Olen joskus aikaisemminkin ihmetellyt suomalaisten intoa laatia uusia lakeja ja säädöksiä. Kun siihen vielä lisää EU:n niskaamme kaataman direktiivikuorman höystettynä suomalaisten alamaisten nöyryydellä, niin olemme ihan oikeasti sotkeutuneet lakiviidakon liaaneihin.
Tämä sääntely tuntuu jatkossa esimerkiksi kahvinkeitossa. Ensi alkuun tuntui ihan naurettavalta, kun kerrottiin EU:sta tulevan määräyksen kahvinkeitosta. Uudet kahvikeittimet on rakennettava niin, että virta kytkeytyy automaattisesti pois päältä tai keitin siirtyy valmiustilaan, kun kone on kahvinsa keittänyt.
Termoskannukeittimien pitää sammua viiden minuutin päästä kahvinkeitosta. Tavallisten suodatinkahvinkeittimien on sammuttava vain 40 minuutin päästä juoman valmistumisen jälkeen.
Ei me perskules osata edes kahvia keittää ilman EU:n ohjeistusta!
Varmaan EU määrää myös kahvinkeiton kansallisia tarkastajia, jotka kiertävät kotitalouksissa viimeistään aamukuudesta alkaen tarkastamassa EU-ohjeistuksen noudattamista.
Luvassa on kymmeniä tuhansia työpaikkoja?
No, asiassa on tietysti se toinen puoli, energian säästäminen. Hyvä asia, mutta tarvitaanko kahvivellin keittämiseenkin valtava byrokratia? Alan ymmärtää entistä paremmin EU:ta kritisoivia.
Jos ei määräystä noudata, niin vesi- tai teelinjalle ja rikesakko päälle.
Pontikankeitto on edelleenkin rikollista puuhastelua, mutta että kahvinkeittokin voi sellaiseksi päätyä!
Ihan kotimainen säädöshölmöys nousi pinnalla pääsiäisen aikaan Oulussa. Paikallinen osuuskauppaliike keksi siirtää pyhien ajaksi tavarakontin elintarvikeliikkeen oven eteen. Kontissa oli tarjolla liki sama tavaratarjonta kuin siellä Salen kivijalkakaupassa. Asiakkaita oli saman verran kuin muulloinkin pyhäseutuna.
Moiselle keplottelulle löytyy perustelu kauppojen aukiololainsäädännöstä.
Pienet, alle sadan neliön kaupat saivat olla pääsiäisenä auki, koska ne kuuluvat kioskilainsäädännön piiriin. Isompien kauppojen ovet täytyi pitää säpissä. Mutta mitäpä ei menestystä halajava kauppamies keksisi. Tällä kertaa idea oli parin päivän konttimyymälä.
Oletettavaa on, että vastaavat konttikaupat lisääntyvät.
Tätäköhän lainsäätäjät aukiolosäädöksillään hakivat?
Sitten on vielä tämä tupakkakauppa.
Kessuja piilotellaan nyt kassahyllyissä kuin valtiosalaisuuksia konsanaan. Koodisanalla voit saada omasi nikotiinipötkylät. Oliko se numero 30 vai 35, jonkun numerokoodin takana joka tapauksessa. Kaikki kassajonossa katselevat kattoon tai varpaitaan, kun asiakas ja kanssaneiti kuumeisesti muistelevat tupakkamerkin koodinumeroa.
Pelleilyssä ei ole mitään järkeä.
Jos aikuinen ostaa tupakkaa, niin hän ostaa, olipa röökiaski sitten piilossa tai ei. Hurskastelua vakavalla asialla.
Tupakoimaton Suomi on kelpo tavoite, sillä tunnetusti tupakka tappaa.
Tupakoinnin terveyshaittojen menot ovat nykyisellään ilmeisesti suuremmat kuin tupakkamyynnin verotulot valtiolle. Silti tupakkaa on myytävä, jotta lapsilisiä ei tarvitse leikata lisää. Tai eläkeindeksiä jäättää korottamatta.
Tupakointi on kuitenkin oma valinta, jossa lottoamiseen verrattava numeroleikki kauppaliikkeen kassalla on hassua.