Pitkän uran jo eläinlääkärinä ja alan opettajana tehnyt Heikki Sirkkola ei oikein itsekään muista, miksi hän loppujen lopuksi ammattinsa valitsi.
- Ei minulla ole siitä aavistustakaan, Sirkkola tunnustaa.
- Lapsena kyllä tykkäsin olla sukulaisten luona maalla ja siellä näin ensimmäisen kerran eläinlääkärin. Ehkä se ajatus jostain sieltä on tullut.
Ylioppilaskirjoitusten ja armeijan vuonna 1976 jälkeen hän joka tapauksessa lähti suoraan Giessenin yliopistoon Saksaan.
- Se oli sellainen seikkailu. Mulla oli saksankielestä ehdot, kävin Saksassa kielikursseilla ja tutustuin mukaviin ihmisiin, jotka houkuttelivat palaamaan sinne.
- Nyt on kielitaito pahasti rapistunut, mutta ymmärrän kyllä sikäläisten puhetta edelleen aika hyvin.
Yksinäistä hommaa
Sirkkola valmistui vuonna 1982 ja neljä vuotta myöhemmin hän tuli Hämeenlinnaan. Tarkoituksena oli tyehdä töitä vain isompien elukoiden kanssa, mutta toisin kävi.
- Aivan sattumalta löysin loistavan paikan Turuntie ykkösestä, joten perustin sinne Kanta-Hämeen eläinklinikan.
- Tein kuitenkin myös koko ajan hommia tuotantoeläinten ja hevosten kanssa.
Kymmenisen vuotta sitten Sirkkola myi klinikkansa Serban Ursachille ja lähti uusille urille.
- Klinikalla oli ihan älyttömän kivaa, mutta halusin vielä päästä kokeilemaan jotakin muuta. Eläinlääkärin työ on vähän sellasta yksinäisen miehen homma, joten lähdin alan opetushommiin Koulutuskeskus Salpaukseen ja Ahlmanin ammattiopistoon.
- Opettaminen tuntui mukavalta, koska oppilaat olivat äärettömän motivoituneita, aikuisia ihmisiä. Joukossa saattoi olla teho-osaston hoitajina toimivia kovian luokan ammattilaisia tai muuta huippuporukkaa, joiden kokemuksista saattoi oppia paljon.
Käsikirja taas tulossa
Sirkkola on kirjoittanut useita eläinlääketieteellisiä oppikirjoja. Eläinten lääkintä ja hoito on käsikirja eläintenhoitajille, Sairaan kipee vuohi antaa neuvot vuohien lääkinnästä sekä kasvatuksesta ja yhteistyössä Pirkko Kivikarin syntyi teos Alpakkakasvattajan käsikirja. Tällä hetkellä Sirkkolan pöytälaatikossa muhii yleisteos Lehmän taudeista ja niiden hoidosta.
- Kirjojen tekoon liittyy valtavasti tiedon keruuta, googlettelua ja vanhojen teosten kahlaamista, Sirkkola kertoo.
- Tykkään kyllä hankkia tietoa ja uutta tulee koko ajan. Pieneläinpuolella mennään jo niin korkealla ja kovaa, että en enää pysy kaikkein viimeisimmän kehityksen kärryillä. Eläinlääketiedehän kulkee jopa ihmislääketieteen edellä, koska kaikki jutut testataan ensin eläimillä.
Rokotuksia ja poroja
Pari viikkoa sitten Sirkkola avasi vastaanoton apteekin talossa Hätilässä. Eläinlääkärin ovi löytyy talon takapuolelta.
- Huomasin sattumalta, että tilat olivat vuokrattavana. Minulla on näitä vanhoja tuttuja asiakkaita ja täytyhän sitä tavaroillekin joku paikka olla, eläinlääkäri tuumaa.
- Aika pienesti tässä mennään. Minulla ei esimerkiksi ole röntgeniä, mutta voin antaa rokotuksia ja lääkehoitoja, ottaa näytteitä ja tehdä pieniä leikkauksia. Kevättä kohti taas kollikissojen kastraatioita riittää. Väliilä teen sitten ihan muuta keikkaa ja löydän itseni Jällivaarasta tekemässä porotutkimusta.