Raha on periaatteessa vaihdon väline. Kun teet palveluksen, on sillä rahalla mitattava arvo, jolla voit ostaa joltakin toiselta jonkin muun palveluksen itsellesi. Periaatteessa. Nykyisinhän rahan arvo on teoreettinen, ja mistään kultakannasta ei ole voitu puhua enää pitkiin aikoihin.
Suomen valtiolla oli velkaa joulukuun 2013 lopussa 89 738 039 968, 48 euroa. Kolmen vuoden aikana lisävelkaa on otettu reilu 14 miljardia. Ja ensi vuonna valtio näillä näkymin ottaa lisää velkaa yli 7 miljardia.
Olen ikäni pyrkinyt elämään sen periaatteen mukaan, että kulutan vain sen verran kuin on varaa. Heikompaa tuollainen velanotto jo vähän hirvittää. Kun eläkepommin jysähtää päälle yhtä aikaa velan takaisinmaksun kanssa, ihmettelen vain, millähän velka aiotaan maksaa takaisin? Ja kuka sen maksaa?
Hallitusta on moitittu päättämättömyydestä, eikä syyttä. Itsekin olen jo odottanut kärsimättömänä rohkeita päätöksiä tämän jahkailemisen sijaan. Hallitus ottaa lisää velkaa - "elvyttää" - eikä kykene ratkaisemaan, mihin mahdolliset säästötoimet kohdistuisivat. Puhumattakaan siitä, milloin säästötoimiin ryhdyttäisiin.
Monilla hyväpalkkaisilla sekä suurituloisilla olisi mielestäni varaa tinkiä julkisista palveluista. Tästä voi joku olla eri mieltä, sillä saavutetuista eduistahan ei haluta luopua. Eri asia ovat pienituloiset tai työttömät, he elävät jo nyt sen verran tiukilla, että heihin ei suurimpien säästöjen tulisi kohdistua.
Tämähän on ilmeisesti yksi hallituksen kompastuskivistä, sillä jokainen hallituspuolue ajaa omien äänestäjiensä etuja, ja koska yksimielisyyttä ei synny, ei saada aikaan minkäänlaisia päätöksiä.
Kuntien lakisääteiset velvoitteet ovat vain lisääntyneet, vaikka oikeasti niitä pitäisi vähentää.
Nykykansalaiset ovat tuudittautuneet siihen Ruususen uneen, että aina on se "yhteiskunta", joka maksaa joutilaiden elannon ja hoitaa vanhukset.
Lama-ajan valtiovarainministeri Iiro Viinanen (kok.) puhui maanantaina Hämeen Talviseminaarissa yritysväelle. (Häsa 11.2.) Hän kehotti pääministeri Jyrki Kataista (kok.) panemaan hallituksen ruotuun. Viinanen peräänkuuluttaa valtiolta päätöksiä. Viinanen on sitä mieltä, että kansa on päättäjiä valmiimpi vaikeisiin ratkaisuihin.
Elämme parhaillaan yli varojemme. Jos ajattelemme rahaa vaihdantatalouden periaatteen mukaisesti, käytännössä valtio kustantaa nykyistä elintasoa velalla eli palveluksilla, joita kukaan ei ole tehnyt, mutta jotka jonkun on tehtävä joskus tulevaisuudessa. Suomen valtio ei tosin ole ainoa velanottaja maailmassa.
Demokratian ongelma, niin meillä kuin muuallakin on, että istuva hallitus pohtii liikaa tulevia vaaleja. Kaikki haluavat härkäpäisesti pitää kiinni vaalilupauksistaan, vaikka maailman taloustilanne on aivan toinen kuin silloin, kun lupaukset on annettu.
Nyt poliitikkojen kannattaisi unohtaa henkilökohtaiset ambitionsa, ja keskittyä miettimään, millä velanotto saataisiin poikki. Velkahan tulisi joskus maksaa myös takaisin.