Hämeenlinnalainen yrittäjä Jyri Reinikka lähtee juoksemaan 28. joulukuuta klo 7.10 Ugandan ja Kenian maarajalta kohti länttä. Päivän aikana hän taivaltaa hieman yli 40 kilometriä. Sama toistuu kahtenakymmenenä seuraavana päivänä. Ugandan länsirajalle saavuttuaan Reinikalla on takana 880 juoksukilometriä.
Maailmassa elää 880 vuorigorillaa, siitä tulee Reinikan matkan mitta. Päälle on vielä yksi syy juosta viikkotolkulla päiväntasaajan Afrikassa.
42-vuotias Jyri Reinikka on juossut aina kun se on ollut mahdollista. Yhden ainoan kerran hän osallistui numerolappu rinnassa maratonille.
– En saanut siitä oikein mitään kicksejä, olin vain juossut maratonin, Reinikka toteaa, kuin maratonin juokseminen olisi hyvinkin arkipäiväinen asia.
Reinikka on ollut myös yrittäjä koko aikuisikänsä. Elämä on kulkenut aina työn kautta, vaikka arjessa mukana on perhe vaimoineen ja lapsineen.
Reinikka pyörittää Fenix ohjelmapalvelut Oy:tä. Yritys työllistää vakituisesti neljä henkilöä ja säännöllisesti parikymmentä keikkatyöntekijää.
– Työ on aina syrjäyttänyt kaiken muun, olen elänyt elämääni työn kautta. Jos on tullut pikahälytys työkeikalle, niin sinne on menty, muu elämä on väistynyt.
Tästä löytyy vuorigorillan päälle se yksi, oikeastaan ratkaiseva, lisäsyy huikeaan juoksu-urakkaan.
Irtiotto työstä.
– Tiedän jo nyt, että juoksu merkitsee täydellistä erkaantumista arjesta. Saan keskittyä juoksemiseen, pään kasassa pitämiseen ja luonnosta nauttimiseen kolmen viikon ajan. Täydellinen irtiotto mieluisan harrastuksen parissa rakastamissani maisemissa, Jyri Reinikka perustelee.
Suojelu mukana
Juoksun taustalla on vahvana pontimena myös uhanalaisten vuorigorillojen suojeleminen, mutta kokonaisuudessa on kyse globaalista tarpeesta kiinnittää huomiota ympäröivään elinympäristöömme.
– En ole välttämättä Sini Saarelan tapaisten ihmisten tekojen takana, mutta ajatuksellisesti ymmärrän heitä. Meidän jokaisen pitää tajuta, että peruuttamattomat teot luontoa vastaan kääntyvät meitä itseämme vastaan, Reinikka perustelee.
Hän on yrityksensä kautta runsaasti tekemisissä luontoretkeilyn kanssa. Reinikan spesiaalialaa ovat linnut, joita hän käynyt seuraamassa muun muassa Afrikkaa myöten.
21 juoksupäivää ovat väkevä kannanotto uhanalaisen lajin puolesta, mutta myös globaalisti koko maapallon puolesta.
– Haluan, että lapsillemme jää raikasta vettä juotavaksi, monipuolinen eläinlajisto ihmeteltäväksi ja villiä luontoa seikkailtavaksi. Meidän on pakko nähdä vastuumme ympäristöstä globaalimmin kuin ennen, koska myös raaka-aineet ja tavarat kulkevat ympäri maailmaa. Ei enää riitä, että putsaamme nukat iltaisin vain omasta navasta! Olisinhan voinut kertoa mielipiteeni vaikka kirjankin kirjoittamalla, olisi päässyt melkoisesti helpommallakin, mutta juoksen paremmin kuin kirjoitan!
– Tämä ymmärretään myös Ugandassa. Heille luontomatkailijat ovat yksi merkittävä tulonlähde. Järkevästi hoidettuna matkailu turvaa myös vuorigorillojen tulevaisuuden – ja paikallisille elannon.
