Kaukalopallo oli takavuosina erittäin suosittu harrastelajia – myös Hämeenlinnassa. Kaukopalloa pelattiin esimerkiksi puulakisarjoissa erittäin innokkaasti. Oli myös sarjatoimintaan osallistuneita seuroja. Tällä hetkellä rivit ovat harventuneet. Mutta yksi porukka jaksaa.
- Tämän porukan juuret ovat vuodessa 1987. Silloin homma alkoi Jääveikkojen nimellä. Nyt ollaan lajia kuntoilumuotona pitävä porukka, johon kuka tahansa voi liittyä. Että tervetuloa vaan treeneihin, porukan yksi puuhamies Markku Rumbin sanoo.
- Meillä kausi jatkuu, vaikka toiset tuntuvat jo lopettelevan.
Perjantai-iltaisin kello 21 kokoontuva reilun 20 harrastajan porukka pitää sisällään kaikenikäisiä alle kolmikymppisistä yli viisikymppisiin. Mukana on yhteiskunnan koko sosiaalinen kirjo duunareista johtajiin.
- Ei täällä taustoja kysellä. Kunhan kestää miehistä pukukoppihuumoria, niin se riittää. Ja osaa luistella, Jukka Heikkonen sanoo.
Puulaakiharrastaminen on siirtynyt pitkälle lätkän puolelle, mutta tämä porukka halua liikkua ilman, että kaukalossa taklataan ja poltetaan käämit kovissa kontakteissa.
- Se menee helposti kaverin jahtaamiseksi, jos pinna ei pidä, Juha Numminen ja Kai Heinonen tietävät.
- Meille riittää se, että liikutaan vauhdikkaasti ja pidetään hauskaa. Kaikki 50-minuuttiset pelataan, Jan Sibakov täydentää.
Ainoa asia joka kaveriporukkaa harmittaa on vuoromaksu:
- Hämeenlinnassa on valtakunnan suolaisimmat vuoromaksut tällaisissa harjoitushalleissa. Eri turnauksissa ja tapaamisissa ja netissä on näitä vuokria vertailtu. Me maksamme jo 150 euroa 50 minuutin vuorolta, kun monessa kaupungissa selviää muutamilla kympeillä, porukka pohtii.
He ovat kuitenkin valmiita maksamaan perjantain myöhäisillan liikuntasessiosta, kunhan väkeä riittää vähintään nykyinen määrä – päätä kohti summa pysyy vielä kohtuullisena.
- Meidän kausi kestää ainakin huhtikuuhun, ei tule äkkipysäystä niin kuin toisille näyttää käyvän, porkka virnuilee. Sitten siirrytään futiksen pariin ja elokuussa takaisin jäälle.