulevaisuuden kasvukeskus. Liikennevirrat ovat tutkitusti Hämeenlinnan kannalta edullisia. Kaupunkikeskustaan muuttaa tulevaisuudessa entistä enemmän ihmisiä myös lähiympäristöstä. Suomen kaupungistuminen ja palvelujen keskittyminen ovat vasta alkutaipaleella, kiinteistövälitysliike Suomen Kotijoukkueen hallituksen puheenjohtaja Raimo Sarajärvi perustelee ketjun laajentumista Hämeenlinnaan.

Hänen mukaansa valtakunnallisen yrityksen johdossa Hämeenlinnan toimipisteen avaamista pohdittiin vakavasti vuoden verran. Hämeenlinnaan avataan huhujen mukaan vielä lisää uusia alan yrityksiä lähitulevaisuudessa.

Viime viikolla ovensa avanneen Hämeenlinnan Kotijoukkueen yrittäjinä toimivat Seppo Ojala ja Mika Helminen, molemmat alalla Hämeenlinnassa jo kannuksensa hankkineita alan toimijoita.

Kaksikon lisäksi yritykseen palkataan kaikkiaan neljä tai viisi työntekijää tämän vuoden loppuun mennessä. Tässä vaiheessa palkkalistoilla on kaksi kiinteistönvälittäjää.

Kotijoukkue on vuonna 2009 perustettu franchising-periaatteella toimiva ketju, jolla on nyt toimipaikka kuudella eri paikkakunnalla.

- Tavoitteena on, että kahden vuoden päästä meillä on 20 toimipistettä valtakunnan kasvukeskuksissa. Tarkoituksena on saavuttaa 10 prosentin siivu asuntomarkkinoilta, Sarajärvi pohtii.

Hän on aikaisemmin toiminut muun muassa valtakunnallisen Realin varatoimitusjohtajana.

Nuorten urheilua tukemassa

Valtakunnallisen Kotijoukkueen toimintaperiaatteisiin kuuluu se, että yritys sijoittaa kolmasosan liikevoitostaan nuorten urheiluun ja liikuntaan. Sarajärvi on tunnettu jalkapallomies, joka yrittää nostaa tänä syksynä Seinäjoen Jalkapalloklubin liigatasolle. Hän on myös HJK:n osaomistaja.

- Nuorten liikunnan kautta linkitymme vahvasti ympäröivään yhteiskuntaa, Sarajärvi perustelee.

Samaa periaatetta noudatetaan jatkossa myös Hämeenlinnassa.

- Kun yritystoiminta lähtee kunnolla vauhtiin, tuemme varmasti paikallista junioriurheilua, Seppo Ojala sanoo.

Hämeenlinnan markkinatilannetta yrittäjäkaksikko pitää nyt melkoisen haastavana.

- Myyntiajat ovat pidentyneet etenkin isojen asuntojen osalta, Mika Helminen sanoo.

Alan kovassa kilpailutilanteessa yritys aikoo pärjätä nimen omaan palvelulla.

- Kotijoukkueen idea on juuri "joukkuepelaaminen", olemme kaikki täysillä tukemassa asiakkaan tavoitteita ja palvelemassa mahdollisimman läheisesti. Ei kiinteistönvälityksessä voi keksiä mitään uusia jippoja, tämä on palveluala mitä suurimmassa määrin. Sen vuoksi panostamme henkilöstön rekrytoinnissakin juuri palvelualttiuteen, Seppo Ojala painottaa.

Käsillä oleva lehti meni painoon ennen eilistä HPK:n sarja-avausta, joten en pääse kommentoimaan sitä. Tosin tässä kohtaa kautta mieluummin hahmottelenkin isompaa kuvaa. Kerhon pelaamista on syytä kommentoida vasta sitten, kun olen nähnyt kourallisen matseja.

