Mitä tekisit, jos voittaisit lotossa? Akaan Toijalassa on käynyt sutina, kun paljastui, että kymmenen hengen porukka voitti Eurojackpotissa 57,3 miljoonaa. Ennätysmäinen summa on saanut niin asukkaat kuin mediankin liikkeelle. Villit huhut, jotka sittemmin mitä ilmeisimmin ovat paljastuneet tosiksi, kertoivat, että kyseessä on paikallisen konepajayrityksen työporukka. Yrityksen, jossa oli juuri ilmoitettu yt-neuvotteluiden alkamisesta. Maanantaina seitsemän kymmenestä lottovoittajasta kuitenkin lehtitietojen mukaan ilmestyi työpaikalle.
Paljonko sitä rahaa porukalle oikein tupsahti? Miljoona sinne tai miljoona tänne. Niitä summia heitellään jokapäiväisissä kuntien ja valtion taloutta koskevissa uutisissa. Summan saa konkreettiseksi, kun ajattelee, että jos keskiverto palkansaaja tienaisi 25 tuhatta vuodessa, täytyisi hänen tehdä yhden miljoonan eteen 40 vuotta töitä. Ja luonnollisesti kuluttaa ei saisi yhtään. No, viisi milliä vaatisi 200 työvuotta. Huh!
Työporukan jättipotti on saanut itse kunkin miettimään, mitä tekisit, jos voittaisit lotossa muutaman miljoonan.
Käsi sydämellä: viitsisitkö tulla töihin? Ei kai kukaan huvikseen töitä tee. Tuntuu käsittämättömältä, että kymmenen hengen porukasta jopa seitsemän tuli töihin ihan normaalisti! Konepajalla täytyy olla tosi mukavaa duunia! Tai ehkä juju onkin juuri siinä, että kun ei ole ihan pakko, niin homma ei maistukaan niin pakkopullalta.
Herätyskellon soidessa jälleen aamukuudelta itse ainakin mietin, että olisipa lompsassa niin paljon rahaa, ettei tarvitsisi nousta sängystä ylös kesken makeimpien uninen.
Netissä on käyty keskustelua siitä, tekeekö lottovoitto tai ylipäänsä raha onnelliseksi. Kommentteja on puolesta ja vastaan. Joku haluaa rahan avulla kostaa kokemansa vääryydet, toinen taas toteaa, ettei rahalla ainakaan rakkautta saa. Mielipiteitä on varmaankin yhtä monta kuin meitä ihmisiä."Sanotaan, että ei se raha onnea tuo. Noin sanovat lähinnä ne, joilla ei ole omakohtaista kokemusta jonkinasteisesta köyhyydestä. Kyllä se vaan on niin, että raha rauhoittaa, parantaa itsetuntoa ja antaa itsevarmuutta", kuului eräskin kommentti.
Megalomaaninen lottopotti on jättänyt jopa varjoonsa pääministeri Jyrki Kataisen ilmoituksen aikeestaan jättää paikkansa niin puolueensa kuin maankin johdossa. "Haluan maistaa toisenlaista elämää", kuului pääministerin perustelu päätökselleen.
Jos ei valtakunnan uutiskynnyksen ylittäneestä lottopotista meille muille (kateellisille) muuta iloa ole, niin ainakin se on saanut meidät haaveilemaan ja miettimään, mitä oikeasti elämältä haluamme.
Tavallisen arjen puristuksessa haaveilu tuppaa jäämään toissijaiseksi. Ja jos ei mitään haaveile, ei mitään saakaan.
Kuten pääministerikin on esimerkillään näyttänyt, elämäänsä voi vaikuttaa omilla teoillaan ja päätöksillään. Ei aina tarvitse odottaa sitä lottopottia. Varsinkaan, jos ei edes lottoa.