Hämeenlinnassa lähinnä Sairion ja Aulangon seudun vitsauksena pidetty lehtokotilo on levinnyt jo kaikkialle kaupunkiin.
- Hämeenlinnan itäpuolen lehtomaiset maisemat ovat sopineet tälle nilviäiselle erityisen hyvin, mutta nyt sitä esiintyy jo joka puolella. Laajemmalti se on kulkeutunut Forssaan, Tammelaan ja Lempäälän suuntaan, puutarhuri Timo Koskinen kertoo.
- Tänne meille se on todennäköisesti tullut Porvoon suunnalta, jossa kotilo-ongelma kasvoi takavuosina räjähdysmäisesti. Siksi lehtokotiloa kutsutaankin ammattipiireissä usein Porvoon etanaksi.
Koskinen on puutarha-alan yrittäjä, joka on toiminut pitkään myös opettajana Lepaalla. Lehtokotilo on hänelle tuttu riesa, eikä etanamyrkkyjen käyttö ole hänen mielestään ollenkaan huono ajatus. Kaupoista saa siroteltavia syöttivalmisteita, jotka tappavat kotiloita tehokkaasti. Ansat täytyy vain usein uusia sateen jälkeen.
- Ihmiset suhtautuvat näihin asioihin aika tunneperäisesti, kun lehdissä on jatkuvasti lööppejä esimerkiksi elintarvikkeiden epäpuhtauksista.
- Moni viljelee pihallaan pienimuotoisesti jotain syötävää ja pelkää ehkä myrkkyjen kulkeutuvan lautaselle. Markkinoilla olevista myrkyistä Ferromol on rautasulfaattia, jota voidaan aivan hyvin käyttää vihannesviljelyn yhteydessä. Mesurolia voi käyttää kukkapenkissä, mutta sitä ei suositella yrttien tai vihannesten kaveriksi.
Rajaamalla apua
Kotiloiden kulkua istutuksiin voi estää tuhka- tai kalkkikivirajoilla. Pieniä alueita voi rajata myös kaupasta ostettavilla metalliesteillä.
- Etanoiden lempipaikkoja ovat ojanpientareet ja heinikot, joten ne kokoontuvat erityisesti puutarhan reuna-alueille. Niiden siistiminen auttaa, samoin kuin nurmikon säännöllinen leikkaaminen, Koskinen neuvoo.
- Itse jätän laiskana puutarhurina esimerkiksi syksyn lehdet korjaamatta, koska ne parantavat maaperää. Nurjana puolena tässä on se, että lehdet auttavat kotiloiden talvehtimista. Voikukka on kotiloiden todellista herkkua, joten niiden kitkeminen auttaa ja siitä kannattaa sopia yhdessä koko asuma-alueen ihmisten kanssa.
Jotkut maallikot arvelevat, että lehtokotiloiden tuottama haitta puutarhoille on loppujen lopuksi käytännössä vain kosmeettinen, mutta Koskinen on eri mieltä.
- Lehtokotilot syövät lehtiä, joiden kautta kasvi saa ravintonsa. Jos kotilomäärät ovat suuria, kyllä yksi salaattipenkki katoaa parempiin suihin yhdessä hujauksessa.
- Tämän lajin etana popsii päivässä oman painonsa verran lehtisilppua. Ne voivat mennä myös havuihin ja olen kerran löytänyt kartiovalkokuusesta 30 kotiloa. Se puu oli jyystetty aika loppuun.
Varma tapa vähentää puutarhan etanoita on kerätä ne pois säännöllisin väliajoin, pudottaa ne kiehuvaan veteen ja pistää sen jälkeen sekajätteeseen.
- Kotiloiden tallominen ei kannata, koska paikalla kerääntyy raatoja syöviä lajitovereita, jotka vain tästä ruokavaliosta vahvistuvat.
- Nyt kotiloista on todella paljon, mutta tilanne saattaa muuttua. Kyseessä on luonnonkanta, joka jossain vaiheessa degeneroituu, seuraa katastrofi ja luonnon tasapaino palautuu jälleen.