Se on sitten vaalivuosi, taas. Tiesittehän toki sen, että kevään korvalla äänestetään meppejä sinne kuuluisaan Brysseliin.
Aina äänioikeutta käyttäneenä käyn vaalipömpelissä todennäköisesti tälläkin kertaa.
Mutta millä perusteella valitsen ehdokkaani? Kas, siinäpä pulma!
Mitä me tavalliset kansalaiset siitä EU-parlamentista ja sen tekemistä päätöksistä todellisuudessa tiedetään?
Suomessa käyrät kurkut ja Itämeren delfiininlaskijat, erilaiset maataloustuet sekä tervadirektiivit.
Uskallan väittää, että suurin osa suomalaisista on ihan ulalla, metsässä, pusikossa, hukassa koko EU:n kanssa. Siitä pärrätään, ja sitä haukutaan, mutta mitä se todellisuudessa on, miten siellä toimitaan, ollaan pihalla.
Tunnustan – hakusessa on monta asiaa myös itsellä.
Entinen Hesarin päätoimittaja, keskustalaisena EU-parlamenttiin pyrkivä Mikael Pentikäinen totesi taannoin sanomalehti Kalevan haastattelussa, että ”EU:sta on tehty monimutkainen häkkyrä, jota tavallisen ihmisen on vaikea ymmärtää. Pankkiunionia ymmärtääkseen pitäisi olla kaksinkertainen tohtori. Euroopan asioista puhutaan euroslangilla, jota tavalliset ihmiset eivät ymmärrä”.
Näin siis maan johtavan sanomalahden ex-päätoimittaja, käsittääkseni kohtuullisen tietäväinen mies. Pystyykö edes toimittajan taidoilla varustettu ammattipoliitikko sitten avaamaan meille tuon ihmeiden maailman, joka tuo pelkkää auvoa ja silkkiä kaikille suomalaisille? Tuskin, koska ovat sitä yrittäneet muutkin toimittajat sekä muut korkeammin oppineet.
Pitääkö Suomeen perustaa EU-asioista suomentava toimisto, koska nykyiset virkamiehet ja tiedottajat selvittävät asioista niin, että tavallisen hämäläisen harjastukan hilse vain pölisee tukan hulmutessa tiedon huristaessa Brysselistä kohti Pohjoisnapaa.
Mitähän me rivikansalaiset saamme tulevien EU-vaalien seurauksena?
Ainakin torikahveja (ehkä hernerokkaa!), tulitikkulaatikoita, kyniä, heti roskikseen meneviä prosuureja.
Mitä kuulemme vaalien jälkeen meppien tekemisistä? Mitäpä olette kuulleet esimerkiksi edellisvaalien menestyjästä Mitro Revosta ja hänen poliittisista saavutuksistaan? Mitä hän on saanut aikaan, mitä asioita ajanut, missä viiteryhmässä hän touhuaa? Kuka kertoisi selkokielellä sen?
Vastaavan kysymyksen voi esittää useamman mepin kohdalle.
Muutamat euroedustajat toki profiloituvat selvinä vaikuttajina, ”oikeina” tekijöinä ja uurastajina.
Ja onhan tässä vielä tämä rintamalinjajako. Suomalaisen puolueen edustaja tuntuu voivan edustaa varsin erilaista viiteryhmää, kun astuu Brysseliin koneeseen. Ovatko espanjalaisten ja suomalaisten aatemaailmat vastaavia, vaikka puolueen nimi niin antaisi ymmärtää? Kenen joukoissa seisot – puolalaisten vai kreikkalaisten, ”demareiden” vai ”keskustalaisten”.
Ota näistä nyt selvää!
Siinä se äänestäjän homma onkin. Ja ehdokkaiden työsarka selvittää, millaista soppaa tässä hämmennetään.