Uudelle päävalmentajalle Kai Rautiolle pitää median ja yleisönkin puolelta antaa aikaa näyttää kyntensä. Sanon tämän kokemuksella, jonka olen saanut johtavana suomalaisena jääkiekkoanalyytikkona yhdeksän vuoden aikana. Nyt käsillä on siis 10. eli juhlakausi osaltani alalla. Joskus aloitellessani sorruin siihen, että näin joltakulta joukkueelta vain pelin tahi kaksi, ja jo kiirehdin laskemaan tuomioni. Monesti menin metsään hätäilyni tähden. No, oppia ikä kaikki.

Viime kausi nappiin

Olen aistinut, että kannattajat ja kaupunkilaiset laajemminkin ovat lataamassa toiveikkaita odotuksia Pallokerhon vaiheille alkanutta sesonkia silmällä pitäen. Ainahan se tuppaa käymään niin, että nälkä kasvaa syödessä.

Hyvä viime kausi nostatti jääkiekkotunnelman Hämeenlinnassa ennalleen liki niihin lukemiin, joista täällä saatiin nauttia 2001 – 2007, Jukka Jalosen ja Timo Lehkosen aikakaudella.

Vaikka menestys ei toki ollut samaa luokkaa kuin 2000-luvun alussa, fiilis Rinkelimäellä peleissä oli erinomainen. HPK seurana eteni viime talvena kaikilla rintamilla. Lopputulemana oli, että ydintuote eli ottelutapahtuma oli sitä mukaa viihdyttävä ja puhutteleva, että väki palasi sankoin joukoin lehtereille otteluja seuraamaan.

Kasvaneet odotukset

En halua olla pahan ilman lintu, mutta haluan alleviivata sitä, että kannattajien pitää ja kannattaa suhtautua Kerhon lähitulevaisuuteen maltilla. Toki odotuksia entistä paremmasta saa viljellä, mutta ei olisi pahitteeksi harrastaa määrättyä realismia.

Täytyy muistaa, että sarjan kärkisijoja tavoittelee 13 muutakin organisaatiota. Myös niissä tehdään rajusti ja hartiavoimin töitä paremman tulevaisuuden eteen. Kaikki eivät voi voittaa tai saavuttaa edes omaa maksimiaan vuodesta toiseen.

Näkisin mielelläni, että täällä Hämeenlinnassa yllettäisiin jatkossa suosikkiseuramme kannattamisessa aivan uudelle tasolle. Tasolle, jolle ei oikeastaan ole vielä missään seurassa eikä missään palloilulajissa Suomessa ylletty: visiossani kannattamisen laatu ja määrä eivät olisi kiinni yksittäisten ottelujen tai edes joidenkin peliputkien lopputuloksista.

Viime kaudessa oli tässä suhteessa jotain ainutlaatuista Hämeenlinnassa. Joukkue sekä voitti että hävisi matseja, mutta illasta toiseen Ritariareena täyttyi mukavasti katsojista. Ehkä kyse oli siitä tavasta, jolla joukkue hävisi sitten kun se hävisi. HPK kaatui saappaat jalassa kaikkensa antaen.

Sellaiset häviöt yleisö sulattaa mielellään eikä hylkää joukkuetta. Tämän trendin soisi jatkuvan nyt kaudella 2013–2014.

Avainkohdat

Tuottaakseen hyvän tuloksen ja säilyttääkseen kannattajien suosion Pallokerhon on nähdäkseni onnistuttava seuraavissa asioissa.

Ensinnäkin pelityylin on oltava sopiva suhde työteliäisyyttä ja perinteikästä HPK:n lintumäkeläistä taitojääkiekkoa. Toiseksi Ville Viitaluoman ykköstroikan on oltava tutun tehokas. Tähän osastoon voidaan luottaa varmasti. Ykkösketjun pitää saada tulosta aikaan paitsi tasaviisikoin myös ennen muuta ylivoimalla. Modernit lätkämatsit ratkotaan nykyään pitkälti erikoistilanteissa.

Kolmas tärkeä seikka on, että joukkueen runko eli sellaiset taitavahkot duunaripelaajat kuten Juha Kiilholma, Tuomas Vänttinen ja Ossi-Petteri Grönholm pitävät vähintäänkin edellisen kauden tasonsa. Tämän osaston taitavimmalta kaverilta Jesse Saariselta odotan aiempaan enemmän tehoja hyökkäyspäässä.

