Quantcast
Channel: Kaupunkiuutiset
Viewing all 557 articles
Browse latest View live

Viimeinen herrasmies

$
0
0
Elokuvalegenda, rockmanageri ja kulttuurivaikuttaja Arno Carlstedt on poissa. Hiljaiseksi vetää.
Muistelen olleeni noin 12-vuotias, kun aloin päivittäin käydä pläräämässä progressiivista rockia sisältäviä albumeja Hämeenlinnan Levyssä ja Kasetissa. Kauppiaat Arno Carlstedt ja Raija Mathys tulivat vuosien varrella hyvinkin tutuiksi. Ensivaikutelma Arnosta oli samaan aikaan sekä hämmentävä että kutkuttava, koska hän kohteli pikkupoikaa kuin aikuista miestä. Tervehti kohteliaasti ja antoi hetkeksi jakamattoman huomionsa vesselille, joka usein pyöriskeli kaupassa ilman ostotarkoitusta. Kyseli kuulumiset sekä harrastukset ja alkoi pian kutsua minua Taiteilijaksi, kun tiesi minun jostain sellaisesta salaa haaveilevan. Sellainen oli Arnon tapa. Hänen suhtautumisensa nuoriin ihmisiin oli samalla kertaa mutkaton ja kunnioittava. Se on jotakin todella harvinaislaatuista.
 
Ennen Hämeenlinnan vuosiaan Arno oli ehtinyt elää jo käsittämättömän vaiherikasta elämää. Hän ei rehennellyt saavutuksillaan, vaan tietoja esimerkiksi mittavasta urasta suomalaisessa elokuvassa tippui pikku hiljaa muun keskustelun lomassa. Carlstedt osallistui 35 filmin tekemiseen käsikirjoittajana, näyttelijänä, ohjaajana ja tuottajana. Viimeksi mainitussa roolissa hän oli mukana Jörn Donnerin 1960-luvun uskaliaissa elokuvissa ja sellaisissa klassikoissa kuin Käpy selän alla ja Komisario Palmun erehdys. 
 
Elokuva-alalla nuorena käsikirjoittajana toiminut Panu Rajala muisteli pari vuotta sitten blogissaan, että Carlstedt pesi tuottajana kaikki muut mennen tullen. Moitteettoman käytöksen ja hyväntahtoisen olemuksen takana oli myös raudanluja toimija, joka osasi panna tuulemaan.
 
Aikamoinen uutispommi se oli pikkukaupungissa, kun Arno ryhtyi Remu Aaltosen manageriksi. Liittoa ihmeteltiin, mutta alaa tuntevat ymmärsivät yskän. Kovia kokenut artisti ei luottanut kehenkään eikä mihinkään, mutta valkotukkainen Carlstedt oli toista maata. Siinä oli mies, jota Remukin kutsui Äijäksi. 
 
Arno pyysi minua 1990-luvun lopussa tekemään tekstejä ja sävellyksiä Remulle, joka suunnitteli jazzpainotteista levyä. Tein valtavasti töitä ja muistaakseni 8 laulua, joiden lyriikoita olin muokannut Aaltosen muistilappuihin kirjoittamista pätkistä. Remu tykkäsi biiseistä, mutta päätti lopulta tehdäkin rocklevyn ja käytti siinä vain yhden sävellyksistäni. Jestas, että Arno oli pahoillaan puolestani. Hän pyyteli minulta anteeksi varmaan kymmenen vuotta, vaikka eihän se hänen vikansa ollut.
 
Carlstedt oli monessa mielessä edelläkävijä 1980-luvun lopulla, kun hän perusti Giants of Rock -festivaalin ja toi suuren maailman meiningin Ahvenistolle. Hämeenlinnan uudelleen elpynyt kevyen musiikin kulttuuri on hänelle paljosta velkaa. Ja niin olen minäkin.
 

Kurssilta vertaistukea omaishoitajille

$
0
0
 Kirsti Konu ja Taina Laakso toivovat SPR:n vapaaehtoistoiminnan auttavan omaishoitajia jaksamaan arjessa paremmin. Kuva: Heli Karttunen
Kuka tahansa voi päätyä omaishoitajaksi. Väestö vanhenee, ja yhä useampi eläkeläinen hoitaa huonokuntoista puolisoaan kotona. Suurimpia tekijöitä omaishoidon tarpeeseen ovat terveyden ja toimintakyvyn heikkeneminen sekä muistisairaudet. Omaishoitaja voi olla myös esimerkiksi vammaisen lapsen vanhempi, tai aikuinen, joka huolehtii omista vanhemmistaan.
 
- Tällä hetkellä maassamme on arviolta 300 000 omaishoitajaa. Heistä vain noin 10 prosenttia on omaishoidontuen piirissä. Hämeenlinnassa omaishoidontuen saajia on noin nelisensataa, SPR:n
Hämeen piirin aluetyöntekijä Taina Laakso valaisee tilannetta.
 
Keski-ikäiset ja sitä vanhemmat naiset ovat usein tiukilla. Viime vuonna omaishoidontuen saajista 69 prosenttia oli naisia. Eläkeiän kynnyksellä monella on myös pieniä lapsenlapsia, ja samaan aikaan omat vanhemmat ovat melko iäkkäitä. Tavallisimmin omaishoidontukea saava kuitenkin hoitaa kotona omaa puolisoaan.
 
Vertaistukea kurssilta
 
SPR:n tukitoiminta omaishoitajille käynnistyi tänä kesänä. Hämeenlinnassa järjestetään 13.9. alkaen nelipäiväinen hoito- ja huolenpito -kurssi omaishoitajille. 
 
- Kurssille on ilmoittautunut jo 17 henkilöä, mutta mukana mahtuu vielä.
 
SPR koordinoi ja järjestää kouluttajat RAY:n rahoittamaan omaishoitajien tukitoimintaan. Kurssilla käsitellään muun muassa hoitoa, tapaturmien ehkäisyä ja ergonomiaa ammattilaisten johdolla.
 
- Vertaistuki on päivän sana. Olisi tärkeää, että omaiset saisivat eväitä arjessa jaksamiseen, sekä apua, tukea ja tietoa, Laakso luettelee.
 
Kurssin jälkeen kurssilaiset kutsutaan palautekeskusteluun:
 
- Heidän kokemuksensa otetaan yhteiseen käyttöön.
 
Tukea ystävätoiminnasta
 
Monesti omaishoitajat ovat kokeneet, että omat ystävät kaikkoavat. Jos puoliso on sairastunut dementiaan, ei vastavuoroista keskustelukumppania oikein löydy. Moni omaishoitaja kaipaa myös pientä omaa hetkeä. Omaishoidon tukitoimintaan kuuluu myös vapaaehtoistoiminta.
 
Ystävätoiminnasta moni omaishoitaja voisi saada piristystä arkeen.
 
- SPR:n ystävätoiminta on kohdistettu pääasiassa ikäihmisille, mutta tällä hetkellä ystävätoimintaan etsitään vapaaehtoisia ystäviä myös omaishoitajille.
 
Laakson ajatuksissa siintää eri vapaaehtoistoimijoiden osaamisen yhdistäminen, niin eri järjestöjen kesken, kuin yksittäisen järjestön sisälläkin. Näin tietty erikoisosaaminen saataisiin mahdollisimman monen käyttöön, ja samalla järjestöt voisivat karsia koulutuksistaan päällekkäisyyksiä.
 
- SPR:n ystävätoiminnalla on osaamista, ja voimme yhdistää mallin omaishoitajien tueksi, Laakso visioi.
 
Erilaisia tarpeita
 
Ystävätoiminnan koulutuksessa huomioidaan erilaiset koulutustarpeet. Kun mukaan tulee eri sektoreiden vapaaehtoisia, myös ideoiden määrä ja innostus kasvavat.
 
- Ystävätoiminta liittyy omaishoidon asiaan, ja miksemme voisi tehdä yhteistyötä eri osa-alueiden kesken. Samalla voimme laajentaa toimintaa ja jakaa vastuuta, SPR:n Hämeenlinnan osaston ystävätoiminnan vetäjä Kirsti Konu sanoo.
 
Miehillä ja naisilla on erilaiset intressit, myös vanhemmiten. Miehet virkistäytyvät mieluiten toiminnan kautta. Esimerkiksi Tampereella miehille järjestettiin moottorisahan korjauskurssi, ja se osoittautui erittäin suosituksi.
 
- Miehiä kaivataan myös ystävätoimintaan, mutta miehet haluavat tehdä jotain muuta kuin puhua hoitamisesta, Konu tietää.
 
Kursseille ehtii vielä
 
SPR järjestää hoito- ja huolenpito -kurssin omaishoitajille Voutilakeskuksessa neljänä peräkkäisenä iltapäivänä 13.9.–4.10. klo 12–15. Haku hakulomakkeella 28.8. mennessä. Lisätietoja: SPR:n Hämeen piirin aluetyöntekijä Taina Laakso, puh: 040 135 8870, taina.laakso@redcross.fi.
 
