Ruoka on kallista. Suomessa ruokakori on kallistunut viimeisen vuosikymmenen paljon vauhdikkaammin kuin muualla Euroopassa.
Se siitä EU-edusta, jota muistelen mainostetun liittymisen aikoihin. Kuka poliitikoista tunnustaa vielä tämän väitteen kuuluneen omaan perusteluvalikoimaansa, kun jäsenyyttä haettiin?
Ei yksikään.
Ruoka on kallista, koska se on kotimaista, Suomessa tuotettua. Näin kaupan keskusliikkeet perustelevat.
Mutta kun lukee tuottajien edustajien argumentointia, niin ei se ruokaketjun ensimmäinen ja tärkein lenkki ole saanut sellaisia korotuksia kuin kuluttaja joutuu pussistaan kaivamaan. Kummallista.
Menevätkö ruokalaskussa kulutetut eurot sitten jonnekin bonuksiin ja pisteisiin? Ja tietysti niihin hehtaarihalleihin, jossa heikompihermoinen eksyy jo ennen kuin ehtii perimmäiseksi sijoitetulle ruokaostoksille. Sitä ennen pitää kaapata ostoskärryyn kaikki mahdollinen jalkalampusta sukkahousuihin ja keittiöjakkaraan saakka.
Yhtään ostosta en ole bonuksilla tehnyt. Ihan käypää valuuttaa kassalla vaativat.
On tietysti aivan yltiöpäistä ja typerää ajatella, että satoja miljoonia maksavat etukorttijärjestelmien kustannukset pistettäisiin suoraan kuluttajahintoihin. Haavekuvia, mitään ymmärtämättömien höpinöitä!
Seuraava osuus sisältää tuotesijoittelua (tämä on tv:stä lainattu).
Elintarvikkeiden kotimaisuus on osin harhakuva. Turun Sinappi kiersi huutolaispoikana Ruotsin ja Puolan kautta takaisin, kun kansa boikotoi ”kotimaisuuden” leimalla ratsastamista. Unilever teettää ruskean grillimakkaran kuorrutuksen jatkossa Pohjois-Pohjanmaan Pyhännällä. Luvassa on kymmenkunta työpaikkaa.
Suomen Elintarviketyöläisten liitto on niitannut verkkosivujensa sisällöksi muita vastaavia tuotteita: HK:n Amerikan pekoni tehdään Puolassa, Atrian vastaa ”Suomalainen pekoni” Ruotsissa, Jenkki-purukumi Hollannissa, Elovena-kauramurot Saksassa, Jyväshyvän Paussi-keksit Ranskassa ja Tshekissä sekä Arla Ingmanin raejuusto ja Ingmariini-levite Ruotsissa. Vaasan paahtoleivät ja isoäidin pitko tehdään Virossa, Poutun lasagne Ranskassa ja Herkkumaan voileipäkurkut Saksassa.
Elovenan tyttökuvassakin on niin suomalainen meininki, että...
Kaikkea ne saksalaiset keksivät.
Kotimaisuuden mielikuva ei ole enää suomalaisuuden tae, vaikka sillä mainonnassa ratsastetaan.
Kotimaisuus on elintarvikkeissa välttämätön hyve, jolla pyritään vaikuttamaan ostopäätöksiin. Arlan maitojupakka HOKin hyllyillä on suht´ tuoreessa muistissa. Arlan maidot miellettiin ”happamiksi” ruotsalaisiksi, vaikka vain pieni osa oli tuontimaitoa. Boikottihan siitä seurasi.
Arla muuten muutti brändiään keväällä, ja siirtyi kokonaan suomalaisen maidon myyntiin. Kotimaisuus on kuluttajalle tietyissä asioissa tärkeä, vaikka ostajaparkaa huijataan mielikuvilla mennen tullen.
Maukasta ja terveellistä suuhun pantavaa osataan tehdä myös Suomen rajojen ulkopuolella. Onnekkaana olen päässyt maistamaan.
Hinnalla on merkitystä, paljon onkin. Harvalla siinä bonukset ja plussat pyörivät mielessä, kun se kaiken ratkaiseva hintalippu kertoo karun totuuden kansalaisen budjetin pitävyydestä.
Kaikki eivät elä valtion ja kuntien esimerkin mukaan – velaksi.