Alakouluilla pienten oppijoiden tukena ovat omat kouluvaarinsa. Hakkalan koulussa Lammilla pohdittiin pitkään, olisiko yläkoululaisille tarvetta samanhenkisille kavereille.
Vastaus oli kyllä. Suomen ensimmäiset kouluäijät aloittivat vapaaehtoistyönsä Lammilla viime syksynä. Kolmen koplaan kuuluvat eläkkeellä olevat kyläpoliisi Kim Malmström, insinöörieverstiluutnantti Hannu Kumpulainen ja opettaja Hannu Seesranta.
Vaikka kouluäijien taustat herättävät kunnioitusta niin oppilaiden kuin opettajien keskuudessa, kyse ei ole juroista isoista ukoista, jotka laittavat niskuroijat armotta kuriin.
Yhdeksäsluokkalaiset Pilvi Järvi ja Arttu Kerttula vakuuttavat, ettei kouluäijän kohtaamisessa ole kyse mistään rangaistuksesta. Tapaamaan pääsee myös pyytämällä.
– Jos tunnilla on levotonta, voi kouluäijän luokse mennä tekemään esimerkiksi läksyjä tai ryhmätöitä. Siellä on rauhallista, kaksikko selventää.
Kouluäijä voi valvoa myös koetilannetta tai rästitehtävien tekoa. Yhtälailla kouluäijä voi puuttua peliin, jos meno luokassa tai koulun käytävillä äityy levottomaksi.
– Se on sellaista tilanteen rauhoittelua. Useimmiten tilanne palautuu ennalleen, kun asioista päästään sumplimaan yhdessä, Malmström huomauttaa.
– Olemme kuuntelevana korvana ja tukena. Nykynuoret ovat hyvin avoimia purkamaan sydäntään, jos jokin painaa mieltä.
Yhdistävä linkki
Kouluäijät työskentelevät Hakkalan koulussa keskiviikkoisin parisen tuntia kerrallaan. Keskiviikko alkaa yhteisellä lounaalla koululaisten kanssa. Päivään mahtuu myös ulkovalvontaa, jonka jälkeen kouluäijä on tavattavissa koulun kirjastossa reilun tunnin ajan.
– Koululaisten ja opettajien toivomusten ja tarpeiden mukaan mennään. Se on hieno tunne, jos pystyy auttamaan, Malmström kertoo.
Vaikka kouluäijät ovat nimensä mukaisesti koululaisia varten, ovat he samalla myös linkki koulun ja vanhempien välillä.
– Meidän kanssamme voi keskustella mistä tahansa täysin luottamuksellisesti.
Jatkuvuus tärkeää
Hakkalan koulun käsityön lehtori ja kouluäijien koordinaattori Aki Pelkonen kertoo toiminnan saaneen positiivisen vastaanoton.
– Valtaosa opettajistamme on naisia. He ovat kehuneet kouluäijillä olevan ilmapiiriä suitseva vaikutus, Pelkonen hymyilee.
Kouluäijät ovat saaneet kiitosta jopa siinä määrin, että heitä kaivataan lisää mukaan toimintaan. Vaikka Hakkalan kouluäijien kolmen kopla on eläkeläisiä, se ei Malmströmin mukaan ole mikään pääsyvaatimus.
– Äijäily perustuu vapaaehtoisuuteen. Kelpuutamme ryhmään kaikki aikuiset miehet, joilla on kyky empaattisuuteen eli välittää lapsista ja nuorista. Heissä on tulevaisuus.
Sana kouluäijistä on kiirinyt kulovalkean tavoin myös Hakkalan ulkopuolelle. Esittelykyselyjä on tullut esimerkiksi opettajakoulutuslaitoksista.
Kouluäijänä oleminen ei ole kuitenkaan mitään hetken huumaa parrasvaloissa, vaan pitkäjänteistä työtä.
– Kouluäijä saattaa olla ainoa keskustelukaveri. Luottamussuhteen rakentamiseksi on jatkuvuus tärkeää eli työhön täytyy sitoutua, Kim Malmström huomauttaa.