Ahveniston hyppyrimäki on tarkoitukseensa käyttökelvoton, mutta jykevyydessään pistämätön Hämeenlinnan maamerkki. Moni hämeenlinnalainen olisi valmis pistämään pommin tornin persuuksiin ja räjäyttämään koko rohjon maan tasalle.
Kaupunki on tehnyt periaatepäätöksen kolossin purkamisesta. Kaupungilla ei tosin ole rahaa edes hävittämiseen, saati kunnostamiseen. Hyppytorni seisoo siis ylväästi paikallaan myös tulevaisuudessa.
Purkamisen ja tuhoamisen ajatusvirtaa vastaan melovat hämeenlinnalaiset Kati Lahtinen ja Satu Oksanen. Viranomaisten käsittelyssä on jo kaksikon laatimat yhdistyspaperit Hämeenlinnan Hyppyrimäki -yhdistyksen perustamiseksi. Kaksikko etsii koko ajan rahoittajia betonikolossin hengenpitimiksi.
Paikkakuntalaisten mielenkiinnon kohottamiseksi viime lauantaina myytiin hernesoppaa, kahvia ja vohveleita pop up-ravintolassa. Väkeä ainakin riitti aurinkoisessa kelissä.
Uutta viritystä on suunnitteilla ensi talveksi. Silloin on tarkoitus järjestää lumeen liittyvät tapahtuma hyppyrimäen alatulosrinteessä – vauhtia ja vaarallisia tilanteita syntyisi helposti.
– Tämä on kauaksi näkyvä Hämeenlinnan maamerkki. Ahveniston hyppyrimäen siluetin havaitessaan tietää tulleensa Hämeenlinnaan, naiskaksikko perustelee intoaan säilyttää moottoriradan kupeessa jököttävä betonijärkäle.
Molemmat ovat saaneet kokea poikkeukselliselle idealle tyypillisen vastaanoton: osa naureskelee hourupäisyydelle, osa antaa tukea innostukselle. Tukijoita varten on siis yhdistys jo nousemassa.
– Meitä on kuultu kaupungin puolelta aidosti kiinnostuneina, Lahtinen ja Oksanen kertovat keskusteluissa virkamiesjohdon kanssa.
Iltalenkillä välähti
Kati Lahtinen ja Satu Oksanen ovat pohtineet hyppyrimäkeä ainakin ravintola-/kahvilatoiminnan paikaksi sekä erinomaiseksi yritysmarkkinoinnin tyyssijaksi – näkyvyyttä liki taivaankannessa.
– Vielä ei ole sponsoria löytynyt, muuta en tässä vaiheessa sano, Satu Lahtinen toteaa salaperäisesti.
Ilmeisesti siis jotain on siis viritteillä…
Naiskaksikko on asunut hyppyrimäen tuntumassa liki koko ikänsä. Vain opiskeluvuodet menivät muualla.
– Varsinainen ajatus hyppyrimäen säilyttämisestä syntyi iltalenkillä, kun olin tässä maisemassa, Kati Lahtinen kertoo.
– Miksei esimerkiksi kahvilaa.
Hieman pitemmän pohdinnan jälkeen naiset olisivat valmiita perustamaan kahvilan hyppyrimäen juurelle, ei itse torniin.
– Vesi ja vessa olisivat ongelma, kaksikko myötää. Maankamaralla tämä ei olisi enää este.
– Tornissa on yllättävän paljon tilaa monessa kerroksessa. Kyllä sinne voisi rakentaa vaikka minkälaiset lounge-tilat, naiset haaveilevat.
Synkkä ja aavemainen
1969 rakennettu hyppyrimäki näkyy varsinkin Tampereen suunnasta Hämeenlinnaa lähestyttäessä jo kaukaa. Moottoritielle piirtyy kuva kelpo suomalaisesta mäkitornista.
Totuus on kaukana siitä. 1969 kolossi rakennettiin puolustusvoimien suunnitelmien innoittamana. Hämeenlinnasta piti tulla sotilasurheilussa talvilajien harjoituskeskus. Tarvittiin siis hyppyrimäki. Puolustusvoimat piti yhdet kunnon kisat Apparalla, sen jälkeen suunnitelmat muuttuivat.
Tämän päivän urheilullisiin tarpeisiin mäestä ei ole mihinkään. Se on väärää vuosimallia, kukaan nykyhyppääjistä ei siihen nousisi vaikka kokonaisuus olisi muuten kunnossa.
Harva hämeenlinnalainenkaan on käynyt käsin koskettelemassa vuosikymmeniä ylväänä paahteessa, tuulessa ja tuiskussa patinoitunutta rakennelmaa.
– Viime talvena rakenteet tutkittiin tarkasti. Betoni ei ole rapautunut, vaan on edelleen hyvässä kunnossa. Mitään romahdusvaaraa ei siis ole näköpiirissä, Satu Oksanen kertoo.
– Odotamme edelleen lopullista raporttia, mutta jo tiedetään, että rakennuksena se on kunnossa.
Vuosien varrella kaikki irtonainen on tietysti rikottu, kuinkas muuten.