Aikuisetkin leikkivät nukkekodeilla. Tai - leikkivät ja leikkivät - usein aikuisten nukkekotiharrastaminen on totista puuhaa, josta on leikki kaukana.
Nukkekotiharrastus on totaalisesti tempaissut mukaansa myös hämeenlinnalaisen Hanna Merosen. Alkujaan Merosen "nukketalo" oli vain sommiteltu nurkka kirjahyllyssä.
- Kun tyttäreni vuonna 2006 sai isoäidiltä lahjaksi nukkekodin, tein aluksi nukkekotiin kaikkea, mitä hän tarvitsi leikeissään. Pian minulle tuli tunne, että minäkin haluan oman nukkekodin.
Käsityöihmisenä Merosta kiinnostaa kaikenlainen itse tekeminen. Ensimmäisen oman nukketalonsa Merosen rakensi ihan kokeilumielessä, ja kierrätysmateriaaleista.
- Hain roskalavalta levyjä, ja Helsinkiläisestä sisustusliikkeestä sain vanhoja tapetinpaloja.
Nyt ensimmäinen talo on käytännössä valmis, seuraavaksi valmistuu nukeille kesämökki, ja tekeillä on vielä suurikokoinen nukkekahvila. Talot kuuluvat itseoikeutetusti olohuoneen sisustukseen.
- Tykkään luonnonmateriaaleista, joten nukketalossanikin materiaalit ovat usein aitoja: posliiniastiat ovat posliinia ja huonekalut puuta. Nukketaloni on miltei paremmin varusteltu kuin oma kotini, Meronen nauraa.
Pakopaikka arjesta
Merosella on ollut intohimo käsillä tekemiseen jo pienestä pitäen, joten miniatyyrikokoisten esineiden värkkääminen sujuu luontevasti.
- Nukketalon mittakaavassa asiat syntyvät nopeammin. Saatan kokeilla neulemallia ensin nukelle, ja vasta sitten toteutan sen oikeassa koossa.
Nukkekotimaailma imaisee helposti mukaansa. Monille harrastajille talon kanssa puuhastelu on pakopaikka arjesta.
- Monelle nukketalon sisustaminen on se juttu. Nukketalohan ei ole ikinä valmis. Jos on resursseja, harrastuksen voi viedä vaikka kuinka pitkälle. Itse mietin, otanko taloon sähkövalon vai en.
Jotkut sisustavat talon tietyn aikakauden, esimerkiksi 1800–1900 -lukujen taitteen tyyliin.
- Samalla harrastus on aikakauden historian ja tapakulttuurin tutkimista. Kaikilla ei ole nukkeja. Itse olen mieltynyt nukkeihin. Nukeillani on omat tarinansa.
Suosio kasvussa
Aikuisten nukkekotiharrastus on Suomessa kasvattanut suosiotaan 90-luvulta lähtien internetin yleistymisen myötä. Harrastajat pitävät blogeja, vaihtavat ideoita facebookissa, tai tapaavat toisiaan alan messuilla. Suomessa nukkakotiharrastajilla on oma yhdistys. Lähiseudulta muun muassa forssalainen Maria Malmström on yksi alan uranuurtajista Suomessa.
Kun Kuopiosta kotoisin oleva Meronen muutti Hämeenlinnaan vuonna 2006, hän perusti tänne muiden nukkekotiharrastajien kanssa kerhon lähes saman tien.
- Nettiyhteyden kautta hain kiinnostuneita nukkekotiharrastajia, ja jo ensimmäisellä kerralla paikalle tuli kolme. Nyt tapaamisiin saattaa tulla toistakymmentä seudun nukkakotiharrastajaa.
Nukkekotiharrastajissa on hyvin erilaisia ihmisiä.
- Tapaamiset ovat vapaamuotoisia, jokainen voi olla oma itsensä. Juomme kahvia, syömme herkkuja ja keskustelemme, useimmiten askartelemme. Samalla olemme tutustuneet toisiimme. Olemme myös muun muassa käyneet Palanderin talossa tutustumassa historiallisiin sisustuksiin, Meronen kertoo kerhon toiminnasta.
Monta tapaa harrastaa
Myös miehet harrastavat nukkekoteja. Esimerkiksi alan hämeenlinnalainen Jorma Havia on tehtaillut yhteensä viitisenkymmentä nukketaloa niin lapsilleen kuin lapsenlapsilleen. Jos pariskunta harrastaa, mies usein nikkaroi ja nainen sisustaa. Nukkekoteja käytetään nykyisin myös vanhusten virkistystoiminnassa.
Meronen painottaa, että harrastusta voi toteuttaa hyvin monella tavalla.
- Ei ole olemassa ainoaa oikeaa tapaa. Joku keräilee valmiita taloja, joku tekee itse, jollekin nukkekoti edustaa haavemaailmaa, joku toinen taas käsittelee elämäänsä nukkekodin kautta.
Maailmalla nukkekoteja harrastetaan aivan eri mittakaavassa kuin Suomessa. Meronen on itse käynyt muun muassa Kensingtonin Dolls´house -festivaaleilla.
- Esimerkiksi eräs puuseppä valmisti aivan mahtavia, pieniä, puisia lipastoja, joissa jopa salalokeroissa oli oikeat toimivat lukot! Sehän on aivan kreisiä, mutta hirveän viehättävää.