Ystävätoiminnan peruskurssi järjestetään SPR:n Hämeenlinnan osaston toimitiloissa, Palokunnankatu 20 A 2 krs., perjantaina 13.9. klo 17–20, ja Vapaaehtoiskeskus Pysäkillä lauantaina 14.9. klo 9–15. Peruskurssi antaa valmiudet toimia Punaisen Ristin ystävätoiminnan eri osa-alueilla. Kurssi on maksuton. Ilmoittautumiset maanantaina 9.9. mennessä puh: 03 682 4334 tai spr.hml@armas.fi.

Kunnianarvoisa leipuri Vainikainen on viisunsa ansainnut

$
0
0
Hämeenlinnalaiset muistavat ja muistelevat leipuri Kalle Vainikaista kerran kesässä järjestettävässä Vainikaisen viisut tapahtumassa. Tällä kertaa kesäisessä kuorossa Keskustalon pihalla oli mukana parisataa laulajaa. Kuva: Marjatta Hinkkala
Hämeenlinnalaiset eivät ole unohtaneet 1900-luvun alkuvuosikymmeninä, kaupungin parhaalla liikepaikalla toiminutta leipomo- ja kahvilayrittäjä leipuri Vainikaista. 
 
Kalle Vainikaisen kahvila sijaitsi kaksikerroksisessa puutalossa paikalla, jossa nyt seisoo monikerroksinen Keskustalo. Tarkalleen ottaen Vainikaisen paikalla on nyt ravintola Linnan Krouvi
Leipomoa ja aikalaisten keskuudessa suosittua kahvilaa pyöritti savolaissyntyinen 1890 -luvulla Hämeenlinnaan muuttanut Kalle Vainikainen yhdessä vaimonsa Hannan ja näpsäköiden apulaistensa kanssa. Yläkerran kahvilassa kokoontuivat kaffekupin ääreen kaupunkilaiset ja lyseon pojat vapaa-aikoinaan, sinne poikkesi myös väki lähipitäjistä kaupunki- ja markkinamatkoillaan.
 
Perinteisesti elokuun puolivälissä järjestetty Vainikaisen viisut -tapahtuma houkutteli Keskustalon pihalle maanantai-iltana parisataa yhteislaulun ystävää. Parituntisen tuokion nuotitti ja tarinoillaan viihdytti hauholainen Seppo Soittila.
 
Illan järjestelyistä vastasivat Keskustalon yrittäjät ja väliaikatarjoiluista yrittäjien lisäksi paikalliset paakarit. Laulujen lomassa runoja lausui Aini Alhainen. Viisuissa myytyjen arpojen tuotto meni veteraanien hyväksi.
 
Keskustalon pihalla vilskettä riitti koko päiväksi. Leivo ja laula -tapahtuman merkeissä kättä löivät jauhopeukalot ja viisujen veisaajat. Pihapiirin myyntipaikat olivat korvauksetta yhdistysten, seurojen ja opiskelijoiden tai muuten vain leipomisesta innostuneiden käytössä. 
 
Viisuiltaan ovat leipuri Vainikaisen kunniaksi hämeenlinnalaiset kokoontuneet vuodesta 2001 alkaen. Illan aktiivisena järjestäjänä toimivat tuttuun tapaan Keskustalon Kauppiasyhdistys ja Hämeenlinna-Vanajan Sotaveteraanien naisjaosto puheenjohtajansa Riitta Kurosen johdolla.
 

Lammin hautausmaakierroksella paljastuu paloja historiasta

$
0
0
Kaisu Koskue vie kuulijansa muun muassa kirkkoherra Jaakko Päivärinnan haudalle. Kuva: Juhani Karvonen
Lammin hautausmaan kivien alla on monta mielenkiintoista tarinaa. Kaisu Koskue veti Lammi-viikolla hautausmaakävelyn. Jaakko Hanniel Päivärinta 1847–1902 oli Koskuen mukaan todellinen kansanvalistaja sanan varsinaisessa merkityksessä.
 
- Päivärinta oli alusta lähtien kansanvalistaja, mikä monella tavalla. Hän kannatti kansankoulujen perustamista, maamiesseurojen ja aivan erityisesti kansanopistojen perustamista. Hän kirjoitteli runsaasti lehtikirjoituksia ja piti luentoja, joiden pääaiheena kansanopistojen hyödyllisyys.
 
Päivärinta oli voimakkaasti suomenmielinen aikana jolloin ruotsia vielä käytettiin virkakielenä, ja yliopistokin oli ruotsinkielinen. Sama suomalaisuus näkyi helmikuun manifestin, 1899 ja vuoden 1901 asevelvollisuuslain aikana.
 
Päivärinnan isä oli Edward Swan, herännäispappi Purmosta. Jaakko Hanniel oli 1,5-vuotias eli perheen nuorin ja seitsemäs lapsi isän kuollessa. Hän kävi koulunsa hyvin ja oli monipuolisesti lahjakas. Ylioppilaaksi hän valmistui vuonna 1866, ja suomensi nimensä Päivärinnaksi 1876. Pappisvihkimyksensä hän sai 1879.
 
Kahdesti valtiopäivilläkin
 
- Pappina Päivärinta toimi esimerkiksi Keski-Suomessa ja Karjalan kannaksella. Hän tuli papiksi Lammille Mikkelistä, missä hän oli ollut Mikkelin lyseon uskonnon ja suomen kielen opettajana.
 
Päivärinta oli kahdesti valtiopäivillä Porvoon hiippakunnan papiston edustajana. Muutettuaan Lammille hän alkoi heti tarmokkaasti ajaa uuden kirkkoherranpappilan rakentamista. Päivärinta tuli tunnetuksi pitkistä ja lennokkaista saarnoistaan.
 
- Uusi Iso-Pappila valmistuikin monien hankaluuksien jälkeen 1899. 
 
Päivärinnan asumaa pappila ei enää ole, sillä Lammin seurakunta myi Ison-Pappilan vuonna 1953 Helsingin yliopistolle biologiseksi asemaksi ja pappilarakennus hävitettiin vuonna 1970. Päivärinnalla oli kuusi lasta, neljä poikaa ja kaksi tyttöä, kaikki ylioppilaita. Hän kuoli Lammilla 55-vuotiaana.
 
Kanttori lepää vieressä
 
Päivärinnan hautapaaden vieressä  on Henrik Silander, joka toimi kanttorina Lammilla 1851–1890.
 
- Puolisonsa Loviisa Silénin kautta sukua Lammin vanhoille merkkihenkilöille, Gabriel ja Tuomas Lindille.
 
Gabriel oli Lammin nimismies isonvihan aikana ja Tuomas Lammin kappalainen 1700-luvun lopulla. Silen toimitti kaikenlaisia pitäjäläisten asioita, esimerkiksi perunkirjoituksia. Hän avusti lammilaisia käräjilläkin. Kanttorin poikien sukunimenä Soveri.
 
 

Parolan Fysioterapia muutti uusiin tiloihin

$
0
0
Aila Nummisen huhkiessa jalkaprässissä Tiina Leinonen säätää vastusta pelkällä napin painalluksella. Kuva: Toni Rasinkangas
Jaakonkujalla uusissa ja lähes triplasti avarammissa tiloissa toimintaansa yli 20 vuoden kokemuksella jatkava Parolan Fysioterapia on matalan kynnyksen kuntoilupaikka. Fysioterapeuttien Tiina Leinosen ja Aila Nummisen mukaan sitä ei kuitenkaan pidä sekoittaa tavalliseen kuntosaliin.
 
- Kyseessä on kaiken ikäisille kuntoutujille suunnattu terveydenhuollon palvelupaikka, jolla pyrimme vastaamaan asiakkaiden suunnasta tulleeseen kysyntään.
 
Katutason tiloihin on esteetön kulku suoraan parkkipaikalta.
 
- Harjoittelusali sopii hyvin esimerkiksi liikuntarajoitteisille. Laitteisiin on helppoa ja turvallista siirtyä, niistä saa myös istuimet pois pyörätuolin tieltä, Numminen huomauttaa.
 
Parolan Fysioterapiassa ei vapailla painoilla juurikaan kolistella, sillä sali on suunniteltu paitsi kuntoutusta, myös kunnon ylläpitoa ajatellen. Esimerkiksi polvileikkauksesta toipuvan ei tarvitse nostella monen kilon limppuja jalkaprässiin vastapainoksi.
 
- Laitteet ovat testattuja ja kotimaisia, joissa vastuksia saa säädettyä portaattomasti pelkästään napin painalluksella. Ne toimivat nimittäin paineilmalla. 
 
Yksilöllistä apua tarjoavaan yrityksen henkilökuntaan kuuluu neljä ryhmäliikuntaa pitävää fysioterapeuttia, jotka tekevät myös kotikäyntejä lähialueilla.
 
Yhdessä kehittämistä
 
Ensi maanantaina on luvassa avoimien ovien päivä, jonne fysikaalisen hoidon väki toivottaa kaikki tervetulleiksi paitsi kokeilemaan, myös esittämään kehittämisehdotuksia. 
 
