Parolassa asuva Arto Hasari sulattelee vielä seikkailuaan. Hengelliseen Gospel Riders -moottoripyöräkerhoon kuuluva seurakunnan kiinteistönhoitaja toteutti pitkäaikaisen unelmansa viiden muun hengenheimolaisensa kanssa. Kuusikko lähti villin ajatuksen saattelemana ristiretkelle Eurooppaan – hyvässä hengessä ja mielessä.
- Matkan tärkein tarkoitus oli lähteä levittämään ilosanomaa ja etsiä uusia kokemuksia. Kun panee kypärän päähän, se on kokonaan oma maailmansa.
Matka starttasi 19. huhtikuuta. Kolmen viikon, 20 maan ja lähes 10 000 kilometrin aikana miehet kokivat eri kulttuureja, koettelemuksia kuin ihmeitäkin.
Valtavasti hämmästeltävää
Gospel Riderien suunnitelmana oli ajaa päivä kerrallaan.
- Parhaimmillaan matkaa kertyi melkein 700 kilometriä, joka oli menomatkalla joko Suomesta Latviaan tai Turkista Makedoniaan.
- Reitti syntyi kartalle helposti. Vaikeinta oli päättää, mitä nähtävyyksiä menemme katsomaan, Hasari naurahtaa.
Bulgarian ja Romanian rajaseudulla aika tuntui kääntyneen taaksepäin.
- Vastaan tuli hevosvankkureita, joissa kokonaiset perheet matkustivat. Ihan kuin olisi vanhaa Suomi-elokuvaa katsonut.
- Bosnia ja Herzegovinassa taas olivat näkymät kuin Alpeilla. Tuslassa saimme majapaikan suomalaisen lähetystyöntekijän kotoa, yleensä yösija löytyi eritasoista hostelleista 10–20 eurolla.
Hasarin mukaan Bosporin silta Istanbulissa ja Kroatian rannikko saivat ryhmän haukkomaan henkeään. Myös kymmenien tuhansien ristien peittämä kukkula Liettuassa teki vaikutuksen.
- Puolassa Auschwitzin museoidun keskitysleirin painostava ilmapiiri vetikin sitten hiljaiseksi.
Puolasta Hasarille jäi mieleen myös vieraanvaraisuus.
- Hostellin pitäjän isä piti pyöristämme huolta vierailumme ajan.
Enkeli maantiellä
Istanbul koetteli prätkämiehiä, kun ryhmän jäsenen pyörä teki stopin keskellä kolmekaistaista moottoritietä.
- Saimme siirrettyä pyörän vasemmalta kaistalta oikean reunan turva-alueelle. Monet käyttivät sitä normaalina ajokaistana.
Kuin tilauksesta avuksi tuli paikallisen moottoripyöräkerhon kakkosmies. Hasari luonnehtii tuntematonta motoristia enkeliksi, joka järjesti pyörän merkkikorjaamoon.
- Mies jutteli hinausauton kuljettajan kanssa, ja maksoi kaikki viulut korjaamolle saakka. Kyselimme, miten voimme korvata kaiken. Mies vain tuumaili, että tekisimme varmaankin saman hänelle Suomessa, ja jatkoi matkaansa. Yllätykseksemme hän soitti parin tunnin päästä kysyäkseen, oliko meillä kaikki hyvin.
Hinausfirman poika toimi vielä ryhmän oppaana siihen asti, kunnes pyörä oli huollettu.
- Kävimme paikoissa, joihin emme olisi osanneet yksin mennä. Pyörä oli korjattu seuraavaan iltaan mennessä.
Samaan aikaan Istanbulin kristilliseen seurakuntaan, minne ryhmä oli aikeissa mennä tutustumaan, tehtiin ilkivaltahyökkäys.
- Noin 30 hengen joukko oli hyökännyt sinne kivin ja kananmunin. Seurakunnan suomalainen jäsen ehti laittaa jykevät ovet lukkoon viime hetkellä.
- Vierailumme peruttiin turvallisuussyistä. Jos pyörä ei olisi hajonnut, olisimme olleet keskellä hyökkäystä. Olimme täysin Herran ohjauksessa.
Ilosanomaa eetterissä
Vaikka ryhmä pääsi päristelemään suorilla parhaimmillaan kahtasataa, kehuu Hasari noin 20 miljoonan asukkaan Istanbulia retken parhaimmaksi ajokaupungiksi.
- Siellä oli aina tilaa, vaikka liikenne seisoikin. Makedonian ajokulttuuri oli sitten todella sekavaa..
Hasari kertoo korkeamman johdatuksen tapahtuneen Turkin jälkeen myös Puolassa.
- Etsimme ruokapaikkaa, mutta löysimmekin Radio Helsingin studion. Meidät otettiin ystävällisesti vastaan. Samoilla sijoilla tehtiin 10 minuutin radiohaastattelu, jossa kerroimme matkamme tarkoituksesta suomeksi.
Ryhmä hitsaantui reissulla yhteen, vaikka kolmen viikon aikana yhden jos toisen hermo alkoi kiristyä ja koti-ikävä painaa. Seuraava retki häämöttää tulevaisuudessa.
- Jos haluaa tutustua kunnolla kavereihinsa, kannattaa lähteä prätkäreissulle heidän kanssaan. Siellä jyvät erotellaan akanoista.
- Välillä meitä koeteltiin. Voimaa ja energiaa saimme kuitenkin siitä, kun olimme toinen toistemme tukena.