Ugh! Olen puhunut

 

Siinä se nyt on, kiveen hakattuna, KHO:n ratkaisu vakuussopimuksesta.

 

Päättyvällä viikolla Korkein hallinto-oikeus (KHO) moitti valtiovarainministeriötä Kreikan vakuussopimuksen salaamisesta. KHO linjasi tiistaina julkistamassaan päätöksessä, että Kreikan vakaussopimus on Suomen julkisuuslain perusteella julkinen asiakirja, josta voidaan pitää salassa pelkästään pankkien tunnistetiedot.

 

Ugh!

 

Kokonaan eri sivujuonne on se, että oliko lopulta kyseessä sopimus vai sitoumus? Joku kirje jollekin se joka tapauksessa oli, jonka liitetekstejä haluttiin piilotella.

Koska asia piti viedä oikeuteen saakka, löytyi sekä voittaja että häviäjä. Karkeasti ottaen suomalainen poliittinen oppositio ja media voittivat, hallitus tuli jyrätyksi.

 

Ugh!

 

Mielenkiintoista tässä asiakokonaisuudessa on se, että hallinto-oikeuden professori Olli Mäenpää arvioi ratkaisua niin, että tämä lopputulos oli selvää jo silloin, kun valtiovarainministeriö teki salaamislinjauksensa.

 

Ministeriö toimi proffan mielestä siis vastoin parempaa tietoaan. Kansalaisen kannalta julma lähestymistapa vallanpitäjiltä, kun tehdään muuta kuin laki määrää. 

Mutta voiko tässä menossa enää mitään muuta odottaa...

 

Ugh!

 

Salaamispäätöstä puolustelivat aikanaan laveasti sekä valtiovarainministeri Jutta Urpilainen (sd.) että pääministeri Jyrki Katainen (kok.), jonka mielestä sopimus voitiin pitää salaisena nimenomaan julkisuuslain mukaisesti. Saman lain, jonka pohjalta KHO teki ratkaisunsa.

 

Nyt vastuu ulkoistettiin ministeriön virkamiehille. Rahaministeri väitti pokkana, että päätöksenteossa toimittiin ministeriön virkamiesten ja juristien ohjeitten mukaan. Enhän minä, mutta toverit ja kaverit…

 

Ugh!

 

Kun mitään jälkisanktiota ei tunnu Suomessa olevan, niin vastaavia salailupäätöksiä tulee jatkossakin. Sehän on suomalainen poliittinen tapa, ettei omista röhlömeistä seuraa mitään seuraamuksia. Onhan se nähty ja koettu.

 

Ugh!

 

Ei tarvitse olla kummoinen yhteiskuntakentän seuraaja, kun tähän valtakunnalliseen päätökseen löytää paikallisen näkökulman.

 

Viimeiset vuodet Hämeenlinnassa on kiistelty toistuvasti siitä, ovatko kunnallisissa yhtiöissä tehtävät päätökset salaisia vai eivät. Vallitseva poliittinen kulttuuri on ollut maton alle lakaisun kannalla. Turpa kiinni ja pulinat pois.

 

Vastuulliset päättäjät ovat ainakin tähän saakka lähestyneet asiaa aina niin, että kuntalaisille kerrotaan julkisuuteen vain se mikä on pakko, kaikki muu salataan. Visusti.

 

KHO:n linjauksen henki on puolestaan se, että on kerrottava kaikki mahdollinen, salata saa vain jos lain mukaan siihen on pakko. 

 

Lähestymistavoissa on vissi ero!

 

Ugh!