Neljäs ja mielenkiintoinen ulottuvuus on maalivahtikysymys. HPK on matkassa verrattain nuorilla veskareilla. Tämän ulottuvuuden takuumies on molarikoutsi Kari Lehtonen, joka kyllä osaa konstinsa.

Viides mutta ei suinkaan vähäisin kohta on se, että ottavatko seuran omat nuoret pelaajat yhä isompia ruutuja ja kehitysaskeleita joukkueen sisällä. Ilman tämän osaston entistä voimakkaampaa pelillistä panosta Pallokerhon tulevaisuus olisi liian epävakaalla pohjalla.

Me tykätään tehdä kaikenlaista kivaa yhdessä. Kun kantaa kiviä, se on tylsää yksin, kaverin kanssa hauskempaa, nauravat Tuomelan iloiset martat, vas Hanna Heikkilä, Marketta Gröhn ja Liisa Varjonen. Kuva: Markku Wiik

- Marttayhdistyksiin kuuluminen eli kotoisammin marttailu on trendikästä. Yksinomaan Hämeenlinnassa on seitsemän toimivaa marttayhdistystä. Uusi marttabuumi alkoi Marttaliiton uuden toiminnanjohtajan Marianne Heikkilän kautta saadun näkyvyyden voimin. Myös viime vuosien kotoilutrendi on lisännyt jäsenmäärää, arvelee yli 100-jäsenisen, vuonna 1957 perustetun Tuomelan Marttojen puheenjohtajana pari vuotta toiminut Hanna Heikkilä.

- Ihmiset haluavat laittaa yhdessä ruokaa, nauttia lähiruuista ja kasvattaa itse vihanneksia tai pestä ikkunoita isoäidin opeilla. Ne ovat asioita, joita äidit aiemmin opettivat lapsilleen. Nyt on kasvanut sukupolvi joka ei ole kotoa saanut tuota oppia, ja siispä martat opettavat nyt näitä ihan tarpeellisia taitoja, seitsemän vuotta martoissa mukana ollut Hanna Heikkilä analysoi.

Rahaa käpäläpareilla

Etelä-Hämeen piirissä on marttoja noin 1300, koko Suomessa noin 45.000.

Tuomelan Martoilla on kokoontumispaikka Hätilän seurakuntasalissa, josta martat maksavat vuokraa. Ikähaitari on laaja, yhdistyksessä on paljon jopa yli 80-vuotiaita, nuorimmat parinkympin kieppeillä. Joka toinen viikko järjestettävissä marttailloissa on yleensä 25–30 osallistujaa.

Jäsenmaksu on 35 euroa ja se sisältää Marttalehden, joka ilmestyy 8 kertaa vuodessa. Marttaliitto palauttaa osan sille maksetuista jäsenmaksuista avustuksena. Varoja retkiin ja muuhun yhdessä tekemiseen martat saavat myös erilaisista keikoista.

- Meitä voi tilata erilaisiin perhejuhliin apukäsiksi kaatamaan kahvia ja laittamaan tarjottavat esille. Käpäläparin hinta on 12 euroa tunnilta. Etelä-Hämeen Martoilta eli piiriltämme voi vuokrata astioita tai kahvinkeitintä. Hauskaa on ollut moottoriradan ajoissa lipunmyynnissä ja toimitsijoina keikkaileminen, samoin Keskiaikamarkkinoilla olemme olleet jo vuosia mukana, Hanna Heikkilä kertoo.

Miehet mukaan

Myös miehet voivat liittyä marttayhdistyksiin. Satakunnassa on Herkuttelevat Herra-Martat-niminen yhdistys ja ainakin Kemijärvellä on Miesmarttayhdistys. Miehet kalastavat tai keräävät marjoja ja tekevät niistä ruokaa kursseilla.

- Toiminta marttayhdistyksissä vaihtelee aika tavalla riippuen jäsenten kiinnostuksen kohteista. Vanajan Martat keskittyy liikuntaan ja hyvinvointiin, Linnan Martoilla on opintopiiritoimintaa.

