Hämeenlinnan graffititaiteilijat ovat löytäneet vapaita seiniä Hauholta, jossa Hämeen Mokian työpisteiden karut pihapiirit säihkyvät nyt loisteliaissa väreissä.
Asenteet graffiteja eli spraymaalilla tehtyjä seinämaalauksia kohtaan vaihtelevat suuresti. Jotkut pitävät niitä yksiselitteisesti ilkivaltana, toiset osana nykyaikaista kaupunkikulttuuria. Suomessa taidemuoto elää kukoistuskauttaan, sillä laillisia ja luvallisiakin maalauskohteita on jo monissa kaupungeissa.
Kuvataiteilijat Jaakko Autere ja Mikko Myöhänen opettavat ja tekevät graffiteja, joista hieno esimerkki koristaa nyt Hämeen Mokian varikkohallin seinää Hauhon Vihniömäessä. Lähes sadan neliön seinän ovat Autereen lisäksi maalanneet Jukka Hakanen ja Antto Luoma. Työ kesti kolme päivää ja sen toteuttamiseen saatiin tukea Hämeenlinnan kaupungin myöntämästä apurahasta ja Hauhon Rouwasväen yhdistykseltä.
Maalauksessa seikkailevat isokokoinen lohikäärme ja koomiselta näyttävä ritari sadunomaisessa maisemassa. Suuressa osassa ovat graffiteille tyypillisesti tekijöiden nimimerkit.
– Nimimerkit eli tägit kuuluvat oleellisesti graffitin henkeen, Myöhänen kertoo.
– Nimi tulee New Yorkissa työskennelleestä postinkantajasta, jonka lempinimi oli Taki. Hänellä oli tapana jättää nimimerkkejään jakoreittinsä varrelle. Sen jälkeen graffititaiteilijat ovat alkaneet kilpailla siitä, kuka tekee hienoimman ja monimutkaisimman tägin.
Kymmenisen tekijää
Myöhäsen mukaan Hämeenlinnasta löytyy alle kymmenkunta tosimielessä maalaavaa graffitien tekijää. Yleensä he ovat nuorehkoja miehiä, joilla useilla on takanaan taiteellista koulutusta.
Luvalliset seinät ovat vähissä, kun Vanajantien vanha teurastamo purettiin. Käikälän Kisapirtillä on vapaata seinää, mutta sen mahdollisuuksia eivät paikalliset tekijät ole vielä osanneet täysin hyödyntää.
Graffitin henkeen kuuluu vapauden tuntu ja uskallus.
– Monen tekijän ura lähtee seikkailunhalusta ja harmaalla alueella pyöritään. Ajan myötä tosissaan tekevät keskittyvät mahdollisimman hienoon jälkeen, Myöhänen tietää.
– Toiset sitten ehkä haluavat vain nimimerkkinsä näkyviin joka puolelle. Junnut eivät aina oikein hiffaa näitä juttuja. ”Kirkkoveneet” eivät kuulu tähän hommaan, enkä hyväksy missään nimessä yksityisen omaisuuden tai historiallisesti arvokkaiden rakennusten maalaamista.
– Toisaalta en ymmärrä, miksei joku harmaa alikulkutunneli voisi olla paljon kauniimpi ja mielenkiintoisempi graffiteilla koristettuna.
Liikkuvaa heimoa
Suhtautuminen graffiteihin on miesten mukaan muuttunut suuresti viimeisen viiden vuoden aikana. Silti aihe on yhä punainen vaate monille.
– Spraymaalipurkki nuoren miehen kädessä pistää joidenkin ihmisten hälytyskellot heti soimaan, Autere arvelee.
– Ihmisten päihin on iskostunut mielikuva, että silloin ollaan pahanteossa. Asenteet ovat kuitenkin lieventyneet, kun lailliset maalauskohteet ovat lisääntyneet ja hienoja teoksia on yhä enemmän ihmisten nähtävillä.
Liikkuvuus kuuluu graffititaiteilijoiden elämään, sillä hyvien kohteiden perässä matkustetaan joskus jopa ulkomaille.
– Tekijöillä on netissä epävirallinen, mutta hyvin aktiivinen kansainvälinen verkosto. Eri maiden tekijät tuntevat hyvin toisensa, Autere sanoo.
Myöhänen on vetänyt graffitityöpajoja Hämeenlinnan kaupungin Kulmilla-hankkeessa. Yhden illan pajat ovat vetäneet 10-30 osallistujaa.
– Nuoret ovat innokkaita kokeilemaan ja monet saavat melkein heti hyvää jälkeä aikaan, Myöhänen ihmettelee.
– Kyllä sen heti näkee, ketä homma puraisee, koska joiltakin ei illan päätteeksi tahdo saada enää purkkia kädestä.