- Pyrimme huomioimaan asiakkaidemme toiveet paikan jatkokehittämisessä, joten nyt olisi oiva tilaisuus päästä vaikuttamaan palveluihin ja aukioloaikoihin. Tosin avainkorttisysteemiä meille ei ole tulossa, Leinonen sanoo
 
Uudistunut toimipiste sopii myös ikäihmisille, joille liikunta tukee kotona jaksamista. Alhainen lihasvoima on kaksikon mukaan yksi suurimpia syitä kotona sattuville haavereille.
 
- Lihaskunto laskee huimaa vauhtia ilman harjoittelua, jossa ikä ei tule ikinä vastaan. Myös mieli pysyy virkeänä reippailemalla monipuolisesti vähintään kolmena päivänä viikossa.
 
Kaksikko arvioi, että monesti tavallinen kuntosali saattaa olla ikäihmiselle vieras, jopa pelottava paikka.
 
- Vaikka sen pitäisi olla päinvastoin eli sosiaalinen ympäristö, jossa voi parhaimmillaan saada myös vertaistukea.
 
Avoimet ovet Parolan Fysioterapiassa ma 26.8. kello 11–15 osoitteessa Jaakonkuja 1.
 

Runski-messuilta virikkeitä lapsiperheille

$
0
0
 Runski-messut Ruununmyllyn koululla torstaina 29.8. saavat koulun ja varhaiskasvatuksen henkilökunnan puhaltamaan yhteen hiileen, vakuuttavat koulun rehtori Suvi-Marja Holkeri-Salmesvuori ja varhaiskasvatuskeskuksen johtaja Eija Riikonen. Kuva: Heli Karttunen
Hämeenlinnan Ruununmyllyn koulun pihalla ja tiloissa järjestetään torstaina 29. elokuuta kello 15–18 koko alueen yhteiset Runski-messut. Varhaiskasvatuksen ja koulun yhteistyössä järjestämä messutapahtuma on laatuaan ensimmäinen. Tapahtuman ideana on jakaa asukkaille tietoa harrastusmahdollisuuksista, paikallisista yrityksistä sekä lapsiperheiden palveluista.
 
Mukaan on ilmoittautunut jo lähes 40 toimijaa, joista noin puolet on eri harrastusten esittelijöitä.
Koulun salissa muun muassa esitellään Uppsala-talon toimintaa, vanhemmuus- ja kasvatuskouluttaja Juhani Vahtokari luennoi sekä keskustelee kasvatuksesta, ja lisäksi paikalle on kutsuttu lasten- ja nuorten - sekä elämänlaatulautakunnan jäseniä.
 
Messuilla on toiminnallisia pisteitä kaiken ikäisille, Auto ilves jakaa turvaliivejä ekaluokkalaisille, ja esimerkiksi syksyn ilmoittautuminen partiotoimintaan on mahdollista messujen aikana.
 
- Toivomme tapahtumasta kohtaamispaikkaa alueen asukkaille, Ruununmyllyn varhaiskasvatuskeskuksen johtaja Eija Riikonen sanoo.
 
Ideariihen satoa
 
Messut ovat osa Hämeenlinnan kaupungin lapsiperheiden palveluiden yhdistämiseen liittyvää pilottihanketta
 
Kaupunginhallitus päätti keväällä 2013 siirtyä vuoden 2014 tammikuun alusta lähtien yhteen palvelualueeseen, mikä käytännössä merkitsee varhaiskasvatuksen, opetuksen ja lasten kasvua tukevien palveluiden yhdistämistä yhdeksi toimialaksi saman johtamismallin alle.
 
Tavoitteena on saada palvelut asiakkaan kannalta sujuvammiksi, yhtenäistää eri toimijoiden arvomaailmoja ja hyödyntää yhteisesti eri alojen tietotaitoa. Samalla työntekijöiden näkökulmat asioihin laajenevat.
 
- Kaikki tekevät samaa kasvatustyötä, ja on hyvä, jos perheet saavat mahdollisimman paljon palvelua samasta paikasta, Ruununmyllyn koulun rehtori Suvi-Marja Holkeri-Salmesvuori kiteyttää.
 
Muutoksen kokeilijoina ovat olleet Iittala, Hätilän alue sekä Ruununmylly. Varhaiskasvatus- opetus ja lasten kasvua tukevien palveluiden yhteisten työpajojen ja teemaryhmien jälkeen ruununmyllyläisille syntyi idea alueen omista Runski-messuista.
 
- Messut ovat askel käytännönläheisemmän yhteistyön suuntaan, Riikonen sanoo.
 
Toiveiden tynnyri
 
Keväällä esikoululaisten ja ekaluokkalaisten tutustumisillassa 13.5. ihmiset saivat jättää "toiveiden tynnyriin" viestejä siitä, mitä he alueelta toivoivat. Työryhmä huomioi suunnittelussaan esitettyjä toiveita.
 
Kaksi asiaa nousi ylitse muiden:
 
- Lapset toivoivat lisää piha-alueiden liikuntapaikkoja, ja jo olemassa olevien parantamista. Aikuiset taas toivoivat yhteistä toimintaa perheille, ja messut vastaavat siihen toiveeseen tapahtumana, sekä antavat tietoa alueen toimintatarjonnasta, Holkeri-Salmesvuori kertoo.
 
Samalla haetaan yhteisöllisyyttä.
 
- Toivomme, että samalla perheet tulisivat tutuiksi toisilleen. Keräämme kokemuksia näiltä messuilta, ja sen mukaan tapahtumalle suunnitellaan jatkoa, Riikonen sanoo.
 
Monista muista messutapahtumista poiketen on Runski-messut maksuton tapahtuma, tietoisesti. Järjestäjien toiveena on, että ihmiset saapuisivat paikalle kävellen tai pyörällä, sillä parkkitilasta on pulaa.
 
- Näillä messuilla ei rahasteta. Ainoastaan koulun vanhempaintoimikunta myy buffetissaan makkaraa ja kahvia, summaa Riikonen.
 

Menoinfo: Taavi Kassila luennoi ja opettaa rajajoogaa

$
0
0
Taavi Kassila on matkoillaan tavannut useita maailman tunnetuimpia guruja ja tehnyt heistä tv-ohjelmia. Oman uransa joogaopettajana hän aloitti vuonna 1993.
Elokuvaohjaaja ja kirjailija Taavi Kassila on Suomen tunnetuimpia joogaopettajia. Hän kiinnostui henkisyydestä hyvin nuorena ja aloitti joogaharrastuksen jo 11-vuotiaana.
Äitini Aino Mantsas harjoitti joogaa ja opetti sitä myös lapsille meillä kotona, Kassila muistelee.
Aloin harjoitella itsenäisesti murrosiässä ja 18-vuotiaana kohtasin Kööpenhaminassa intialaisen joogin Acharya Karunanda Avadhutan, joka vihki minut meditaatioharjoitukseen. Tällä tiellä on sitten kuljettu yli 40 vuotta.
 
Joogan ensimmäinen suuri buumi länsimaissa alkoi 1960-luvun lopulla, kun Beatles-yhtyeen jäsenet tutustuivat Maharishi Mahesh Yogiin. Välillä oli hiljaista, mutta nyt harrastus elää taas uutta kukoistuskauttaan myöskin Suomessa.
 
- Madonna ja muutamat Hollywood-tähdet alkoivat puhua joogasta 1990-luvulla ja sen jälkeen harrastus on tasaisesti lisääntynyt, Kassila arvelee.
 
- Suomessakin perustetaan alan kouluja ja joogaa harjoitetaan prosentuaalisesti enemmän kuin tämän päivän Intiassa.
 
Hitaasti rennoksi
 
Kassilan mielestä joogan suosio perustuu sen kokonaisvaltaisuuteen.
 
- Työelämän vaatimukset kasvavat koko ajan ja joogan hidas rytmi rentouttaa lihaksia sekä hermostoa.
 
- Fyysisistä harjoitteista seuraa myös mielen hyvinvointi. Henkinen jooga, johon meditaatio kuuluu, edistää itsetuntemuksen syventämistä.
 
Kassila pitää ensi tiistaina Keskuskoululla ohjatun jooga- ja meditaatiotunnin, jonka jälkeen hän luennoi. Jooga on aloittelijoillekin sopivaa rajajoogaa ja luennon aiheena on Intian vanhin eepos Ramayana, josta Kassila tekee kirjaa.
 
- Ramayana on kertomus hallitsijaparista, jonka kuningattaren demoni ryöstää, Kassila kertoo.
 
- Se on klassinen tarina ihmisen sisäisestä taistelusta ja omien riippuvuuksien voittamisesta.
 
Taavin jooga ja luento ti 27.8. klo 18 Keskuskoululla (Lukiokatu 8). 

Kaavoihin kangistuneet

$
0
0
Hätilän yhtenäiskoululla kokeillaan tänä syksynä uudenlaista tapaa liikuttaa koululaisia. Tiistaisin ja torstaisin koko koulu kokoontuu aamupäivän välitunnilla sisäpihalle yhteiseen virkistysliikuntatuokioon. Tavoitteena on lisätä hyvinvointia, jaksamista ja oppimista.
On hyvä, että tällaista järjestetään. Koululaisten vähäisestä liikkumisesta on puhuttu tämän vuosituhannen puolella jo väsyksiin asti, ja keino on vain yksi monista, joilla nuoriin yritetään saada uutta puhtia.
Nykymeno tuntuu kuitenkin pullamössöltä. Jonkinlainen kaavoihin kangistuminen vallitsee läpi yhteiskunnan. Jopa välituntiliikuntakin on järjestettyä! 
 