Hämeenlinnan vanhin marttayhdistys on Hämeenlinnan Martat, se on 114-vuotias eli yhtä vanha kuin Marttaliitto.

Monenlaista tekemistä

- Me Tuomelan Martat ollaan tempoilevia, tehdään kaikkea kivaa. Taiteiden yössä 30.8. olimme mukana tekemässä neulegraffitteja Hämeenlinnan puistoihin. Syyskuussa on edessä sieniretki, mennään sunnuntaipäiväksi Evon metsiin.

Käsityöpainotteinen retki Kauhavalle ja Seinäjoen käsityömessuille on suunnitelmissa, samoin hemmotteluretkiä kylpylöihin ja Tallinnaan. Syksyllä on myös Novita-risteily Helsinki-Tukholma. Myöhemmin syksyllä kerätään omia marttamuistoja.

Kässämartoissa opetellaan uusia taitoja: savi- ja peltitöitä, huovutusta, neulakintaan tekoa.

- Useimmiten omasta porukasta löytyy homman taitaja, joka neuvoo toisia. Tärkeintä on yhdessä tekeminen, Hanna Heikkilä sanoo.

Jatta Pöyhönen-Wiik

Antti Siekkisen vuosien varrella veistämät eläinhahmot tuovat oman erityisen tunnelmansa hänen ja Aino-vaimon kotipiiriin. Kuva: Markku Wiik

- Me olemme kuin lottovoittajia! Elämä on mallillaan, elämme tosi onnellista elämänvaihetta.

Aino ja Antti Siekkisen puheista pursuaa tyytyväisyys. He ovat eläväinen esimerkki pariskunnasta, joka ei suostu valittamaan kaikesta mahdollisesta. Eivät valita edes pienemmistä.

- On asioita, joihin täytyy sopeutua. Mutta kun isot asiat, kuten asuminen, ovat kunnossa, kannattaa olla tyytyväinen, pariskunta myhäilee.

"Elämä se on kuin silkkiä vaan..."

Jos ei aina aivan silkkiä, mutta esimerkiksi muutto Rengon Kaloisista kantakaupunkiin on Siekkisille "yksi lottovoitto".

Samaan aikaan moni maaseudun eläkeläinen ja ikäihminen pelkää kauhulla poismuuttoa maaseudun kodistaan kaupungin "vilskeeseen". Vaikka palvelut ovat kaukana, yksinäisyys vaivaa ja välillä masentaakin, kynnys muuttaa taajamaan tai kantakaupunkiin on korkealla. Ennakkoluulot ovat kovia.

- Kaupunkiin muuttoa ei kannata pelätä. Tällaisessa paikassa on ikäihmisen hyvä asua, kun kaikki tarvittava löytyy melkein nurkan takaa, Aino Siekkinen vakuuttaa.

Ihmisten ilmoille

Aino Siekkinen sanoo kannustavansa ikäihmisiä muuttamaan "ihmisten ilmoille" siinä vaiheessa, kun naapurusto autioituu, ihmiskontaktit hupenevat ja palvelut ovat aina vaivalloisen lähtemisen takana.

- Uuteen paikkaan voi tuoda aikaisempaa kotiaan mukana, huonekaluja ja sellaista. Ja meitä tällainen muutos suorastaan piristi, kun löytyi oikein mukavia ja ystävällisiä uusia naapureitakin,

Siekkiset kehuvat elämänmuutoksen vaikutuksia.

- Paremmin ei voisi olla, Aino Siekkinen sanoo nykyisessä rivitaloasunnossaan Voutilassa.

Asuinalue on kesäisin vihreyttä pullollaan, luonto kutsuu ulos, liikenne soljuu jossakin kauempana, hoidetut kävelytiet houkuttelevat tallaamaan itseään.

- Pääsimme Vanhusten Asuntosäätiön asuntoon viime keväänä. Emme olisi enää kauan jaksaneet ylläpitää omakotitaloa maaseudulla. Vuokra-asunnon saaminen palvelujen keskeltä oli meillä erinomaisen hieno asia, Aino Siekkinen sanoo.

