Suiston baaritiskin takana on seinällä valokuva, jossa Ukri Kokkonen seisoskelee vuohien kanssa. Urbaanin rokkiklubin humu tuntuu kovin kaukaiselta asialta, kun piipahtaa Kokkosen pihapiiriin Janakkalan Leppäkoskella. Tulijaa saapuvat tervehtimään kaksi mustaa kissaa ja suunnattoman iso irlanninsusikoira Tara. Aidan takaa kurkkii komeasarvinen vuohipukki Hermanni.
- Meillä oli hetken aikaa vuohia, kun olin ihan skidi, Kokkonen muistelee.
- Diggailin niitä tosi paljon jo silloin, koska ne ovat hienoluonteisia eläimiä. Viisi vuotta sitten päätin hankkia omia ja nyt mulla on niitä kuusi.
Kahdesti päivässä
Kokkonen sanoo vuohien pitämisen olevan loppujen lopuksi aika yksinkertainen asia. Tarvitaan kuiva ja vedoton tila sekä mielellään laidunta sen verran, että tuoretta heinää riittää popsittavaksi. Itse hän aloitti hankkimalla kaksi kuttua.
- Pitää hommata tilatunnus, tehdä ilmoitus ja rekisteröidä eläimet. Taajamassa on hyvä olla myös naapureiden hyväksyntä.
- Eläinlääkärin apua tarvitaan aika harvoin. Pukit pitää kuohita jo hyvin nuorina ja synnytysten jälkeen tulee kohtutulehduksia, joihin annetaan sitten antibioottia.
Vuohet saavat heinää kahdesti päivässä ja ruokinnan ohessa Kokkonen putsaa aitauksen. Hän myös lypsää kutut päivittäin.
- Lypsin vuohia jo lapsena, joten siinä ei ollut mitään ihmettelemistä. Eläin täytyy vain totuttaa asiaan tekemällä toimenpide aina samassa paikassa ja samaan aikaan.
- Jos siinä antaa vielä ruokaa, homman saa aika nätisti tehtyä. Aamu olisi tietysti paras ajankohta, mutta työni takia lypsän aina iltapäivisin.
Mukavia jääräpäitä
Kokkonen saa vuohista talvisaikaan kahvimaidot ja kesäisin sen minkä jaksaa muutenkin juoda.
- Tuoreena se on sellaista perusrasvaista maitoa. Muutamassa päivässä jääkaapissa makuun tulee vuohenjuustosta tuttu aromi, hän kertoo.
- Olen tehnyt tuorejuustoa muutaman kerran ja siitä tulee todella hyvää, pehmeätä ja mietoa.
Vuohenkasvattaja kuvaa kotieläimiään seurallisiksi, mutta jääräpäisiksi.
- Yhdessä käydään metsässä kävelyllä ja hyvin ne pysyttelevät porukassa. Aitauksesta ne tulevat kyllä heti läpi, jos jostain kohtaa pääsevät.
- Mistään ne eivät ota opikseen ja komentaminen on ihan turhaa. Ison pukin kanssa joudun painimaan ihan päivittäin.
Mutta miksi Kokkonen loppujen lopuksi pitää vuohia? Niistä saatu taloudellinen hyöty on ainakin hänen kohdallaan varsin marginaalinen.
- En tiedä, kai tämä on jotain maataloelämän fiilistelyä ja rauhoittavaa vastapainoa klubihommalle, hän pohtii.
- Kontrasti on aika iso. Lauantaina katsoin kilien syntymistä. Mitään ei tarvinnut tehdä, seurasin vain sivusta, ettei ongelmia ole. Sitten lähdinkin illaksi Suistoon töihin.