Kun olin itse kouluiässä, ei ollut mitään välituntiliikuntoja. Sellainen ei tullut kenellekään edes mieleen.
Jokaisella välitunnilla mentiin aina ulos. Siellä sitten kärvisteltiin kuka mitäkin puuhaten. Ainoastaan 35 asteen pakkanen tai poikki mennyt jalka saattoi olla syy jäädä sisälle.
Välitunnin aikana järjestäjä avasi ikkunat, luokka tuuletettiin kunnolla, ja ne samat rakennukset, jotka nyt ovat luokiteltu homeloukoiksi, olivat raikkaita ainakin hetken ajan välituntien jälkeen. Ei ollut sisäilmaongelmia.
En sano, että kaipaisin esimerkiksi sitä, kun raahasin suksia koululle, kävellen, koko kolmen kilometrin koulumatkan, mutta ainakin välituntiulkoilun ansiosta koululaiset pysyivät suhteellisen hereillä melkein koko päivän, ihan itsestään.
 
Nykyisin kaiken pitää olla niin suunniteltua, laskettua, tutkittua ja hygieenista. Lakeja ja säädöksiä on ähkyksi asti. Jokaisesta asiasta voi valittaa, jokaista prosessia viivyttää.
Aikaa kuvaa se, ettei koulun keittäjä voi tehdä mehua koululle oman pihansa marjoista, vaikka haluaisi, koska itsepoimitut marjat eivät täytä hygieniavaatimuksia. Byrokratian riemuvoitto taas on suunnitelma aikapankkitoiminnan verollepanosta. Jos joku osoittaa arjen luovuutta, tulee paikalle byrokraatti, ja tukahduttaa roihun alkuunsa.
Lakiviidakkoa käytetään sopivasti myös omien etujen ajamiseen, muka hurskaassa tarkoituksessa. Kuinka moni ympäristövalitus on todella valitusta ympäristön takia, eikä sen takia, että halutaan poistaa jokin rauhaa häiritsevä asia "omalta takapihalta". Epäilen, ettei kovinkaan moni.
Yksittäiset asiat saavat suhteettomat mittasuhteet, mikäli niitä ajaa joku määrätietoinen ja äänekäs taho. Jokainen näkee tietysti omat intressinsä kaikkein tärkeimpinä, mikä on inhimillistä. Mutta, asiat tulisi nähdä myös osana suurempaa kokonaisuutta.
 
Lapsena leikimme metsissä ja puistoissa. Leikkipaikaksi riitti kunnon alamäki, pari kiipeilypuuta. Parasta huvia oli hyppiä ikkunasta pihalle, kuka uskaltaa korkeimmalta. Nykyisin pikkulapsilla käytetään kypärää, kun he opettelevat kävelemään.
Mielestäni kolhut kuuluvat elämään. Ei kaikkea tarvitsisi suunnitella ja pureskella valmiiksi.

Panssarisoittokunnan viimeiset varusmiessoittajat kotiutuvat

$
0
0
OHI ON. Panssarisoittokunnan viimeiset varusmiessoittajat asettuivat kuvaan Linnanpuistossa , edessä vasemmalta Henry Laukkanen, Artturi Mäkelä, Roope Riihijärvi. Takana yliluutnantti Kimmo Kopra, Miska Nipuli, Tomas Rossi ja Eemeli Sutelainen. Kuvasta puuttuu Aapo Alinikula, joka valmistautui lähtemään opiskelemaan jenkkeihin.
Panssarisoittokunnan puhallinorkesterin soitot ovat viimeistä puhallusta vaille loppu. Soittokunnan 20 soittajaa jatkavat lähinnä varuskunnissa eri puolilla maata, Turussa, Rovaniemellä, Tikkakoskella. Toistaiseksi Panssariprikaatiin Parolan pataljoonaan jää yliluutnantti Kimmo Kopra. 
 
Viime perjantaina olivat Panssarisoittokunnan Killan järjestämillä jäähyväiskahveilla Museo Militariassa soittokunnan viimeiset varusmiessoittajat, tammikuun saapumiserässä palvelukseen astuneet ja huoltokomppanian alaisuudessa palvelleet seitsemän komennusmiestä.
 
- Tällä porukalla olemme suunnitelleet soitoille jatkoa siviilissä, vaikka opiskelurahoja hankkimassa, kertoi helsinkiläinen Tomas Rossi. Opiskelujaan hän jatkaa avoimessa yliopistossa. Soittokunnassa Rossin paikka on ollut rumpusetin takana.
 
Yleisön suosikit
Kahvitilaisuudessa puhunut Panssarisoittokunnan päällikkö musiikkimajuri Pasi-Heikki Mikkola kiitti kotiutuvia aktiivisuudesta ja omatoimisuudesta. 
 
- Soittokunnalle olette olleet suureksi avuksi ja keikoilla voittaneet yleisön sydämet.
 
Varusmiessoittajien puheenvuoron käyttänyt korpraali Miska Nipuli totesi ajan soittokunnan riveissä, ammattilaisten rinnalla kehittäneen erityisesti taitoja bändisoitossa. Ihmisenä aika on kasvattanut kykyä tulla toimeen erilaisten ihmisen kanssa.
 
- Aika on antanut enemmän kuin ottanut.
 
Kotiutuvia muistivat pienin lahjoin vuonna 1995 perustetun Panssarisoittokunnan Killan puolesta yhdistyksen sihteeri Liisa Lyly ja rahastonhoitaja Marjatta Ristiluoma. 
 
- Eräs ovi on elämästänne sulkeutumassa, mutta uudet ovet avoinna, evästi Liisa Lyly kotiutuvia.
Hämeenlinnan Sotilaskotiyhdistyksen lämpimät kiitokset soitoista välitti sotilaskotisisar Lisbet Heinonen, yhdistyksen muistamiset hän jakoi yhdessä Irja Ollilan kanssa.
 
Museo Militarian johtaja Jaakko Martikainen kannusti siviiliin lähteviä hyökkäämään kohti elämää.
 
- Soittajia armeija on aina tarvinnut. Soittokunnan työ on mitä parhainta maanpuolustustyötä, totesi soittokunnan lakkauttamista pahoitellut Martikainen.
 
Sinivalkoiset soittajat
Muutokset varuskuntasoittokuntien vahvuuksissa ja soittokuntien lakkauttamiset ovat liittyneet puolustusvoimissa tehtäviin organisaatiomuutoksiin. Varuskuntasoittokuntia perustettiin vuonna 1952, kun perinteiset joukko-osastojen soittokunnat maassa lakkautettiin. Maaliskuun 1. päivänä Olympiavuonna 1952 muuttui silloinen Panssaripataljoonan soittokunta Hämeenlinnan Varuskuntasoittokunnaksi ja tämän uudistuksen yhteydessä saivat soittajat kauluksiinsa tutun sinivalkoisen aselajivärinsä. 
 
Vuonna 1990 puolustusvoimissa tehtyjen joukko-osastomuutosten yhteydessä Hämeenlinnan Varuskuntasoittokunta alistettiin Panssariprikaatille ja nimettiin Panssarisoittokunnaksi.  Soittokunnan kapellimestarina toimi tuolloin musiikkimajuri Tapio Tsokkinen.

Urban Office avautuu

$
0
0
TYÖPISTE. Kastellin asiakaspalvelupäällikkö Outi Katajarinne uskoo Urban Officelle löytyvän käyttäjiä, kunhan sana uuden palvelun avautumisesta kiirii kaupungilla.
Varavaltuutettu Rami Aaltonen (kok.) ja useat muut valtuutetut allekirjoittivat viime vuoden lopulla aloitteen kaupunkitoimiston perustamisesta. Urban Office -tilat avautuvat Kastellissa ja Innoparkissa ensi viikolla.
 
Kaupunkitoimiston on tarkoitus tarjota muun muassa mikroyrittäjille, freelancereille ja opiskelijoille työpöytä lyhytaikaiseen työskentelyyn. Tilat pitävät sisällään kaksi työskentelypistettä ja kokoustilat. Toimisto palvelee kaupunkilaisia ja myös täällä vierailevia.
 
– Urban Office on kaupungin tarjoama ilmainen palvelu, Kastellin asiakaspalvelupäällikkö Outi Katajarinne kertoo.
 
– Toimistoissa ei ole laitteita, joten oma kannettava pitää ottaa mukaan. Työpisteisiin voi tulla milloin vain ne ovat vapaana, mutta kokoustiloihin tarvitaan ajanvaraus.
 
Kokoustiloista löytyy esitystekniikkaa ja fläppitaulu. Kastellissa palaveritilaa on 15 hengelle ja 5 mahtuu kokoustamaan Innoparkissa.
 
Vielä hiljaista
Yleisö pääsee tutustumaan uusiin palveluihin ensi viikon maanantaina, jolloin Kastellissa ja Innoparkissa tarjotaan myös kahvia ja pullaa. Kastellissa toimisto avautuu poliisilta vapautuneissa tiloissa.
 
