Vanha hautausmaa Turuntien varrella on nykyään yksi Hämeenlinnan puistoista ja suojeltu kulttuurihistoriallinen kohde. Kun linnan kupeesta Saaristen virkatalon maille kuningas Kustaa III:n määräyksestä muuttanut kaupunki sai uuden kirkon vuonna 1798, perustettiin hautausmaa kulkutautivaaran takia hiukan kauemmas asutuksesta Kaurialan pelloille.
Aluksi haudat merkittiin puuristeillä, mutta hautakiviä alettiin käyttää 1820-luvulla. Hautausmaan hallitsevin piirre on Nordenswan-suvun empiretyylinen kappeli, jonne on laskettu lepoon muiden muassa vain 34-vuotiaana keuhkotuberkuloosiin kuollut taidemaalari Victorine Nordenswan (1838-1872). Kappelin vieressä on maaherra Carl Otto Rehbinderin (1797-1873) muistomerkki ja sukuhauta.
Muita vanhalle hautausmaalle haudattuja tunnettuja henkilöitä ovat lehtori ja kansanvalistusmies Gustaf Erik Eurén (1818-1872), Jean Sibeliuksen isä, lavantautiin menehtynyt kaupunginlääkäri Christian Sibelius (1821-1868), runoilija Paavo Cajanderin vanhemmat Frans ja Maria sekä kirkkoherrat Olof Churberg (1811-1872) ja Mathias Churberg (1780-1852) . Olofin isä Mathias oli suuri yhteiskunnallinen vaikuttaja, joka pani alulle kaupungin ensimmäisen pankkilaitoksen 1840-luvulla.
Vuosien 1963 ja 2004 välillä hautausmaalta on kadonnut 16 luetteloissa ollutta hautakiveä. Kookkaita hautakiviä on jäljellä vain kymmenkunta ja säilyneet ristit sekä paadet ovat 1800-luvun puolivälistä. Joukossa on myös venäjänkielisiä muistomerkkejä ja vuonna 1918 kaatuneiden saksalaisten sotilaiden muistoksi pystytetty monumentti, joka siirrettiin vuonna 1962 Sibeliuksen puistosta eli entisestä Tähtipuistosta. Toimenpide aiheutti kiivaan kansalaiskeskustelun, sillä jotkut pitivät sitä hautarauhan rikkomisena.
Kulkutautien aikaa
Suurten sukujen ja merkkihenkilöiden hautojen keskellä törmää myös vähäisempiin muistomerkkeihin, joissa saattaa olla vain merkintä viidestä veljeksestä tai kokonaisesta perheestä lapsineen. Kulkutaudit koettelivat Hämeenlinnaa kovalla kädellä 1800-luvulla ja joidekin tietojen mukaan alueelle olisi kaivettu jopa 400 vainajan joukkohauta. Hautausmaata laajennettiinkin useaan otteeseen ja vuonna 1850 myös Suomen kasarmia vastapäätä sijainneen lääninlasaretin tontille.
Lääkintöylihallituksen pääjohtaja K.F. von Willebrand totesi vuoden 1866 virkamatkallaan hautausmaan sijainnin äärimmäisen huonoksi kulkutautien leviämisen takia. Kolera raivosi Hämeenlinnassa ja kovan maaperän vuoksi haudat oli kaivettu liian matalalle, mikä oli helteisinä kesäpäivinä jopa ohikulkijoiden aistittavissa.
Kuvernööri Rehbinder ehdotti uuden hautausmaan paikaksi Poltinahoa, mutta sotaväen harjoituskenttää ei senaatti siihen tarkoitukseen myöntänyt. Vuonna 1872 vihittiin käyttöön Ahveniston hautausmaa. Vanha hautausmaa jäi puistoksi, jonka suyrakunta luovutti kaupungille vuonna 1906. Alue on muinaismuistolain suojaama kiinteä muinaisjäännös, jonka suojelusta päätettiin vuonna 1963.
Nyt se tarjoaa mielenkiintoisen ja ajatuksia herättävän kävelyretken menneisyyteen aivan uuden ja uljaan Hämeenlinnan kainalossa.
Lähteet: Häme-Wiki sekä Tmi Lauri Peltonen: Pikkutorin, Suomen kasarmien ja vanhan hautausmaan asemakaavoitus, rakennushistoria ja kaupunkikuva -raportti.