Hämeenlinnalaisen yrittäjän Liisa Sauson käsineliike Palokunnankadulla pursuaa värikkäitä nahkakäsineitä sekä merkkilaukkuja. Liiketilan takaosassa työkoneet ja kirjavat käsineiden aihiot sekoittuvat iloisesti. Yrittäjä on silminnähden innostunut työstään: on ollut jo 24 vuotta.
– Työ on intohimoni, muuta selitystä ei ole. Tähän työhön minua ajaa sielujen syvyyksissä oleva hulluus ja sisäinen palo, geenivirhe, mikä nyt on periytynyt myös tyttärelleni, Sauso tietää.
– Elannon saisi varmasti helpommallakin, mutta tästä työstä saan tyydytystä. Koskaan ei ole kurjaa tulla töihin.
Värit ovat ”se juttu”
Sauso sekä suunnittelee että valmistaa nahkakäsineitä. Ideat hansikkaisiin tulevat lähes itsestään. Lähtökohtana saattaa olla laukku, kenkä, kangas tai nahkapala.
– Kun teen malliston, ideat lähtevät elämään.
Koskaan ei voi etukäteen tietää, mistä tulee hittituote. Vuonna 1992 Sauso suunnitteli hämeenlinnalaiselle, entiselle Benetton-kauppiaalle Raila Walverannalle hänen räiskyvään persoonaansa sopivat mustat hansikkaat, joissa oli kirkkaanväriset sormenvälit.
– Tein hanskat ihan jäynällä, ja niistä tulikin hitti. Nyt se on kaikkein myydyin malli, ja sitä kysytään edelleen.
Sauso kehittelee jatkuvasti uusia malleja. Pääkriteerit ovat laatu, kotimaisuus ja istuvuus. Hän tekee myös tilauksesta yksilöllisiä hansikkaita mittojen mukaan. Materiaaleina käytetään muun muassa etiopialaista karvalammasta ja kotimaista poronnahkaa.
– Värit ovat minun juttuni. Haluan tehdä malleista omannäköisiäni.
Pitkää päivää
Normaali työpäivä kestää 10 tuntia. Elokuusta joulukuuhun tahti kiihtyy, ja päivälle kertyy mittaa 12 tuntia. Sauso myöntää, että pienyritykset todennäköisesti työllistäisivät Suomessa enemmän, jos se olisi tehty helpommaksi.
– Aloittaessani tiesin, että töitä saa tehdä, ja niin olen tehnytkin.
Yrittäjä on markkinoinut ideoitaan yhteistyökumppaneille, joiden kautta hän voi toteuttaa näkemyksiään. Malleja myydään muutamissa erikoisliikkeissä. Sausoa hämmästyttää, että esimerkiksi HAMKissa markkinointi ei kuulu pakollisiin oppiaineisiin.
– Käsityöyrittäjälle markkinointi on ensiarvoisen tärkeää. Tuotteita on turha tehdä, jos niitä ei saa kaupaksi. Lisäksi käsityöala vaatii kovaa uskoa itseensä ja tuotteeseensa.
Työntekijä Päivi Kemppainen leikkaa nahat. Yrittäjä itse tekee kaiken muun. Liikkeessä työskentelee aika ajoin myös harjoittelijoita. Tiimi tekee noin 4000 paria vuodessa.
– Yksilöllisten tuotteiden kysyntä on kasvussa ja kotimaisuus on kovassa huudossa. Silti minulle kaikkein tärkeintä on, että ihmiset saavat hyviä hanskoja. Tyytyväiset asiakkaat ovat parasta tässä työssä.
Lasiakvaarioon
Liisa Sauson isoisänsä aloitti alalla vuonna 1929 Järvenpäässä, ja hänen isänsä jatkoi tuotantoa 1955. Koulun jälkeen Sauso työskenteli muutaman vuoden isänsä yrityksessä. Kymmenen vuotta vierähti muissa töissä, mutta veri veti hansikkaiden tekoon, kun perheyritys aikoi lopettaa tuotannon Suomessa vuonna 1989.
– Ajattelin, että jos suomalainen Sauso loppuu, sitä ei kukaan aloita uudestaan.
Sauson veli perusti hansikastehtaan Unkariin, mutta Sauso itse muutti Hämeenlinnaan ja aloitti nahkakäsineiden valmistuksen periaatteinaan laatu ja kotimaisuus.
– Ensimmäiset hanskat on leikattu hevospilttuussa. Pienestä ovat lähteneet meikäläisen työt, Sauso luonnehtii.
Välillä yrittäjä asui nelisen vuotta Vääksyssä ja pari vuota Kuopiossa, mutta palasi takaisin Hämeenlinnaan.
Toukokuussa avautui liike myös Helsinkiin. Tytär vastaa jatkossa pääkaupungin liikkeestä.
– Olen 20 vuotta haaveillut pääsystä Ateneuminkujan lasiakvaarioon. Vaikka aika on haasteellinen, halusin toteuttaa haaveeni.