– Toimistoa kohtaan oli suurta kiinnostusta siihen aikaan, kun valtuustoaloite julkistettiin, mutta nyt on ollut hiljaisempaa, Katajarinne sanoo.
 
– Uskon, että kun syksy pyörähtää kunnolla käyntiin, tiloille löytyy varmasti käyttäjiä.
Kaupunkitoimistoja löytyy tällä hetkellä Hämeenlinnan lisäksi Helsingin, Espoon ja Kouvolan kaupunginkirjastoista.
 
Urban Office -esittely ma 2.9. klo 10-14 Kastellissa ja Innoparkissa (Vankanlähde 7).

Puuhastelu on ajanhukkaa

$
0
0
HÄRMÄ PUTOSI KOLMOSEEN. Valmentaja Janne Hyökyvaaran (oik.) mukaan pelaajien asenne ei riittänyt Kakkoseen. Kakkosvalmentaja Ilkka Turusen mielestä taustatiimi teki voitavansa. /// kuva: Arkisto, Laura Hallamaa
Härmän tipahtaminen jalkapalloilun Kolmoseen sinetöityi lopullisesti lauantaisella vierastappiolla Musan Salamalle. Valmentaja Janne Hyökyvaaran mukaan pelaajien asenne ei riittänyt kymmenen kuukauden sitoutumiseen ja kunnon harjoitteluun.
 
- Olen pettynyt siitä, miten tippuminen tuli. Pelaajien asenne ei riittänyt Kakkoseen. Lopputulos on oikea ja ansaittu. En toivo, että tällä tekemisellä mikään joukkue pärjäisi, sanoo Hyökyvaara.
Hyökyvaaran mukaan ihan koko joukkuetta ei voi syyttää lepsusta harjoitusasenteesta.
 
- Pelaajistamme 25–30 prosenttia on tehnyt ja haluaisi tehdä asioita hyvin, mutta sehän ei riitä. Monilla pelaajilla ei ole omaa paloa. En edes usko, että pelaajillemme löytyisi intohimoa, vaikka he saisivat kaudesta 20 000 euroa, Hyökyvaara aprikoi.
 
Pelaajat harrastetasolla
- Pelaajat ovat jääneet harrastetasolle. Sitoutuminen on ollut heikkoa. Tämä on ollut puuhastelua, joka on ajanhukkaa. Pelaajat saavat harrastaa rauhassa ensi kaudella, Hyökyvaara sanoo.
 
Hyökyvaaran mukaan Härmää rasittaneet loukkaantumisetkaan eivät olleet suinkaan sattumaa. Kaikki loukkaantumiset eivät ole huonoa onnea.
 
- Väsyneenä tulee loukkaantumisia, kun pelaaja menee tilanteisiin viime hetkellä ja joutuu venymään äärimmilleen. Olimme testien mukaan jo tammikuussa perässä, sillä lähdimme melkein nollista. Tammikuussa pelaajien pitäisi olla siinä kunnossa, että he ovat valmiita treenaamaan.
 
- Kun kesäkuu oli seitsemän ottelun kuukausi, oli loukkaantumisia ja kaikkia kissanristiäisiä, kaikki petti pelisumassa. Sama sävel jatkui heinäkuussa, hän sanoo.
 
Perhe etusijalle
Hyökyvaara lopettaa valmennuksen tähän kauteen. Hän aikoo jatkossa keskittyä perheeseen.
 
- On perheen ja lasten aika. Tämä touhu on vienyt pois valmennusintoni. Puhti ja valmennushalu on syöty pois. Jos tämän jälkeen vielä valmennan, asiat pitää pohtia ja suunnitella tarkasti. Taidan keskittyä poikani (F9-ikäluokkaa) harrastamiseen, Hyökyvaara sanoo.
 
Hyökyvaara antaa seurajohdolle ja taustatiimille puhtaat paperit.
 
- He ovat hoitaneet hommansa hyvin ja tehneet pelaajien eteen liikaakin. Seura on ollut myös minun tukenani vaikean kauden aikana, Hyökyvaara sanoo.
 
Taustatiimille kiitosta
Kakkosvalmentaja Ilkka Turunen on samoilla linjoilla.
 
- Taustatiimi on toiminut Kakkosessa ihan täydellisesti. He osaavat hoitaa talouspuolen. Härmällä on resurssit pelata Kakkosta tulevaisuudessakin. Kaksi Kakkosen joukkuetta syö toisiltamme miehiä. Paikallisille pelaajille Kolmosen taso voi olla sopivin, Turunen sanoo.
 
- Laitapakkina alkukaudella paljon pelannut nuori Valtteri Lattu, keskikenttämies Ilkka Marin ja monipuolinen Samuli Kaasalainen kuuluvat kauden onnistujiin, Turunen arvioi.
 
Myös Kim Lingman onnistui omalla tasollaan.
 
Härmä kohtaa lauantaina kauden kolmannessa paikallispelissä FC Hämeenlinnan.
 
- Paikallispeli sytyttää aina. Mikäs sen hienompaa, jos saisimme kaadettua FC Hämeenlinnan. Vaikka viimeksi tuli kuokkaan 0–2, voimme hyvin voittaakin pelin. Se on pelaajille hieno tapahtuma, Turunen sanoo.
 
Turunen on viihtynyt pelaajavalmentajan roolissa.
 
- Pelaaminen kiinnostaa yhä. Pyörittihän 42-vuotias Piracaia edelleen MuSan peliä, 32-vuotias Turunen tuumaa.
 
 
Pasi Honkanen

Niina Kämäräinen haki Miss Forssa -kruunun Hämeenlinnaan

$
0
0
Kämäräisen ensimmäinen opiskeluvuosi Lappeenrannan yliopistossa pyörähti tänä syksynä käyntiin. Muutaman vuoden päässä siintää kauppatieteiden maisterin paperit.
Miss Forssa -titteli kaapattiin jo toistamiseen Hämeenlinnaan, kun tiara laskettiin 24-vuotiaan Niina Kämäräisen päähän. Edellisen kerran saman tempun teki tapahtumajärjestäjä Piia Rautio, kun kyseiset kilpailut järjestettiin viimeksi 12 vuotta sitten.
 
- Tapahtuma oli tosi kiva kokemus, sellainen retki esiintymispelon voittamiseen. Yhteishenki kilpailijoiden kesken oli hyvä ja tsemppaava. Ketään ei katsottu nokanvartta pitkin.
 
Missin kruunu ei ole aina ollut Kämäräisen ajatuksissa, saatikka sitten haaveissa.
 
- Olin lapsena melkoinen poikatyttö. Skeittasin ja temmelsin veljieni kanssa ulkona. Meikkaaminen ja hiustenlaitto alkoi kiinnostaa vasta teini-iässä, Kuusamossa syntynyt, mutta Hämeenlinnassa kasvanut Kämäräinen naurahtaa.
 
Hänen mukaansa pelkkä ulkonäkö ei aina riitä missikisoissa tai mallimaailmassa, pitää olla myös luonnetta.
 
- Monesti luonne voi mennä ulkonäön edelle, riippuen toimenkuvasta. Itse pyrin olemaan rehellinen oma itseni.
 
Kämäräinen arvioi valttinsa olleen Miss Forssa -kilpailuissa juuri ulospäin suuntautuneisuus.
 
- Sosiaalisuus pitää mielenkiinnon yllä. Mallinhommissa vaaditaan avoimuutta, muuntautumiskykyä ja uskallusta heittäytyä.
 
Eteenpäin elämässä
Kämäräinen sai ensikosketuksensa mallintöihin lukioiässä, kun hän ajautui kuvauksiin.
 
- Kipinä syttyi silloin, mutta ennemmin sellaiseen kivaan harrastukseen kuin leipätyöhön.
 
Kämäräisen ensimmäinen opiskeluvuosi Lappeenrannan yliopistossa pyörähti tänä syksynä käyntiin. Muutaman vuoden päässä siintää kauppatieteiden maisterin paperit.
 
- Pääpaino pysyy nyt opiskelussa, jonka ohella teen mallinhommia ja pr-keikkoja.
 
Tuoreen Miss Forssan tavoitteena on kehittää itseään monipuolisesti ja kerätä erilaisia kokemuksia.
 
- Harrastan liikuntaa monipuolisesti ja pidän filosofisesta kirjallisuudesta. Suuntani on pyrkiä elämässä aina eteenpäin, myös oppilasvaihto ulkomaille kiinnostaisi.

Mika Koskinen matkaa Libanoniin huoltamaan panssariajoneuvoja

$
0
0
KUNNOSSAPITOMIES. Koskinen on työskennellyt panssariajoneuvoasentajana Millogin palveluksessa kolme vuotta. Vaikka työkaluja on moneen lähtöön, löytyy hänen mukaansa tärkein oman pään sisältä.
Suomen maavoimille kunnossapito- ja tukipalveluja tarjoavan Millogin leivissä työskentelevä Mika Koskinen matkaa syyskuun lopulla Libanoniin. Kyse ei ole mistään lomamatkasta, vaan työkeikasta panssariajoneuvojen huoltajana ja korjaajana kiehuvassa maassa.
 
