Joka ei tiedä, että Brittein saarilla syntyi kuluvalla viikolla ainakin yksi poikavauva, ei seuraa lainkaan tiedotusvälineitä.
Tämä George Alexander Louis on tulevaisuudessa kuningas.
Jollakin tavoin sulatan sen, että britit ovat täysin täpinöissään yhdestä uudesta verovaroin elätettävästä kuninkaallisesta. Se ei enää oikein mene tasavaltalaiseen kaaliin, että suomalaisessa iltapäivälehdessä uhrataan 17 sivua poikalapsen syntymälle. Vielä seuraavanakin päivänä toinen lehti julisti onnea 13:n sivun voimalla, toinen tyytyi kahta sivua vähempään.
Enpä äkkiseltään muista minkään yksittäisen suomalaisen tapahtuman saaneen yhtä runsaasti palstatilaa.
Brittilehdistössä, osin Suomessa ja muualla maailmassa, on seurattu raskauden kehitystä syntymähetkeen saakka päivä päivältä, tunti tunnilta. Kertomatta lienee jäänyt vain sekunnin tarkka hedelmöityshetki, -paikka ja -asento.
Viimeiset viikot toimittajat ja kuvaajat elivät leirielämää synnytyssairaalan edessä, viimeisinä ”kohtalon päivinä” sinne majoittui myös tavan kansalaisia.
Tasavaltaisessa elämänmenossa vastaavan huomion saisi luultavasti vasta ensimmäinen synnyttävä miespuolinen Tasavallan Presidentti.
Suomessakin on osan kansan mielestä eletty jo aivan liian pitkään tasavallassa. Osaa kansasta riivaa käsittämätön kaiho kuninkaallisuuden perään. Erityisesti naistenlehdet sekä iltapäiväaviisit kirjoittavat joka risauksesta mihin prinsessa, prinssi, prinsessan poikaystävä, saati kuningas/kuningatar on syyllistynyt. Jos vauvaprinsessa pyörähtää ensimmäisen kerran kuninkaallisessa sängyssään vatsalleen, niin ehdottomasti etusivu uusiksi ja erikoisliite työn alle.
Meneekö meillä tavallisilla tasavaltaisilla todella niin kehnosti, että vuosikymmenien päästä mahdollisesti hallitsijaksi nousevan syntymää on ylistettävä yhtä runsaasti kuin erään toisen poikalapsen syntymää noin 2000 vuotta sitten?
Ilmeisesti menee. Eurooppalainen paha olo on paketoitava kuninkaallisen lapsikääröön.
Kuninkaiden ihannointi on omassa pienessä mielessäni lähes yhtä vastenmielistä kuin orjuuden hyväksyminen. Molemmissahan on kysymys syntyperän perusteella määräytyvästä yhteiskunnallisesta asemasta. Eli syntyperällä saa yhden päivän ikäinen lapsikin ansaitsemattoman huomion.
Monarkiat ovat vuosisatoja vanhoja traditioita, jotka ovat kansalaisilleen erittäin kalliita järjestelmiä. Monarkian kannattaminen näyttäytyy nykypäivänä eräänlaisena uskonnon harjoittamisena. Siihen on vain uskottava. Järki on jätettävä takataskuun.
Nykyajan aatelisto on todellisuudessa aivan jotain muuta kuin kuninkaalliset, jotka ovat vanha jäänne muinaisilta ajoilta. Tämän päivän aatelisto perii myös varansa ja valtansa. Ne varat on saatu pörssitalouden ja veroparatiisien antamien keinottelumahdollisuuksien avulla.