Eläinsairaalan arki on kaaoksen hallintaa

 

 

 

Anssi Tast saapasteli kumisaappaissa eläinlääkäri-isänsä perässä maaseutukierroksilla jo aivan pikkupoikana.

 

- Isä oli kunnaneläinlääkärinä tällä seudulla vuodesta 1967, Tast muistelee.

 

- Vastaanottoa pidettiin kotoa käsin ja minä pyörin maatiloilla veljeni kanssa oikeastaan siitä asti, kun omilla jaloillani pysyin. 

 

Isän työ keskittyi lähinnä maatilojen tuotantoeläinten hoitoon, vaikka lemmikkejäkin tuli kotivastaanotolle aina silloin tällöin. 

 

- Eläinten hoito oli minulle osa normaalia elämää, joten en aluksi osannut edes ajatella siitä itsellni ammattia.

 

- Mielessäni eli pitkään ajatus pyrkiä liikuntatieteelliseen, mutta kun aloin oikein tosissani urheilla, tulin toisiin ajatuksiin. Vakavan harrastuksen ja työn yhdistäminen ei tuntunutkaan hyvältä ajatukselta.

 

Tast valmistui Helsingin eläinlääketieteellisestä korkeakoulusta vuonna 1996. Ala on muuttunut hänen isänsä ajoista valtavasti.

 

- Maaseutuelinkeinosta on tullut yhä enemmän keskitettyä yritystoimintaa, kun ennen vanhaan lähes joka mökissä oli pari lehmää.

 

- Eläinlääkärin työ maaseudulla on nykyään enemmän valvontaa ja terveydenhuoltoa säännöllisillä käynneillä suurissa yksiköissä. Vuosituhannen vaihteen jälkeen harraste- ja lemmikkieläinten hoitotehtävien määrä on kasvanut valtavasti.

 

Univet Hattulan eläinsairaalassa Tast toimii ainoastaan pieneläinten parissa.

 

- Nautin kyllä aikoinani maaseututyöstä, mutta jotenkin siinä tuntuivat haasteet loppuvan, hän pohtii.

 

- Kehittyminen olisi vaatinut työskentelyä jossain muualla kuin Etelä-Suomessa. Halusin haasteita ja nyt olen sitten saanut kiertää maailmaa jatkokoulutuksissa erityisesti ortopedian, silmäsairauksien ja tähystyskirurgian aloilta.

 

Tastin mukaan koirien ja kissojen hoito on kehittynyt huimin harppauksin viimeisen vuosikymmenen aikana.

 

- Pieneläinten hoidon ja diagnostiikan taso lähenee jo ihmislääketieteen vaatimuksia. Lemmikit ovat nykyään tärkeitä perheenjäseniä ja hoito tehdään sen mukaan.

 

- Työskentelemme ilmapiirissä, johon liittyy hyvin paljon tunteita. Meidän täytyy olla herkkiä aistimaan ihmisten mielentiloja, eikä kaikesta voi ottaa itseensä. Lääkärit ja hoitajat saavat joskus aikamoista ryöpytystä osakseen.

 

Eläinlääkärin päivä on täynnä varattuja aikoja ja veri punnitaan silloin, kun tapahtumat alkavat vyöryä suunnitellun aikataulun ulkopuolelta.

 

- Eläinsairaalan arki on kaaoksen hallintaa. Päivän mittaan ilmaantuu hätätapauksia, jotka otamme lupaustemme mukaan vastaan. Lisäksi tulee jatkuvasti konsultaatiopyyntöjä ja puhelimet soivat.

Ihanuus ja kurjuus

 

Lemmikkien, omistajien ja eläinten hoitoalan ammattilaisten psykologia on noussut esiin erilaisten televisio-ohjelmien kautta. 

 

- Esimerkiksi vastaanotolle tullut koira havainnoi ja aistii herkästi ympärillä olevien tunteita, Tast sanoo.

 

- Koira huomaa heti, jos omistaja on hermostunut tai lääkäri jotenkin epävarma. Kaikessa eläinten käsittelyssä pitää kutinsa se, että luottamuksen voi voittaa vain hyvällä kohtelulla. Taito tulla toimeen eläinten kanssa on opittavissa, mutta etulyöntiasemassa ovat sellaiset ihmiset, jotka ovat kasvaneet niiden parissa.

 

Lääketieteessä puhutaan hyvin paljon todennäköisyyksistä ja niiden kanssa painimisessa on Tastin työn ihanuus ja kurjuus.

 

- Sitä haluaisi aina onnistua. Vaikka tekee oikean diagnoosin, hoito ei aina tuo toivottua lopputulosta ja se saattaa ottaa koville.

 

- Kolikon toisella puolella on valtava palkinto, kun pystyt selättämään sairauden, josta toipuminen on epätodennäköistä. Silloin sen ilon näkeminen perheen kasvoilla on ihan parasta.