- Eikä sitä tiedä millaisia remppoja alkaa tulla, kun molemmat ovat enää piirun alle 80-vuotiaita. Liikkuminen voi käydä hankalammaksi. Samassa tasossa asuminen on hyvä juttu, kun pihamaallekaan ei ole portaita, Antti jatkaa rivitaloasunnon katetulla kuistilla.

Nykykunnossaan hän, samoin kuin Aino, olisi sinnitellyt vielä jonkin aikaa maaseudun rauhassa, mutta "parempi näin".

Renkoon marjametsälle

Siekkiset asuivat 25 vuotta Rengon Kaloisissa. Matkaa Rengon taajamaan on 11 kilometriä, kaupunkikeskustaan enemmän kuin tuplaten. Viimeiset vuodet kaikki palvelut olivat vähintään tuon matkan takana, osa Hämeenlinnan keskustassa asti.

Aivan ilman henkisiä väristyksiä muutto ei toki mennyt. Pariskunta ehti remontoida ja rakentaa vuosien aikana jo kulahtaneesta pientilasta nykyaikaisen kodin. Pihantakainen puucee vaihtui ajan myötä vesivessaksi, piha muuntui rikkaruohopusikosta eloisaksi puistomaiseksi pihamaaksi, jota koristivat Antin loistokkaat puuveistokset. Pihamaa palkittiin valtakunnallisessa pihakilpailussa 1995.

- Nyt on kaukolämpö, huoltomies hoitaa piha-alueet, palvelut ovat vieressä, viriketoimintaa Voutilakeskuksessa on vaikka joka arkipäivälle. Mikäs tässä on höllötellessä, kun luontokin on aivan tuntumassa, pariskunta myhäilee päiväkahvin ääressä.

Ihan toimettomaksi Antti Siekkinen ei jäänyt, sillä hän pyysi huoltomieheltä luvan nurmikoiden leikkaamiseen, kun sellaiseen on tarvetta. Lupa myönnettiin.

- Siinäkin on jotain temmeltämistä. Joka päivä kävelen lähiympäristössä vähintään puolitoista tuntia, sohvan pohjalle en suostu jäämään. Se olisi miehen loppu, Antti Siekkinen tietää.

Tutut marja- ja sienimaastot Rengon maastoissa saavat Siekkisistä edelleen tutut samoojat. Pakastimet pullistelevat jatkossakin luonnon antimia, vaikka asuinsija on nyt kaupungin ytimen kyljessä.

Puuveistos poikineen

Antti Siekkinen tuli Rengon vuosina laajalti tunnetuksi eläinaiheisten puuveiston tekijäksi. Karhuja, ilveksiä, kaloja, lintuja ja muita eläinhahmoja valmistui miehen oman arvion mukaan 700–800 kappaletta. Tarkkaa kirjanpitoa ei ole. Viimeisimmät hän teki menneenä kesänä.

- En hävittänyt vielä työkaluja, kaikki ovat varastossa. Mutta eihän tässä passaa ruveta moottorisahalla jylläämään, keskustassa kun ollaan. Muovailen sitten talvipäivänä vaikka savesta, Antti pohtii. Sisätiloista löytyykin liuta erinomaisen taidokkaita savesta valmistettuja eläinveistoksia.

- Koskaan en tee mallista, kyllä mittasuhteet ja eläinhahmot ovat tuolla korvien välissä, Siekkinen sanoo silitellessään entisen metsästyskoiran puista näköispatsasta.

- Kirpaseehan se välillä, kun muistelee entistä asuinpaikkaa. Ikävä hieman kourii. Mutta parempi näin. Täällä on hyvä asua, Antti Siekkinen lopettaa.

Heikki Lindroth ja Anneli Julén odottavat jo innolla Maltan kilpailua. Maltalla erikoisuutena on se, että kuorot esiintyvät tuomaristolle ennen varsinaista kilpailuesitystä. Tuomaristo antaa heti palautetta kuulemastaan.

Hämeenlinnan Mieskuoro on alkaneen syksyn aikana aktiivinen kahdella rintamalla: Mieskuoro organisoi Ylioppilaskunnan Laulajien (YL) 130-vuotisjuhlakonsertin Hämeenlinnan kirkossa ja osallistuu Maltalla kovaan kansainväliseen kuorokilpailuun.

