Minulla on mielipide: haluan, ei, suorastaan vaadin, että Hämeenlinnan kauppatorille rakennetaan koko torialueen kattava kaksitoistakerroksinen kerrostalo, jonka kolme alinta kerrosta pyhitetään parkkitiloiksi.
Väkevä perusteluni: pääosan ajasta tori on tyhjillään. Se ei sovi missään nimessä tähän tehokkuuden aikakauteen, vaan kaikki mahdollinen avoin tila on rakennettava tiiviisti vaivoja sekä veroeuroja säästämättä.
Rakennettiinhan moottoritien päällekin liikekeskus ihan ilmaan.
Koska olen kaupunkilaisena esittänyt perustellun mielipiteen Hämeenlinnan kehittämiseksi, vaadin että se otetaan virkakoneistossa ja luottamushenkilöiden täyttämissä päättävissä elimissä välittömästi huomioon.
Ei, en ole omasta mielestäni täysin kesähelteiden sekoittama höyrypää. Ei edes juuri edessä avautuva loma ole saanut päätäni pyörälle.
Totta puhuen haluan neronleimahduksellani nostaa tikun kärkeen ihmeellisen ajatusmallin, jonka mukaan jokaisen yksityisen esitys kunnallisista ratkaisuista pitäisi tarkoittaa ajatuksen toteuttamista juuri sellaisenaan. Neuvottelu- ja tinkimisvaraa ei anneta. Joko minun ajatukseni toteutuu, tai sitten ei mikään.
Kun oma ajatus ei saa tuulta purjeisiin, loukkaannutaan verisesti, syytellään, puhutaan ajojahdista, valitetaan ja pannaan kapuloita rattaisiin kaikin mahdollisin laillisin keinoin.
Minut on petetty ja jyrätty.
…keleen demokratia!
Pysäköinti ja toriparkki ovat nyt pinnalla koko ajan Hämeenlinnan julkisessa keskustelussa. Yksi pointti tuntuu unohtuneen valtaosalta kantaa ottavista. Se on se, että kaupunginvaltuusto on demokraattisessa päätöksenteossa linjannut kaupallisen keskustan siirtymisen moottoritien katteelle. Se on fakta.
Kauppakeskukseen tulee vuoden kuluttua muun muassa 600 ilmaista aikarajoitteista parkkipaikkaa.
Harva jaksaa muistaa legendaarisen keskustapoliitikon Johannes Virolaisen tokaisua: "Kansa on puhunut, pulinat pois."
Tämän kivikylän asukasmäärä ei riitä vuosikymmeniin, ei ehkä vuosisatoihin, elättämään useita kauppakeskuksia kaupunkikeskustassa sekä katteella että torin ympäristössä.
Kun on veikannut väärää hevosta, rahat menevät ilman tuottoa. Kate oli nyt se voittajahevonen.
Kaupunkilaisten painavinta mielipidettä kysytään joka neljäs vuosi kunnallisvaaleissa. Silloin äänestetään sitä henkilöä, jonka ajatuksenkulku on mahdollisimman identtinen omien pähkäilyjen kanssa. Se on sitä demokratiaa – valitaan edustaja päättämään yhteisistä asioista.
Kaupunkilaisten mielipidettä kuunnellaan Hämeenlinnassakin nykyisin herkemmällä korvalla vaalien välissä kuin vielä kaksi- tai kolmekymmentä vuotta sitten. Silti ihan kaikille päättäjille ei ole vieläkään valjennut, että asioita hoidetaan pelkästään puoluekurin ohjauksessa sulle mulle -periaatteella.
Jalkautuminen on kova sana ja teko jatkossakin. Kyllä kansa tietää.
Muuten: ei sitä kerrostaloa ole ihan pakko rakentaa kauppatorille. Annetaan olla torina.
Minä lähden katselemaan toisia toreja.