Yläkoulujen koulutyörauhaa koskeva valtakunnallinen keskustelu kärjistyi Helsingin opetusviraston tekemään opettajan irtisanomisjupakkaan. Julkisuuteen syntyi ilmapiiri, jonka mukaan yläkouluissa vallitsee Villin lännen meno ja meininki.
– Ei pidä paikkaansa. Työrauha on meillä hyvä plus, Kaurialan yläkoulun rehtori Pekka Saros ja apulaisrehtori Teijo Savijoki vakuuttavat.
– Yksittäisiä ongelmatilanteita syntyy jokaisessa koulussa, niin on aina ollut, niin on aina oleman. Hämeenlinnan seudulla ei ole mitään syytä paniikkiin.
Yksittäiset poikkeukset vahvistavat säännön.
Rehtorikaksikon mukaan ehkä kaikkein suurin muutos parin vuosikymmenen aikana on kodin ja koulun välisessä keskusteluyhteydessä. Kodin tuki koulumaailman ratkaisuille on vähentynyt.
– Valtaosa on edelleen vahvasti opettajien tukena, mutta koulumaailmasta vähemmän välittävien osuus on kasvanut. Vanhemmat pääsääntöisesti pitävät siitä, että ongelmatilanteissa koulusta ollaan heihin yhteydessä, Saros ja Savijoki sanovat.
Yleinen arvio vanhempien mielenkiinnon hupenemisen syistä on se, että nykyvanhemmilla on työssä ja harrastuksissa niin kiireinen aikataulu, ettei lasten koulunkäynnille riitä enää niin paljon aikaa kuin takavuosikymmenten huoltajilla.
Toinen toistaan tukemalla
Rehtoritasolla tiedetään koulurauhatilanne osapuilleen myös alueellisesti:
– Hämeenlinnan seudulla ei ole suuria ongelmia. Työrauha on yksittäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta hyvä, ongelmat pulppuavat julkisuuteen pääkaupunkiseudun ja muutaman muun ison kaupungin tapausten johdosta.
Kokonaan kysymystä ei voi kuitenkaan sivuuttaa, sillä valtakunnallisen tutkimuksen mukaan peräti 70 % opettajista kokee työrauhahäiriöiden lisääntyneen.
– Ennakointi ja nopea puuttuminen häiriötekijöihin luo turvallisuutta ja rauhaa sekä opettajille että oppilaille. Meillä työyhteisö kannattelee vahvasti yksittäisiä ihmisiä. Vertais- ja keskustelutuki auttaa opettajia ratkomaan ongelmatilanteet, Pekka Saros sanoo.
Yli 30 vuotta opettajana Kaurialassa toiminut Kari Tamminen antaa myös vahvan puoltolauseen nykynuorille:
– Nuoret ovat vuosi vuodelta fiksumpia, heidän kanssaan on vain löydettävä yhteisen tekemisen meininki.
Kari Tammisen vastuualueeseen kuuluvat Kaurialassa osittain myös turvallisuusasiat. Hän ei ole huolissaan oman koulun työrauhasta:
– Häiriötekijöihin puututaan välittömästi. Se on viesti myös nuorille, että järjestys olla pitää – ja sitä kautta turvallisuus. Fiksuina ihmisinä he ovat sen myös oivaltaneet. Ei meno ole villiksi muuttunut.
Sanotaan suoraan
Pekka Saros ja Teijo Savijoki muistuttavat siitä, että opettajien itsensä on myös pystyttävä arvioimaan omaan työtään – ja kehittämään toimintatapojaan.
– Opettajien on tehtävä nuorille pelisäännöt selviksi. Kun he tietävät reunaehdot, ongelmia ei synny. Kun näitä yhteisesti sovittuja rajoja rikotaan, oppilas tietää jo tekohetkellä seuraamuksen. Valinta on hänen. Sen vuoksi myös seuraamukset hyväksytään asiallisesti, Pekka Saros sanoo.
Kaksikon mielestä opettajien ja oppilaiden kesken käydään nykyisin suorasanaista ja selkeää keskustelua, oppilas ei ole takavuosikymmenien tapaan vain kuunteleva osapuoli.
– Nuorille voi myös puhua suoraan ja kiertelemättä, koska hekin niin tekevät, Teijo Savijoki huomauttaa.
Kasvojaan ei saa menettää
Kaupungin työsuojeluvaltuutettunakin takavuosina 15 vuotta opettajan työn ohella toiminut Kari Tamminen vakuuttaa kokemustensa pohjalta, ettei yläkoulujen nykymeno ole sellaista kuin muutamien viime viikkojen julkisesta keskustelusta voisi päätellä.
– Ne ovat muutamia yksilöitä, jotka häiriöitä synnyttävät. Meillä on fiksu nuori sukupolvi!
Kari Tamminen painottaa voimakkaasti sitä, että murrosikäisen nuoren ongelmatilanteissa aikuisen täytyy aina säilyttää aikuisuutensa ja löytää ratkaisu, kun nuori on koko ajan valtavan henkisen ja fyysisen kasvon myllerryksessä:
– Nuoret eivät saa menettää kasvojaan aikuisten edessä, ei koskaan. Ikänsä puolesta heillä ei ole mahdollisuutta ratkaista kaikkia ongelmatilanteita, kun ei ole kokemuspohjaa. Ihminen oppii kokemuksista. Nuori puolestaan oppii virheistään.
– Koulumaailmassa on hyvä muistaa, samoin aikuis- ten työpaikoilla, ettemme tiedä minkälaisia kokemuksia esimerkiksi viikonloppuvapaa on tuonut tullessaan. Aikuiset eivät voi tietää nuorten reagointia erilaisiin tilanteisiin.