Hämeenlinnan seudun vaakunoita tutkiessa alkaa pohtia ensimmäiseksi sitä, että miksi jokainen niistä on vahvistettu 1950-luvulla. Vastaus löytyy helposti soittamalla Suomen heraldisen seuran Hopealeijona-lehden päätoimittajalle.
– Asiaan on hyvin yksinkertainen selitys, Maunu Harmo kertoo.
– Vuonna 1949 astui voimaan kunnallislaki, jossa kaikkia kuntia velvoitettiin teettämään vaakuna. Sitä ennen vaakunoita sai olla vain kaupungeilla.
Suunnittelijoista lukiessa pistää silmään Olof Erikssonin nimi. Hän on on piirtänyt Hauhon, Rengon ja Kalvolan vaakunat.
– Tällä aihealueella puhutaan ”Kolmesta suuresta”, jotka olivat Eriksson, Ahti Hammar ja Gustaf von Numers. He olivat kaikki samanikäisiä, 1900-luvun toisella vuosikýmmenellä syntyneitä heraldikkoja, jotka kolmeen pekkaan suunnittelivat yli 350 vaakunaa. Heitä kaikkia yhdistää hyvin pelkistetty tyyli.
Vuonna 1978 kuollutta von Numersia kunnioitettiin epävirallisena valtion heraldikkona, joka palkittiin Pro Finlandia -mitalilla vuonna 1977. Hän suunnitteli muun muassa Puolustusvoimien edelleen käytössä olevan päätunnuksen ja henkilövaakunat J.K. Paasikivelle ja Urho Kekkoselle. Von Numersin käsialaa on myös Hämeenlinnan vaakuna.
Kuntaliitosten myötä suuri määrä kuntavaakunoita on ainakin virallisina tunnuksina siirtynyt historiaan. Näin on käynyt vuonna 2009 Hämeenlinnaan liittyneiden Rengon, Kalvolan, Lammin, Tuuloksen ja Hauhon vaakunoille sekä 1967 Vanajan vaakunalle.
– Näiden vaakunoiden tulevaisuus riippuu siitä, löytyykö niille kantajaa, Harmo pohtii.
– Monissa tapauksissa lakkautettava kunta on viime töikseen ikään kuin testamentannut vaakunansa kotiseutuyhdistykselle. Olisi hyvä asia, että vanha kuntavaakuna säilyisi vaikka paikallisen apteekin ovessa.
Vanhaa symboliikkaa
Hämeen vaakunassa esiintyi ilves tähtineen ja ruusukkeineen jo ainakin 1500-luvulla. Eläin viittasi turkiksia tuottavaan maakuntaan ja eränkäyntiin. Vuonna 1960 Suomen läänit saivat Ahti Hammarin piirtämät vaakunat, jolloin Hämeen maakuntatunnus tuli kolmen läänin vaakunaan. Aiheena on punaisessa kentässä kävelevä kultainen ilves, jolla on mustat körvatöyhdöt. Ilveksen yläpuolella on kolme kuusisakaraista tähteä ja ja alla neljä ruusua, kaikki hopeaa.
Hämeenlinnan vaakuna perustuu 1600-luvulta peräisin olevaan kaupunginsinettiin. Punaisella pohjalla on hopeinen linna muurineen ja sen päällä kultaiset auringonkasvot. Vanajavettä symbolisoi muurin alla oleva aaltokoro. Vaakunan suunnitteli Gustaf von Numers ja se on vahvistettu 21. syyskuuta 1956.
Janakkalan vaakunan on suunnitellut taiteilija Onni Oja. Punaisessa kentässä on kultainen ilveksen pää, jonka kieli on sininen ja korvatupsut mustat. Yläpuolen sakarakoro kuvaa Hakoisten linnavuorta ja Mantovan risti nuolenkärkineen ristiretkiajan taisteluita. Vaakuna vahvistettiin 23. helmikuuta 1952.
Hattulan vaakunan aiheina ovat kreikkalaisella ristillä kuvattu Pyhän Ristin kirkko ja Mierolan silta. Sen on suunnitellut Erkki Karttunen ja vahvistus tapahtui 12. maaliskuuta 1957.
Muistona menneestä
Vanajan vaakunan suunnitteli von Numers ja se otettiin käyttöön 26. marraskuuta 1957. Maakunnan asutus alkoi Vanajan seudulta, joten tunnuksessa on hopeinen, sinivaruksinen ilveksen pää mustin korvatupsuin.
Tuuloksen vaakunassa on kaksi kultaista, kultapunaliekkistä tuulastuskouraa ristikkäin. Vaakunan suunnitteli Ahti Hammar ja se vahvistettiin 3. maaliskuuta 1956.
Hauhon vaakuna on saanut aiheensa paavin 1329 langettamasta pannasta, kun pitäjän asukkaat kieltäytyivät maksamasta neljän oravannahan arvoista kirkonveroa. Neljän juoksevan oravan tunnuksen suunnitteli Olof Eriksson ja se otettiin käyttöön 30. marraskuuta 1951.
Kalvolan vaakunassa on hirsi ja sen yläpuolella ristikkäin kaksi piilukirvestä, kaikki hopeaa. Aihe viittaa hirrenveistoon ja Orjanhirren kylään. Kirves on myös pitäjän keskiaikaisen suojeluspyhimyksen Pyhän Olavin tunnus. Suunnittelija oli Eriksson ja vahvistus saatiin 12. joulukuuta 1952.
Lammin viisilehtinen ja kultaemiöinen pellavankukka viittaa pellavanviljelyyn ja alapuolen kolmoisvuori kumpuilevaan maastoon. Vaakunan suunnitteli Taimi Nyberg ja virallinen siitä tuli 19. helmikuuta 1958.
Rengon kultakentässä tepasteleva vaakunaeläin viittaa Hämeen härkätiehen ja härän kantamassa lipussa oleva simpukka on pitäjän suojeluspyhimyksen, apostoli Jaakobin tunnus. Asialla oli jälleen Eriksson ja vaakuna vahvistettiin 1. heinäkuuta 1953.
Lähteinä Kunnallisliiton Suomen kunnallisvaakunat -julkaisu, wikipedia ja heraldikot.partio.net