Hyvä ja tiivis yhteishenki, monipuolinen toiminta ja ainutlaatuinen ympäristö ovat tunnusomaisia piirteitä vuoden ratsutalliksi valitussa hämeenlinnalaisessa Aulangon Ratsastuskoulussa.
Ratsutallin yrittäjä Salla Varenti on innokas ratsastuksenopettaja ja kilparatsastaja.
Suomen Ratsastajainliitto palkitsi Aulangon Ratsastuskoulun Vuoden Tallina 2013.
Liiton perusteluina tunnustukselle oli muun muassa se, että tallilla kokoontuu säännöllisesti neljä kerhoa.
- Kerhoissa lapset hoitavat hevosia ja ylipäätään harjoittelevat hevostaitoja. Kerhoissa ei ratsasteta, vaan ohjaajat järjestävät kerholaisille hevostaitojen opettelun lisäksi muuta liikuntaa, esimerkiksi poniagilitya ja retkiä, sanoo Varenti.
Tallilla pidetään kahdesti viikossa perheen pienimmille soveltuvia minitunteja. Nuori Suomi -hevoskerhot kokoontuvat kolmesti ja vikellysryhmät kahdesti viikossa.
- Tuntiratsastajia kannustamme kilpailemaan sekä talli-, seura-, alue- että kansallisissa kilpailuissa. Halukkailla motivoituneilla ja etenemishaluisilla ratsastajilla on mahdollisuus päästä este- tai kouluvalmennusryhmiin, sanoo Varenti.
Yhteishenkeä vaalittava
- Meillä on tallissa erityisen hyvä yhteishenki, jonka pohja on luotu pitkän ajan kuluessa. Niin tuntiratsastajat kuin yksityiset hevosenomistajatkin ovat tasa-arvoisia. Jokaisella on samat oikeudet ja velvollisuudet.
Hyvä ilmapiiri ei säily vaalimatta. Tasa-arvoisuuteen osaltaan kuuluu, että tuntiratsastajillakin on mahdollisuus saada valmennusta.
- Kaikilla ei ole tilaisuutta hankkia omaa hevosta. Tavoitteellinen tuntiratsastaja saa halutessaan oman hevosensa, jonka kanssa hän oppii hevosen elämää.
Hevoseen tutustuminen eläimenä on Varentin mukaan tärkeää.
- Hevosen pitää olla itsessään houkutteleva. Se on usein perusta pitkäaikaiselle, molemminpuoliseen – hevosen ja ihmisen – luottamukseen perustuvalle harrastukselle.
Itse ratsastus ei ole kaikille enää se harrastuksen suola.
- On ihmisiä, jotka haluavat tulla katselemaan tai harjaamaan hevosia tai vaikkapa haravoimaan piha-aluetta ja tutustumaan sitä kautta hevosten elämään. Kaikkeen ei ole tarpeen asettaa hintamerkintää.
- Entistä enemmän harrastajat arvostavat yhteyttä hevoseen ja haluavat tutustua eläimeen. Harrastaja haluaa etsiä hevosesta kaveria, painopiste ei ole enää pelkästään ratsastuksessa. Minusta suuntaus on hyvä.