- Tuntui tosi hienolta, kun vihdoin pääsin silittelemään ja rapsuttelemaan omaa hevosta. Omalta se tuntuu, vaikka omistan siitä vain pienen osan, sadasosan viipaleen, hämeenlinnalainen raviurheilun harrastaja Pekka Reijo sanoo.
Hänellä on nyt osakkuus sukujuuriltaan erittäin potentiaalisesta tulevaisuuden huippuravurista, Toto Grottosta.
Pekka Reijo sijoitti kymmenien asiasta innostuneiden kanssa viime vuoden loppukesästä muutamia satasia viime toukokuussa syntyneeseen varsaan.
- Onhan se aivan toista olla ravihevosen osaomistaja, kuin pelkkä pelaajaa ja sivustakatsoja. Mielenkiinto kasvaa hurjasti.
- Kunhan Toto Grotto juoksee kilpaa, mahdollisesti jo ensi vuoden kaksivuotislähdöissä, olen varmasti paikalla. Muuten raviradalle lähteminen on yhä harvinaisempaa, kun ravipelejä voi pelata netissä, kioskeilla ja pelikahviloissa, Pekka Reijo selvittää noin 40 vuotta jatkunutta hevos- ja raviharrastustaan.
- Tulemme seuraamaan tarkasti varsan kehitystä ravuriksi, jos siitä sellainen kehittyy. Samalla ehkä saadaan toto-vinkkejä suoraan hevosen suusta, Pekka Reijo selvittää pilke silmäkulmassa omistajien näkökulmaa.
Hevosen omistajaksi hän oli päätyä jo takavuosikymmenenä, kun käsillä oli menestynyt suomenhevosen jälkeläinen. Silloin homma jäi, mutta ei enää:
- Itse sain vinkin tällaisesta mahdollisuudesta ravilähetyksiä seuratessani. Lähdin netin kautta mukaan ja nyt olen päässyt käymään jo tallilla tapaamassa virkeää ravurinalkua.
- Se oli liikuttava tilanne, kun kohdattiin, Reijo myöntää.
Toto Grotto on hoidossa Forssassa Kimmo Keskisen tallissa. Hevosen sukujuuret kiertävät hyväsukuisiin amerikkalaissyntyisiin ravureihin, joten ennakko-odotukset myös tulevaisuuden menestyksen osalta ovat olemassa. Samalla on toivoa siitä, että pelimenestyksen rinnalle voi tulla voittorahoja.
Ensimmäisellä sijoituksella pääsi omistajaksi, ja samalla varsalle taattiin ensimmäisen vuoden hoito sekä tarvikkeet eläinlääkärimenoja ja mahdollisia harjoituskärryjä myöten.
- Seuraavana vuonna maksusijoitus on puolet alkupääomasta. Kallista tämä ei ole, kun omistaja on paljon, Pekka Reijo vakuuttaa. Tarkkaa Toto Grotton omistajamäärää ja sijoituspanosta hän ei suoraan kerro, mutta vakuuttaa osakkuuden olleen pienen sijoituksen, muutamia satasia.
Yhteisomistajuudesta haetaan uutta potkua raviurheiluun
Vielä vuosikymmen sitten Suomen pääraviradalla Vermossa kävi keskiviikkoraveissakin helposti 3 000–4 000 katsojaa ja ravipelien harrastajaa. Nyt tuottaa tuskaa houkutella 500 katsojaa paikan päälle.
Raviharrastajien määrä ei ole vähentynyt. He vain eivät vaivaudu enää paikan päälle, vaan seuraavat kilpailulähtöjä ja pelaavat vetoja netissä, kioskeilla ja pelikahviloissa.
- Tästähän seuraa käytännössä se, että raviradat näivettyvät. Kohta raveja ei kannata järjestää lainkaan, kun raviradat pyörivät miinuksella. Jotakin on keksittävä lajin jatkon turvaamiseksi. Sen vuoksi lähdin vetämään tällaista yhteisomistushanketta, Henri Schalin kertoo Toto Grotto -varsan hankintapäätöksen alkutilanteesta.
Jo aikaisemminkin hevosenomistajana toiminut Schalin päätteli, että omistaja tulee aina paikalle, kun huippuravuri kilpailee. Tällä tavoin raviratojen katsomoihin saadaan uusia ihmisiä. Hän ottaa esimerkin muusta urheilukentästä:
- Kun jääkiekossa perheen poika pelaa, paikalle saapuvat yleensä vanhemmat ja isovanhemmat, vaikka muuten eivät lajia katsomosta seuraa. Kun omistaa vaikka "viipaleen" hevosesta, veri vetää omistajana myös ravikatsomoon.
- Teoreettisesti se menee niin, että sata omistajaa tuo raviradalle mukanaan vähintään yhden ihmisen perheestään ja yhden tuttavapiiristään, kun ravuri kilpailee. Kolme sataa uutta ihmistä käyttävät raviradan palveluja ja ehkä myös pelaavat. Siitä kertyy väkisin tuottoa niin raviradalle kuin lajille yleensä, Schalin pohtii yhteisomistajuudenkoko lajille tuomia etuja.
Toto Grotton kohdalla Henri Schalin päätti, että nyt hankitaan sukujuuriltaan huippuravuriksi potentiaalinen varsa, ja päätyi Toto Grottoon. Sadan omistajan hankkiminen tuntui alkuun aika kovalta haasteelta, mutta tv:n kautta saavutettu julkisuus tuotti lopulta helposti tarvittavan omistajakunnan. Loppupelissä osakkuuden tavoittelijoita oli enemmän kuin myytävää.
- Tällaisella yhteisomistajuudella ravurin hankinta- ja hoitokulut saadaan painettua yksilökohtaisesti pieniksi. Hevosen ylläpitohan on suhteellisen kallista, jos siitä vastaa yksin. Toto Grottoon päästiin käsiksi parin sadan alkupanostuksella. Ensimmäisin vuoden jälkeen kustannus on osakasta kohti 8,30 euroa kuukaudessa. Se ei enää kaada kenenkään taloutta, Schalin kertoo toiminta-ajatuksen.
Schalin uskoo, että Suomeen mahtuu merkittävästi enemmän tällaisia yhteisomistajahevosia. Tällä hetkellä toisilleen entuudestaan tuntemattomien omistajien kesken jaettuja hevosomistajuuksia on yhden käden sormilla luettava määrä. Yhteisomistajuus sinällään vanha asia, mutta aikaisemmin omistajuus on jakautunut pienten, entuudestaan tuttujen kaveriporukoiden kesken.
- Omistajaporukalle järjestetään muutakin yhteistoimintaa, tästä tulee uusi "kaveriporukka".
Yhteisomistajuus on tuttua myös ratsuhevosten hankinnassa. (HäSa)