Eilen se alkoi, ja tänään jo homma jatkuu. Käsillä on suomalaisen kevään hienoin karnevaali eli jääkiekkoilun MM-kisat. Tätä kirjoittaessa en tiedä, miten Leijonille kävi ensimmäisessä ottelussa Saksaa vastaan. Tohdin arvuutella, Suomi otti kisojen ensimmäisen voittonsa. Ja seuraavaksi Leijonia vastaan asettuu tänään illalla kello 20.15 Slovakia.
Slovakian jälkeen Leijonat kohtaa Ranskan – ja sen jälkeen aletaan kunnolla punnita Leijonamiehistöä, kun edessä ovat matsit USA:ta ja Venäjää vastaan.
Omissa papereissani Leijonat tulee alkusarjassa omassa lohkossaan toiseksi tai kolmanneksi. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että Suomi kohdanneen puolivälieräottelussa uudelleen USA:n tai Venäjän.
Ilmainen uusinta
Leijonat on tällä kertaa matkassa hieman normaalia nimettömämmällä pelaajistolla. Tämä johtanee siihen, että vaikka joukkuehenki ja yhteistyön jääkiekko ovat kunniassa, ei Leijonat selvinne likikään tappiotta läpi alkusarjaa.
On enemmän kuin todennäköistä, että joko USA tai Venäjä tai luultavammin molemmat ottavat alkusarjassa voitot Leijonista. Ja tässä kohtaa ollaankin sitten aivan tämän turnauksen Leijonapelaamisen ytimessä.
Jo viime vuonna nähtiin, että valmentajavelho Jukka Jalonen on parhaimmillaan silloin, kun hänen joukkueensa kohtaa toistamiseen jonkun yhden ja saman vastustajan. Leijonat hävisi ensin pelin USA:lle, mutta toisessa kohtaamisessa Suomi ei antanut enää yllättää itseään.
Jalosen valmennustiimi teki ensimmäisen tappiollisen USA-ottelun jälkeen määrättyjä muutoksia Leijonien pelisuunnitelmaan viime keväänä. Uskon vakaasti, että tämä kaava toistaa itseään tänä keväänä. Joko USA tai Venäjä saa vastaansa huippuunsa viritetyn Leijonaryhmän puolivälieräottelussa.
Puolivälierävoittoa enempää en tohdi Leijonille tänä keväänä ennustaa. Mutta silläkin joukkue pääsee matkustamaan Helsingistä Tukholmaan, jossa käydään kisojen loppuvaiheet eli välieräpelit, pronssiottelu ja finaalimatsi. Ruotsin lohkosta välierävaiheeseen näyttäisi olevan vahvimmin tyrkyllä Kanada ja kotikisoja pelaava Tre Kronor. Tosin ruotsalaisilla on kovat paineet niskassaan. Viime vuonna Ruotsin kisat menivät aivan penkin alle.
Meidän Peliä
Vaikka Leijonilla ei ole käytössään NHL-pelaajia eikä edes kaikkia parhaita KHL-pelaajiammekaan, voi Suomi turvata omaan vahvaan peli-identiteettiinsä, Meidän Peliin. Meidän Pelin ovela ulottuvuus on siinä, että se toimii erinomaisesti pelitapana altavastaajan käyttöön.
Kyse on siitä yksinkertaisesta periaatteesta, että vähemmän taitavien pelaajien ei kannata antaa vastustajan taitavampien pelaajien pitää määräänsä enempää kiekkoa. Taitava veli venäläinen kyllä laittaa ennemmin tai myöhemmin kiekon verkkoon klap-klap -tyyliin, jos hänen viisikkonsa saa viljellä rauhassa pitkiä syöttöketjuja.
Päävalmentaja Jukka Jalosen suurin oivallus ja oppi suomalaiselle jääkiekkoilulle onkin siinä, että hän on kääntänyt pelitapa-ajattelussaan kiekkokontrolliperiaatteen päälaelleen. Jalonen on löytänyt pelin virtauksesta ne hetket, jolloin vähemmän taitavan osapuolen on mahdollista kontrolloida pelivälinettä.
Viitaluoma ja Hietanen
Hämeenlinnalaisessa jääkiekkoilussa on vuoden sisään tapahtunut hirmuinen määrä myönteisiä asioita. Yksi hyvä asia on johtanut toiseen hyvään asiaan ja niin edelleen. Positiivisen kierteen eräs kruunu on se, että Jalonen päätti valita MM-miehistöön HPK:n kapteenin Ville Viitaluoman.
Olin hengessäni ajatellut jo muutaman vuoden, että Viitaluoma olisi sellainen hyvä Euro Hockey Tourin tason keskushyökkääjä, mutta ei sen enempää. Nyt Viitaluoma pääsee kokeilemaan siipiään MM-tasolle.
Moittimatta sen kummemmin Viitaluomaa totean, että juurikin sentterit ovat suurin kysymysmerkki Leijonissa. Johtavana analyytikkona en ole varma, riittääkö Viitaluoman, Petri Kontiolan, Jarno Koskirannan ja J-P Hytösen taso MM-kisoissa. Viitaluoma pärjännee varsin hyvin hyökkäystoimissaan, mutta etenkin oman alueen puolustuspelaamisessa hänelle saattaa tuolla kiire. Ja tuo kiire on sitten vastaavasti pois hyökkäyspelaamisen jaksamisesta ja itseluottamuksesta.
Paljon vartijana tulee olemaan HPK-taustainen puolustaja Juuso Hietanen. Hänellä on kaavailtu isoa roolia ykkösylivoiman viivamiehenä. Jalonen jätti rohkeasti valitsematta tähän ruutuun kokeneen Petteri Nummelinin, ja Mikko Mäenpään pudottaminen kisakokoonpanosta oli suuri yllätys. Hietanen on kehittynyt vuosi vuodelta pelaajana. Etenkin KHL-pelit ovat tehneet hänelle hyvää. Pidän täysin mahdollisena, että Hietanen on kova luu ylivoimalla vastustajan siniviivalla.