Hämeenlinnalaiset palloilulajien vaikuttajat, Hämeenlinnan Jalkapalloseuran puheenjohtaja Markku Ruohomäki sekä pitkään eri valmennus- ja johtotehtävissä jääkiekon puolella toiminut Jorma Ijäs ovat huolissaan harrastajamäärien kehityksestä. Jalkapallon puolella harrastajamäärä on pysynyt melko vakaana, mutta jääkiekkoilussa määrä on laskenut parissa vuosikymmenessä.
Samalla he kiinnittävät vakavasti huomiota siihen, miten valmennus järjestetään lajien sisällä. Valmennuksen järjestelyt eivät läheskään aina tue massojen pysymistä mukana suosikkilajeissa.
- Nyt ei kilpailla enää lajien kesken, vaan kisaillaan yleensä nuorten vapaa-ajasta. Jos seuratoiminta ei kannusta lasten ja nuorten innostusta, urheilu häviää nopeasti kilpailun kiinnostuksen kohteista, kaksikko pohtii.
He ovat miettineet asiaa yli lajirajojen. Lajien keskinäisessä kilpailussa tai yhteistyössä he eivät näe mitään pahaa, päinvastoin.
- Nuorimpien pitääkin harrastaa monipuolisesti. Ongelma on nimenomaan siinä, että lapset ja nuoret saadaan pidettyä mukana liikunnassa ja urheilussa, Markku Ruohomäki kokee nykytilanteen.
Molempien lajien edustajat painottavat voimakkaasti sitä, että joukkuelajeissa on kiinnitettävä erityistä huomiota juuri joukkuemenestykseen.
- Etenkin nuorimmille koko joukkueen menestyminen on se isoin asia. Sen vuoksi kaikille täytyy antaa myös valmennuksen puolelta hyvät lähtökohdat. Joukkuelajeissa ikäluokan kaikille pelaajille on tarjottava samanarvoista ja tasapuolista valmennusta. Lapset ja nuoret kyllä itse tietävät ja ymmärtävät, kun heidät jaetaan tasojoukkueisiin. Tasapuolinen perusta pitää massat mukana, kaksikko pohtii.
- Jos lajissa ei ole mukana suuria joukkoja, ei löydy myöskään aikuisiän huippu-urheilijoita. Tämä on fakta, Ruohomäki painottaa.
"Harrastajat häviävät"
Vuodesta 1979 nuoria valmentanut, useammankin seuran junioripäällikkönä toiminut Jorma "Patu" Ijäs harmittelee samojen virheiden uusiutumista säännöllisin väliajoin.
- Kymmenen vuoden välein on menty kilpailu edellä, eli on keskitytty vain huippuyksilöiden etsimiseen ja valmentamiseen. Sen jälkeen palataan ikäluokan tasapuoliseen kehittämiseen. Kun nuoremmissa aikansa kohelletaan pelkästään kilpaurheilullisesti, huomataan harrastajien häviävän toiminnasta. Sen seurauksena koko touhu tulee entistä kalliimmaksi, "Patu" laskettelee.
- Parhaat tulokset valmennustyössä olen saavuttanut pitämällä koko ikäluokka vastuuvalmentajan ja tiimin näpeissä aina 13:een ikävuoteen asti.
Jorma Ijäs korostaa Ruohomäen tapaan sitä, että mitä enemmän harrastajia, sitä suurempi mahdollisuus on löytää tulevia tähtiurheilijoita.
- Sen vuoksi ihmettelenkin eri "asiantuntijoiden ja kolumnistien" tietämystä historiasta. Lapsilla ei missään nimessä ole omaa "huippu-urheilua". Harrastamisen pitää olla hauskaa ja kiinnostavaa, jota seuratoiminta tukee. Harvojen kehittämiseen keskittyvästä toiminnasta seuraa vain lajiin pettyneitä nuoria, Ijäs vakuuttaa.
Hän ottaa samaan yhteyteen mukaan myös rahan:
- Kun jo lapsille kehitetään selkeä "ykkösjoukkue" ja laitetaan parhaat voimavarat sinne, niin "kakkosjoukkueen" euro muuttuukin 50 sentiksi, kun samalla rahalla saa eritasoista ohjausta. Samassa ikäluokassa kaikille täytyy antaa samantasoista ohjausta, mutta lapsen omalla tasolla. Ei se sen kummempaa ole, Ijäs sanoo.
Hän kyselee myös eri palloilulajien teknisten ja taktisten pelitaitojen oppimisjärjestelmien perään.
- Olen udellut sitä lajeista. Ei sellaisia löydy. Miten pelaajat saavat parhaan ohjauksen, mikäli tällainen oppimisjärjestelmä puuttuu, Ijäs ihmettelee.
Olosuhteet kunnossa, vetäjät vähissä
HJS:n puheenjohtaja Markku Ruohomäki sanoo olosuhteiden olevan tällä hetkellä Hämeenlinnan jalkapalloilussa hyvässä mallissa, kunhan itse toiminta pystytään pitämään hyvässä kuosissa. HJS aloitti nyt toisen vuoden nelivuotisesta strategiasuunnitelmasta.
- Se on harmillista, että lapsia ja nuoria tuodaan seuratoimintaan ikään kuin "päivähoitoon". Toivon mukaan vanhemmat innostuvat nykyistä enemmän myös seuratoiminnasta, valmentajan, huoltaja joukkueen muista tehtävistä. Heitä tarvitaan aina, Ruohomäki muistuttaa.
- Nuori urheilija lapsi haluaa oikeasti esittää taitojaan vanhemmilleen eli läsnäolo harjoituksissa ja peleissä on suotavaa vaan ei tietenkään pakollista.
Tilanne on heikentynyt hänen mukaansa koko ajan.
- Usein on myös tilanteita, joissa vanhemmat vaativat erilaisia asioita, "koska he myös maksavat". Todellisuudessa vanhempien osuus on noin kolmannes kustannuspotista, Ruohomäki muistuttaa.