Täytyy olla oma taivas, muuten on vain muiden helvetti. Näin luki joulukuussa luokan taululla Hietaniemenkadun Domuksella. Käsiala näytti runoilija Risto Ahdin käsialalta. Miten oikeassa Risto onkaan!
Miten me rakennamme taivaamme ja kuinka paljon niitä on? Meillä kaikilla on esimerkiksi kappaleita, jotka seuraavat läpi elämän.
Lapsena ehdoton lempibiisini oli Hiski Salomaan (oik. Hiskias Möttö) Lännen Lokari. Odotin sitä aina Metsäradiosta ja annoin harmaalle kissalleni nimeksi Hiski.
Kun peruskoulun neljännellä luokalla piti esiintyä, pukeudun Villin Lännen asuun, kiipesin jakkaralle leikkihaitarini kanssa ja lauloin Lännen Lokarin. Kun yleisö taputti esityksen jälkeen, seisoin jakkaralla ja taputin takaisin heille, kunnes opettaja haki minut pois.
Valitettavasti vitonen tuli siitäkin lauluesityksestä, musikaali ei ollut vielä saavuttanut Hauhoa.
Saman koulun musiikintunnilla opettaja kysyi jokaisen lempibiisin. Sen jälkeen siitä keskusteltiin ja opettaja soitti kappaleen levyltä. Tietenkin lastenlaulut olivat suosituimpia.
Koska Lännen Lokaria ei löytynyt, halusin kuulla juuri sen Irwinin biisin, jossa lauletaan, että yhdet vielä ja sitten lasku. Minut ohitettiin nopeasti.
Samaisella tunnilla naapurissa asuva kaksi vuotta vanhempi serkkuni, nykyinen maa- ja metsätalousministeri, halusi kuulla Markku Aron Jestas sentään.
Hänetkin ohitettiin nopeasti.
Ehkä serkku oli silloin pikkuisen rennompi. Nykyisinhän hänen mielestään ihmisillä on liikaa vapaa-aikaa.
Tarina kertoo, että Yleisradion pääjohtaja Hella Wuolijoki vihasi Lännen Lokaria niin paljon, että hän rikkoi levyn toimittajien nähden.
Jotenkin alitajuisesti olen halunnut kiertää biisin paikkoja. Lähes kaikki olen kohta nähnyt. Hiski Salomaa käytti itse säveltämässään ja sanoittamassaan Lännen Lokarissa fingelskaa. Piutti on oikeasti Butten kaivoskaupunki.
Kun reilu kymmenen vuotta sitten Kalliovuorilla Greyhound-bussi saapui yöllä baarin edessä olevalle pysäkille, oli meneillään niin hirveä kapakkatappelu, että saapastelin takaisin bussiin ja päätin tutustua kaivoskaupunkielämään Butten sijaan vasta Retulaakissa (Red Lodge).
Nyt pöydälläni on Lonely Planetin Alaska-opas. Tasan viikon kuluttua olen lentokoneessa matkalla Reykjavikistä Anchorageen läntiseen Alaskaan. Lauloihan Hiski Salomaa, että olen kulkenut maita ja mantereita ja Alaskan tuntureita.
Ja Lännen Lokarin lopun allekirjoitan aina.
Vaekka mualiman myrskyt meitä tuuvittaa, niin vapaus se varmasti voettaa.