Pöpövaara pahin uhka
Reinikan mukana juoksussa ovat juoksuvalmennuksesta, hieronnasta ja lihashuollosta vastaava Ari Lähdesmäki, mentaali- ja lihaskuntovalmennuksesta, matkajärjestelyistä sekä kansainvälisistä kontakteista huolehtiva vaimo Kirsi Reinikka sekä ravitsemuksesta alusta loppuun saakka vastaava Juha Lahtinen. Ugandasta mukaan tulee vielä kolmihenkinen tiimi, joka vastaa logistiikasta ja turvallisuudesta.
Kun länsimaisiin olosuhteisiin tottunut kovakuntoinen urheilija lähtee kolmeksi viikoksi juoksemaan päiväntasaajan Afrikkaan, etukäteen perattava ongelmavyyhti on melkoinen; hygienia, hygienia, ja hygienia. Vasta sen jälkeen tulevat muu turvallisuus, mahdollisesti tarvittava lääkintähuolto, huoltojoukkojen liikkuminen ja täysin ennakoimattomat tilanteet.
– Minulla ei ole hetkenkään epäilystä siitä, ettenkö selviäisi fyysisesti kolmen viikon juoksu-urakasta. Varmasti selviän. Henkisen rasituksen, sisäisen tasapainon säilyttäminen on oikeastaan paljon haastavampaa.
Reinikka on juossut viimeiset kaksi vuotta käytännössä joka päivä. Kilometrejä ei ole laskettu, mutta pisimmät päivämatkat ovat kieppuneet liki 80 kilometrissä! Hirmuinen matka – Hämeenlinnasta Lahteen, vähän ohikin.
– Koko tiimille vaativin haaste on selvitä reissusta ilman minkäänlaisia bakteeritartuntoja ja muita sairauksia. Kaikki korostuu ruoan hankinnassa ja valmistuksessa, Jyri Reinikka selvittää.
– Jos saan vatsapöpön, koko juoksu on sitten siinä. Nestetasapainon järkyttämiseen ei tuollaisessa äärisuorituksessa ole varaa.
Tämän vuoksi on jo etukäteen päätetty, että vain ruokahuollosta vastaava Juha Lahtinen saa koskea Reinikan ruokaan.
– Suomesta etukäteen toimitetaan vain puuro, vitamiinit, lääkkeet ja urheilujuomat. Ruoka-aineista esim. kuivaliha, pasta ja riisi hankitaan vasta paikan päällä. Tarvittaessa ostamme elävän kanan, vuohen tai kalaa, joista Juha kokkaa sapuskan. Näin raaka-aineet on ainakin tuoretta ja saamme vaihtelevuutta melko yksitoikkoiseenkin viikkomenuun.
Juoksijan energiatarve on hirmuinen, sillä kaloreita kuluu arviolta 6 000 kcal/päivä. Normaalisti mieshenkilön kulutus on reilu kolmannes tuosta määrästä.
Lämmintä ja kaunista
Jyri ja Kirsi Reinikka kävivät vain muutamia viikkoja sitten tutustumassa juoksureittiin.
– Ajettiin läpi koko 880 kilometrin taivallus. Lämmintä siellä on mukavat 25–30 astetta varjossa.
Maasto on erittäin vaihteleva tasaisesta savannista, miljoonakaupunki Kampalaan ja Kongon rajan sademetsään, jossa kosteus nousee yli 98%:iin. Ainoa säännöllisyys reitillä ovat mäet.
– Loppureissusta nousemme lähes yhtä kyytiä 940 metristä 2480 metriin merenpinnasta. Pääosa reitistä on hiekkateitä, mutta loppuosan vuoristopätkillä kulkeminen on hankalaa, koska sade on vienyt maakerrokset kallion päältä. Ei ihan helppoa taivalta, mutta erittäin palkitsevat maisemat.
Päiväohjelma on kurinalainen. Klo 6.30 on aamupala, kello 7.10 alkaa juokseminen. Aamupäivän taival on 25–30 kilometriä, sen jälkeen tankkaus, lihashuolto ja lepo. Viimeiset noin 15 kilometriä on juostava ennen klo 19:ää. Silloin tulee pimeä, pilkkopimeä.
Juoksun etenemistä voi seurata netin kautta: https://www.facebook.com/800reasons