– Hyvää tarkoittavasta salakuljetuksesta kaikki sai alkunsa, myöntää Viroon vuosikymmeniä avustustyötä tehnyt renkolaispariskunta Maija-Liisa Ståhl ja Ilpo Toivonen. Puolivälissä 1960 -lukua he jo veivät matkalaukuissaan vaatetavaraa muun muassa lapsille Tarttoon ja lähialueille.
– Olin Tallinnan torilla nähnyt myyntikojussa pienen lapsen potkuhousut ilman kärkiä ja kovin rikkinäiset, kankaasta valmistetut talvikengät, kertoo Maija-Liisa.
Halun avustustyön pariskunta sanoo kumpuavan hyvästä tahdosta. Pitkäaikainen, aktiivinen työ on tuottanut tulosta monella taholla.
– Nyt on jo muodostunut monia vakipaikkoja: Sairaaloita, lasten- ja vanhainkoteja sekä muutama perhe minne apua pyydetään ja viedään. Viimeisen vuoden ajalta renkolaiset laskevat matkalippuja itselleen ja autolle yhteensä toista sataa, karkeasti laskettuna se tarkoittaa matkaa lähes joka viikko.
Yhteistyökumppaneista heille on kotimaassa muodostunut hyvä verkosto yli kunta- ja muiden rajojen. Yhteistyökumppaneikseen he mainitsevat muun muassa Eläkeliiton, seurakunnat ja Mannerheimin Lastensuojeluliiton sekä keräyksiä säännöllisesti organisoivat sairaanhoitajat ja lääkärit Hyvinkäällä ja Kätilöopisto Helsingissä.
Työhön mukaan ovat lähteneet myös pariskunnan lapset.
Ystävät joulupuuron äärellä
Maija-Liisa Ståhl kertoo, että joulun alla he kokoontuvat Virossa ystävien kanssa yhteisen joulupuuron ääreen. Ainekset tulevat kirkon diakoniatyöltä, niin kuin monet joulukassit paketteineen.
– Joulun alla muistetaan erityisesti lapsiperheitä. Tällä kertaa viemisinä on satoja paketteja lapsille, niiden joukossa runsaasti hämeenlinnalaisen Pikku-Penan, Pentti Nyholmin keräämiä ja lahjoittamia pehmoleluja.
Toissa vuonna viemisinä renkolaisilla oli virolaisen Lastenkaitseliiton pyytämiä lastensänkyjä. Kun sana sänkytarpeesta kiiri Suomessa, viemisinä Ståhlilla ja Toivosella oli kuusitoista sänkyä ja lisäksi useita, lähes käyttämättömiä sähköliesiä.
Nyt hakusessa on nyrkkeilysäkki lastenkotiin Elvassa.
Virossa avustustyöhön on tullimiehiä myöten suhtauduttu alkukankeuksien jälkeen myönteisesti.
– He tohtivat esittää toiveitaan. Jo mainitun nyrkkeilysäkin lisäksi kysytään kovasti vaatteita, astioita, huonekaluja kodinkoneita - unohtamatta lasten lelutoiveita.
Avustustyöt ja -tehtävät Maija-Liisa Ståhl kaavailee lopettavansa, kun sitä parin vuoden päästä tulee täyteen viisikymmentä vuotta.
– Saa nähdä miten käy, tahti tuntuu toistaiseksi vain kiihtyvän, hän myhäilee Ilponsa vierellä.
Avustustyöhön on jatkajaksi löytynyt hyvinkääläinen pariskunta.
Kunnianosoituksia ja ansiomitaleita on renkolaisille jo tähän mennyssä tullut niin Virosta kuin kotimaasta useita: Kunniamitalilla on muistanut Eläkeliitto, MLL on palkinnut hopeisella ansiomerkillä lasten ja nuorten hyväksi tehdystä työstä, Kirkkopalvelu on muistanut 30 -vuotisesta työstä kultaisella ansiomerkillä, Virosta on Jogevan maakunnan maaherra Viktor Svjatosev muistanut pariskuntaa mitalilla ja kunniakirjalla, Virossa he ovat vastaan ottaneet piispa Andres Pöderin myöntämänä Lutherin ruusu -ansiomitali.
Lämmöllä renkolaiset muistavat Avinurmen seurakunnan järjestämää kirkkokonserttia, ja joka pariskunnan yllätykseksi järjestettiin heidän kunniakseen.