Vanajanlinnan ympäristön täyttivät sunnuntaina Suomen urheiluautojen näyttävimmät menopelit. Vanajanlinnan tapahtuma oli järjestyksessään toinen. Vastaavia yleisölle avoimia suuria näyttelyitä järjestetään harvakseltaan.
– Tämän parempaa ympäristöä näiden autojen esittelemiseen ei Suomesta löydy, autojen kokoontumisen aikanaan ideoinut Heikki Vainio Suomen Urheiluautokerhosta sanoo.
Yleisön ihailtavana ja kummasteltavana oli liki sata Suomen teitä harvakseltaan kulkevia kaksiovisia tai avoauton kriteerit täyttäviä urheiluautoja. Upeiden ilmestysten joukossa oli myös klassikkoautoja omassa classic -luokassaan. Autojen alkuperävuosikymmen liikkui 1940-luvulta aina näihin päiviin saakka.
– Tämä harrastus on periaatteessa suvun perintöä, sillä jo isäni hankki aikoinaan erikoisia autoja. Se iski pikkupojan sisäkaluihin. Nyt on itsekin innostunut tällaisista menopeleistä, helsinkiläinen Reijo Jämes kertoo.
Hän oli reissussa vaimonsa Kaijan ja lemmikkikoiransa Lawrencen kanssa Austin Healey Frogeye Spritella. Kotona on tallissa myös isompi versio, eli Austin Healey 300. Lawrencella on muuten ihka oma nahkainen ajolakki, kuten entisaikaa oli tapana käyttää.
– Ajelemme näillä vuorotellen. Ajopäiviä kertyy vuodessa noin kahden viikon verran. Tällaisissa tapaamisissa kohtaa samanhenkisiä ihmisiä yhteisen harrastuksen parissa, Kaija ja Reijo Jämes perustelevat osallistumistaan kokoontumisajoihin.
– Turun Kakskerran on järjestetty tällainen tapahtuma jo pitempään. Vanajanlinnan miljöö on kyllä hieno, parempaa ei voi kuvitella, pariskunta pohti hotellin ja Katumajärven välisellä näyttelyalueella.
Reijo Jämes kertoo vanhojen autojen vaativan säännöllistä kunnossapitoa, vaikka ajopäiviä tulee vuodessa vähän.
– Talvella moottoria käynnistellään säännöllisesti, poljetaan kytkintä ja jarrua, ja pidetään muutenkin autosta huolta. Tässäkin mallissa on rasvanippoja, jotka pitää täyttää 1 500 ajokilometrin jälkeen, Jämes selvittää.
Vertailun vuoksi nykyautolla saa ajella vuoden tai jopa kymmeniä tuhansia kilometrejä ennen isompaa huoltoa.
Vanhan avoauton ”etuisuuksiin” kuuluu, että sateen sattuessa kohdalle kesken ajomatkan, katon rakentaminen ja sivuikkunoiden asentaminen vievät sen verran aikaa, että ”varmasti kastuu”. Sähkökäyttöisestä katon ”asennuksesta” ei ole näissä autoissa tietoakaan.
– Kyllä näitä tapauksia riittää. Kattorakenteen ja sivuikkunoiden kokoaminen vaativat viitisen minuuttia. Kyllä siinä on aika märkä, jos kunnon sadekuuro sattuu yläpuolelle. Kotona sitten kuivatellaan autoa sekä kimpsuja ja kampsuja, pariskunta jaksaa nauraa avoautoilun hankaluuksille.
Useimmat arvoautoja
Urheiluautojen kerma ei ole ihan joka perheen harrastus. Osaan pääsee käsiksi kohtuullisella summalla, kun on käsistään kätevä rakentamaan heikompikuntoisesta suosikkiautosta kunnioitusta synnyttävän klassikon.
– Ihan mahdoton sanoa autojen tarkkaa hinta-arvioita, koska takana on tunnetta ja usein paljon työtä. Tämän tapaamisen arvokkain auto maksaa käsittääkseni jotakin 350 000–500 000 euron välistä, Heikki Vainio sanoo.
Näyttelyalueelta voi bongata esimerkiksi Mercedes-Benz SLS AMG:n . Se on luksusluokan urheiluauto, joka suunniteltiin korvaamaan M-B SLR McLaren. Kaksiovisen Mersun ovet kääntyvät ylös, joten mallista ei voi erehtyä.
Joukossa oli muiden muassa Ferraria, Alfa Romeota, Maseratia, Chevroletia, TVR:ää, Cadillacia ja käsin tehtyä Diamentea.