Näillä ikävuosilla ei enää osaa pelätä juuri mitään ulkoisessa maailmassa tapahtuvaa.
Perheen ja oman itsensä terveys ovat päällimmäisenä pelkolistalla.
Nuorempana pelkäsi montaakin asiaa. Mutta kun oli Asterixinsa (ranskalainen sarjakuvahahmo) lukenut, niin huomasi taivaan niskaan putoamisen olevan peloista suurimpia. Ja jos sitä jää pelkäämään, niin aika tiimalasissa kuluu hukkaan.
Nuorempana pelkäsi esimerkiksi työn loppumista. Jo sitä ennen ammatin löytymistä. Osaanko rynnätä minulle sopivan työn syrjään kiinni?
Omassa valinnassa olivat apuvoimina isäni ja lääkäri. Isä patisti sen verran pänttäämään, että pääsisi sisätöihin. Lääkäri kehotti valitsemaan kevyen sisätyön, ryskätöihin ei kuulema aikuistuvasta miehestä ollut. Pidin pääni, pääsin sanalliseksi sormityöläiseksi.
Joku patisti hankkimaan kaksi ammattia: suosituksena toimia kesät kansakoulunopettajana ja talvet sisävesilaivan kapteenina. Ei olisi ollut ryskätöitä. Ei tullut opettajaa, saati sitten kipparia. Hyvä kun moottorivenettä Suomen suurimmalla järvenselällä uskalsi ohjata. Opettajankin kesälomat ovat kutistuneet silloisesta kolmesta kuukaudesta, penskat tulleet vaativimmiksi. Ei kaduta valinta.
Tänä päivänä tilanne on nuorelle paljon kriittisempi. Juuri valmistuneen Elinkeinoelämän valtuuskunnan selvityksen mukaan osa ammateista hupenee vauhdilla alta pois. Niin on käynyt tähänkin saakka, mutta tahti kiihtyy. Kaksikaan ammattia ei välttämättä riitä koko työuran ajaksi.
Tietotekniikkaa jalostuu. 20–40 vuotta sitten ammattinsa valinneet eivät voineet kuvitella tekniikan tuomaa myllerrystä omassa työnkuvassaan. 2030-luvun puolivälissä edes Etlan tutkijoiden kaltaisia työntekijöitä ei välttämättä enää tarvita.
Myös toimittajien lähtölaskenta on käynnistynyt. Jenkeissä on kehitetty jo automaatteja, joka tekee pelkkien tilastojen perusteella urheilujutun. Millainen poliittinen juttu syntyy tulevaisuudessa koneeseen syötettyjen ”faktojen” perusteella? Samaa työn loppumista toki ennustettiin jo 1970-luvulla, kun lehtiä painettiin vielä kuumaladonnan ja kohopainon vempaimilla.
Maailma muuttuu. Kuka oli kuullut viime vuosisadan lopulla ammattibloggaajista, roolipelin pelaajista, personal trainereista? Meikäläisen päänuppi ei osaa edes kuvitella, millaisilla ammattinimikkeillä työskennellään 2020-luvun lopulla tai sitä seuraavan vuosikymmenen aikana, saati vielä kauempana tulevaisuudessa. Kuluvan viikon uutisten mukaan urheilussakin siirrytään ammattimaiseen tietokonepelaamisen. Ei tule harjoitellessa hiki, sormien rasitusvammat kyllä lisääntyvät.
Oxfordin yliopiston tutkijoiden mukaan varmimmin töitä löytyy tulevaisuudessa liikunta- ja taideterapeuttina, asentajien ja korjaajien työnjohtotehtävissä, onnettomuus- ja hätätilanteiden johtotehtävissä, mielenterveyden ja huumaavien aineiden väärinkäytön parissa työskentelevänä sosiaalityöntekijä tai audiologina (=huonokuuloisten asiakkaiden diagnostiikka ja kuntoutus).
Siitäpä ammattia valitsemaan.