Kalpalinnan laskettelukausi jää hyvin todennäköisesti keskuksen tähänastisen historian lyhimmäksi. Toimitusjohtaja Jarmo Kalpalan mukaan kausi jatkuu korkeintaan pari viikkoa eli viikolle yhdeksän, kun normaalivuosina kausi on kestänyt huhtikuun puoleenväliin saakka.
- Vaikka viikonlopuksi luvattu takatalvi iskisikin, ei kausi jatku paria viikkoa pitempää. Kun luonnonlumi häviää maastosta, katoaa myös suurimmalta osalta harrastajilta innostus lasketteluun, vaikka lunta rinteissä olisikin. Suuri massa, noin 80 prosenttia, jää rinteiltä pois, vaikka aktiivit jatkavatkin.
Kalpalinnaan hankittiin lumitykit ensimmäisenä hiihtokeskuksena Pohjoismaissa vuonna 1964.
- Isä on muistellut, että sinä talvena kaikki kisat järjestettiin tekolumen ansiosta täällä, kun muualla Etelä-Suomessa ei lumi riittänyt.
Laskettelukeskukset vaikeuksissa
Laskettelukeskukset Oulusta etelään ovat Kalpalan arvion mukaan vaikeuksissa.
- Muutama itäsuomalainen keskus, lähinnä Tahko ja Vuokatti, ovat jollain tavoin selvinneet venäläisturistien ansiosta. Eteläsuomalaisten hiihtokeskusten tavallaan viimeinen niitti oli pääkaupunkiseudun hiihtolomaviikko. Kun sillä viikolla ei laskettelijat rinteisiin päässeet, heitä tuskin enää tuleekaan.
Kalpalinnassa maastopyöräilijät korvaavat hieman laskettelijoita.
- Ne keskukset, joilla on jotain muuta toimintaa, ovat jo aloittaneet oheistoiminnat. Siellä, missä esimerkiksi golfia voidaan pelata, on golfkausi saatu alkuun jo maaliskuussa.
Kalpala toivoo nyt tekoja Hiihtokeskusyhdistykseltä.
- Venäläisten turistien viisumin saannin helpottuminen ja sähkömaksujen alennukset olisivat keinoja, joilla laskettelukeskusten toimintaa voitaisiin etenkin tällaisina talvina helpottaa.
Tuotannollinen teollisuus saa helpotuksia sähköveroista, mutta matkailualan yrityksillä ei tuota mahdollisuutta ole. Lumenteossa kuluu sähköä ja se on keskusten suurin kustannuserä.
Tyypillisesti kolmasosa on luonnonlunta ja kaksi kolmasosa tekolunta. Tänä talvena ei taivaalta ole apuja tullut juuri lainkaan.