– Päätöstä ei ollut kovin vaikea tehdä, kun mahdollisuus tarjoutui. Aikanaan haaveilin rauhanturvaajan tehtävistä. Tältä työreissulta odotan saavani uusia kokemuksia. Maailmankuvani saa varmasti uusia ulottuvuuksia.
 
Turenkilainen selvitti tiukan seulan monien hakijoiden joukosta. Työtehtävä herätti mielenkiintoa siinä määrin, että hakemuksia tuli myös Millogin ulkopuolelta sisäisestä hausta huolimatta. Soveltuvuusarvioinnissa testattiin niin paineensietokykyä kuin ryhmätyöskentelyä.
 
– Työt pysyvät samana, vain olosuhteet muuttuvat, Koskinen kiteyttää.
 
Pesti vieraalla maaperällä kestää puoli vuotta. Koskinen sanoo lähtevänsä komennukselle hyvillä mielin, kun kotiväki on hengessä mukana. Kovimmaksi palaksi voi kuitenkin muodostua koti-ikävä.
 
– Suomen tukikohdasta on verkko- ja puhelinyhteydet Suomeen. Aion olla perheeseeni yhteydessä aina kun siihen on mahdollisuus. Lapset pärjäävät kyllä, heillä on hyvä äiti. Isäni ja veljeni ovat luvanneet olla perheeni apuna työmatkani ajan.
 
Tiukat  säännöt
Maailmanlaajuinen lehdistö on seurannut Libanonin konflikteja jo pitkään, kun Yhdistyneiden kansakuntien johtama kriisinhallintaoperaatio Unifil sai alkunsa vuonna 1978. Tuoreimmat uutisoinnit rajuista yhteenotoista sijoittuvat Beirutiin ja pohjoisessa olevaan Tripoliin sekä rajanaapuriin Syyriaan.
 
Suomalaisten rauhanturvaajien päätukikohta sijaitsee At Tirissä, Etelä-Libanonissa.
 
– Se on kaukana pahimmista alueista. Elämme leirissä rauhanturvaajien kanssa, ja täysin heidän sääntöjensä mukaan.
 
Koskinen on sotilasarvoltaan kersantti, mutta työkomennuksellaan hän on siviili.
 
– Käytännössä se tarkoittaa, ettei asentajia lähetetä kentälle lainkaan. Normaalit työpäivät ja vapaa-aika kuluvat tukikohdassa.
 
Jotta vapaa-aika ei kävisi pitkäksi, Koskinen kertoo tukikohdassa olevan hyvät harjoittelumahdollisuudet kunto- ja kamppailusaleineen. Eri kamppailulajit ovat suosittuja rauhanturvaajien keskuudessa. Takavuosina menestystä painimolskilla niittäneelle Koskiselle se sopii mainiosti.
 
–  Sieltä luulisi irtoavan hyvin treenikavereita, joiden kanssa purkaa ylimääräisi höyryjä matolla. Tärkein työkalu löytyy nimittäin oman pään sisältä, siitä on pidettävä huolta.
 
Liikaa ei  auta miettiä
Suomalaisirlantilaisen pataljoonan tukikohdasta löytyy myös Suomi-talo, jossa voi viettää aikaa pelaamalla ja katselemalla elokuvia. Talosta löytyy myös sauna.
 
– Vielä marraskuussa voi olla parikymmentä astetta lämmintä. Perushygienialla pärjää lämpimissä oloissa pitkälle, toki suoja muun muassa lavantautia ja hepatiittia vastaan on hankittu rokotteista.
 
Koskinen naurahtaa, että saunalle voi tulla käyttöä jo joulun tienoilla, kun taivaalta alkaa puskea vettä vaakatasossa.
 
– Alkoholin suhteen leirissä on tiukat säännöt. Nollatoleranssista ei saa poiketa, tai työt loppuvat lyhyeen. Eikä alkoholi edes kuulu leirielämään, hän huomauttaa.
 
Millogin Ilveskallion yksikönpäällikkö Jari Kankainen kehuu Koskista rauhalliseksi, sopeutuvaiseksi ja ammattitaitoiseksi työntekijäksi.
 
– Hän pärjää varmasti. Emmekä jätä miehiämme yksin. Itse käyn muutaman kerran vuodessa katsomassa heitä paikan päällä.
 
Koskinen kertoo olevansa fyysisesti ja henkisesti hyvässä kunnossa.
 
– Olen valmistautunut pestiini harjoittemalla hyvin. Libanonin yleistä tilaa ei auta liikaa miettiä. Haavereita voi sattua aivan yhtä lailla myös näillä nurkilla.

Hattel Riders järjestää erilaiset seurakilpailut

$
0
0
KOVATASOISET SEURAKILPAILUT. Janakkalan esteratsastuskilpailuihin odotetaan osallistujia aina Oulusta saakka, sillä estekorkeudet nousevat pääluokassa 145 cm:iin asti, ja kansallisten pääsarjojen kilpailukalenterissa on kuukauden tauko. Kuvassa Sanna Backlund ja Butterfly.
Hattel Riders järjestää viikonloppuna 31.8.–1.9. esteratsastuskilpailut Janakkalassa. Kilpailut käynnistyvät molempina päivinä kello 9. Yleisöllä on kilpailuja seuraamaan vapaa pääsy.
 
Lauantaina kilpailuluokkia on viisi estekorkeuksilla 110 cm–140 cm ja sunnuntaina vain kolme luokkaa, mutta estekorkeudet nousevat pääluokassa aina 145 cm:iin asti. Vaikka kyseessä on seurakilpailu, odotetaan osallistujia aina Oulusta saakka. Tällä tasolla kilpaillaan nimittäin kansallisissa pääsarjoissa, ja juuri nyt on kansallisessa kilpailukalenterissa peräti kuukauden tauko.
 
- Meillä on syyskuun puolessa välissä kauden tärkein viikonloppu tulossa, silloin kilpaillaan Helsingin Olympiastadionilla kotimaisen GP-sarjan finaalit. Emme voineet jäädä vain ihmettelemään, kun sopivaa valmistelevaa kilpailua ei löytynyt koko maasta toteaa Sanna Backlund, tallin vetäjä ja tämänvuotinen Suomen mestari.
 
Kilpailun järjestäminen ei ole pienelle seuralle ihan helppo ponnistus. Tapahtuman toteutus mahdollistuu sen saaman suuren kannustuksen myötä. Useat vapaaehtoiset ovat ilmoittautuneet mukaan talkoisiin mm. sosiaalisen median kautta ja samoin on paikallisten yritysten tuki ilahduttanut seuraa.
 
- Seuralle vaativin yksittäinen asia on usein ruokatarjoilun toteuttaminen. Nyt saimme jo alusta mukaan Vanajanlinna Cateringin, joten saatamme keskittyä urheilupuoleen itse. Se on iso helpotus meille, kertoo Backlund.
 
Isot rahapalkinnot
Rahapalkinnot ovat seuratason kilpailuille poikkeuksellisen suuret, eipä tällaisia rahapalkintoja usein ole tarjolla edes kansallisella tasolla. Esimerkiksi sunnuntain pääluokassa saa voittaja peräti 2.000 euron rahapalkinnon.
 
- Olemme erittäin kiitollisia tukijoillemme. Eihän se mukavaa ole soitella lakki kourassa tutuille ja tuntemattomille, mutta halusimme toisaalta esimerkillämme osoittaa muille kilpailunjärjestäjille hieman malliakin, naurahtaa Backlund.
 
Janakkalan Uhkoilassa sijaitsevalla Hattel Horse Oy:n tallilla toimiva seura on aiemmin järjestänyt aluemestaruudet samalla paikalla noin kymmenen vuotta sitten ja yhdessä toisen pienseuran, Kauniaisten Ratsastajien, kanssa GP-finaalit Laakson ratsastusstadionilla Helsingissä. Jäseniä seuralla on viitisenkymmentä, suurin osa aktiivisesti kilpailevia kansallisen tason esteratsastajia.
 

Taiteiden yössä runsas kattaus

$
0
0
VANGIN UNELMA. Vankilamuseossa Taiteiden yö huipentuu Nälkäteatterin monologinäytelmään ”Antti Kristian Hautamäki”. Rockmusiikin vapauttavasta vaikutuksesta haaveilevaa vankia esittää Tomi Alatalo.
Perjantai-iltana käynnistyvä Hämeenlinnan Taiteiden yö on suunnattu kaikenikäisille taiteesta ja kulttuurista kiinnostuneille ihmisille. Tänä vuonna tapahtuma on levittänyt lonkeronsa Verkatehtaalta linnaan, pääkirjastoon ja Vanajaveden rantareitille. Mukana on huikea määrä paikallisia kulttuurin tuottajia ja taiteen tekijöitä.
 
Taiteiden Yön tärkeä osa on Verkatehtaalla ja Pääkirjastolla toteutettava Kirjan Yö. Kirjan aika -festivaalin perintöä kantava tapahtuma toimii lukijoiden ja kirjailijoiden kohtauspaikkana, mutta tuo myös kävijöilleen uusia tuulia ja näkökulmia korostamalla kirjoittamista itseilmaisun muotona.
 