Maailman huippukuoroihin lukeutuva YL ei ole esiintynyt Hämeenlinnassa pitkään aikaan täydellä, liki 60 miehen kokoonpanollaan.

- Kuorokilpailut ovat laulajalle samalla tavalla tavoittelemisen arvoinen paikka kuin urheilijalle vaikka Kalevan kisat tai olympialaiset. Laulajakin harjoittelee tavoitteellisesti, Mieskuoron puheenjohtajajohtaja Heikki Lindroth sanoo.

Mieskuoron musiikillinen johtaja Anneli Julén kertoo Maltan kilpailun olevan haastavan. Kahteen sarjaan osallistuva kuoro esiintyy useammalla kielellä ja esittää runsaasti uutta ohjelmistoa.

- Harjoittelu Maltan kisaa varten käynnistyi keväällä, päätös osallistumisesta tehtiin jo viime syksynä, Anneli Julén toteaa.

Hämeenlinnan Mieskuoro on menestynyt mainiosti aikaisemmin kansainvälisissä kisoissa. Parhaimmillaan Mieskuoro rankattiin maailmanlistalla sijalle 11. Menestyksen myötä kilpailukutsuja tulee koko ajan ympäri maailman.

Kuoro esittää kilpailuohjelmansa Vanajan kirkossa lokakuun 5. päivä kello 18. Samassa tilaisuudessa esiintyy myös Gaudette-kuoro, joka myös matkaa Maltan kilpailuun.

Mieskuorolla riittää muutenkin vientiä, sillä esiintymiä on mm. Sibelius-fantasiassa, Taideyhdistyksen 65-vuotisjuhliassa sekä Koivikkokodin konsertissa, jossa esiintyy myös Jaakko Ryhänen.

YL on maailman huippukuoroja

Vaikka Hämeenlinnan Mieskuoro on kovaa kansainvälistä tasoa, pidetään YL:n mieskuoroa yhtenä maailman johtavista mieskuoroista. Kuoro juhlii tänä vuonna 130-vuotista taivaltaan. Juhlaohjelmisto rakentuu pitkälti Toivo Kuulan tuotantoon. Hämeenlinnan lisäksi YL vierailee syksyn aikana Lahdessa ja Raumalla.

- Juhlavuoden päätapahtumia ovat juuri kiertue pääkaupunkiseudun ulkopuolella sekä viime kevään juhlalevy, joka sisältää pääosin Toivo Kuulan tuotantoa. Mukana on muutamia uusia teoksi, kuoron taiteellinen johtaja Pasi Hyökki kertoo.

YL:n ohjelmistossa on uutena osa-alueena yhteistyö pop-artistien kanssa. Viimeksi kuoro teki yhteistyötä Maija Vilkkumaan kanssa.

YL:n juhlakonsertti Hämeenlinnan kirkossa sunnuntaina 29.9. kello 18.

Kehysten entisöinti on hidasta, mutta mukavaa

Sotaveteraanien syyskeräys käynnistyy Hämeenlinnassa

Vesipelastuskoiraharrastusta rajoittaa sopivien rantojen puute

Energia virtaa kun kilot karisevat

Tiellä ken vaeltaa

Pienkasvattajan ei kannata laskea tekevänsä tiliä varsomisella

Postikortti kertoo välittämisestä

Edessä uudet oppivuodet

Leke hioo timantteja HPK:n maalille

Heidi Kyrön suosikkibiisi sai visuaalisen ilmeen

Aikuisenakin oppii uimaan

Perjantai 13. on Hauholla onnenpäivä

Menoinfo: Irina tunnelmoi Sirkuksessa

Suppilovahveroita ja filmitähtikoiria

Bellapuoti avautuu netissä

Hämeenlinnaan oma Kotijoukkue

Optimismia vai ylioptimismia?

Marttailu on trendikästä

Lottovoittajat onnen maassa

Hämeenlinnan Mieskuoro matkaa Maltalle laulamaan kilpaa