Hämeenlinnan kaupunginvaltuustossa vuodesta 1993 istunut vihreiden Kirsi Ojansuu-Kaunisto kokee hämeenlinnalaisesta kunnallispolitiikasta syntyneen riitelevän mielikuvan osin virheelliseksi.
– Suurin osa päätöksistä syntyy yksituumaisesti. Mielikuva aina riitelevästä ja äänestyspäätöksillä etenevästä päätöksenteosta on julkisuudessa esiintyvä kärjistymä. Sitä on osin haluttu myös ruokkia, Ojansuu-Kaunisto kuvailee omaa näkemystään.
Hän näkee vapaaehtoisuudesta lähtevän seutuyhteistyön tulevaisuuden yhtenä merkittävänä kehityssuuntana.
– Hyvänä esimerkkinä kaavailtu kouluyhteistyö Janakkalan kunnan kanssa Harvialassa.
Ojansuu-Kaunisto haluaisi jatkossa panostettavan erityisesti palvelujen laatuun, ei suurelta osin enää seiniin. Palvelujen järjestämisessäkin pitää olla joustamisvaraa.
– Palvelusetelin käyttömahdollisuuksia voidaan laajentaa merkittävästi. Tuottajille täytyy vain määrittää samat kriteerit.
Suuria muutoksia on jo tapahtunut
Kaupunginvaltuuston puheenjohtajistoon kuuluva aktiivipoliitikko sanoo Hämeenlinnan kunnallispolitiikassa tapahtuneen suuria muutoksia viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana. Ojansuu-Kaunisto vakuuttaa poliittisen kulttuurin vaihtuneen demokraattisemmaksi ja merkittävästi avoimemmaksi kuin se oli hänen ottaessaan ensiaskeleitaan kaupungin luottamushenkilönä.
– Hyvä veli -verkosto oli vielä todellisuutta, nyt siitä ei voida edes puhua samalla tavalla. Rahoitus-, rakennus- ja päätöksentekomaailmat elivät iloisessa symbioosissa. Enää sellainen meno ei tule kysymyksenkään, Ojansuu-Kaunisto toppuuttelee arvioita, joiden mukaan maailma olisi säilynyt siltä osin entisellään.
Samalla hän myöntää, että takavuosikymmeninä valta myös periytyi suurimmissa puolueissa joko sukujen kesken tai muuten sopiville henkilöille, nyt tällaiset piireteet ovat poispyyhittyjä. Samalla poliittisiin päättäjiin liittyi iso ryhmä kaupunkiin muuttaneita, kun ennen päätöksiä saivat tehdä vain syntyperäiset hämeenlinnalaiset.
– Muutos tapahtui vuosituhannen vaihteen molemmin puolin. Elämme nyt paljon demokraattisemmassa kaupungissa kuin vielä 1990-luvun alkupuolella. Tänne muuttaneet ovat tuoneet tuoreita näkökulmia. Toivottavasti näin on jatkossakin.
Vihreiden valtuustoryhmän puheenjohtaja on myös vakuuttunut siitä, ettei päätöksiä tuoda enää saneluratkaisuina luottamushenkilöiden hyväksyttäväksi. Näin tapahtui vielä viime vuosisadan lopun Hämeenlinnan kunnallispolitiikassa.
– Päätökset pitää nyt perustella, enää ei riitä muutamien ihmisten vankkumaton mielipide.
Samalla päästään viimeisten kuukausien aikana Hämeenlinnassa virinneeseen keskusteluun siitä, kuinka tarkat laskelmat vaaditaan kaupungin investointien kannattavuudesta (esimerkkinä Kantolan tapahtumapuiston rakentamispäätös).
– Tehty ratkaisu luo kaupunkia nykyistä avoimemmaksi ja tekee Hämeenlinnasta kutsuvan. Juuri sellaista kaupunki vihreät haluavat rakentaa, ei omassa liemessään muhivaa umpiota.
– Sama pätee jokaisen yksilön, perheen tai yrityksen elämään. Päätöksiin liittyy aina jonkin sortin riski. Päätöksen tekemisen jälkeen sen kanssa on elettävä, ja samalla pyrittävä kohti haluttua päämäärää, Ojansuu-Kaunisto sanoo.
Ojansuu- Kaunisto tiivistää asian niin, että kun avautuvat mahdollisuudet ovat arvioituja riskejä suuremmat, kannattaa tehdä myönteinen päätös – niin yksilön, perheen kuin kunnan.
Teologiaa parhaillaan opiskeleva luokanopettaja haluaa luoda Hämeenlinnasta valoisan ja, avoimen kutsuvan ja houkuttelevan yhteisön.
– Kaikkea kehitystä jarruttelemalla luomme harmaan sumuisen mielikuvan. En halua olla sulkemassa ovia ympäröivään maailmaan.
Vaaleja voidaan käyttää väärin
Kirsi Ojansuu-Kaunisto uskoo avoimesti toimivan demokratian tuovan parhaan lopputuloksen – myös Hämeenlinnassa.
– Demokratiaan kuuluu, että yksimielisyyden puuttuessa enemmistö päättää. Yksituumaisuuteen pitää pyrkiä neuvotellen rakentavasti ja toisiinsa luottaen.
– Itse luodut ja manipuloidut ristiriidat eivät ole tätä päivää, vaikka näitä aseita käytetään myös kunnallispolitiikassa. Myös vaaleissa tällaiset ristiriitojen rakentamiset ovat nykyisin arkipäivää. Mielestäni vaaleja käytetään silloin väärin, kun pelkästään haetaan ristiriitoja, ei yhteisymmärrystä.
– Kaunat ja katkeruudet on valjastettu politiikan välineiksi, mikä on mielestäni vastuutonta.
Vihreät menettivät viime kuntavaaleissa asemiaan, mutta konkaripoliitikkoihin jo luettava Ojansuu-Kaunisto ei ole huolestunut:
– Hämeenlinnassa vihreiden toiminta sai vaalitappiosta vain uutta pöhinää. Meillä on mukana taas paljon uusia kasvoja tuoreine ajatuksineen.