Päivällä Kirjan Yö polkaistaan käyntiin pääkirjastolta teemaa sivuavien pajojen merkeissä. Kirjan Yötä jatketaan iltaan asti sekä kirjastolla että Verkatehtaalla mielenkiintoisten puhujien ja puheenvuorojen siivittämänä. Tapahtumassa kuullaan muun muassa Robert Meriruohoa ja Maritta Lintusta, Tommi Uschanovia, Märta Tikkasta, Henrik Meinanderia sekä Mika Kuljua. Kirjan Yössä Verkatehtaalla kapellimestari Antti Parangon 7-henkinen orkesteri esittää solistien omien kappaleiden lisäksi koskettavia suomalaisia lauluja puhuttelevine teksteineen.
 
Taiteiden yö pe 30.8. klo 11.00-03.00. Ohjelma osoitteessa www.hmltaiteidenyo.fi

Menoinfo: Spotlight-kykykilpailun iltana palkitaan voittaja sekä kulttuuristipendiaatti

$
0
0
Lasten ja nuorten kulttuurikeskus ARXin ulkolavalle nousee Hämeenlinnan Taiteiden yönä 30.8. joukko nuoria taitajia. Tyylilajeiltaan esitykset ovat hyvin erilaisia ja kilpailun tuomaristo on ilmoittautuneeseen osallistujakaartiin kovin tyytyväinen. Tuomareina toimii nelihenkinen nuorista koottu raati, joilla on itsellään takana vuosia taide- ja kulttuuripainotteisten harrasteiden parissa. Pelkästään voittajan julkistamisen sijaan tuomaristo lupaa antaa esityksistä myös palautetta esiintyjille.
 
- Meitä kiinnostavat teknisten taitojen lisäksi esimerkiksi esityksen omaperäisyys sekä lavaesiintyminen, kertovat kilpailun tuomariston jäsenet Kuisma Keskinen, Marikki Puhtila, Iida Vuorinen sekä Kanerva Keskinen. Illan päätteeksi kaksi tuomariston jäsentä ottaa itsekin lavan haltuun ja esittää huikean tulitaideshow’n.
 
Lavalla nähdään myös vähän toisenlainen nuori kulttuurin ja taiteen osaaja. Lasten ja nuorten kulttuurikeskus ARX jakaa nimittäin ensimmäisen kerran nuorisokulttuuristipendin. Stipendi myönnetään nuorelle, joka toiminnallaan innostaa ja kannustaa muita nuoria kulttuuritoimintaan ja on osaltaan rikastuttanut kotikaupunkinsa kulttuuritarjontaa. Stipendillä ARX haluaa jatkossakin kannustaa nuoria tekijöitä tuottamaan itse kulttuuritapahtumia omassa ympäristössään.
 
Nuorten kykykilpailu Spotlight osana Hämeenlinnan Taiteiden yötä 30.8. Lasten ja nuorten kulttuurikeskus ARXissa klo 21 alkaen. Tapahtuma on ikärajaton ja päihteetön. Tapahtumaan on vapaa pääsy.
 

Puutarha kaipaa syksyllä fosforia ja kalia

$
0
0
Puutarhuri Timo Koskinen suosittelee siirtonurmea esimerkiksi saneerauskohteisiin, mutta nurmikko on syytä asentaa ennen syyskuun puoliväliä. Kuva: Juhani Karvonen
Syksyn tärkein lannoitus puutarhassa on forsforin ja kalin lisäys. Näitä ravinteita kaipaavat kaikki kasvit perennoista hedelmäpuihin saakka. Typpeä ei sen sijaan ole syytä syksyllä kasveille antaa missään muodossa.
 
Syksyn tärkein toimenpide puutarhassa on kasvien syyslannoitus. Lannoitus on tehtävä ennen kuin kasvit tuleentuvat eli ennen kuin niiden värit alkavat kellastua ja lehdet varista. Värimuutokset ovat merkki siitä, etteivät kasvit enää ota maasta ravinteita.
 
Maahan kylvetyt lannoitteet jäävät odottamaan kevättä, mutta talven mittaan suurin osa lannoitteista valuu sulamisvesien kanssa muualle. Oikeaan aikaan tehty syyslannoitus typettömällä fosforikalium -lannoitteella edistää myös hedelmien ja marjojen kukanmuodostusta ja ylipäätään parantaa kasvien pakkasenkestävyyttä.
 
- Fosforikalium-lannoite valmistaa kasveja talveen, minkä vuoksi kasvit on lannoitettava siinä vaiheessa vuotta, kun kasvien kasvu on pysähtynyt. Tuo ajankohta on yleensä elokuun alussa tai syyskuun alussa, sanoo puutarhuri Timo Koskinen.
 
Fosforia ja kaliumia sisältävät lannoitteet vaikuttavat niin koristekasvien kuin hedelmäpuidenkin kukkasilmujen kehittymiseen. Lannoitus antaa mahdollisuuden kukintaan. Kasvien maanpäälliset osat myös tuleentuvat lannoituksen ansiosta paremmin.
 
Typpi ei auta varustautumaan talveen
 
Typpipitoinen lannoite kuuluu ainoastaan kevääseen ja alkukesään. Syksyllä typpipitoinen lannoite saa aikaan liian mehevää kasvua.
 
- Typpipitoinen lannoite ei edesauta kasvien varautumista talveen. Typpi lisää kasvua ja kasvi jatkaa kasvuaan liian pitkään.
 
Nurmikoiden lannoitustarve ei syksyllä ole kovin selvä, koska leikattu nurmikko ei kuki.
 
- Tuskin syyslannoituksesta mitään haittaakaan on, muttei merkittävää hyötyäkään.
 
Koskinen myöntää olevansa ns. laiska puutarhuri, joka ei omalla nurmikollaan ole turhan ylihygieeninen.
 
- Voin jättää syksyn lehdet maahan ja ajaa ne syksyllä ruohonleikkurilla silpuksi. Haravoiminen on oikeastaan aika turha työvaihe, koska lehdistä nurmikko saa ravinteita. Silputut lehdet ovat oivaa lannoitetta.
 
Siirtonurmikon voi laittaa syyskuun puoliväliin saakka.
 
- Nurmikolle pitää antaa aikaa juurtua. Lokakuussa asennettu siirtonurmikko ei välttämättä ehdi juurtua, jolloin kylmä tappaa sen. Nurmikon voi samoin istuttaa siemenestä vielä syyskuulla, jolloin siemen ehtii itää. Lokakuussa kylvetty nurmi ei ehdi itää kunnolla kestääkseen kylmää. Toinen vaihtoehto on kylvää nurmi vasta marras-joulukuussa, jolloin siemenet eivät ehdi itää lainkaan. Ne säilyvät maassa ja alkavat itää vasta keväällä.
 
Koskinen muistuttaa lannoitteiden keskinäisten suhteiden ja määrien merkityksestä. Esimerkiksi fosforikalia tulisi levittää maaperään kourallinen neliötä kohden.
 
- Jos keskinäiset suhteet heittävät kovasti, voi ylilannoituksesta olla seurauksena se, etteivät kasvit kykene ottamaan maaperästä typpeä, mikä on kasville ennen pitkää kuolemaksi.
 

Pelastusharjoitus sulkee moottoritien tunnelin keskiviikkona

$
0
0
Hämeenlinnan tietunneli suljetaan pelastusharjoituksen ajaksi keskiviikkona 4.9. Tietunnelissa järjestetyn lakisääteinen pelastusharjoituksen aikana moottoritie, valtatie 3, on suljettuna molempiin suuntiin kello 10–14 Hämeenlinnan tunnelin kohdalla.
 
Pelastusharjoituksen aikana moottoritien liikenne ohjataan Hämeenlinnan keskustassa moottoritien rinnakkaisille kaduille eli Kaivokadulle Tampereen suuntaan ajettaessa ja Eureninkadulle Helsingin suuntaan ajettaessa.
 
Harjoituksessa pelastus-, poliisi- ja tieviranomaiset harjoittelevat keskinäistä yhteistoimintaa ja pelastamiseen liittyviä operointeja. Harjoitustilanteet pyritään tekemään mahdollisimman todentuntuisiksi niin pelastusreittien kuin onnettomuustilanteiden osalta. Sen vuoksi harjoitusalueella moottoritie suljetaan liikenteeltä molempiin suuntiin ja liikenne ohjataan kiertoteille käyttäen kiinteitä opasteita. Harjoitus on ensimmäinen Hämeenlinnan tunnelissa.
 
Harjoitukseen osallistuvat Kanta-Hämeen pelastuslaitos, Kanta-Hämeen poliisilaitos, Liikennevirasto, Uudenmaan ELY-keskus ja Hämeenlinnan kaupunki sekä maanteiden ja katujen hoidosta vastaavat toimijat.
 
Siltatöitä Janakkalassa
 
Syyskuun alussa käynnistyvä Tuulensuunjoen sillan pintarakenteiden uusimistyö aiheuttaa muutoksia Hämeenlinnan moottoritien (valtatie 3) liikennejärjestelyihin Janakkalassa.
Tuulensuunjoen sillan pintarakenteet uusitaan syyskuun aikana, viikosta 36 alkaen.
 
