Lasten ruokailutottumukset urautuvat jo varhain. Valtakunnallisen Sapere-ruokakasvatushankkeen vetäjän Arja Lyytikäisen mukaan lapsi saa pohjan makumieltymyksiinsä jo äidin raskausaikana.
- Meillä on luontainen mieltymys makeaan ja suolaiseen. Jos lähtökohdat ovat kapeat jo lapsen alkutaipaleella, on haastavaa oppia syömään monipuolisesti myöhemmässä iässä.
Lyytikäisen mukaan makumieltymysten kehittäminen vaatii harjoittelua. Nykypäivänä perheiden ruuanlaittoaika kilpailee monien asioiden kanssa. Kiireen vuoksi lapset näkevät entistä vähemmän ruuan valmistusta kotonaan.
- Ruokakokemukset jäävät suppeiksi, jos jokainen ateria alkaa vain mikroaaltouunin pimahduksella tai valmiilla annoksella. Ruokailutottumusten muutos näkyy muun muassa siten, että mehut, keksit ja makeiset ovat kiilanneet kasvisten ja hedelmien edelle.
Lyytikäisen mukaan käsite "ruualla ei saa leikkiä" on jo vanhentunut. Lapsi nimenomaan oppii leikin ja oman tutkimisen kautta. Sapere perustuu aistikokemuksiin, joiden kautta lapsi oppii uusia asioita ruokamaailmasta: elintarvikkeista, ruuasta, ruuan alkuperästä ja sen valmistuksesta.
Aisteja voi oppia hallitsemaan paremmin, ja niitä voi myös harjaantua käyttämään monipuolisesti.
- Lapsi syö kaikilla aisteilla. Syömiseen vaikuttavat näkö, haju, kuulo, tunto ja maku, joka tulee vasta viimeisenä, kun lapsi laittaa ruuan suuhun.
- Pelkkä perunoiden pesu voi olla lapselle elämyksellinen tutkimusretki. Perunassa on silmuja, kuoppia ja siitä voi nähdä lapsen mielikuvituksella erilaisia hahmoja. Lapsissa näkyy luontainen uteliaisuus ruokaan, he vain tarvitsevat ohjausta.
Ulos ja ruokaretkille
Lyytikäinen ei kehota jättämään pakaste- tai einesruokia kokonaan pois listalta. Niiden rinnalle voisi lisätä tavalliset, tuoreet raaka-aineet ja niihin liittyvät ruokaretket perheen kesken.
- Lapsi tarvitsevat reititystä. Lapsi tietää vasta useamman maistelukerran jälkeen, mikä on hänen lempiruokansa.
Monet vanhemmat saattavat kamppailla kotona lastensa kanssa ruokapöydässä, kun jälkikasvulle ei kelpaakaan tietty ruoka.
- Lasta ei saa pakottaa syömään. Pieni lapsi on kuitenkin luonteeltaan utelias, ja sitä voisi hyödyntää ruoanlaitossa.
Mitä enemmän lapsi osallistuu ruokien tekemiseen, sitä enemmän hän ruoasta innostuu.
- Lapsen voi viedä ruuan alkulähteille tekemällä vaikka toriretkiä, menemällä ukin kanssa kalalle tai mummon kanssa marjametsään. Se on arjen yhdessäoloa lapsen kanssa, jossa hän oppii ruuasta tutustumisen, ihmettelyn ja leikin kautta.
Tunnistettavat ruoka-annokset
Lyytikäinen luonnehtii käytännön olosuhteita haastaviksi.
- Vanhempia huolettaa, jos lapsi syö huonosti. Esimerkiksi vuorotöiden takia arjen kulttuuri on haavoittuva. Viikonloppuisin, kun on vähemmän kiire, olisi hyvä käyttää lapsen kanssa aikaa ruoan tuunaamiseen.
Lyytikäisen mukaan on ensisijaisen tärkeää muistaa, että jokainen lapsi on yksilö.
- Luonne ja temperamentti vaikuttavat, ruoan aistiminen on yksilöllistä. Jos ruoka tuoksuu tai maistuu aikuisen mielestä hyvältä, ei lapsi välttämättä koe samaa.
Karvas, suolainen tai hapan maku voivat sulkea suun hyvinkin nopeasti.
- Olisi hyvä kunnioittaa lapsen omaa kokemusta. Silloin tarvitaan aikuisten mallia, malttia ja vuorovaikutustaitoja.
Sapere on antanut paljon uusia ajatuksia paitsi lapsille, myös aikuisille eri päiväkodeissa noin 50 kunnassa.
- Muun muassa biojäte on vähentynyt, kun lapset ovat innostuneet syömään enemmän. On koettu, että lapset syövät hirveän hyvin salaattia, kun se on oikeassa muodossa eli sormipaloina tai ryhmäsalaattina.
Lyytikäisen mukaan terveellisen elämäntavan oppimiseen ja järjestämiseen tarvitaan kustannusajattelun sijaan hieman vaivannäköä.
- Siihen tarvitaan innokkuutta, halukkuutta ja valmiuksia, jotka tukevat lapsen osallistumisen mahdollisuutta ja harjoitteita. Kunnissa se tarkoittaa etenkin yhteistyötä.
Jukolassa edetään pienin askelin
Hiljattain Hämeenlinnassa pidetty Sapere-seminaari herätti sen verran kiinnostusta, että ainakin Jukolan varhaiskasvatuskeskuksessa on otettu aisteihin perustuvan ruokakasvatusmenetelmän ensiaskelia.
- Uuden maistaminen on lapselle monesti vaikeaa. Pieni muutos koskee ruokailua, jossa tarjoilemme ensimmäisenä salaatin. Lapsi innostuu ruokailusta enemmän, kun hän saa koota ruoka- ja salaattiannoksen itse mielensä mukaan, lastenhoitaja Tuulikki Tikka kertoo.
Aistien yhteistyön tuloksena syntyy ruokaelämys. Tikan mukaan päiväkodin kevätjuhliin on suunnitteilla ruokaan liittyvä aistirata.
- Etenemme pienin askelin. Olisi hienoa, jos saisimme ruokakasvatuksen käynnistettyä kunnolla ensi syksynä. Vanhemmille on luvassa asiasta tiedotteita.