Retkeilyn ja liikunnan ei tarvitse olla kalliilla varusteilla kikkailua tai näännyttäviä vaelluksia vaikeassa maastossa. Lammilla parikymmentä kävelijää on patikoinut neljännesvuosisadan säällä kuin säällä joka perjantai kello kymmenen.
- Esimerkiksi viime talven pahimmillakin pakkasilla meitä oli seitsemän patikoijaa. Koskaan näiden vuosikymmenien aikana ei patikkaretki ole jäänyt tekemättä sen takia ettei lähtijöitä olisi ollut, ryhmän vetäjä Erkki Strömberg sanoo .
Patikoinnin lisäksi ryhmä käy marjastamassa ja sienestämässä sekä tutustuu paikallisiin yrityksiin ja ihmeisiin.
- Yhdelle puolukkareissulle oli säävaraus. Vettä satoi kaatamalla, mutta ajattelin käydä varmistamassa, ettei lähtijöitä varmasti ole. Paikalla oli kaksi mammaa ämpärit käsissä ja saappaat jalassa valmiina puolukkaan. He yrittivät kovasti houkutella meikäläistä mukaansa, koska säähän saattaisi olla parempi parinkymmenen kilometrin päässä Evolla. Sillä kerralla marjareissu jäi tekemättä, mikä oli niitä harvoja kertoja.
Perjantain lenkki on tavallisesti tunti tai noin viisi kilometriä. Tosin joukossa on muutaman Strömbergin ammattilaiseksi lukema henkilö, jotka yleensä pidentävät lenkkinsä kaksinkertaiseksi muihin verrattuna.
Ulkomailta lisäpontta
Patikoijat ovat täysin epävirallinen ryhmä, rekisteröimätön yhdistys, jolla ei ole jäsenmaksuja. Kimmo Kouru ja edesmennyt Veikko Peippola ideoivat 1980-luvun lopulla kaikille avoimen liikuntakerhon. Kuka tahansa voi koska tahansa tulla mukaan. Se on ollut yksi voimavara vuosien mittaan.
Viime vuosina patikoijat ovat saaneet ulkomaalaisvahvistuksia. Lammilla toimivan SPR:n pakolaisten vastaanottokeskuksen asukkaista osa on intoutunut mukaan ryhmään.
- Meillä on Suomi kamut -niminen vapaaehtoisryhmä, joka kotouttaa pakolaisia Suomeen. Olemme saaneet vakioryhmään muun muassa kaksi noin 25-vuotiasta huivipäistä iranilaissiskosta. Viime syksynä pari kurdinuorukaista oli mukana puolukkaretkellä. Kavereille piti opastaa, että mustikka on sininen ja puolukka punainen. Pojille maistui mustikka, mutta minun piti lähteä varmistamaan, etteivät pojat poimineet juolukoita.
Ulkomaalaisvahvistusten mukanaolo on poikinut joukkoon lisää suomalaisia.
- Ensiksi porukkaan ilmaantui vanhempia miehiä. Sen jälkeen heidän vaimonsa liittyivät ryhmään.
Omilla jaloilla liikuttava
Strömbergin mukaan ryhmässä on oikeastaan yksi periaate: jokaisen patikoijan on liikuttava omin jaloin.
- Meitä on joskus jopa painostettu ottamaan jonkinasteista avustusjärjestön roolia. Meidän toivottiin ryhtyvän ulkoiluttajiksi ihmisille, jotka käyttävät pyörätuolia ja rollaattoria. Emme siihen rooliin halunneet ryhtyä, koska pyörätuolin työntäminen vaikuttaisi omaan patikoimiseemme ja sillä sektorilla toimivat jo SPR:n vapaaehtoiset.
Patikoijista osa on ollut mukana parikymmentä vuotta, pari jopa alkuajoista saakka.
- Moni ryhmäläinen on yksineläjä, jolle ryhmä tarjoaa patikoinnin lisäksi sosiaaliset kontaktit. Jos ihmisellä on viikolla ainoa puhekumppani kaupan kassa, ei ihme, että patikkaryhmään osallistutaan aina kuin vain mahdollista. Poisjäämiskynnys on korkealla. Poisjäänyt tietää, että me kuitenkin juttelemme hänestä, naurahtaa Strömberg.
Patikkaretkien lisäksi ryhmä tekee lähinnä kotiseuturetkiä, mutta intoutuu joskus tekemään pitemmän bussiretken. Viime kesänä ryhmä kävi Anjalankosken arboretumissa.
Pikkujoulut on yksi vuoden kohokohta. Niitä aletaan suunnitella jo syyskuussa.