Poistovaatekeräys kierrättää suomalaisille kelpaamattomat vaatteet hyötykäyttöön Itä-Eurooppaan, Venäjälle ja Afrikkaan. Jopa kaikkein kuluneimmistakin tekstiileistä on hyötyä: niistä tehdään mattoja. On hyvä, että meille kelpaamattomasta jätteestä on hyötyä joillekin ihmisille jossakin päin maailmaa, mutta asia on ristiriitainen. Kysymys on tekstiilijätteestä, josta meidän periaatteessa tulisi huolehtia itse. Suomalaisten pitäisi myös vähentää jätteiden määrää kokonaisuudessaan, ja hyödyntää kierrätyskelpoiset materiaalit paremmin. Siihen nähden on laiha lohtu, että tavara jota emme itse viitsi kierrättää, hyödyttää edes jotakuta jossakin ulkomailla. Toisaalta mietin myös, että onko se pois tarvitsevalta, jos käyttäisimmekin itse kaiken kierrätysmateriaalimme.
Ei siitä niin kauaa ole, muutama vuosikymmen, kun täälläkin matot tehtiin vanhoista vaatteista. Räsymaton raidasta saattoi tunnistaa tutun kesämekon, lakanan tai ikkunaverhon. Jossain vaiheessa mieli muuttui. Oli hienompaa ostaa uutta teollisesti valmistettua, ja vanhat räsymatot saivat väistyä vintille. Muistan myös yhä elävästi, kun mummoni jauhoi kahvipavut kahvimyllyssä.
Jossain vaiheessa kahvimylly jouti pois, kun kahvia sai kaupasta valmiiksi jauhettuna. Nyt TV-kanavilla pyörii huutokauppaohjelmia, joissa mummojen kahvimyllyt ovat rahanarvoista tavaraa. Odotan, milloin vanhoista räsymatoista tulee kulttuurihistoriallisesti arvokkaita aikansa käsityötuotteita, elleivät ne jo ole sitä.
Retroilu on ollut muodissa jo jonkin aikaa. Suunnittelijat tekevät design-tuotteita ja vaatteita kierrätysmateriaaleista, ja hyvä niin. Huutokauppasivustot pursuavat käyttökelpoista tavaraa, ja vielä edullisesti. Itse olemme ostaneet osan huonekaluistamme käytettyinä. Silti yhä valtava määrä materiaalia jää hyödyntämättä. Mietin, voisinko tehdä vielä jotakin: kierrättää omia vanhoja vaateitani, tai tehdä niistä jotakin uutta. Ajatus uuden luomisesta kierrättämällä kutkuttaa mieltäni.
Vaatii vain aikaa, toimivan nettiyhteyden ja hitusen mielikuvitusta keksiä, mitä kaikkea vanhoista vaatteista voisi tehdä.
Talouskasvu rakentuu kuluttamisen varaan. Kyse on kuitenkin eräänlaisesta pyramidihuijauksesta, sillä pitkässä juoksussa tilanne on kestämätön: jossain vaiheessa ylenpalttiselle kuluttamiselle tulee stoppi, kun maapallon luonnonvarat ehtyvät. Voi olla, että käytetyistä tekstiileistä tulee silloin arvotavaraa. Meillä on täällä länsimaissa yhä varaa tehdä kierrätystavaroista ”jotakin kivaa”, kun muualla kysymys on välttämättömyydestä. Jokainen voi silti tehdä jotain. Itse voin aloittaa siitä, että en osta mitään tarpeetonta, ja koetan hyödyntää ainakin osan kierrätysmateriaaleista. Täytyy vain ryhtyä sanoista tekoihin.