Sillankorjaustöiden ajaksi Hämeenlinnan moottoritiellä kavennetaan työmaan kohdalla Helsingin suuntaan kulkevia ajokaistoja. Myös nopeusrajoitusta alennetaan 50 km/h:ssa. Työ ei aiheuta muutoksia Hämeenlinnan suuntaan kulkevien kaistojen liikennejärjestelyille.
 
Urakka valmistuu syyskuun loppuun mennessä. Työn rakennuttajana toimii Uudenmaan ELY-keskus. Urakoitsijana kohteessa toimii Destia Oy, ja urakan valvonnasta vastaa Siltainsinöörit TH Oy.
 

Lapset kasvisarvoitusten jäljillä

$
0
0
Akseli Kärkkäinen kerää Satu Nokkosen opastuksella vaakaan puoli kiloa kasviksia. Kuva: Heli Karttunen
Sipulin haju vetää Aleksi Pöystilän ja Aatu Lehikoisen ilmeet mutrulle.
Kyssäkaali on monelle uusi tuttavuus. "Outoa" kasvista maistelevat 1.B -luokan oppilaat Iiris Kyyrö (vas.), Antti Ahonen, Vilho Toukovalkama, Oliver Järvinen, Jonna Kantola ja Pihla Koskinen.
Mitä purkkiin on piilotettu? Mikä siellä tuoksuu? 
 
- Sipuli, valkosipuli! Villejä arvauksia lentelee ilmassa, kun Lammin Konnarin koulun ykkös- ja kakkosluokkalaiset yrittävät tunnistaa erilaisia kasviksia koulun liikuntasalissa keskiviikkona.
 
Etelä-Suomen maa- ja kotitalousnaisten ruoka-asiantuntija Satu Nokkonen vetää salissa oppilasryhmille Hevietsivä ja kasvisaarteen arvoitus -tempausta. Oppilaat tutkivat haistelemalla, tunnustelemalla ja maistelemalla, mistä kasviksesta kulloinkin on kysymys.
 
Kasviksia kourakaupalla
 
Oppilaat saavat esitteen, jossa on arvoitustehtävä. Nokkonen näyttää lapsille taulun, jonka kasviksista puuttuvat värit.
 
- Voitteko ryhtyä hevietsiviksi, jotta saataisiin värit tauluun, Nokkonen kysyy.
 
Kasvisarvoituksen ratkaiseminen käynnistyy. Ihan ensimmäiseksi käydään kuitenkin läpi perusasioita.
 
- Kuinka moni on syönyt kasviksia aamupalaksi?
 
Muutama käsi nousee.
 
- Jokaisen olisi hyvä syödä puoli kiloa kasviksia päivässä, Nokkonen sanoo.
 
Asia havainnollistetaan: Pöydällä on erilaisia kasviksia, joista reipas oppilas Akseli Kärkkäinen nostaa vaa'alle kuusi kourallista. Puoli kiloa tulee kuin tuleekin täyteen.
 
- Kun jokaiselle aterialle otetaan aina yhdestä kiposta kourallisen verran, tulee päivän aikana syötyä noin puoli kiloa kasviksia, Nokkonen kertoo.
 
Aistit käyttöön
 
Tehtävä jatkuu. Lapset tunnustelevat kasviksia pienen pussin sisältä koskettelemalla käsin. Avomaakurkku ja ruusukaali ovat monille tuttuja. Samalla Nokkonen kertoo, miten niitä käytetään ruoaksi.
 
Sitä mukaa, kun kasvikset tulevat tutuiksi, lisätään kasvitauluun uusi väri, ja arvoitustehtävään kirjaimia.
 
Seuraavaksi ryhmille jaetaan pienet purkit, joiden sisältöä voi haistella. Oppilaiden pitää arvata, mitä purkissa on. Ensimmäisenä on vuorossa sipuli. Kakkosluokkalainen Vanni Pitkänen irvistää sitä haistellessaan.
 
- Haisi aika pahalle, kun vähän nuuskaisin. Tehtävä oli kyllä silti kiva, hän kertoo.
 
Seuraavana vuorossa oleva basilika on monelle tuttu. Kukkakaali on vähän vaikeampi.
 
- Se oli kiva haju, arvasin sen ihan oikein, Aleksi Pöystilä kertoo.
 
- Tämä on tosi kivaa. Kasviksen ovat minulle aika tuttuja. Olen nähnyt niitä aika monta kertaa äidin työpaikalla kaupassa. Tähän mennessä olen arvannut oikein yli puolet kasviksista.
 
Kiva tapahtuma
 
Jokainen saa maistaa eri kasviksia pienestä kiposta. Kyssäkaali osoittautuu vaikeaksi tunnistettavaksi. Sen maku muistuttaa hieman lanttua, mutta on miedompi.
Kun kaikki kasvikset on tunnistettu, ratkeaa samalla sanatehtäväarvoitus. Lopuksi kaikki saavat palkinnoksi tarran.
 
Luokanopettaja Sanna Heinonen johti ekaluokkalaisten ryhmää.
 
- Tapahtuma on tosi kiva, sillä siinä on kaikenlaista toimintaa, johon pienetkin lapset ovat hyvin jaksaneet osallistua, Heinonen sanoo.
 
Kasvisten maistelu, haistelu ja tunnustelu oli lasten mielestä mielenkiintoista.
 
- Lapset ovat vastanneet kysymyksiin innokkaasti, ja selvittäneet, mitä pussissa tai purkissa voi olla.
 
Postia kotiin
 
Tapahtumassa käytetään Sapere-menetelmää, jossa hyödynnetään kaikkia aisteja. Nokkosen mukaan lapset ovat olleet yleensä hyvin innostuneita.
 
- On tärkeää, että lapsi kiinnostuu. On huomattu, että myös sillä on merkitystä, miltä ruoka näyttää, Satu Nokkonen sanoo.
 
Tapahtumia on ollut syksystä asti, Hämeenlinnassa kaikkiaan yhdeksän. Kohderyhmänä ovat 1–3 -luokkalaiset lapset.
 
- Haluamme rohkaista lapsia maistamaan erilaisia kasviksia. Samalla lapset vievät postia kotiin, ja toivomme, että asia herättää keskustelua ja aikuisten mielenkiinnon myös kotioloissa.
 

Banaanikärpäseen tehoaa tötteröansa

$
0
0
Joskus yksinkertaisuus on parempi ratkaisu kuin monimutkaiset systeemit. Banaanikärpäsansaan tämä ainakin pätee.
Banaanikärpänen se pieni lentävä ötökkä, joka ilmaantuu etenkin syksyisin hedelmäkorien ja erilaisten makeiden appeiden ääreen. Lepaan Pikkuakassa on käytössä ansa, joka taatusti pyytää banaanikärpäset.
 
- Keksintö ei ole omamme, mutta otimme sen käyttöön, kun kuulimme siitä entiseltä kyläkauppiaalta. Ansa toimii erinomaisen hyvin, se pyytää sadoittain kärpäsiä. Viime syksynä banaanikärpäsiä oli huomattavasti enemmän kuin nyt, sanovat Erja Vehkalahti ja Terho Nevalainen.
 
Ansan rakentamiseen kuluu Nevalaiselta varttitunti. Sen jälkeen ei tarvitse kuin istua ja odotella.
Ansa koostuu yksinkertaisimmillaan lasipurkista ja paperitötteröstä sekä purkin pohjalle syötiksi asetetuista banaanin tai omenan viipaleista. Myös karviaismarja on erinomainen syötti.
 
- Viiniäkin voisi pohjalle laittaa, mutta se olisi viinin tuhlausta.
 
Teippi, paperitötterö ja lasipurkki riittävät
 
Paperi, mieluusti väriltään valkoinen, laitetaan tötterönä purkin sisään ja paperin ja purkinreuna tiivistetään teipillä. Teippaus on välttämätön, koska muutoin kärpäset mönkivät ylös lasipurkin reunan ja paperin välistä. Kärpäset pyrkivät valoa kohden mutta jäävät pyörimään lasia vasten, eivätkä osaa lentää suppilosta takaisin ulos, selittää Nevalainen.
 
Tärkeää ansan toimivuudessa on, että paperitötterön alaosa on halkaisijaltaan korkeintaan sentin verran.
 
- Muutoin kärpäset osaavat etsiytyä ulos tötteröä pitkin. Alaosastaan tötterön suu on 2–3 senttiä pohjasta irti. Ansan pyynti on hyvä. Laitoin sen ilta kahdeksalta ja seuraavana päivänä kärpäsiä oli kymmenittäin purkissa.
 
Moni Pikkuakan asiakaskin on innostunut kokeilemaan ansan toimivuutta. Uusia ehdotuksia on tullut. Vinkkien mukaan banaanikärpäsiä houkuttelevat muun muassa olut ja mehut. 
 
- Tämä lasipurkkiansa on kuitenkin huoleton. Se sotke, haise tai haittaa muutenkaan elämää. Yksinkertaisuus on joskus parempi kuin monimutkaiset ratkaisut, naurahtaa Nevalainen.
 
Viewing all 557 articles
Browse latest View live